Vaihtelevissa tunnelmissa viikonloppua kohti...

Vaihtelevissa tunnelmissa kohti viikonloppua. Suru, pelko, uhat, uutiset, menetykset...ja toisaalla sitten puhkeava kevät. Kevätpuromme on auennut ja se soi ja soi. Suloiset metsäkauriit käyskentelevät hämärällä puutarhassamme ja ensimmäiset esikot tunkevat jo maasta. Narsissit ovat päivät ulkona koulutuksessa, kohta ne saavat jäädä jo yön yli ulos. Juuri nyt suloinen metsäjänis puputtaa lintujen syöttöpaikalla, kohta saapuvat pikkukauriit...

Sivujen näyttölaskuri liikahti yli kahden miljoonan, josta teille kaikille kiitos♥ Kukapa tätä olisi uskonut, kun aloitti tällaista 'pientä harrastusta' kuin kirjabloggaaminen...Yhdessä on menty niin ilot kuin surut ja myös ne harmaat päivät, jolloin pienikään valontuike ei ole näkynyt. Joku kuitenkin aina on lopulta seisonut tunnelin päässä ja vilkuttanut kädellään, joiden sormenpäissä tuikkivat tähdet.

Pääsin tänään ensimmäistä kertaa kunnolla haravoimaan ja olihan se kivaa. Sitä ennen naapuri löysi minut jo yhtenä päivänä haravoimasta lunta:) Suomen kevät, se on niin järkyttävän hidas...Todella levollinen viikonloppu tulossa, sillä ensi viikolla tällaisen introvertinkin pitää ryntäillä ilman välipäiviä. Aion mennä sänkyyn Ferranten kakkososan kanssa ja mukana seuraavat rypäleet ja Ritari-juustotikut. Suomessa osataan tehdä todella hyviä juustoja! Jos kaipaatte jotain kaunista, syvää elämystä, kurkatkaa näitä Minttulin joutsenia: Sibeliuksen ja Suomen kauniit kansallislinnut, joita katsoessa kokee sekä elämän haurauden kuin myös sen voiman.

Rauhallista viikonloppua teille kaikille tasapuolisesti♥

Love
Leena Lumi

Time To Say Goodbye

Sonja Lumme: Tomaaatti

Tomaatti mikä ihana asia! Olen joskus miettinyt, että onkohan tomaatti toisilla meistä sukugeeneissä, sillä minun lapsuudenkodissani ei tomaattia ollut pöydässä, vaikka se olisi kauppiaan perheessä ollut helppoa, mutta niin vain minä sitä aina halusin ja myös onneksi sain. Kun lapsuudenystäväni kanssa lähdimme ensimmäiseen kesätyöpaikkaamme eli sokerijuurikaspellolle, laitoimme ehdoksi tomaatit! Ystäväni isä meidät sinne tilalle sitten joka aamu ajoi ja joka aamu myös totesi, että 'likat, te syötte enemmän kuin tienaatte!' Tomaatti oli varmaan alkusuvesta joskus kovinkin tyyristä. Ja se mitä olen aina kaivannut, mutta yhtä vain en mä saa..., on kasvihuone. Kasvattaisin siellä vain tomaattia ja munakoisoa. Siinä parivaljakko minun makuuni ja varmaan monen muunkin. Tomaatista voi kertoa vaikka miten monta tarinaa ja nyt lähdemme erään perusteellisen äärelle.

Sonja Lumme on kirjoittanut ison tarinan Tomaatti (Readme.fi 2017), joka on minusta hyvinkin täydellinen tietoteos tomaatista. Kirjan upeat kuvat ovat Arne Nylanderin. Saamme tietää tomaatista sen historian, kaiken sen erityyppisistä kasvatusmahdollisuuksista eli tokikaan kasvari ei ole ainoa, mutta tehokkain. Sen lisäksi saamme tietää tomaattilajikkeista, joita on tuhansia, tomaattia uhkaavista taudeista ja tuholaisista sekä tietysti ihania, herkullisia reseptejä tomaatista. Tämä herkku on myös äärimmäisen terveellinen, monia sairauksia ehkäisevä antioksidantti. Se sisältää paljon mm. lykopeeniä, jossa suomalaisilla on muita eurooppalaisia matalammat tasot. Tomaatti voi ehkäistä syöpää, erityisesti eturauhassyöpää. Se voi ehkäistä aivohalvausta sekä parantaa veren kolestrolitasoa, josta viime mainitusta on meidän perheessä selvä näyttö. Kun aloimme nauttia capresea eli maailman terveellisintä salaattia kaksi kertaa viikossa, Lumimiehen kolestroliarvot menivät kohdilleen. Tomaatin on todettu myös ehkäisevän harmaakaihia sekä vähentävän masennusta ja muistisairauksia.

Tomaatti voi olla melkein mitä väriä vain, ei aina punainen. Tässä keltainen 'Zeltaja'. Koska Sonja Lumme on täysin tomaatin viemä, annetaan hänen kertoa, mistä se alkoi:

Minut on kasvatettu kasvihuoneen lämmössä. Äitini, joka sai kaiken kukoistamaan, kasvatti tomaatteja kasvihuoneessaan. Siellä opin jo pikkutyttönä rakastamaan tomaatintaimien raskasta, vihreää tuoksua. Ja tomaattia kasvina! Se on ilman muuta lempilapseni puutarhassa. Tomaatti on mahtavan monimuotoinen, vaativakin, mutta antaa toisaalta kasvattajalleen paljon anteeksi. Sen sinnikkyyttä ja elinvoimaa ei voi olla ihailematta. Tuntuukin siltä, että jokaiselle mullasta pungertavalle tomaatintaimelle on annettava mahdollisuus - ja siksi olen joka kevät pulassa alati kasvavan taimiarmeijan kanssa.

Mutta kun se matka siemenestä sadonkorjuuseen on niin kovin kiehtova ja antoisa! Sen aikana ehtii tutustua tomaatintaimen sielunelämään, huolestua vaisua alkua ja ihmetellä valtavaa kasvuvoimaa. Tunnustettava on, että tässä asiassa matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä, ja harrastus vie pikkusormen jälkeen koko käden olkapäätä myöten.

Kuten huomasitte, suotta tomaattia ei kutsuta myös lemmenomenaksi! Sehän on kuin mystinen, mutta vaativa rakastaja, joka palkitsee rakstettunsa ensin tuoksuttuaan raskasta, vihreää tuoksua, sitten vähän esittäen heikkoa, mutta yllättäen syleillen elinvoimaisesti karkottaen kaiken pahan, mikä ikinä rakastettua voisi kohdata.

