Viikonloppua kera suven viimeisten mansikoiden...

Viikko on ollut hektinen, mutta onko muunlaisia viikkoja olemassakaan...en tiedä. Tänään nousimme kerrankin varhain ja lähdimme torille ostamaan kantarelleja. Siellä tietty sitten nautimme omenalörtsyt kera hyvän teen. Matkalla näimme ihan keskustassa uuden laattaliikkeen ja eikun sinne sisään, vaikka oli kiire. Heti kun astuin ovesta näin laatan, jonka näkeminen sanoi mun päässä 'klick'. Ja siinä olivat vierekkäin sekä toaletin, alaeteisen että tuulikaapin laatat kuin myös korkeakiiltoinen laatta vessan takaseinälle. Palasimme kotiin mallilaattojen ja kantarellien kera, mutta en ala nyt vielä niistä laatoista tämän enempää, sillä perheen todellinen sisustaja eli tyttäremme saapuu huomenna;) Tosin minulla on veto -oikeus, pitäähän meidän(kin) viihtyä siinä sisustuksessa sitten. Palataan laattoihin sitten kun olemme tehneet valintamme.

Bessu tuli just ja me vietetään nyt vuorokausi kahdestaan maailmaa parantaen, suven viimeisistä mansikoista nauttien (syyspolkaa!). Valmistamme yhdessä jotain herkullista, jonka sitten syömme terassilla ja kun hämärä putoo saunomme ja sitten otamme yötä vastaan terassillamme. Bessu palautti Holstin Mitä he toisilleen tekivät ja piti paljon. Hän olisi vain halunnut tietää enemmän Sophien ja Khalilin suhteesta. Bessu ylistää Holstin hnekilökuvausta.

Suvi alkoi näin, joten ehkä tämä nyt on po. jutun syyssisar, joten Summer Wine viimeisen kerran tänä vuonna ja lumoavaa elokuun viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Love 
Leena Lumi

salkoruusukuva Marja-Leena Reinikainen

Gaby Dalkin: Kaikki avokadosta - 80 herkullista ja terveellistä reseptiä

Hei, minä olen nimeltäni Gaby ja rakastan avokadoja. Kyllä, tämä pitää paikkansa. Minulla on sataprosenttinen pakkomielle avokadoista. Olen täysin koukussa. Ne päivät, jolloin en syö avokadoa jossakin muodossa, ovat harvassa.

Vietin lapsuuteni Arizonassa, mikä tarkoittaa, että söimme guacamolea venelasteittain. Kun sitä oli ruokalistalla, emme koskaan kysyneet, tilataanko guacamolea vai ei, vaan kuin paljon sitä tilataan.

Kokki ja ruokatoimittaja Gaby Dalkinin kirja Kaikki avokadosta – 80 herkullista ja terveellistä reseptiä (Absolutely Avocados, Minerva 2013, suomennos Anna Mija Luomi) on riemastuttavan innostunut ja innoittava ylistys yhdelle terveelliselle ja herkulliselle trendihedelmälle, avokadolle. Gaby on selvästi nauttinut kirjan tekemisestä sekä reseptien kokeiluista.  Gaby kokosi avokadoruokien koemaisteluun perhettään ja ystäviä. Ote on yhdistelmä Kalifornian rentoutta ja lounaisalueiden särmikkyyttä, terveellistä ja kevyttä, paheellista nautintoa sekä intohimoa, kaikkea sopivassa suhteessa. 419 avokadon ja lukuisten herkullisten ruokahetkien jälkeen meillä on käsissämme avokadoruokakirja, josta ammentaa mieluisia reseptejä kokeiltavaksi.

