keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kun suru on suurin, Kerron sinulle ystävyydestä, Kerron sinulle rakkaudesta, Kerron sinulle uneImista...

Olennaista

Tarvitsemme
täyttymättömiä toiveita
ehkä enemmänkin
kuin todeksi tulleita,
sillä ilman niitä
meistä tulee
sietämättömän pöyhkeitä,
ahneita ja armottomia.
Ilman niitä
eivät pettymykset saa
tilaisuutta opettaa meille
ihmisyyttä.
Ilman niitä
emme oivalla olennaista.

Tämä runo on kirjasta Kerron Sinulle Unelmista (Minerva2009). Kirjan runot ovat Sinikka Svärdin ja herkänkauniit kuvat Sinikka Hautamäen. Tämä kirja kuuluu hurmaavaan sarjaan, jossa ovat ilmestyneet myös Kerron Sinulle Rakkaudesta (Minerva 2008), Kerron Sinulle Ystävyydestä (Minerva 2009) sekä nyt viimeksi Kun suru on suurin - Lohdutuksen sanoja (Minerva 2011).


Sanoit minulle
että olen ihana
kuin pieni lintu,
ja että haluat minun rakentavan
sisälleni pesän,
johon sinä sovit.
Etkö rakkaani huomannut
kuinka risut jo lentelivät
kuin viimeistä päivää,
että sirkutin hullun lailla
aina
sinut nähdessäni?
Kevät tuli sinä vuonna
kaksi kertaa
ja aurinko paahtoi
aamusta iltaan.

Sinikka Svärdin runot ovat hirveän suosittuja eikä syyttä. Ne suorastaan syleilevät sinua elämän kaikissa myrskyissä ilosta suruun, saamisesta menetykseen, unelmista niiden kaatumiseen. Kun rakastut silmittömästi vaellat kuin unessa kirjamessuilla ja etsit kuumeessa Minervan osastoa saadaksesi Kerron Sinulle Rakkaudesta, sillä et löytänyt sitä viimeksi kirjakaupasta. Saat kirjan ja alat lukea. Olet muualla kun kärsimätön ystäväsi kutittaa sinua vyötäröltä, jolloin kirja putoaa kädestäsi ja takavarikoituu niin, että saat sen käteesi vasta kotimatkalla. Kirjamessuilla ei keskitytä vain yhteen kirjaan;-) Ei edes rakastuneena!

Täydelliset naiset

Kerran vuodessa
varaamme
aikaa kalentereistamme
ja pöydän ravintolasta.
Nostamme maljan meille -
täydellisille naisille.
Kerran vuodessa
kikatamme kuin tytönhupakot,
puhumme pahki
huolet ja harmit,
moitimme pikkusielupomot
ja surkeat säät,
kehumme lapset
ja toistemme asut.

Kerran vuodessa
muistelemme menneet,
ja tähyilemme tulevat.
Puolet meistä on eronneita,
ja ihmettelemme
kuinka kummassa siinä niin kävi.
Toinen puoli meistä
on edelleen naimisissa
ja sitä me vasta hämmästelemmekin.
Kerran vuodessa
katsomme toisiamme silmiin
ja olemme jälleen
viisitoistavuotiaita.

Tämän Svärdin runon myötä haastan teidät kaikki samaan traditioon kuin on minulla ja parhaalla ystävälläni. Joka elokuu varaamme 'oman pöytämme' Siihen Yhteen Paikkaan ja silloin ei meille tule koskaan mitään estettä. Sinä iltana hyvän ruoan ääressä löydämme toisemme aina uudestaan ja uudestaan. Katsomme toisiamme silmiin ja näemme toistemme katseesta, että mikään ei ole niin tärkeää kuin ystävyys. Ystävyys, joka halaa lujimmin, kun olet heikoimmilasi, ystävyys, joka ottaa syliin, kun olet putoamassa, ystävyys, joka kohottaa samppnajalasin 'meille', kun olemme taas kerran selvinneet isosta myrskystä. Hän iloitsee ilostasi, hän suree surustasi, mutta ikinä, ikinä hän ei jätä, ei petä, ei kerskaa, ei kadehdi. Hän on Maailman Paras Ystävä ja yhdessä olemme maailman kaunein kaarisilta ylitse tummien vetten, ylitse pitkien vuosien ja kerran pidämme toisiamme kädestä kiinni, kun on aika lähteä.