Kirjassa on toinen toistaan upeampia kasvarikuvia, mutta tässä on nyanssi, joka kannattaa tomaatin kanssa muistaa: Tomaatti viihtyy parahiten, kun päivälämpötila on +20- 25 astetta, mutta mittari ei laske yölläkään alle kymmenen plusasteen. Liian kuumassa taas tomaatin lykopeenin tuotanto laskee ja se kärsii muutenkin, mikä sitten myös siinä näkyy, Niinpä kuvan kaltaisessa tuulettuvassa kasvihuoneessa kasvaa onnellinen, herkullinen tomaatti.

Ellei ole sitä kasvaria tai edes isoja ulkoseinätiloja muutenkaan, voi vaikka parvekkeella kasvattaa pieniä pensastomaatteja. Ne ovat ilo silmälle ja tuleehan niistä vähän satoakin. Nämä terhakat pystykasvuiset tomaatit tuottavat pientä satoa ja se kypsyy kerralla, mutta yrittänyttä ei laiteta tässäkään.

Tomaattilajikkeita on siis tuhansia, joten tästä saa kasvatettua kyllä huikean harrastuksen. Kirjassa esitellään kiitettävästi eri tomaattilajikkeita sekä tekstein että kuvin. Kuvassa 'Brown Berry', jolla on mahonginruskeat hedelmät. 'Brown Berry' on kasvihuoneessa kasvatettava runkotomaatti, jonka maussa tumman tomaatin täyteläisyys yhdistyy kirsikkatomaatin makeuteen.

Tomaatti rakastaa kesänlämpöistä vettä. Aurinko lämmittää veden tummassa tynnyrissä ja samalla kasvihuone saa lämmönvaraajan viileiksi öiksi.

Lumpeen kirja on niin perusteellinen, että intohimoinen tomaattiharrastaja jopa kerää siemeniä talteen: Kurkkaa Sonjan puutarhassa Luku Siementen kerääminen oli varsin vaikuttava. Siemenet fermentoidaan ja voi pojat, tämän takia en varmaan saa kasvaria, sillä pakkohan tätä olisi kokeilla! 

Kirjan ruokapuolella eli tomaatti keittiössä on mm. kuvan vihreiden tomaattien chutney. Tämä menee minulla kokeiluun, sillä ihastuin vihreiden tomaattien makuun jo edesmenneen anoppini keittiössä. Siinäpä maku, jota en heti osaakaan kuvailla..., mutta siihen tulee himo.

Nautimme myös lämmittävää tomaattikeittoa, bruchettaa, gemistaa eli täytettyjä tomaatteja kreikkalaisittain, valmistamme pestoa ja omatekoista tomaattikastiketta. Leivomme rustiikkisen tomaattipiiraan sekä

valmistamme itämaisen salsan:

0,5 kg kypsiä tomaatteja, mielellään oransseja tai keltaisia
1 punainen paprika
kypsää mangoa (2 dl kuutioina)
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
3 kevätsipulia
10 cm:n pätkä sitruunaruohoa
1 tuore chili
1 limetin mehu
0,5 sitruunan mehu
2 rkl kalakastiketta
1 rkl ruokosokeria
nippu lehtikorianteria
nippu minttua

Leikkaa tomaatit ja paprika pieniksi kuutioiksi. Leikkaa kypsästä mangosta posket ja viillä hedelmäliha kuoresta. Kuutioi sekin.

Kuori pala tuoretta inkivääriä ja silppua se. Silppua myös valkosipulinkynsi. Paloittele kevätsipulit ja hienonna tuore sitruunaruoho.

Maista chiliä, jotta tiedät sen tulisuuden, ja silppua sitä sopiva määrä maun mukaan. Salsa saa olla tulinen.

Laita kaikki pilkotut ainekset kulhoon. Purista limetistä ja sitruunasta mehu pieneen kulhoon, lisää kalakastike ja ruokosokeri ja sekoita, kunnes sokeri on sulanut. Kaada kastike salsan päälle ja sekoita.

Silppua lehtikorianteri ja minttu ja sekoita ne salsaan.

Maut pyöristyvät, kun annat salsan tekeytyä viileässä muutamia tunteja, mielellään vaikka seuraavaan päivään. Salsa on herkullinen salaattina, lisukkeena ja ihana grillatun tai paistetun kalan kanssa.

Tässäpä erinomainen kirjasuositus hänelle, jolla on aikomus alkaa kasvattaa tomaattia itse. Olen kerran kokeillut edellisessä elämässä puutalon seinän vierellä ja vakuutan, että omakasvatetun tomaatin makua ei voita mikään. Ymmärrän, että Lumimies voi nyt vähän pelätä tätä kirjaa, sillä tontillamme on loistavasti tilaa kasvarille! Nyt myös pystyn vakuuttamaan, että hyöty olisi moninkertainen, kun saisin herkullista, terveellistä, omaa satoa säilöttäväksi asti. Ja kiitos Sonjan kirjan, onnistuisin erinomaisesti!

Kirja kaikille tomaattihulluille♥

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

Huhtiarvonta 2017 Leena Lumissa!

Blogisynttärit Leena Lumissa jäivät pitämättä 14.2., joten ne ovat nyt. Olen jo kahdeksan vuotta tätä kirjamanian autuutta levittänyt, joten on sekä party time että juhlistamme kevättä!

Arvonta alkaa nyt ja päättyy su 23.4. klo 12. Sunnuntai-iltapäivän aikana Lumimies toimii entiseen tapaan onnettarena. Osallistua saavat vakituiseksi lukijakseni kirjautuneet lukijat. Ole hyvä ja tarkista itse. löydytkö kohdasta lukijat. Ellet, voit liittyä eikä se maksa mitään:)

Jokaiselle tulee yksi arvontalippu. Toivon osallistujien seuraavan arvontatulosta, sillä palkintona on kirjoja sekä kevätbonus ja voittaja saa valita ensin, sitten toiseksi tullut etc. Emmehän halua jonon seisovan, emmehän. Ellei ole varmasti seuraamassa tulosta, voi osallistumisilmoitukseen laittaa sähköpostin, josta tavoitan. Ellei mitään kuulu, nostamme tilalle uuden arvan jo ma 24.4.

Lumissa on kommenttivalvonta, joten osallistumisenne tulevat näkyviin, vasta kun olen ne 'vapauttanut'. Ottakaa nyt huomioon pääsiäinen eli en ole pääsiäisenaikaan koneella kuin vahingossa, Lupaan kuitenkin yrittää pari kertaa edes avata kommentit...Toukokuussa on puutarhahulluus jo puhjennut, joten en tohtinut jättää tätä perinteistä arvontaa niin myöhään.

Kirjat ovat kertaalleen luettuja ja siinä kunnossa, että voi hyvin antaa vaikka lahjaksi:

Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja  varattu!

