Peter James: Kuolemaan asti sinun

Eikä kukaan tiennyt mitä oli tapahtunut La Saulieren huipulla.

Kun he olivat menneet kihloihin, Walt oli kertonut lisänneensä hänet testamenttiinsa. Ihana mies.

Hotellin alakerrassa oli viihtyisä kylpylä uima-altaineen. Hän tarkistaisi sähköpostinsa, söisi kevyen lounaan ravintolassa ja kävisi taas kysymässä Waltia vastaanotosta. Ja sen jälkeen, jos miestä ei ollut vielä löydetty, hän viettäisi rentouttavan iltapäivän kylpylässä, ottaisi ehkä hieronnankin.  Puoli kuuden maissa illalla, kun hiihtohissien sulkemisajasta olisi runsas tunti, hän menisi uudelleen...

Niin kuin kuka tahansa huolestunut naisystävä.

Hän oli koko lailla tyytyväinen itseensä.

Peter Jamesin uusin Roy Grace –trilleri Kuolemaan asti sinun (Love You Dead. Minerva 2016, suomennos Maikki Soro) on kova haastaja omalle Roy Grace –suosikilleni, joka on Kuolema leikkii tulella (Want You Dead). Makuasioita, joita on kiva puntaroida, koska olen lukenut koko sarjan. Tarina alkaa romanttisessa miljöössä rakastavaisten lasketellessa puuterilumisilla Ranskan alpeilla...Kaunis kuva, jolla on julma kääntöpuolensa. Ensimmäistä kertaa unohdin tehdä muistiinpanoja, sillä yleensähän käytän sekä vihkoa että kynää, joskus vain post it –lappuja, nyt en niitäkään. Kahdennentoista Roy Grace -kirjan aihe on herkullinen ja tavallaan ikiaikainen eli musta leski. Nainen, jonka ympärillä miehiä tuntuu kuolevan naisen samalla hyötyessä. Päähenkilö Jodie Bentley on entinen ruma ankanpoikanen, joka sai aina kuulla olevansa mitätön eikä mainittavaan tulevaisuuteen tarkoitettu. Rahalla eli kauneusleikkauksella hoituu ulkonäkö, jota on ihan pakko käydä vilauttamassa myös häntä aina alentaneelle perheelle. Ja sieltä sitten kohti rikkaiden deittisivustoja, joissa iäkkäät, usein jo kyvyttömät miehet etsivät elämäänsä uutta alkua nuorten naisten kautta. Jodie osaa pelin hengen. Hän vaihtaa usein identiteettiä, esiintyy vakuuttavasti, suorastaan hypnoottisesti, saaden rikkaat miesreppanat uskomaan uuteen kevääseen, uuteen kykyyn valloittaa jälleen naisia. Jodie tekee jopa enemmän: Hän saa miehet menemään kanssaan naimisiin!

Sanomattakin selvää, että rikosylikomisariollamme on kohta kuumat paikat, sillä hänelle kasaantuu yllättäen monta tapausta sekä työ- että yksityiselämässä. Kaikki tuntuu kuin kaatuvan päälle hänen tajutessaan mustan lesken huseeraavan juuri Brightonissa. Eikä minkä tahansa miesten huijaajan, vaan niin ovelan ja taitavan, että Gracen jahtaama paatunut palkkamurhaajakin pelästyy tämän naisen myrkyllisyyttä. Roy käsittelee monia rikostapauksia huomaten niillä olevan yhteyksiä toisiinsa, jopa mustaan leskeen. Yksityiselämässä kadonneen Sandy –vaimon kuvio saa yllättävän ratkaisunsa, joka on Roylle kaikkea muuta kuin helppo.  Lupaan sarjaa lukeneille, että Sandy -finaali ei ole ennalta-arvattava!!!

Peter Jamesin teokset ovat olleet jatkuvasti Britannian bestseller-listojen kärjessä, ja niitä on käännetty jo 36 kielelle. Eikä mikään ihme, sillä Jamesin dekkareissa on hyvässä suhteessa sekä rikospoliisin toimintaa että psykologista jännitystä. Peterin huippusuosittun Roy Grace –sarjan kirjoja on myyty yli 17 miljoonaa kappaletta ja tähän liittyy nyt mukaan musta leskemme:

Jo toisen kerran kuukauden kuluessa sureva nainen saattoi rakkaimpansa ruumiin lentokoneella kotiin miehen traagisen kuoleman jälkeen.

Ja jo toisen kerran saman kuukauden kuluessa nainen lohduttautui sillä oikein kelvollisella kuohujuomalla, jota British Airwaysinkin ensimmäisessä luokassa tarjottiin. Samalla hän hioi ja harjoitteli tarinaansa.

Hymyilevän ja myötätuntoisen lentoemännän täyttäessä uudelleen hänen lasinsa hän otti kulhosta kourallisen lämpimiä paahdettuja pähkinöitä. Maukasta cashewpähkinää mutustaessaan hän suuntasi ajatuksensa hetkeksi kirjaan, jonka ajatteli kirjoittaa jonakin päivänä huvilallaan Comojärven rannalla...

