maanantai 24. kesäkuuta 2013

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä

Tämä ei ole kritiikki. Tämä ei ole edes arvio. Tämä on tunnetila, jonka koin sen jälkeen, kun tänään puolenpäivän aikaan avasin postin ja sain käteeni Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjan Rivien välissä (Avain 2013). Luin puoleen väliin, kävin uimassa ja luin loput. Luin sen, mitä olin elänyt helmikuisesta ystävänpäivästä 2009, päivästä, jolloin annoin pikkusormen Leena Lumi –kirjablogille ja se veikin koko käden ja vähän vielä enemmänkin…Runsas neljä vuotta kirjablogistaniaa, josta Katjan ja Hannan kirja kertoo, saa jo menneen maailman nostalgiset tuulet väräjämään.

Koska olen itse niin syvällä tässä kaikessa, minut voisi jäävätä, mutta en suostu. Haluan sanoa, miltä tuntuu lukea siitä kahden ’kollegan’ kertomana, mitä itse muistan, mitä haluan painottaa, mitä tunnelmaa välittää, ottaen huomioon, että jokainen bloggaaja valitsee oman linjansa kuten itse haluaa.

Rivien välissä on minusta kiitettävän kattava kertomus kirjabloggaamisesta. Kattavuutta hieman himmentää se, että kirjasta puuttuu täysin Suomen suosituimmaksi kirjablogiksi valittu blogi ja lausunnot bloggaajalta, joka oli Rivien välissä ilmestyessä pitänyt menestysblogia jo viisi vuotta. Tällaista tapahtuu...Meillä on monenlaisia haasteita, on jo traditioksi tulleet Blogistanian Finlandia, Globalia ja Kuopus. On vastavuoroisuutta. On lukujumia, jonka parhaiten ymmärtää vain toinen kirjabloggaaja. On pohdintaa bloginimistä, blogien ulkoasusta ja internetin ’vapaudesta’, joka tietty asettaa myös käytösvastuuta. Se mikä kirjoista kirjoitetaan lehteen, on jo huomenna palanut pesän sytykkeinä, mutta se mitä kirjabloggaaja kirjoittaa blogiinsa elää niin kauan kuin nettimaailma on. Minulla jopa tuplakovalevyvarmennus!

Kirja jakaantuu Johdanto, Katse menneeseen - Bloggaamisen historiaa, Blogit Suomessa, Bloggaajat ryhmäkuvassa, Blogien nimet ja ulkoasut, Kirjastosta popfestivaaleille – kirjablogien sisältö, Kirjallisuuden yhteisöllinen kenttä, Blogitempaukset ja Katse kohti tulevaa. Nyt kun kirjablogit jälleen kerran ovat olleet suuren kuohunnan kohteena eri medioissa, voin suositella tätä kirjaa kaikille, jotka arvailevat ’mitä ihmettä ne kirjabloggaajat oikein ovat?’ Suosittelen kirjaa myös kirjabloggaajaksi aikovalle aloittelijalle, sillä kokemuksesta voin kertoa, että osa tämän kirjan sisällöstä säästää iskemästä päätänsä seinään, kuten itse piti tehdä, kun ei aloittaessa edes tiennyt, mikä on kirjablogi.

Nyt on pidetty hirveää meuhkaa mm. siitä, mistä kirjabloggaajat saavat kirjansa ja ovatko he kustantajien mainostajia, jos saavat arvostelukappaleita, kuten monet kirjabloggaajat saavat, sen lisäksi, että he, kuten ainakin minä, vielä ostan kirjoja ja käytän kirjastoa. Tästä Rivien välissä näin:

Arvostelukappaleasiat kiinnostavat bloggaajien lisäksi myös blogien lukijoita ja muita median edustajia. Lehtien, radion ja television kirjallisuuskritiikkeihin ja juttuihin toimittajat pyytävät kustantamoilta arvostelukappaleita, eikä heidän yleensä tarvitse mainita, mistä kirja on saatu. Lukijan ja kirjallisuuskeskusteluja kuuntelevan oletetaan ymmärtävän, että käsiteltävät teokset ovat arvostelukappaleita.

Minä olen itse katsonut, että kirjabloggaaja on kuin mikä tahansa media, jossa hänen ei tarvitse jokaisen kirjan itselleen ilmaantumista selitellä. Enkä ole ikinä odottanut sitä muilta bloggaajilta. Muistan toimituksen ajoilta vuosi kirves ja kivi, että oli aivan normaalia saada arvostelukappaleita ja niiden saaminen ei mitenkään sitonut kirjasta kirjoittavan toimittajan mieltä. Itse olen yleensä vuoden lopussa kiittänyt niin lukijoitani kuin myös kustantajia, joilta olen arvostelukappaleita saanut. Se riittää.

 Kun on niin useasti saanut lukea, miten blogit kehuvat kirjoja, annetaanpa Rivien välissä esiintyvän Sannan blogista Luettua tiivistää tämä asia:

Osa lukemistani (uutuus)kirjoista on kustantamoilta saatuja arvostelukappaleita. Osa arvostelukappaleista on itse oman kiinnostukseni mukaan pyytämällä saatu, osa kustantamojen omasta aloitteesta lähettämiä. Pyydän arvostelukappaleita kirjoista, joista olen etukäteen kiinnostunut, ja tunnen oman kirjamakuni varsin hyvin. Sen vuoksi arvioin harvoin minkään kirjan todella huonoksi, sillä enhän minä kirjastostakaan lainaa kirjoja, joiden aihe ei minua kiinnosta. Kirjan alkuperä ei vaikuta arviooni suuntaan tai toiseen.

Täysin samaa mieltä Sannan kanssa! Ja tähän lisään vielä sen hokemani, että ’elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille’ ja se mikä on sitten huono tai hyvä kirja on täysin subjektiivinen kokemus. Kaikki arvostelu on yhtä subjektiivista, eikä toinen ole sen parempi kuin toinenkaan, mutta ei myöskään huonompi: Kaikki riippuu mistä katsoo ja mikä on oma mieltymys.