Kaikki avokadosta esittelee alussa kaikki avokadolajikkeet, mutta vaikka ohjeissa olisi mainittu joku tietty lajike,  ruoan voi valmistaa siitä, mitä Suomessa on saatavilla. Hass on avokadolajikkeista yleisin. Gaby myös opastaa avokadon ostamiseen eli millainen on hyvä avokado, neuvoo avokadojen säilyttämisen sekä kertoo vähän terveysvaikutuksista, joista voidaan mainita vaikka monityydyttymättömät rasvat, K-vitamiini, folaatti, kalium, E-vitamiini, luteiini (tärkeä silmille!), magnesium, C-vitamiini ja B6-vitamiini. Avokadon terveysvaikutuksista saat paljon lisätietoa Sinikka Piipon kirjasta Puhdasta ravintoa, jossa mm. mainitaan avokado lemmennostattajana, mielialan ja muistin parantajana, sydämen ja verisuonten terveyden ylläpitäjänä sekä hyvänä apuna painonpudotukseen huolimatta kalorimäärästään, sillä avokado sisältää hiilihydraattia nimeltä mannoheptuloosi, joka tasaa verensokeria ja hoikentaa.

Gaby Dalkinin avokadokirja on sopivankokoinen kokkaajalle ja keittokirjahyllyyn. Melkein kaikista resepteistä on kuvat. Osa ohjeista sisälsi ainesosia, joita ei ihan lähikaupasta löydy, mutta niitä voidaan mielikuvitusta käyttämällä vaihtaa toisiin. Avokadosta valmistetaan kaikkea aamiaisesta pääruokiin. Ja lopussa tarjotaan tietysti dolce eli ruokailun mukavasti pyöristävä jälkiruoka.

Ohjeet ovat nopeita valmistaa. Esim. lounaisen Amerikan munavuoka vie aikaa yhteensä 55 minuuttia ja siinä on mukana jo kypsennysaika ja annoksia tässä vuokaruoassa on yhdeksän.

Me valmistamme nyt migasia, joka valmistuu 22 minuutissa ja annoksia on kahdeksan.

3 maissitortillaa

0,5 dl kasviöljyä

8 isoa munaa

0,5 dl kevytmaitoa

2 rkl voita

1 dl pilkottua tomaattia

0,5 dl säilöttyä keskivahvaa jalapenoa

1 dl raastettua cheddaria

0,5 dl silputtua tuoretta korianteria

2 dl tuoresalsaa

1 Hass-avokado

Karkeaa suolaa ja mustapippuria myllystä maun mukaan.

Leikkaa tortillat parin kolmen sentin neliöiksi.

Lämmitä öljy suuressa paistinpannussa keskilämmöllä. Kun öljy alkaa poreilla, lisää tortillaneliöt sen joukkoon ja paista ne pikaisesti rapeiksi, noin 30 sekuntia kummaltakin puolelta. Nosta rapeat tortillat reikäkauhalla valumaan talouspaperin päälle.

Sekoita munat ja maito yhteen suuressa kulhossa. Sulata voi toisessa suuressa paistinpannussa keskilämmöllä. Lisää tomaatit ja vihreät chilit. Lämmitä sekoittaen noin minuutin ajan. Lisää rapeat tortillat pannulle ja sekoita kaikki yhteen.

Vähennä lämpöä hieman ja kaada munaseos joukkoon. Sekoita munaseosta koko ajan, kunnes munat alkavat olla pehmeitä ja kokkelimaisia. Lisää juusto ja korianteri ja sekoita. Nosta migas pois pannulta tarjoilulautasille. Lisää tuoresalsaa migasin päälle.

Halkaise avokado pituussuunnassa. Poista siemen. Irrota hedelmäliha kuoresta ja pane se leikkuulaudalle. Leikkaa avokado ohuiksi suikaleiksi ja asettele suikaleet migasin päälle. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile välittömästi.

Koska itse pidän siitä ihmeestä, että perunasta saa melkein mitä vain herkkua, vrt. kantarelli-pinaattifrittata,  niin minulla tulee kokeiluun ensimmäisenä avokadoruokanani ikinä, avokadotäytteiset perunankuoret, joista Gaby varoittaa, että ruoka on niin hyvää, että kokki voi syödä itse kaiken!

Jälkiruoaksi valmistamme avokadobrowniet:

1 Hass-avokado

4 dl sokeria

1 dl makeuttamatonta kaakaojauhetta

4 rkl suolatonta tai vähäsuolaista voita

2 munaa

1 rkl pikakahvijauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl karkeaa suolaa

2 dl vehnäjauhoja

1 dl suklaahippuja

2 rkl tomusokeria (valinnainen)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 33 cm x 22 cm uunipelti tai astia.

