perjantai 20. maaliskuuta 2015

Luna napottaa ja tuumailee...sekä tervehtii kotiväkeään ja teitä kaikkia!


Hei kotiväki ja muutkin sukulaiset ja ystävät!

Tässä mää napotan Leenan ja Lumimiehen keittiössä sen jälkeen, kun mami lähti jonnekin. Minulle kyllä kerrottin, että olen sitten täällä sunnuntai-iltaan asti, vaikka olen vasta kymmenen kuukautta nuori. Mami ojensi Leenalle mun Myy-kassini, jossa oli vaikka mitä hoitotarvikkeita, herkkuja ja nunnupeitto, jossa mamin hajuja, joten ei tässä mitään hätää ole.
Minulla on tässä vielä panta kaulassa, mutta nyt sitä ei enää ole. Kuvassa vielä vähän jännitän, mutta tämän jälkeen on tapahtunut vaikka mitä kivaa.


Helppo arvata, että tässä napotan herkkua, mutta tekee mieli kertoa, mitä Leena kuiskasi minulle samalla kun höpötti jotain silkkisamettikorvistani ja antoi hirveesti pusuja: Hän pyysi, että hän saa olla minun mami ja Lumimies papi niin kauan kuin olen täällä kylässä, joka kyllä vähän alkaa jo tuntua kodilta. Koska kaikki eivät tiedä, mistä minä sain alkuni, niin se hassu sukutarina täytyy tässä nyt paljastaa. Kaikki alkoi oikeastaan jo siitä, kun oikea isäni, vesikoira Easy, eräänä jouluna karkasi tähän kotiin, sillä täällä asui siihen aikaan suuriruhtinatar Olga. Easy oli vähän pihkassa Olgaan, mutta Olga oli hänelle hieman viilee, silleen suuriruhtinaallisesti. Oli siis jouluaatto ja isälläni oli aaton kunniaksi kaulassaan panta, jossa hauskat vilkkuvalot ja kaikki erivärisiä, sellainen turvapanta pimessä. Lumimies, eikun siis papi, sitten vei nuoren isäni omaan kotiin, jossa hän sai isäni kuvan, joka on tässä:


Onpa mun oikea isä nuoren näköinen ja vähän joulutonttu...No sitten mun oikean isän perheeseen tuli labbis Ninni. Easy oli silloin sairas, joten mami ja papi luulivat, että isäni on nyt ns. vaaraton tapaus. Tapahtui sitten kerran, että Ninni-neidolle tuli ne ajat ja mitä isäni tekikään kun hetkeksi hoviväen silmä vältti: Tapahtui teinirakaskaus! Ninni ei ymmärtänyt mitään, mutta onneksi mami ja papi ymmärsivät. Ei mennyt kauaakaan kun syntyi pentue, jossa niin hurmaavia me kaikki, että mami ja papi ottivat kaksi meistä ja muutkin saivat tosi tarkoin valitut kodit. Oijoi, kyllä tuota vanhaherra-Easyn touhua on jaksettu nauraa, mutta en minä siitä oikein mitään ymmärrä kuin sen, että siitä alkoi mun tarina.


Arvaatkaapas, missä olen kun tämä kuva on otettu: Olen mamin sylissä sohvalla! Olen ehtinyt jo testata suuriruhtinatar Olgan kolme vuodetta ja tämän sohvan, mutta mamin syli on kaikkein paras maailmassa. En päästä mamia yksin edes sinne, missä keisaritkin saavat olla yksin, vaan istun siinä hänen edessään ja odotan. Mamia se alkoi niin naurattaa, että hommat ihan unohtuivat. Olen saanut miljoona rapsutusta ja mamin salaista koirahierontaa, joka rentoutti minut ihan roikottamaan päätäni sohvan reunan yli. Olen etsinyt tänään nameja, narskuttanut herkkuluuta, joka tekee hampaille hyvää, käynyt hoitamassa yhden huushollin postit ja kukat ja olen selvittänyt myös hajupostit. Tajusin hyvin nopeesti, että mami on sen verran kiva, että sitä voi suukotella vaikka kuinka. Papi on myös hurmaava, sellainen oikea koirakuiskaaja ja me ollaankin päätetty ottaa hänen kanssaan laatuaikaa kahdestaan, kun mami lukee. Oravia olen käynyt kurkkimassa parvekkeella ja ajattelin, että voisin nukkua ensi yönä mamin ja papin välissä ettei tule pahoja unia. Kohta saan iltaruokaa, jonka nimen mami kirjoitti menu-taululleni:


Tuo tarkoittaa siis sellaista herkullista, pannulla voissa paistettuja kanasuikaleita ja illalla saan sitten vielä iltapalan, raejuustoa tai jotain muuta hyvää. Huomenna on jauhelihaa ja koiranmuonaa, kanaherkkupatukka ja hammasluu. Ehkä vähän raejuustoa illalla. Kanaa saan taas sunnuntaina, jolloin mami ja papikin sitä syövät. Heillä on viikonlopppuisin aina joko kanaa tai kalaa, kumpikin olisi käynyt kyllä minulle. Minulla on täällä vaaleanpunainen lelukoppakin, josta saan ottaa mitä leluja haluan eikä mun tarvitse leikkiä yksin, sillä papi konttaa mun kanssa lattialla. 


Tässä minä vahdin, mitä mami kirjoittaa. Yletyn tästä antamaan tassua ja mami välillä rapsuttaa minua. Saan nukkua tässä kirjaston vuoteessa jos haluan, mutta en ole sitä asiaa vielä päättänyt. Lenkillä ollaan oltu ja puutarhassakin kuljettu. Tänään vielä kunnon lenkki ja sitten vielä myöhäpissat papin kanssa. Mami kuulemma lukee. Huomenna lähdetään vaeltamaan rantapoluille ja metsiin, mutta heti aamulla aikaisin käyn haistamassa aamupostit samalla kun papi noutaa sanomalehden. 

Älkää nyt olko yhtään huolissanne, sillä minusta tuntuu oikein kuin olisin jossain hotellissa ja palveluskunta on suorastaan parasta laatuluokkaa. Ainakin mami ja papi, jotka ovat elämässään yli kolmekymmentä vuotta toimineet koirien hoviväkenä.

hirveen paljon suukkosia teille kaikille
Luna
PS. Kolme päivää mennyt vauhdilla. Ollaan kävelty rannoilla ja metsien jäisillä poluilla, kuin myös oman puutarhan hankikantamoisilla. Mamista ja papista tuli nyt sitten mun kummit. Tulen tänne kummilaan aina välillä saamaan extrahuomiota ja naurattamaan kakkoshoviväkeäni sekä tietysti nukkumaan mamin ja papin välissä, että he voivat nauttia persoonani koiralumosta. Kumma miten niitä naurattikaan, kun hukkasin monta kertaa palloni ja peuhasin koko ison sängyn nurin. Ei kyyneliä, mami, pian tavataan♥  

Luna

69 kommenttia:

  1. Mikä suloisuus olet ja eipä parempaa palveluskuntaa voisi ollakaan,

    Ihanaa viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos paljon ja pidän heistä kyllä...

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  2. Voi Hän on ihana <3 ja huippuhoidossa hotellissa ***** tuossa annoin viisi tähteä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, Hän on niin lutune <3 toivottavasti Hänkin tuntee niin♥♥♥♥♥ja tässä sulle sama määrä sydämiä, jotka voit sitten jakaa oman koiruutesi kanssa.

      Poista
  3. Oi jestas miten ihana ja suloinen ja nythän teillä siellä on aivan mahdoton ikävä toista. <3 Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, hän on, hän on. No on tässä sen verran kiirus, että ei ehdi nyt ikävöidä, mutta su iltana voi asia näyttää ihan eriltä...Kiitos <3

      Poista
  4. Aivan ihana mussukka teillä hoidossa! Mikiltä terkkuja!