Miten tullaan kirjabloggaajaksi  nosti Katjan ja Hannan kirjasta esiin minusta niin sopivan termin: yksinäinen yhteisöllisyys. Laitan toiseksi vielä intohimon kirjoihin ja kolmas voisi olla ’se pieni inhimillinen tekijä, jota voimme kutsua vaikka sattumaksi.’ Minä ainakin tarvitsen luolanainenaikaani eli en jaksa olla koko aikaa sosiaalinen. Kirjoittaminen yksin sopii hyvin. Toisaalta kun olin juuri ottanut yliopistoon yhteyttä ja tilannut listan kirjoista, jotka piti lukea kirjallisuuden pääsykokeisiin, tuli ystävänpäivä ja R. halusi yllättää minut aineettomalla lahjalla: Hän oli avannut minulle blogin! Minä siihen, että 'ikinä en moiseen mitään kirjoita', mutta kun puoliyö oli mennyt taisi siellä olla jo vaikka mitä. Muistaisin, että ensimmäinen kirjani olisi ollut Amin Maaloufin Samarkand, mutta en voi enää olla ihan varma, sillä olen ’siivomassa’ ensimmäistä vuottani. Seuraavaksi tapahtui Kustannusherra. Oli sellainen lumisohjopäivä, joka ei ole minusta oikea lumipäivä, vaan loskaa. Tulin bussilla kaupungista kotiin ja viereeni istahti puhelias mies, josta kävi ilmi, että hän on Kustannusherra. Miksi hän istui siinä autossa, joka kulki tänne saarten periferiaan on privaattia, mutta meillä tuli puhe kirjablogistani ja siitä alkoivat yhteydet kustantajiini.  Eli ihan sattumasta tämä seikka kiinni, sillä muista kirjablogeista täysin tietämättömänä vain ostin ja lainasin kirjoja ja suolsin niistä tekstiä. Olen niin halunnut, että nuoret innokkaat, kirjoja rakastavat saisivat mahdollisuuden myös arvostelukappaleisiin ja muutenkin mainontaa blogeissa, että olen itse nostanut nuoria bloggaajia esille ja yhdestä otin itselleni kirjallisen kummitytön, jolle avasin kustannusyhteydet. Haluan jakaa paljostani ja suosittelen tätä muillekin kirjablogikonkareille! Oma kummityttöni on Annika K blogista Rakkaudesta kirjoihin, joten hän on tavallaan varattu, mutta kyllä innokkaita nuoria kirjahulluja riittää;)

Tiedän, että olen kirjoittamassa nyt liian pitkää juttua, mutta puhun siitä, mitä sydän on täynnä eli kirjoista ja tietenkin myös niiden kirjoittajista, rakkaista kirjailijoistamme. Rivien välissä –kirjassa on pariinkin otteeseen päässyt ääneen Joonas Konstig, jonka kirja Totuus naisista, nousi tämän kevään aikana yhdeksi blogisuosikiksi.  Ja tämä on se, jota en voi olla siteeraamatta:

Uutta romaaniani eivät ammattikriitikot ole lukeneet yhtään sen paremmin kuin kirjabloggaajat. Oikeastaan kokemukseni on, että leipäkriitikot tuntuvat keskimäärin lukeneen kirjan kiireisimmin, ylimalkaisemmin ja ylimielisemmin kuin bloggaajat. He ovat haksahtaneet useammin asiavirheisiin, juonipaljastuksiin ja hassuihin ylitulkintoihin kuin bloggaajat. Lisäksi on tärkeä ymmärtää, että leipäkriitikot ovat mieltymyksissään aivan yhtä subjektiivisia ja tunteellisia kuin lukijatkin. Varmaan vielä enemmänkin, koska he ovat keskimäärin idealistisempia. Mutta kriitikot eivät yleensä myönnä sitä – ja suuren yleisön silmissä he puhuvat yhä objektiivisen totuuden äänellä, koska he ovat vanhan autoritaarisen, virallisen totuuden yhteiskunnan jäänteitä. He ovat kuninkaan neuvonantajia, mutta elämme demokratiassa.

Ja tähän on pakko lisätä bloggaajien rehellisyys: Heillä on kanttia sanoa lukemastaan kirjasta, vaikka ’en ymmärtänyt siitä paljoakaan’. Tulihan minullekin Hautalan Unikoira pyytämättä ja ajattelin, että ei yhtään ’mun juttu’, mutta niin vain kirja vei mennessään ja pystyin siitä jopa kirjoittamaan, mitä olin mieltä, mutta pakko oli myöntää, että ’ehkä osa pyyhki yli’.

Kirjablogi Jäljen ääni on onnistunut järkyttämään minua usein – ihan hyvällä tavalla. Aluksi luin vuoden ajan blogin nimen, että Järjen ääni ja minä kun niin kaipasin tähän herraan myös tunnetta…No, sitten tilapäinen lukihäiriö poistui ja on hänestä löytynyt sitä tunnettakin, mutta että ymmärrätte, miten hän on kuitenkin kuin Järjen ääni, niin tässä hänen tiivistyksensä Rivien välin sivulta 70:

Kirja paljastaa lukijansa.

Tietysti luin tämän juuri nyt, kun olen kehua retostanut Karin Slaughterin varsin kovaa trilleriä Yli rajan...

Katja ja Hanna tuovat kattavassa kirjassaan esille myös sen, että:

Bloggaajien kirjamaku eroaa osin valtaväestön lukutottumuksista, jos Mitä Suomi lukee –listaan on uskominen.

Kaikkea kuitenkin luetaan. Ei ole mitenkään ihmeellistä, jos sama bloggaaja lukee Haruki Murakamia, Marcel Proustia, Sophie Kinsellaa tai Torey Haydenia.

Tästä saan nyt aasinsillan siihen, mikä minua järisytti viimeksi aika kovastikin: Katja Ketun Kätilö ei ollut edes Finlandia-ehdokkaana.  Blogit valitsivat sitten Kätilön Blogistanian Finlandiaksi ja minusta se oli aivan huikeaa!

Haluaisin tässä tuoda esiin monia rakkaita blogeja, joita Katja ja Hanna esittelevät kirjassaan, mutta olen nyt jo suoltanut liian pitkää kirjoitusta ja vieläkin on jotain, mitä haluan teille kertoa:

Faktaa

Minä arvostan monia perinteisiä kirjakriitikoita ja siitä kuin todistuksena olkoon kirjastoni timantti eli Saksan kirjallisuuden paavin Marcel Reich-Ranickin omaelämänkerta Eurooppalainen Meitä kirjan rakastajia mahtuu tänne maailmaan vaikka minkämoisia: "Leben und leben lassen."

