ELÄMINEN ON MAAILMAN HARVINAISIN ASIA. USEIMMAT...

"Eläminen on maailman harvinaisin asia. Useimmat ihmiset ovat olemassa, ei muuta. Oikeata elämää on se kun toteuttaa täydellisyytensä ja tekee jokaisesta unelmastaan totta."

- Oscar Wilde -

Ian McEwan: Sementtipuutarha

Ian McEwanin esikoisromaanissa Sementtipuutarha (The Cement Garden, Otava 2009, suomennos Eva Siikarla) putoamme vääjäämättä siihen McEwanilaisuuden hypnoottiseen sanojen runsasmerkityksisyyteen, jossa paljon myöhemmin ryvemme yltä päältä Amsterdamissa, Sovituksessa, Lauantaissa ja Rannalla. Sementtipuutarha ilmestyi 1978 ja on McEwanin esikoisromaani. Koska luin McEwanit ’väärässä järjestyksessä’, minun on nyt helppo sanoa, että kuka tahansa kokee jo Sementtipuutarhassa, että nyt tapahtuu elämää suurempaa…


Siinä, missä Irving runkkaa, nai ja koheltaa, McEwan runkkaa, tarkkailee ja hypnotisoi lukijaansa. Kumpikin ovat suoria, rankkoja kirjoittajia, mutta siinä missä Irving heittää lujaa ja päin, McEwan harkitsee viistopalloa, jonka sitten lähettääkin matkaan kaksoiskierteellä. Olen aivan myyty kummallekin herralle eli siis minut pitäisi jäävät sorkkimasta heidän tekstejään, mutta en pysty… Minulla on heistä päässäni vertaileva sadan sivun tarina, mutta nyt minua haudataan sementtiin, joten…


Sementtipuutarhan kertoja on teini-ikäinen Jack, joka kirjassa täyttää viisitoista vuotta. Jack tarkkailee perhettään kuin likainen kärpänen, sillä hän lakkaa yllättäen pesemästä itseään, antaa hiustensa ja parranhaiventensa kasvaa, kuten myös kynsiensä ja hänen päivittäinen aktiviteettinsa on kahden runkun lisäksi vain tarkkailla äitiään ja sisaruksiaan, mutta etenkin isosiskoaan Julieta.

Kirjan alku on tragikoominen, sillä perheen isä on ehkä joskus kuullut lumoavan sanan ’riippuva puutarha.' Perheen talousahdingosta huolimatta hän tilaa viisitoista säkkiä sementtiä. Järjellinen selitys on se, kuinka helppoa on pitää siistinä pelkkää sementtikasaa, jonka päällä, ylhäällä on vähän kukkia, vaikka vain pieni penkki kehäkukkia.


Ennen kuin sementti on käytetty isä kuitenkin kuolee, äiti sairastuu vakavasti vuoteenomaksi, jona aikana neljä lasta oudosti vahvistuvat aivan omaksi maailmakseen, mistä puuttuvat yhteiskunnan normit, aikakäsitteet ja erityisesti terve vertailu muihin perheisiin tai nuoriin. Äidin vuoteessa viettämät sairasviikot ja viimein äidin kuolema, saavat lapset outoon tilanteeseen, jonka ainoaksi nimittäjäksi tulee yhdessä pysymisen tahto. Koska talossa ei koskaan käy ketään ulkopuolisia, on helpompaa kuin vajota sementtiin, vajota siihen unenomaiseen tilaan, jossa helle korventaa sementtipuutarhaa, Julie kulkee räikyvän vihreissä bikineissään, nukut iltapäivään ja kun heräät, kärpäsen unettava surina pudottaa sinut takaisin uneen…ruokaa ei laiteta, vaan syödään, mitä sattuu….jos pikku Tom haluaa tulla tytöksi: mikä ettei! ja Jack levittää Julien selkään aurinkovoidetta pitkin hitain vedoin…joutilaisuus ja helle ja irrallisuus ruokkivat tukahdutettua seksuaalisuutta, joka vähitellen tahmaa kaiken mihin kosket…

Lopulta Jack näkee vain Julien, joka juoksee nopeammin kuin tuuli, mutta joka kävelee kuin unissaan, äärettömän hitaasti, Julien, jossa on tyyntä itsevarmuutta ja riippumattomuutta ja joka uskaltaa mitä vain…

Avasin suuren peltiarkun kannen ja Julie lapioi sementin sinne. Sementtiä oli nyt vajaan viidentoista sentin kerros arkun pohjalla. Päätimme tehdä toisen, isomman satsin, ja sillä kertaa minä sekoitin ja Julie haki veden. Työskennellessäni koko puuhan tarkoitus ei kertaakaan tullut mieleeni. Sementin sekoittamisessa ei ollut mitään outoa. Hiekka loppui, ja koska oli vain yksi lapio lähdimme molemmat puutarhaan hakemaan lisää. Taivas alkoi jo vaaleta idässä. Teimme viisi retkeä kottikärryjen kanssa. Ihmettelin ääneen mitä sanoisimme Tomille kun hän tulisi ulos aamulla ja toteaisi hiekkakasansa kadonneen. Julie sanoi Tomia matkien: - Tuuli vei sen, ja me kikatimme väsyneesti.

Ei se tekisi mitään, eihän? hän kuiskasi. Hän alkoi hivuttautua ylöspäin sängyllä kunnes hänen suuret vaaleat rintansa olivat kasvojeni tasalla. Kosketin nänniä sormenpäällä. Se oli kova ja ryppyinen kuin persikan kivi…

***

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin  Suketus   Elegia  Hanna Nino

OUT OF OFFICE

...until I've red some books.

SNOW WALTZ IS THE SLOW WALTZ, SO...

...I take some time for reading, heating, enjoying♥

JUTUN LOPPU

Jos siis kaksi lempinäyttelijääni, Julianne Moore ja Ralph Fiennes, näyttelevät pääosaa Jutun lopussa, jonka olen nähnyt monta, monta kertaa ja sitä ennen lukenut Graham Greenen samannimisen kirjan, johon elokuva perustuu, asia pitää mainita. Jutun loppu on hieman pateettinen, mutta täydellisen romanttinen ja surumielinen ja kertoo elämää suuremman rakkaustarinan. Ohjaaja on Neil Jordan ja The End of the Affair on vuodelta 1999. Keskisuomalaisessa elokuva on saanut kolme tähteä, mutta Marko Ahonen kirjoittaa niin kauniisti kuin kyseessä olisi viiden tähden leffa: "Suhde on tietenkin salainen ja jatkuvasti myös jotenkin surumielinen. Happy End ei sovi tähän tarinaan. Hyvät näyttelijät saavat homman toimimaan, vaikka koko rakkaustarina onkin hieman skitso: tunteet ovat suuria, mutta silti hillittyjä." (No, mikähän on Markon mielestä sitten hillitöntä, kun ottaa huomioon senkin kuuman olohuonerakastelun, jonka aikana aviomies on talon yläkerrassa;-) "Eeppisessä mielessä elokuva toimii komeasti. Ulkoinen suuruus ja intiimi inhimillisyys kohtaavat toisensa tyylikkäästi." (Mikä upea, kaunis lause lause, joka tiivistää koko elokuvan tunnelman!) TV1 klo 22.50-00.25

Tämä on niin...http://www.youtube.com/watch?v=XE-jVb_NQf0

Minä en ikinä sallisi Ralph Fiennesin olla gentlemanni, joka kulkee rapuissa EDELLÄNI!  Trailerissa on vain sekunti sitä, mutta filmissä enempi, mistä sallimattomuuteni johtuu...(Ellei joku ymmärrä niin tarkennan: Ikiaikaisten käytöstapakírjojen mukaan herrasmies kulkee aina rapuissa naisen edellä.)