    VastaaPoista
  5. Oi miten ihana ja söpö ♥
    On kyllä hyvässä hoidossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, eikö vain, kiitos ♥

      Toivottavasti tasomme riittää hänen nuorelle ylhäisyydelleen ;)

      Poista
  6. Oi miten ihanaa teille kaikille. Tekisi niin mieli tulla teille koirahoitoon. ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  7. Suloistakin suloisempi Luna ♡ ihastuttava koiruli♡
    Leena...sinulle pitäisi jo olla ihan ikioma Luna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, eikö vain ♥

      Leena, minulla oli...tiedäthän...Olga, mutta nyt emme voi vielä ottaa omaa 'Lunaa', sillä saatamme yhtäkkiä olla poissa viikkojakin: Ei olisi oikein koiraa kohtaan. Mutta ovi on raollaan jo...suru Olgasta on helpottanut ja nyt muistaa mitä kaikkea ihanaa meillä oli 15 vuotta.

      <3

      Poista
  8. Voi apua, miten ihana koiruli ja koko sinun kertomuksesi. Kyllä Lunan kelpaa, kun on päässyt oikein luxus-hotelliin viikonlopuksi. Paljon rapsutuksia ja pusuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos <3 No, lunan oikea mami sanoikin Lunan jäävän luxus-hotelliin. Meillä tämä olisi koiruudelle ainaista, kuten oli Olgallekin...

      Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinulle!

      <3

      Poista
  9. Voi miten ihana koira, ottaisin heti hoitoon!

    VastaaPoista
  10. Oi mikä ihana napottaja hän onkaan! <3 Hieman noissa alkupään kuvissa vielä ujostuttaa, huomaan täältä minäkin, mutta mamin sylissä näyttää ujouskin ropisevan :) <3

    Ihanaa viikonloppua teille mukavan vieraan kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, hän on <3 Lunalla on vähän varauksellisuutta, mutta me olemme sulattaneet siitä jo 75 prosenttia. Hän kävi meillä tutustumassa pari viikkoa sitten ja teimme muutama päivä sitten yhdessä iltalenkin. Hän ihan oikeesti tunkee mun syliin ja se on niin ihanaa!

      Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  11. Hei Luna! Oletpa sinä kaunis ja suloinen. Ja miten mukavia päiviä saatkaan viettää, olet ihan laatulomalla. Viikonloppuloma tekee kyllä hyvää. Kerro Leenalle terveisiä, että hän on kyllä onnekas, kun on saanut sinut vieraaksi!

    (<3 Oli nyt ihan pakko kirjoittaa Lunalle. Ihana!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katja! Niin minulle paljon sanotaan, mutta yritän kovasti etten ylpisty liikaa, kiitos ♥ Tämä on sellainen luxus-loma kuten mun oikea mami totesikin: Voisin tulla uudestaankin! Asun isäni Easyn, äitini Ninnin ja siskoni kanssa, joten en aina saa lavatähtihuomiota näin paljoa. Näkistipäs hänet, tai taidat aavistaakin: Kiitos minun lukeminen ja jopa Lumimies voivat saada vähemmän huomiota, joten taidan laittautua ensi yönä mamin viekkuun ja siitä sitten ryömin aamuyöstä papin puolelle, sillä mami ei kyllä herää aamulla viemään minua pihan posteja lukemaan, vaan lähden papin kanssa.

      (<3 Katja, kiitos. Tämä on vaarallista huumaa ja sinä kyllä tiedät sen, sillä eiköhän vain pääsiäisenä matkasi vie Sissilään. Me ollaan nyt vähän aikaa Lunala.)

