Maanantai on aina uusi mahdollisuus löytää itsestään oma parempi minä. Minulta vei vain sekunnin murto-osan keksiä, mitä haluan teille ja itselleni tänään tarjota ja se on kirja Helppoa joogaa aamusta iltaan (Yoga für dich und überall by Urusla Karven, Gummerus 2010, suomennos Sari-Anne Ahvonen). Kirjan tekijä Ursula Karven on kolmen lapsen äiti, näyttelijä ja joogaopettaja, joka tekee itse kirjansa harjoituksia milloin lentokoneessa, hississä tai supermarketissa. Näin hän hallitsee arjen stressiä ja säilyttää oman virkeytensä ja mielentyyneytensä.
Te ette tiedä, mutta kerron nyt, että menneisyyteeni kuuluu hieman rankahko kymmenen vuoden kausi, jolloin tein uraa, selvisin melanoomasta, sain lapsen, selvisin isosta leikkauksesta, rakensin talon ja tein vieläkin enemmän töitä. Ja silloin, juuri silloin löysin joogan. Tein kaiken omaan tyyliini eli ostin kaksi joogateosta, hankin joogamaton ja aloitin. Minulla ei ollut aikaa lähteä minnekään joogatunneille, vaan tein harjoitukset arkena myöhään ja viikonloppuna mukavammalla ajalla. Ja uskokaa tai älkää, jooga vei stressin ja toi oudon rauhan. Siinä ei ole mitään uskonnollista, eikä mystistä, vaan jooga vain toimii ja hoitaa sen puolen, mihin kymmenen kilometrin lenkki tai kerran viikossa ratsastus ei pure.
Sana jooga on sanskritinkieltä ja tarkoittaa yhdistymistä. Ruumiin ja sielun yhdistymistä kaikkeuteen. Koko homman avain on oikea hengitys ja se vaatii vain hiukan keskittymistä, johon joogaharjoitukset eli asanat tuovat tukea. Hengityksen pitää olla riittävän syvää ja sitähän se tuskin ikinä stressaantuneella ihmisellä on. Koska olen itse tulessa koko ajan, huomaan hengittäväni pintahengitystä, mikä on pahin mahdollinen rikos omaa hyvinvointia vastaan.
Olen nyt aloittanut Karvenin kirjan asanat ja odotan muuttuvani hieman rauhallisemmaksi vaikka vettä ei tulisi koko saarrellemme ikinä. Mitä väliä!
Mikään ei ole sen helpompaa kuin ottaa tämä pikkukirjanen osaksi omaa elämää. Ihan ensiksi saatte lähteä käsilaukkuostoksille, sillä mukana kulkevan laukun pitää olla sen verran suuri, että Helppoa joogaa mahtuu mukaan, sillä tämän kirjan harjoituksia tehdään töihin tultua, iltariennoissa, lounastauon jälkeen, ostoksilla, odotushuoneissa, hississä, kaikkialla. Ja tietysti myös kotona vaikka heti aamulla, lastenhuoneessa, puhelimessa, kylvyssä lukemisen lomassa…
Sivulta seitsemän katsot minkä ongelman tunnet itseäsi juuri vaivaavan ja valitset asanan sen mukaan. Sivu kysyy sinulta Väsyttääkö? Kaipaatko piristystä? Virta vähissä? Jäykkä kuin rautakanki? Kiristääkö vatsaa? Räjähdysvaara? Kaipaatko rauhoittumista? No, tottavie kaipaan rauhoittumista ja siksi tämä kirja vaeltaa nyt mukanani minne ikinä menenkin.
Tässäkin asiassa eli joogassa vähemmän on enemmän sillä on parempi tehdä vain yksi harjoitus keskittyneesti kuin että käy läpi pitkän harjoitussarjan. Tämä on siis nyt ihan eri juttu kuin aikaisemmat puolen tunnin ja joskus jopa tunnin joogasessioni. Tämä on helpompaa. Käyn kaikki sarjat läpi ja sen jälkeen otan pysyvästi tavaksi tehdä minulle tärkeimmät joka päivä. Ja vaikka vain yhdenkin päivässä, kunhan vain sen teen.
Kirjassa on selkeät ja hauskatkin piirroskuvat, joiden viereisellä sivulla on selitetty, miten asana tehdään ja mihin se vaikuttaa. Jo nimet ovat hauskoja: Sadetanssi, Tuulenpyörre, Vuorenvalloittaja, Sammakkokuningas, Baarikärpänen, Seesam, aukene! Ja näitä on paljon, joten kaikille löytyy omat ja sopivat, joiden mukana mieli rauhoittuu, ryhti paranee, lihaksisto vahvistuu ja jos todella sisäistät oikean tavan hengittää, elät pidempään. Joogien uskomuksen mukaan ihminen voi elää satavuotiaaksi, jos hän hengittää 21 600 kertaa päivässä. Stressi, pelko tai viha kiihdyttävät hengitystä ja lyhentävät samalla elinikää. Ja mikä tärkeintä, elämäsi muuttuu heti paljon miellyttävämmäksi ja tunnet itsesi niin itsevarmaksi, että vaikka taivas putoaisi, sinulla on kanttia sanoa: Odottakaa hetki!
Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle lukijalleni ja vertaillaan sitten kokemuksia!
Saran blogista löydät L.M.Montgomeryn viimeksi suomennetun teoksen Sara ja kultainen tie (Minerva 2011, suomennos Sisko Ylimartimo).
(Saarelle ei vieläkään tule vettä, joten taidan noudattaa Saran suositusta ja 'säästää' rakasta elämänkertaani iltoihin palkinnoksi kun olen selvinnyt päivän koettelumuksista;-) Teen tilalle muuta eli tämä viikko mennee nurinpäin. Toisaalta onhan se teillekin kivaa, että tiedätte loppuviikosta saavanne hemmottelua, eikä ajankäyttöohjeita tai diettikirjoja. Ja ratsaille olisi kuitenkin päästy vasta ensi viikolla. Vaihtelu vikrkistää: Oi totisesti!)
The Gorgeous Blogger -palkinto on tarkoitettu kaikille upeille bloggaajille. Tämän palkinnon saaja vastaa viiteen kysymykseen ja jakaa palkinnon edelleen viidelle, jotka sen hänen mielestään ansaitsevat.