*****

Peter Jamesin Roy Grace -sarja Leena Lumissa

Dekkarit Leena Lumissa

Peter James on tänään julkistamassa uusinta kirjaansa Helsingissä. Here Peter James is reading part of the first chapter of his Roy Grace novel number 12, Love You dead. Welcome to Finland dear Mr. James♥

Kirjabloggaja-aikani ensimmäinen arvostelukappaleita tarjonnut kustantamo on Minerva. Kohtalo törmäytti minut ja Minervan Kustannusherran lumiräntäpäivänä jyväskyläläiseen bussiin ja siitä se alkoi...Tänään Minerva Kustannus täyttää 25 vuotta, joten 

Paljon Onnea Minerva, te kaikki minervalaiset ja vauhdikasta jatkoa! Malja Minervalle♥

Leena Lumi

PS. Peter is buying Chablis wine, which is also my favourite. A woman has to be one good Chablis bottle always in a cellar or in a fridge.

Hurmehappomarja - syrjitystä seuratuksi

Hurmehappomarja on meillä siirtynyt syrjitystä seuratuksi. 30 vuotta meni ennen kuin tämä tapahtui! Kun muutimme tähän saarikotiimme 1985 etupihan sisääntulossa vasemmalla oli mm. kolme mongolianvaahteraa sekä kolme hurmehappomarjaa. Silloin ei vielä tehty nurmikoista villikukkaniittyjä, joten etupihan nurmikkoa ajettiin ahkerasti.

Piikkiset pensaat olivat numikonleikkaajan haittoja, joten yhden annoimme sitä haluavalle naapurille ja kaksi siirsimme lehtomme jyrkkään rinteeseen. Sinne syrjään...raukat. Niin me luulimme. Tämä kuva on vuodelta 2015 ja ensimmäinen kuvaus pensaasta. Ensimmäinen kuva on tältä vuodelta. Kyllä häntä nyt seurataan!

Vasta viime syksynä ennen tai jälkeen syysreissumme meillä oli aikaa huomata pensaan marjat! Juuri nyt ne ovat vielä hyvin pienet, joten voi olla, että huomasimme marjat vasta palattuamme eli lokakuun lopulla. Pensaiden siirtoa puolustaa kyllä sekin, että kuopukselle ja kavereilleen etupihan mongolianvaahterametsiköstä tulipiikkipensaiden lähdettyä 'satumetsä', sillä upearunkoiset mongolianvaahterat ja niiden sateenvarjomaiset latvukset houkuttelivat lapsia mielikuvitusleikkeihin. Sademetsäpuiksi lapset mongolianvaahteroita kutsuivatkin.

Hurmehappomarjoja on eri lajeja, mutta koska näitä emme ole itse edes hankkineet, en tiedä merkkiä ja talon rakentajakin nimitti vain hurmehapoomarjaksi. Saman kadun yhdellä naapurilla on tästä aidamme ja tiheänä se siihenkin sopii hyvin. Meillä kasvavat niin jyrkässä rinteessä, että ei paljon hoitoja voi tehdä, mutta tänä vuonna toinen oli alasleikattava oudon kuivumisen takia. Sieltä se kasvoi hurjaa vauhtia ja koettaa nyt tavoitella pariaan. Mitään erityishoitoa ei ole annettu, joten mitä vaatimattomin kaunotar.

Marjojen kasvaessa lehdet jäävät sivurooliin, joten tällä vaatimattomalla ruskapensaalla on kuin kaksi tähtihetkeä. Korkeudeksi ilmoitetaan noin 1,5-2 metriä, mikä aika hyvin pitääkin paikkansa: Meillä leikaamaton on nyt noin parimetrinen. Vyöhykkeiksi luvataan 1-1V (V).

Helppo huomata, että pidän kuvaamisesta sateella! Tämä kuva on viime vuodelta, kuten marjakuvatkin. Tässä jutussa nyt vain ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat tältä vuodelta.

Olen seurannut kiinnostuneena, miten eri kasvit 'pidättävät' vettä. Tässäkin sitä tapahtuu, vaikka lehti on pystyssä. Ensimmäisessä kuvassa ja kahdessa muussa lehtikuvassa näkyy 'pidättely'. Tämä kuivaan maaahan tyytyvä pensas selvästi nauttii saadessaan sadetta. Sehän on vähän kuin minä...:)

Jo oli aika tämänkin kiitollisen syksyn katseenvangitsijan päästä puutarhaesittelyyni!

Puutarhaterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Vuoden 2016 Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa ovat...ja Arvonnan Voittajat!

Vuoden 2016 Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa on valittu: Kiitos kaikille osallistujille♥ Vaikka ehdokkaita oli vain kahdeksan, voittajakansia tuli viisi, sillä neljänneksi tulleet saivat saman pistemäärän.

Vuoden kaunein kirjan kansi Lumissa on Appelsiinilehto 17 äänellä. Toiseksi tuli Mary 12 ja kolmanneksi Suuri Suomalainen Kummituskirja 11 äänellä. Tasan yhtä monen eli 5 viiden suosikiksi tulivat Frau ja Loistava ystäväni, jotka siis jakavat neljännen sijan.