Tunteella

Kun aloitin kirjabloggaamisen kirjoitin ihan tyytyväisenä vaikka alkuun kukaan ei kommentoinut mihinkään. Sitten yhtenä iltana, 17. marraskuuta 2009, törmäsin Lumiomenan juttuun Muutto:Kiitos ja kumarrus, jossa hän oli lopettamassa mitä mainioimman nimen omaavaa blogiaan. Minun oli pakko puuttua historian kulkuun! Ikinä ennen en ollut osannut mitään kuvalupia mistään pyytää, nyt se on aikaavievintä elämässäni, ja otin yhteyttä kuuluisaan valokuvaajaan Jeff Curtoon saadakseni luvan hänen valokuvaansa lumisesta omenasta. Sain luvan ja julkaisin 7.12.2009 Snowapple etc.

Samana päivänä Katja (Lumiomena), julkaisi Jatkoaikeita ja torstaina hän julkaisi jo Lavastettu Lumiomena, jossa kävi selväksi: "Siksi olen Lumiomena."

Kun julkaisin Vuoden 2009 kirjallisen elämystusinani 20.12.2009, sitä kommentoivat mm. Katja/Lumiomena, Sooloilija (elokuvablogi) ja Allu Jossakin oli mukana jo Tuurekin minulle kommentoimassa. Ja vuoden 2010 kirjamessujen jälkeen istuimme iltaa helsinkiläisessä ravintolassa: Katja, Sara, Tuure, Bessu ja minä! Siitä vuoden päästä istuimme samassa pöydässä ja mukana olivat lisäksemme kirjailija Marja-Leena Virtanen (mm. Kirjeitä kiven alle) sekä Karoliina Hetki oli haikea, sillä Tuure oli lähdössä Afrikkaan opiskelemaan. Ja Tuure oli Evelle niin tärkeä loppuun asti. Eve oli suomentaja, johon tutustuin kiitos Rilken runojen ja Even kirjan Tahto tahtojen/Der Grosse Wille.  Eve Rehn poistui luotamme vaikean sairauden murtamana 28.12.2010. Ellei hän olisi ollut sairauden uuvuttama, hän olisi istunut kanssamme samassa pöydässä ja tavallaan hän olikin…

Ja vuonna 2011 kirjamessuilla Helsingissä tapahtui myös se, että vastaani tuli minut heti tunnistava kirjablogiystävä, Valkoinen Kirahvi. Menimme istumaan tunneiksi kahvilaan ja samaan pöytään istui sitten myös kirjailija Marja-Leena Virtanen, joka erään toisen kirjailijan ohella on nyt minun ’isosiskoni’.  Ne tunnit taisivat luoda ikisiteen.

Rivien välistä on siis sekä Katja Jalkasen että Hanna Pudaksen kirja, mutta Katjan kanssa on tunnettu kuin alusta asti ja jatkettu lumista kulkuamme kirjojen meressä koko ajan johtotähtenämme, kuten muillakin kirjabloggaajilla, rakkaus kirjoihin ja kirjallisuuteen.


*****

Tästä kirjasta ovat lisäksenki kirjoittaneet ainakin Satu Kaisa Liisa Villasukka kirjahyllyssä Maija Kirjakirppu  Penjami, Annika K,  Maria,  Elegia ja Kirsi

69 kommenttia:

  1. Ei tämä ollut Leena yhtään liian pitkä teksti, ihanaa että "rönsyilet" ja kirjoitat tunteella!

    Minulla tämä on tulossa vasta lukuun, odottelen omaani kirjastosta. Kyllähän se niin on että kirjabloggaaja haluaa lukea kirjablogikirjan :)

    Ja kiitos, posti tuli tänään perille ♥ Aivan ihana kortti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiva, jos tuntuu siltä. En millään voi ottaa tätä(kään) kirjaa, en etenkään tätä, muulla kuin tunteella, mutta on siellä vähän järjen ääntäkin;)

      Ehdottomasti ja tämä avartaa...Suosittelen!

      Ole hyvä ja kiva kun pidit♥

      Poista
    2. Hui, tuli oikein kylmät väreet tätä lukiessa. Upea, tunnepitoinen kirjoitus meille jokaiselle bloggaajalle tärkeästä teoksesta!

      Kirjan parissa ei voi olla katsomatta omaa blogitaivaltaan nostalgisin fiiliksin. Ihanaa, että päästit meidät Leena Lumin syövereihin.

      Terkuin kummityttösi :)

      ♥♥♥

      Poista
    3. Annika, tässä on paljon tarpeellista kun tarkasti lukee. Ei kaikkien tarvitse aloittaa nollasta. Ihanaa, että sait väreitä;)

      Ja ihanaa, että sain tutustua sinuun♥ Kohta et enää kummitätiä tarvitse;)

      terkuin kummitätisi

      ♥♥♥

      Poista
  2. Hyvin mielenkiintoinen kirjoitus.

    Hymyilin tuolle, että Annika on kirjallinen kummityttösi. Annikasta on nimittäin muodostunut lyhyen blogihistoriani aikana yksi minulle läheisimmistä kirjabloggareista, enkä ilman häntä olisi varmaan uskaltanut arvostelukappalepyyntöjäkään harkita.

    Minullekin kirjablogimaailma oli melkein täysin tuntematon, kun oman blogini perustin. Kirjablogeista tiesin vain sitä kautta, että satunnaisesti seurasin yhden tuttuni pitämää kirjablogia. Siitä se idea lähti, mutta lähinnä ajattelin kokeilla. Viime vuonna vain loin oman blogini ja kirjoitin yhden merkinnän. Sitten oli muutto, yliopiston alkaminen ja kaikenlaista muuta, joten melkein unohdin blogin. Alkuvuodesta päätin sitten kirjoittaa ja nyt olen kirjoittanut n. 100 merkintää.

    Yksi ensimmäisiä kirjablogeja, joita aloin seurata, oli sinun blogisi, joten kiitos siitä, että jaksat pitää blogiasi näin aktiivisesti ja hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, kiitos.

      Annika on ehkä oppinut kummitädiltään jotakin...:Auttaa muita eteenpäin. Pieni apu sopivassa kohdin, voi joskus poikia niin paljon.