Halkaise avokado pituussuunnassa. Poista siemen. Irrota hedelmäliha kuoresta ja pane se vatkaimen kulhoon. Vatkaa, kunnes avokado on sileää. Kaavi tarvittaessa avokado pois reunoilta. Lisää kidesokeri ja vatkaa ainekset kunnolla yhteen.

Sulata kaakaojauhe ja voi vesihauteessa sileäksi tahnaksi. Nosta seos liedeltä ja anna sen jäähtyä.

Lisää kaakao-voiseos avokadon joukkoon ja vatkaa ainekset kunnolla yhteen.

Lisää munat yksitellen, kaavi taikina tarvittaessa reunoilta. Lisää espressojauhe, vaniljasokeri ja suola.

Lisää jauhot ja sekoita, kunnes jauhojuovia ei enää näy. Sekoita kaapimella suklaahiput joukkoon.

Levitä taikina uunipellille ja paista 30-35 minuuttia. Browniepalojen tulee olla tiiviitä ja kosteita. Anna jäähtyä ainakin tunnin ennen paloittelua ja tarjoilua. Sirottele halutessasi tomusokeria pinnalle juuri ennen tarjoilua.

Kaikki avokadosta kirja viimeistään saa uskomaan, että maailman ravitsevin hedelmä, joka sopii niin suolaisiin kuin makeisiin tarjottaviin, on kokeilemisen väärti. Jos jää avokadokoukkuun, se on vain terveydeksi!

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Jael

*****

Ruokakirjat Leena Lumissa

Laattaralli on alkanut vahvojen värien viettelyksessä

Tänään meni kahdeksan tuntia etsiessä mieleistä laattaa alakerran vierasvessaan ja siitä edelleen alakerran eteiseen sekä tuulikaappiin jatkuen. Kun teimme keittiöremonttiamme otimme välitilalaatan kotiin vuodeksi mustikka- ja punaviinitestiin sekä sisäistääksemme, että kyseessä on just meidän juttu. No se oli ja olemme edelleen säädyttömän tyytyväisiä välitilaamme, joka on niin country&cosy&rough, että huimaa.

Myös keittiön punainen lattialaatta, jossa on sekä isoa että pientä laattaa, on edelleen mieluisa. Nämä kaikki värit enemmän kuin tyydyttävät meitä. Siis mikään keittiön rempassa ei mennyt vikaan ja sitä samaa toivomme nyt...

Saunaamme jaksamme edelleen ihmetellä vaikka yksikään kuvista ei tee oikeutta saunalle tai pesuhuoneelle:

Niin...monet isot kylpypyyhkeemme ovat turkoosia, mutta saunan ja pesuhuoneen väreiksi halusimme maan värejä. Lattialaattaa, joka nousee kuin vanha ryijy ylös pesuhuoneen penkiksi, saimme metsästää kuukausia, mutta kaikki oli sen väärti.

Kaikki turkoosi asuu minussa. Se on sieluvärini, mutta se saa olla sisustusväri vain alakerrassamme, jossa vierasmakuuhuoneen tapetti

on Laura Ashleyn luonnonvalkoinen, jossa kiemurtaa turkoosia köynnöstä. En löytänyt tapetista yhtään kuvaa ilman jotain häslinkiä ja kaiken huipuksi tässäkin tapetin pohja siftaa pinkkiin, mutta ei ole sitä. Alakerran makkari on vaikein huone kuvausten kannalta.// Siis lähtökohta on tämä: Alakerrassa on toisessa päässä sauna, pesuhuone ja sitten takkahuone, jossa turkoosi saa rulettaa. Toisessa päässä on tämä vierasmakkari, jossa myös turkoosi, luonnonvalkoinen ja puu ovat melkein ainoat värit.  Näiden välillä on vierasvessa, eteinen yläkertaan sekä tuulikaappi ulos. Päätimme poistaa kynnykset ja tehdä lattian samasta laatasta näihin kolmeen paikkaan. Toaletin kalusteet on jo ostettu ja ne ovat kaikki valkoiset, seinät alakerrassa ovat kiviseinät ja valkoiset, paitsi osin tapetoidut, kuten yläkuvassa ja osin puolipaneelia, jota emme halua poistaa. Takkahuoneessakin puolipaneelin yläpuolella on navy-värinen tapetti ja huonetta hallitsee mm. sininen sivustavedettävä talonpoikaisvuode. Niinpä noin vuoden on ajatuksissa liehunut tuoda turkoosi tavalla tai toisella tulevaan remonttiimme, mutta nyt