      Poista
  12. Ihana koira. Eläimen vakava, rehellinen ilme käy suoraan sydämeen. Olen tuntenut elämäni aikana pitemmän aikaa vain yhden koiran, amerikkalaisen Sherlock-nimisen Weimarin koiran, joka asui vaihto-oppilasperheessäni. Ja olihan Jagellonica, dalmatialainen Suomenlinnan ystävillä. Mutta läheisin oli venäjänvinttikoiraksi sanottu suuri ja lempeä koira, johon nojasin lapsena pihalla lumilinnassa. Surullista oli, että juuuri se jäi auton alle markkina-aikaan siinä pienessä rauhallisessa maalaiskaupungissa, jossa ei ollut monta autoa. Herätät haikeita muistoja tuon herttaisen koiranpennun kuvilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, eikö vain tuo katse olekin aivan uskomaton! Oi, just Weimarin seisoja, joka oli eräällä ystävälläni, minulla on siitä koiruudesta upeita kuvia. Dalmatialaista halusin lapsena, mutta sitten alkoi noutajaelämä;) Oi, ihan näen sinut lumilinnassa nojaamassa tuohon ylvääseen koiraan...Koirat eivät ennen olleet kiinni kylillä, ne saivat kulkea vapaana ja jos yhtäkkiä tuli joku markkkinat tms. ne eivät osanneet väistää tai sitten kuskit eivät välittäneet. Elämä on paljon haikeaa...niin minullakin on ollut Olgan lähdettyä.

      Mukavaa viikonloppua sinulle, Anneli ♥

      Poista
  13. Aivan ihana katse Lunalla, niin luottavaisesti seuraa silmillään teidän puuhianne. Ihan unelmaloma hänellä on, ja varmasti myös teillä kahdella mukava saada noin suloinen koiruli vierihoitoon. Mikä sen kivempaa kuin saada pieni tuhisija peiton alle lämmöksi ja laastariksi. (nimim. kokemus on, hih). Vekkulia viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, aika tarkkana seuraa tuossa vielä, mutta nyt on jo otettu nokosia siellä sun täällä. Taitaa jännityskin jo viedä veronsa;) Onhan tämä kivaa pitkän paussin jälkeen. Tyttäreren koirien lomakotina myös toimimme. Oi niin, tiedän, aavistan, Anja, missä teidän pieni kettuterrierinne Simo, nukkuu yönsä;)

      Kiitos samoin!

      Poista
  14. Moi.
    IHANA KAUNIS, PUSSATTAVA LUNA!!!! Minähän sanoi, että Luna voi heti tuntua olevan kuin kotonaan. Ottakaa kaikki ilo irti Hänen ruhtinaallisesta seurastaan eli ihania, hellyttäviä ja hauskoja viikonlopun hetkiä teille kaikille!! Ja kiitos ihanasta tarinasta ja hellyttävistä kuvista.
    Lämpimin terveisin,
    PS. Missä se kuva papista konttaamassa Lunan kanssa viipyy???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Täällä nyt vaan pussataan ja pussataan! Löhösin takkahuoneen tv-sohvalla ja Luna oli yläkerrassa nukkumassa (vaikka toin hänelle kyllä yhden vuoteen takkahuoneeseenkin) ja yhtäkkiä päälläni seisoi tämä sopusuhtainen, ei niin pieni koira enää. Arvaa, onko täällä naurettu;) Ole hyvä <3

      Kiitos samoin!

      PS. Älä luulekaan...;)

      Poista
  15. Leena...niin ajattelinkin, että "syynä "voisi olla matkustelu ja Olgakin ehkä vielä ♡
    Ihana, ku saatte noit hoitolapsii..Taikan&co ja nyt Luna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, just niin. Olgan jälkeen emme voineet kuvitellakaan uutta koiraa. Nyt on kulunut jo yli kaksi vuotta, joten pahin alkaa helpottaa.Se toinen syy on nyt sitten eli kun/jos otamme koiran, haluamme olla sille myös läsnä ja sitten tekisimme vain jotain viikonlopputrippejä, joiden aikana toivoisimme tyttäremme vastavuoroisesti lomittavan meidän koiruutemme.