      Mutta kirjablogeja kuitenkin oli ja paljon kun aloitit. Minä en tainnut tietää yhtäkään. Ehkä Lumiomena oli minulle ensimmäinen ja siihenkin meni aikaa, kun ottaa huomioon, että aloitin jo helmikuussa 2009. Minä kirjoitin ekana vuonna 1431, mutta siinä on ainakin 431, jotka voivat vielä vaikka poistua...;) En kestä niitä varhempia enää.

      Kiitos sinulle! Olen liian aktiivinen, sillä olen välillä liian vähällä unella, istun liikaa (istuminen tappaa!) ja ehkä en ole ihan riittävästi aina läsnä perheelleni. Ymmärrä sinä tehdä oma privaattielämäsi säilyttäen, kun minä en tajunnut.

      Poista
    2. Voi teitä, kohta alan täällä kyynelehtimään :) Nimenomaan Leenan esimerkkiä seuraten olen pyrkinyt toisia auttamaan. Ihanaa, kun blogikollegoista on tullut ystäviä. Tämä koskee suakin Annami!

      Poista
    3. No, mun ainakin piti lähteä uimaan ja vähän koota itseäni, sillä mieleen tulvi muistoja, joissa yömyöhällä muutamat kirjabloggaajat milloin keksivät jollekin bloginimeä, milloin pohtivat tekniikan kiroja, milloin yksi opetti toisille linkitystä ja milloin mitenkin: Ihmettelen, miten jaksoimme!

      Olen huomannut, että esimerkkini on mennyt perille;) Jos olisin sanonut, että tee noin ja noin, ei hyvä. Laitetaan hyvä kiertämään. Ja Annami on jo sataa mukana!

      Poista
    4. No niin olihan niitä muita blogeja vaikka kuinka paljon, mutta lähinnä halusin ilmaista, että minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia bloggaamisen suhteen. En siis yhtään osannut aavistaa, miten antoisaa bloggaaminen on. Olen välillä vähän liian herkkä ja tässä kuussa kirjablogien ympärillä vellonut myrsky aiheutti pienoisen bloggaamiskriisin, mutta taisin päästä siitäkin yli. Jatkan niin kuin ennenkin ja yritän olla välittämättä ulkoisista paineista. :)

      Aion kyllä säilyttää oman yksityiselämänikin. Suurimmaksi osaksi olen nauttinut blogin pitämisestä ja sen mukanaan tuomista asioista. Minulla on kuitenkin blogimaailman ulkopuolinenkin elämä ja ystäviä, jotka eivät anna minun jäädä vain neljän seinän sisälle lukemaan. ;) Kuluuhan blogin pitämiseen aikaa, mutta en mielestäni ole nipistänyt sitä aikaa mistään oikeasti tärkeistä asioista. Luulisin, että osaan pitää järjen mukana tässä blogin pitämisessä. Toivottavasti sinäkään et anna blogille liikaa, sillä muu elämä on kuitenkin tärkeämpää.

      Poista
  3. Hieno teksti, jälleen kerran. Avaa mainiosti sinun osaltasi kirjabloggaamisen historiaa ja yhteisöllisyyden merkitystä tässä hommassa.

    (Enhän minä ole malttanut sittenkään olla poissa blogistaniasta, vaikka mukamas tauolla olenkin....)

    Hyvää keskikesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, kiitos! Teko on tahallinen eli avata noihin alkuvuosiin. Tunnen itseni muinaisjäänteksi;)

      (Voithan olla niinkin, jos uuvuttaa, että käyt vain muiden blogeissa. Mieti mikä on sinulle parasta. Minä olen huono pitämään kunnon pausseja ja se on minusta minulle suuri heikkous. Miäthän virtaa siitä saisi, jos vain olisi poissa: Putoaisi kärryiltä kokonaan, kuiskii suorittaja minussa...)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  4. Tämä oli hurjan kiehtova katsaus kiinnostavan kirjan ohella sinun bloggaajan historiaasi, tyypilliseen tapaasi tempaisit niin mukaasi, että olisin lukenut mieluusti pitempäänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera ja yritin myös syventää Katjan osuutta. Kiitos! Eihän nyt kaikkea vielä voi kertoa...: Tämä on vähän kuin dekkari eli ensin koukutus;)

      Poista
  5. Leena, kiitos taas! Olipa hauskaa tutustua vähän historiaasi blogimaailmassa. Tuo kirja täytyy ehdottomasti lukea, sillä - usko tai älä - yleensä kirjailijakin on suuren suuri kirjojen ystävä ;). Kirjablogien myös, vaikka minut jossain vaiheessa toisin yritettiin ymmärtää. Blogeja on jo vain niin paljon, että oikein harmittaa, kun aika asettaa omia rajoituksiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, ole hyvä. Uskon sen. Ne kulkevat käsi kädessä: kirjoittaminen ja rakkaus kirjoihin - muihinkin kuin omiin.

      Kaikkea sattuu ja tapahtuu, mutta aina tulee uusi päivä.

      Nykyajan uusi köyhyys: Aikapula. Tänäänkin olen miettinyt, miten Helssten sanoo, että 'Jos on aina kiire on aina väärässä paikassa tms.' Missähän mun oikein pitäisi olla...Mene nyt uimaan kuikkien kanssa ja ajattele minua;)

      Poista
  6. Hieno loistava bloggaus :)


    ***
    Minustakaan meillä ei ole velvollisuutta selitellä mistä kirjat tulevat, ne selittävät jotka haluavat eikä tarvetta pyytää anteeksi mitään, mitä teemme tai mitä emme tee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos.

      Nimenomaan niin. Olen ollut aika vaiti tämän kohinan keskellä ja se on ollut tietoinen valinta. Tässä oli tarve tulla vähän esiin, kun asia on tässä kirjassa eli nyt tämä yksi mielipide sitten tiedetään minultakin.

      Poista
    2. Nöyränä: pieni selvennös omaan kommenttiini, omista töppäyksistäni pyydän toki anteeksi, kun niitä tulee, mutta olemassaoloamme ei tarvitse pyytää anteeksi :)
      Uskon lisäksi kirjabloggareide fiksuuteen ja itsesäätelyyn itse ja yhteisönä :)

      Poista
    3. Nöyränä vastaan: Täysin samaa mieltä kanssasi.

