torstai 20. lokakuuta 2011

ONNI ONNETTOMUUDESSA

Se saattoi tapahtua.
Sen täytyi tapahtua.
Se tapahtui aiemmin. Myöhemmin. Lähempänä. Kauempana.
Se tapahtui, mutta ei sinulle.

Pelastuit, koska olit ensimmäinen.
Pelastuit, koska olit viimeinen.
Koska olit yksin. Koska oli muitakin.
Koska olit vasemmalla. Koska olit oikealla.
Koska lankesi sade. Koska lankesi varjo.
Koska vallitsi aurinkoinen sää.

Onneksi oli metsä.
Onneksi ei ollut puita.
Onneksi oli kisko, koukku, palkki, jarru,
syvennys, mutka, millimetri, sekunti.
Onneksi oljenkorsi kellui vedessä.

Siksi, silti, sen vuoksi, siitä huolimatta.
Entä jos sinulta olisi jäänyt käsi, jalka,
askeleen verran, hiuskarvan verran
yhteensattumasta.

Olet siis ehjin nahoin? Hetkesi ei siis vielä koittanut?
Verkko oli yksisilmäinen, ja sinä livahdit silmästä läpi.
En osaa kylliksi ihmetellä, vaieta.
Kuuntele,
kuinka rintani pamppailee sinun sydämesi lyönneistä.

- Wislawa Szymborska -
suomennos Jussi Rosti
Näkymätön silta (Otava 2011)

25 kommenttia:

  1. Olipa mukava kun jaoit onnen onnettomuudessa, piti oikein lukea pariin kertaan :)

    VastaaPoista
  2. Voi jukra Leena, tunnistin heti, sillä mulla on Szymborskan paksu runokirja englanniksi, sain sen vuosia sitten puolalaiselta työkaverilta, jota autoin vähän vaikeuksissa.

    VastaaPoista
  3. Riitta, ole hyvä. Tämä on niiiiin mielettömän tiivistetty runo, siitä miten yhden ihmisen kohtalo oli usein kiinni vaikkkapa oljesta vedestä, sattumasta, inhimillisestä tekijästä siellä, missä inhimillisyys poljettiin saveen ja vereen. Lue kirja Näkymätön silta!

    VastaaPoista
  4. Allu, voi kunpa saisin saman kirjan suomennettuna. Täytty alkaa tiedustella...Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Tämä on niin upea runo ( ja kuvassa IHANA Natalia) ja jo sen vuoksi haluan pian lukea tuon Näkymättömän sillan!

    VastaaPoista
  6. Oi, miten kauniita ja herkkiä ajatuksia. Niin on, että elämä on jos ja jos...
    Tämä runo pysähdytti.

    VastaaPoista
  7. Jael, blogielämäni tärkein runo.

    ***

    Susa, tämä on tärkeä runo, joka on niin totta ollut liian monelle.

    Näkymätön silta on yksi tämän vuoden yllättäjistä.

    ***

    Marjatta, niin...elämä voi olla kiinni jos ja jos tai sitten vain jostain satunnaisesta sekunnin murto-osasta.

    Kunpa tämä pysähdyttäisi kaikki.

    VastaaPoista
  8. Joskus asiat on niin pienestä kiinni. Todella hyvä runo.

    VastaaPoista
  9. Birgitta, juuri niin, juuri niin.

    Miten outoa, että olen läytänyt kaksi elämäni runoa muualta kuin runokirjasta...

    VastaaPoista
  10. Kiitos, tykkäsin! Tuolla tavalla ajattelen myös minä (aina välillä... liian usein ei kannata :)

    VastaaPoista
  11. Tämä on hieno! ja niin totta. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  12. Niinhän tässä elämässämme kaikki on enemmän tai vähemmän jos ja huh ja pienestä kiinni. Vai onko sittenki juuri niin kuin olla piti. Emme vain sitä tienneet. Havahdumme näissä läheltä liippasi tilanteissa ehkä sopivasti hereille vahvemmin aistimaan ja tuntemaan, mistä elämässä on kyse.
    Tästä kiitän ihan syvään huokaisten!
    Kosketti ja kapusi ihon alle asti ja syvemmälle.

    VastaaPoista
  13. Anne, tämä runohan kuvaa sitä, miten mielivaltaista juutalaisten tuhoaminen oli ja miten pienestä saattoi riippua henki. Toisaalta voimme soveltaa tätä kaikkeen elämässämme. Meillä tapahtui muutama viikko sitten outo läheltäpititilanne, jossa olivat hyvät haltijat matkassa, sillä...

    Jos tätä aina miettii, ei voi elää, mutta juutalaiset ovat kautta historian liian usein joutuneet tätä pohtimaan. Ja aivan erityisesti Hitlerin aikana. Minulle ei voi valjeta, että se kaikki tapahtui meidän Euroopassamme, että sen sallittiin tapahtua...

