keskiviikko 18. tammikuuta 2012

HILLITTYÄ KAUNEUTTA - HUURTEEN JA PASTELLIN SÄVYJÄ SISUSTUKSEEN

Koti, josta ei löydy edes yhtä kulunutta mukavaa nojatuolia, on vailla sielua.

- May Sarton –

Atlanta Bartlettin ja Dave Cooten Hillittyä kauneutta – Huurteen ja pastellin sävyjä sisustukseen (Pale & Interesting, WSOY 2011, suomennos Eija Kämäräinen) on täydellinen sisustuskirja heille, jotka haluavat kotinsa näyttävän kodilta, ei huonekaluliikkeen esittelytilalta, mutta täydellinen kirja myös heille, jotka rakastavat vintagea, retroa ja antiikkia, mutta voivat tehdä myönnytyksen pisteessä, jossa vaikka Alvar Aallon laatukaluste syleilee kokonaisuutta. Kirjan upeasta ja runsaasta kuvituksesta saamme kiittää Polly Wrefordia. Melkein jokaista kuvaa täydentää yksityiskohtainen selostus, mistä kukin miljöö on syntynyt ja millaista tunnelmaa on haettu: merellistä, rustiikkia, kierrätystä, käytännöllisyyttä, kodikkuutta, omaleimaisuutta…Ainoa asia, johon kirjassa huomasin kehotettavan panostamaan rahaa, jos sitä on, oli patja. Hyvä patja! Vuode voi olla vaikka kuinka kierrätetty, mutta patjan pitää olla laatua, sillä ihminen viettää sängyssä loppujen lopuksi kolmasosan elämästään. Toinen panostus ohi kierrätyksen, oli valaistus, eikä syyttä, sillä on ollut aikoja, jolloin kodin valaistus oli kuin sivuseikka, jos sitäkään.


Se mihin itse eniten kirjassa ihastuin on värimaailma. Valkoisen sijaan kohtaamme luonnonvalkoista, hentoja jääätelösävyjä, lämmintä toffeeta, eleganttia ruskeanharmaata, sameaa pinkkiä, kodikasta kermaa, moneen sopivaa kalkkia. Väriyhdistelmät ovat harkittuja ja leimallisia olematta koleita tai ikäviä. Ja kaiken kruununa on siellä täällä kimppu eläviä kukkia, usein hortensioita, mutta myös pinkkejä ihanuuksia löytyy. Iän ja kulumisen jäljet saavat näkyä ja niitä ei mielellään edes haluta kadottaa näkyvistä: Menneen maailman kosketusta, elettyä elämää. Kaiken tarkoituksena on löytää luonnollinen sisustustyyli ja nyt myös keräilijät saavat ’armon’, sillä keräilykohteet järjestetään niin, että ne ovat esillä, mutta eivät hallitse sekavasti koko tilaa. Tästä asiasta on aivan oma juttunsa Keräily kunniaan, jossa niin kuvin kuin tekstein opastetaan, miten keräilijä voi asettaa aarteensa esille ja saada lopputuloksen näyttämään tyylikkäältä.


Koko kirja puhuu niin kuvin kuin sanoin vanhan puolesta aina tekstiilejä myöten, mutta tässä siitä kirjoittajien tiivistys:


Epätäydellinenkin on kaunista ja uusiokäytön, kunnostuksen ja kierrätyksen taito kullanarvoista. Kun sitoutuu vastuullisuuteen myös sisustamisessa, ei kasvata hiilijalanjälkeä eikä elä yli varojensa.

Siis kunnostus ei ole kiellettyä, mutta usein sitä ei tarvita ellei omaa itseä haittaa elämänjäljet. NäEN kirjassa aika vähän ihan uutta, mutta hyvin sopi keittiökuvaan pistaasinvihreä vintagetyylinen jääkaappi, joka on tämän päivän kuumaa retroa. Samalla sivulla voit nähdä kattopalkkeja, rouheita kiviseiniä ja kristallikruunun, mutta kaikki tähtää kodinomaisuuteen ja luonnollisuuteen.

Hillittyä kauneutta tulee saamaan hillittömän vastaanoton, sillä tämä sopii niin moneen tässä ajassa aina kierrätyksestä omin käsin tekemiseen. Kaikki kodin tilat monine vaihtoehtoineen esitellään ja lopuksi olemme tietysti pihalla, josta löydämme piilopaikkoja, vieras- ja huvimajan sekä unikkojen aikaan puutarhapöydän, joka asettuu luontoon, on kaunis, kestää aikaa eikä ehkä ole maksanut mitään!

Värimaailman lisäksi minuun kolahti tämä:


Mitä kalusteisiin ja sisusteisiin tulee, vähän on ehdottomasti enemmän. Tilaan riittää yksi tai kaksi pääelementtiä, ja niille tulee antaa reilusti tilaa, jotta ne voivat hengittää ja puhua puolestaan. Jopa äärimmäisen koristeelliset esineet tai sekalaiset kokoelmat voivat näyttää pelkistetyiltä, kun ne on sijoitettu oikeaan paikkaan. Esimerkiksi koristeellinen kullattu antiikkituoli saattaa vaikuttaa yllättävän modernilta ja puhdaslinjaiselta seisoessaan askeettisesti sisustetussa huoneessa.