      Poista
  7. Paljon on kirja lajityyppipejä (book genre) joista aamulehdet eivät usein kirjoita; fantasy, dekkarit, chick lit sun muut. Ihana että kirjablogaajat löytävät toisensa! Niin kuin Ruotsissa jo ovat löytäneet. Ja kirjakaupat linkittävät ahkerasti kirjablogaajien sivuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, lehdet kirjoittavatkin nykyään minusta kirjoista vähemmän kuin ennen.

      Kirjabloggaajat ovat yksi yhteisö, jossa ovat seinät leveällä ja ovet sekä ikkunat auki.

      En ole täällä seurannut kirjakauppjen linkityksiä, mutta kustantajat linkittävät jonkun verran.

      Poista
  8. Joko se teksti loppui?
    Pitkä vai muka :D

    VastaaPoista
  9. Päätin, etten kommentoi omaa kirjaa koskevia blogitekstejä, koska pelkään että jätän jonkun vahingossa huomaamatta enkä halua olla epäkohtelias. Kuten tiedät, koetan aina olla vastavuoroinen. :) Mutta nyt on pakko kommentoida. ;)

    On ihanaa huomata, miten kirjablogikirja herätti monia muistoja. Blogitaipaleelle mahtuu monenlaista: paljon kirjoja, mutta paljon myös blogiystävyyttä ja -yhteisöllisyyttä, jotka minä koen bloggaamisen suolana.

    Kiitos siis kirjoituksestasi. Ja kohti uusia ja uusia blogitekstejä ja -tempauksia. <3

    VastaaPoista
  10. Katja, no yksi poikkeus vain vahvistaa säännön;)

    Ihanaa nostalgiaa! Ja yhteisöllisyyttä on, sellaista, jossa ovat seinät leveällä ja ovet sekä ikkunat auki kaikille uusillekin mukaan tulijoille.

    Ole hyvä. Eteenpäin on menevän mieli ja kiitos sinulle ja Hannalle tästä kirjasta♥

    VastaaPoista
  11. Hyvä kirjoitus, joka omakohtaisuudessaan nostaa tärkeitä pointteja esille. Itse olen niistä satunnaisesti - aikapula - lukemistani kirjablogeista saanut paljon kirjavinkkejä. Toki seuraan myös sanomalehtiä, mutta niissä ei aina kirjoitetan kirjoista, joista pitäisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, kiitos.

      Kirjabloggaajatkin saavat toisiltaan lukivinkkejä. Kiva, että olet löytänyt innoitusta kirjablogeista: Mehän luemme vain kiinnnostavia kirjoja;)

      Poista
  12. Ihana pitkä postaus, jota oli ilo lukea! On kiinnostavaa kuulla muiden bloggaajien historiasta, kun se on yleensä hyvin pienenä osana tässä blogitouhussa :)

    Mutta iloa bloggaamiseen jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos. Niin...siitä taidetaan kirjoittaa aika vähän. Ehkä se johtuu kirjoista ja kaikesta muusta niihin liittyvästä, joka vie ajan muistelemiselta. Senkin tähden tämä kirja on mitä mainioin eli myöhemmin aloittaneet saavat lukea menneestä: Ellei tunne eilistä, ei tietä tästä päivästä mitään. Eivätkös kaikki historiaan hurahtaneet sitä hoe ja minä pyrin aikanaan lukemaan eka historiaa en ollenkaan kirjallisuutta ja se näkyy vieläkin siitä, että kirjoissakin vanha ja menneen maailnan tuulet kiinnostavat. Olisin itse halunnut syntyä '20-luvulle ja elää sen ajan.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  13. Tätä tekstiä oli kiva lukea ja kuten muutkin ovat kommentoineet, ei se ollut lainkaan liian pitkä.

    En ole kirjaa lukenut, odottelen sitä kirjastosta, mutta odotellessa on mukava lukea muiden fiiliksiä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos ja kiva, että kelpasi.

      Suosittelen - luonnollisesti;) Ensimmäisten vuosien kirjabloggaat ovat tavallaan olleet tienraivaajia ja nyt se asia on Rivien välissä.

      Poista
  14. Voi Leena, sait minutkin muistelemaan (blogi)ystävyytemme alkua ja yhteisiä hetkiä blogimaailmassa ja sen ulkopuolella! Koskettava kirjoitus! <3

    p.s. Sain myös välähdyksen vihdoinkin, miten sinua muistan yhden asian suhteen... mutta siitä sitten myöhemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sara, muistelu tekee hyvää. Ne hetket, ne tunnelmat ja mikä into♥

      Laita muistiin: Uskon että tapaamme krijamessuilla viimeistään.

      Poista
  15. Kun itse en pidä kirjablogia, tuli joskus mieleeni, olenko mainoksen uhri, jos ostan kirjan, jonka kirjabloggaaja on kehunut maasta taivaaseen. Uutuuskirjoja julkaistaan joka vuosi paljon ja niiden joukossa on myös floppeja, jotka painuvat unholaan ns. huonoja kirjoja. Ja olen huomannut, että moni bloggaaja jättää kokonaan arvioimatta esim. Finlandia palkinnon voittaneen teoksen. Harvassa ovat täällä täysin 'lytätyt' arviot (en nyt sinua tarkoita Leena), olen odottanut niitä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate, jos kirja on ns. floppi, minä jätän sen lukematta ja olen kuullut näin tekevän monen muunkin. Mutta jos kirjasta on monenlaista sanottavaa, se yleensä tulee esittelyyn. Ei kenelläkään ole enää aikaa huonoille kirjoille ellei ehdoin tahdoin osallistu vaikka haasteeseen 'vuoden huonoimmat kirjat'.

      Minulla on ollut melkein aina eri mielipide kuin Finlandia -raadilla, mutta tässä en puhu nyt kuin minä. Muut kertokoon puolestaan. Yritin lukea sellaista palkittua kirjaa kuin Uuni, jossa mies muuraa uunia ja fundeeraa, mies fundeeraa ja muuraa uunia, ja sitten taas muuraa...huoh. Olen helposti ikävystyvää sorttia ja kirjan pitää olle vetävä, erilainen, poikkeava, aukoa uutta kirjallista tyyliä tms.

      Minäkin lyttään harvoin, sillä lytätyt jätän kesken, mutta voit kyllä löytää blogistani kirjoja, joista olen sanonut sekä hyvää että huonoa. Olen huomannut että aika kuluu koko ajan nopeammin: En suostu antamaan aikaani enää huonoille kirjoille. Minun mielestäni huonoille.

