Endless Summer - tätä ei pitänyt tapahtua enää, mutta...ja rrrrakastan hortensioita!

Aina on tilaa vielä yhdelle hortensialle, mutta enpä olisi uskonut, että se voisi taas olla Endless Summer! Kun mainittu hortensia tuli markkinoille, laitoin sen etupihalle. Kukkien värit vaihtuivat sen mukaan, millä kastelin etc. Yllättäen huomasimme, että etupihallamme alkoi seisoa aivan vieraita ihmisiä kasvia ihailemassa....Tästä kulki silloin toisinaan bussi turisteja kohti Alvar Aallon huvilaa. Jossain vaiheessa sitten siirsin sen alapuutarhaan ja mitä sitten tapahtui, en muista, mutta ehkä se ei pitänyt siirrosta tms. Nyt tämä ei ole enää sensaatio, joten istutin sen etupihan kukkapenkkiin, jossa leimukukat eivät enää viihdy, kun niitä varjostaa yksi kapea kuusi. Tämä tuli siis puolivarjon paikkaan ja sen vastapainona vasemmalla on köynnöshortensia. Jotkut ovat sanoneet, että terassihortensiat voi istuttaa syksyllä ruukusta maahan ja ne nousevat keväällä. Taimipihan puutarhuri sanoi, että eivät nouse. Äitinikin oli yrittänyt länsirannikolla ja oksat jaksoivat suojaisalla pihalla nousta, mutta ei kukan kukkaa ja äitini on huima viherpeukalo. Kerroin, että en nyt halua mitään isoa hortensiaa, niitä on monta ja tämä tulisi penkkiin. No hän sitten tarjosi heti Endless Summeria, joten kokeillaan taas. (Jutusta Meriharakoita, lukuvinkki, ja vieläkin...)

Näin sitä sitten tuliin kotiin jalkojen välissä vaaleanpunainen Endless Summer, jossa on tosi paljon nuppuja.

Siis paljon nuppuja ja runsaat kukat ovat muuttuneet hennon lilaksi. Myönnän, että oli aika erikoinen ratkaisu istuttaa tämä päädyn kukkapenkkiin, mutta kun siinä eivät enää varjostavan kuusen takia viihtyneet esim. syysleimut, päätin näin. Oikealla tämä kaunotar ja vasemmalla kiipeää köynnöshortensia.

Tässä atsalean takana näkyy alkusuven kasvu eteläpäädyn käynnöshortensiasta, otamme uusia kuvia kohta. Nyt paistaa aurinko täysillä: Silloin en kuvaa ja huomenna olen menossa...

Kuvasin viistoon lounaasta päin, koska eteläseinä ei vielä kukkinut. Me aiomme siis tosiaankin peittyä köynnöshortensiaan ja joukossa on villiviiniäkin eli värikimaraa on odotettavissa.

Uhkeaa runsautta, mutta varret ovat nyt tanakat.

Paljon nuppuja ja tässä näkyy valkoinen seinä, joten penkissä kukka on.

Runsautta...

Pieni pensas siinä, jota ei helposti enää kukkapenkkinä pidä paitsi keväästä unikoihin.

Kaunis katseenvangitsija hän on, oih, hortensia vieköön♥

Tässä sitten yksi vanhempi terassihortensia..., jossa oli kauniisti limeä ja punaisen eri sävyjä. Ei ole mikään ihme, että hortensiaa pidetään sisustuksellisempana kukkana ikinä.

Pieni osa Cellen hotellin Fraun hortensioista syksyllä 2015.

Vähän vanhojen syyshortensioiden kokoa eli toiseksi jään.

Kukista raskaana.

Ja sisällä vaikka sitten näin eli tämä monet arvonnat läpikäynyt kuva.

Tästä sitten jatketaan, mutta toivottavasti syksyn kirjasato alkaa kypsyä sitä ennen. Dina ja Taika ovat meillä taas lomailemassa just syyshortensioiden kukkiessa♥

hortensiaterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Musiikki helisi puutarhassa...

