maanantai 19. syyskuuta 2011

Leena Lumi's Flower Power


Ja nyt vihdoinkin pääsen toteuttamaan tätä virtuaalista puutarhaunelmaani eli aloitan juttusarjan, johon vien vähitellen kaikki ne kasvit, joista pidän eniten. Kunnian aloittaa saavat kärhöt Kerron kasveista, miten olen ne kokenut, mikä niissä viehättää etc. Vältän nyt latinaa, vaikka sisälläni asuukin innokas botanisti. Vain jos lajitunnistuksen takia tulee muuten ongelmia, saatan mainita latinankielisen nimen. Teen tätä postausta 26 vuoden puutarhakokemuksella, jossa on ollut sekä ylä- että alamäkeä, sillä puutarha on suuri seikkailu. Jos löydät käsiisi Viherpiha -lehden toukokuulta 2003, kerron siellä jutussa Intohimolla puutarhasta sivukaupalla omasta puutarhastani, joka tosin on nyt siitä aika paljon muuttunut ja muutos on pysyvä olotila, sillä haluan villiinnyttää puutarhaani siihen, mistä kaikki alkoi ja sehän on tietenkin F.H.Burnettin kirja Salainen puutarha. Sain siis puutarhakipinän jo lapsena, mutta todellinen unelman toteutus alkoi kun muutimme vuonna '85 tänne Alvar Aallon huvilasaarelle. Pääset lukemaan enemmän jokaisesta esittelemästäni kasvista klikkaamalla kuvan alla olevaa otsikkoa. Sieltä löytyy sitten myös lisää kuvia. Pidän sekä sateesta että kukista:


Sade ja ruusut, sade ja ruusut...

Aloituskunnian saivat kärhöt kärhöt, joita on puutarhassani paljon ja ne vain lisääntyvät ensi vuonna. Nyt niitä kiipeilee mongolianvaahteran oksilla, hyvin tuottavissa kirsikkapuissa sekä yhdessä melkein pystyyn kuollessa luumupuussa. Emme siis kaada edes kuolleita hedelmäpuita, vaan tarjoamme ne kärhöjen kodeiksi. Jos haluat lukea enemmän kärhöistä ja nähdä lisää kuvia, mene tänne


Kartiovalkokuusen haaste ja viehätys kertoo tästä hurmaavasta, mutta joidenkin mielestä vaativasta, sokeritopan mallisesta kasvista. Valitsin tämän kuvan tarkotuksella, sillä tämä liittyy seuraavaan: Kuva on rakentuvan pergolamme toinen pääty, ja molemmat päädyt muodostuvat köynnöshortensioista ja niiden väliin jää muutama istuinryhmä, sekä mm. yksi kartiovalkokuusi.  Minä en tietenkään ole tyytynyt yhteen 'sokeritoppaan' vaan olen antanut itseni hurmaantua sataa.

Ja koska asumme Alvar Aallon huvilasaarella ja hän on nimennyt kaksi lempikasviaan, olen niitä molempia harrastanut innolla. Tässä toinen eli köynnöshortensia. Tämä kuvan yksilö on 'rakentamassa' pergolan toista päätyä. Köynnöshortensioita meillä kiipeää ison parvekkeemme pylväitä, kiviä, seinää sekä mäntyä pitkin. Tästä kaunottaresta voit lukea lisää täällä, jossa myös paljon kuvia.


Alvar Aallon toinen suosikki oli akileija. Tämä kukka saa olla meillä missä ikinä keksii haluta. Jo Montgomery on kirjoittanut, että akileijat tuovat keijuja puutarhaan, niinpä voit sekä luka, että nähdä enemmän kuvia tästä miltei mystisestä kukasta jutussani Akileija on keijukukka.