    VastaaPoista
  14. Valokki, ole hyvä. Runo on niin tosi ja vaikuttava.

    ***

    Tinttarus, niinhän se on, että juoksemme turhuuden turuilla kieli vyön alla,koska emme uskalla kohdata itseämme, emmekä mitään muutakaan - oikeasti. Sitten tapahtuu jotain ja miettimistä kestää viikon pari ja sitten mennään taas lujaa kohti päätepysäkkiä.

    Ole hyvä. Toivon, että syvemmimmälle.

    VastaaPoista
  15. Rrrrrakastan Szymborskaa, etenkin kahta runoa, joiden nimiä en valitettavasti muista... <3

    VastaaPoista
  16. Karoliina, no olisit nyt muistanut edes sanoa, että onko häntä suomennettu montakin teosta etc.

    Minä rakastan häntä jo tämän yhden runon perusteella.

    VastaaPoista
  17. Leena, en tiedä Szymborskasta mitenkään hirveän paljon, mutta Wikiepdia osaa kertoa näin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Wisława_Szymborska

    Inspiroidun postauksestasi niin, että kirjoitin juuri noista kahdesta Szymborskan runosta ajastetun postauksen huomiselle aamulle. :) Kiitos, Lenchen!

    VastaaPoista
  18. Karoliina, hienoa. Laitankin heti la aamulle muistiin: Käy Karoliinalla! Olen hirveän runon janoinen, mutta kaikki runot eivät soi.

    Minulla on nyt tieto, että häntä on suomennettu, joten...

    Oikein jännittää, mitä ovat sinuun vaikuttaneen Szymborskat.

    Ole hyvä: Eikö ole tarkoituskin, että inspiroidumme toisistamme!

    VastaaPoista
  19. Kyllä se on, yksi ihanista tarkoituksista. <3

    En avannut Szymborskan vaikutusta minuun hirveästi omassa bloggauksessani, mutta voin kertoa nyt, että ensimmäinen runoista on rakkausruno, joka vaikutti minuun voimakkaasti lukiessani sen vuonna 1999, sillä olin juuri tavannut nykyisen mieheni, ja runo kertoo rakkauden alkamisesta sekä sattuman mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta.

    Toinen runo taas kertoo kissasta niin osuvasti, että kyyneleet nousevat aina sitä lukiessa silmiini, minulla, kissaihmisellä.

    VastaaPoista
  20. Karoliina, sattuma on usein Sen Suuren Rakkauden mahdollistaja.

    Sattuma ratkaisi, että kun olin la 3.3.1084 kutsunut meille erään ratsastusnäytöksen jälkeen vieraita, yksi heistä oli sairastunut ja päätinkin siinä merituulen ja hevosten huumassa pyytää mukaan aivan Oudon Miehen, joka seisoi orvon näköisenä yksinään, mukaan, kaikki oli toisin ennen kuin kynttilät sammuivat. Se oli oli ensi katseesta ylitse väen. Ja me kumpikin tieasimme sen heti. Entä ellei...en kestä edes ajatella...

    VastaaPoista
  21. Te olettekin sitten olleet pian tuhat vuotta yhdessä. ;D

    Minä en hirveästi usko sattumaan - vaan suurempaan suunnitelmaan. <3

    VastaaPoista
  22. Karoliina, hyvä sinä! No näppisvirheitä, kun pitää herätä pimeällä Hänen Majesteettinsa kanssa ulos. Lumimies on reissussa.

    Sattuma, Suuri Suunnitelma, Inhimillinen Tekijä...Well...sain marraskuussa 1983 melanoomadiagnoosin ja joulukuussa leikattiin. Silloin sain etiäisen ja se toteutui 3.3.1984...voihan se olla Suuri Suunnitelmakin.

    VastaaPoista
  23. Oi että, minäkin rakastan Szymborskan runoja, ja tämä on ehdottomasti yksi naisen kirkkaimmista helmistä! <3

    Luin Szymborskan runoja paljon kymmenisen vuotta sitten ja nyt kun olen taas löytänyt runot uudelleen, olen lukenut Szymborskan kokoelmaa Hetki (Like, 2004). Upeita, syvällisiä ja ajatuksia herättäviä runoja. <3

    Kiitos Leena tästä, ja Näkymätön siltakin on jo varauksessa kirjastosta. :)
    <3

    VastaaPoista
  24. Szymborskan runot saapuvat tänään kirjastosta luokseni!

    Minä en ollut kuullutkaan ennen Näkymätöntä siltaa. Hetki? Minulle tulee Liken Sata Szymborskaa tms.

    Ole hyvä. Minä tiedän jo, että Näkymätön silta vie sinut mennessään...

    VastaaPoista