      Merin koiruudet ovat meillä olleet joskus viikonkin ja aina saavat tulla ja nyt tämä Luna. Kiva kuulla, että muistit Taikan<3 Kiitos Taikan ja Dinan täällä onkin reippaasti koirajuttuja ja Olgan ruokakupit on kaikki säilytetty ja myös lampaantaljapedit ja yksi muu, jotka nyt ovat Lunalle sopivat. Luna tykästyi heti lampaantaljaan eli tietää, mikä on sille hyväksi. Jännä nähdä, missä neito nukkuu yön;)

      <3

      Poista
  16. Voi Luna, mikä ihana söpöläinen oletkaan <3
    Nauti nyt täysin siemauksin viikonloppulomastasi hellässä hoivassa :D

    Sylissä ja vieressä, ne on Nellankin mielestä parhaat paikat, mut meillä on sellainen sääntö et vain silloin kun ei ole miesväkeä paikalla ;-P
    Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuitiina, kiitos<3, yritän olla ylpistymättä. Mietin, että voisin tulla tänne toistekin...

      Meillä ei ole ikinä ollut sänkysääntöjä tai yritti alussa olla, mutta luonne meillä petti eikä sitä ole kaduttu. Kun mentiin R:n kanssa yhteen, ilmoitin jo ajoissa, että 'minun kanssa samaan pakettiin kuuluvat sitten koira(t) ja kirjat.' No, sinähän olet sitten sitäkin rakkaampi mami ja pitäähän tytöillä olla salaisuuksia.

      Kiitos samoin sinulle & co <3

      Poista
  17. Oi Luna,mikä ihanuus:) Ja sinulla on nyt kyllä oikein koiranpäivät Leenan ja Lumimiehen luona:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, juu, mietis tätä;) Luna: On tää aika paratiisillista oloa ja hoviväki selvästi nauttii mun passaamisestani.

      <3

      Poista
  18. Onpas suloinen Luna ja päässyt hemmotteluhoitoon, ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, hän on, kiitos ♥

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  19. Voi Ihana Luna, nyt tuli ikävä meidän Milaa joka lähti koirien taivaaseen jo 10 vuotta sitten.....et koskaan unohdu !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, niinpä...erityisesti Olgan jälkeen meille tuli mieleen, että jaksaako jäähyväisiä enää. Kun koiruus on ollut kaikessa mukana 15 vuotta ja sitten poissa, se on liian surullista. Onneksi aika, nyt kaksi vuotta, alkaa tehdä työtään ja mieleen tulee ilo siitä, että saimme elää yhdessä ne vuodet.

      Mila on siellä koirien taivaassa, johon vakaasti uskon, ja katselee sinua sieltä. Näen Olgankin...

      <3

      Poista
  20. Voi mikä napottaja <3<3<3
    Ja hienot sukujuuretkin - vaikkei sentään suuriruhtinattarien sukua;)
    Kyllä teillä siellä on vipinää tänä viikonloppuna - nauttikaa täysillä; on suuri etuoikeus saada olla napottajan palveluskuntaa - tai sitten mami ja papi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, älä muuta virka <3<3<3

      No onhan hän hienoa sukua ja aivan erityinen koira jo nyt, sillä Lunan omistajalle tuli koirista ammatti. Luna ja hänen perheensä ovat homekoiria eli he käyvät töissä. Luna taitaa tosin vasta olla koulutuksessa...en ole huomannut kysyä.

      Ehdottomasti etuoikeus. Ja kuten sanottu, Luna seuraa minua kellarista vessaan;) Mutta nukuimme tosi pikän yön eli kyllä oli ollut toimintaa ja voi olla että alkujännitys otti veronsa, mutta nyt häntä heiluu hyvin noutajamaisesti heti kun vain katsomme kohti hänen ylhäisyyttään;)

      Me olemme tyttärenkin koirille mami ja papi ja ne koiruudet ovat vähän kuin meidän lapsenlapsia...