Musiikki helisi puutarhassa
sanomattoman surullisesti.
Jäämurskassa tuoreet osterit
mereltä tuoksuivat kirpeästi.

Hän hipaisi pukuani ja sanoi:
"Olen uskollinen ystävä!"
Hänen käsiensä kosketus
on hyväilystä etäällä...

Noin silitetään lintua, kissaa,
noin katsellaan hoikkaa ratsastajaa.
Kullanvaaleiden ripsien alla
tyynessä katseessa naurua.

Viulujen alakuloiset äänet
laulavat usvan noustessa:
"Kiitä taivasta, olethan vihdoin
kahden rakkaasi seurassa."

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, suomennos Marja-Leena Mikkola)
kuva P. Koivuranta

Mansikoita, mustikoita, uimavedet helliä, kantarelleja, hämärtyviä iltoja, trillereitä...

Nyt on alkanut 'minun kesäni'. Se tarkoittaa aamiaista, jossa suklaakahvin ja kauraleivän jälkeen saa jogurttia tuoreilla mansikoilla ja mustikoilla...Suonenjoen mansikkaa on säilötty tosi paljon, joten nyt vain tuoretta niin kauan kuin sitä saa. Päätimme opetella nauttimaan pensasmustikoista tuoreina sekä talvella soppana vadelmien kera. Uimavedet ovat niin lämpimät, että saan Lumimiehenkin mukaani ja tarvitsen häntä, sillä uin matkaa. Vähän on mielessä, että pitäisi ehtiä Yyteriinkin: Nuoruuden rannat, jotka pitää käydä joka suvi. Siskon kanssa polskitaan meressä tunteja, Lumimies vähän vähemmän. Käytän uimalaseja, sillä opettelen nyt vapaauintia ja siinä niille on tarvetta ainakin minulle.

Tiirat ovat lintujani kuten lokitkin eli meri aina sisälläni! Lankomiehen Pekka Mäkisen ottama kuva. Trillereitä, niitä, joista olen unohtanut murhaajan, menee paljon. Nicci Frenchin dekkarit ovat hyytävää jännitystä, joka takuulla pitää otteessaan. Helle vaatii Kylmän kosketusta. Metsän kulta, kantarelliaika on täällä. Sateella voimme poimia niitä omasta lehdosta, mutta ei ole näkyvissä kuin hellettä vaan vielä ehtii...Joka heinä-elokuu ystävän kanssa Pöllöwaarin viinipihalle, jossa myös herkutellaan. Oman kotiterassin hämärtyvissä illoissa yökiitäjät, auringon lasku Päijänteeseen, lepakot, suih, suih, hiljaisuus ja siilien suhinat ruokakupeillaan. Parasta ikinä: Savonlinnan oopperajuhlat!

Helleterveisin
Leena Lumi

PS. Loma jatkuu, loma...

Annetaan myös koiriemme nauttia vilvoittelusta ja lähdetään lenkille aamulla varahin ja illalla myöhään vaikka kohti uimaleikkejä. Kuvassa vedestä nauttivat Ninni ja Luna <3 span=""> 

kuva Jyrki Äikäs 

Rakkautta, Pulmusia, nostalgiaa ja heinäkuun morsiuspari!

Meidän mussukat, toinen toisilleen aurinko, kuu ja tähdet, uinti yhdessä pitkin kuunsiltaa, Meri ja Sami: Kaunotar ja Komistus, tässä lähdössä ystäviensä Jennan ja Juhan häihin. Mieluinen vävyehdokas, rento, hauska, tyylikäs, perherakas, kaikki huomioiva, mutta itsevarma leijona, joka tuntee arvonsa silleen kivasti, vähän latinotyyliin ja sehän Merille on kuumaa laavaa. Meidän pieni, pikkarainen Meri:

Oih, en sanotuksi saa...♥

'Pulmusen pariskunta' saa meidät aina nauramaan. Kun he tekivät lähtöä meiltä Jennan ja Juhan häihin, kaikki oli viime tipassa. Sitten kun herra Pulmunen oli kerran jo jotain mutissut tapahtui, että rouva Pulmunen tajusi ripsivärinsä jääneen Jaguarin leirivarusteiden alle. Herra Pulmunen alkoi jäkättää, että 'me siis marssimme kirkon käytävää yhdessä hääparin kanssa.' Rouva Pulmunen oli sukeltanut tavaratilaan ja näky oli aika hauska, mutta ehkä vain meistä. Herra Pulmusen hermo ei kestänyt, vaan hän tarttuu itse ripsarin hakuun. Otin mahtavan kuvasarjan, mutta sen esittämistä minulle ei sallittu...Viimeinen kuva on paras, sillä siinä ovat 'selviytyjät', tosin herra Pulmunen epäilee vieläkin, ehtivätkö he ajoissa, mutta rouva Pulmunen viis veisaa, sillä kaikki julkisuus on hyvästä!

Nostalgiaa sisältyy paljon Merin ystäviin. Muistan ne monen monet kerrat, kun kuulin yöllä teinien istuvan meidän keittiössä syömässä jääkaappia tyhjäksi. Monet heistä tosin istuivat meillä myös ruokapöytään etenkin viikonloppuisin, jolloin Lumimieskin oli paikalla. Kynttilät paloivat ja me keskusteltiin ja keskusteltiin. Ihania aikoja! Jenna tosin ei ollut tässä joukossa, sillä hän asuu Laukaassa. Jennan Lumimies ja minä muistamme eräästä kauniista lumisateisesta illasta. Olimme porukalla Hemingwayssa. Juu, just se mahtava Hemppari, missä nuori poika soitti kitaraa ja lauloi minulle Sweet Sixteen, vaikka taisi olla muut synttärien jatkot kuin kuusitoista vee. Kaikkien aikojen ilta eli olimme syöneet Pöllöwaarissa ja sitten Hemppariin ja sen jälkeen vielä...Niin, siis Jenna -iltana istuimme Hempparissa tavanomaisilla paikoillamme kadun ison ikkunan edessä, kun pimeydestä, lumisateeseen ilmestyi kaunis nuori tyttö suloisen lapinkoiran kanssa. Lähdimme tervehtimään siltä sekunnilta ja sillä tiellä ollaan eli ystävyydet ovat kuin tähtisumua, aina olemassa vaikka harvoin tavattaisiinkin. Oi noita suloisia, suloisia nuoria naisia♥ Oi heitä silloin ja oi heitä nyt♥

Jenna&Juha♥ Match made in heaven♥ He aina vain ja jo kauan, toistensa silmiin ja kaikkeen♥

Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea.

Näetkö ne kaksi 
tulista kalaa.
Silmäsi syttyvät.
Vedessä palaa.

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)

Jennan kimpun sai sitten nopea Meri! Jotain kivaa taitaa olla odotettavissa...Jenna on kukka-alalta ja kimppu on täältä Kimppu on nyt kuivumassa meillä ja siinä on valkoisia ruusuja, pionia, vihreää eustomaa, harsokukkaa ja eucalyptusta.

rakkausterveisin
Leena Lumi

kuva Jenna ja Juha by Ninni Tarvus

kuva minä ja Meri  by Pekka Mäkinen

Sormustinkukka - cottage gardenin kuningatar, sydänsuven valtiatar!

Kun ajattelen kuumaa sydänsuven korkeaa hetkeä, mieleni alkaa kukkia sormustinkukkia! Digitalis purpurea on erittäin myrkyllinen, mutta niin ovat monet muutkin kauniit kasvit, eikä näitä siis ole tarkoitus syödä. Luin kerran puutarhajuttua jostain taiteilijapihasta ja oli se unohtumaton tarina. Puutarhan vaalija sanoi, että sormustinkukka tietää itse, missä se on kaunein. Sitä ei määräillä, ei komennella, eikä hetken hurmassa siirrellä. Olen senkin virheen joskus tehnyt ja se oli sitten vain Bye, Bye Digitalis...Nyt olen oppinut.