Otan osaa

Sanot minulle niin kuin
surevalle sanotaan:
Otan osaa.
Katson sinua ja kysyn:
Minkä osan voit
surustani kantaa?
Kuinka suuren osan
voit ottaa minulta pois?
Itse minun on se kokonaan kannettava
niin kuin sinun
aikanaan omasi.
Mutta voit halata minua,
rutistaa lujasti,
itkeä kanssani,
kuunnella
ja pitää kädestä.


♥♥♥


Saima Harmaja, Sinikka Hautamäki: Elämä on kaunis (Minerva 2013)



Eino Leino, Sinikka Hautamäki: Onnen kultaa (Minerva 2017)


Katri Vala, Sinikka Hautamäki: Onnen lupauksia (Minerva 2018)

Arkirunouttako vai itse elämää! Runo ei tunnusta rajoja, ei rotua, ei uskontoa. Se tulee silloin kun sitä vähimmin odotat ja se ei tule, kun sitä pakotat. Se on unelmien sukua ja villi lintu, se koskettaa sinua juuri silloin kun sitä eniten tarvitset.

runoterveisin
Leena Lumi

19 kommenttia:

  1. ihania, ja juuri kirjoitin, että syksy on runollista aikaa...

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanista ruonoista ja kirjavihjeistä...☺

    VastaaPoista
  3. Wihtori, kiitos. Varmaan erityisesti syksy ja olisiko myös kevät...

    ***

    Irmastiina, ole hyvä.

    VastaaPoista
  4. Kauniita runoja ja tuo sinun ja ystäväsi tapa viettää laatuaikaa siinä tietyssä paikassa on ihana perinne:)

    VastaaPoista
  5. Jael, kiitos!

    Se on tapa jota suosittelen kaikille. Siinä on iloinen ankkuri elämänjuhlaan ja uskolliseen ystävyyteen.

    VastaaPoista
  6. Upeita runoja, joissa näkyy elämän koko kirjo!!

    VastaaPoista
  7. Moi Leena!

    Ihania runoja ja ihana esittely, kiitos Leena IhaNainen<3

    VastaaPoista
  8. Toimii mulle.

    Mulla on kanssa sellainen ystävä, jonka kanssa turinointi jatkuu yhtä syvässä yhteisymmärryksessä aina vaan. Vaikka joskus emme olekaan päässeet vuoteen tapaamaan, niin se ei ole haitannut. Jotkut ystävyyssuhteet pysyy ja säilyy. Ehkä siinä on sellaista sielujen yhteyttä.

    VastaaPoista
  9. Susa, eikö vain. Näitä on kiva antaa lahjaksikin.

    ***

    Moi Aili!

    Kiitoskiitos ja ole hyvä, Aili!

    VastaaPoista
  10. Suloisen koskettavia ja puhuttelevia runoja, niin minun makuuni.
    Kiitos kirjavinkeistä, täytynee lähteä ostoksille:)

    Rauhaisaa loppuviikoa ja Enkeleitä Elämääsi.

    VastaaPoista
  11. Aana, ole hyvä. Nämä kyllä helposti ottavat syliotteeseen ihan kaikissa elämän tilanteissa.

    Kiitos samoin sinulle! Ah, minä kaipaankin niin rauhaa...

    VastaaPoista
  12. Kiva kun kävit jättämässä kommenttia blogiini! :) Oi, kääpiövillakoirat ovat myöskin ihania, harkitsin sellaisenkin ottamista, nyt kun on hakusessa koirakaveri meidän Sofille. Päädyttiin kuitenkin shetlanninlammaskoiraan, jos nyt jostain sellainen saadaan kun ovat niin suosittuja nykyään. Ihania rotuja olisi niin paljon :)

    Juu järvi tosiaankin, mökkimme on Harjakankaalla, eli ei aivan rannikolla vaikka ei kovin kaukanakaan :) Meressäkin on kyllä tullut paljon pulikoitua tänä kesänä ja koirien kanssa on ollut kiva käydä tuossa yyterin koirarannalla. On ihanaa kun on koirillekin tuollainen paikka tässä lähellä!

    VastaaPoista
  13. Eeva, onko tämä telepatiaa...Meri aikoo ottaa Dinalle kaveriksi sheltin! Sitten on kiva meidänkin, mieheni ja minun, tutustua myös tähän rotuu. Meillä on itsellä novascotiannoutaja ja minulla on aina ollut noutajia.