      <3

      Poista
  21. Voi miten hauskasti ja lämmöllä kirjoitettu tarina ja kiva lisä kirjapostauksien joukkoon! Pyyteetöntä ja vastavuoroista kaveruutta, ihan parasta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, kiitos ♥ Yritän aina laittaa vähän muutakin kuin kirjoja, jos vain aikaa ja ideoita. Suvella sitten puutarhaa. Koiran rakkaus on täydellisen pyyteetöntä ja senhän takia niistä on vaika luiopua kun aika on.

      Poista
  22. Ozzy lähettää Lunalle hännänheilutuksia :)

    VastaaPoista
  23. Olga ei unohdu ♡ eikä muutkaan rakkaat , jotka ovat taivaan tuolla puolen, Muistan kuten sydämeni pysähtyi, kun luin Olgasta kaksi vuotta sitten...tai joskus 2013 alussa, olin juuri löytänyt blogisi. Nyt olen ollut sydän surussa, Onni-kissa (Saaripalstan Ransun sukulainen) vajaa 13 vee piti päästää pois syyskuussa ja äiti menehtyi marraskuussa vain 73 vee. Elämä on...opettelen sitä murtuneena ja hetkeä kerrallaan onnellisena siittä mitä vielä on ja paljon on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Unforgettable ei voi unohtua...Leena, se oli minullekin kuin sydämen pysähdys. Kaikki pysähtyi. Otin ne kuvat tiistaina hyvissä fiiliksissä, laitoin jutun ulos torstaina ja jo to iltana alkoi selvitä, mitä pe tuo tullessaan. Olin just ehtinyt kertoa, miten ihanaa kun on blogisynttärit ja kohta Olgakin täyttää jo 15 vuotta. Olga antoi minulle kyllä vinkin ti kun kuvasimme, mutta en ymmärtänyt. Hän oli kuin patsas kun kuvasin, kun yleensä katseli sinne sun tänne. Nyt mietin, että hän sanoi: "Mami, mami, kuvaa nyt sydämesi kyllyydestä, sillä kerta on viimeinen." Toisaalta Olga oli erityisen pirteä tuona tiistaina ja kävi alapuutarhassakin haistamassa kaikki lumikon jäljet yms. joten olin aivan onneeni tuudittautunut. Koin saman vuosia sitten Mustiksen blogissa, kun hän oli kuvannut koiraansa viimeisenä päivänä. Niinpä kun pystyin, menin takaisin siihen vanhaan juttuun ja sain vertaistukea, kun en pystynyt puhumaan asiasta mitään. Olen surussa huono, sillä menen ihan lukkoon, sulkeudun kuin simpukka ja kaksi surijaa täällä kotona, teki asian vieläkin isommaksi. Toki hautaaminen ja se kaikki oli lohdullista yhdessä, mutta tieto menetyksestä tuli vähän viiveellä. Nyt voimme jo yhdessä muistella kaikkea Olgaan liittyvää, niin suruja kuin iloja ja iloa Unforgettable toi eniten. Hän oli meille aurinko, kuu ja tähdet. Meidän aurinkomme nousi ja laski hänen mukanaan.

