lauantai 27. elokuuta 2011

WALTARIA, SINUHEA JA THEBAN KATUJA...

Mika Waltari on merkinnyt minulle niin paljon, että ei ole tullut mieleenikään tuoda häneltä blogiini minulle Jumalasta seuraavan teoksia. Ahmin Sinuhen jo hyvin nuorena ja sitten aina vain uudestaan sekä myös hänen muut teoksensa. Waltarin myötään putosin täysin Egyptin historiaan ja sitä myöten historiaan yleensä. Jo teininä luin Grimbergin Kansojen historian kaikki osat. Monesta on kiittäminen Mika Waltaria. Hän on mukana myös täällä

Miksi nyt kirjoitan Mika Waltarista, johtuu siitä, että Amma on tehnyt loistoarvostelun Sinuhesta. Menkää ja lukekaa! Jos haluatte lukea herra Pulkkisen ja minun Nefernefernefer -keskustelun, joka käytiin erään aikakauslehden palstalla, etsikää Nefernefernefer ja Herra J.P.Pulkkinen blogistani. Ja nyt virittäydymme vähän sinuhelaisiin tunnelmiin:

Enkö tuhannesti varoittanut sinua, Sinuhe, ettet miehisen luontosi takia panisi päätäsi silmukkaan, mutta miehet ovat kuurompia kuin kivet ja miehet ovat poikia, joiden on lyötävä päänsä puhki seinään, vaikka seinä ei siitä hievahdakaan Totisesti, olet jo hakannut kylliksi päätäsi seinään, herrani Sinuhe, ja sinun on aika rauhoittua ja viettää viisaan elämää, kunnes tuo pieni kapine, jonka miehet piilottavat esivaatteensa alle itsekin häveten sitä, ei enää häiritse sinua ja nosta kuumetta päähäsi, sillä siitä johtuu kaikki paha, mitä maailmassa tapahtuu.

- Mika Waltari -
Mika Waltarin mietteitä (WSOY 1982)
Turkoosi

Hänen takiaan jätin turkoosein koristellut huoneeni.
Häntä muistaen kuljen Theban kaduilla rannerenkaat kilisten
ja vihreät silmäni kosteina etsien...

Ah, sydämeni on vielä nuori ja kukkii muistaessaan sinut.
Meitä erottavat vuodet olivat pitkät.

Ei ollut iltaa, jolloin en olisi kuiskannut nimeäsi tuuleen.
Jokaisen haukan mukana lähti tervehdys sinulle.

Päivän kuumimmalla hetkellä levähdän sykomoripensaan varjossa.
Kultaiset sandaalini ovat kadun pölystä sameat.

Laskeudun lootuskukkalampeeni antaen silmieni levätä korujeni
turkooseissa.

Huomaan: Yksi turkoosi on pudonnut. Ehkä sen poimi Theban kadulta hän,
jolle silmäni ovat vihreämmät kuin Niilin vesi.

- Leena Lumi -

15 kommenttia:

  1. Täytyykin lähettää tuo linkki pojalleni:Sinuhe on ihan varhaisteinistä lähtien ollut yksi hänen lempikirjojaan.

    VastaaPoista
  2. Pitääkin kurkistaa Amman blogia. Sinuhe on minustakin todella hyvä ja sen tunsi jopa meidän toissavuotinen egyptiläinen matkaopas. Meillä on se myös saksan kielellä.

    VastaaPoista
  3. Jael, teeppä se. Kirja on myös Lumimiehen ja minun ikisuosikki.

    ***

    Allu, Sinuhen on käännetty ties miten monelle kielelle. Asian hämmästyttävä puoli on se, että kun Waltari kirjoitti teoksensa, hän ei ollut käynyt likelläkään Egyptiä.

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus Ammalla. Kyllä se Sinuhe on varmaan pakko ottaa kirjahyllystä. Olen kyseiseen kirjaan ollut myös koukussa ihan nuoresta ja nyt on ollut uudelleenluvussa luvattoman pitkä tauko. Mahtaakohan kokemus olla erilainen näin vanhempana... ?

    VastaaPoista
  5. Eriqou, ehdottomasti! Jos luit yhtään kommentteja niin minä luin sitä kuin huumassa suven yötkin, kun Lumimies oli työmatkalla. Kokemus oli syvempi, mutta yhtä haltioitunut. Try it!

    VastaaPoista
  6. Sinuhe on yksi hienoimpia kotimaisia romaaneja. Minäkin löysin sen melko nuorena ja vaikutuin niin, että päätin silloin antaa mahdolliselle tulevalle tyttärelle nimeksi Minea. En antanut, mutta Waltariin ihastuin.