Minä sain The Gorgeous Blogger tunnustuksen Koti 3:lle Annelta, joka on yksi minun suoksikkiblogejani. Pidän kovasti Annen kaikesta! Hänen kuvansa ovat tosi upeita, sitten hän on riittävän kiinnostava - todellakin;-), sillä tämä pieni, urhea nainen rakentaa taloa! Hänen tahtinsa tehdä postauksia ei tapa minua ja jotenkin oudosti, minä voin käydä hänellä ja olla vaikka kommentoimatta, jos siellä vaikka kovasti satutaan leipomaan;-) Sen lisäksi hän jakaa kiinnostukseni sisustukseen ja on sekä jalat maassa että välillä ilmassa, kuten minäkin. Jotenkin hänellä on semmoinen Aikuisen Naisen Tyylikäs Blogi. Kiitos Anne♥
Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan pääasiassa kirjoista, mutta myös niihin liittyen tai liittymättä ihmisistä, elokuvista, runoudesta, puutarhasta, taiteesta, koirista, ruoasta, sisustuksesta, rakkaudesta, musiikista, kaikesta kauniista, lumesta, unesta....,mutta ehdottomasti aina intohimolla.
Mikä tekee blogistasi ainutlaatuisen verrattuna muihin?
Vastauksen ovat palautteissaan antaneet ihanat lukijani ja ne asiat ovat ehdoton aitouteni eli kirjoitan ollen oma itseni, en esitä mitään muuta. Toinen kiitetty aihe on se, että osaan kirjoittaa hyvin ja mielenkiintoisesti. Kolmas pidetty asia on ollut tapani heittäytyä kirjaan, tilanteeseen, hetkeen...osaan laittaa itseni todella likoon. Joskus saan nauraa lävitse kyynelien yhdessä lukijoideni kanssa.
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Lumimies huusi minulle toisesta huoneesta ystävänpäivänä 14.2.2009, että 'tules Leena Lumi kirjoittamaan, täällä on sulle valmis blogi ja hyvää ystävänpäivää.' En yhtään ilahtunut, vaan vastasin: 'En mää ainaskaan ikinä kirjoita mitään blogia'. No, ennen kuin puoliyö koitti, oli kirjainten ja sanojen virta jo ylitse lainehtiva. Mikäli minä kuolen ennen Lumimiestä, hän vannoo hakkauttavansa hautakiveeni sanat 'en mää ainaskaan'. Härkä on horoskooppini ja olen isän puolelta satakuntalainen, joten olen joskus vähän sellainen 'vie sie mie vikisen'. Sen sijaan vauhtiin päässyttä härkää on kenenkään vaikea tavoittaa ilman apujoukkoja!
Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin ehdottomasti työtahtini hitaammaksi ja kuvani tasokkaammiksi.
Mitä haluaisit muuttaa muiden blogeissa?
Toivoisin blogien olevan enempi tekijänsä näköisiä ja ehkä myös hieman heittäytyvämpiä. Monet toki sitä ovatkin ja kiitos siitä!
Jaan tämän The Gorgeous Blogger -tunnustuksen edelleen. Tehtävä on vaikea, sillä pidän monista blogeista ja koska en ole mikään kesy, enkä yhtään tottelevainen ja minusta säännöt on tehty vain rikottaviksi, jaan palkintoja kuusi:
Soolis
Jael
Runotalo
Saran kirjat
Opuscolo - kirjasta kirjaan
Absolutely White
Näistä viidestä kaksi ensimmäistä eli Jael ja Soolis ovat olleet lukijoitani hamasta kahden vuoden alusta saakka. Ainakin siltä tuntuu. He myös ovat olleet ne blogiystävät, jotka kumpikin omalla tavallaan vetivät minut ylös oudon uupumuksen suosta ja estivät minua vain väsymyksen takia lopettamasta blogiani. Me olemme kuin vanha avioliitto, sillä saan alituisesti kuulla sitä sun tätä, kuten 'hiljennä nyt hyvä ihminen tahtia' ja 'Leena, muista levätä' tai 'nyt nukkumaan!' Ihanaa kun minusta huolehditaan;-) ja Lumimies säestää...
Hyvää ja antoisaa tulevaa viikkoa kaikille! Meillä ei ole vieläkään mitään tietoa, milloin saamme vettä, joten...Saarellamme on vajaa tuhat ihmistä nyt vailla tuota, minkä tärkeyden huomaa, vasta sitten kun sitä ei ole: vettä.
Eilen oli ihmeeliinen päivä, sillä ehdin monenlaista. Leivoin mm. kakun pikkulinnuille ja siinä saavat käydä myös oravat. Sanomattakin on selvää, että näitä syöttöjuttuja on meillä monia ettei lajeille tule riitaa keskenään.
Kakun resepti on helppo: Yksi kookosrasvapaketti sulamaan kattilaan, kun rasva on sulanut sekoitetaan mukaan kuorittuja hasselpähkinöitä, auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä. Sekoitus kaadetaan kakkuformuun ja laitetaan hetkeksi ulos kannella peitettynä. Kun kakku on hyytynyt, se otetaan hetkeksi sisälle ja kumotaan tarjoilulautaselle ja viedään sitten tarjolle puutarhurin parhaille apulaisille, pikkulinnuille.
Lintukuvat ovat sisareni miehen Pekka Mäkisen ottamat.
Seuraavina viikkoina alkaen huomisesta tai tiistaista, riippuu hieman tästä meidän vedettömyystilasta, miten ehdin lukea lisähankaluudelta, koemme uskomattoman kirjailijaelämänkerran, nousemme ratsaille, harrastamme joogaa, sukellammme ruokakirjaan, joka laihduttaa meitä kilon viikossa, kaunistaudumme kevääseen ja nautimme trendiherkkua. Sen lisäksi kevään puutarhakirjoja odotellessa taidamme lukea vielä yhden kirjan, jossa...ja sitten paneudummekin jo puutarhaan.
Lähdevesi saapui!
Sunnuntaiaamun herätys oli karmea: Harjukaupungin saarellamme on joku putkisto-ongelma emmekä saa ollenkaan vettä. Sen on luvattu korjaantuvan aamupäivän aikana, mutta pisaraakaan emme ole vielä nähneet. Sain eilen päähäni ottaa taas kerran kuvia alakertamme vierasmakkarista, joka on alunperin ollut sekä edellisen perheen teinin mörskä että myös oman tyttäremme teini-iän sisustuskokeilu. Kaksi seinää on kokonaan tummaa, oksaista mäntypaneelia, joka olin 70 luvun trendiä, mutta tästä huoneesta on tyhjää nyhjäisemällä eli pienellä rahalla tehty talon minimalistisin ja oudolla tavalla aika feng shui tila. Kallein hankinta oli kunnon vuode ja valkoinen päiväpeitto, joka ei ole ollenkaan tarkoitettu tahmatassuille. Tenavavieraille onkin isossa takkahuoneessa sininen sivustavedettävä, jossa on myös hiukan reunaa ihan pienimpien yöpyjien hyväksi.
Hei!