Lumimies toimi onnettarena arvonnassa, jossa kirjaonni suosi seuraavia:

SannaP, Amma, Kivipellon Saila, MarikaOksa ja Sanna Ahonen  Onnea voittajille♥

Ilmoittakaa minulle leenalumi@gmail.com sekä yhteystietonne, että täältä kirjavalintanne, jonka saatte tehdä voittojärjestyksessä. Kun kirja on valittu, laitan siihen 'varattu' ja sitten valitsee seuraava etc.

Vuoden 2015 kauneimpia kansia voi muistella täällä

*****

Nyt on menossa Peter Jamesin uutuus Kuolemaan asti sinun kera Fazerin Sinisen suklaan hasselilla: Onko parempaa tapaa rentoutua!

Viikolla on tullut toivorikkaana istutettua punavalkoista tulppaanilajitelmaa ja toivon totisesti, että myyrät nyt nämä minulle sallivat! Tämä on Viherlandiasta Lovely Combinations viikonlopulta, jolloin äiti ja sisareni olivat meillä. Ihastuimme kaikki tähän punavalkoiseen raikkauteen, jossa on yhdessä pussissa 10 Tulipa Wirosaa ja 5 Tulipa Mount Tacomaa.

Ihanaista sunnuntain jatkoa teille kaikille tasapuolisesti!

Love 
Leena Lumi

Les Feuilles Mortes

Wrendalen mukit voivat viedä mukiholistin uusiin sfääreihin!

Wrendalen mukit saattavat saada minut lopettamaan mukien ostamislakkoni. Kaikki on Ilonan joulukirjan Kaunein joulu 'syytä', sillä siinä tämä kettu...Muki jäi pyörimään alitajuntaani, johon oli laskettu jo aikaa sitten kaikki talon mukit, sekä esillä olevat että kellarin hyllyillä 'lepäävät'. Ai niin, ja sitten se yksi yläkomero...

Kettu on suosikkivillieläimeni, joten aihe ei jättänyt rauhaan. Eilen oli pakko häiritä Ilonaa Irlantiin asti ja kysyä, mistä mukeja saa. Niitä saa verkkokauppa Emiliasta! Sieltä pitäisi löytyä myös kettua, vaikka en eilen sitä vielä löytänyt. Ilona on tehnyt mukeista juttua blogissaan Valkoinen puutalo

Tässä metsän komea hirvi. Kuvat on tehty niin taiten, että niihen tulee väistämättä jotain suloisen softia. Siilimukejakin löytyy...Unohdanko nyt Beatrix Potter -mukit, nekin, jotka näin Kitzbühelissä, mutta oli sunnuntai ja liike kiinni. Meillä seuraavana päivänä alkamassa paluumatka...,joten sinne jäivät.

Oravamukikin olisi niin suloinen, sillä onhan se meidän luontopuutarhamme runsaslukuinen asukas. Olen osa oravien hoviväkeä kera pähkinöiden ja ne tuntevat jo ääneni ja saapuvat kutsusta! Tammia on kyllä istutettu useita terhojen toivossa...

Britannian kansallislintu punarinta, Robin, kuvittaa lämminhenkistä mukia, josta takuulla maistuisi niin glögi kuin kaakao. Wrendalella on upeita kuvituksia ja paljon muutakin kuin mukeja: Niitä voit ihastella täällä

Näistä nyt mukiholistina unelmoin♥ Huoh....

torstaiterveisin
Leena Lumi

kuvat Ilona Pietiläinen

Ilona Pietiläinen: Kaunein joulu - Ideoita&sisustusvinkkejä joulukotiin

Vaikka ensilumen tuoksuun on vielä tovi, kuljemme me jouluihmiset jo vakaasti kohti kaivattua vuodenaikajuhlaamme. Meillä palaa jo satakaksikymmentä pikkulediä olohuoneen valkoisten verhojen takana, Tuike -mukit ovat korvanneet muumit ja listailen nuorisollemme kivoja, mutta hyödyllisiä yllätyksiä. Matkalla jouluun uppoan mieluusti joulukirjoihin ja miten usein joulukirjani onkaan tullut Ilonalta! Kaikki nämä kiihkeät blogivuodet olemme eläneet Ilonan joulukirjat yhdessä ja onneksi on saatu tavatakin. Meitä koskettavat lumihiutaleet ja tähdet, punaturkkiset koiruudet ja joulun moninaiset tuoksut tähtianiksista lanttulaatikoihin. Meille lumi on kauneutta siinä missä joulun idearikkaat koristelutkin. Kuitenkin se tärkein joulussa, se löytyy sisältämme just sillä hetkellä kun: Oi Jouluyö!

Ilona Pietiläisen Kaunein joulu - Ideoita&sisustusvinkkejä joulukotiin (Docendo 2016) tuntuu suloisesti paluulta juurille, jossa oli rauhaisampaa ja kaikkea hiukan vähemmän, kohtuullisesti. Myös isosti arvostan, että kirjan koko on syliin/käteen/hyllyyn sopivampi eli vähän pienempi kuin aikaisemmat suuret sisustuskirjat. Tämä kirja on ihana antaa tai saada lahjaksi. Paketoin yhden sisustavalle tyttärelleni, mutta ssshhh...ettei hän vain saa tietää etukäteen.