      Yksi kirjailija on, josta olen koko ajan ollut 'yleisen mielipiteen' kanssa samaa mieltä ja se on Bo Carpelan. Minä vain luin Carpelanit ennen blogiani, joten vain Axel on häneltä Lumissa.

      Lue hyvä kirja, lue Riikka Pelon Jokapäiväinen leipämme tai Tua Harnon Ne jotka jäävät.

      Kiitos luottamuksesta♥

      Poista
  16. Upea kirjoitus, kiitos Leena-IhaNainen!

    ♥♥

    VastaaPoista
  17. Hieno teksti, täynnä viisautta ja asiaa. Kiitos jälleen Leena!

    Minulla tulee usein tekstejäsi lukiessa mieleen Pikku prinssistä (?) oleva ajatus: sydämellä näkee paremmin. Näin olen usein kokenut, kun olen saanut olla osa blogistaniaa. Oli ihana lukea blogimuistojasi - pitkässä tekstissä oli helppo antaa ajatusten tulla.

    Rakkaus kirjoihin ja lukemiseen on itselleni se suola, mutta kyllä aidot ja välittävät ihmiset ovat se toinen juttu. Annetaan niittykukkien kukkia! Siellä on hyvin tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiitos.

      Pikku Prinssi on niin lumoava. Nyt minulla on se vain 'auf Deutsch'.

      Muistan kuinka kävelit vastaani lävitse ihmismeren ja tunsit heti...

      Näin se menee, näin se menee ja kukat tanssivat tuulessa.

      Poista
  18. Minäkin haluan tuon lukea, kunhan pääsen dekkarikuusta irti. Nyt jatkan jääräpäisesti vielä viikon verran puhtaasti dekkarien parissa (tai no, olenhan minä harhaillut jo muutamaan keittokirjaan...)

    Minulta jäi aikoinaan kyselyyn vastaamatta (podin juuri silloin bloggari-identiteettikriisiä, enkä kokenut olevani tarpeeksi "hyvä" kirjabloggari), mutta tulee olemaan tosi mielenkiintoista lukea ystävien kommentteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, dekkareissa minäkin ja vieläkin niitä olisi...pitää vähän säästellä. Oi, minulla ei nyt olekaan keittokirjoja, mutta on jotain vähän sitä sivuavaa tulossa seuraavaksi. Keittokirjoja pitäisi olla tulossa elokuulla ja niissä on aina ihana harhailla.

      Olen usein kehottanut ketä tahansa kertomaan lukemastaan kirjasta. Kuka vain voi sen tehdä olipa sitten ruoka-, muoti-, sisustus- tai mikä vain bloggaaja. Se tuo vain rikkautta koko blogistaniaan. Niin kollegoiden sekä kirjailijoiden kommentteja.

      Poista
    2. Kirjoista onkin aina mielenkiintoista lukea. Minusta ainakin on kiva tietää, mitä muut lukevat :-)

      Poista
  19. Vau! Vaikken olekaan kirjabloggaaja, niin täytyy lukea kirja. Olen mielenkiinnolla odottanut jotain tällaista. Blogimaailma on kuin rajaton taivas, meistä löytyy mitä ihmeellisimpiä osaajia ja taitajia kaikilta eri alueilta.

    Ymmärrän hyvin kirjailijaa, joka saa enemmän irti bloggaajien kuin ammattilaisten arvosteluista. Vapaa kommentti luo ehkä inhimillisyyttä tai aidompaa kosketusta. Ohimennen ja oletuksin kirjoitettua arvostelua en soisi kellekään. Toisaalta kun olen sivusta seurannut erään runonkirjoittajan kokemuksia runokilpailuista ja sieltä saaduista arvosteluista, niin ne ovat tuntuneet mielestäni kovin kannustavilta.

    Olen kovasti toivonut sellaista vuoden sapattivapaata, jolloin voisin vain kirjoitella ja maalailla ja tehtailla uusia juttujani. Lentää kuuhun ja takaisin ja antaa valonsäteiden kirkastaa sisintäni. Mutta siihen asti luen, kirjoitan ja maalaan tässä työn lomassa. Pitäisi siis varmaan joskus lotota, jotta voisi voittaa ;-)

    R. teki meille kaikille ison teon nelisen vuotta sitten =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta ja lasikattoa ei ole...on vain sateenkaaren toinen pää.

      Nimenomaan niin: Lehteen kirjoittaminen ei voi olla niin vapaata, vaikka sinänsä erikoista, kun lehdellä sytytetään jo seuraavana päivänä leivari ja teksti netissä on tavallaan ikuinen. Järjellä ja sydänverellä!

      Minä toivon koko ajan vuotta, jolloin saan olla Euroopan kiertolaisena. Eri paikoissa eri pituisia jaksoja. Mikä valitus, että emme kumpikaan lottoa;)

      Hiljaisten vesien kalat ovat ikuisia yllättäjiä;) Kiitos!

      Poista
    2. Yritetäänkö yhdessä jonain viikkona kokeilla miltä tuntuu lotota ;-) Voitais vaikka lähteä yhteisreissulle sillä 43miljoonan voitolla (siipat mukaan, jos ne vaan kestää menossa)

      Poista
  20. Leena,

    oli todellakin kiinnostavaa lukea tuntemuksistasi, sillä "Rivien välissä" on bloggaamisen, kirjallisuuden ja median historiaa. Blogit, kirjat ja lehdistö täydentävät toisiaan ja ihanteellisessa tilanteessa tukevat toisiaan.

    Bloggaajan identiteettiä ja bloggaamisen tarkoitusta on pohdittu alusta alkaen. Alulla tarkoitan vuotta 2005, jolloin aloitin bloggaamisen – monet olivat aloittaneet jo aikaisemmin.

    Vuoden 2005 suuri kokemus meille bloggaajille oli toimittaja Anssi Miettisen blogi ja samanniminen kirjoitus Perustin tiedotusvälineen, joka julkaistiin alun perin HS:n Kuukausiliitteen ”suuressa bloginumerossa” 11/2005". Miettisen kirjoitus on nyt luettavissa osoitteessa

    http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, nimenomaan näin eli toisiaan täydentäen, ei 'syöden'.

      Aihe on kuitenkin monille vieläkin uusi, joten takuulla kiinnostaa. Sinä olet aloittanut todella aikaisin...

      Kiinnostavaa ja kiitos sinulle! Uskon monien nyt löytävän tämän tiedon ja lukevan Miettisen kirjoitusta. Kiitos!