lähdimme tänään liikkeelle sillä mielellä, että kalusteet valkoiset, kiviseinät valkoiset, pyyhkeet ja muu sellainen vaikka turkoosia, mutta lattialaatassa pitää olla jotain rantasandaaleistani. Hirveä nälkä vahvoihin väreihin ja väittäähän Bessu, että minulla on ollut eräs keltainen neule yli parikymmentä vuotta  (sic!) ja sitten keväällä tuli etupihallamme

oranssi atsalea ja nyt mielessäni pyörii tämä laatta Vogue Mandarino:

...jonka kanssa voisi yhdistää vaikka Vogue Grigion:

Mikä parasta näiden kanssa sopisivat sitten toaletin puolella turkoosit pyyhket yms. Meillä on nyt kotona näitä laattoja ja sitten varmuudeksi vielä eräs 'hätävara', joka on takuunakki, mutta siitä ei nyt tänään enempää, sillä olen niin Meksikon värien mielellä vaikka

jotenkin olenkin kuin nimeni olisi turkoosi...

Love
Leena Lumi

PS. Jos ylläpuhuttu toteutuu, alakuvassa ovat alakerran vierasvessamme, eteisen ja tuulikaapin värit:

Po.  tilan kummallakin puolella ovat huoneet, joissa turkoosia, puuta ja luonnonvalkoista sekä punainen nahkasoffa. Siis tällä hetkellä tummanharmaa olisi pääväri ja myös valkoiset kiviseinät. Toaletin takaseinä olisi samaa kuin lattian pääväri ja värisyöksähdyksenä olisi oranssi. Tai just oikea turkoosi, jos sellainen löytyy. 

PPS. Tässä eräs sininen ehdotus:

....jonka oikeastaan voisimme toteuttaa sitten joskus yläkerran isossa toaletissa.

Helähtää vilun celesta. Syysilta, saunavastankostea, sakenee...

Helähtää vilun celesta.

Syysilta, saunavastankostea, sakenee
vihreä hämärä...istun
madonsyömällä laiturilla, yksin, ja sorsapoikue
ui keltaisen ruovikon suojaan,
sen vanavesi ohenee, katoaa, ja järven pinta
on tyyni taas. Kuin platinaa.

Kajahtaa, kaksi laukausta.

Niin kuin airot läjähtävät veteen,
tältä tutulta rannalta
on silmänräpäyksen matka Tuntemattomalle,
veden kalvaossa kelluu sininen sulka,
poikue räpiköi pakoon
henkensä hädässä. Äiditön.

Helähtää, vilun celesta.

Istun madon syömällä laiturilla, yksin,
kuuntelen laukauksia kaukaa, haistelen
ruudin ja saunan savuja.
Surun heleys tummuvaa taivasta vasten,
tuuli, liikkumaton. Kuin vaate iholla.

- Arto Melleri -
kuva Seijastiina 

Ljudmila Ulitskaja: Iloiset hautajaiset

Suihku oli koko ajan varattu, sinne jonotettiin. Vaatteita ei ollut puettu ylle enää aikoihin, Valentina vain ei halunnut riisua rintaliivejä, sillä jos hänen valtava povensa olisi päässyt valtoimenaan hyllymään, ihon poimuihin olisi helteessä muodostunut ihottumaa niin kuin vauvoilla. Tavallisella ilmalla hän ei koskaan käyttänyt rintaliivejä. Kaikki he olivat nahkeita, vesi ei haihtunut iholta, pyyhkeet eivät tahtoneet kuivua ja hiukset oli kuivattava föönillä.