Milloin televisio oppii lähettämään tällaiset klassikot ihmisten aikoihin pe-su!

PAKKO KERTOA;-)

Tämä juttu on pakko kertoa. Sisareni Merja, jonka harrastus ovat koirat ja karhut, oli vuosia sitten työssä samassa firmassa kuin minun mieheni, joka ei silloin vielä ollut minun mieheni. Sitten koitti aprillipäivä ja Merja ilmoitti Reimalle puhelinnumeron, josta oli annettu soittopyyntö herra Karhulle. Reima teki työtä käskettyä ja kun numerosta vastattiin hän pyysi puhelimeen herra Karhua. Oi!, olisinpa saanut olla paikalla näkemässä, kun hänelle sanottiin, että herra karhu ei nyt pääse puhelimeen ja tämä on Korkesaaresta, Hyvää Päivää;-)

Besserwisser yritti kieltää, mutta minä kerroin nimeltä henkilön, joka todistaa, joten tulihan se sieltä...Tätä minä nauran koko viikon!

I JUST LOVE ISLAND HORSES AND THE ONE ESPECIALLY

I'm sure you notice, who is the worshipper...

IHANAT ISSIKAT

Eve lähetti minulle kuvan ystävänsä Paula Puumalainen-Heikkilän Ihanista  Issikoista. Näihin ei voi olla putoamatta, sillä vastustamattomia sydäntenmurskaajia nämä samettihuulet ovat♥
http://torpintalli.fi/
Minun mielestäni issikka on suloisin talvella, jolloin se kasvattaa pitkän, pörröisen karvan ja tekee mieli vain rapsutella ja nuuhkia ja kuiskutella 'oman' hepan kanssa.

TÄNÄÄN: BROTHERS AND SISTERS

Välikaton Feetu tiesi, että olen aivan hulluna Brothers & Sisters -sarjaan, joten sain lahjaksi ensimmäisen ja toisen tuotantokauden. Houkuttelen Paremman Puoliskon takka/filmihuoneeseemme kaikin naisellisin vokotuksin, kuten käyttäen hyväksi juustoja, punaviiniä, viinirypäleitä ja..., mitä se nyt olikaan...en muista;-)

EVE VASTAA TUUREN HAASTESEEN!

Eve vastaa Tuuren haasteeseen kirjoittaa oma runo tai novelli ja julkaista se. Koska Evellä ei ole blogia vaan kotisivut, seikkailu alkaa nyt tästä: ensin http://www.evekuismin.net/ ja sitten näet oven, josta käyt peremmälle ja sitten klikkaat itsesi Tarinatuokioon ja sieltä löydät vastauksen haasteeseen eli Kartan menneisyyteen....

PS. Lukekaa myös Kauhun hetkiä! Viime yönä olin Hiljaisesssa kylässä ja tänään jotenkin eksyin Even Kauhun hetkiin...oli muuten hirveitä hengittämättömiä ja pitkiä hetkiä ennen kuin...

PS2. Luin äsken Even Kartta menenisyyteen. Olen takuulla lukenut sen ennenkin, mutta haluan unohtaa, sillä minäkin olin isosisko ja minullakin oli pikkusisko, jonka halusin äidin palauttavan takaisin sairaalaan...,mutta sitä onnea minulle ei suotu, joten piti olla itse aktiivinen...Ilman ihanaa isääni, joka sitten omistautui minulle, minua ei varmaan enää olisi. Isä muutti asumaan toiseen huoneeseen kanssani ja äiti ja pikkusisko asuivat toista huonetta. Kiitos isä♥

Even tarinasta tuli mieleen Ian McEwanin kirja Sovitus, joka on mielestäni McEwanin paras. Myös siitä tehty elokuva Sovitus (Atonement) vetää täysin vertoja kirjalle. Mutta siinä kirjassa ISOsisko ei antanut koskaan PIKKUsiskolle anteeksi tämän tekoa. Aina ei löydy sovitusta!

PS3. Even kertomus on huippua!!!

HILJAINEN KYLÄ

Andrea Maria Schnkelin Hiljainen kylä (Tannöd, Gummerus 2009, suomennos Leena Vallisaari)  on monitasoisesti täydellisen kauhistuttava kirja. Ensinnäkin kirja perustuu tositapahtumaan 1920 luvun Baijerissa ja juttu jäi ikuisesti selvittämättä. Kirjailija on vain siirtänyt raakalaismaisen veriteon ’50 –luvun Saksaan. Toisaalta, kirja myös tuntuu hyvin todelta, koska tyylikeinona on, että se pääosin perustuu kyläläisten todistajalausuntoihin, ja hyvin äkkiä lukija tajuaa yhden todistajista olevan murhaaja. Kirjan ainoa pahuus ei suinkaan ole joukkosurma, jossa menehtyy Tannödin tilaa pitänyt eristäytyvä Dannerin perhe, vaan ilmenee jotain melkein kestämätöntä…



Hiljainen kylä oli Saksan myydyin esikoisromaani vuonna 2006. Kirjailija Andrea Maria Schenkel asuu Baijerissa ja sai esikoisteoksestaan arvostetun Deutscher Krimli Preis –palkinnon 2007. Hiljaisen kylän käännösoikeudet on myyty yli kahteenkymmeneen maahan ja kirjasta on tekeillä elokuva. Täytyy vain ihmetellä Andrean mielenliikkeitä, sillä tuhansia jännityskirjoja elämässäni lukeneena en ole voinut missään yhtä huonosti kuin viime yönä Einhausenin kylässä.


Ja nyt, juuri nyt, kuulen, kuinka jossain nousee valitus: Eikö tämä väkivalta riitä? Eikö riitä, että tapahtuvat Sellot ja Jokelat ja Itävallan Fritzit? No, aivan varmasti eivät riitä! Niin kauan kuin Suomessa ja Saksassa ja missä tahansa maailman maassa on yksikin Hiljainen kylä, jokainen lukekoon kirjan ja tajutkoon, mistä lopulta on kysymys. Kukaan ei voi pahoin siitä, kun joku kirjoittaa mukaansatempaavan dekkarin, jossa paha saa lopulta kuitenkin palkkansa. Välillä pelotti ja hengitys pysähtyi, mutta lopulta yhdestä tai useammasta ruumista huolimatta, paha saa kuitenkin palkkansa. Hiljaisissa kylissä ensin vaietaan ja sitten paha palkitaan kera kullan ja mirhamin. Paha saa kulkea Hiljaisen kylän läpi pää yläväästi pystyssä ja nauttia arvonantoa.

Hiljaisen kylän kauhu on Jante-kauhua. Jante on mikä tahansa kylä, missä juuri sinä voit asua. Nyt olemme kuitenkin kylässä, jota Janten sijasta kutsutaan Einhauseniksi ja Tannödin maatilalla tapahtuu erittäin kylmänä maaliskuun perjantain ja lauantain vastaisena yönä raaka joukkosurma, jossa menehtyvät maanviljelijä Herman Danner, vaimonsa Theresia, tytär Barbara Spangler sekä lapset Marianne ja Josef sekä talon piika Maria Meiler. Veriteko on tehty piikkikuokalla ja lisäksi Barbara Spanglerin kaulalta löytyvät kuristusjäljet.