      Poista
  21. Mielenkiinnolla luin tätä postausta, ei vähiten siksi että itsekin olen miettinyt kirjoista ja kirjarakkauksista kirjoittamista. Suurin syy uuden blogin 'viivästymiseen' on ollut sopivan nimen löytämisen vaikeus. Kymmeniä nimiä muotoiltuani ja niitä sitten tutkittuani olen huomannut, 'tämäkin on siis jo käytössä, oih..' Epätoivo istahti jo olkapäälle. Tänään päätin, että nimikkeen etsiminen loppuu ja olkoon se nyt...

    Mukavaa Juhannuksenjälkeistä viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, minähän olen sinua siihen oikein yllyttyänyt;) Nimeä kannattaakin miettiä tarkkaan. Minulle on nyt tullut sellainen ongelma, kun on seurattavana noin 300 blogia, että en voi muistin varassa piipahtaa joihinkin blogeihin, kun en voi muistaa blogia, jolla on kolme nimeä: Ensin nimi, jolla bloggaaja ilmestyy kommentoimaan, sitten on bloginimi ja kun avaat henkilön blogin, siellä lukee isolla aivan joku muu nimi. Minä olen ollut yksi ja sama nimi koko ajan ja ilahdun aina, kun joku yksinkertaistaa eli pudottaa nimet yhteen.

      Olkoon se nyt...? Olisit voinut meilata mulle;) Olisi pähkäilty yhdessä. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kimpassa bloginimeä synnytellään.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  22. Vastaukset
    1. Hanne, nyt minäkin pidän: Yhtä uimista ja mansikoiden syömistä. En saa kirjoitetuksi mitään;) Nautitaan♥

      Poista
  23. Olipa kiva lukea kirjoituksesi ja tätä keskustelua. Tykkään muuten myös tuosta kirjan kannesta. Tästä voisi puhua vaikka kuinka, mutta jos (kerrankin) lyhyesti vain... Näin kirjablogien lukijana minua on vähän ärsyttänyt blogien kritisoijien(?) oletus, että blogien kirjoittajat vievät lukijaa kuin pässiä narussa, lukevat ja ostavat, mitä bloggaajat "käskyttävät". Minä luen joitain blogeja säännöllisesti, joitain vilkaisen silloin tällöin jne. ja kyllä siinä alkaa tunnistaa missä kohtaa kirjoittajan ja minun maku kohtaa ja mitä "suositeltua" minä kenties haluan lukea. Aivan sama pätee ammattikriitikoiden suhteen, jos heidän kirjoituksiaan seuraa hieman tarkemmin. Kun nykyään niin puhutaan median lukutaidosta, niin miksi oletetaan, että (minkä tahansa) blogin lukijoilla ei ko. lukutaitoa ole laisinkaan, vaan kaikki menee, eikä mitään käsitystä esim. kaupallisuudesta ole laisinkaan. Näin, lyhyesti..;)

    (Voi mä oon niiiiiin kade, kun asut saaressa ja voit pulahtaa uimaan milloin tahansa. Mun pitäs autolla mennä, kun tässä vieressä on vaan tuo happikatoinen ja kohta sinileväinen lätäkkö.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kansi onkin oikein neron väläys!

      No, ymmärrän hyvin mielipiteesi. Oletan, että se johtuu siitä, että monet bloggaajatkin haluavat lukea uusia kirjoja, mutta valitsevat,kuten jutun Sannan kommentista voit lukea, tietenkin kirjoja, joita haluavat itse lukea, mikä on minusta tietysti aivan luonnollista. Toisaalta, monet bloggaajat lkevat myös vanhoja kirjoja kun vain ehtivät, itsellä tämä aika on yleensä suvi ja nyt onkin menossa eräs kirjailija, jolta aion lukea kaikki uudelleen blogiani varten eli lkijoilleni. Yritän siis palvella myös lukijoitani, mutta en oleta, että bloggaajat kuvittelevat lukjoiden olevan lauma lampaita, jotka kuuliaisesti seuraavat. He hyppivät aitojen ylitse ja niin tekevät bloggaajatkin. Oma kirjamakuni esim. ei kohtaa useinkaan minkään virallisen Finlandia -raadin kanssa ja jo trauma siitä, että Kätilö ei ollut EDES ehdolla kisassa, jätti ikuisen jäljen.

      Arviota lukiessa niin sinä, minä kuin varmaan moni muukin huomaa, onko kirja oma juttu vai ei. Minä aina jaksan kiittää niitä bloggaajia, jotka säästävät aikaani ja kertovat hyvästä kirjastakin, sen mikä mahdollisesti mätti. Jätän suosiolla väliin huumekirjat ja lapsiin kohdistuva, perheen sisäinen väkivalta, henkinen tai ruumiillinen heittää minut pitkään pimeään. En tiedä, lukisinko enää ihailemiltani kirjailijoilta, Oatesilta ja Shrveriltä kirjoja Sisareni rakkaani ja Poikani Kevin. Molemmat olen antanut pois, vaikka muut kaikki heiltä pidän itselläni ja luen vielä uudelleenkin.

      Median lukutaito on juuri kaiken avain. Sitä joko on, tai ei ole. Minä jos ostan kirjan itse, menen ostamaan sen kirjakaupasta ja luen ensin kirjan takakansitekstin, joka on ihan mitä tahansa eikä välttämättä kerro kirjasta paljoakaan, mutta joskus harvoin, takakansikin voi olla kultaa. Sen jälkeen luen kirjan ensimmäisen sivun siinä kirjakaupan hyllyjen välissä ja jos sanoo 'klick', kuten Ruostin kunkulla, kun Silvian näki, se on sitten siinä eli ostan kirjan.