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä  varattu!

Mila Teräs: Jäljet

Mia Gahne: Parhaat kesäsalaatit

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina 

Riina Paasonen: Kaikki minkä menetimme

Jessie Burton: Nukkekaappi

Charlotte Rion: Tyylikkäät ranskalaiset neuleet  varattu! 

Linda Olsson: Sisar talossani

Eino Leino, Sinikka Hautamäki: Onnen kultaa  varattu!

Bruce Springsteen: Born to run Omaelämäkerta

Miriam Gebhardt: Ja sitten tulivat sotilaat Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä

Marina Tsvetajeva: Ylistys, hiljaa!   nid.

David Jonsson: Vatsan ja suoliston salat  Hyvinvointi alkaa ravinnosta

Samuel Bjørk: Yölintu

Martina Haag: Olin niin varma meistä

Gerald L. Posner, John Ware: Josef Mengele  Elämä ja teot

Laura Lähteenmäki: Korkea aika

Tiina Ekman: Huijarisyndrooma

Kirsi Tuominen: Pihan köynnöskasvit  

Aris Fioretos: Mary

Tanja Hakala&Johanna Lehtinen: Järvien kesäkodit

Saila Routio: Kukkaloistoa Keväästä syksyyn

Linn Ullman: Rauhattomat

Anja Snellman: Antautuminen

Johanna Lehtinen&Tanja Hakala: Laiturilla Kesäkoteja rannikolla ja saaristossa

Nina Sarell: 50:50 Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan

Sonja Lumme: Tomaatti  

Ilona Pietiläinen: Talossa ja taivasalla Tuo kesä kotiin, puutarhaan ja parvekkeelle  

Tommy Tønsberg ja Kenneth Ingerbretsen: Hehkuvat sipulikukat 250 kauneinta lajia

Annamari Marttinen: Törmäys

Henriette von Schirach: Herraskansaa Elämäni natsielitiin sisäpiirissä

Karin Slaughter: Kahlittu

Paula Ritanen-Närhi: Nykyaikainen kaupunkipuutarha  varattu!

Kevätbonus on kaksi Pentikin tyynynpäällistä kuosilla Omenankukat:

Ihana, ihana kuosi...ostin sekä teille että itselle!

Lumoavaa kevätarvontaa kaikille huhtikuussa, jossa luonto lupaa joskus enemmän kuin antaa ja sitten taas muuttaa mielensä ja tarjoaa yli♥

huhtiarvontaterveisin
Leena Lumi

Feeling Good

Pirjo Rissanen: Syyslaulu

Kun Viola myöhemmin muisteli avioliittonsa ensimmäisiä kuukausia, niin päällimmäisenä tuntui olevan aivan hullu ja epäjohdonmukainen ajatus, joka alinomaa tunki Violan mieleen silloin kun hän oli yksin. Heidän ei olisi koskaan pitänyt mennä naimisiin. He olivat tehneet kohtalokkaan virheen. Tai tarkemmin sanottuna hän, Viola, oli tehnyt kohtalokkaan virheen.

Pirjo Rissasen Syyslaulu (Gummerus 2017) ilmestyi jo 2005, mutta syystä Gummerus ottaa uusintapainoksia kiehtovan Suomen Carol Shieldsin kirjoista. Rissanen kirjoittaa tavalla ja asioista, joita me olemme voineet tai olisimme voineet kokea, mutta hän kirjoittaa auki sellaisenkin, mistä ei yleensä puhuta. Ei tietoakaan siitä vanhasta hokemasta, että likapyykki pestään kotona, sitä ei levitellä kylillä ja toreilla. Tämä tosin vain meille lukijoille, sillä Rissasen teoksissa on paljon sekä rankkoja että mukavia salaisuuksia kuin myös ulospäin kulissien kannattelua. Äidit eivät aina ole niin äitejä, vaan voivat olla lapsilleen kylmiä tai rankasti suosia vain yhtä, on takertuvaa ystävyyttä, jossa soi sama ahdistus kuin Liane Moriartyn kirjassa Tavalliset pikku pihajuhlat, on kaunaa ja katkeruutta, kostoa ja kylmää virtaa. Kaiken tämän Rissanen kertoo raadollisen todesti, mutta silti luottaen lukijan omaan arvioon, jota nyt kysytään mielestäni etenkin Syyslaulun Violan luonnetta ajatellessa. Yhtäkkiseltään Viola Partanen on velvollisuudentuntoinen nainen, omistautunut lapsilleen ja miehelleen oman uransa kustannuksella. Mutta onko hän uhriutuva nainen, marttyyriyttä hakeva, kun vuosi vuodelta jatkaa avioliittoa, jossa kaikki pyörii egoistisen häntäheikin ja  kirjailija Touko Partasen ympärillä. Miten ja miksi Viola jää liittoon, jossa hän jää osattomaksi ja petetyksi? Miten hän sietää kerta kerralta uudet pettämiset? Ja ennen kaikkea miten hän kestää Toukon paasaamisen sekä oman navan ympärillä pyörimisen? Ja ennen kaikkea, miksi hän ikinä, ikinä antaa anteeksi Toukolle tämän kirjan Ikkuna pimeään, jossa Touko huoraa Violan surun perhettä kohdanneesta tragediasta, jossa Touko toimi kuin tarkkailija ja Viola todellisuudessa masentui sairaalahoitoon asti?

Ulkomaailmalle Touko on pitkään rakastava perheenisä, joka kirjoittaa menestyskirjoja, vaikka Violan mielestä jokainen kirja kertoo vain Touko Partasesta. Viola ei tunnista julkisuuskuvaa Toukosta, sillä eihän Touko ollut sellainen mies heidän avioliitossaan ja kotonaan  Puronvarren talossa. Kenen kanssa hän oli oikein mennyt avioliittoon ja tehnyt lapsia? Ja mitä kaikki nämä etääntymisten vuodet oli heistä ajatellut Violan sisar Linnea?  Ja mitä ajattelee Touko, jonka kirjallinen tähti on sammumassa ja nuoruus on enää muisto vain...Mitä hän ajattelee sen jälkeen, kun monen välivuoden jälkeen julkaistaan hänen kirjansa Tuhlatut keväät ja pääkaupungin lehti teilaa sen otsikolla Menneen maailman kirjailijan valitusvirsi. Ja maakuntalehtikin lyö lyötyä otsikoimalla Välityö välityön jälkeen? ja jatkaa kertomalla Toukon tavaramerkistä eli hyvästä suomen kielestä. ”Mutta onko sillä merkitystä, miten hyvin sen sanoo, ellei ole mitään sanomista?”