Eilen aamulla sisareni oli huomannut minulla 'out of officen' ja soitti pelästyneenä Lumimiehelle töihin, että 'mitä kauheaa on tapahtunut?'. Sen tähden sanon nyt, että ei todellakaan mitään ole tapahtunut, paitsi pakkanen, johon minua ei ole luotu. Olen lumi, en ikinä pakkanen yli -15 astetta! Tämä ei sovi minulle, joten totesin olevani vaihtolämpöinen eläin, joka joudun puolihorrokseen liian kylmässä. Mikään ei tikitä, mikään ei soi, paitsi yksi ihana Una furtiva lacrima. Toki luen, mutta hitaammin kuin koskaan. Luen kuin unessa erästä kirjailijaelämänkertaa, jota olen odottanut pienen ikäni. Siinä olen aivan muualla ja paljon lämpimämmässä.
Pakkanen tuo varmaan esiin minussa toisen tai sitten toden. Kesyys kyllästyttä. En ole yhtään kesy! Olen huomannut, että joskus salaa kesyttömyyteni tuuppii minua, mutta en anna sen tulla ulos. Se on privaattia minua, mutta aiheuttaa uuvuttavaa ristipainetta. Kesyttömille laitoin Lumikarpaloon vähän Silmäniloa ja Slungaa. Omalla vastuulla!
Yritän palata maanantaina kohmettuneena, mutta ehkä sulaneempana. On arvontoja, vähän tulevasta ja toivottavasti jo kirjakin. Tässä pieni välipala Heli Slungaa Varjomadonnasta:
Miten sinä vapiset, pieni narttu
kallat rinnoillasi
ja kuu.
Elämyksellistä viikonloppua pakkasesta viis!
kesyttömällä ♥:lla
Leena Lumi
kuva Tuure
Älä saa minua muistamaan,
älä kävele minua vastaan sillalla,
älä katso minua silmiin,
älä juo minun itkuani,
älä nyyhkäise noin.
Älä!
- Leena Lumi -
Denise Minan Yksin yössä (Still Midnight, Like 2011, suomennos Juha Ahokas) on hänen kahdeksas suomennettu rikosromaaninsa, joka aloittaa uuden sarjan. Voimme siis hyvästellä antisankaritar Paddy Meehanin, joka kirjoissa Veripelto, Suden hetki ja Viimeinen hengenveto nosti Minan suosikkidekkaristieni kaartiin. Toki meillä on nytkin epätyypillinen sankaritar, naisrikosylikonstaapeli Alex Morrow, jota kuvataan kirjan esittelyssä näin: Hän erottaa toisistaan hyvän ja pahan. Hän ei vain enää tiedä, kumman puolelle asettua. Silti. Alex Morrow on synkkine salaisuuksineenkin vielä valomatkan päässä kaiken huomion vangitsevasta Paddysta, jolla oli lämmin sydän, kiihkeä luonne ja uskomattoman ronskit puheet etenkin huomioiden tiukka katolinen kotikasvatus.
Jos olette olleet tarkkoja lukijoita, tiedätte, että en ikinä paljasta kirjan juonta, enkä varsinkaan dekkarin. Teen jopa pieniä harhautuksia! Joskus lähden kirjan tarinaan ja olen itse mukana Beulahin kukkulalla tai retkahdan sataa dekkarin naistähteen, kuten ’Meehanin likkaan.’ Nyt en löytänyt kiihkeää paloa, jossa olisin saanut Alexin ’under my skin’, mutta tämähän on vain minun tunteeni, sillä jollekin muulle lukijalle Alex Morrow voi olla kova juttu ja ehkä, ehkä minullekin seuraavassa Morrow-kirjassa, sillä Mina on lunastanut kannuksensa aiemmilla töillään taiten.
Nyt istumme glasgowlaisen siirtolaisperheen kotona, kun kaksi hupuin varustautunutta tunkeilijaa ryntää heidän kotiinsa vaatien Bobia esille. Perheessä ei kuitenkaan tunnu olevan ketään Bob nimistä ja tilanne ajautuu siihen, että rikolliset kaappaavat mukaansa perheen isän. Sitä ennen kuitenkin toinen rikollisista haavoittaa melkein kuin vahingossa perheen teini-ikäistä tytärtä Aleeshaa, josta tuleekin sitten yksi kirjan kiinnostavimmista juonikuluista, sillä Aleesha ei ole ollenkaan tavallinen siirtolaisperheen tyttäreksi. Muutoinkaan Anwarien perhe ei ole ihan kunniallinen ja niin helposti tyypiteltävissä kuin voisi olettaa.
Alexin yksityiselämän salaisuudet pyrkivät niin paljon pintaan hänen työssään, että tuntuu kuin hän teurastaisi pahaan oloonsa syyttömiä. Myös välit työkavereihin ja esimiehiin reistailevat niin, että eräässä vaiheessa Alex hän tiuskaisee näille ’olevansa tunnetusti vittumaisuuden jäävuori.’ Alexilla on heikko tausta masentuneen yksinhuoltajaäidin tyttärenä ja hän saa varttua tietäen kaikkien muiden olevan häntä parempia.
Kidnapatusta Aamirista tulee oudosti kirjan valo, joka hohtaa pimeässä. Hän on yllättäjä, josta kirja saa kiitosta. Muuten yksin yössä herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia, sillä rikollisten suhteet ovat kiintoisat, mutta sekavat. Outoa sähellystä, mutta sensijaan hyvin kameraa rakastavaa: Kun kuvittelin tämän kirjan filmattavaksi tv-sarjaksi, juttuun tuli heti potkua, sillä jo pelkätään Aamirin kohtalo sekä myös rikollisten aivan toisistaan poikkeavat persoonat tekevät cinemaattisen vaikutuksen. Alexin salaisuuden verhoa toki raotetaan hieman ja sieltä nouseekin kirjan Mina-ote, jossa psykologisen tarkka kerronta pienestä ja arkisesta, tekee salaisuudesta suuren, sillä miltä tuntuu rikosylikonstaapelin kotielämä miehensä Brianin kanssa, kun
Brian pysytteli turvallisissa käytänteissä, teki aina kaiken samalla tavalla. Hän söi samanlaisen lounaan joka päivä, pari tummaa leipäviipaletta, joiden päällä oli kinkkua ja juustoa, ja omenan. Brianilla oli säännölliset tavat, hän oli ennustettava. Turvallinen.
Brian ei kuitenkaan mennyt kylpyhuoneeseen. Portaiden yläpäässä hän poikkesi kaavasta. Alex kuunteli, liikkuiko Brian, mutta hän pysyi paikallaan. Brian kuvitteli vaimonsa nukkuvan, hän kuvitteli olevansa yksin, ja yksinäisyyden ja pimeyden keskeltä Alex kuuli hänen vaikerruksensa.
Ohuen oven takana Brian itki kadottamaansa maailmaa, ja Alex eksyi vuoristoon.