Todistajalausuntojen myötä Einhausen alkaa kirkastua sumusta Janteksi. Dannerin perhettä pidettiin eristäytyneenä, omalaatuisena ja perheestä tiedettiin jotain todella kammottavaa, mutta kukaan ei koskaan halunnut puuttua asiaan, koska: ”Eihän se minulle kuulu” ja ”Herman Danner oli kova tekemään työtä, vaati muilta, mutta myös itseltään.”

Jos minä nyt sanon sinulle, että eristyneissä kylissä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Niissä voidaan tehdä lapsille ihan mitä tahansa, jopa sellaista, mistä et ole koskaan kuullutkaan, usko pois, sillä minä tulen Jantesta ja minä haistan Janten jo kaukaa. Einhausen haisee Jantelta!

Ei kuulu minulle!

Alois Huber: ”Ainoa mitä tunsin oli kammo, kauhu. Se, joka tuollaista on tehnyt, ei totta vie voinut olla edes ihminen. Perkele se oli. Meikäläisiä se ei voi olla, meillä ei sellaisia hirviöitä ole.”

No, ainoa mikä on takuulla varmaa, on fakta, että pahan tekijä on aina itse kylästä, joka vaikenee ja vierittää syytä muualle. Hiljaisissa kylissä riittää, kun on kova tekemään työtä, näyttäytyy kirkon etupenkissä pääsiäisenä ja jouluna, muuten voi tehdä kenelle tahansa ihan mitä tahansa ja kylä vaikenee: Ei kuulu minulle!

Jos Schenkel olisi käyttänyt kirjassaan pelkästään kyläläisten todistajanlausuntoja, kirja ei olisi saavuttanut tyylillisesti tasoa, johon se nyt ylsi. Todistajalausuntojen välit ovat paljastavimmat, sillä Einhausenin kylän väkeen ei ole luottaminen, sillä he ovat itse osallisia tavalla tai toisella. Schenkel tulee Jantesta ja hän tiesi, mistä kirjoitti. Hänen on täytynyt lapsena nähdä, mitä tapahtui jossain toisessa hiljaisessa kylässä. Jollekin tehtiin jotain todella kamalaa ja kylä vaikeni ja salli tapahtua. Ja kun paholainen täytti 70 vuotta hänelle vietiin lahjoja ja kunniapräniköitä ja kylän silmäätekevät kumarsivat niin, että tyhjät päät kopsahtivat polviin.


Tämä kuuluu juuri sinulle!

Hiljainen kylä on kirja, joka pitäisi ottaa hiljaisten kylien koulujen oppiohjelmaan, sillä jantelaisuus kuolkoon. Ja tämä kuuluu juuri sinulle, joka asut hiljaisessa kylässä ja hurskaasti taivutat pääsi kirkon penkissä, mutta olet syntisistä suurin vaikenemalla. Sinulle on kirjoitettu Andrea Maria Schenkelin Hiljainen kylä ja sinä luet tämän kirjan, sillä tämä kuuluu juuri sinulle!

Oi kunnian Kuningas,
oi Jumalan Poika, Jeesus Kristus,
oi Jumalan Karitsa, joka poistat maailman
synnit,
anna heille rauha!
Oi Jumalan Karitsa, joka poistat maailman synnit,
anna heille rauha!
Oi Jumalan Karitsa, joka poistat maailman synnit,
anna heille iankaikkinen rauha!

SIILIN ELEGANSSI

Tämän kirja-arvostelun omistan kieliopin taitajalle ja siitä kiinnostuneelle Kirlahille, toivossa, että hän lukisi tämän pian ja saisin palautetta. Vastavuoroisesti lupaan, että muutakin löytyy kuin huimaa verbaliikkaa: koskettava tarina.

Lukiessani Muriel Barberyn Siilin eleganssia (L´Élégance du hérison, Gummerus 2009, suomennos Anna-Maija Viitanen), koin niin kiintoisia ja riemukkaita hetkiä ovenvartija Renée Michelin seurassa, että ajauduin ihmettelemään, miksi ranskalainen kirjallisuus niin harvoin sytyttää. Se aihe on kuitenkin niin kaukana siitä hulvattomasta olotilasta, jonne Barbery onnistui minut lennättämään, että annan sen nyt jäädä ja kerron teille 54 vuotiaasta Renée Michelistä, joka on hienon, hyvin hienon pariisilaisen talon ovenvartijarouva ja ollut sitä jo 27 vuotta.


Niin näkymätön kuin ikuisuus onkin, me katselemme sitä.

Hieno pariisilainen kerrostalo on maailma maailmassa, luokkayhteiskunta luokkayhteiskunnassa. Ensin on ovenvartijapariskunta, jota rikkaat talon asukkaat eivät edes huomaa. Sitten on ovenvartijaleski, jota kukaan ei huomaa. Leski asuu lihavan kissansa Leon kanssa, kulkee lättänissä tohveleissa, eikä mitenkään yritä edes mielistellä ylempiensä suosioon. Hän on hieman ylipainoinen, vastaa kun kysytään, ei puhu muuten kuin portugalilaisen siivooja Manuelan kanssa, joka onkin kissan ohella Renéen ainoa ystävä.

Talossa huoneistot ovat magnumkokoluokkaa kuten asukkaiden tittelitkin. Neljän sadan neliön huoneistossa asuu kaksitoistavuotias Paloma Josse, joka on päättänyt tehdä itsemurhan ennen kolmattatoista syntymäpäiväänsä, koska ei halua joutua samaan kultakalamaljaan perheensä ja koko perheen edustaman yhteiskuntaluokan kanssa. Paloman suuri ongelma on, että hän ihailee niin kovasti japanilaisuutta, kiitos ahkeran mangojen lukemisen, että haluaisi tehdä japanilaisen itsemurhan, mutta ei kivun peloltaan siihen pysty. Ratkaisun tarjoaa kirjallisuuden maisteri äiti, jonka yöpöydällä on kulhollinen mieliala- ja masennuslääkkeitä. Paloma verottaa kulhoa määräajoin, lopettaakseen itsensä lääkkeillä, mutta ennen kuolemaansa hän on päättänyt sytyttää talon tuleen.

Minä humahdan masennuksen alhoon ääntä nopeammin.

Pariisilaisen kerrostalon koppavassa pienoismaailmassa kukaan ei katso Renéetä silmiin, joten miksi he voisivatkaan huomata, että ovenvartija on aivan muuta kuin prototyyppi. He eivät näe, että Renéellä on taito verhota silmänsä tyhmiksi, he eivät huomaa, että ovenvartijakopin etuhuoneessa rahvaan ohjelmia pauhaavaa televisiota ei katso kukaan, he eivät näe, mitä Renée kantaa läpinäkyvässä ruokakassissaan itselleen, sillä rahvaan ruoan alle on piilotettu hienointa pateeta ja muu on vain hämäystä. Renéen kakkostelevisio on takimmaisessa huoneessa ja siellä tämä leski putoaa oopperan hurmioon tai katselee ohjelmia, jotka on kohdennettu vain älymystölle.

Koko fenomenologia perustuu sille vakaumukselle, että meidän reflektiivinen tietoisuutemme, ontologisen arvokkuutemme todiste, on meissä ainoa tutkimisen arvoinen osa, koska se pelastaa meidät biologian määräävyydeltä.