Koska tapanani on valaista mitä kirjasta löytyy, teen sen nyt tässä Ilonan olohuoneessa, jossa Neilikka pitää nojatuolia paikoillaan. Poimin osan sisällysluettelosta ja sitten vähän lähempiä makupaloja. Matkalla talven ihmemaahan on ensin Syyspihan talvivaatteet, Sammaleiset koristelut, Mustikkaherkku, Aamupalatähtiä- ja sydämiä, Kinuskipulla ja marjakiisseli, Itse tehty helmikruunu, Hopealle hohtavat lyhdyt, Marketin ruusukimppu, Makuuhuoneen hiutaleet...Maailman helpoin kranssi, Kuusipolku kuistilla, Kuusimetsä keittiössä, Kuistin talvipukineet, Hyasinttisiivet, Hannen joulukoti, Saippuakuplien jäädytystä...Maailman helpoin roihu, Vesikristallit, Suklaatähdet, Vieraana Elämänlangan tilalla...ja paljon muuta. Elämänlangan tilasta sen verran, että se sitten kolahti, sillä Sanna on eläinrakas, kuten tässä eräs toinenkin. Sannan suojiin pääsevät kodittomat eläimet. Killikki on syntynyt villikissaemolle, ja Kikkuri löytyi kolme viikkoa vanhana, kuurona ja sydänvikaisena. Pulla-lammas on jo 13-vuotias ja...Sanna tarjoaa kodin ressukoille ja hylätyille. Siinäpä hyvä työ kerrakseen!

Hurmaavista kettumukeista nautimme omenaista puolukkakiisseliä.

200 g puolukoita
2 tl kanelia
1 dl sokeria
5 dl omenatäysmehua
2,5 rkl perunajauhoja

Sekoita perunajauhot kylmään omenamehuun. Kuumenna kiehumispisteeseen jatkuvasti sekoittaen.

Kääntele puolukat kanelisokeriseokseen. Lisää puolukkaseos kuumaan nesteeseen ja anna keitoksen pulpahtaa vielä pari kertaa. Nosta pois lämmöltä.

Ilona, missä näitä kettumukeja myydään? Ja oli siinä oravamukejakin...

Eläimellistä menoa nyt. Kaikki tietävät, että olen hulluna koiriin, mutta harva tietää, että valitsen mieluummin minivillisikojen rapsutuksen kuin timantit! Täältä löytyy todiste. Ja oli sentään 30-vuotishääpäiväreissumme:) Ne possut olivat kuin koiria, ynisivät kun niitä rapsutti ja lopulta relasivat maahan ihan reporankoina. Kuvan possu on Tian Vallu, joka on Friidu koiran paras ystävä. Vallu rakastaa joulua ja takan ääressä löhöämistä, syöpä jopa piparin tai pari, herkuttelee myslillä, pinaattiletuilla ja joulutortuilla! Jos emäntä unohtaa ruoka-ajan Vallu kiljuu ja kovaa. Muuten se sitten tyytäväisenä vain hymisee onnellisena. Oi että!

Ilona kirjoittaa, että väriparina punainen ja valkoinen on joulun aikaan pettämätön. Se onkin niin raikas ja tyköottava väriyhdistelmä, että istutin jopa punavalkoisia tulppaaneja. Minulle väripari oli outo, kunnes viime lokakuussa majoituimme tuttuun hotellimme Cellessä ja siellä olikin menossa remontti, jonka tähden meille tarjottiin sviittiä. Tiedän kotihotellimme madamen ruokakirjojen tekijäksi, puutarhahulluksi sekä sisustajaksi, joten olikin mahtavaa majoittua täysin punavalkoiseen sviittiin! Olen siis niin samaa mieltä Ilonan kanssa, että tämä väripari on raikas ja toimii aina. Huomatkaa Ilonan makkarin ihastuttavat kauriit ikkunoissa sekä tietysti kruunu....

Luvussa Kaunein vai rumin kuusi, Ilona pähkäilee ikikysymystä, millainen on kaunein joulukuusi. Sehän on tosi tärkeä kysymys. Muistan lapsuudesta joulun, jolloin kyläkauppias myi jopa kuusetkin niin loppuun että...ja se raasku, mikä oli jäljellä ei sitten käynytkään vaimolleen, joten eikun mökkimetsään vähän kauemmas vielä aattona. Ilona toi kuusenrimpulan, joka ei ollut niin tuuhea, mutta hyvin hellyyttävä. Hän sujautti kuusen lasipurkkiin, jonka sitten upotti sinkkiämpäriin ja ympäröi hiekalla. Hiekkaosan päälle hän istutti jouluruusuja ja hyasintteja. Koristeita on minimaalisesti, että keveät oksat jaksaisivat ne kantaa. Minusta kauniimpaa kuin täyteen tungetut kuuset, sillä joskus vähemmän on enemmän. Kirjassa on hyviä lähikuvia kuusesta kukkasineen.