Viime vuonna pohjoisrinteemme näytti tältä, kun olin ymmärtänyt olla puuttumatta sormustinkukkien vaelteluun. Aika kiva, eivätkä tässä tietenkään näy ne monet, joita kasvoi siellä sun täällä.

Meidän nurmikon kadottamisprojektimme alkoi etupihalta ja vuonna 2016 jutussa Luna esittelee: Nurmikosta kukkaniityksi ensimmäistä villikukkasuveamme. Vakuutan, että villikukkaniitty ei synny tuosta vain, vaan sitä on vähintäinkin kitkettävä, maata voi joutua köyhdyttämään ja toisia kukkia, joiden haluaa voivan hyvin, voi joutua kastelemaan, tosin viime mainittua on vähemmän, kunhan ensimmäiset hetket ovat ohi. Eikä siis missään tapauksessa lannoitetta! Olimme siinä onnnekkaita, että sekä valkoista että sinistä lehtosinilatvaa oli pilvin pimein. Oli yksi puutarhaesittely varhain keväällä ja ostin hädissäni valmiita taimia ja nyt ne ovat paljon enemmän kuin tuplaantuneet eli kannatti. Myös monenmoista akileijaa on omasta takaa kiitos lehdon. Myös samasta syystä kieloja, vuokkoja, esikoita...

Tämä kuvattu tänään aika tarkkaan samasta kohtaa kuin edellinen kuva, hiukka vasemmalle. Takana vanha syyshortensia, joka kukkii edelleen syksyisin upeasti. Sen röpelöisten oksien eteen olen istuttanut äidiltä saadun pensaan Amber Jubileen, joka vaihtaa lehtien väriä. Vaatii muuten sitten muhevuutta eli tätä joutuu etupihalla kastelemaan. Vielä kukkivat lehtosinilatvat ja eräät kellokukat, puna-ailakit ovat jo lopettaneet, mutta onkin sydänsuven valtiattaren, digitaliksen aika. Mikä mahtava kukka houkuttamaan pölyttäjiä!

Etenen epäkronologisesti, mutta kun luettelin noita kukkia, joita käytämme etupihalla nurmikon sijasta, ei voi unohtaa tuhatta valkoista ja sinistä scillaa! Lisää juttua täällä

Myönnän, että keskityn scillojen lisäämisen nykyisin kuin kapiainen: Otan sellaista aitareunusta, jonka asetan johonkin kohtaan, sellaiseen, jossa sen jälkeen scillat saavat kukkia 4-ever. Tavallista kukkamultaa ja sitten valkoista ja sinistä scillaa koloihin, multaa päälle ja istutuskastelu. Kehikko siksi, että vierailevat, rakkaat koiruudet eivät talloisi etc., mutta ei mitään kohopenkkiä enää seuraavana vuonna eikä aitoja: Scillat ovat sitten kevään villejä aloittajia kera esikkojen, joita olen jakanut varmaan kaikille ystävillekin, sillä niitä riittää. Ei muutenkaan mikään rikkaruoho vielä kasva, mutta ei tule kasvamaankaan eli ei tarvita mitään ruohonleikkuria etupihalle: Hus, hus, mene pois! Mikään ei ole yhtä kiitollinen leviäjä kuin scilla, joten satsaan helposti siihen erikoisuuksien sijasta. Scillassa miellyttää kaikki, jopa se, että se ei vaadi paljoakaan eli salattu mukavuudenhaluni saa jatkaa eloaan: Kukat vain kukkivat ja nainen lukee kirjaa...