Kuin sattumalta myös Renée on suuri japanilaisuuden ihailija, joten väistämätöntä lienee, että talon kaksi japanilaishenkistä eksentrikkoa kohtaavat toisensa ylitse vallitsevien normien ja yhteiskuntaluokkia toisistaan erottavan syvän kuilun. Renéessä älykäs, mutta vihainen Paloma löytää vertaisensa kuulijan ja lopulta Palomassa Renée kohtaa kamelian, joka pelastaa hänet elinikäiseltä syväjäädytykseltä.

Niinpä kesäsade joskus tekee sijansa meihin, niin kuin uusi sydän, joka lyö samassa tahdissa entisen kanssa.

Sitten talossa tapahtuu kuolema ja mikään ei mene kuten ennen, joten kukaan sukulainen ei asetu asumaan vainajalta jääneeseen jättihuoneistoon, vaan sinne muuttaa mullistavan remontin jälkeen hienotunteinen ja älykäs japanilainen Kakuro Ozu ja sen jälkeen mikään ei ole kuin ennen. Kakuro näkee kaiken kuin läpivalaistuna ja jo hänen katseensa saa aikaan väristyksiä talon kahdessa sielun peittelijässä. Paloma toki jatkaa syvällisten haikujensa ja tankojensa kirjoittamista, sillä hän on päättänyt näiden japanilaisten runomittojen avulla tuoda esille Syvälliset Ajatuksensa ennen kuolemaansa, mutta yllättäen runot alkavat saada uutta tunnetta ja sitä myöten myös elämä tarjoaa toivoa: Ehkä elämää löytyy kultakalamaljan ulkopuoleltakin.

Taide on tunnetta, jota halu ei hillitse.

Siilin eleganssi on sekä älykäs että hauska kirja. Se ei ole kyyninen kuin alun ripaukset, vaan enempi se on mustaa huumoria ja loistavaa älyn valon vilauttelua. Tätä lukee vaativakin lukija, mutta tästä ilahtuvat kaikki. Kirja on erityisen antoisa kielioppifriikeille ja pikkunyanssina kerron, että Renéen kissan nimi Leo tulee Leo Tolstoista, mutta oikeasti hän olisi halunnut kutsua sitä Kieliopiksi!  Siilin eleganssi antaa syrjityille itsetuntoa ja ylpeitä se kolauttaa. Tämä kirja on oiva osoitus siitä, että älä katso kuorta, vaan sukella sisälle: Mikään ei koskaan ole aivan sitä, miltä se näyttää. Pidin jopa siitä, että luvut, joissa ollaan Renéen ajatuksissa tai Paloman pohdinnoissa oli eroteltu käyttäen myös eri fonttia, jolloin ei ollut vaaraa sekaantua alussakaan, kumpi persoonatyyppi nyt miettii elämänsä kiemuroita. Sanoisin, että tässä on erittäin nautinnollinen kirjallinen elämys, jonka soisin osuvan mahdollisimman monen lukijan iloksi.

Minä katson häntä.
Ja minä heittäydyn tummiin, syviin, kylmiin, ihaniin vesiin, joissa aikaa ei ole.

PS. Sain lukijaltani vinkin kirjasta tehtyyn filmiin ja täytyy sanoa, että Renée on ihan Renée http://www.youtube.com/watch?v=INsDalr8fCE&feature=related 

AH, YSTÄVÄNI ARGOS!

Sinun olikin jo aika tarttua pergamenttiin ja ruokokynään. Jo kauan olen katsonut, kuinka tuhlaat päiviesi juoksua mielieläimesi haluun. Kuinka annat erämaan tuulen pyyhkiä sanasi ja vaivut aikaa tuhlaten kuuntelemaan joen laulua. Sinun oli vihdoinkin aika laskea mielieläimesi jokeen ja unohtaa taulukot. Virkamiehiä on kuin erämaan hiekkaa, mutta ruokokynän käyttäjiä vähemmän kuin helmiä joessa.

Kuuntele toki joen laulua, kaislojen suhinaa, ja seuraa pyhän pillerinpyörittäjän ikiaikaista kulkua, mutta anna ruokokynäsi laulaa ensimmäiset säkeet valonhohtoiseen maahan.

Minä olen lähtevä. Minua odotetaan jo. Silmäni ovat väsyneet katsomaan Niilin vihreää vettä ja Theban pöly ärsyttää kurkkuani. Minun on aika lähteä, mutta lyököön salama turkooseihini ellei kuun kajo ja joen laulu kirjoita minusta sinua!

Luin illalla yötaivaan tähtiä ja siellä olit sinä suurena muistiinmerkitsijänä. Haukka lensi luokseni ja vahvisti enteen. Sinä olet nyt yhtä kaiken elävän kanssa eikä mikään sinua siitä erota.

Hyvästi Argos!, minun on aika lähteä. Ehkä kuitenkin suot minulle muistoksi yhden lauseen, jonka merkitsen pieneen pergamenttikirjaani punaisella värillä. Sitä lausetta muistelen, kun lojun lootuskukkalammessani ja luen sinua yötaivaan tähdistä, kunnes aamunkajo kirkastaa sinut itsellesi.

Arsinoe

SILLÄ PYHÄN PILLERINPYÖRITTÄJÄN LANTAPAAKUN...

"Sillä pyhän pillerinpyörittäjän lantapaakun kulku on pysähtyvä ellei kuun kajo ja joen laulu kirjoita sinusta minua."

- Argos -
http://tuurenrunot.blogspot.com/2010/01/sinuhen-nimeen.html

LYSTIÄ LEIKKIÄ LUMEN KANSSA Á LA RITA

Kaikkeni olen tehnyt, jotta hurmaantuisitte paitsi lukemisesta niin myös lumesta. Nyt tärppäsi! Katsokaa, miten Rita on villintynyt lumesta http://rita-ritanhuone.blogspot.com/ Ensimmäinen kuva on  niinku pelto, mutta tähän syntyy lumitaidepuisto! Lukekaapa selostus, ei niin helppoa...,mutta hauskaa ja kuntoa tulee samalla ja lopulta puisto lumen ylistykseksi. Ah!, minä odotan♥
Toinen kuva on tunnelmakuva naapurin viitseliäästä iltavalaistuksesta.

TAKKAHUONEEN TALVI-IKKUNA

...punaisella sohvalla kelpaa vaipua unelmiin, kun ulkona pieniä kirkkaita lamppuja syreeneissä ja ikkunalaudalla tähtilyhtyjä, sisällä kynttilöitä...tähän joutilaisuuteen voisi tottua...

HALUATKO KUKITTAA AMARYLLIKSESI UUDESTAAN?

Mikäli haluat kukittaa Amarylliksesi uudestaan, mene katsomaan ohjeita täältä http://sarinpuutarhat.blogspot.com/2010/01/amarylliksen-sailyttaminen-ja-hoito.html Minä aloitin jo tositoimet valkoisten kaunottarieni kanssa. Yksi muuten aikoo kukkia uudelleen!

ILOTULITTEISSAKO MIEHEN POTENSSI?

Innostuin äsken niin yhdestä lauseesta blogissa http://annielander.blogspot.com/ , että päätin julkaista blogissani, millaisen  vuoropuhelun kävin erään miehen kanssa Keskisuomalaisessa ennen Uutta Vuotta. Ja se Annien lause alkoi näin: "We will celebrate New Year without firework. Natures own starry sky is much more beautiful..."

