Leena Lumi

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Kera kukkien ja rantojen kohti juhannusta: Poimintoja sieltä sun täältä

Kesän suurin odotus meillä ovat atsaleat. Tämä on etupihalta ja tämä on se, josta jotkut eläimet söivät kaikki kukat, kun olimme poissa. Opetus oli niin kova, että tämä vapautettiin verkosta eilen aamulla ja toisella puolella oleva juuri ennen kuin ystäviä kylään. Ja sen viereen jäi verkon sisälle vielä nuppuinen. Mitä ilmeisemmin joidenkin kukkien nuput ovat niin makeita, että villieläimet eivät voi niitä vastustaa.

Tämä on pohjoisrinteestä ja voi erittäin runsaasti. Vieressä on pienempi vielä suojattuna, koska nupuilla. Nämä valkoiset keltaisella koristeltuna ovat joko Northern Hi Lights tai Illusia. Jos Northern on ollut loppu, olen ottanut Illusiaa.

Edelleen pohjoisrinteessä ja takana yksi suurimpia kartiovalkokuusia ja vasemmalla suuret kuunliljat tavoittelevat kohta jo kukintaa. Ainakin Northernissa on hurmaava, suorastaan eroottinen tuoksu. Ja mikä parhainta, atsaleoissa on vahva ruskaväri.

Valkoisten lisäksi on kolme Ruususen uni atsaleaa, mutta komein on vasta nupulla, yksi on piiloutunut köynnöshortensian taakse ja kukkivasta äsken ottamani kuva on halju eli uusi kamera, bitte! Jos haluatte nähdä koko atsalearakkauteni, googlatkaa Leena Lumi's Flower Power Leena Lumi ja valitkaa sieltä atsaleatarinat. Moniin kasveihini liittyy tarina.

Tämä rakkaus alkoi ehkä 2019 vai oliko aiemmin....

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

Nyt kävelin tien yli Eevalle ja mitä näinkään. Kolme tämän kokoista ja ihanan väristä karjalanneitoa riippui terassin varjona ja somistuksena. Yritin ottaa kolmea kaikkia yhtä aikaa näkyviin, mutta ei onnistunut. Käyttäkää mielikuvitusta: Tämä on huumaa!

Kaunista, kaunista ja myös kodikasta♥ Kiitos Eeva♥

Minusta Eevalla on erittäin hyvin toteutettu terassi kokonaisuutena aina katosta myöten.

No mitäs nämä pampulat ovat? Helmiorapihlajan nuppuja♥ Meillä näitä on etupihalla kolme ja kaikissa nyt kukinta aukeamassa.

Suuressa hurmiossa tästä teetettiin parit taulutkin! Eikä ihme, sillä tämä pikkupuu, Grataegus Mordnenensis 'Toba' kasvaa pienen ja suurenkin pihan sulottarena sekä saa upean ruskavärin.

Serkku mm. oli eilen kylässä ja nyt menemme katsomaan kohta hänen uutta taloaan, jossa ei pihalla paljoakaan puutarhaa, joten tämä saa nyt aloittaa omistajan valinnasta puutarhapihan.

No on siellä jo toki kaunis Venus -patsas ja sitä 'vahtii' Kara taustalla.

On ihanaa päästä vähän mukaan pienen pihan suunnitteluun. Lähtökohta sama kuin minullakin, että kasvissa pitää olla myös ruskaväri♥

Anne -serkun pionit. Upea ryhmä, joka kannattaa tukea.

Toki siellä jo kukkii juhannusruusu, kun meillä vielä nupuilla. Puolivarjon puutarha on eri kuin paahteinen piha. Kiitos Anne♥

Villikukkaniittymme edistyy, mutta enää vähän on lemmikkejä. Suvi kuluu niin nopeaan.

Tyttäremme Merin puutarhassa kukkivat pionit. Paljon muu ei olisi mahdollistakaan, sillä kahta seinää kiertävää terassia puretaan ja juuri siinä kohtaa on vanha puolikaarinen kerrospuutarha. Sitä olisi tehnyt mieli ennen remppaa tonkia, sillä sieltä tulee löytöjä esiin. Ihan euforiassa pääsin jo vähän puutarha-arkeologiaan tutustumaan.

Ainakin valkoisia liljoja tulee ja gladiolusta, muu on vielä hakusessa.

Moskovan kaunotar on nuppuisena kuin täynnä helmiä. Varmaan yksi kauneimpia syreeneitä ikinä. Nyt meidän jo ihan auki ja kukat ovat suuret ja valkoiset eli tuo hento puuteripinkki uupuu ja helmet vei pitkä, kaunis nuppuvaihe.

Alppikärhöä, Albina Plena, meillä on kaikkialla. Tämä kasvaa vähän kyytiä saaneen syreenin juuresta kohti ikivanhaa syyshortensiaa. Kaksi upeaa jättimäistä syyshortensiaa ja nehän ovat vielä ihan paljaat, joten tämä saa kasvaa tiettyyn korkeuteen kummassakin. Vielä ei ole haitannut, mutta kohta pitää alkaa olla tarkkana.