Tunnelmissa♥

Etupihalta kohti nuorinta kartiovalkokuustamme ja siitä pudotus kallionauhusrinnettä kallion keltakurjenmiekkoihin ja kuunliljoihin. Huomatkaa kaikkensa antanut atsalea Northern Hi-Lights.

Atsaleat - sydämeni lumoojat, Sissinghurstin arvostetut, metsäkauriiden herkut ja ripaus japanilaista puutarhaa

Minusta tuntuu, että tästä tulee sellainen 'neverending story' (Die Unendliche Geshichte), sillä kun klikkaan kuvan isoksi ja näen nuo helman pienet pilkut/kuviot, olen mennyttä naista.

digitalisterveisin
Leena Lumi

Vieläkin kuvaan sormustinkukkia, osa niistä oli vain myöhässsä.

Etenkin näitä valkoisia, mutta...

myös tällaista herkkää, softia lilaa.


Leena Lumin puutarhassa

Meriharakoita, lukuvinkki, vieläkin yksi hortensia ja....

Meriharakoissa on jotain vetoavaa! Asuessani vielä länsirannikolla Luvialla, en muista näitä silloin nähneeni siellä enkä myöskään Kuivalahden mökillämme. Joutsenia sitten senkin edestä. Lankoni Pekka Mäkinen on nämä kuvannut Luvialla, joten lajit siirtyilevät. Näistä linnuista tuli mieleeni lukuvinkki:

Tässäpä kirja, jota ilman en voinut olla. Annoin pois jossain arvonnassa, mutta halusin lukea aina uudestaan ja sitä paitsi kirjastoni suorastaan huusi Fletcherin Meriharakoita. Tässä kirjassa on sitä jotakin...

Aina on tilaa vielä yhdelle hortensialle, mutta enpä olisi uskonut, että se voisi taas olla Endless Summer! Kun mainittu hortensia tuli markkinoille, laitoin sen etupihalle. Kukkien värit vaihtuivat sen mukaan, millä kastelin etc. Yllättäen huomasimme, että etupihallamme alkoi seisoa aivan vieraita ihmisiä kasvia ihailemassa....Jossain vaiheessa sitten siirsin sen alapuutarhaan ja mitä sitten tapahtui, en muista, mutta ehkä se ei pitänyt siirrosta tms. Nyt tämä ei ole enää sensaatio, joten istutin sen etupihan kukkapenkkiin, jossa leimukukat eivät enää viihdy, kun niitä varjostaa yksi kapea kuusi. Tämä tuli siis puolivarjon paikkaan ja sen vastapainona vasemmalla on köynnöshortensia. Jotkut ovat sanoneet, että terassihortensiat voi istuttaa syksyllä ruukusta maahan ja ne nousevat keväällä. Taimipihan puutarhuri sanoi, että eivät nouse. Äitinikin oli yrittänyt länsirannikolla ja oksat jaksoivat suojaisalla pihalla nousta, mutta ei kukan kukkaa ja äitini on huima viherpeukalo. Kerroin, että en nyt halua mitään isoa hortensiaa, niitä on monta ja tämä tulisi penkkiin. No hän sitten tarjosi heti Endless Summeria, joten kokeillaan taas. Vaikka on mukavan viileää, on järkyttävän kuivaa, joten paljon kastelua, sillä uusia istutuksia lisätty. Seuraava projekti on sekoittaa hiekkaa, oikeaa hienoa santaa multaan ja vetää virta sitä alas pohjoisen japanilaista rinnettä. Sitten villikukkien siemeniä eikä missään tapauksessa lannoitusta!

Tässä Luna esittelee etupihan projektia Nurmikosta kukkaniityksi!

Nyt alkaa jo olla aika tiheää. Takana vanha, syksyisin hyvin kukkiva syyshortensia ja vasemmalla äidiltä saatu lehtien väriä vaihtava kivankokoinen pensas purppuraheisiangervo Amber Jubilee.

