torstai 3. syyskuuta 2009

KUU HUONEESSA


Annamari Marttisen neljäs romaani Kuu huoneessa (Tammi, 2009) on eletynoloinen nykypäivän selviytymistarina, johon monen on varmaan helppo samaistua. Ylimieliset saattavat naureskella kirjan Katjan ratkaisuja, mutta heiltä tekisi mieli kysyä, oletko koskaan kokenut oloa, jossa tuntuu kuin putoaisit syvään kuiluun? Oletko koskaan mennyt pankkiautomaatille ja yrittänyt nostaa rahaa ja rahan sijasta saatkin kuitin, että tilisi on 17 euroa miinuksella? Oletko koskaan ollut yliopistossakin opiskellut nuori nainen täynnä huumaavaa tulevaisuuden uskoa ja sitten löydätkin itsesi kotoa kahden lapsen äitinä ja ainoa seurapiirisi ovat taloyhtiön hiekkalaatikon ympärillä lapsiaan vahtivat muut äidit? Oletko koskaan ollut kotiäiti, joka odottaa miestään kotiin kuin kuuta taivaalle, vaan kun hän tulee, ei paratiisi tapahdukaan, vaan koet entistä syvemmän pohjaimun?

Marttisen romaani yllätti minut. En ollut aiemmin lukenut Annamarin kirjoja ja muutenkin luen eniten koko maailmaa järisyttäviä kirjoja, joista tulee ikiklassikkoja. Kuu huoneessa tuli minulle kuin vahingossa…, mutta luinkin sen kahdelta makuulta (=yön tietyt tunnit) ja Katjan tarina tarttui minuun kuin kärpänen tarttui kärpäspaperiin mammalan navetassa. Menin täysillä mukaan siihen käsittämättömään, jolla Katja yrittää pelastaa itsensä. Varmasti olen kokenut tästä osan alta kolmekymppisenä, vaikka olinkin tiukasti työelämässä. Varmasti oli helppo ymmärtää Katjaa, koska olen aina heikompien puolesta vahvempia vastaan. Olin sataa Katjan puolella ja Marttisen teksti oli niin sujuvaa ettei tarvinnut tuntea myötähäpeää kirjoittajan takia, vaan saattoi heittäytyä tarinan vietäväksi. Epäsoljuva teksti, esimerkiksi kankeat dialogit, pysäyttävät keskittymisen tarinaan, tai jopa pilaavat koko jutun. Kankea dialogi on muuten suomalaisten kirjailijoiden helmasynti, mutta en tiedä miksi! Annamari Marttiselle ei tätä syntiä voi taakaksi lukea ja ilo on lukijan.

Katja saa ystävältään Sadulta lehtiä, jotka kertovat, mikä auvo ja pelastus ihmiselle koittaa, kun hän löytää luontaisen ravinnon ihmeen. Katja lukee:

Vain ihminen syö kuumennettua ruokaa, eläimet eivät sitä tee. Jos haluat saavuttaa henkisen ja fyysisen terveyden, elävä ravinto on vastaus. Elävällä ravinnolla on tietoisuutta laajentava vaikutus, löydät vastauksen siihen, mikä on ihminen, mikä maailmankaikkeus. Väsymys kaikkoaa. Kaikkein parasta olisi syödä ruoka suoraan puutarhasta, koska silloin siinä on läsnä prana. Versojen idätys tapahtuu kätevästi esimerkiksi keittiön kattilakaapissa, koska et tarvitse enää koskaan kattiloita ja paistinpannuja.

Tästä alkaa Katjan tie ryhmään, jossa rahastetaan paljon. Silmän iiriksistä näkee koko ihmisen terveyden, joten iridologilla pitää käydä, vehnäjauhot häipyvät perheestä samoin kaikki sokeri, koska yksi ryhmän ’asiantuntija’ huomaa Katjan sairastava hiivasyndroomaa. Kaikki amalgaamipaikat pitää vaihtaa muovipaikkoihin vaikka velkarahalla. Ja kaikkia ryhmän jäseniä pitää aina halata kiusallisen kauan ja sitten maataan selällään kiviä otsalla ja vatsan päällä ja ties missä. Ruoka häipyy perheen kaapeista ja tilalle tulevat itujen idätysastiat, pitää ostaa laventeli- ja kukkatippoja ja pitää lähteä kalliille viikonloppukurssille Verson voiman kartanoon. Ja tärkeintä on uskoa enkeleihin ja oppaisiin. Ja yksi opas on nimeltään Erkka…
Mutta miten ihmeessä tähän oikein tultiin? Suuren väsymyksen ja turhautumisen kautta. Katjasta tuntui ettei hän ollut enää muuta kuin toisten jälkien siivooja. Mikään ei kiinnostanut. Vanhempi lapsikin alkoi olla murrosikäinen ja aiheutti raastavaa huolta alkaessaan olla iltaisin poissa kotoa. Katja ei paljoakaan puhu miehensä Tapion kanssa. Tapio onkin tarinassa kuin sivusivuroolissa eli ei paljon ollenkaan. Rahat ovat tiukoilla, mutta siitä huolimatta Katja ostaa melkein kaiken luontaistuotekaupasta, vaikka esimerkiksi jo yksi luomuhillopurkki maksaa kymmenen kertaa enemmän kuin tavallinen kaupan lettuhillo. Mutta eihän enää ole lettujakaan, ainakaan sellaisia, mitä muu perhe söisi, sillä lapset alkavat vieroa syystä kotiruokailua samoin aviomies.