Tästä se kärhövillitys alkoi. Luumupuu oli tuottanut kauan ja paljon, mutta sitten ei enää. Keksimme laittaa kärhön kiipeämään sitä ja se oli meistä niin kaunis, että emme pysty enää laskemaan kärhöjemme määrää....

Varokaa, olen hulluna hortensioihin ja niitä on montaa merkkiä, mutta ehkäpä Paniculata 'Grandiflora' on se ihanin sekä tietysti köynnöshortensia. Näihin palataan myöhemmin, Tässä kohtaa tosin voin muistuttaa, että kun terassihortensianne jo näyttäisi paremmalta maassa kuin ruukussa, istuttakaa se maahan. Kerran minulla on kukkinut jo edellisvuotinen. Saas nähdä kuinka käy tänä vuonna, sillä muutama laitettiin maahan. Ja osa orvokeista tänään myös.

Valkolehdokki. Suomen suven eksoottisin kaunotar monellaan...♥

Orava köynnöshortensian turvassa nauttimassa lounasta. Eipä mene lintujen pesille.

Näin unta, että kivitalomme oli....

Kullerot ja kohta myös

keltakurjenmiekat.

Bessun Holger Isabella syreeni, joka voi mahtavasti kuten meidänkin. Tämä on ihana syreeni♥ Kiitos Bessu♥

Juhannusruusu on niin Suomen juhannusta kuin niin monet sydänsuven juhlaan keskittyvät perinteet.

Lokki -veneessä jo Päijänteellä ensimmäisenä tai toisena vuotenamme täällä Keski-Suomen saaressa asuessamme. Kaksi vuotta suorastaan asuimme suvet veneellä. Päijänne tuli tutuksi.

Nuoruuden rannat ja sannat ovat kuitenkin Yyterissä ja meressä. Tänä vuonna vien tyttäremme Merin ja koko poppoon vihdoin Yyteriin. Sieltä tietty Reposaareen ja Merimestaan.

Me yhdessä jo kymmeniä vuosia. Tämä kuva Reposaaresta 2015, jolloin teimme lähtöä syyskuussa Itävaltaan, Puolaan, Slovakiaan.... Itävaltalaiset ystävämme tarjosivat meille muistopäivän kunniaksi illallisen linnassa ja yön siellä. Helmuth ajoi meidät seuraavana päivänä Wieniin, jossa kolmisin vaelsimme yli keskiyön. Oli käyty katsomassa Klimtin taidetta yms. Kuljimme vuoroon kävellen ja välillä taksilla. Sisareni otti kuvan, josta tulikin sattuman kautta 2016...Kiitos Merja♥

Tässä on meri, Reposaari ja lokit. Aallot ja kaikkeus...Kiitos Sari Kalliomäki♥

Casper Julian lokkihatussaan tekemässä luontotutkimuksia♥ Kiitos kuvasta♥

Lokinpoikanen Yyterissä niin terhakkaana tutulla rannallani, sannallani...Kiitos Pekka Mäkinen♥

Ihanaa mittumaaria kaikille♥ Grillataan ja chillataan♥ Ihan sama paistaa tai ei, aurinko on meissä itsessämme ja etenkin vauvoissa: Ne ihan hehkuvat ja pienikin asia on noille muruille suuri ihme. Olen jäämässä piakkoin kuukauden totaalilomalle. Pakko kertoa, sillä muuten saan privaatisti sellaisen kysymysvyöryn, että ei tosikaan. Ihanat te kaikki♥
Juhannusterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

torstai 16. kesäkuuta 2022

Lukemista laiturille, terdelle, puutarhaan, veneelle, mökille, sadepäiviin...ja hidastelun opettelua...

Kiitos kahdelle kirjailijalle, jotka minut tuntevat. He saivat minut pysähtymään. Luen jo, mutta katsotaan, milloin postaan, sillä nyt jo uutuuksissa. Luen hitaasti nauttien. Toinen minut tunteva totesi, että "Lepää, Leena, olet ollut kovilla, ei ihminen jaksa paahtaa loputtomasti ilman luovia taukoja..." ja toinen: "Kiitos Leena luottamuksesta! Toivon, että saat aikaa itsellesi. Se, mitä olet vuosien aikana tehnyt kirjallisuuden hyväksi, on erittäin tärkeää. Kiitos kaikkien kirjailijoitten puolesta. Kirjan tie toisen luo on aina arvoitus, ja hyvä niin. Sydämestäni toivon sinulle lepoa ja onnellista kesää läheistesi kanssa." Kiitos teille♥♥ Perille meni.

Milloin sitten tietää, milloin on aika pysähtyä? Minulle se kävi samoin kuin muistaakseni oli uusimmassa Kotilääkäri -lehdessä, joka nyt on lainassa. Henkilö luki työhönsä liittyvää kirjaa ja sen luettuaan hän ei muistanut mitään. Minullakin oli menossa viisisataasivuinen teos ja jo puolessa välissä pysähdyin, sillä olin ihan kuutamolla. Ei hajuakaan, mitä olin lukenut.