Mukavaa suven jatkoa♥ Me tänään grillaillaan, chillaillaan ja silleen...

Love
Leena Lumi

PS. Mitä kertoo dekkarista se, että luin sen blogiini viime vuonna, kirja meni jossain arvonnassa ja nyt ostin sen lukeakseni uudelleen. Yöt valuvat kuin kuuma laava...Kaikkein erikoisinta, että Karen Clevelandin trilleri Koko totuus on agenttitarina,mutta se on sen lisäksi erittäin jännittävä avioliittoromaani!

Elämäkerroista ja Kim Wallin muistolle

Kirjallisuuden ystävät ryhmä facebookissa on antava, sillä siellä kuka vain esittelee omia mieltymyksiään, tarjoaa lukuvinkkejä sekä myös esittää kysymyksiä. Jokunen päivä sitten siellä joku, anteeksi, että en muista enää nimeä, joten tarkkaa sanamuotoa kysymykselle en muista, mutta jotenkin näin: Mikä on ollut sinulle koskettavin elämäkerta, minkä olet lukenut? No, näihin kysymyksiin monikaan ei pysty vastaamaan yhdellä kirjalla, en minä ainakaan, mutta päätin kertoa vain yksitoista! Kysyjän adjektiivi ei ollut koskettava eikä traaginen, mutta se oli joku synonyymi noille adjektiiveille, siksi valikoitui minultakin kerran nopea lista:

Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa

Bengt Jangfeldt: Axel Munthe - tie Caprin huvilalle

Tara Westover: Opintiellä

Marcel Reich-Ranicki: Eurooppalainen

Anne Delbée: Camille Claudel Kuvanveistäjän elämä

Bo Carpelan: Axel

Karin Ehrnrooth: Vinoon varttunut tyttö

Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova koditon

Ray Connolly: Elvis Presley Legendan elämä 1935-1977

Marilyn Monroe: Välähdyksiä, sirpaleita  (Lue myös Marilyn Monroen monta elämää)

Ingrid&Joachim Wall: Kun sanat loppuvat Kim Wallin tarina

Tämä nopeasti ja tunteella -lista ei ole elämäni parhaat elämäkerrat. Onneksi, sillä sitäpä olisikin vaikea laatia, mutta tämä on lista, joiden kirjoja lukiessa olen jopa itkenyt ja en ole helposti itkupilli.

Maailmassa on muutama rikostarina, joista en vain pääse yli. Kaksi niistä on Suomesta ja kolmas nyt tämä Kimin tarina.

Kim Wallilla oli tapana kirjoittaa juttuja, joilla hän saattoi vaikuttaa asioihin, viedä niitä paremmiksi ja eteenpäin. Kun hän onnistui, hän näytti voitonmerkkiä. Haluan tehdä tuosta Kimin 'tunnarista' nyt viestikapulan, jolla emme fanittele omia menestyksiämme vaan teemme voitonmerkin Kim Wallin muistolle! Kimin vanhemmat ovat mielestäni tehneet oikein, kun ovat jättäneet murhaajan kuin sivuun, sillä Kim oli jotain, ei hänet tuhonnut henkilö. Tosin vanhemmillakin oli 'tarpeensa' ja se oli se, että mennessään oikeudenistuntoihin, he pakottivat heidän tyttärensä murhaajan katsomaan heitä silmiin. Kirjaa ei ole kirjoitettu sensaation takia, vaan Kimin säätiön kasvattamiseksi. Säätiön varoilla yhä useampi toimittaja voi tehdä työtään turvallisesti. Minusta kannatettava asia.

Elämäkerrat ovat muuttaneet käsitystäni monista ihmisistä. Ikinä en olisi uskonut, että Elvis olisi listallani, mutta lukekaa kirja niin tajuatte. Toki Nikolai II oli traaginen hahmo, mutta annoin nyt tilaa muille ja minusta ansiosta. Liz Tayloristakin tuli kirjan myötä eri, mutta ei tähän listalle mielestäni kuuluva. Toki nämä ovat makuasioita ja kukin tavallaan.