      Kaikenmoista painetaan ja usein voi vain ihmetellä, että kenelle...Menes kirjastoon ja lainaa kuuluisan kirjailijan kirja Mokka ja yritäs lukea sitä;) Ihan hengetöntä niin rivit kuin rivien välitkin. Kirjailija on joku Rosnay tms. ja mainostetaan että myy miljoonia...huoh. Mutta tietenkin tämä on vain minun subjektiivinen mielipiteeni;)

      (Helpotan oloasi sillä, että meillä ei ole omaa rantaa. Päijänteelle kuitenkin näemme sekä keittiön että olkkarin ikkunoista ja terassiltamme (=se iso parveke, terassi on sen alla, mutta kun panostan nyt vain tuohon yläosaan) suvella vähempi, talvella enempi. Meiltä menee normaalikävelyllä rantaan, jossa ei yleensä uimassa kuin me, 5 minuuttia, joten voimme palata uikkarit yllä ja oikoplkumme kulkee menee pienen metsikön kautta. Aika ihanaa...Täälläkin toiset käyvät autolla, mutta riippuu, minne rannalle haluavat...ja he usein myös jatkavat jäihin asti, joten ei silloin kävellä kylmässä uinnin jälkeen.)

      Sisareni haluaa aina uimaan Yyteriin ja siis ajaa ensin Luvialta Poriin ja siitä vielä Yyteriin. Minä käyn hänen kanssaan kerta suvessa siellä uimassa kun pahin ruuhka on ohi. Meressä viivyn tunteja siskon kanssa, sillä olen niin tottunut siihen lapsuuden suolaiseen veteen. Sitten nauramme 'mummonsormia', kuten penskoina, kun olemme uineet niin kauan, että sormepäiden iho rypistyy;) Kaksi kesää sitten opetin siskoni kellumaan!)

      Poista
    2. Kauheeta, mun teksti pitää alkaa mitata metrimitalla;)

      Poista
  24. Kiitos Leena ihanasta kirjoituksestasi♥!
    Tuo kirja on varmasti upea ja siirtyy lukulistalleni, sillä olenhan jo pitkään seurannut kirjabloggaajien upeita blogeja ja saanut teiltä monia ihania lukuvinkkejä.

    Bloggaus on synnyttänyt monia uusia kirjailijoita eri aloilta ja se on todella upeaa. Hyvä että kirjabloggauskin on nyt saanut oman teoksensa.
    Ilman tätä mahtavaa blogistaniaa meidän monen elämä olisi tyhjempää, uskaltaisin sanoa, että melkein tylsempää. Tämän maailman avulla olemme voineet tutustua moniin ihaniin ihmisiin, saaneet uusia ideoita ja ajatuksia.
    Mukavia uintiretkiä sinulle♥!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos ja ole hyvä♥

      Tälle kirjalle oli tilausta. Onhan tämä kuin maailma maailmassa. Ja tämä on tuonut myös ystäviä, joita tavataan livenä. Viikonloppuvieraaksi saan ruokabloggaajan, joten aion yllättää hänet gourmettasoisesti;) Ja me tapaamme lauantaina Siinä Yhdessä Paikassa erään exbloggaajan...että tällaista.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  25. <3

    (Muuta en sano, mutta tuskin edes tarvitsee. Tuo kertonee kaiken.)

    VastaaPoista
  26. Olipa mukava lukea mietteitäsi kirjablogikirjasta, Leena! Tähän kirjaan on tosiaan hyvä peilailla omaa blogihistoriaa ja sitä, miten "kirjablogistania" on, paitsi säilyttänyt monet ihanat piirteensä, myös kasvanut hurjasti ja vähän muuttunutkin. Sinä näet vielä laajemman kaaren, kun olet aloittanut jo useampi vuosi sitten. Lisää antoisia bloggausvuosia toivotellen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, usko pois: Tästä tulee meille vielä hyvin, hyvin nosgtalginen kirja. Vuodet tekevät sen väistämättä...Minä en pysy kaikissa trendeissä kiinni, sillä teen tätä tosiaankin noin 60 tuntia viikossa ja sen päälle on vielä itse Elämä. En aina tiedä, mitä tapahtuu, mutta yritän parhaani. Sinulta muistan ihanan haasteen Kirjallisuuden äidit. Siihen olisi nyt kova kirja tarjolla eli Holstin Mitä he toisilleen tekivät. En ehdi osallistua haasteisiin tarpeeksi, mutta Kirjallisuuden äidit osallistuin.

      Juu, tunnen olevani ihan fossiili;) Joskus vähempikin näkeminen riittäisi;)

      Kiitos!

      Poista
  27. Kyllä näkee, että olet blogistaniassa sisällä ja iloinen tuon kirjan ilmestymisestä. Itse eksyin tähän maailmaan luettuani Anna Kortelaisen Ei kenenkään maassa. Halusin siitä lisää tietoa ja googlasin, pääsin Lukuisan Lauran blogiin ja kommentoin. Blogimaailmasta en tiennyt mitään, mutta Laura hienovaraisesti vähän auttoi ja äkkiä huomasin kulkevani monilla blogisivuilla lukuvinkkejä saamassa ja vähän itsekin kommentoimassa. Sitten huomasin Keskisuomalaisessa arvion tästä kirjasta ja eikun kirjastosta varaamaan. Ei kyllä enää tarvitsisi päätä iskeä seinään jos blogia alkaisi pitämään, niin ovat hyvät ohjeet Toistaiseksi ainakin täytyy tyytyä kommentoimaan ja vinkkejä hakemaan.

    On teillä kyllä mahtava maailma ja me paljon lukevat pääsemme valmiiseen pöytään. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, tässä kävi vähän niin, että annoin pikkusormen ja se vei koko käden;) Helmikuussa jo viisi vuotta jona aikana kunto on romahtanut kiitos istumisen, yöunet lyhebntyneet kiitos lukemisen, mutta kyllä tässä sitten on myös joku vetonsa, sillä irtikään en ole vielä päässyt, kunpa edes osaisin hidastaa. Todella hidastaa.

      Lauralla on oikein kiinnostava blogi.

      Voit aloittaa ihan milloin vain. Toivottavasti olet huomannnut, että tämä ei katso sukupuolta eli bloggaajissa löytyy niin miehiä kuin naisia, kaikenikäisiä ja toiset tekevät maltilla ja toiset tulvivat ylitse eli meitä on joka lähtöön. Mukaan vain!

      On upeaa ymmmärtää silloin tällöin aloittaa jotain uutta. Tai en minä itse tätä blogia, mutta kun mies teki tämän mulle vitsillä ystävänpäivälahjaksi ja tokaisin heti satakuntalaisesti, että 'ikinä en moiseen hullutukseen ryhdy!' Ennen kuin oli puoliyö oli sanoja jo virrannut...Miten minusta tuntuu, että R. on välillä katunut;)

      Ole hyvä vain ja kaunista sykysn jatkoa sinulle!

      Poista