      Onko Onni komean Ransun sukulainen! Otan osaa ♥ Onpa sinulla ollut rankkaa, kun kaikki samaan aikaan. Onni kuten Olgakin saivat molemmat kuitenkin elää varsin pitkän elämän kissaksi ja koiraksi, mutta ei se menetyksen hetkellä auta. Äitisi lähti hyvin nuorena...Elämä on luopumista. Olen ajatellut tuota niin paljon Olgan lähdettyä. Mesoamma täällä vaikka mistä ja kuitenkin elämä on niin lyhyt, että olisi onnellista löytää olennaisin, eikä tuhlata sitä turhuuden turuilla. Ymmrrän tunteesi, sillä koen itsekin paljon noita ajatuksia, vaikka isänkin lähdöstä on jo yli 10 vuotta, niin ensimmäiset vuodet hänen kuoltuaan olivat pimeät. Onneksi silloin oli Olga vielä...Isänkin surun vein niin, että kukaan ei tiennyt, mitä tunsin. En pysty jakamaan suruani, en vain pysty. Mutta osaan ottaa osaa toisten suruun. Uskon, että vertaiskärsimys auttaa, eli olen hyvä tässä, neuvomassa muita, vaikka en osaa omia juttujani aina käsitellä. Tiedätkö Leena, meillä on nyt tämä kaikki, mikä on, tässä ja voimme valita kummin elämme, menneisyyttä surren vai tästä hetkesät ja tuelvasta iloiten. Yritetään nyt yhdessä ottaa tuo jälkimmäinen polku silti kaivattuja rakkaitamme unohtamatta, heistä uusina, taivaamme kirkkaimpina tähtinä iloiten♥♥♥

      Poista
  24. Oi sinä Luna, saitpa hyvän hoitopaikan jossa kunnon hovi hoitaa sinua. Sitä vain ihmettelen, miten mami kestää sitten eron sinusta kun oma kotihovisi hakee sinut taas omaan kotiin. Ero mahtaa olla vaikea. Olet niin ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, juu, täällä on tosi kivaa! Kuulin jo miten mami jutteli papille, että 'kauheaa sitten kun Luna haetaan', joten ajatuksesi ei ole aiheeton. Ehkä hän selviää just ja just, koska olen vain kolme päivää, viikko olisi jo isompi ongelma. Terveisiä minulta Himmulle ♥ Kiitos ♥

      Luna

      Poista
  25. Kyllä on suloinen nappisilmä! Olette kyllä varsinainen viiden tähden koirahotelli. Ihanaista, koiramaista viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, eikö olekin ihan Nappi;) No, sinähän meidät tiedät: Tälle ei voi mitään, kun homma on geeneissä. Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  26. Tuon katseen edessä on aivan voimaton. Luna on perinyt molemmilta vanhemmiltaan kauneimmat puolet ja on vaarallinen koirakuumeen levittäjä, täällä alkoi heti nousta. Mikä ilo kun saa hemmotella tuollaista karvaylimystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, juuri niin: Minä menen ihan voimattomaksi, Tulee sellainen outo olo kun joskus Lumimiehen kutittaessa, että 'tässä olen, enkä muuta voi'. Juu, ja etenkin kun Olgaa edeltänyt koirani oli labbis,,,ja olihan Olgakin noutaja. Vesikoiria en kunnolla tunne kuin Easyn, mutta siinä onkin sitten oikein hurmuriherra viimeisen päälle. Ehdin täällä jo kotona porata, että 'Easy varmaan kuolee...nyyyh', ja samaan aikaan vanha herra panee toimeksi ja perustaa perheen;) Saan hemmotella: Luvalla <3

      Poista
  27. Voi miten ihana napottaja! Olette onnekkaita, kun olette saaneet Lunan viikonlopuksi.

    Oikein ihanaista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, napottaja on. Tämä on ilo ja samalla hoitaa Olgan menetyksen haavaa. Enhän ole voinut oikein ajatellakaan tänne muita kuin Merin koirat, joten tämä on vähän jännää nyt sielulle.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  28. Luna on päässyt viiden tähden hotellimajoitukseen. Vaan kylläpä tuollaisesta nappisilmästä nauttivat hotellin isäntäväkikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. between, niinhän onneksi Lunan perhekin ajattelee;) Tämä on hauskaa ja on kiva kun huomaa taas kerran, miten koira tekee talosta kodin, kun niihin kerta on niin tottunut.

      <3

      Poista
  29. Hartaiden ihastuksen huokailujen jälkeen jo kerran sinulle kirjoitin, mutta tabletti käyttäytyi sen verran oudosti, että epäilin sen syöneen tekstini. Niin se varmaan tekikin.