Kodin valinnat riippuvat elämäntilanteesta eli kun haetaan rentoutta ja hillittyä kauneutta, jokainen lähtee omasta tarpeestaan: Yksi tarvitsee lastenkestävän, toinen lemmikkienkestävän, kolmas juhlienkestävän ja joku kaikki nämä ja vielä jotain uniikkia päälle. Pääasia on, että koti ei aiheuta stressiä!

23 kommenttia:

  1. Kiitos kun avasit tämänkin kirjan :)
    On ollut mietintälistalla....taisi juuri siirtyä hankintalistalle!

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa tosi ihanalta kirjalta! Just mun tyyliä, ei pelkkää valkoista, mutta kuitenkin harmoonista vaaleaa...

    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  3. Pepi, ja mulla on mietintälistalla, että pystynkö laittamaan tämän ystävänpäivän arvontaani vai en;-) Älä osta vielä. Tämä kirja on muuten sulle ihan must!

    ***

    Maria, tässä on paljon sellaista kuin sinulla on jo nyt. Ehka vain rouheutta on hiukan enempi: käsintehtyjä tiiliseiniä on jätetty remontissa auki, kattoparrut näkyvät etc.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  4. Ihan miun maun mukkaan tuo kansikuva. Tuollaisessa viihtyisin! Ja kuluneen konjakin ruskean nahkatuolin huolisin mielelläni meidän töllöhuoneeseen.

    Lumista talvipäivää!

    VastaaPoista
  5. Hei Leena, kiva kun esittelit tämän kirjan! Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    Tuollainen kerroksellisuus sisustuksessa on minun makuuni.

    Surffailin eilen Ruotsalaisilla asuntomarkkinasivuilla. Monet myytävät kodit oli tuunattu samaan mustavalkoiseen tyyliin. Kaikki ylimääräinen (elämisen jälki) oli korjattu pois. Onhan ne hienoja katsella, mutta jos sellaisessa asuisi, olisi kuin sisustuslehdessä eikä omassa kodissa:)
    Mukavaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
  6. Anne, sama täällä. Meidän kangassohvakärsimykset ovat kohta ohi: Minä en jaksa enää, kun on koiria, omia ja ystävien sekä vierailevia lapsitähtiä, se on myös yläkertaan nahkasohva, mutta väri on hakusessa. Tuo kulunut konjakki on yksi värivaihtoehto. Tytär, innokas sisustaja, sitä vlakoista nahkasohvaa suosittelee...

    Kiitos samoin! Lupaavalta näyttää.

    VastaaPoista
  7. Virkistävää luettavaa ja suloista päiväunelmaa sille, joka on muuttanut isosta asunnosta pieneen ja koti on edelleen vähän niin kuin osto- ja myyntiliike.

    Onneksi värien avulla voi luoda yhtenäisyyttä ja häivyttää liiat tavarat.

    Ihana lahjakirja.

    VastaaPoista
  8. vaikuttaa kivalle kirjalle!!!! :D tykkään noista värisävyistä!!! :D
    kivaa päivää leenaseni!

    VastaaPoista
  9. Odotellaanpa arvontaa :)
    Juuri nyt en edes kaupoille tunnu ehtivän, muutama muukin asia jonottaa...

    VastaaPoista
  10. Oi, ihana ihana kirja! Näyttää taas ihan minun jutulta. Paitsi että jostakin syystä ensimmäisen kerran moneen vuoteen sisustus ei innosta. Olen ehkä viimein saanut kiintiön täyteen. Tällä hetkellä tuntuu, että sisustuksen sijasta haluaisin heittää pois, johtunee siitä, että kaksi lasta on vallannut talomme leluineen, vaatteineen, tarvikkeineen jne. jne. jne. Turha sisustuskrääsä tuntuu siinä jo liialta! No, aika aikaansa kutakin:)

    VastaaPoista
  11. Hanne, varkain hiipivä kevät vaikuttaa minuunkin...ja sitten niitä puutarhakirjoja...

    Olen kerran ollut kodissa, jossa oli vain Artekin kaluja, eikä mitään muuta. Se oli niin kuollutta...

    Olisiko nyt suosiossa '50 ja '60 luku...ja sitten tietty tuo kaikki rouhea ihanuus...

    Kiitos samoin sinulle!

    ***

    Anna, unelmia pitää olla, sillä ilman niitä ei ole mitään.

    Kaikki me asetumme jossain vaiheessa pienempään asuntoon,s illä kuka näitä neliöitä jaksaa edes siivota ja se kaikki muu. Äiti kun muutti omakotitalosta rivitalokolmioon, sai puutarhan, mutta neliöissä hävisi ja sen huomaa, sillä miten voi luopua rakkaista vanhoista esineistä, johon liittyy niin paljon muistoja. Kunpa psytyisin minä edes luopumaan, sillä ahtaassa en jaksa.