Kaihtimet olivat puoliksi avoinna, valo lankesi nauhamaisina raitoina. Ilmastointilaite ei ollut toiminut enää moneen vuoteen.

Ljudmila Ulitskajan Iloiset hautajaiset (Siltala 2012, suomennos Elina Kahla) kertoo hidasta kuolemaa tekevästä Alikista muutamana helteisenä New Yorkin päivänä, jolloin hyvin moni hänen elämästään on asettunut samaan pieneen ateljeeasuntoon. Sinne ovat tulleet etenkin hänen elämänsä naiset, jotka kukin yrittävät tavallaan osoittaa hänelle, miten paljon välittävät. Kukaan ei kuitenkaan kiellä Alikin vaimon Ninan etuoikeutta huoleen ja suruun ja hoivaamiseen – paitsi ajatuksissaan.  Ryhmä koostuu lähinnä venäjänjuutalaisista emigranteista, joilla monilla on takanaan hyvinkin värikäs menneisyys. Kuinka ollakaan historia nivoutuu Alikin ruumiin hitaaseen lähtöön, sillä televisio pauhaa täysillä, miten Neuvostoliitto kaatuu ja muuttuu Venäjäksi verettömässä vallankumouksessa.

Kustantajan takakansitekstissä sanotaan Ilosten hautajaisten olevan lämmin ja sydämeenkäyvä romaani siirtolaisista, joita yhdistävät lähdön kokemus ja sadat poikki pannut suhteet. Tätäkin kirja on, mutta jokin tuntemus uupuu ainakin minulta. Olisin niin halunnut pitää tästä kauniskantisesta kirjasta ja uudempi venäläinen kirjallisuus kiinnostaa, mutta minulle tämä ei käynyt sydämeen, sillä kirjan tyylilaji on erikoinen huumori, sarkasmilla maustettu ja farssilla kostutettu, jolle en syttynyt. Tässä kävi siis ihan päinvastoin kuin Lidia Tšukovskajan Vajoamisen kanssa, jolta en odottanut mitään ja joka ilmeni todelliseksi helmeksi. Toisaalta jollekin Iloiset hautajaiset voi olla vaikka juuri se oikea kirja, jossa voi hymähdellä meidän ihmisten pienisieluisuudelle vaikka kuoleman portille jo ystävää saattaisimme, sillä Alikin naiset jaksavat olla edelleen toisilleen mustasukkaisia, muistella vanhoja ikäviä asioita ja arvostella:

Ensi näkemältä Nina vaikutti Irinasta oikukkaan koppavalta typerykseltä. Rähjääntynyt kaunotar kyhjötti likaisen valkealla matolla ja pyysi ettei häntä häirittäisi – hän oli kokoamassa jättiläismäistä palapeliä. Lähemmin tarkasteltuaan Irina päätteli hänen olevan heikkolahjainen ja lisäksi henkisesti tasapainoton. Hänessä vuorottelivat velttous ja hysteria, hilpeyskohtaukset ja raskasmielisyys.

Kirjan henkilöhahmot ovat sillä tavalla värikkäitä ja liioittelevia, että näin teoksen näyttämöllä. Jo koko asetelma, pieni tila, helteinen huoneisto ja kaiken keskellä vuoteessa kuoleva Alik ja ympärillä hyörivät ystävät omituisuuksineen ja tarinaan mukaan liittyvät yllättävät henkilöt, ovat kuin teatteria, farssia, jonka tälle lajille omistautunut ottaa farssina, eikä muuta kaipaa. Etäisesti minulle tuli kirjasta mieleen Muriel Barberyn Kulinaristin kuolema, josta pidin enemmän. Siinä missä Ulitskaja on reteä ja äänekkäästikin revittelevä, Barbery käyttää ranskalaisen hienostuneesti ironialla terävöitettyä haarukkaa. Kummassakin kuitenkin vanha mies kokee ranskalaisen kuoleman pienen näyttämön tilassa. Ja kummassakin kirjassa vaikuttavan ja kohta näyttämöltä poistuvan päähenkilön elämän ihmiset saavat vuorollaan astua kulisseista esiin joko muistumina tai paikalla olevina.