Pirjo Rissaselta tähän asti lukemani kaikki kirjat ovat olleet yllättäviä eli tätä en olisi uskonut, kun häntä aloitin. Ja myönnän, että kiinnostus heräsi armottoman kauniiden kirjan kansien takia, mutta Luojalle kiitos, tarinat kansien väleissä tarjosivat vieläkin enemmän. Kamomillasolan luen pian jo uudestaan ja Äitienpäivästä löytyy eräs ikimuistoinen joulurituaali...Rissanen ei toista itseään, vaikka aihepiiri ovatkin eri-ikäiset naiset ja heidä myötään perheet. Rissanen osaa läpäistä naisia kuin magneettikuvauslaite. Hän paljastaa heidän sisimpänsä arvet ja myös ne haavat, jotka eivät ole ikinä parantuneet, vaan kiristävät yhä. Vahvuutta löytyy myös loistavissa avioliittokuvauksissa ja sitähän edustaa Syyslaulu, sillä rakkaudestahan siinä on kyse, mutta ensin olisi voitava tietää, mitä se rakkaus oikein tarkoittaa! Sen langan Viola on hukannut aikaa sitten ja siksi hän kuin teflonoi itsensä. Mieli on täynnä tahtoa, vahvuutta, rakkautta lapsiin, mutta Toukoon enimmäkseen kaunaa. Silti hän yrittää olla perheen kokoava voima kaikellaan, vaikka lopulta alkaa vaikuttaa ennemmänkin elämän suorittajalta, jota mikään ei satuta, ei kosketa. Lukija kuitenkin tuntee kivun, sen nakertavan tuskan, jota lapsetkaan eivät näe. Tosin nuorempi tytär Kata huomaa sen ja saa siitä vain sytykettä teoilleen.

Touko Partanen on niin egoistinen, että mieleeni tuli Saksan edesmenneen kirjallisuuspaavin lausuma hänen kirjassaan Eurooppalainen (Mein Leben):

Koska kirjailijat kokevat kaiken muita intensiivisemmmin, heidän on kiusattava itseäänkin muita enemmän. Heillä on jatkuva itsekorostuksen tarve. Tämä on ymmärrettävää, mutta on ihmeellistä, että edes maailmanlaajuinen menestys ei vähennä mitenkään tuota tarvetta.

Touko Partanen, vaikkakaan ei ollut maailmankuulu, vain maankuulu kirjailija, on täydellinen esimerkki Marcel Reich-Ranickin toteamuksesta ja osoitus tuon piirteen tuhoisuudesta niin itselleen kuin ympäristölleen. Ja onhan Toukon väistämättä löydettävä tähtensä sammumiselle syyllinen muista kuin itsestään, siitä miehestä, jolta kaiken näennäisen itsevarmuuden alla puuttui juuri usko omaan itseen. Ja Puronvarren kauniissa vanhassa talossa Viola...

Hän vajosi melkein heti kuolemankaltaiseen uneen, aivan kuin aivot olisivat vain odottaneet sitä, että hän oli yksin ja pimeässä. Hetkenä, jona sakea, musta tiedottomuus valtasi hänet, hän tunsi viiltävää, kirkasta kiitollisuutta, joka muistutti kaukaista surua.

Kirjoitan sinulle täältä kaukaa...

Kirjoitan sinulle täältä kaukaa
tietääkseni että elän vielä,
toivoit sitä tai et.

Kuin naava kuusen rungossa
olen kiinni muistossasi, en enää sinussa,
kyllä minä tiedän!

Mutta kuusen ajatteleminen
tuo mieleen monta asiaa:
syvän viileän varjon, lähteen saniaisten suojassa,
mustikoiden mehun.

Kirjoita, kerro niistä,
kerro mitä lähteelle on tapahtunut,
kerro siitä, vastaa.

- Eeva Tikka -
kuva Hannele Salmela

Mia Gahne: Parhaat kesäsalaatit

Ihan jo vesikielellä odotan kesäkeittiömme avautumista! Lumimies liimaantuu grilliin ja minun tehtäväkseni jää loihtia salaatti grilliherkulle. Pyöritän helposti paljon samoja, muutamia salaatteja eli perunasalaatti uusista perunoista, katkarapusalaatti, melonisalaatti, caprese ja vihersalaatti, johon tulee milloin mitäkin. Mikään ei nyt ollut tervetulleempaa kuin saada ruokakirja monipuolistamaan salaattitarjontaa. Löytää ihan uusia juttuja: Grillattua jäävuorisalaattia! kuin myös unohdettuja herkkuja, jotka ovat jääneet jonnekin lapsuuden kesiin:Minulla retiisit! Lisäksi vielä makeaa jälkkäriksi ja siitä se on tehty, täydellinen kesäruokailu.

Mia Gahnen Parhaat kesäsalaatit (Somriga sallader. Röror, grillat och annat gott, Minerva 2017, suomennos Anna Maija Luomi) tarjoaa vaihtelua paitsi salaatteihin myös ihania kastikeohjeita, juomavinkkejä ja houkuttavia jälkiruokia. Kirjan upeat valokuvat Stefan Wettainen. Kirjan koko juuri oikea ruokakirjahyllyyn, sivuja 159 ja ote on yhtä rennon hauska kuin on Mia itse kirjan viimeisessä kuvassa. Salaateista löytyvät vihreät salaatit, kalasalaaatit ja lihasalaatit. Lisäksi on vielä grillattua, muuta hyvää ja jälkkäriksi makeaa.

Tarjolla on mm. kuvassa näkyvää Provencen kukkakaalisalaattia ja savustettua kalaa. Kala vieläpä kampelaa, nam! Punajuurikvinoaa, lämminsavulohta ja fetaa, tillipaneroitua ahventa ja kantarellisalaattia,

wokattua kanasalaattia, kuva yllä, marinoitua paahtopaistisalaattia ja vaikkapa kirjan kannessa olevaa perunasalaattia parsan ja salsa verden kanssa. Olen itse aika innostunut hyödyntämään ylijääneet uudet perunat salaatiksi, joten tämä tulee kokeiluun ensimmäisenä. Mia toteaa:

Olisi melkein mahdotonta tehdä kesäsalaattikirja, jossa ei olisi perunasalaattia. Tämä on minun ihanan vihreä ja maukas versioni perunasalaatista. Salaatti maistuu taivaalliselta lampaankyljysten kanssa ja sopii hyvin myös savukalakesteihin.

Retiisi-kurkkusalaatti burratan kera toi mieleeni, miten paljon olen ennen pitänyt retiiseistä. Miten ne voi unohtaa! Tämä salaatti valmistuu kurkusta, reitiiseistä, valkosipulinkynsistä, burratasta tai mozzarellasta, lisänä ripaus sokeria ja suokaa, limetin mehu, oliiviöljyä, yrttejä maun mukaan ja ripaus sormisuolaa ja mustapippuria.