Alexin todellisuuspaot antavat meille kaipaamamme lupauksen: Alex Morrow –sarjasta voi sittenkin sukeutua varteenotettava haastaja Minan aikaisemmalle Paddy Meehan –sarjalle. Mitä Alex kätkee? Mitä hän todella tuntee? Valitseeko hän hyvän vai pahan? Miksi hän ei haluaisi mennä kotiin, jossa Brian häntä jo odottaa?
Kun ensi kertaa itkit
nähteni,
annoit minun nähdä
sisimpääsi,
salattuun ja hauraaseen.
Kun näin
sinun särkyvän,
siitä hetkestä lähtien
olit minulle enemmän.
- Sinikka Svärd -
Kerron Sinulle Ystävyydestä (Minerva 2009)
kuva Unelma
Hyvää Ystävänpäivää Rakkaat, Ihanaiset Lukijani♥ Tässä teille suklaasydämiä kirjasta Lahjoja keittiöstä. Outo valoilmiö tuli kuvaan, mutta siltikin halusin näitä teille tarjoa. Alla saatte sokerisydämiä, mutta muistutan sitä ennen, että Ritalla alkaa uusi englannin nettikurssi ihan viikon parin sisällä. Jos haluatte pysyä kärryillä hänen kielikursseissaan, linkittäkää itsenne lukijaksi tänne
Käyn blogikierroksella kunhan olemme ensin viettäneet Bessun kanssa ystävänpäivää. Sen jälkeen lähden vaeltamaan ja toivon löytäväni myös Laurenin, joka oli yksi blogiarvontani voittajista, mutta Lauren nimistä blogia en löydä...Olen ihan hukassa, sillä minulla on teille monille kolme nimeä: blogin nimi, sitten keksitty bloginimi ja vielä se oikea nimi, jonka kanssa meilaan...Laurenia odottaa Nora & Alicia, joten toivon todella, että hän löytyy.
Nautitaan♥
Nobody but you
Menestyksessä ystävät tuntevat meidät; vastoinkäymisissä me tunnemme ystävämme.♥♥♥
- Sir James M. Barrie -
Paras ystäväni saa minusta esille parhaat puoleni.♥♥♥
- Henry Ford -
Myötätuntoinen ja rohkaiseva katse, ystävällinen kädenojennus. Ja kaikki muu on toisarvoista.
- Maya V. Patel -
Selviät ilman ihmisiä, mutta tarvitset ystävän.
- kiinalainen sananlasku -
Ystävyys on kymmenentuhannen sukulaisen arvoinen.♥♥♥
- sanonta -
Uskollinen ystävä...ihminen joka iloitsee menestyksestäsi, suree vastoinkäymisiäsi ja kantaa puolet taakastasi - hän kaksinkertaistaa ilosi ja jakaa murheesi.
- James Gibbons -
Sinä tiedät, miten paljon tai vähän pitää sanoa surun tai huolen aikaan. Sinä osaat lukea sydäntäni.
- Pam Brown -
Ystävä on se, joka tulee luoksesi, kun koko maailma on jättänyt.♥♥♥
- Alban Goodier -
Ei kuka tahansa voi olla ystäväsi. Sen täytyy olla joku, joka on yhtä läheinen kuin ihosi, joku jolla on kyky empatiaan, joku joka hädän hetkellä seisoo ehdoitta puolellasi, joku joka antaa tarkoitusta elämääsi.
- Henry Miller -
Me putoamme kuin pikkukivet toistemme sielujen lampeen.
- Joan Borysenko -
Ystävien kesken ei ole mitään lopullista.♥♥♥
- William Bryan -
Apu ilman ehtoja on ystävyyden koetinkivi.
- Mahatma Gandhi -
Ystävillä, jotka ovat yhdessä käyneet läpi vaikeita aikoja, on yhteys, jota ulkopuoliset eivät voi koskaan ymmärtää.♥♥♥
- Pam Brown -
Ystävä tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua siitä huolimatta.♥♥♥
- tuntematon -
Kasa CD -levyjä. Espressokahvia. Paljaat jalat ja ikivanhat farkut. Perunalastuja ja popcornia. Asiasta toiseen hyppelehtivä keskustelun virta. Sade hakkaa ikkunaan. Ystävyys.♥♥♥
- Pam Brown -
Tyttöjen ilta ulkona - rosvoliiga, jolle ei yksikään isä, poika, puoliso tai suurmies voi mitään.♥♥♥
- Pam Brown -
Vain ystävä saa sanoa: "Minähän sanoin sinulle."♥♥♥
- Pam Brown -
Ystävä, joka tietää miten osoittaa ja ottaa vastaan hyvyyttä, on kaikkea omaisuutta parempi.
- Sofokles -
Kaksi ihmistä, jotka pitävät toisiaan pystyssä kuin lentävät tukipilarit. Kaksi ihmistä, jotka luottavat toisiinsa ja huolehtivat toisistaan ja puolustavat toisiaan ulkomaailmaa vastaan.
- Erica Jong -
Yksikin hyvä ystävä pitää pimeyden loitolla.♥♥♥♥♥
- tuntematon -
Sinunlaisesi ystävä on kuin vanha ja kulunut aamutakki, jonka voin kietoa ympärilleni, kun maailma tuntuu synkältä ja kylmältä.
- Pam Brown -
Älä säästä kauniita sanoja ystävistäsi siihen asti, että he ovat kuolleita; älä kirjoita niitä heidän hautakiviinsä vaan puhu heille nyt.
- Anna Camus -
Viisauden lahjoista suurin on ystävyys. Se tekee elämän onnelliseksi.
- Epikuros -
Puhelu on hyvä. Mutta kirjeen voi lukea uudelleen.
- Pam Brown -
Kypsyköön ystävyys kuin viini vanhetessaan. Ja olkoot viini ja ystävät aina vanhoja ja huolet nuoria.
- tuntematon -
Vanhoilla ystävillä on mukavaa yhdessä - ei kilpailua, ei teeskentelyä. He kasvavat läpi elämän täsmälleen samaa vauhtia.
- Pam Brown -
Enemmän kuin ystävien apu meitä auttaa varma tieto siitä, että voimme luottaa heidän apuunsa.
- Epikuros -
Ylistän ranskalaista, hänen huomautuksensa oli terävä. Kuinka suloista, erittäin suloista on yksinäisyys! Mutta suo silti minulle piilopaikkaani ystävä, jolle voin kuiskata: miten suloista on yksinäisyys!
- William Cowper
Vain ystävillä on merkitystä.♥♥♥
- Gelett Burger -
Ystävyyttä ei voi mitata kullassa, siihen kulta ei ole riittävän aitoa. Ystävyys voidaan mitata vain muistoissa, naurussa, rauhassa ja rakkaudessa.