Vaikka en syttynyt kirjasta tuleen, kuitenkin luin sen: Se tarkoittaa, että Iloisissa hautajaisissa on minullekin enemmän hyvää kuin huonoa eli pidän yli viisikymmentä prosenttia. Persoonat ovat värikkäitä ja heidän elämänkohtalonsa varsin kiehtovia. Alik on sympaattinen ja yrittää selvitä helteisessä kaaoksessa kohti rauhan satamaa toivoen vain ettei ilmene mitään ’perkeleen poraamista,’

Pilvenreunalta katsoessaan Alik oli varmaan tyytyväinen varsinkin Valentinan suoritukseen, sillä tämä nainen oli yhtä perehtynyt kansanomaisiin riettauksiin kuin muut tutkijat atomin rakenteeseen ja niinpä huoneiston täytti Valentinan korkea ja pitkä parku, jalkojen vahva rymistys vasten lattiaa ja:

Ah – tju, ah - tju!

Sinulla on tervassa,

Minulla on taikinassa,

Leivotaan yhdessä!

Ai-jai-jai-jai-jai!

Uh-tjuh-tjuh-tjuh-tjuumaa!

Mun rautani on kuum-aa!

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Maria/Sininen linna, Omppu, Minna Jaakkola ja Tuulia/Lukutuulia Kirjapolkuni

ennen kuin horsma ehtii kukkaan...

ennen kuin horsma ehtii kukkaan
alkaa kesän hiljaisuus: yö huokaa
     jää sitten henkeään pidättäen odottamaan
          että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Pekka Mäkinen

Kohti sametti-iltakuukauden viikonloppua

Elokuu kääntyy tänään jo yli puolen välin. Pienoinen puutarhakyllästys on kääntymässä uuteen intoon ja nyt odotamme vain sateen loppumista, että syyshortensiamme toipuvat kuvattavaan kuntoon. Oksat eivät jaksa kantaa suuria kukkia, jos monta päivää sataa taukoamatta. Toisaalta hyvin suuret hortensiamme ovat nyt murroksessa, sillä niitä varjostamasta lähti keväällä jättimäinen hopeakuusi. En helposti kaadata puita, mutta nyt se oli joko hortensiat tai kuusi. Ja minä rakastan hortensioita, jotka ovat syysiltojen valo ja kaikkein sisustuksellisempia kukkia mitä voi olla.

Säästän kaikki puutarhalehteni ja niiden kanssa on kiva fiilistellä sekä alkaa suunnitella syyskesän puuhasteluja. Lisää lyhtyjä, aivan tiettyjä lyhtyjä on hankinnan alla sekä pienten kirkkaiden ledien vedot terassin ruokakatoksen ympäri. Nyt on tänä kesänä istutettu magnolia, kolme uutta onnenpensasta, toinen jasmiini sekä täydellisen vaaleanpunaisia syysleimuja, jotka eivät viikon sateen jälkeen ole kovin kuvauksellisia. Valkoista särkynyttä sydäntä on lisätty joitakin ja yksi oranssi atsalea. Seuraavana ovat vuorossa callunat ja sipulikukat, vaikka tuoksuherneet vasta aloittivat ja pelakuut ovat nyt parhaimmillaan.

Puutarhalehtien pastellinen maailma on kuihtumaton!

Kallionauhukset ovat palaamassa entiseen loistoonsa parin vuoden paitsion jälkeen. Oli hirveä virhe antaa saniaisten kasvaa niiden joukossa. Nyt syksyllä vain scillaa kallionauhusrinteeseen.

Tässä kallionauhukset aamu-usvassa ennen kuin jouduimme saniaisten pauloihin ja se taas johtui

tästä lemmikit mongolialaismetsikössä kuvasta, jossa saniaiset näyttävät tuovan viidakkomaista vehreyttä koko kuvaan. Ja kallionauhusparat yrittävät sinnitellä joukossa...Nyt on saniaiset kaivettu tästä kohtaa pois ja viidakkomaisuus on löydetty istuttamalla kärhöjä kiipeämään pitkin vanhoja mongolianvaahteroita.