Pihamme tulvii alkusuvesta lemmikkejä, tätä kukista lumoavinta. Onko mitään niin kuin on lemmikin sini! Lemmikin nimi on monilla kielillä 'älä unohda minua', joten tähän kukkaan liittyy paljon romantiikkaa ja kaihoa. Jos haluat lukea enemmän lemmikistä ja nähdä 'forget-me-not' -polkuja yms., mene tänne



Syyshortensia on syyskesän kuningatar, jota ilman minulla ei voi olla puutarhaa. Se on valonkantaja syksyn hämärtyvissä illoissa sekä kantaa meillä myös pieniä, kirkkaita led-valoja talvella. Mitään runsaampaa hurmaa en ole kokenut puutarhassa kuin on syyshortensioiden kukinta. Kukkia voi helposti kuivattaa maljakkoon leikkaamalla muutaman komean kukinnon ja kuivattamalla ne alaspäin roikkuen vaikka keittiön verhotangolla. Juuri nyt minulla on kappa kuivuvista syyshortensiakimpuista. Enemmän tästä suosikkipensaastani löydät täältä



Ja sitten jossain vaiheessa tulee tietenkin talvi...Olen hulluna lumeen, joten luonnolisesti palvon myös lumipuutarhaa. Siitä voit lukea vaikka jutustani Puutarhan lumo, jossa paljastuu, milloin puutarha on minulle lumoavin. Myös Lumipuutarhan lumo kertoo lumen valosta kukkineen.


Koska kaikki eivät ole hulluina lumeen, lopetan tähän hetkeen ja alkavaan ruskaan. Jatkan tätä sarjaa, jonka siis aina löydätte sivupalkistani varmaan seuraavaksi pilvikirsikalla, mutta se voi mennä ensi vuoteen. Olen lukenut todella paljon puutarhakirjoja ja ne löydätte palkista yhden kuvan alta. Tämän vuoden puutarhakirjat löytyvät täältä


Mikäli Lumiasterit kiinnostavat sinua, näistä marron maan kukkijoista löydät enemmän täältä.



Leena Lumi's Garden on ystäväni yllätyslahja minulle. Siinä ei ole kysytty minulta mitä kuvia haluaisin esitellä ja osa on hyvinkin vanhoja, joten paljon on muuttunut. Se on kuitenkin osa puutarhani historiaa ja ilman eilistä ei olisi nykyisyyttä. Sinänsä kaunis puutarhafilmi ja varmaan tehty sydämellä. Intohimolla ja sydämellä rakennan myös puutarhaani, jonka haluan jakaa kanssanne. Nyt saimme tänään avattua portin, josta käymme yhdessä sisään ja tarina jatkuu...

nyt pilvikirsikalla

Ja kesäkuulla nautimme kulleroiden runsaasta helppoudesta sekä kukkien kauniista muodosta.

Tässä lehtosinilatva, joka on puutarhan ihana hunajakukka, mutta ei helposti antaudu kameralle eli kuvat eivät kerro tämän kasvin viehätystä.



Ja tästä alkaa tarina särkyneestä sydämestä...

...jatkuen Vaatimattomuuden Lumolla eli ristinummiruusulla 


Suven 2012 saa lopettaa malva, joka kertoo omaa tarinaansa.


Ja sitten onkin vuorossa ihana ruska



Jouluruusu - talven taikaa, suven suloa


Vastaan puutarhahaasteeseen



Etupihalle tuli revontuliatsalea 'Mandarin Lights'


Harjaneilikat vaeltavat levottomina, suvi...


Tuoksuherneitä sateessa


Pilvikirsikoiden kukinnasta grillikatoksen kautta köynnöshortensiohin ja vähän muutakin


Vastaan puutarhahaasteeseen viisi kauneinta kuvaa puutarhastani ja...


Ruskan esileikkiä, kesälumipisaroita ja...

Vielä lokakuuta 2013

Keltakurjenmiekat ja muita keltaisia kukkijoitani


Pilvikirsikan menetyksestä keijukukkien kautta kohti...


Helteisiä terveisiä Suomen Tahitilta ja ihanin kerrottu tulppaani ikinä!