- Stuart and Linda MacFarlane -
Hyvä taivas! Kaikista vitsauksista, jotka voit vihassasi lähettää, säästä minut, oi säästä minut petolliselta ystävältä.
- George Canning -
...anna tuulen selvittää, kuka vierelles jää...♥♥♥♥♥
kuva Birgitta
Onnetar (lue: Lumimies) on puhunut ja Leena Lumi -blogin 2-vuotissynttäriarvonnan voittajat ovat: Tuuletar, Sariw, Allu, Lauren, Peikkoneito, Ruiskaunokki, Marja-Leena ja Rita. Onnea voittajille♥
Kirjat lähtevät heti, kun saan tietää voittajien osoitteet. Allun ja Ritan osoitteet tiedän, muiden en, joten ilmoittautukaa sähköpostilleni, jonka löydätte profiilistani. Kiitos! Arpoja oli niin paljon, että aamulla pelästyin kun kaikki eivät enää näkyneet kommenttikohdassa. Piti huomata klikata uudemmat! Alla skooli, jossa arpaliput.
Kiitos lämmin kaikille osallistujille! Tämä ystävänpäivän kirjameri ei kuitenkaan tähän lopu, sillä haluan palkita kaksi henkilöä kuin alleviivatakseni, että blogimaailma on täynnä ihania ihmisiä ja loistavia kuvaajia. Kaksi kuvaa on viimeisen vuoden aikana erityisesti vaikuttanut minuun ja toinen on tämä
Kuvan on ottanut Anne blogista Koti 3:lle. Tämä kuva räjäytti tajuntani ja sai mm. toimia itsenäisyyspäivänä juhlistamassa sen päivän postaustani. Annelle lähtee kiitokseksi ja kannustukseksi kirja 20 valoisaa ja viihtyisää kotia Skandianaviasta. Kiitos Anne♥ Ja toinen erityinen kuva on tämä
Kuvan on ottanut Unelma blogista Mamman maailma, joka antoi minun käyttää sitä jopa Leena Lumi kirjastokuvana, jossa en tietenkään voi linkittää kuin kirjastoani. Sovin Unelman kanssa, millä kirjalla häntä muistan. Meillä on hänen kanssaan kiintoisa vaihdantatalous, josta voin kertoa joskus, kunhan saan häneltä ensin luvan. Ja kaikki alkoi...
Minulla on blogimaailmassa paljon loistavia kuvaajia, joita muistan runsaasti linkittämällä tuoden heitä näin kaikkien tietoisuuteen. Valokuvaus on upea harrastus, mutta toiset ovat siinä parempia kuin toiset ja joskus vain aika ei riitä. Onneksi blogilandia on ystävien yhteisö, jossa hyvän annetaan kiertää. Teen pienen ystävänpäiväpostauksen erikseen varmaan jo tänään, sillä huomenna paras ystäväni Bessu saapuu jo ennen puoltapäivää, joten...kiitos juhlasta, jonka syy sai alkunsa 14.2.2009, kun Lumimies päätti yllättää minut perustamalla nimiini blogin kysymättä siihen ollenkaan halukkuuttani. No, minä vastasin: En mää ainakaan! Hän on vannonut hakkauttavansa nämä sanat hautakiveeni ja etenkin sen tähden, että ennen kuin oli keskiyö ystävänpäivänä 2009, minä olin jo täydessä vauhdissa;-)
The Winner Takes It All
Hei!
Siitä lähtien kun näin tämän kuvan Sarin puutarhat -blogissa, olen uneksinut tästä. Olen kyllä jo tiedostanut oman rajallisuuteni saada omaan puutarhaani tätä näkyä, joten tyydyn vain näkemään unia Lumikuningattaresta. Lisää tästä ja monesta muusta hurmaavasta kasvista löydätte täältä
Sarin puutarhat on nyt myös oikeassa palkissani, josta pääsette suoraan hakemaan apua, kun multasormet alkavat kutista tai tulee joku ongelma tai haluatte vain levätä Kuupuutarhan lumossa...
Tänään ei tietenkään voinut olla tavallinen perjantai, sillä törmäsin Ian McEwanin Ikuinen rakkaus -kirjan postaukseen Naakulla. Tekstissä täytyi olla jotain erityisen suloista alkaen villasukkien kutomisesta ja päätyen pohtimaan Ian McEwanin maailmankuvaa, joka on ihan omaa luokkaansa. Jotenkin Naakku irroitti minusta kirjablogielämäni intohimoisimman kommentin. Naakun hurmaavan elämyksen löydätte täältä
Toivotan teille hyvää viikonloppua♥ Yritän pitää pienen paussin, sillä alan jo huomenna kirjata ylös arvontaan osallistuneita ja väkertää arpalippuja. Arvontaan voi kuitenkin osallistua vielä su klo 12 asti.
♥:lla Leena Lumi
The Doors Como te voy a olvidar
Muistathan blogini 2-vuotissynttäriarvonnan! Pääset arvontaan mukaan täällä
Lumikarpalokakkuakin on tarjolla...
Ja tässä arvonnan palkinnot:
Vuoden luontokuvat 2010 (WSOY)
Nauti kodistasi (WSOY)
Rakkauden aikakirja (Gummerus)
Nora & Alicia (Bazar)
Kuoleman kanssa ei kujeilla (Minerva Crime)
Minun Venetsiani - Ruokaa, tunnelmia, muistoja (WSOY)
Marlene Dietrich - Sininen enkeli (Ajatus Kirjat)
Lahjoja keittiöstä (Tammi)
Kiitos ystävänpäivän, joka on oikeasti blogini syntymäpäivä, laitoin tähän kaksi ansiokasta kirjaa lisää. Ja arvonta-aika päättyy siis 13.2. klo 12. Tulokset julkaistaan sunnuntai-iltapäivänä. Maanantaina Onnetar ei ole paikalla ja minä vietän päivää parhaan ystäväni kanssa. Seuraavan viikon odottelenkin sitten teidän postitusosoitteita;-) & teen lähetyksiä.
Vielä ehtii!
Kuvittele, kuinka upeaa olisi antaa rasiallinen värikkäitä macaronleivoksia tai tahmeita suolaisia kolakarkkeja lahjaksi ilman sen kummempaa syytä – ihan vain siitä ilosta, että on perjantai, aurinko paistaa ja rakastat jotakuta.
Annie Riggin Lahjoja keittiöstä (Gifts from the Kitchen, Tammi 2011, suomennos Riitta Bergroth) on juuri sellainen ihastuttava ideakirja, joka saa jokaisen näpertelijän hurmaantumaan omatekemiin herkkulahjoihin. Näitä suloisia ohjeita noudattamalla saat takuulla kehitettyä lahjan joka huomioi saajansa eikä ole mikä tahansa kaupanhyllyltä kiireessä napattu hätäratkaisu.