    Oma suosikkiwaltarini ei kuitenkaan ole Sinuhe, vaikka rakastan sitä, vaan Kuun maisema ja Suuri illusioni. Tulenkantajien henki on niissä niin läsnä.

    Hieno runo!

    VastaaPoista
  7. Katja, näin on.

    Minä luin ennen Waltari-kautta äitini kirjahyllystä Jalna-sarjan, jonka hurman muistan vieläkin ja päätin kirjan miespäähenkilön mukaan, että jos saan pojan, hänen nimekseen tulee Renny;-) Kirjoitin sen oikein päiväkirjaani, joka on vieläkin tallessa.

    Minun suo´sikkini Waltarilta on vuorovuosin Sinuhe ja Turms kuolematon. Turmsiin olin lukioikäisenä ihan tulessa. Tein kaikkien aineiden kaikki esitelmät aina Turmista. Jopa englannin tunnille käänsin kirjan alun ja lopun, että sain englanninkieliseen esitelmääni kauniin waltarimaisen aasinsillan, Waltarin kyseessä ollen kaarisillan.

    VastaaPoista
  8. Helsinki trilogia on suosikkini.

    VastaaPoista
  9. Avletto, niin...sinullahan oli juuret tms. Helsingissä, joten ja...

    Lukioaikana luin uskomattoman määrän Waltaria, mutta en muista mitään kirjasta Isästä poikaan - enää. Valitettavasti.

    VastaaPoista
  10. Sinuhe oli mielikirjani vähän yli kymmenvuotiaana, parhainta seikkailua ikinä. Paljon myöhemmin kuuntelin sitä luentana radiosta pimeässä makuuhuoneessa selälläni maaten. Kuviin sekooittuivat aikaisemmin tehtu matka Egyptiin sekä lapsuuden aikaiset mielikuvat.
    Lukiossa innostuin Kansojen Historiasta. Ei se kuitenkaan reaalikokeessa auttanut. Ehkä suorastaan päin vastoin. Mutta historian käsitys siinä aukeni eri tavalla kuin oppikirjoista.

    iisi

    VastaaPoista
  11. Iisi, minä olin about samanikäinen;-) Minä en ehtinyt käydä siinä Egyptissä, joka maa oli ennen. Nyt en sinne enää halua.

    Minua auttoi. Kirjoitin hissasta täydet pisteet ja pyrin lukemaan historiaa Jyväskylän yliopistoon. Jäin silloin parin pisteen päähän ja syy oli aivan omani, koska silloin oli monenmoista...Siihen aikaan ei kehoitettu kotoakaan pyrkimään uudestaan, joten annoin olla ja krijoittamisen viedä. Oma tyttäreni pyrki kolme kertaa ja minä sanoin, että 'niin kauan pyrit kuin pääset'. Mutta hänellä siis uskontotieteet, jonne olisi päässyt ekalla, mutta kun se psykologia alkoi hänellä kummitella mielessä...ja vei sitten vähän vuosia.

    Arvaa mitä: Minä luen vieläkin Kansojen historiaa. Otan silloin tällöin yhden noista kirjoista ja etsin kohdan, joka kiinnostaa ja josta olen unohtanut liikaa. Kaikki löytyy ja miten kiinnostavasti kerrottu.

    VastaaPoista
  12. Waltarin romaanien teemat ovat ajattomia. Esim. kirjojen Nuori Johannes ja Johannes Angelos tapahtumat voisi sijoittaa hyvinkin tähän päivään, Euroopan Unionin (vrt. kirkon)ja Etelä-Euroopan (vrt. latinalaisten ja kreikkalaisten) poliittiseen tilanteeseen.

    Ihminen ei koskaan muutu. "Niin on aina ollut ja niin on aina oleva."

    VastaaPoista
  13. Aapo Savo, Waltari oli näkijä vailla vertaa. Olen lukenut Nuori Johannes ja Johannes Angelos, mutta kauan sitten, joten en niistä enää paljoa muista. Sen sijaan luen niistä usein pätkiä kirjasta Mika Waltarin mietteitä.

    Aina voi soveltaa ja verrata, mutta kannattaa tehdä se harkinnalla, sillä eikö Raamatun, Koraanin yms. muiden pyhien kirjojen tulkitsijoita syytetä usein juuri siitä, että he tulkkavat ne itselleen mieluisalla tavalla. Tässä kohtaa viittaan vaikka esim, miten on tulkittu sekä sovellettu Koraania naisia vastaan.

    Aivan varmaa on, että ihminen ei ikinä muutu. Se on yhtä varmaa kuin se, että ihminen on pedoista pahin. Waltari oli suuri eläinten ystävä ja joutui tässäkin pettymään ihmiseen niin usein. Aivan kuten Axel Munthe.

    VastaaPoista