    Piti vain sanomani, että sinä hyvin ymmärrät mikä onni onni onni meidät kohtaa noin kolmen viikon kuluttua. Aika paljon pienempi tosin kuin tuo sinun onnesi. Kävin pentuja katsomassa, mutta yritän pidättäytyä kuvien esittelystä vielä toistaiseksi. Enhän edes tiedä, kuka meille tulee. Ihana oli kuitenkin jokainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, siinä syy, miksi en kirjoita tabletilla eli pidän sitä epävarmana.

      Minä tiedän, tiedän...Rotua et ole kertonutkaan, joten odotan sitten privaattipostille kuvia ja tietoja, kiitos<3 Tuo eka katsomiskerta on aina jotenkin niin unohtumaton: Me saimme sillä kerralla valita jo Olgan ja sitten noudimme, kun aika oli. Those were the days! Ehkä mekin sitten, mutta nyt mietimme kyllä jo kahden rodun välillä, joista toinen on pienempi ja toinen tätä Lunan kokoa. Odotus on ihanaa, mutta mieti sitä, kun uusi perheenjäsen on jo kotona ♥

      Poista
  30. Voi miten osaa olla suloinen pentu. Ihan on äitinsä näköinen, mutta isänsä aaltoileva turkki - niin kaunis jälkeläinen. Ja saa varmasti maailman parhaan hoidon. Luulen, että mami ja papi menevät ihan pyörälle pästään tällaisen nappisilmän seurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, eikö vain! Meillä oli labbis ennen Olgaa, joten kyllä pää on ihan labbista ja häntä on täydellinen saukon häntä (yksi laatukriteeri noutajanäyttelystä vuosien takaa). Easyn turkki ja jotain vesikoiraa myös luonteessa, mutta häntä vispaa kaiken aikaa kuin labbiksella. Mitä vain koiruuksien eteen;) Olemme lääpällämme ja voimattomia kun hän katsoo noilla napeillaan...

      <3

      Poista
  31. Näitten suloisten Luna kuvien katselu lisää vaan entisestään tätä koirakuumetta :)
    Aivan ihana söpöliini ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, sullahan on koira. Siis tarkoitat että lisää meidän koirakuumettamme: Kyllä;)

      Huominen ilta on liiaan pian...Luna on niin...♥

      Poista
  32. Sulle on haaste blogissa> http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2015/03/missa-postaan-whats-on-my-desk-haaste.html

    Leppoisaa lauantai-iltaa! <3 Ja pakko ei ole osallistua eikä haastella, jos vaikka sinun postauskammio on erittäin salainen ja private paikka. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tia, kiitos haasteesta, Kuten sulle eilen vastasin (tämä vastaus unohtui, anteeksi, kun Luna halusi huomiotani) teit haasteista vaikeimman: Tämä kirjasto-toimistonurkkani on kuvattu blogiin viimeksi heinäkuussa 2009 ja sen jälkeen Lack-hyllyjä on tullut paljon lisää, mutta järjestys ei siitä ole parantunut, joten katsotaan miten ehdin juuri nyt kevätkirjojen virrassa. Mitään kaunista tässä ei ole, joten pitäisi ensin vähän stailata...,mutta toimiva tämä on sillä kunnon nurkkatoimistopöytä ja iso kone. Vain se jalkajuttu tässä on ongelmana...

      Kiitos ja sinulle ihanaa sunnuntaita nyt <3 Salaisesta en tiedä, mutta tämä on talon kaaottisin paikka, sillä pidän monenmoista runokirjaa koko ajan käsillä samoin muistiinpanojuttuja, kynäpurkkeja etc.etc. Katsotaan!

      <3

      Poista
  33. Ihanuus <3 Ja mitkä nappisilmät! Koirakuume itselläni vain kasvaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. valkoisiahiutaleita, no ihan just sitä hän on <3 Sanonkin välillä Nappi, sitten Luna ja Lunaška etc eli rakkaalla koiruudella on monta nimeä. Niin täälläkin;)

      Poista