Nyt tekisi mieli lausua Rilken sanoin: "Herra, on aika. Oli kesä suurenmoinen./ Peitä varjoihin aurinkokellot/ ja valloilleen päästä tuuli toinen." Mutta ei ihan vielä, vaikka suveen on mahtunut niin suurta iloa kuin jotain pelottavaakin. Toukokuussa oli ihana kahden viikon loma Saksaan ja Itävaltaan ja kohta sen jälkeen jo hauska tyttöilta.

Serkkuni ja Bessu järjestivät minulle ikimuistoisen illan ja hui kauhistus!, olin kotona vasta aamulla;) No, miten se vanha kansa sanookaan eli itku pitkästä ilosta, sillä sitten tapahtui jotain, jonka nyt sitten kerron ja josta tähän asti ovat tienneet teistä vain muutamat, kiitos tuestanne♥, sillä vaikka kaipaan tukea, en kestä sääliä, en etenkään silloin, kun pahin on mahdollista vielä tapahtua. Siis minulla alkoi kuukausi sitten näkyä vasemman silmän näkökentässä musta piste. Ensin luulin sitä roskaksi, sillä olin kitkenyt koko sen maanantain puutarhaa ja minulla ei ollut suojalaseja. Jos olisi ollut aurinkoista, niin olisi ollut aurinkolasit. Mutta ei se lasiaisen irtoaminen johtunut mistään mitä olin tehnyt tai jättänyt tekemättä. Oma lukunsa oli vain saada diagnoosi ja se on Suomessa loma-aikana aivan oma extremelajinsa. Sain vielä kuulla, että oma silmälääkärini oli lähtenyt eläkkeelle, mutta kolme päivää soiteltuani löysin ihanan, uuden, rauhoittavan silmälääkärin. Hän totesi tilanteen ja määrys oli vain levätä visusti kaksi viikkoa vähintäin. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta koska olen lukija, sisäistin nyt asian tuplasti. Se kannatti, sillä kävin nyt jälkitarkastuksessa ja kaikki on hyvin ja saan palata normaaliin vauhtiini. Nytkin siellä odotushuoneessa oli ainakin kaksi lasiaisenirtoamistapausta, joten ei mitään kovin harvinaista...

Kuukauteen en olekaan voinut tehdä muuta kuin olla, paitsi uida. Onneksi uimista ei kielletty, sillä sitten olisi ollut kuin koko suvi pilalla ja Yyterin reissu myös.

Ja tässä siis serkukset kuin siskokset, sanoo moni. Meillä oli harjukaupungin yössä niin hauskaa kera Bessun, että päätimme tästä lähin antaa toisillemme aina lahjaksi illan Siinä Yhdessä Paikassa, kun joku täyttää vaikka 45 tai 50 tai 95! Onneksi on enää vajaa pari vuotta siihen kun yksi meistä on vuorossa...Ja tästähän päästään taas ruokaan:

Onni on omistaa ystävä, joka on hulluna sienten poimimiseen, mutta jonka mies ei syö mitään sieniä;) Ystäväni kantaa minulle nyt kosteikkovahreoita ja sitten ovat vuorossa suppikset. Minun piti tehdä tästä ruokapostaus, mutta unohdin kuvata valmiin kosteikkovahveromuhennoksen! No se ohje on se perusyksinkertainen eli sienet ja sipulit paistetaan kevyesti paistinpannulla voissa. Minä teen kaiken wokissa, kuten huomaatte. Sitten hiukan jauhoja ja annetaan turvota, ripaus keitettyä vettä ja hämmennetään, lisätään kuohukermaa vähitellen ja lopuksi suola ja mustapippuri. Tämä sama pätee myös kantarelleihin ja suppiksiin. Viikonloppuna saamme vieraita ja aiomme tarjota kalaa monella sortilla sekä

kantarelli-pinaattifrittatan. Jälkkäriksi joku dolce tai homejuustoja, ehkä jopa molemmat.