Hansaruusu - Vaatimaton suven kuningatar


Voihan Vanille Fraise!

Kallionauhus - kaivattu kadotettumme palasi puutarhaamme


Helmiorapihlaja - lokakuu tarjoaa sytykkeitä uuden kevään odotukseen



'Puutarhassa minua innoittavat' eli vastaan Irenen haasteeseen


Onnenpensas - Puutarhakasvi, jonka kanssa on lämmetty hitaasti, mutta varmasti



Kesälumipisara eli suvikello - versus kevätlumipisara eli kevätkello


Viileän toukokuun puutarhaterveisiä kotisaareltamme


Magnolia - keisarien palatseista puutarhailijoiden unelmaksi


Helmiorapihlaja kaunehin on...


Keijunmekot - nuo somat viettelijättäret


Villiviini - syysruskan airut ja...



Huhtikuun kukkia sateessa



Toukokuun kukkia



Ruususen unta ja välähdyksiä viileässä suvessa




Suomen Tahitin ilot ja kirot



Omenankukat...Oi ihana toukokuu!


Moskovan kaunotar



Luna esittelee: Nurmikosta kukkaniityksi



Melkein jo cottage garden...



Lyhtykoiso - syyskesän oranssi mysteeri



Syyshortensia Wim's Red syrjäytti Vanille Fraisen etupihallamme, koska...



Villiviinikaari ruskassa - syksyn odotetuin



Hurmehappomarja - syrjitystä seuratuksi



Kolme asiaa -puutarhahaaste



Tetenarssit - pienet, suloiset, kestävät yllättäjät


Idänsinililja eli scilla - sininen pyyteettömyyden kuningatar



Toukokuuta raesateessa puutarhapäiväkirjan kertomana



Atsalea - Revontuliatsalea 'Northern Hi-Lights'



Valkoisesta puutarhasta yhdellä tipulla



Heinäkuun 2017 kukkia entisin kujein, mutta jotain uuttakin...



Mongolianvaahteroiden tunnelmissa viikonloppuun



Keväällä 2018 äitejä ja isoäitejä onniteltiin valkoisin scilloin



Kaikkien aikojen kuumin ja kuivin suvi oikein innosti sormustinkukkia. Japanilainen rinne vyöryi niitä, mutta tässä on paras mihin yllän saadakseni mahdollisimman monta omapäistä kukkijaa samaan kuvaan. Sormustinkukka tietää missä se kaunehin on ja valitsee itse paikkansa. Kukkia keskiviikolle jutussa muutama lähikuva lisää.



Varsin uusi intohimoni eli varjoliljat pitivät kuumasta suvesta. Näitä toki kasteltiin. Tarkoitus oli alunperin istuttaa vain valkoisia, mutta kun sain joltain puutarhaliikkeeltä vahingossa punaisia ja huomasin sen seuraavana suvena, mihin tietysti sain korvaukseksi valkoisia, päätinkin pitää kahta väriä. Valkoiset ovat selvästi arempia ja heikompia, mutta kyllä niitäkin jonkun verran kukki ihan kivasti. Lisäkuvia jutussa Kukkia keskiviikolle



Kallionauhusten hellesuvi 2018 ja vilkaisus aikaisempiin vuosiin Osa kallionauhusten kukista jätti kuivuuden takia kukkimatta kokonaan. Kuvassa parasta, mutta ryhmässä monta kukkimatonta. Kun on noin 3000 neliön puutarha, ei jaksettu enää näitä kastella, kun oli uusiakin istuksia tehty arvaamatta millainen Tahiti saaremme voi oikeasti olla. Toisaalta nyt kuumaa ja kuivaa taisi olla koko Suomessa ja kaikki ennätykset paukkuivat yli.



Verenpisaroita sateessa ja...Vasta syyskuussa saimme sateet.



Tuurenpihlaja: Suosikkipuuni juuri nyt!