Elämäkertaterveisin
Leena Lumi

Elämäkerrat Leena Lumissa

Hyvä peto

Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra, 
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli hän yön hunnun
ja tunteen kuolon ja rakkauden tunnun.

Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.

Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla kun hällä on mieli, 
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä, 
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.

- Eino Leino -
L.Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava 1986)
kuva Albert Edelfelt

Kohti Eino Leinon sekä runon ja suven päivää!

Huomenna vietämme mm. Eino Leinon päivää. Hän jos kuka on suomalaisten sydänten tulkki. Arvostan♥

Vietämme myös runon ja suven päivää, joka joskus taisi olla ruusun ja kirjan päivä...Juhannusruusut tulivat meillä myöhemmin kun taas monet muut kukat aikaisemmin, jos vertaa menneisiin suviin.

Tämä kuva on toisesta niistä siemenpusseista, jotka ostin tiistaina Viherlandiasta. Lord Nelson 'Winky Double Red White'. Päätin istuttaa heti oli kuun asento oikea tai väärä. Jestas kun avasin pussin, tajusin ostaneeni elämäni kalleimmat siemenet: Melkein euron kipale. Ja äiti taisi ostaa vähän enemmän. Ei voinut nähdä pussin sisälle, mikä minipussi siellä oli ja olisi oikeasti pitänyt laskea oliko siemeniä seitsemän vai kymmenen. Suurin odotuksin istutin♥ Miten tuo punavalkoisuus nyt niin houkuttaakin...

Mansikoita säilötty, viikonlopun talo täynnä ja maanantaina lähden pakoon yllättävää sähköremppaa eli joku saa minut kahvivieraaksi. Ai niin, laitoin kellariin muhimaan kirsikoista ensimmäisen satsin joululikööriä: Koskaan ei ole liian varhaista ajatella joulua♥ Muuten käyn puoliteholla eli nyt just luen vanhoja Nicci Frenchin dekkareita. Aion myös ostaa kirjan, sillä annoin Kim Wallista kertovan kirjan lahjaksi, joten...

Love
Leena Lumi

Viherlandia -päivä äidin ja siskon kanssa ja aina mahtuu vielä yksi terassihortensia...

Sateisissa päivissä on oma sulonsa. Eilen illalla ruokailimme terassillamme ilta-auringon säihkeessä ja lämmössä, tänään vietimme Viherlandia -päivän ja ostimme mm. akileijan siemeniä 'Winky Double Red-White', vielä yhden terassihortensian ja mitä kaikkea äiti löysikään...

Sisko, äiti ja minä kukkakaaren alla. Se oli hilkulla ettei kaari olisi huomenna matkannut länsirannikolle...Kävimme katsomassa äidin nuoruudenaikaista kotia, joka on edelleen olemassa ja miten se kaikki mahtoikaan tuntua äidistä. Nyt kannattaa kuunnella omien vanhempien ja isovanhempien tarinoita. Minä en aikanaan osannut kysyä mammaltani mitään Pietarista, Nikolai II:n aikaisesta Pietarista, jossa hän pääsi käymään isänsä kanssa Valkjärveltä. Kulkivatko mammani askeleet yli Anna Ahmatovan kulun, mitä hän olisi muistanut...Kuunnelkaa tarinoita eilisestä!

Kerro se tarina, kokoa tapahtumat yhteen, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä. Muuten kudos rispaantuu langoiksi, jotka linnut poimivat pesäntekotarpeiksi. Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat puulattialle.

Ann-Marie MacDonald Linnuntietä 

Tänään Lumimiehen kanssa kukkakaaren alla. Nyt jo kotona herkuttelemassa koko poppoo. Tämä pieni perhe, jossa karjalaisuus ja satakuntalaisuus on me. Lumimies on passannut anoppia kiitettävästi♥

Leena Lumi&co