Kuten muinakin vuosina listaan teille jotain luettavaa, uutta ja vanhaa, loma-ajan sade- tai poutapäiviin.

Johanna Lehtinen ja Tanja Hakala: Laiturilla

Kaikille merta rakastaville ja tietysti tämä on sisustuskirja kaikille!

Ilona Pietiläinen: Tummuvien iltojen taikaa

Kohtahan illat jo tummenevatkin. Olen itse heinäkuun lopusta alkaen nauttija eli oma terde on silloin kultaa. Siellä syödään ja katsellaan auringon laskeutumista Päijänteeseen. Lepakot suihkivat, suih, suih ja ilmassa alkaa tuoksua puutarhan raukea makeus.

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Lukuvuoteni paras teos ja mikä kansi♥

Ville Hytönen: Johannes Andreas

Tässä yksi vuoden parhaista. Jos on lukenut vain arvostelun Helsingin sanomista, joka tietysti oli hyvin kirjoitettu ja faktaa, mutta minun mielestäni väärin painotettu, moni jättää kirjan väliin. Tässä on teos kuumaan ryhmään♥ Eikä sillä tavalla väkivaltainen kuin voisi luulla.

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

Kirja joka vei minut Wieniin ja ystäväni Nizzaan. Kirja joka ei unohdu!

Elisabeth Stroutin teokset ovat kaikki kultaa!

Ann-Marie MacDonald: Armon yö

Kirja joka viistää mieltä kuin isokoskelon siipi vedenpintaa...

Simone de Beauvoir: Erottamattomat

Jokainen sivu on onnea, onnea yhä vain isommiksi paisuvin kirjaimin. Ja minä rakastan teitä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, rakas menneisyys, rakas nykyisyys, oma rakas erottamattomani. Rakkaat terveiset, Zaza-kulta.

S. de Beauvoir

Anne Svärd: Jackie

Hän odottaa tiettyä junaa, joka veisi hänet elämän sykkivään keskiöön. Jotain joka valtaisi hänet niin tyystin, että muusta ei väliä. Junat voivat jäädä tulematta, mutta ei Jackien. Pimeydestä häntä kohti tulee juna ilman valoja. Juna kuin yö. Juna juuri Jackielle. Siihen hän nousee eikä tämän jälkeen tarvitse enää murehtia elämän tapahtuvan jossain muualla. Se on nyt hänessä ja miehessä, joka täyttää Jackien odotukset hänen ihmisparistaan. Hänen kaltaisestaan.

Bengt Jangfeldt: Axel Munthe - tie Caprin huvilalle

Yksi parhaimpia elämäkertoja!

Carol Shieldsiä ei ole ohittaminen♥

Ann Patchett: Hollantilainen talo

Tässä suositus lapsuudenystävältäni, kiitos♥ Kirjassa on lukuromaanin lumoa!

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

Ankarat Alaska -kirjat taitavat olla minua varten

David Vann: Kylmä saari

Alaskassa ollaan...hyytävää.

Mark Sullivan: Palavan taivaan alla

La Scalan pimeydessä tenorin jatkaessa harjoituksiaan, Pino pakenee henkensä edestä sekä mahdollisia tappajiaan, että omaa pimeyttään. Mitä hän olikaan tehnyt? Miksi hän vaikeni, kun piti huutaa ja puolustaa? Mielettömänä, musertuneena Pino kuulee tutun aarian:

”Ridi, Pagliaccio, sul tuo amore infranto.” (“Naura ilveilijä särkynyttä rakkauttasi”)

“Ridi del duol, che t`avvelena il cor!” (“Naura surulle, joka myrkyttää sydämesi.”)

Kommentti:

Heikki28. toukokuuta 2020 klo 23.58

Olen suositellut tätä kirjaa monelle. Niin lämmin tarina jossa tuoksuu Italian maalaisruoka viini ja valkosipuli kaiken kauheuden keskellä. Paras kirja jonka olen lukenut toisesta maailmansodasta. Uskomaton tarina joka päättyy suureen suruun kaiken ilon keskellä. Pino Lellan tarina on jotakin poikkeuksellisen kaunista. Sota päättyy ja onnistut vaikka missä mutta sydämesi jäi johonkin.

Sotien kirjat Leena Lumissa...

Ikävän ajankohtaista...

Tästä kollaasista löytyvät myös uusimmat dekkarit! Itsekin nyt yhtä luen...

Nyt päivälläkin, sillä kerrankin olemme saaneet kunnolla sadetta♥

Tätä kirjaa on odotettu, sillä Edvardssonin Aivan tavallinen perhe oli yllätys niin

minulle kuin yli 4 000 siitä kiinnostuneelle.

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Ilmestymisvuonnaan lukuvuoteni paras♥

Keräsin muutaman kollaasin ranskalaisesta kirjallisuudesta, tässä niistä yksi. En ole lukenut ranskaa, mutta jokin minuun vetoaa ranskalaisessa kirjallisuudessa ja musiikissa.