Lehtikuusi - notkea, huojuva hitailija taitaakin olla....



Atsaleat - sydämeni lumoojat, Sissinghurstin arvostetut, metsäkauriiden herkut ja ripaus japanilaista puutarhaa  (2019, paljon atsaleoista)


Akileijan lumoissa



Viherlandia -päivä äidin ja siskon kanssa ja aina mahtuu vielä yksi terassihortensia



Sormustinkukka - cottage gardenin kuningatar, sydänsuven valtiatar



Sama polku eri vuosina eri vuodenaikoina


Kaukasianmaksaruoho - yllätys meillekin!





Keväämme 2021 suuri ilahdutus jo kolmatta kertaa on sorsapariskunta, joka viettää pihallamme nyt vielä aikaa yhdessä, mutta kohta uros lähtee aamulla töihin eli pesänrakennukseen ja naaras nukkuu sen aikaa puutarhassamme hyvin maastoutuneena. Viime vuonna vain noin viisitoista kotiloa kun ennen sorsia ziljoona. Illasta uros saapuu ja he huilaavat, sitten alkavat syömään ja tietysti ruokalevot, sillä uroksella ollut kova päivätyö. Tämän jälkeen alkaa kalliomme ja pienen lehdon läpi virtaavan ojan vesissä riemuitseminen. Sitten paljon syöntiä ja hoitavat myös lehtoa, joka on kotiloiden kuningasmaata. Illasta kylvyn jälkeen nousevat lentoon salaiseen yöpaikkaansa. Hyvä juttu, sillä pihallamme vierailee monenlaisia yöeläimiä. Lumimies oli pihalla sorsien saapuessa ensi kertaa tänä vuonna ja ne olivat aika rauhallisesti. Armaani oli suorastaan liikuttunut kun siipien suhina lähestyi ja juoksi heti kertomaan, että 'nyt ikkunaan.' Osa innosta menee kyllä hyötypiikkiin, sillä ei mitään kotilojahteja iltamyöhällä, mutta myös sorsauroksen huolehtivaisuus on tehnyt vaikutuksen. Oi riemua! Ja kun pesä on valmis, sanomme hyvästit seuraavaan kevääseen.



Syyshortensia Vanille Fraise on saanut meillä kovaa kyytiä eli siirtämistä ja niiden jälkeen heikkoa kasvua. Nyt on selvästi ensimmäinen syksy, jolloin se näyttää ihanuuttaan. Kaikki kerrotaan jutussa 
Voihan Vanille Fraise! Tämä on sitä kohtaa alapuutarhasta, joka on lehdon alapuolella. Seuraajat tunnistavat sillan ja sitä vartioivan kartiovalkokuusen. Ja kaiken huipuksi vasemmalla on timanttituija, 'Smaragd' ja niitä on useampiakin. Tuijia emme ikinä tontillemme halunneet, mutta jokin muutti mielemme. Tässä on isohko kivi ja sen päässä kasvaa tämä pensas ja sen takaa nousee itse siementänyt tammi. Saavat olla yhdessä.


Vanillen syvin olemus on olla ensin valkoinen ja sitten vaihtaa kauniisti vaaleanpunaiseen. 
Olen lannoittanut kaksi kertaa rodo- havulannoitteella kasvukautena ja nyt on jo syyslannoituskin saatu.


Meistä tämä on hyvin kaunis♥ Vasemmalla on merimänty eli mänty, joka on samanikäinen kuin kuopuksemme, jolle saarikotimme on syntymäkoti. Sen alle olen siirtänyt mustilanhortensian, jolle ei tänä vuonna ole kovasti riittänyt voimia/kiinnostusta kuin lannoitusten verran. Hänen vuoronsa on ensi suvena. Se onkin jo vanhempaa sarjaa, mutta veikkaan, että elpyy, koska teki kukkiakin.