    Anna, sisustuslehdissä on välillä upeita pienen tilan ratkaisuja. Oikein saa ihmetellä, miten niitä joku keksii. Pitää olla vain vähän mielikuvitusta ja uskallusta tehdä toisin.

    Ihana lahjakirja todellakin! Mukavaa talvipäivää sinulle. Minä juuri lykkäsin tiikerikakun uuniin...:-)

    VastaaPoista
  12. Akiss, tämä on niin vintagea että...ihan sun kirja.

    Kiitos samoin sinulle!

    ***

    Pepi, niin...ehkä en voi pitää kaikkia kirjoja ja onnettaresta ei ikinä voi tietää.

    Sulla on aina vauhti päällä, mutta sataa menen minäkin;-)

    ***

    Amma, minä en jaksanut sisustaa kun oli pieniä lapsia. Silloin lähinnä vain raivasi ja yritti ideoida, minne kaikki lelut ja ne miljoonat legot.

    Aika aikansa kutakin, voit kuitenkin haaveilla kauniita kuvia katsellen...

    VastaaPoista
  13. Allu, on. Esittelysssä asuntoja ympäri maailmaa.

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoinen kirja! Ihania kuvia ja kivaa myös se että on selostettu mistä miljöö on syntynyt ja millaista tunnelmaa on haettu.

    VastaaPoista
  15. Olen samaa mieltä siitä, että hyvä patja on hankinta vailla vertaa. Sekä siitä, että kodin pitää näyttää ja tuntua kodilta. Stressin paikka se ei saa olla, vaan kaikkea muuta.

    Kauniin oloinen kirja. Värejä saisi olla ehkä vieläkin enemmän, mutta ihanalta tuntuu se, ettei ole pelkkää valkoista. :)

    VastaaPoista
  16. Susanne, sinä pitäisit tästä! Ja se, miten vaikka oikein pinkeillä leikkokukilla tai hortensiankukilla on tuotu värejä.

    ***

    Katja, koko kroppa menee ellei patja ole hyvä. Suomen paras on siinä Yhdessä Paikassa, missä oltiin silloin syömässä. Siksi me aina siellä;-)

    Oman itsensä näköinen koti, jossa voi olla ja touhuta. Myös koirat ja lapet.

    Niin...värimaailma jää kyllä aika paljon tuohon, mitä kansi näyttää. Tosin on siellä sitten joitakin voimakkaita esityksiä kukkien avulla. Tämä on sellainen pastellijuttu.

    VastaaPoista
  17. Tiikerikakku! Siitä tulee äiti mieleen.

    VastaaPoista
  18. Anna, ja minulle biisi, jossa mies muistaa naisen tiikerikakusta;-)

    Minun äitini teki silloin harvoin kun ehti, maustekakkua.

    VastaaPoista
  19. Ihana kirja. Just sellasia maanläheisiä värejä, joista pidän. Olen pitänyt itseäni tosi tylsänä tyyppinä, kun valkoinen kiiltävä koti ei ole sopinut meille. Sellaisia aavistuksen kylmiä koteja olen kyllä kovasti ihaillen katsellut.
    Koirien ja lasten kanssa kodissa väkisinkin sattuu ja tapahtuu niin paljon, ettei innokaskaan rätinheiluttaja kerkiä joka fläkkiä puunamaan.

    VastaaPoista
  20. Annukka, minä lähden aina maan väriestä, mitä se sitten tarkoittaakaan. Kun etsimme saunaremonttimme yhteydessä lattialaattaa, hoi vain liikkeissä 'antrasiittia, ettekö nyt ymmärrä', enkä itsekään oikein tiedä, mitä sillä tarkoitin, mutta kyllä se sitten löytyi pieneltä toimittajalta Gardalta, se oikea laatta. Ja uusi keittiömme sai väri-ideansa poronjäkälästä. Molemmat remonttimme löytyvät oikeasta palkista, jos kiinnostaa.

    Minä en viihdy ihan valkoisessa, mutta aika kivaa kun seinät ovat kiveä ja valkoiset: Antaa huonekaluille enemmän mahdollisuuksia.

    Minusta tuntuu, että meidän koiraelämä vain jatkuu ja onhan noita lapsivieraitakin, joten ei kiitos kangasssohville, kun viimenen kärrätään pois.

    Tässä kirjassa ihailin sitä, miten oikeasti oli vanhalla kierrätystavaralla saatu niin viihtyisiä koteja.

    VastaaPoista
  21. Oi,mielenkiintoinen kirja! Hauskaa: otin kuvan nojatuolistamme ja laitan huomiseen postaukseen! Ja miten kivasti tässä sanotaankaan vanhasta nojatuolista! Tämä on näitä ihania yhteensattumia, vai mitähän ne on..Eli siis olin jo tehnyt huomista postausta valmiiksi,ennen täällä käyntiä. Kiitos,Leena! Näin tiemme kulkevat! Ihanaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
  22. Riitta, hyvät, että tiet yhtyvät;-) Tässä kirjassa on monia ihania nojatuoleja.

    Laitan sinut post it -lapulle huomista varten.

    VastaaPoista