torstai 16. heinäkuuta 2020

Torstain tuikahduksia eli sitä sun tätä!


Torstain tuikahdus heti aamusta oli facebookissa blogikollegan Maria Leideniuksen eli kirjablogi Sinisen linnan kirjaston kuva Maevy Binchyn Ystävyyden piirin takakannesta. Marialta oli otettu kirjaan sitaatti ja myös minulta, vaikka en ole kirjaa blogiin lukenutkaan - vielä, mutta olen siitä usein maininnut, miten luen kirjan uudestaan ja uudestaan. Oma pokkarini on nyt lainassa, mutta palautuu aikanaan. Kuva on Marialta, kiitos♥ Ystävyyden piiri koskettaa: Olen itse osa ystäväpiiriä, jotka aloimme olla yhdessä noin kymppivuotiaina ja aika tiiivistä oli yhteiselo vielä, kun kukin vuorollaan täytti pyöreitä. Saimme yhdessä valkolakkimme muutaman vuoden välein, samoin löysimme osa parimme porukasta ja... Samatahtisuus teki helpoksi viettää uudet vuodet, vaput ja kuunpudottajaiset eli ei ollut seurasta pulaa ja samoin lapset menivät siinä mukana. Esikoisemme olivat suunnilleen samanikäisiä ja meillä kolmella nuorimmaiset kaikki tyttöjä:


Me kolme ja meidän 'babyt' ♥ Keitähän he olivatkaan, jotka rakastuivat kiitos porukkamme...Vasemmalla Sirkku, jonka kanssa olimme lukiokavereita tämän ystävyyden piirin lisäksi, keskellä minä ja oikealla Tuula-Marja, tyttäremme  Merin kummitäti, hän, jonka kanssa vietimme keskikoulun samassa koulussa, lausuimme, T-M P. Mustapäätä ja minä Leinoa, olimme ensimmäisessä kesätyöpaikassamme Katilan sokerijuurikaspellolla...En ikinä unohda, miten pitkältä yksi sarka tuntui aamulla. Tuula-Marjan isä vei meidät sinne aamuisin ja saimme kodikkaasti kuulla miten paljon enemmän syömme kuin tienaamme, sillä meillä molemmilla oli himo ruisleipään kotimaisilla tomaateilla ja ne olivat alkusuvesta tosi tyyriitä ja kai meillä oli jotain jälkkäriäkin.


Tuula-Marja ja minä teinikastajaisissa. Meidän piti olla Suhina Lempejä...Juu, tiedän, nuoret eivät tiedä tuosta hahmosta mitään:) Ensi viikolla tapaamme!



Varjoliljatkin alkavat jo olla ohi. Vien ehtiessäni kuvia tänne eli näemmä en ole saanut aikaiseksi tälle viehkeälle ja minulle aika uudelle kasville kunnon osastoa....Kaikki alkoikin aika omituisesti, sillä tilasin vain valkoisia, mutta sainkin punaisia.


Sain korvauksena valkoisia reippaasti, mutta punaiset ovat kuin vahvempia. Tämä kuva yrittää olla vitsi eli kolmas puutarhataso, hedelmäpuutarha eikä kukkaniittyä missään. Annoin vihdoinkin Lumimiehen leikata kunnolla, mutta kuva josta nousee yksi komistus, on suuriruhtinattaren haudalta ja on niitä enemmänkin...Tästä vain näkee, että kukan takana on yllätyspuu, jonka saimme Eevalta eli tammi sai siirron muualle, niitä riittää, mutta tässä on nyt kastanja! Muuratsalon saari saattaa olla III-vyöhykettä, vaikka Keski-Suomi on muuten IV:sta eli meillä on kasveja aika kaukaakin tullut. I-vyöhykkeen magnolia voi edelleen hyvin.



Tässä aina sama kulma, josta voi nähdä kalliomme ja tuon köynnöshortensian yläterassin kulmassa, jossa ruokakatoksemme. Kallion reunassa kasvaa valkoista hortensiaa Sissinghurstin tyyliin, kiitos Hannelen! Horsmat eivät tuossa vielä hyvin auki...



Eilen tällaista vaikka tähän keskipihan kohtaan osuu täysi aurinko. Muuten puutarhamme on puolivarjoinen paitsi etupiha. Keväällä tällä kohtaa valkovuokkoja ja vaeltaneita scilloja...



Varjolilja ja yökkönen...Alkavat tulla mieleen huumaavat heinä-elokuun illat, joita voi hyvillä keleillä jatkaa vielä syyskuullekin. Suomen syyskesä on ainutlaatuinen♥



Tämä touhu vielä menossa eli räystäspääskyt syöttävät poikasiaan. Kuva lankoni Pekka Mäkisen.



Emoilla on vielä touhua...Meillä valmistettu eilen kolmas satsi joululikööriä ja ihan oikeesti, siskoni kysyi, mitä haluan joululahjaksi?!! Tiesin heti:
Wrendalen Winter Mice♥



Eletään nyt kesä ja syyskesä ensin nauttien. Yritän olla tuomatta joulua tänne ennen lokakuuta! Merimme meren rannalla jossakin, mihin ei nyt voi lähteä, mutta aina voi kantaa unelmia♥

Lumoavaa loppuviikkoa kaikille♥ Ilmoitan alustavasti, että olen jäämässä lomalle, mutta en ihan vielä, mutta merta kohti on minunkin mieleni.