 
Hortensiaa on sanottu sisustuksellisemmaksi kukaksi kuin mitään muuta. Niin samaa mieltä. Kun hortensioihin rakastuu, se on menoa eikä kukaan vikise vastaan. Koska teemme jonkun viikon päästä taas lähtöä jonnekin, aiomme verkottaa alapihan kaksi uutta tuijaa, atsaleat, jotka molemmat Ruususen unta, päärynäpuun, Casper Julianin valkea kuulaan ja kastanjan sekä tämän kaunottaren. Siinä ja siinä, ehkä tuo kuvan tuija on vähemmän houkuttava jo eläimistölle kuin jo verkotettu nuorin syyshortensia Grandi Flora, jossa oli jo jänis käynyt. Meni verkkoon heti!


Päärynäpuu heräsi eloon vasta kuusen suojassa


Epäilen, että vielä esittelen teille uusimman syyshortensiani, mutta en halua nyt sitä tähän sekaannuttaa. Luen hirveän kiinnostavaa kirjaa, joka on kuin minulle luotu, joten siinä nyt. Ajankuluksi kurkatkaapa vaikka tuota yli 40 vuotta vanhaa syyshortensiaa Grandi Floraa, niin tajuatte, miksi hortensiat ovat minulle enemmän syksyllä.

syyshortensiaterveisin 9/1922 Vanille Fraise

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

SUUNNITELMIA, HAAHUILUA JA VÄHÄN MUUTAKIN

Hei!

Kesä ei ole mitenkään vielä kokonaan ohitse, kuten tästä Iineksen syyskuun perhoskuvasta voitte huomata, mutta niin vain on tänään istutettu toisiin ruukkuihin callunoita kun toisissa pelargoniat kukkivat upeimmillaan. Puusavotta on myös ollut ohjelmassa, emmekä ole ehtineet muuta kuin brunssata, joten tämän jälkeen alan kokata vimmaisesti.

Siis minulla on semmoista asiaa, että älkää nyt sitten huomisesta alkaen ihmetelkö, mitä minä oikein postailen, sillä NYT vien taiteilijat palkkiin, kuin myös Leena Lumi's Flower Power alkaa ja jatkuu ensi keväänä. Jossain vaiheessa, voi olla myös ensi viikolla, vien myös keittokirjat oman kuvansa alle. Tämä palvelee niitä lukijoita, jotka haluavat nopeasti löytää, vaikka kaikki 'tekemäni' keittokirjat. Puutarhakirjathan ovatkin jo oman kuvansa allla ja löytyvät täältä nopeasti. Myöhemmin, joskus, vien myös sisustuskirjat oman kuvansa alle, jolloin sisustushullut voivat löytää tarvitsemansa nopeasti. Leena Lumi's Library ei ole ollenkaan niin antava kuin nämä asiaryhmitellyt kirjaosastot. Ryhmittelystä tulikin mieleeni Jacques Bonnetin kirja Kirjaston henget, jonka on lukenut suomeksi nyt myös Hannele. Olen ollut ihan hiljaa hiukan huolissani hänen äidinkielensä säilymisestä, mutta nyt tulikin tämä ilahduttava yllätys. Miten minulle tulikin mieleeni, että voisimme aina välillä, joku joskus lähettää Hannelelle jonkun suomenkielisen kirjan...Hannelella on myös kirjablogi, joka löytyy täältä

Olen usein liian vuolassanainen, mutta tänään pelastutte, sillä minun on nyt rynnättävä tekemään paprikabroileria, fetasalaattia etc.

Siis: Mitään kovin oleellisen uutta ei ole ensi viikolla ellei taivas putoa alas. Loppuviikosta yritän tarjota tyylikkään ja innoittavan ruokakirjan ja seuraavalla viikolla sitten on sisustusta ja ehkä myös Kleopatraa...ja sen jälkeen on saatava ahmia dekkari!

Lupaksia täynnä olevaa viikkoa teille kaikille!

Love
Leena Lumi

PS. Ja muistakaa, että Jacques Bonnet on 2.10. täällä