Kim Lindblom kirjoitti 29.12. Keskisuomalaisen mielipidesivulla näin:

KAIKKEA EI VOI LAILLA KIELTÄÄ

Kävin äsken kaupassa, ja ihmettelyni ilotulitetarjonnasta kasvoi, kun kuulin, että jopa sädetikkuihin on asetettu 18 vuoden ikäraja ja kaikkeen ilotulittamiseen suojalasipakko.

Onko niin, että meitä pitää varjella ihan kaikelta? Muutama silmävaurio vuodessa - niin valitettavaa kuin se onkin - on pienempi paha kuin tämä täydellinen ja kokonaisvaltainen suomalaisen miehen itsekastrointi, jota ilotulitteiden kieltäminen tai polkupyöräkypärän käyttöpakko edustaa.

Kaikkea vaarallista, ikävää ja hauskaa ei voi eikä tule lailla kieltää. Joku vastuu ja oikeuskin tulee jättää yksilölle. Elämässä täytyy myös voida saada uskaltaa.

Kim Lindblom
Helsinki

Jonkin verran ihmettelin sanaa itsekastrointi, sillä kyllä tämä juttu hoidetaan ihan ulkopuolelta käsin, mutta vastasin sitten näin 31.12. lehdessä:

ILOTULITTEISSAKO MIEHEN POTENSSI?

Kim Lindblom valitteli  ilotulitteiden uusia ikärajoja kuin myös suojalasien käyttöpakkoa kiinnostavalla tavalla: Muutamalla silmävauriolla ei kuulemma niin väliä, kunhan ei vain ryhdytä suomalaisen miehen kastrointiin rajoittamalla niin älyllistä toimintaa kuin rakettien räiskyttely uutena vuotena.

Myös polkupyöräkypärän käyttö tuntui lannistavan potenssia ehkä jopa sen kokonaan vieden...

Ja herra jatkaa, että "kaikkea vaarallista, ikävää ja hauskaa ei voi eikä tule lailla kieltää". No aivan varmasti voidaan kieltää niin jonninjoutava rätkyttely kuin on rahan ampuminen taivaalle! Ota sinäkin kummilapsi Afrikasta (http://www.plan.fi/) ja ala tehdä jotain hyödyllistä.

Ja mitä elämän hauskuuksiin tulee, niin uskallanpa sanoa, että hurjimmat hauskuudet on koettu niiden herrojen kanssa, joiden potenssi ei ole kiinni häiriköivästä ja ympäristöä monin tavoin saastuttavasta rakettien rätkyttelsytä.

Elämän uskallus ja hurjuus alkaa sieltä, missä typeryys ja tyhmyys päättyy!

Leena Lumi
Jyväskylä

COMO AGUA PARA CHOCOLATE

Etsin tätä filmiä edelleen suomeksi tekstitettynä! http://www.youtube.com/watch?v=BxsFpbyfiZg
Katso myös tämä, mutta varo, yksi raaka juttu http://www.youtube.com/watch?v=hY4lDCaSiJ4

ONNI ON LEFFAILTA♥

Tällä kertaa vuorossa oli riemastuttava Jotain annettavaa (Something's gotta give), jossa sekä Diane Keaton että Jack Nicholsson olivat taas kerran niin ihanasti vauhdissa! Tämäkin elokuva on nähty jo muutamasti, mutta uusinnat ovat aina yhtä ilahduttavia, sillä kun muisti huononee, tarina on aina kuin ennennäkemätön♥

ÄLÄ SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA JACKISTA;-)

Voi!, kerroin teille jokin aika sitten, että vanha poikaystäväni Jack tässä hoipertelee sairaalan käytävillä vaipoissa. Eilen vietimme kuitenkin leffailtaa ja sain muistutuksen totuudesta: Kun Jack kääntyy juuri tämän kuvan jälkeen, hänellä ei ole kaapunsa alla muuta kuin paljas peppu ja 63 vuotiaan miesreppanan kulkuset!

MAD WITH SNOW AND DOGS

...but I'm still out of office♥

SWEET SNOW, SWEET SNOW KISSES, SWEET SNOW DREAMS...

...but I'm still out of office♥

OUT OF OFFICE

HAPPY NEW YEAR BY ABBA

picture by Pekka Mäkinen http://www.youtube.com/watch?v=dcLMH8pwusw  and those were the days: http://www.youtube.com/watch?v=nUEfIQjEvRU&feature=related

FRAUEN, DIE LESEN SIND GEFÄHRLICH

Elämyksellistä Uutta Vuotta Kaikille Rakkaille Lukijoilleni!


♥:lla Leena Lumi

LEENA LUMI KIRJAELÄMYKSIÄ 2009

Niin ajanlaskullinen kuin kirjavuosi on kääntymässä nyt lopuilleen. Alla näette kirjaelämykset, jotka olen teille tehnyt tämän vuoden aikana. Löydät haluamasi kirjan arvostelun kirjoittamalla kirjan nimen hakukoneeseen.


Kiitän suurenmoisesta mielenkiinnosta ja jatketaan ensi vuonna, mutta uskon, että tyydymme jatkossa määrällisesti vähempään laatua kohottaen. Tiedän, että monella on vielä lukematta näiden lukuelämysten helmet…Olen aina valmis käymään debattia kaikista kirjoista uudelleen. Minua kovasti kiinnostaisi kuulla lukijoideni mielipiteitä vaikka kirjoista Kirjan kansa, Hurmion tyttäret, Seikkailun suolainen maku, Kaikki mitä rakastin, Omenansiementen maku, Ihmisen tahra, Samarkand etc. Minä käännyn nyt kohden ensi vuoden kirjoja, kiitän ja kumarran♥