Mutta mitä millään on väliä sillä onhan enkelit ja Erkka sekä kuu huoneessa!

Vai onko sittenkin väliä?

***

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Jum-Jum

6 kommenttia:

  1. Tämähän on kuin minulle kirjoitettu tämä romaani! Tosi mielenkiintoiselta kuullostaa, luen kyllä ensi tilassa.
    Kiitos tästä esittelystä!

    En ole muuten minäkään koskaan lukenut mitään Anna-Maija Marttiselta, vaikka jonkin verran suomalaisia naiskirjailijoita olenkin aina lukenut, ja kannattanut!
    Suomalaiset naiset kirjoittavat, ja ovat aina kirjoittaneet, yleisesti ottaen hyviä romaaneja!

    VastaaPoista
  2. No, tämän sinä tulet lukemaan! Ja on kiinnostava. Eiä kestä, Sooloilija, minä elän vain tarjotakseni lukijoilleni lukuelämyksiä.

    Kuten Annamarin kuvan kohdalla sanoin, jos saan nuo kirjat käsiini, luen ne muutkin niin itelleni kuin teille.
    Suomalaiset naiset kirjoittavat parempia kirjoja kuin miehet! Se on fakta!!! Paitsi Waltari;-)

    (Vitsi kuinka hieno tuo sun pikkukuva on! Meillä se uusi ei näy vieläkään pikkukuvassa. Nöyrästi odotan yksinkertaista ohjetta...)

    VastaaPoista
  3. Hei Leena !

    Aikas jännä sattuma; mie sain luettua tämän kirjan viime yönä loppuun. Niin syvän vaikutuksen kirja ja kirjailija teki minuun, että aion etsiä hänen aikaisemmin julkaistut kirjat myös.

    Paikoitellen tuntui kuin olisin lukenut tarinaa itsestäni, niin paljon siinä oli samankaltaisuuksia. Olen itsekin joutunut pohjattomaan pimeyden kuiluun ja etsinyt sieltä ulospääsyä. Vaikuttava kirja, jonka luin nopeasti. Teksti oli niin mukavasti eteenpäin soljuvaa. Aioin esitellä kirjan omassa blogissanikin.

    Suosittelen!

    Katrilli

    VastaaPoista
  4. Katrilli, me luettiin viime yönä sitten samaa kirjaa ja loppuun. Minäkin aion nyt tutustua Marttisen muihin kirjoihin. Minusta kirjassa oli myös kivasti tuotu esiin tietty elämän ohje sitä mitenkään alleviivaamatta. Eli kirjailija jätti lukijalle itselleen tilaa tajuta, 'mitä itse tekisit, jos olisit Katja.'

    Minäkin suosittelen!

    VastaaPoista
  5. Tämä kirja on pakko lukea! Huomasin sen olemassaolon vasta tänään Hesarin arvostelusta ja täytyy sanoa, että aihe kolahtaa ainakin täysillä, koska seurasin useamman vuoden lähipiiriin kuuluvan ihmisen "sekoamista" Katjan tavoin luontaistuotemaailmaan (vrt "kuinka katosin karkkikauppaan"). Elävässä elämässä tällä tarinalla ei ollut onnellinen loppu...

    Olen lukenut aiemminkin blogisi kirjajuttuja ja pidän niistä!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, kiva että olet viihtynyt blogini parissa. Yritän ottaa kirjoja vähän laidasta laitaan, että olisi moneen makuun, mutta yksi raja on: minun pitää itse kiinnostua kirjasta. Tämä kirjasyksy on ollut kuin omenasatomme: en muista vastaavaa tasoa ja runsautta vuosikymmeniin!

    Kuu huoneessa on tapahtunut monelle, monelle...yksikin blogiystävä totesi ehti jo arvosteluni luettuaan, että 'minähän siinä'. Lähetinkin sitten kirjani hänelle omaksi.

    Toivottavasti viihdyt jatkossakin ja pidät myös dekkareista, sillä minulle ne ovat elämän keventäjiä. Aion jossain vaiheessa pitää 'puheen' dekkarin puolesta!

    VastaaPoista