Kirjan kuvat ovat täydelliset eikä ihme, sillä Annie Rigg on ruokaan erikoistunut toimittaja ja stylisti. Stailaus näkyy siinä, että jokaiseen sivuun juuttuu kiinni kuin hunajaan. Annien värisilmä on pettämätön ja tuntee katsovansa taidetta. Taidetta, jolla pikkupurkit täytetään herkullisilla yllätyksillä ja sitten purkista tietysti tehdään hyvin uniikinnäköinen. Kirja on siis myös ruokakirja, sillä kaikkihan tulee keittiöstä ja on vaikka tätä: Kaneliset suklaamarengit ja vaaleanpunaiset vadelmamarengit, Sokerisydämet, Panforte, Vauvajuhlaleivokset, Suklaasydämet, Onnenkeksit, Mausteinen mangochutney, Kesäinen marjaviina, Ruusuinen mansikkamehu, Marinoitu vuohenjuusto…Ja näitä ohjeita on sata!
Kirja jakaantuu vuodenaikoihin ja lahjat ovat sesongin mukaan, jolloin voi hyödyntää vaikka oman puutarhan tuotteita. Lahjan ulkonäkö on tärkeä ja siksi kaikki pakataan kauniisiin vanhanaikaisiin pelti- tai kartonkirasioihin ja koreihin. Pakettikortit laitetaan mukaan ja koristenauhoissa ei säästellä. Ja saajahan on onnessaan, sillä kuten Annie toteaa
Itse tehtyihin lahjoihin liittyy aina ylimääräinen ripaus rakkautta, lusikallinen omaperäisyyttä ja tölkillinen luovuutta. Kotitekoiset ruokalahjat sisältävät näitä taika-aineksia kaksin verroin ja sitovat ne yhteen koristeellisella nauhalla.
Kirjan valokuvat on ottanut Catherine Gratwicke ja kuten sanoin, jokainen kuva on kuin taulu. Eipä uskoisi, että Hääkakku voi olla kuin lumoava puutarha sydänsuvella ja Kirsikkanougat värien ylin harmonia. Annie Rigg onkin työskennellyt huippukokkien kanssa ja laittanut ruokaa monille kuuluisuuksille. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt Birthday Cakes for Kids.
Kirjan lopussa on vielä osio, jossa on Ruokaohjeita eri tilaisuuksiin. Kaikki huomioidaan Äitienpäivästä Pääsiäiseen ja Yökylästä Tyttöjen polttareihin.
Tässä nyt teille kirjasuositus ystävänpäivää ajatellen. Osta itselle ja tee pienet ruokalahjat rakkaudella tai anna tämä kirja ystävällesi, joka viihtyy keittiössä ja pitää herkuista. Tämä on erinomainen lahja Kaikkien Aistien Juhlien Vaalijalle. Tämä kirja on myös ystävänpäiväyllätykseni arvontaani ja tietenkin toivon, että juuri Sinä saat tämän♥
Tämä kirja on nyt jäänyt jotenkin 'under my skin'...siksi kerron, että ainakin nämä bloggaajat ovat tämän kirjan nyt tehneet: Ilse, Susa, Almafiina, Anja ja minä. Suosittelen!
Kaikilta muilta paitsi Ilseltä löysin linkityken suoraan kirjaan. Ilse on niin persoonallinen, että pitää avata koko sivu auki ja lukea pitkät jutut ennen kuin tajuu, mikä on kyseessä. Koittakaa te nyt vuorostanne;-) Minä olen istunut tässä vasta kymmenen tuntia ja lukeminen alkaa klo 22 about.
Me kaikki tiedämme, että kala on terveellistä. Etenkin rasvainen kala, kuten vaikka lohi. Tieto ei kuitenkaan vielä tuo terveellistä kalaa pöytäämme. Tiedän monia, jotka syövät kalaa tuskin koskaan. Siis tiedän nyt, kun asun Keski-Suomessa. Meren rannalla asuessa totuin sekä syömään että laittamaan kalaa monella sortilla ja siitä asiasta olen ikuisesti kiitollinen. Pienessä kalastajakylässä ei sitä taloa löytynyt, etteikö kalaa olisi osattu laittaa. Sanottiinpa myös, että ’naimisiin ei pääse ellei osaa laittaa sadalla sortilla silakkaa’ ja ’kala kauniina pitää’. Kun tyttärellämme todettiin aikanaan vilja-allergia, lääkärit eivät meinanneet uskoa, että kala-allergiaa ei ollut. Olishan se ollut, jos tytöllä nimeltään Meri olisi...Tytär oppikin kalaan niin, että sitä juhlapöytää meillä ei ole etteikö siinä olisi graavia merisiikaa.
Kenenkään ei tarvitse tuntea osaamattomuutta kalan edessä, sillä ruokaohjeita on etenkin naistenlehdissä runsaasti, mutta minunkaan ruokakirjahyllyssäni ei ole kuin yksi kirja kalasta ja se koskee vain silakkaa, joka sinänsä on hieno ja monikäyttöinen kala. Nyt on kuitenkin ilmestynyt kuin toiveena ajatuksilleni vähän fiinimpi kalakeittokirja Klara Desserin Hienoja kalaruokia – Omega-3 ja veden herkut (Fina feta fiskar. Omega-3 och havets läckerheter, Tammi 2011, suomennos Heli Tanni). Kirjan todella herkulliset kuvat ovat Hans Desserin. Kuvien myötä omakin kalatajuni avartui ja tajusin, miten monella tavalla voin kalaa valmistaa ja tarjota.
Tämän teoksen alussa on hyvin selvät tietoiskusivut omega-3:sta. Tätä rasvahappoa on melkein mahdotonta saada luonnollisesti muuten riittävästi kuin syömällä kolmesti viikossa kalaa. Tähän minäkään en pysty ihan, mutta tiedostan kaiken, mihin omega-3 vaikuttaa. Jo kauan sitten puhuttiin kalan viisaaksi tekevästä vaikutuksesta. Lapsille sanottiin, että ’kun syöt kalaa, tulet viisaaksi’. No, tässä on vinha perä, sillä kalaöljyllä autetaan nykyään oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia ja on todettu kalaöljyn ehkäisevän ja lieventävän myös dementiaa sekä masennusta. Myös ADHD-oireyhtymää on voitu lievittää kalaöljyllä. Samoin omega-3 auttaa niveloireisiin, Crohnin tautiin ja vatsakatarriin, auttaa keskittymään sekä ehkäisee veritulppien muodostumista. Yleisesti ottaen kalaöljyn rasvahapot ehkäisevät tulehduksia.