Yksi Mian omista lempisalaateista on tomaatti-vesimeloni-fetajuustosalaatti, joka sopii erityisesti grillatun pihvin lisukkeeksi.

4 annosta

4-6 isoa, kypsää tomaattia tai 19-15 pientä erilaista tomaattia
1 pieni tai 1/2 isoa vesimelonia
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
150 g fetajuustoa
2 salaattisipulia raastettuna
1 ruukku basilikaa
1 ruukku minttua
suolaa ja mustapippuria myllystä

Leikkaa tomaatit ja vesimeloni jokseenkin samankokoisiksi paloiksi. Pane palat kulhoon ja lisää hieman suolaa. Anna tekeytyä sillä aikaa, kun sekoitat muut ainekset. Vatkaa oliiviöljy ja etikka yhteen. Mausta suolalla ja pippurilla. Asettele tomaatti-vesimeloniseos suurelle vadille. Riko fetajuusto palasiksi salaattiin. Ripottele salaattisipuliraaste ja yrtit mukaan (säästä hieman yrttejä koristeluun). Kaada kastike salaattiin ja sekoita varovasti. Lisää pippuria ja koristele yrteillä.

Tuoretta, virkistävää ja kesää ihan satasella, toteaa Mia.

Raakariisiä, uppomuna, pekonia ja avokadoa on Mian yritys luoda sama aamiainen tai brunssi, jonka hän söi aamuisin Los Angelesissa suosikkihotellissaan Sunset Marquisissa.

Parhaat kesäsalaatit sisältää myös kastikkeita ja dippejä, kuten vaikka kirpeä borlottidippi, mahtava anjoviskastike, punajuuritzatsiki, savuhummus ja punajuuripikkelssi.

Jälkiruokia on tarjolla kuvan puolukkapiirakasta minitiramisuun. Dolcen äärellä on kiva todeta, että aina löytyy jotain uutta ja innoittavaa. Sitähän helposti urautuu etenkin keittiössä, mutta olen tietoisesti päättänyt tarjota myös kesäterassilla joka vuosi jotain uutta. Parhaat kesäsalaatit on ihan munoloinen kirja: iso kuvasivu, vastasivulla resepti, vähän tarinaa eli mistä reseptin idea tms. ja kivat mattapintaiset kuvat, rento fiilis. Huomasin myös, että ainesosat eivät olleet mitään rakettitiedettä eli ne ovat ymmärrettävät ja helposti saatavilla olevat.

En voi ikinä ohittaa omenajälkkäreitä, joten nyt nautimme vielä kanelilla ja calvadosilla maustettua lämmintä omenasalaattia!

4 annosta

3 isoa omenaa
2 isoa päärynää
2 rkl voita
1 tl jauhettua kanelia
0,5 tl jauhettua inkivääriä
2 tl silputtua rosmariinia
2 rkl calvadosia
1 rkl akaasiahunajaa

tarjoiluun:

jäätelöä

Kuori halutessasi hedelmät. Leikkaa hedelmät lohkoiksi. Sulata voi paistinpannulla keskilämmöllä. Lisää kaneli, inkivääri ja rosmariini. Pane hedelmälohkot pannulle ja kuullota niitä muutaman minuutin ajan. Lisää calvados ja anna sen haihtua. Ripottele päälle hunaja ja piasta, kunnes, hedelmät alkavat saada hieman väriä. Tarjoile hedelmäsalaatti kylmän vaniljajäätelön kanssa.

Ihana suvikirja mökille, veneeseen, omalle terassille, suvituliainen kenelle vain. Rakkaudesta rentoon kesäruokaan!

*****

Ruokakirjat Leena Lumissa

Taidekirjat Leena Lumissa

Nyt vihdoinkin kokoan muutamat, mutta sitäkin rakkaammat blogiini tuomat taidekirjat yhteen. Maria Wiikin Ullakkokamarissa, 1889, saa olla taidekirjojen 'bannerikuvana'. Rakastan tämän kuvan keskittynyttä tunnelmaa.

Riitta Konttinen: Modernistipareja  (Otava 2010)

Riitta Konttinen: Naiset taiteen rajoilla Naistaiteilijat Suomessa 1800 -luvulla (Tammi 2010)

Riitta Konttinen: Fanny Churberg (Otava 2012)

Lea Bergström ja Sue Cedercreutz: Helene Schjerfbeck Malleja (WSOY 2012)

Riitta Konttinen: Taiteilijatoveruutta (Siltala 2014)

Riitta Konttinen: Elämänvirrassa Alvar ja Ragni Caven (Siltala 2015)

Riitta Konttinen: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa (Siltala 2017)

Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala Ellen Thesleffin elämä ja taide (Teos 2017)

Krista Launonen: Ofelian suru (Avain 2018)

Sanna Ryynänen: Meri Genetz Levoton sielu (Avain 2019)

No sine art - ei ilman taidetta!

rakkaudesta kuvataiteisiin
Leena Lumi

Teemakirjastot Leena Lumissa

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie...

On allain avaruus ja
tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma,
on hämärän tie.
On tähtiaika uus ja 
taivaansini määränpää,
kun portaisiin 
vain kevyt jälki jää.

- H.Blake - (suomennos T. Sammalkorpi)
kuva Tuure Niemi

Blogiystävältä Kristan muistolle.

Saila Routio: Kukkaloistoa keväästä syksyyn

Kevään ensimmäinen puutarhakirja, joten voitte olla varma, että mennään isolla puutarhanälällä, jossa intohimoa ei voida välttää. Olen täysin mennyttä kalua, sillä viime suvi jäi heikoksi sattuneesta syystä ja olen tänä suvena ottamassa kaiken takaisin moninkerroin. Kaksisataakuusi sivua puutarhailua asiantuntemuksella ja myös tunteella sai minut itämään juuri tällä hetkellä, kun ulkona alkoi puhaltaa kylmä viima ja aurinko meni pilveen. Mutta mitä millään on väliä, kun saa lukea tällaisia otsikoita Särkynytsydän ja kesälumipisara, Varjossakin kukkii, kukkivat köynnökset, Ostettu kevät eli kevätkukat ruukuissa, Istutussuunnitelma pastelliväreissä keväästä syksyyn, Lehdet, lehdet...

