Niiden viimeisten vuosien aikana äitini kiskoi kaikki silmäripsensä irti. Hän ei kyennyt pitämään sormiaan erossa niistä. Pöytien pinnoille jäi hänen jälkeensä pieniä ripsikasoja. Keksin itsekseni, että ne olivat keijunpesiä. Muistan, että löysin kaksi pitkää vaaleaa silmäripseä takertuneena jalkateräni syrjään ja säilytin niitä monta viikkoa tyynyni vierellä. Iltaisin kutittelin niillä poskiani ja huuliani, kunnes herättyäni yhtenä aamuna huomasin niiden lennähtäneen tiehensä.
Yhdysvaltalaisen Gillian Flynnin esikoisromaani Teräviä
esineitä (Sharp Objects, WSOY 2015, suomennos Maria Lyytinen) herätti aikanaan
kohun eikä suotta: Minäkin olen järistynyt. Kohu toi kirjalle Britanniassa kaksi Dagger-dekkaripalkintoa. Koska saimme nyt
vasta esikoisen suomeksi ja toiseksi Pahan paikan sillä seuraamuksella, että Suomessa
luimme ensin Flynnin Kiltin tytön, onkin kiehtovaa pohtia Flynnin
kirjailijakuvaa. Koin että 'oikeasti' ensimmäinen on
järkyttävin eli tulee mieleen Ian McEwanin esikoisteos Sementtipuutarha, joka aikanaan avasi kuuluisan brittikirjailijan tuotannon kohuteoksella. En ikinä
suosittele ensimmäiseksi McEwaniksi Sementtipuutarhaa, enkä aio suositella
ensimmäiseksi Flynniksi Teräviä esineitä. Aloittaisin Kiltistä tytöstä, joka on
minulle Flynnin paras edelleen ja josta kirjoitin: ’Kiltti tyttö tuli luokseni
kutsumatta ja teki selvää jälkeä öistäni...Kiltti tyttö survoi heti murskaksi
uuden elämäni, jossa mennään nukkumaan kuten normaalit ihmiset tekevät...’ Ja
sitten Paha paikka: ’En usko, että voisin tuntea ketään, joka ei Pahan paikan
luettuaan lukisi myös Kiltin tytön. Se on mahdotonta, sillä Gillian Flynn on peto rakentamaan tarinaa, jossa
henkilöhahmot ovat sairaan kiinnostavia. Painotus sanalla sairaan.’ No,
edelleenkään en usko tuntevani ketään, joka ei Flynnin kaksi ensimmäistä
suomennosta luettuaan lukisi Teräviä esineitä, sillä Gillianissa vain on sitä
jotakin...kykyä kertoa uusi tarina, uskallus kirjoittaa, mitä joku muu tuskin
tohtii ajatella, tabujen kaataja, kirjailija, jonka tarinoiden päähenkilöt ovat
hillittömiä selviytyjiä ja täysin teeskentelemättömiä niin hyvässä kuin pahassa.
Nuori toimittaja Camilla Preaker joutuu palaamaan
kotikaupunkiinsa Wind Gapiin, jonka luuli jo iäksi jättäneensä taakseen. Hän aikoo
tehdä juttua kahden siepatun koulutytön tapauksista, tytöistä joita hänen
esimiehensä Curry pitää jo sarjamurhaajan uhreina. Camillalle paluu on
traumaattinen, sillä hän on jättänyt taaksen paitsi missourilaisen sulkeutuneen
kaupungin kaksinaismoralistisine normeineen, kuin myös äitinsä Adoran, tämän
uuden miehen sekä heidän lapsensa Amman. Camilla yliarvoi kestämisensä ja
niinpä...
Teräviä esineitä on tälle kirjalle nerokkaampi nimi kuin voisi
heti ymmärtääkään. Myös kirjan kannen yläreunassa oleva lause’Mistä on
pienet tytöt tehty’, tuo mieleen tietynikäisten tyttöjen teinijulmuuden. Kaikkea tätä ja paljon, paljon enemmän on Camillalla vastassaan omassa
Jantessaan, jossa hän ei ikinä saanut kuvitella olevansa jotakin. Nuori nainen
löytää keinonsa selvitä ja niitä apuja ei löydy Raamatusta.
Flynnin trilleri on syvää viiltoa muistojen pimeään lihaan.
Se on sanoja, jotka satuttavat ja hyväilevät. Se pakottaa muistot pintaan,
lapsen muistot, jotka aikuinen nainen näkee nyt uudesta kulmasta, siitä
pimeimmästä todesta. Sattuu vieläkin enemmän! Camilla tarvitsee paljon viinaa
ja vieraan syliä ennen kuin rikostapaukset on selvitetty, ennen kuin hän on
sinut menneisyytensä kanssa ja etenkin ennen kuin hän alkaa tajuta voivansa
lopultakin kääntyä hyväsydämisyyteen, kulkea valoon. Vaikka olikin Adoran
tytär.
En muista lapsena koskaan kertoneeni Adoralle lempiväriäni
tai minkä nimen haluaisin isona antaa omalle tyttärelleni. En usko, että hän
koskaan tiesi lempiruokaani, enkä todellakaan tepsutellut hänen huoneeseensa
ammuyön tunteina painaijaisunista itkuisena. Tunnen aina surua sitä tyttöä
kohtaan, joka itse olin, koska minulle ei koskaan tullut mieleenkään, että äiti
olisi voinut lohduttaa minua. Hän ei koskaan sanonut minulle rakastavansa
minua, enkä koskaan olettanutkaan sellaista. Hän huolehti minusta. Hän hoiti
asioitani. Ai niin, ja kerran hän osti minulle E-vitamiinipitoista
kosteusvoidetta.
Mistä on pienet tytöt tehty? Mistä on tyttöjen äidit tehty?
*****
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni bloganneet ainakin Kirjasähkökäyrä, Saran Kirjat, Annika/Rakkaudesta kirjoihin, Booksy, Arja/Kulttuuri kukoistaa ja Omppu sekä Hannele (på svenska) Kirjoihin kadonnut ja Lukutuulia
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni bloganneet ainakin Kirjasähkökäyrä, Saran Kirjat, Annika/Rakkaudesta kirjoihin, Booksy, Arja/Kulttuuri kukoistaa ja Omppu sekä Hannele (på svenska) Kirjoihin kadonnut ja Lukutuulia
*****