SAMARKAND
PEKKA TÖPÖHÄNTÄ
IN THE FRAME HELEN MIRREN
VAN GOGHIN VIIMEINEN RAKKAUS
TAHTO TAHTOJEN
VEDEN LUMO
UNEN KELLUVA SILTA
PORTOBELLON NOITA
EUROOPPALAINEN
VAARALLISTA KOKEA
MISTÄ PUHUMME KUN PUHUMME RAKKAUDESTA
VEREN SOKERI
CAMILLE CLAUDEL
MUISTOJEN HUONEET
EDITH
LAULUT JOITA LAULOIMME
IHMISEN TAHRA
KUNNES VIHASI ASETTUU
MRS. DALLOWAY
AXEL
VIIDES LAPSI
TOSCANAN AURINGON ALLA
HOPEAHÄÄT
TIIMALASI
ENNEN SARASTUSTA
MAAN LAULU
VIIMEINEN TSAARI
ANNA VIRUBOVA – KEISARINNAN HOVINEITI
PIHASTA METSÄÄN
BERLIININ POPPELIT
AKVAVIITTI
NANCY
SATTUMUKSIA BROOKLYNISSÄ
PIMPIT
KERRON SINULLE YSTÄVYYDESTÄ
IHANAT KÄRHÖT
REVOLUTIONARY ROAD
KAIKKI MITÄ RAKASTIN
PUUTARHAN NELJÄ KAUNISTA VUODENAIKAA
SOPRANOS KEITTIÖSSÄ
ERAKKORAVUT
HARRIET KROHNIN MURHA
KRYPTA
KADONNUT ON VAIN UNTA
MARIGOLDIN LUMOTTU MAAILMA
ONNI
VALOA JA VARJOA
HYLYNRYÖSTÄJÄ
MALJA SINULLE
PAKOLAINEN YLITTÄÄ JÄLKENSÄ
EROOTTISET RUNOT
UNELMIEN HUVIMAJAT
LOL. V. STEININ ELÄMÄ
TUSKA
KIRJOITAN
KAUNEIMMAT KLASSIKOT
VINTAGEA
KISSA JOKA EI KUOLLUT
JUOKSIJA
MAAILMAN IHANIN TYTTÖ
SUDEN HETKI
RUUSUJA ÄIDILLE
KAPTEENIN LAULUT
HUHTIKUUN NOITA
LUMOUS: AUDREY HEPBURNIN ELÄMÄ
MARILYN MONROEN MONTA ELÄMÄÄ
K18
UNELMIEN KESÄKOTI
VIHREÄT NIITYT
IRLANTILAINEN AAMIAINEN
IURIMA ULTIMA
HÄPEÄNAAMIO
MALJA SINULLE
VARJOMADONNA
KUVANVEISTÄJÄ
INGRID: INGRID BERGMANIN ELÄMÄ
NELJÄS TEKIJÄ
LAULAISIN SINULLE LEMPEITÄ LAULUJA
WINTERIN VIIMEINEN TALVI
RANNALLA
LAUANTAI
KERRON SINULLE RAKKAUDESTA
LOHDUTTAJA
YÖMYRSKY
SOVITUS
HÄMÄRÄN HETKI
LESKI VUODEN VERRAN
HURMION TYTTÄRET
SISUSTA TILDAN TAPAAN
HENKIVARTIJA
SELLO&PALLO
VIIRU KATEISSA
KARJALAINEN KEITTOKIRJA
SYDÄNFILMI
KIRJAN KANSA
KUU HUONEESSA
MEREN JA IKÄVÄN KIERTOLAISET
OMENANSIEMENTEN MAKU
SEITSEMÄN VELJESTÄ
BEULAHIN KUKKULALLA
NAARAS
BUNNY MUNRON KUOLEMA
NOJOUD, 10 VUOTTA, ERONNUT
ELÄKÖÖN PEKKA TÖPÖHÄNTÄ
TRIPTYYKKI
LUMOUS
PYSÄHDY - OLET JO PERILLÄ
ENSILUMI
SATEENKAAREN TAA
PIENET SUURET SUOMALAISET
UNOHTUMATON ANSA IKONEN
TORSTAINA NÄHDÄÄN, SINTTU
HIENO HYPPY, SINTTU
112 RUUTUIKKUNAA
WILLA SUKKA
ISÄN KASVATUSOPPI
MATALA MAA
SYDÄNELÄIN
KRISTALLIYÖ
IHMINEN ON ISO FASAANI
VANHAN KARTANON PAT
NUORALLATANSSIJA
SATU KUKKAMERI JA LUMEN IHME
KAMMIO
KOIRAN UUSI KOTILÄÄKÄRI
MUISTO TYTTÄRESTÄNI
SEIKKAILUN SUOLAINEN MAKU
ELÄINTEN JOULU
KYLÄTONTUN JOULULINNUT
JOULUPUU ON RAKENNETTU

ILMAN KIRJOJA MINUN OLISI VAIKEA ELÄÄ. NE TARJOAVAT...

Ilman kirjoja minun olisi vaikea elää. Ne tarjoavat minulle koko elämän rikkauden, ihmisajatusten rannattoman valtameren. Uupuneina hetkinä ne tarjoavat paon mielikuvituksen maailmaan, huumausaineen, jonka jälkeensä jättämä kohmelo on kohmeloista viattomimpia. Mutta oman kehityksen juuttuessa tavan ja ajatustottumusten kuolleeseen pisteeseen ne tarjoavat räjähdyspanoksia, jotka laukaisevat kehitystä sulkevan ruuhkan ja katkovat mielestä ennakkoluulojen ja auktoriteettiuskon sitkeät kahleet. Ihminen kasvaa henkisesti lukemiensa kirjojen mukana. Kirjat ovat tarjonneet minulle rajattoman vapauden, määrättömän onnen, etsimisen ja löytämisen rajun riemun. Siksi rakastan jokaista kirjaa, joka saa minut tuntemaan, etten vielä ole valmis, että edessäni on yhä määrättömästi etsimistä ja löytämistä, erehtymistä ja ymmärtämistä, hylkäämistä ja omaksumista hengen maailmassa.

Mitä kirjat ovat minulle merkinneet/Vallaton Waltari

MIEHET TAHTOVAT AINA OLLA NAISEN...

"Miehet tahtovat aina olla naisen ensirakkaus. Naisten suhtatuminen on järkevämpää: he tahtovat olla miehen viimeinen romanssi."

"Naisen elämässä on vain yksi tragedia: Se että hänen menneisyytensä on aina hänen rakastajansa ja että hänen tulevaisuutensa on poikkeuksetta hänen aviomiehensä."

"Epätavallinen intohimo nautintoon on nuorena pysymisen salaisuus."

- Oscar Wilde -

ONNEA MERI♥

♥:lla mami, papi & Olga
http://www.youtube.com/watch?v=-5Yx2TnN9mc&feature=related
ja rajua biletystä! (kohta ette jaksa;-) http://www.youtube.com/watch?v=YfoIF8zpVCw&feature=related
kuva Lauri Lempiäinen
Klikatkaa kuva isoksi!

AIKA ALOITTAA UUSI PAREMPI ELÄMÄ ELI LUPAUKSISTA

Muutama vuosi sitten äitini, about 80 vee, sairastui vakavasti syöpään. Ennuste oli masentava. Päätin, että jos äiti selviää, aloitan joka vuosi koko loppuelämäni ajan joka vuosi kolme uutta asiaa. Tämä ei tarkoita, että raahaisin noita asioita/päätöksiä hampaat irvessä mukanani loppuelämän, ei toki!, mutta varmasti parhaat niistä jäävät.

Ihme tapahtui ja äiti parani täysin ja minä otin härkää eli itseäni sarvista kiinni.

Nyt kaikki sitten odottavat, että minä kertoisin niinkuin uuden vuoden lupauksena, mitkä kolme uutta asiaa aloitan ensi vuonna. Ehei! Sitä en tee, vaan kirjoitan ne ylös, josta voin ne sitten vuoden päästä tähän aikaan teille kertoa.

Koska kuulen ihan pettymyksen huminaa lukijoissani, niin kerron, mitä olivat lupaukseni vuonna 2008 ja 2009. Tässä ne tulevat nyt eli kuusi uutta asiaa yhteensä:

1) aloitin ratsastuksen uudelleen 30 vuoden paussin jälkeen
2) opin sanomaan 'ei'
3) otin kummitytön Afrikasta
4) liityin Daamien Kuukauden Ravintolaan
5) lakkasin miellyttämästä epämiellyttäviä ihmisiä
6) aloitin kirjallisen blogin

En kerro julkisesti etukäteen siksi, että asiat ovat vasta muhimassa ja toisaalta, minulla on pari luottoystävää, jotka saavat tietää ja he vahtivat etten fuskaa. Minusta tuntuu, että tällä menetelmällä  pysyn virtana, eikä minusta tule koskaan sitä rauhallista metsälampea, joka joskuns haluaisin olla. Mutta se on vain joskus;-)  Ja Bessukin sanoo, että seisova vesi haisee...

kuva Hannu Hautala (Ensilumi, Minerva 2009)

MUTTA MICHELE MAHER OLI JACKILLE SEKÄ VAARALLISEMPI ETTÄ...

"Mutta Michele Maher oli Jackille sekä vaarallisempi että unohtumattomampi, koska hän oli ollut mahdollinen suhde. Ja eivätkö ne ole niitä kaikkein tuhoisimpia?"