Jos leipominen kiinnostaa, niin täältä löytyy ohje kantarellipiirakkaan.

Nyt on paitsi sametti-iltakuukausi niin myös korentokuukausi, Illat ovat vielä lempeitä ja päivät lämpimiä, jos tämä outo sadekausi nyt jo lakkaisi. Pidän sateesta, mutta liika on liikaa. Tulossa on siis viikonloppu ystävien kanssa, joten minusta ei paljon kuulu. Toivottavasti saamme kaikki lumoavan viikonlopun ja paljon vielä puutarhassa oleskelua. Kun tänään kiertelin blogeissa, löysin Cheriltä blogista Autuas olo, kuvan, joka on niin vangitseva, että pyysin ja sain luvan laittaa sen tähän jutun loppuun:

Luontorikasta viikonloppua teille kaikille tasapuolisesti♥ Katsokaa tätä kuvaa ja miettikää, mikä elämässä on tärkeää...luontoilu, kotoilu, puutarhailu, oloilu, rakkailu.

Love
Leena Lumi

Cry me a river

Savukalasalaatti avokadokastikkeella

Viikonlopun ruokapöytään tarjoamme Sarpun savukalasalaatin avokadokastikkeella.

Aineksina salaattisekoitus, herneenversoja, avomaan kurkkua, kevätsipulin varsia, paprikaa, luumutomaattia, savustettua lohta ja avokadokastiketta. Yksinkertaisesti hyvää. Ja avokadokastikkeen ohje vielä:

Avokado soseutetaan hienoksi ja sekoitetaan muiden aineiden kanssa. Jos katsikkeeseen haluaa makeutta, voi siihen lirauttaa hiukan vaahterasiirappia. Avokadon tulee olla ihan kypsä eli kun sormella painetaan, tulee pintaan painauma.

Avokadokastike:

1 avokado
1 prk (200 g) turkkilaista jogurttia
2 rkl limen mehua
2 tl korianteria silputtuna
reilusti ruohosipulia
1 tl valkosipulijauhetta
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Guten Appetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

kuva Sarppu

Kuukauden TOP10

Jotenkin minulle elokuun puoliväli on kuin vuodenvaihde, ei siis perinteinen uusi vuosi, vaan kokonaan uusi jakso, jolloin moni asia alkaa kuin uudesti, ilmassa on murrosta ja se murros menee myös omaan itseen. Nyt on aika välillä pysähtyä ja katsoa vaikka vain kuukauden verran takapeiliin ja sitten taas jatkaa matkaa lumotussa syyskesässä. Taaksepäin kuukauden kymmenen luetuinta Leena Lumissa ovat:

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu // 501 lukijaa  // 1 061 (13.9.)  // 1 601  (28.12.)

Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä? Keitä me oikeastaan edes olemme?  // 459 lukijaa  // 523 (13.9.)  // 1 045 (28.12.)

Katkarapusalaatti - helposti ja herkullisesti  // 267 // yht. 7 148  // 7 731 (13.9.)// 9 005 (28.12.)

Yyteri, rakkaani - Reposaari, se toinen mokoma vikittelijä! // 229 // yht. 269  // 312 (13.9.)// 362 (28.12.)

Sekalaisin tuulin kohti viikonloppua! // 206 // yht. 230  // 247 (13.9.)// 289  (28.12.)

David Khayat: Syötkö riskiruokaa - Syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista // 206 // yht. 4 798  // 5 504 (13.9.)//  7 406 (28.12.)

Leena Lumin kirjallinen kattaus syys-talvikaudelle 2013  // 193  // yht. 223  // 304 (13.9.)// 435  (28.12.)

Gillian Flynn: Kiltti tyttö // 204  // 252  (13.9.)// 285  (28.12.)

Nora Surojegin, Pirkko-Liisa Surojegin: Pikkupöllö  // 223  // 251 (13.9.)// 425 (28.12.)

Omenasose - kanelinen, vaniljainen  168  // yht. 2 020  // 3 963  (13.9.)  // 4 744 (28.12.)

Bis Morgen!

Leena Lumi