Minun suosikkejani ovat kuha ja kampela, mutta ei auta, sillä niitä ei löydy ollenkaan parhaiden omega-3 kalojen luettelosta. Rasvaisin on makrilli, sitten tulevat silli, lohi, tonnikala, osterit, sinisimpukat…Ei silti mitään hätää sillä lohi on todella hyvää ja siitä on moneksi ja myös sillistä, minkä saa ilokseen todeta kirjan ohjeista. Alla kuva erilaisista sillimarinadeista. Ellei ole silliä saatavilla, kirjan ohjeita voi soveltaa vaikka silakkaan, kuten minä teen. Meillä ei ole joulupöytää ilman Leenan valkosipuliyrttisilakoita.
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Laita kala uunivuokaan ja ripottele päälle valkopippuria ja suolaa. Pilko paprikat, sipulit ja kesäkurpitsa pieniksi paloiksi ja jaa kirsikkatomaatit neljänneksiksi. Paloittele myös sitruuna.
Laita kasvikset kalan sisään ja ympärille persiljanlehtien kanssa. Kaada oliiviöljy kasviksille ja suolaa ja pippuroi myös ne. Peitä vuoka foliolla ja paista uunissa noin 40 minuuttia. Jos haluat kalan pinnan saavan väriä, ota folio pois viimeisten 10 minuutin ajaksi.
Tarjoile peruna- tai juuressoseen ja salaatin kanssa.
♥♥♥♥♥
Suosittelen tätä kirjaa kaikille itsestään huolehtiville kulinaristeille! Oiva lahja myös ystävänpäivänä, sillä haluathan ystäväsi voivan hyvin! Nuoret eivät monetkaan osaa kalan valmistusta, joten siinä yksi kohderyhmä tälle kirjalle. Minulle tuli mieleeni, että olen avioliitossa miehen kanssa, joka on hulluna kalaan. Jos minä nyt lupaisin hänelle toteuttaa kaikki tämän kirjan ohjeet, hän polvistuisi eteeni suloisesti ja voisin pyytää ihan mitä vain…
Hei!
Ensimmäinen syntiinlankeemus on tapahtunut! Minähän olen vaateostolakossa laskettuani kaikki kaappini toimivat puserot, farkut ja kotelomekot. Nuo luvut ovat ikuinen salaisuus. Siis sorruin sittenkin. Kun näin tämän intianpuuvillaisen yläosan/puseron mieleeni tulivat teinivuodet ja olin mennyttä kalua. Värin viettelys oli myös kohtalokas. Vielä pahempaa tai parempaa on, että tämä näyttää sikahyvältä tiukkojen tummien farkkujen ja bootsien kanssa. Yritin oikein etsiä muuta kuin muovihenkaria tähän esittelyyn, mutta kun ei löytynyt, niin ei. Enempää aikaa minulla ei stailaukselle ole, joten tässä tämä kaunissa ripustimessani, jollaisia ostin muutamia antikkiliikkeestä, kun kävin Wanharaumassa. Ja juuri puseron väriset uudet käsipyyhkeet roikkuvat toaletissa samanlaisessa antiikkitelineessä. Elämä on lankeemuksien summa!
Ja sitten toinen asia. Olen täydellisessä vauhdissa oikean sivupalkkini uusimisessa. Sinne on nyt tullut blogeja, joissa paljon käyn, mutta tietenkään kaikki niistä eivät voi sinne mahtua, sillä kirjojen on oltava ykkösasia. Aloitus oli todella helppo, sillä kirjojen ohella elokuvat vievät minua, joten Soolis oli selvä valinta. Ja sain tekosyyn käyttää tätä suosikkikuvaani
Nyt minun ei tarvitse enää keksiä joka hetki tekosyytä, jolla saisin tämän Keiran kuvan elokuvasta Atonement esille. Heti alusta asti blogini mukana olleen Sooliksen jälkeen tuli Jael, jolla on kaksi hurmaavaa blogia. Toinen eli Appelsiinipuun alla siellä jo onkin ja sitten häneltä tulee vielä Appelsiineja ja hunajaa, jahka ehdimme. Viime mainittu on Jaelin uskomattoman upea keittiö, joka saa korvata sitä, että en ehdi kokata teille joka viikko jotain kuten oli alkuperäinen tarkoitukseni
Mukaan palkkiin on tulossa myös Sarin puutarhat, sillä puutarha on iso osa elämääni, mikä näkyy myös blogissani kesäaikaan. Ja näkyy myös kirjavalinnoissani, sillä puutarhakirjoja on luvassa. Sisustusblogina toimii Ilonan Sateenkaarentaa ja ehkä otan sinne mukaan vielä yhden muun samasta aiheesta...Ja sitten siellä on muutama kirjablogi ja A Kiss from The Past
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)
suomennos Pentti Saaritsa
kuva Johanna
Prologi
Oletko valmis matkalle kohtaamaan sisäisen varmuutesi, jonka avulla voit hurjimmissakin elämän myrskyissä ja haasteissa pitää tulesi liekissä?
Geert Kimpenin teos Kabbalisti (De kabbalist, Bazar 2011, suomennos Titia Schuurman) on kiihkeä tarina kabbalismin mystiikasta, Toorasta, Zoharasta, liitonarkista, ahneudesta, oikeudesta, murhasta, ihmisen alimmista vaistoista, mutta myös rakkaudesta, erotiikasta ja ihmisen ikuisesta kaipuusta kuitenkin lopulta löytää sisin rauha ja luomisen sisin olemus. Kuka tämän kirjan lukee, hän valmistukoon siirtymään Galilean vuorille Tsfatiin, kestämään koleran, kielletyn rakkauden tuskan, kylmän, kuuman, nälän. Hän olkoon valmis villanvärjääjä Hajjim Vitalin seuraan, jossa koetaan suurin yksinäisyys, mutta myös suurin täyttymys. Hän ken lähtee, ojentakoon sormensa saadakseen niihin kolme hopeista sormusta, joissa kussakin kolme heprean kirjainta.
Tämä on suojeluksen Jumalatar. Alef. Lamed. Dalet. Tämä on ehdottoman rakkauden Jumalatar. He.He.Ajin. Ja tämä on paranemisen jumalatar. Mem.He.Šin.
Jos olet valinnut lähteä mukaan, tiedä, että skorpionit vaanivat tielläsi, mutta haavasi parantaa lempeä mystiikka, jonka avulla jaksat vaeltaa, kunnes löydät Jumalan seitsemänkymmentäkaksi salattua nimeä, tajuat Tooran matemaattisen kauneuden lukuarvoissa ja lopulta Moriavuoren luolastossa kohtaat Šekhina jumalattaren verhoutuneena savuun…
Šekhinan nauru sai Hajjimin rauhoittumaan. Kukapa hän oli epäilemään Jumalan naispuolisen ilmentymän arvostelukykyä? Šekhina liukui alas arkulta ja astui hitaasti lähemmäs Hajjimia.