Saila Roution Kukkaloistoa keväästä syksyyn (Minerva 2017) on korppoolaisen maisema-arkkitehdin, puutarhakirjailijan ja toimittajan tekstittämä ja kuvittama tuhti tietoteos, jonka avulla on mahdollisuus saada piha kukkimaan koko kasvukauden ja myös saada se pärjäämään tarvittaessa sydänsuvella ilman erityisempää hoitoakin. Olemme lukeneet Sailalta aikaisemmin Kukkia sipuleista, Puutarha laatikoissa ja Oman pihan suunnittelu. Jokainen puutarhakirja kantaa omaa väriään, kuin kukka loistoaan ja nyt mennään runsaudella ja vinkeillä, joilla vähemmän kokenutkin voi selvitä, mutta samalla haastetaan tällaiset konkarit kuin minä, sen tuhat kertaa niin onnistunut kuin epäonnistunut, sillä vieläkin löysin uusia ideoita sovellettavaksi. Niistä ihan vähäisin ei koske kärhöjä tai sitä, mihin voidaan käyttää kevätaikaan talven jättimäisiä kynttilälyhtyjä!

Puistotaikapähkinä ’Diane’ voi yllättää ja alkaa kukkia jopa jo helmikuun lopusta siitäkin huolimatta, että se ei ole täysin varma talvehtija. Mutta tässä kohtaa tietysti muistamme, sen kaunottaren, joka on kuin kuivien risujen kasa ja yhtäkkiä se on täynnään hurmaavia vaaleanpunaisia kukkia: lehtonäsiä! Lukiessani, että Sailan puutarhan eläimille kelpaa myös näsiä, aloin tajuta, miksi meidän ovat niin pieniä, vain muutama rehevä yksilö eli ehkä nyt täytyy niitäkin alkaa suojella verkoilla.  Ja mikä alkaakaan näsiän jälkeen, on onnenpensas. Niin vähän kuin monet ja minä myös, keltaisesta välitämme, niin keväällä ei ole onnenpensaan voittanutta: Aion lisätä joka kevät yhden pensaan lisää, sillä tilaa on. Ja kun niitä on paljon, raaskii oksia jo leikata maljakkoonkin. Ja sitten...

henkeä ihan salpaa, sillä meillä on juuri tarhamagnolia ’Lenonard Messel’, joka on hyvin suojattu jäniksiltä, mutta eilen vedin verkon ympärille, en päälle, vielä kaksinkertaisen hallaharson tuulensuojaksi. Sailan kuva on Turun kasvitieteellisestä puutarhasta, joten olen aika onnessani, että olen saanut omani jo kahden talven yli ja kukkimaankin.

Ja kun laskemme katseemme pensaskerroksista alas, nämme vaikka tähtilumikelloja, joissa yhtä somat vihreät pisteet kuin kesälumipisarassa. Toisilla lumikelloja valtoimenaan, sillä niitäkin on joka makuun:

Perinteisin peruslumikello on puistolumikello, ja pelkästään siitä on jalostettu satoja lajikkeita. On kerrottuja, suippoja, leveitä, vihreä- ja keltalaikullisia tai täysin valkoisia, lähes läpikuultavia kukkia. Lumikelloihin perehtymättömälle voi olla hieman vaikea selittää syytä, miksi samaa pientä valkoista kukkaa täytyy hankkia Niin monta lajia, kun lajien ja lajikkeiden välillä ei näytä olevan juuri mitään eroa. Kaikki eivät ymmärrä kahden vihreän pisteen hienoutta verrattuna siihen, että pisteet ovat yhdistyneet laikuiksi. Tai että ne ovatkin keltaiset!

Minä ymärrän, ymmärrän! Tosin myyrien takia toisessa kukassa, siinä, jota ilman en voi enää olla, siinä jonka takia kohta matkustan taas aika matkan, että saisin sitä lisää ja se on kesälumipisara, ’Leucojum aestivum’. Kun näin sen ensimmäisen kerran kukkivana, ja vihreät pisteet, sydän jätti lyönnin väliin. Sailakin on sitä mieltä, että kesälumipisaraa tulisi istuttaa jokaiseen  puutarhaan, niin upea se on:

Toisin kuin kevätlumipisaralla, kesälumipisaran varressa on useita kukkia, jotka nuokkuvat sulokkaasti. Terälehtien kärjissä on vihreät täplät...

Olette varmaan jo huomanneet, että Kukkaloistoa keväästä syksyyn alkaa hyvin varhaisesta keväästä, josta kiertyy runsaasti kukkivan kesän kautta myöhäiseen syksyyn ja koko ajan kukkii jotain. Kautta kirjan on runsaasti kuvia sekä tietoiskuissa jokaisesta kasvista myös tieteelliset nimet, joita ei kannata vähätellä, sillä vaikkapa kallionauhus kannattaa ostaa latinalaisella nimellä ettei vaan tulee väärää sorttia, kuten minulle kävi kerran. Kirja sisältää myös erilaisia istutussuunnitelmia sekä mielettömästi ideoita luonnonmukaiseen puutarhaan kuten vaikka narsissimerta, joka onkin paljon helpompaa toteuttaa, kuin tulppaanien valtakunta.

Syyt kerrotaan tarkasti kirjassa ja käymällä ne läpi voi säästää paljon rahaa sekä pahaa mieltä. Toisaalta olen Roution kanssa samaa mieltä, että jotkut tulppaanit vain ovat niin upeita, että vaikka kukkisivat vain kerran, se on sitten eletty ja koettu eli onhan kukittu kerta. Kaiholla muistelen oransseja kerrottuja tulppaaneitani, mutta mikä ilo ne olivatkaan. Toisaalta monet narsissit kerrotuista aina tuoksuvaan runoilijannarsissiin ovat ilahduttaneet vuosikymmeniä.

Tämä kuva, joka on luonnonmukaisesta puutarhasta Cambridgestä, ilahduttaa kovasti minua. Tähän pyrin etupihallamme, sillä nurmikon karkotus on onnistunut ja lemmikit sekä monet muut villikukat muodostavat ihanan niityn mongolianvaahteroiden oksien alle. Kuvassa on Espanjansinililjaa, raunioyrttiä, illakkoa, kaihonkukkaa ja haisukurjenpolvea.

Mikään maailman kukka ei ole niin kiitollinen ja kaunis leviäjä kuin on idänsinililja! Lopulta se peittää kaikki tyhjät paikat ja kivien kolotkin. Kun se lopettaa, siitä ei jää isoja, kuihtuneita lehtiä, vaan se katoaa kuin salaperäinen kaunotar, mutta kuiskaa mennessään saapuvansa seuraavan keväänä tuhatkertaisena. Ja se on yllättäjien sukua: Nyt löytyy sitä jo myös valkoisena ja se on hyvin herkänkaunis.