Näppäräsormisille on kirjassa muutenkin kiitettävästi kranssi- ja kukkavinkkejä.

Mökillä vietetään pikkujoulua tai ihan oikeaakin joulua. Silloin voidaan tarjota vaikka savulohitäytteisiä palttoonnappeja kera mustaherukkaglögin.

200 g savulohta
100 g tuorejuustoa
1 dl ranskankermaa
1 punasipuli
2 keitettyä kananmunaa

Koristeeksi katkarapuja

Leikkaa kuorittu sipuli pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna kananmunat. Notkista tuorejuusto ja heinonna lohi. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi tahnaksi. Levitä täyte palttoonnapeille ja koristele annokset katkaravuilla.

Mustaherukkaglögi

2 vaniljatankoa
3 tähtianista
8 neilikkaa
pala inkivääriä viipaleina
1,5 dl intiaanisokeria
3 dl mustaherukkamehua
pullo (0.75 l) punaviiniä

Tänään ilmassa on taikaa. Meillä on lupa uskoa satuihin, tonttuilla, tehdä lumienkeleitä ja rapistella suklaakupilla. Jos uskomme tarpeeksi lujaa, voimme kuulla kellojen helinän - ehkä nähdä puuterilumen keskellä enkelinkin lentävän. Joulun taika pysäyttää meidät hetkeksi, jolloin jään katselemaan kynttilän liekkiä, unohdun kuuntelemaan rakkaimpia joululauluja ja tiukennan otettani halatessani perhettäni. Nostan kaapista vanhat astiani, joiden pinta voisi kertoa joulun tarinaa jo vuosikymmenten takaa - tänään katan ne perheelleni vuoden tärkeimpään hetkeen. Talletan kaiken sydämeeni. Joulu tekee elämästä hurmaavinta satua.

Näin Ilona, jonka kanssa saamme taas kerran jakaa lumoavan matkan jouluun, tämän kirjan, jonka

viimeisellä sivulla huomaat kulkeneesi kanssani lumisen polun päähän - juuri siinä on silloin joulun taika♥

*****

Sisustuskirjat Leena Lumissa

Pirjo Hassinen: Kalmari

He olivat lähteneet liikkeelle vihasta, eikä se ollut kommarien luokkavihaa, ei mitään massojen historiasyistä aina samankaltaisena ilmenevää katkeruutta, vaan massojen ahnautta sanoa sanottavansa. He kaksi koulupoikaa olivat havainneet lähipiirissään sellaista kiivautta, sellaista asioiden murjontaa, ettei sellainen millään voinut tyydyttyä kerran neljässä vuodessa koulun voimistelusaliin kannetussa äänestykopissa. Äänestyskopissa ei voinut vetää ketään turpaan.

Pirjo Hassisen teos Kalmari (Otava 2016) osuu olemaan ajankohtaisempi kuin haluaisimmekaan, sillä nuori mies menetti henkensä viikonloppuna senmielisten uhrina, joista Kalmari kertoo. Tätä ennen Pirjolta on ilmestynyt jo aihetta käsittelevä Popula, mutta tämä on itsenäinen teos, jossa vain ääripopulisti Jukka Kalmarin hahmo toistuu.

Lähdin lukemaan kirjaa hyvin kiinnostuneena, sillä onhan se outoa, että yllättäen saa ihmetellä mistä näitä löytyy, jotka niin vihaavat, sylkevät, täyttävät sosiaalisen median törkeillä teksteillään eivätkä edes ymmärrä hävetä. Ainakin minulle on tullut omituinen tunne kuin tämä ei enää olisi minun kotimaani, sillä eihän tällä tavalla ole tässä maassa kukaan voinut ennen kohdella heikompiaan. Nyt hyökätään pakolaisten, naisten ja lasten kimppuun ja myös omien elleivät he jaa vihan aatetta. Valtion sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee heikompiaan, joten se, että rasismia ja sen levittämistä ei ole vielä kirjattu rikokseksi jaksaa ihmetyttää meistä todella monia. Keitä he ovat, nämä Jukka Kalmarit ja kumppanit, joista Hassinen kirjoittaa? 

Mistä tätä porukkaa riittää, joka häpesi konservatiiviperkeleitään ja pierunhajuisia täkkejään yhtä vähän kuin uusia seinästärepäistyjä edustajiaan, joita he äänestivät eduskuntaan.

Muistatteko? Yhtäkkiä kaikki se, mitä meille oli opetettu kauniista käytöksestä ja suvaitsevaisuudesta olikin kortilla tai se oli tyystin kadonnut. Joskus oli aika, jolloin kansanedustajien piti olla hyväkäytöksisiä, kunniallisia, kunnollisia ja mieluusti vielä koulutettujakin, mutta nyt kaikki oli toisin: Hurraa vaan, Suomi nousuun vihalla, rasismilla ja kikkelikuvilla!