"Moni nainen tulee hulluksi siksi ettei pääse yli ensirakkaudestaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?"

"Eläkää sovinnossa menneisyyden kanssa. Älkää unohtako sitä, mutta antakaa sille anteeksi."

John Irving/Kunnes löydän sinut (Until I find you, Tammi)
kuva Hannu Hautala/Ensilumi (First Snow, Minerva)

KAURIS 22.12. - 20.1.

Kauriin merkissä syntyneenä olet hyvin vanhoillinen; henkilökohtainen maine ja asema ovat sinulle tärkeitä etkä todennäköisesti vaaranna missään tilanteessa uraasi tai ihmisten sinusta saamaa kuvaa. Kaipaat miltei pohjattomasti aineellista turvallisuutta, mikä kannustaa kunnianhimoasi. Olet eteenpäin pyrkivä, käytännöllinen ja uuttera, haluat aloittaa pohjasta ja raivata tiesi huipulle, minkä elämänuran sitten valitsetkin.



Saturnusplaneetta, avaruuden vaativa työnantaja, hallitsee sinun merkkiäsi, etkä saavuta mainetta yhtä helposti kuin jonkin muun merkin edustajat. Kauris joutuu yleensä pyrkimään päämääräänsä ja haluamaansa menestykseen vaikeaa tietä. Sinä et pakoile vastuuta ja työskennellessäsi toisen alaisena olet tunnollinen ja luotettava. Olet myös omavarainen ja pystyt aina huolehtimaan perheestäsi ja itsestäsi. Olet aina tosissasi ja toimit johdonmukaisesti kaikessa mitä teet etkä alistu epäonnistumiseen.


Koska turvallisuus on sinulle kovin tärkeää, sinusta tulee helposti oikea itsesi kiduttaja; pelkosi ja ongelmasi paisuvat usein valtaviin mittasuhteisiin. Kuvitellut pelot ajavat sinua yhä suurempiin ponnistuksiin ja harkitset huolellisesti jokaista toimenpidettä – sen etuja ja siinä mahdollisesti piileviä vaaroja.


Olet synnynnäinen järjestelijä ja pystyt laatimaan suunnitelmia. Osaat kuvitella mielessäsi jonkin suunnitelman lopputuloksen ja ymmärrät, mitä hyötyä on tahdikkuudesta, diplomatiasta ja järjestelmällisyydestä, kun jotakin halutaan saada aikaan. Sinä vaadit tekoja ja tehokkuutta itseltäsi ja muilta. Tämä tiukkuus ja vaativaisuus vieroittaa helposti läheltäsi sellaiset ihmiset, jotka ottavat elämän rennommin kuin sinä. Et kuitenkaan suhtaudu välinpitämättömästi toisten ponnistuksiin tai ongelmiin, ja vaikka saatat vaikuttaa ajatuksiisi vaipuneelta ja välinpitämättömältä, yrität todellisuudessa olla avulias ja ymmärtäväinen.


Sinulla on monia merkittäviä ominaisuuksia joiden avulla voit päästä päämäärääsi. Käytä jokaista voittoa tai tappiota astinlautana menestykseen, mutta älä kohtele säälimättömästi toisia äläkä muutu opportunistiksi, joka ohittaa ne jotka eivät ehkä ole yhtä kyvykkäitä.


Merkkisi edustajilla on syvä rakkauden ja toveruuden tarve, mutta sinun on usein vaikea lähestyä ihmisiä ja sinulla on pikemminkin muutamia hyviä ystäviä kuin paljon yhdentekeviä tuttavia. Julkisuudessa saatat esiintyä optimistisesti ja huolettomasti, mutta sinulla on oltava ainakin yksi uskottu ystävä ja kotona joku joka kuuntelee huoliasi myötätuntoisesti ja ymmärtävästi.

Vaikka et ole yhtä seurallinen kuin joidenkin muiden merkkien edustajat, voit olla asiantunteva ja loistava keskustelija. Jos esität seurassa kiistanalaisen ajatuksen tai mielipiteen, se on yleensä tarkoitettu piristämään keskustelua ja innostamaan toisia vastaväitteisiin.


Kauriin merkissä syntyneiden joukossa on myös sellaisia, jotka eivät koskaan unohda ystävänpalvelusta eivätkä saa rauhaa, ennen kuin ovat palkinneet toisen hyväsydämisyyden. Toiset Kauriit taas saattavat ystävänsä kiitollisuuden velkaan antamalla heille kalliita lahjoja tai kertomalla heille arvokkaita tietoja toivoen saavansa vuorostaan jonkin vastapalveluksen.

Et ehkä ole tähtimerkkien edustajista kaikkein avomielisimpiä ja herkimpiä osoittamaan tunteitasi, mutta otat hyvin auliisti huomioon toisten tarpeet ja suhtaudut vakavasti vastuuseen. Kauris omaksuu usein isällisen tai äidillisen asenteen toisiin ja uhrautuu varsinkin lastensa hyväksi. Keskitason Kauriit eivät ole hilpeitä eivätkä huolettomia ja heidän on usein vaikea olla autuaallisen onnellisia.


Sinulle sopii parhaiten aviopuoliso, joka ei ole komenteleva eikä ylettömän tuhlaavainen ja joka ymmärtää vakavaa mutta hiukan hajanaista luonnettasi. Tutki oman merkkisi ja toisten merkkien luonteenomaisia piirteitä, niin tiedät, mitkä merkit sopivat parhaiten omasi kanssa.

WITH DINA IN THE SNOW PARK

JACKIN TODELLISUUS

Todellisuudessa Jack-parka on vihannes, joka haahuilee erään sairaalan käytävillä muita potilaita pelotellen. Kuvassa häntä yrittää epätoivoinen avustaja saada menemään omaan huoneeseen ja pois muitten silmistä. Välillä putoaa ihan kyynel, kun muistan hänet nuorena ja vielä joksus jopa hauskana, mutta ehdottomasti outona jo silloin! Nyt minulle jää tämä muisto ja voi itku!, tieto siitä, että exboyfriend kulkee vaipoissa.

Jackin sairaus on suuruudenhulluus, jossa hän kokee olevansa suurikin seksipeto ja etenkin viehättävänsä parikymppisiä tyttöjä. Olen kuitenkin säälivä luonne, joten taidan kutoa hänelle ensi jouluksi villasukat ja ostaa Reino-tossut!

Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle, Jack ja kiitos joululahjasta♥

JACKIN KOOTUT SELITYKSET!

VANHA ROMANSSINI JACK;-)

Saanko esitellä expoikakaverini Jackin, jonka kanssa minulla oli romanssi muinaisuudessa. Jack on hieman onneton tapaus. Hän kyllä kulkee ns. täyspäisten kirjoissa, mutta minä aina jaksan ihmetellä, eivätkö muut huomaa ettei hänen kuuluisi;-)

Meidän kauniisti alkaneen teinirakkautemme Jack möhli tempulla, jota en aio teille kertoa, mutta pidän tarkan vaarin, että HÄN ei ikinä sitä saa unohtaa. Toisaalta, en usko hänen edes tajuavan tehneensä mitään hölmöä/tyhmää/peruuttamatonta/kohtalokasta.

Vaan mitä tekee Jack nyt, juuri juhlapyhien aikana: lähettää  itsestään hölmöjä kuvia meiliini. Sain sarjan Jackin koottuja selityksiä, joissa hän munaa itsensä vielä syvemmin. Ja mikä raivostuttavinta: Mikä omahyväisyys!