Saila painottaa pienilmaston parantamista, joka sujuu parhaiten köynnöksillä, puilla ja pensailla. Kuvassa loistokärhö ’Miss Bateman’ kiipeämässä syreeniin. Heti ei olekaan tullut mieleen köynnösten vaikutus pienilmastoon, mutta muuten olemme kyllä panostaneet siihen paljonkin. Tuulensuojaa on saatava! Onneksi meillä on yhdellä sivulla kuusiaita ja pohjoisen puolella kuusiaidanne ja muutenkin paljon jo suuria sekä keskisuuria pensaita. Köynnöshulluna en pysty enää laskemaan miten monta alppikärhöä somistaa kuivunutta kääpiösyreeniä tai kiipeää pitkin elävää puistosyreeniä. On se näky kun siniset kukat aukeavat touko-kesäkuulla ja mikä käsittämättömintä, nyt tuo kärhö on alkanut levitä itsestään! Roution kirjasta kyllä tajuan heti, että olisi saatava vielä viinikärhöä mukaan, että olisi kärhökukintaa myös heinä-elokuussa.

Kukkaloistoa keväästä syksyyn kirjan vahvuudet ovat Sailan eloisa tyyli kertoa kasveista eli saa humaltua puutarhasta, vaikka on hyvä tietääkin jotain. Puutarha ei myöskään tavallaan ole ikinä valmis, mutta miksi vähätellä: Puutarhan viehätys on juuri sen ikuinen uudistuminen ja alituiset yllätykset. Puutarha opettaa sietämään vastoinkäymisiä, mutta innoittaa myös uusiin haasteisiin. Kirjan vankka runko on Sailan tietopuoli, josta voi ammentaa tätä kirjaa käyttämällä oppia sen sataan tai jopa tuhanteen istutukseen. Myös innovatiivisuus, sillä sitä voi tulla sokeaksi omalleen eli ei aina tajua kaikki mahdollisuuksia, joista esimerkkinä olen minä, kun en heti tajunnut kerroksellisuuden rikkautta. Nyt erikokoiset pensaat ovat tärkeimmät vaalittuni.  Kukkaloistoa kirjan herkin viehätys on kuljettaa ’hienojen’ kukkien joukossa akileijaa, lehtosinilatvaa, koiranputkea, kuusamaa, käenkaalia, käenrieskaa tai juuri näsiää, josta aloitimme.

Se kaunis on vaikka tässä syyskuvassa, jossa valkokukkainen syysmyrkkylilja on katseenvangitsija, mutta huomaamme aiemmat kukkijat samalta paikalta: akileija, japaninhiirenporras, siperianesikko, harjaneilikka ja varjolilja. Niin, varjoliljat rakkaani...

En syyskesän rakastajana uskalla mitenkään nyt maaliskuussa lopettaa syyskuvaan, joten katsokaa tätä atsurinhelmililjaa, joka pungertaa rohtosormustinkukan lehtiruusukkeen välistä. Pian kuulemme kurjet ja sitten se alkaa: Ihana puutarhamania, joka on oikeastaan ympärivuotinen eli esiintyy talvella piilevänä, helmikuussa puhkeaa, aina yhtä arvaamaton, mutta takuulla kaivattu! Maaliskuu on ostetun kevään kliimaksia♥

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

Koittaa aika, kun ilahtuen tervehdit...

Koittaa aika,
kun ilahtuen tervehdit itseäsi
omalla kynnykselläsi peilissä,
ja te molemmat hymyilette.

Käytte pöytään. Syötte.
Rakastat jälleen vierasta,
joka kerran olit.
Tarjoat viiniä. Leipää.
Palautat sydämesi
sille, joka on sinua rakastanut.

Koko elämäsi, jonka hylkäsit 
toisen tähden, joka tuntee sisimpäsi.
Ota rakkauskirjeet kirjahyllystä,
valokuvat, lohduttomat sanat.
hävitä kuvasi peilistä.
Istu pöytään. Ahmi elämäsi.

- Derek Walcott -
(1930-2017)

Leena Lumin luetut 2017

Nyt jo yhdeksättä vuotta aloitan listaa lukuvuoteni luetuista. Tekemällä tämän tiedoston, saan teille oikeaan palkkiini helpon tavan löytää kiinnostavia kirjoja monelta aihealueelta sekä samalla itselleni muistion, josta voin näppärästi löytää haluamani kirjan. Kirja ei ole vain sen lukuhetki, vaan se on tarina, johon palataan myöhemminkin eri yhteyksissä. Ikimuistoinen kirja usein myös luetaan uudelleen, se kohdataan uudelleen kuin vanha hyvä ystävä.

En edes yritä enää lukea sata tai sataneljäkymmentä kirjaa vuodessa. Elämä on lyhyt ja vaikka se pääosin kuuluu hyville kirjoille, aion tästä vuodesta jälleen paneutua enemmän perheeseen, ystäviin, puutarhaan ja monenlaisiin elämyksiin. Osa tapahtumista ja etenkin puutarhasta varmaan näkyy blogissakin. Ensi viikosta korkkaamme kevään eli tulee ensimmäinen puutarhakirja, saamme maistella myös kesäherkkuja ja jännitystäkin on luvassa. Huhtiarvonta on tulossa ja se on samalla blogisynttärit, jotka jäivät ystävänpäivänä pitämättä, kun halusin mukaan arvontaan myös puutarhaa ja kevätherkkuja. Lukemisiin♥

1.  Linda Olsson: Sisar talossani (En syster i mitt hus, Gummerus 2017, suomennos Anuirmeli Sallamo-Lavi)

2.  Marina Tsvetajeva: Ylistys hiljaa! Valitut runot 1912-1939 (Siltala 2017, suomennos ja esipuhe Marja-Leena Mikkola)

3.  Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä (I Let You Go, Gummerus 2017, suomennos Päivi Pouttu-Deliére)

4.  Jessie Burton: Nukkekaappi (The Miniaturist, Otava 2017, suomennos Markku Päkkälä)

5.  David Jonsson: Vatsan viisaus ja suoliston salat Hyvinvointi alkaa ravinnosta (Magsmart, Minerva 2017, suomennos Anna-Maija Luomi, kuvat Frida Wismar)

6.  Riina Paasonen: Kaikki minkä menetimme (Minerva 2017)

7.  Taru&Tarmo Väyrynen: Talvisateet Vuorileijonan varjo 7 (2016)

8.  Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat (Truly Madly Guilty, WSOY 2017, suomennos Helena Bützow)

9.  Gerald L. Posner ja John Ware: Josef Mengele Elämä ja teot (Mengele. The Complite Story, Minerva 2017, suomennos Pertti Jokinen)