Ja ne kulkivat tavallisen suomalaisen valepuvussa. Tavallisia suomalaisia he olivatkin, heissä oli vain se ruma, itsekäs, vieraista elämäntavoista ja muusta maailmasta piittaamaton ja ymmärtämätön karvapallero noussut pintaan. Että vitut ulkomaailmalle...onko se muka meidän vika, kun maailman tukka on tulessa? Vaikka maapallo oli liikahtanut sijoiltaan kansojen pakkautuessa toistensa syliin, sotia ja kuolemaa pakoon, mitä se meitä liikutti. RAJAT KIINNE!

Kalmari kertoo, miten sattumanperinnön kautta vapaaherrana elelevä Kaius saa vahingossa käsiinsä oikeistopopulistisen Popula-puolueen puheenjohtajan Jukka Kalmarin nuoruuden päiväkirjan. Löytö ei ole yhdentekevä, sillä se sisältää materiaalia, joka julkitullessaan tuhoaisi ainakin Kalmarin sekä varmasti langettaisi ison varjon koko puolueen ylle. Kaius ei ole yhtään pöyhkeä, hän suorastaan häpeää omaisuuttaan ja on muutenkin tarinan herkullisin hahmo sekä myös yhteiskunnallisesti oikeudentajuinen. Hänelle tulee heti mieleen, että Kalmarista täytyy kirjoittaa kirja. Kansan pitää saada tietää, mikä kiihottajarasisti on miehiään, mitä kauheaa hän on tehnyt. Tältä tiimoin Kaius ottaa yhteyttä ex-vaimoonsa Katjaan, joka on vuorotteluvapaalla johtavasta asemasta sosiaali- ja terveysalan hallinnosta. Katja on heti valmis, vaikka onkin uudessa liitossa Artonsa kanssa. Hän kuitenkin katsoo parhaaksi salata uudelta puolisoltaan, mihin aikoo vuorotteluvapaansa exänsä kanssa käyttää. Tarinasta tulee tosi vetävä ja uskottava, kun he pyytävät kirjan kirjoittajaksi kunnianhimoisen toimittajan Marken.

Pirjo Hassinen on kirjoittanut sydämellään asiasta, joka häntä vaivaa: Vihasta! Seura-lehden no 33 haastatelussa Hassinen myöntää:

”Minäkin olen sairastunut vihaan. Liian iso osa maailmastani täyttyy sillä, että olen jatkuvasti huolestunut oikeistopopulismin arkipäiväistymisestä.”

Hassinen pitää Kalmaria edeltänyttä sisarkirjaa Populaa tähän hetkeen jo liian kesynä. Todelliset tapahtumat ovat aikaa sitten ajaneet ohi. Pahin on tapahtunut, joten Kalmari osuu nyt just tämän hetken hermoon. Minä ainakin odotan Kalmarille jatkoa!

Kalmari on kokeneen kirjailijan vetävää tekstiä. Aihe on rankka ja ajankohtainen,  mutta hahmoissa on jotain sellaista, että melkein nauroin...tosin kyynelten läpi. Kaius vaan on niin hyvä tyyppi ja varsin suuri persoona. Hänessä on salattua vetovoimaa ja hänen oikeudenjanonsa on vilpittömästi ehtymätön.

Taidan olla jo muutamaa kirjaa tarjonnut F-ehdokkaaksi, mutta laitanpa vielä Kalmarinkin mukaan. Tässä kirja, joka kaikkien pitäisi lukea! Hassisen teos paljastaa, miten englannin kielen käsite ”decent”, siivo ja arvostava ja toiset huomioon ottava on kadonnut meiltä...

se on kadonnut ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Oikeistopopulismi ratsastaa sillä; se on yksi selitys, ja iso selitys! Mutta tämä ahdistava ilmapiiri on kaikkialla, meiltäkin ja minulta, on kadonnut ”decency”.

Pirjo Hassisen Kalmari tekee rohkeasti kunniaa Mika Waltarin runolle Lokakuu 1941:

miksi taistelimme:

Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus.


*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Jonna/Kirjakaapin kummitus

Villiviinikaari ruskassa - syksyn odotetuin

Koska yläterassin ruokakatoksemme pitkä sivu on villiviinikaarta, on sen ruska ehkä odotetuin. Kaiken huipuksi tämä näkyy myös olkkariimme sekä ruokapöytään että sohvalle.

Tästä siis kysymys ja pitkä sivu on tässä vasemmalla. Toki päätykin on viehko ja täynnä villiviiniä ja mukana kiipeää jo kovasti ylös köynnöshortensia, jonka kukat yltävät jo yli tuon kulmauksen. Tämä on varhempi kuva, muut viime viikolla ja eilen otettuja ellen toisin kerro.

Tämä on kiehtova kuvakulma, sillä villiviini ehtii joka vuosi ennen kuin kuvassa näkyvä pieni, mutta täydellisen oranssi vaahtera taaempana sekä sen edessä kohti kaliota valuva korallikanukka. Tarkoittaa, että kun kaksi viimeksi mainittua ovat loistossaan, on villiviini jo pudottanut lehtensä. Villiviini on ihastuttava ruskassaan, mutta sen myöhäisen aloituksen ja varhaisen talvehtimisen takia, olemme istuttaneet enemmän köynnöshortensiaa, joka aloittaa jo huhtikuulla ja pitää lehtensä vielä ensilumillakin!