Luulen, että hänen tunneälyttömyydellään varustettu henkilö pitää kuvasarjaa ja selityksiään liikuttavana joululahjana...

Tunteellinen katsaus menneeseen ja tulevaan

Te kaikki!

Vuosi hiipii kohden loppua ja tuli mieleen tässä kynttilöin valaistussa työhuoneessa, kun ulkona pyryttää kauniisti, mainita muutama asia. Kirjavuosi on ollut kuin omenavuosi: yhtä satoisa niin määrässä kuin laadussa. En muista kummassakaan vastaavaa! Intohimoiselle lukijalle siitä voi tulla ähky. Hevonen saa helposti ähkyn liiasta määrästä omenoita. Lukija saa sen liiasta määrästä kirjoja. Mitä enemmän ähkyä sen enempi hamuaa kirjoja. Kirjabulimia? Itse asiassa oli muutama aika uupunut päivä, sillä luen yöt ja yhtäkkiä mikään ei tuntunut enää miltään. Yritin soittaa Evelle, joka on pelastanut minut mitä hulluimmista tekniikan ynnä muista sotkuista, mutta hän ei ollut paikalla. Sitten meilasin Jaelille ja sain semmoista palautetta, että päätin siirtää äkkinäistä ratkaisua, jota olisin voinut katua. Sen jälkeen tein joulupostauksen, johon sain paljon aivan ihania vastauksia, mutta yksi oli ylitse muiden: Rita! Hänen adjektiiveistaan kudoin itselleni nyt voimaviitan, johon kietoutuneena jatkan entistä innostuneempana ja voimaantuneena.

Rita mainitsi kaiken mitä tarvitsin. Hän kertoi, että olin onnistunut juuri siinä, mihin tähtäsin, kun aloitin blogini Ystävänpäivänä 2009. Rita kertoi, että blogini on innostava, tarjoaa kirjaelämyksiä, herättää lukuhaluja, on myönteinen, räväkän rohkea, positiivinen, tarjoaa lumen valoa ja häikäisyä ja blogin ote on persoonallisen voimakas. Mitä muuta enemmän voin tarvita! Kiitos sinulle, Rita! Ja kiitos teille kaikille monista ihanista asioista, joita olen teiltä saanut monessa eri muodossa. Sooloilijalle kiitos yllätyslahjasta, joka oli tietenkin elokuva. Elokuva kirjasta, jonka olen arvostellut eli Ian McEvanin kirja Sovitus filminä. Katsoimme eilen elokuvan Sovitus (Atonement) ja se tarjosi ikimuistoisen hetken. Harvoin leffa pärjää huippukirjalle, mutta nyt elokuva palvoi kirjaa! 

Allulle kiitos teoksesta Frauen, die lesen sind gefährlich (Naiset, jotka lukevat ovat vaarallisia). Loistava teos, joka kertoo kuvataiteen ja historiallisen kerronnan avulla, miten vaarallisena lukevaa naista on pidetty kautta aikojen! Jaelille, kiitos upeista Concha Buika hetkistä ja Hannelelle kiitos Levottoman Tuhkimon hopeakengästä. Tuurelle kiitos, että on blogielämäni aurinko, kuu ja tähdet eli piristää juuri kun sitä tarvitsen ja silloin tällöin jopa haastaa eli heiluttaa punaista vaatetta härän edessä;-) Ja kiitos Evelle, että olet olemassa♥

Kiitos ihanille kustantajilleni, jotka antavat minule mahdollisuuden levittää uusien kirjojen lukemisen iloa ja kiitos siitä, että minua ei yritetä aikatauluttaa, sillä haluan aina tuoda mukaan myös vanhoja kirjoja, rakkaita lukuelämyksiäni menneestä.

Kiitos kuva-avusta Iinekselle, jonka huippukuvat nostavat blogini kuvallista tasoa tavanomaisen yläpuolelle. Olen vieläkin järisyttynyt kuvasta Joulukuu kukkii...Kiitos myös Pekka Mäkiselle, Tuure Niemelle ja Reimalle sekä kuvista että kuvien salojen selvityksestä. Mielenkiintoisesta kuva-avusta kiitän myös Soolista;-)
Viimeisin, vaan ei vähäisin kiitos miehelleni Reimalle, joka on hyvin kestänyt sen, että vaimosta on tullut tietokoneen jatkumo, kuin koneeseen kiinni kasvanut. Nytkin on joulun pyhä ja hän lukee ja minä tässä koneella... Kiitos, Reima♥

Jatkosta sen verran, että vietän tässä nyt muutamia löysiä päiviä, mutta taidan laittaa jotain vähän hulvatonta, sillä muuten eivät täyty Ritan sanat: räväkän rohkea! Pysykää linjalla! Ja vuoden lopetan toistamalla vielä kerran kaikki tänä vuonna lukemani kirjat ja sen jälkeen onkin jo vuosi 2010 ja uudet tuulet, uudet kirjat!

♥:lla Leena Lumi

LUMIKARPALOMAINEN ILMOITUS

Muutamien epäselvyyksien takia ilmoitan nyt, että minulla on myös blogi nimellä Lumikarpalo ja sen osoite on http://lumikarpalo.blogspot.com/ Lumikarpalo syntyi sisäisestä tarpeesta saada hiljaisuuden blogi. Menen sinne välillä lepäämään. Vien sinne vain sitä, mikä miellyttää minua. Sitaatteja, kuvia, runoja. Sinne saa mennä, mutta siellä ei ole mitään erikoista. Lumikarpalo ei edes hae suosiota. Se vain on.  Jos joku muu saa sieltä rauhaa tai inspiraatiota niin hyvä on. Se on hyvin hiljainen virta, jos edes sitä. Ehkä vain metsälampi, jossa vesi seisoo. Se ei ole lumivyöry, kuten on Leena Lumi. Sinne pelastaudun joskus omalta itseltäni etten kokonaan huku virtaani tai hautaudu vyöryyni. Sallikaa minulle retriittini!

kuva Hannu Hautala
Ensilumi (Minerva 2009)

ON THE SNOW BRIDGE

SNOW ANGEL

And now everybody go out and make some snow angels!

SNOW FUN

Make the picture bigger one and watch Dina;-)

MAKSAPATEE ANSAITSEE SINILINNUT

Rosolli on meillä vaihtunut tomaatti-mozzarellasalaattiin ja iso kinkku vain pieneen kinkkurullaan. Sen sijaan graavia merisiikaa ja myös lohta löytyy sekä suurena herkkuna maksapatee, josta tässä sekä maalais- että viherpippuripatee. Näissä pateissa, jotka tulevat Belgiasta EI ole epäeettisesti kasvatettua hanhea, eikä hanhea ollenkaan. Jos joku on ihastunut hanhenmaksaan, ostakaa suomalaiselta hanhifarmilta hanhenmaksaa, jota ei ole aikaansaatu pakkosyötöllä. Suomessa hanhien pakkosyöttö on lailla kielletty.

This is NOT 'foie gras!

*****

Olen yrittänyt valmistaa maksapateeta itse, mutta en ole vielä yltänyt niihin makusfääreihin, joita voi ostaa kaupasta, joten...

*****

Keittokirjat Leena Lumissa

SNOW IS THE BEST ARTIST

THE WINTER WONDERLAND

CHRISTMAS EVE

http://www.youtube.com/watch?v=pHrVG06U5MA

MY LIFE WITH SNOWDOGS

I WISH YOU ALL WHITE, MAGICAL CHRISTMAS