    En ole kuullutkaan, että yyterissä on koiraranta! Pitääpä kertoa siskolle.

    Yyteri on nuoruuteni ranta siinä missä Luvian rannatkin. Pyrimme vieläkin käymään kerran suvessa Yyterissä uimassa, vaikka asumme täällä harjukaupungin saarella ja matkaa rantaan on pari minuuttia. Olgakin, vanha noutajamme, on tänäkin suven akahlannut Päijänteessä, mutta ei lähde enää uimaan. Ikää on paljon...

    Mukavaa viikonloppua sinulle ja koiruuksille! ja kiva saada kontaktia sinne kotikulmille päin.

    VastaaPoista
  14. Kiitos upeista kirjavihjeistä ja sen ansiosta tilasin itselleni tuon surukirjan, sillä elän tällähetkellä elämäni suurimman surun keskellä mieheni kuoltua yllättäen tammikuussa. Lohdutuksen sanoja kaipaa ja toivon, että jonain päivänä aurinko pilkistää minunkin pilveni takaa.

    VastaaPoista
  15. Iris, otan osaa suruusi.

    Olisi yksi lohtukirja, toki en varma voi olla että se olisi juuri sinulle sopiva, mutta Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on auttanut monia voimaannuttavasti, vaikka sen aihepiiri on vähän muuta.

    Aivan ehdoton lohturunokirja on myös Vain unen varjo (otava 1997), josta olenkin poiminut runoja lumikarpaloon, joka on vain runoille ja kauniille kuville.

    Mutta tämä on nyt sinulle:

    "Suonissani virtaa vahvistavaa verta,
    ettei rakkautesi poismeno tuottaisi tuskaa
    sytytän kynttilän sieluni sopukkaan
    etten kärsisi.
    Rakennan rintaani kodin
    kadonneille suukoillesi
    ja solmin kukista seppeleen,
    jotta muistaisit minut."

    - Juan Luis Guerra -

    VastaaPoista
  16. Kiitos Leena sielukkaasta runosta!
    Etsin käsiini nuo ehdottamasi kirjat.
    Hyvää jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  17. Iris, tuota Guerraa et löydä ehkä mistään. Se on alunperin espanjalainen laulu. Siihen liittyy minulla outo tarina...

    Saan etiäisiä. Yhtenä aamuna luin maakunta-aviisia ja näin siinä tutun nimen kuolleissa. Kukaan muu ei nähnyt sitä. Nimi oli vain osin sama. Ystävälläni oli liike, jossa usein kävin. Lähdin sinne asialle ja siellä hän oli tutusti. Mukanani oli paras ystäväni, jolle kerron aina kaikki. Lähtiessämme ulos aloin vapista ja tiesin...

    Kolmen kuukauden päästä vein vaimolle selvitymistaulun. Sen blogissani usein pyörineen lokinpoikasen, jonka löydät laittamalla blogiini haun Road Map ja olin kirjoittanut tämän runon ikäiselleni naiselle, joka oli täydellisen lohduton. He olivat koko avioliittonsa ajan kuin vastarakastuneet...

    Paljon myöhemmin leski sanoi minulle, että juuri tämä Guerran runo auttoi häntä eniten. Tämä tulee olemaan myös minulle ehkä joskus se viimeinen oljenkorsi.

    Ja espanjaksi, vaikka en kieltä osaakaan, hyvin kaunis myös:

    "Tengo una curita en las venas
    para guetu amor no me duela
    si ha de salir,
    prendo una velita en la eguina
    de mi alma para no sufrir
    Tengo una casita en el pecho
    si acaso se te pierde un beso
    mordido de abril
    y una coronita de flores
    para gue te acuerdes de mi"

    Kaikkea hyvää ja voimia sinulle, Iris!

    VastaaPoista
  18. Ihania runokirjoja. Eniten kosketti nuo lohdutuksen sanat. Kun suru on suurin, runon viisi viimeistä riviä ovat kuin ohjeena kanssaihmisille, jotka eivät tiedä, mitä surevalle sanoisivat. Otan osaa -runossa on sanomaa surevan kohtaamiseen. Juuri näin minäkin sen koin silloin, kun se kipeimmältä tuntui.

    VastaaPoista
  19. Anja, ovat nämä. Nyt on vain siitä outo tilanne, että lähetän tämän Kun suru on suurin lapsuuden ystäväni miehelle...K. lähti yllättäen ja...

    Minäkin pidin Otan osaa -runosta.

    VastaaPoista