Tässä viime vuoden kuvassa olen päässyt ehkä lähemmäs tuon pikkuvaahteran oranssia kuin koskaan villiviinin vielä hehkuessa.

Eri vuorokaudenajat muuttavat värejä ainakin meille eli aina näyttää eriltä.

Eri myös tämä viime syyskuussa kuvattu eli antaa vähän kuvaa ruokakatoksen rakenteista eli nuo kivat kiehkurat, joihin villiviiniä voi pujottaa.

Tässä kulman kiehkuraa päädystä viime syyskuulta.

Tässä köynnösten peittämä ruokakatoksemme keskipihalta kuvattuna eilen

20.9.2016 ja

ja viime syyskuulta. Tässä näkyy, miten köynnöshortensia muodostaa alaterassista pergolan, jonka kattoon olemme laittaneet telineet ledeille eli 'terassitähdillemme'. Tarkoitus on jatkaa koko matka kuvassa näkyvään päätyyn asti, jossa istuskellaan saunan jälkeen.

Tässä 'tähdet' syyssuven iltahämyssä. Huomatkaa miten köynnöshortensia valloittaa...Tässä yläpihan puoleisessa päädyssäkin on villiviiniä, mutta vähemmän kuin ruokakatoksen päässä.

Villiviinikaarta riepottavat etenkin oravamme, joille on terassin toisessa päädyssä pähkinätarjoilu. Samassa paikassa on talvella kokonainen pöytä tarjoomuksineen sekä linnuille että oraville. Vieraamme ovat olleet haltioissaan kurreistamme, jotka voivat tulla ihan pöydän liki ruokailtaessa, mutta eivät pöydälle. Eräs ystävämme sai syömään hasselia kädestäänkin ja kerran Lumimies grillasi lohta orava olkapäällään! Nyt on monta tammea kasvamassa terhojen toivossa...

Syyskuu on takuulla maagisin kuukausi ikinä♥ Se yllättää aina tavalla tai toisella ja tietty etenkin vaihtuvilla väreillään, sillä syksyt eivät ole siskoja keskenään. Nyt on minusta niin lupaava ruska, että kuunnellaan tämä lumoava biisi, jonka Lady of The Mess soitti eilen facessa ja oli omistanut erityisesti minulle, kiitos♥

villiviiniterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Tämän syksyn viimeinen villiviinikaarikuva tältä aamulta kera oravan.

Ja syyspesämme kun köynnöshortensiakin alkaa jo vetää ruskalle.

Tiia Koskimies: Syksystä jouluun Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin

Lumoava syksy on jo täällä ja jouluun on enää tuokio vain. Me jotka kannamme joulua sydämessämme kautta vuoden, olemme henkisesti jo sielu joulussa sen mitenkään estämättä nauttimasta syksystä. Kunpa vain löytäisi ihania joulupapereita ennen marraskuun loppua, mutta ei, sillä meillä vasta isänpäivän jälkeen saa joulu 'virallisesti' näkyä. Onneksi on toisia joulun rakastajia, joiden kanssa voi jakaa joulun odotusta. Sehän se vasta kivaa onkin: Matka eli odotus. Joulu-unelmat, jotka ovat kullakin omanlaisiaan polkuja kohti vuodenaikajuhlista lumotuinta.

Tiia Koskimiehen Syksystä jouluun Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin (Minerva 2016) kuljettaa meitä lempeästi syysvalmistelujen kautta kaikkiin niihin ihaniin asioihin, jotka tekevät joulusta ikimuistoisen. Mukana on paljon herkkuja, niitä joita voi tehdä jo hyvissä ajoin etukäteen, kuin myös niitä, jotka tehdään vasta kun ollaan jo joulussa. Kukkia ei ole unohdettu ja kaikki syyskauden juhlat Mikkelinpäivästä Martipäivän kautta Viattomien lasten päivään käydään läpi. Tuoksuva polku kuljettaa mausteiden taikaan, jossa tähtianikset, kanelitangot, inkivääri ja ihana sahrami huumaavat mielen ja kielen. Kirjan kuvat ovat Tiian ottamat ja ote on yhtä vahva kuin vaikka kirjassa Parhaat piirakat, johon ihan hullaannuin. Kirjan koko on myös kätevä eli mahtuu kivasti ruokakirjahyllyyn.

Vaikka Koskimiehen kirjassa on käsillä tekemisen iloa ja tunnelmointia, niin se on ennen kaikkea ruokakirja, jossa leivotaan jouluksi, koetaan perinteinen joulu borssikeiton ja venäläisen lohikeiton kautta, siirrytään saariston jouluun, jossa kaikki mahdolliset ihanat kalaherkut, mutta myös itämainen menu löytyy sekä joulunajan liharuokia. Makeat herkut pyöristävät juhlan maun ja tietenkin lopussa kohotetaan malja joululle. Kuvan kirsikkamarmeladin ohje löytyy kirjasta!