10.  Martina Haag: Olin niin varma meistä (Det är något som inte stämmer, Atena 2017, suomennos Riie Heikkilä)

11.  Eino Leino, Sinikka Hautamäki: Onnen kultaa (Minerva 2017)

12.  Henriette von Schirach: Herraskansaa Elämäni natsieliitin sisäpiirissä (Der Preis der Herrlichkeit. Erlebte Zeitgeschiste, Minerva 2017, suomennos Maija Isola)

13.  Riitta Konttinen: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa (Siltala 2017)

14.  Peter James: Kirottu talo (The House on Cold Hill, Minerva 2017. suomennos Sirpa Parviainen)

15.  Tanja Hakala&Johanna Lehtinen: Järvien kesäkodit (Docendo 2017)

16.  Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja (WSOY 2017)

17.  Mila Teräs: Jäljet (Karisto 2017)

18.  Laura Lähteenmäki: Korkea aika (WSOY 2016)

19.  Ian McEwan: Pähkinänkuori (Nutshell, Otava 2017, suomennos Juhani Lindholm)

20.  Saila Routio: Kukkaloistoa keväästä syksyyn (Minerva 2017)

21.  Mia Gahne: Parhaat kesäsalaatit (Somriga sallader. Röror, grillat och annat gott, Minerva 2017, suomennos Anna Maija Luomi)

22.  Pirjo Rissanen: Syyslaulu (Gummerus 2017)

23.  Sonja Lumme: Tomaatti (Readme.fi 2017)

24.  Kirsi Tuominen: Pihan köynnöskasvit (Minerva 2017)

25.  Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Storia del nuovo cognome, WSOY 2017, suomennos Helinä Kangas)

26.  Ilona Pietiläinen: Talossa ja taivasalla Tuo kesä kotiin, puutarhaan ja parvekkeelle (Docendo 2017)

27.  Charlotte Rion: Tyylikkäät ranskalaiset neuleet (Tricots pour toute la famille, Minerva 2017, suomennos Mirkka Santala)

28.  Harlan Coben: Petät vain kerran (Fool Me Once, MinervaCrime 2017, suomennos Salla-Maria Mölsä)

29.  Birgitta Björn: Onnellisesti perille Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan (BoD 2017)

30.  Diane Ducret: Diktaattorien naiset (Femmes de dictateur, Atena 2017, suomennos Pirjo Thorel)

31.  Tuuli Salminen: Surulintu (Like 2017)

32.  Helen Rappaport: Pietari 1917 Ulkomainen eliitti Venäjän vallankumouksen pyörteissä (Caught in the Revolution. Petrograd 1917, Minerva 2017, suomennos Sirpa Saari)

33.  Paavo Halonen, Antti Kauppinen, Ulla Kokki: Armas aika Nautiskelijan kesä (S&S 2017)

34.  Paul Auster: 4 3 2 1 (4 3 2 1, Tammi 2017, suomennos Ilkka Rekiaro)

35.  Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä (Himmel över London, Tammi 2017, suomennos Aleksi Milonoff)

36.  Raili Mikkanen: Hilja Yksi ensimmäisistä (Robustos 2017)

37.  Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina (En nästan sann historia, Like 2017, suomennos Tiina Ohinmaa)

38.  Pirkko Soininen: Avataan siiven alta (Sanasato 2016)

39.  Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret, Gummerus 2017, suomennos Sari Kumpulainen)

40.  Joyce Carol Oates: Blondi (Blondie, Otava 2001, suomennos Kristiina Drews)

41.  S.K.Tremayne: Tulilapsi (The Fire Child, Otava 2017, suomennos Jaana Iso-Markku)

42.  Ben Kalland: Vien sinut kotiin (Atena 2017)

43.  Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä (Atena 2017)

44.  Susanna Makaroff: Homeäidin päiväkirja (Atena 2017)

45.  Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (I giorni del´abbandono, WSOY 2017, suomennos Taru Nyström)

46.  Tiia Koskimies: Juuri näin! Uusi suomalainen juureskeittokirja (Minerva 2017)

47.  Ray Connolly: Elvis Presley Legendan elämä 1935-1977 (Being Elvis - A Lonely Life, Minerva 2017, suomennos Jere Saarainen)

48.  Anne B. Ragde: Perintötila (Alltid tilgivelse, Tammi 2017, suomennos Katriina Huttunen)

49.  Mauri Leivo: Kylän linnut (Docendo 2017)

50.  Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat (The Uninvited Guests, Otava 2017, suomennos Marianna Kurtti)

51.  L.M.Montgomery, Sisko Ylimartimo: Alppipolku L.M.Montgomeryn elämä ja teokset (The Alpine Path: The Story of My Career, Minerva 2017, suomennos Saana Rusi) sekä Sisko Ylimartimon alkuperäisteos Anna ja muut ystävämme (Minerva 2008)

52.  Pierre Lemaitre: Silmukka (Trois jours et une vie, Minerva Crime 2017, suomennos Susanna Hirvikorpi)

53.  Herman Koch: Pormestari (De Greppel, Siltala 2017, suomennos Mari Janatuinen)

54.  Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala Ellen Thesleffin elämä ja taide (Teos 2017)

55.  Linda Peltola: Puutarhan syksy Kodin lämmin joulu (Docendo 2017)

56.  Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa (La petite fille et le SS, Minerva 2017, suomennos Lauri Holma)

57.  Peter James: Kuolema ei rakasta ketään (Need You Dead, MinervaCrime 2017, suomennos Maikki Soro)

58.  Rosa Liksom: Everstinna (Like 2017)

59.  Eero Ojanen, Sirkku Linnea: Suomalaiset taruolennot (Minerva 2017)

60.  Ilona Pietiläinen: Satumainen joulu Kauneimmat sisustukset ja herkullisimmat reseptit (Docendo 2017)

61.  Heidi Köngäs: Sandra (Otava 2017)

62.  Rodrigo Hasbún: Kiintymyksiä (Los Afectos, Like 2017, suomennos Sari Selander)

63.  Jessica Knoll: Onnentyttö (Luckiest Girl One, Bazar 2017, suomennos Päivi Pouttu-Delière)

64.  Kristina Ohlsson: Daavidintähdet (Davidstjärnor, WSOY 2015, suomennos Outi Menna)

Toimittaja Ulla Janhosta mukaellen:

"Vaikka mitä tapahtuisi, on yksi, joka pysyy. Valtakunnat voivat romahtaa, joet voivat muuttaa kulkusuuntaansa, ja miehet voivat jättää, mutta tarinat eivät koskaan kuole. Koko elämä on tarinoiden aikaa. Onko milloinkaan parempaa lahjaa kuin kirja, joka kertoo elämän tarinan? Onko milloinkaan mitää parempaa kuin kirja?"

intohimolla kirjoista
Leena Lumi

taidekuva A Girl Reading by Charles Edward Perugini