Love
Leena Lumi


PS. Lukekaa myös Binchyn Tulikärpästen kesä!

12 kommenttia:

  1. Lukekaa kaikki Binchyt! Ne ovat ihania! Koskaan en ole Irlannissa käynyt, mutta näiden kertomusten myötä heitin itseni keskelle kivisiä pientareita ja vihreitä niittyjä, keskelle kyliä ja kaupunkien keskustoja. Tein työtä kirjan loputtua päästäkseni takaisin omalle tontilleni. Joko Binchyt kolahtavat oitis tai eivät yhtään. Mutta suosittelen kokeilemaan!
    Miten ihanaa tuollainen iäti säilyvä ystävyys! Juuri eilen mieheni kanssa juttelimme siitä, että hänelläkään ei synnyinkylässään ketään kavereita enää ole, kaikki lähtivät kuka minnekin ja yhteydenpito on vuosikymmenten myötä jäänyt.
    Itse olen muutamassa paikassa asunut, mistään ei ole jäänyt pysyviä suhteita paitsi se lapsuudenystävvä juuri siinä tietyssä pitäjässä, minkä kyläteitä usein muistellaan. Tosin hänkään ei siellä enää asu, muttei kaukanakaan.
    Kaunista puutarhaasi ihailen, minulla ei kasva ikään, en siis enää edes yritä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka L., samaa mieltä, mutta nuo kaksi mainitsemaani ovat minulle unohtumattomat. Mehän oltiin kaksi viikkoa, sillä olimme muuttamassa Galwayhin vuonna koivu ja tähti.Koin siellä ihanimman ja uskomattomimman matkakokemukseni ikinä, siellä Connemaran nummilla, mutta toisaalta, Irlanti oli silloin aika paljon kehitysmaa ja onneksi intuitioini sanoi, että R. ei ota annettua työtarjousta vastaan. Riskiraskaus ja finaali ei olisi siellä sujunut, joten tuota viimeisen kuvan tyttöä ei takuulla olisi. Binchy on suuri tunnekysymys. Minulle kolahtaa.

      En tiedä, onko se iäti, mutta osan kanssa on. Mukaan on tullut jo yksi menetys (Merin kummisetä), avioeroja, uusia puolisoita etc., mutta aika hyvin pidimme yhtä pyöreisiin asti ja osan kanssa vieläkin. Reimalla ihan sama! Hän puhuu siitä paljonkin, etenkin kun menetti pari vuotta sitten veljensä aivan liian nuorena.

      Jatkuva muuttaminen vie paljon. Ystvätkin. Olihan minunkin muuttoni tänne Keski-Suomeen heikennystä vaikka iso joukko Luvialta ja Porista tänne hippibileisiini silloin saapuikin, kun täytin pyöreitä. Soi kuule kuumat musiikit...Taidamme muistella samaa kylää♥

      Minusta juuri nyt ei mitään niin erikoista, mutta ehkä olen jotenkin väsynyt. Taidan pitää kohta loman ja lähden ensin kohti merta ja sitten kotiin ja taas kohti merta ja Meriä. Kiitos ja halit♥ Kerran me kävellään siel kyläraitil yhres...

      Poista
  2. Suhina-Lempi ja Kassi-Alma, ei taida merkitä nuorisolle mitään! Voi jessus, melkein aidoilta lempeiltä näytätte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka L., sinä muistat kaiken! Usko tai älä, minä olin unohtanut Alman! Suhina jäi mieleen koska kylässä, jonka tunnemme, erästä henkilöä kutsuttiin Suhinaksi. Enempää en tohdi tässä kertoa:)

      ♥♥

      Poista
  3. Hyvää lomaa! Lapsuudesta asti mukana seuranneet ystävät ovat elämän suola ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, kiitos♥ Vaikka ei ihan vielä, hyvin pain kuitenkin...

      Nimenomaan niin!

      ♥♥

      Poista
  4. Sisko, olipas ihana blogijuttu. Ja kauniita kuvia puutarhastanne. teillä on kyllä aivan mahtava piha!!!! ja nuo suhinalempit. lapsuuden ja nuoruuden ystävyydet säilyvät koko elinajan. ihanaa kesäillan jatkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, kiitos♥ En aina kuin 'näe' sitä vaikka näenkin. Nuoruuden ystävät, jotka tuntevat, mistä juurista olet versonut, ovat elämän pitkospuut♥ Kiitos samoin teille!

      Bis bald!

      Poista
  5. Minulla on yksi ihana ystävä teinivuosilta. Kaikkea tuli kokeiltua yhdessä ja nyt niitä vuosia ja kokemuksia on kiva muistella. Opiskeluajalta kävi yllättäen visiitillä pari ystävää yhtä aikaa. Ihana nähdä ja jutella pitkästä aikaa.

    Vauhdikkaat Suhina-Lempit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, yksikin hyvä ystävä riittää pitämään pimeyden poissa...Muisteleminen tekee hyvää. Ikiystävälle ei tarvitse selitellä, hän tuntee juuresi, tietää mistä ponnistat, kuka olet.

      Eikö vain!

      ♥♥

      Poista