Koska olen hulluna kalaan sekä arjessa, että jouluna, on kiva kertoa, että Tiian kirjassa kalapöytä on joulun kohokohta. Sieltä löytyy graavausohjeita kera graavikalan historian. Nyt paljastan: Meillä oli viime vuonna joulunpyhinä viisi kiloa Lumimiehen graavaamaan merisiikaa. Sen päälle vielä graavi- ja kylmäsavulohi sekä yrttiset valkosipulisilakat ja mäti. Tiian Saariston herkuissa tarjotaan siika-lohitartar, "Majan" silli, glögisilli, sillirullat, tillipestosilakat, kuorrutetut siikafileet, lohta kolmella tavalla, grillattua lohiperhosta ja parsarisottoa. Kaiken kruunavat tietenkin mädit! Nyt maistelemme lohimedaljongia sahramikastikkeessa:

1 lohimedaljonki annokseen
suolaa
muutama pyöräytys seafood&fish-mausteseosta myllystä (Santa Maria)
(Seoksessa on sahramia, sitruunankuorta, fenkolia, pippuria ja tilliä.)
paistamiseen voin ja öljyn seosta

Kastike:

1/2 fenkoli
1 salottisipuli
2 rkl voita
suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kalalientä (fondista tehtyä)
1 tl kurkumaa tai sahramia
suolaa
 2dl kuohukermaa
valkopippuria

Lisuke:

puy-linssejä
voita
1 salottisipuli
2 porkkanaa
1 dl kalalientä
1/ dl kuivaa valkoviiniä
yrttejä

Mausta lohimedaljongit ja jätä ne kelmun alle maustumaan muun valmistelun ajaksi.

Valmista kastike. Suikaloi sipuli ja fenkoli ja kuullota niitä voissa. Lisää ripaus suolaa, jotta maut alkavat irrota. Kääntele joukkoon vehnäjauhot ja kurkuma tai sahrami. Lisää valkoviini ja kalaliemi. Anna kastikepohjan kiehua 20 minuuttia. Siivilöi kastikepohja ja lisää joukkoon kerma. Keitä kastiketta hieman kokoon ja tarkista maku.

Keitä linssit kypsiksi ja pidä ne lämpimänä. Liemi saa imeytyä linsseihin. Siivilöi tarvittaessa. Leikkaa porkkana samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Kuullota keitettyjä linssejä voissa hienonnetun salottisipulin ja porkkanakuutioiden kera. Lisää kalaliemi ja valkoviini. Pidä lämpimänä.

Paista lohimedaljongit kuuman voin ja öljyn seoksessa. Maun mukaan sisus saa tulla juuri ja juuri kypsäksi tai jäädä hieman punertavaksi. Kokoa annokset.

Jos joku nyt ihmettelee, että mitä ovat puy-linssit, niin ne voi googlata. Ellei ole kovasti just linssien ystävä, niiden tilalle voi keksiä jotain muuta soveltaen. Tässä on ihastuttava kastike, johon minä käyttäisin ehdottomasti sahramia, mutta sehän on makukysymys.

Jälkiruoaksi voimme nauttia vaikka tämän kahvi-appelsiinipavlovan, valkosuklaisen panna cottan, Maltan riisipuuroa eli Ris á la Malta tai riisipuuroa ja rusinasoppaa. Tässä (puuro)kohdassa kannattaa muistaa Tiian ihana Suomalainen puurokirja, jossa oli monenlaista vaihtelua puuron ystäville. Suklaaluumut on yksi ihana jälkkärivaihtoehto: pussillinen kivettömiä luumuja, portviiniä, madeiraa tai tilkka konjakkia, marsipaania, tummaa suklaata ja tomusokeria.

Näiden kalojen ja makeiden lisäksi on viehättäviä kuvia joulukodista ja pieniä somistusvinkkejä.

Kirjassa mukana tietenkin perinteiset joululaatikot eli loorat, kuten Satakunnassa sanotaan. Meilläkin anopin lanttulooralle on nyt ilmestynyt lisäkysyntää, kun välilllä ei saanut olla muita kuin imellettyä perunalaatikkoa pöydässä...Löytyy myös punajuuri- sekä juuresterriini sekä liharuokia, joissa se perinteinen joulukinkku, karjalanpaisti, mutta myös hirven sisäpaistia ja tattirisottoa sekä paistettua poronfileetä ja pekoni-perunakohokasta.

Joulupöydän juomat ovat oma lukunsa ja ne kukin soveltaa varmaan niin pöydän tarjoomuksiin kuin pöytään istuvien makuihin. Tiian mukaan viinit valitaan pääruoan mukaan. Joulunaikaan tarjolle tulee kauppoihin myös erityisen hyviä kinkku- ja kalkkunaviinejä. Koskaan ei myöskään kannata unohtaa samppanjaa eikä sitä, miten erityistä on tarjota dolcena omista kirsikoista tai luumuista tehtyä likööriä, joka on muhinut kellarissa kuukausitolkulla. Varmaan kaikki kuitenkin ilolla skoolaavat vuodenaikajuhlista lumoavimmalle: Joululle♥

*****

Ruokakirjat Leena Lumissa