”Sinä hakeuduit luokseni Francesan takia. Koska rakastat häntä niin paljon. Unohdit omaa henkeäsi uhkaavan vaaran. Sait siivet. Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ehdottomasti ja epäitsekkäästi, minä ilmestyn. Mutta kun rakkautesi perustuu oman edun tavoitteluun, herätät suudelmallasi henkiin Lilitin.”
Kaf Vav Kof:
sukupuolimagian jumala
”Lilitillä on mieheen niin hypnoottinen ja orjuuttava valta”, Hajjim sanoi hitaasti ja tuijotti suu auki Francesan ylpeänä paljastamia kauniita, pyöreitä rintoja, ”että hän houkuttelee miehen syrjään hengelliseltä polulta, jota tämän pitäisi seurata.”
Francesa astui pienin askelin ulos leningistään ja asettui aivan Hajjimin eteen. Hän vei kätensä Hajjimin olkapäille ja työnsi sitten käskevästi kupeensa tämän kuivia huulia vasten. Hajjim juopui tuoksusta, joka täytti hänen sieraimensa, ja hänen huulensa imeytyivät Francesan jumalatartemppelin kulkuporttiin kuin pyytäen äänettömästi päästä sisään.
Hollantilainen Geert Kimpen on kirjoittanut mestariteoksen. Se on aivan selvää. Kimpen on koulutukseltaan elokuvaohjaaja, ja hän on myös tehnyt käsikirjoituksia teatteriin, kabareihin ja televisioon. Esikoisromaani Kabbalisti on hänen tunnetuin teoksensa ja sen käännösoikeudet on myyty jo viiteentoista maahan. Olen ennenkin lukenut näytelmäkäsikirjoittajien teoksia ja huomannut, että niissä on Se Jokin. Mukaansa tempaava tila, jossa itse olet mukana näytöksessä. Usein se tila voi olla pieni ja hyvin näyttämöllinen, mutta se voi myös kattaa monia aikakerrostumia ja siirtyä myös maantieteellisesti paljonkin. Välittömästi Kimpenin tekstiin soljuttuani muistin huomattavan venäläisen näytelmäkirjailijan Edvard Radzinskin, jonka syvä kiinnostus Nikolai II:en kohtaloon, on luonut kirjan Viimeinen tsaari – Nikolai II:n elämä ja kuolema. He kirjoittavat aivan eri aiheista, mutta Ääni: Se on sama.
Kimpenin kirja on niin upea, että yritän hillitä itseäni, sillä järjetön ihastus ei ole hyvä kumppani tuottaa ymmärrettävää tekstiä. Jos haluat lukea tämän kirjan, ole valmis siirtymään Tsfatin kaupunkiin ja vuoden 1563 talveen, josta kaikki alkaa. Kirja on jaoteltu hurmaavan mystisiin lukuihin, joiden nimet jo herättävät innoituksen muuttaa tähän kabbalistien kaupunkiin tutkimaan kabbalistisia sanoja, Jumalan kirjaimia ja lukumystiikkaa, kohtaamaan demoneita, erotiikkaa, jumaluutta ja historiaa. Kirja alkaa luvulla Vav He Vav: Jumala joka matkaa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa ja siitä alkaa tarina Hajjim Vitalista, maineikkaan Tooran tutkijan Josef Vitalin pojasta. Hajjim ei kuitenkaan isänsä harmiksi tunne mitään kiinnostusta Tooraan vaan häntä vetää kabbalistinen mystiikka. Isä antaa lopulta periksi ja saa suhteillaan Hajjimin jo hyvin nuorena kabbalistioppilaaksi, jolloin Hajjim myös jättää työnsä villavärjääjänä. Lopulta hänestä tulee Egyptistä perheineen saapuneen rabbi Jitshak Lurijan oppilas ja siitä alkaa koko kiehtova tarina. Jitshakilla on kaunis, viisitoistavuotias tytär Francesa ja jo ensi tapaamisella, luvussa Jod Zajin Lamed: Eedenin puutarhan Jumala
Hajjim olisi halunnut polvistua tytön eteen ja laskea päänsä tämän syliin. Hän olisi halunnut uikuttaa: ”Mitä minulle tapahtuu? Mistä oikein on kyse?”
Niin ei ole kuitenkaan tarkoitettu kuuluisan kabbalistiopettajan Jitshakin oppilaalle ja siksi pääsemme tutustumaan tuomari Karoon, Saraan ja ahneuden perikuvaan Zimaraan, joka haluaa ensimmäisenä löytää liitonarkun tullakseen uudeksi messiaaksi! Kohtaamme myös Šlomon lesken Esterin, kiinnostavan naisen, joka elää yllättävän vahvasti ja rohkeasti tuossa ajassa ja ympäristössä halliten elämäänsä täysin itsenäisesti. Esteristä haluaisin lukea oman kirjan!
Koska liikumme Israelissa, kohtaamme luvussa Reš He Ajin: uusien tilaisuuksien Jumala, väistämättä myös sen asian, joka on Jerusalemin iäisyyskysymys eli kenelle tuo pyhä kaupunki kuuluu. Siirryttyämme hetkeksi Tsfatista Jerusalemiin, havaitsemme islamilaisen Jerusalemin juutalaisyhteisön pieneksi, mutta tiiviiksi. Täällä juutalaisten ja muslimien välit ovat selvästi kireämmät kuin Tsfatissa. Muslimeja raivostuttaa, että heidän pyhässä kaupungissaan on synagoga ja he toivovat alati jotain veruketta, jonka nojalla heittää juutalaisen jumalan rukoilijat ulos kaupungistaan. Tämän loistavan kirjan loppupuolella, luvussa Ajin Šin Lamed: Jumala joka muuttaa kaiken, Hajjim toteaakin, että
Aika ei ole vielä kypsä Šekhinalle. Niin kauan kuin ihmiset murhaavat toisiaan uskonsa vuoksi, ei kukaan heistä ole ymmärtänyt luomisen syvintä olemusta. Että me kaikki olemme yhtä.
Epilogi
Kiitän Geert Kimpeniä kirjasta, jonka hän on itse ojentanut Madonnalle kabbalatunnilla, sekä meille kirjojen meren kautta. Kiitän myös miestäni siitä, että hän taas kerran kesti, kun lähdin ’pois’, sillä en voinut vastustaa tätä seikkailua, joka oli kuin hyökyaalto vieden minut mukanaan uneen ja mystiikkaan. Usvalla kirjoitettuun.
***
Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Kirjakirppu, Aila ja Kuutar
Sininen hämärä putoo, mutta ilmassa on kevättä, sillä tintit lauloivat jo titityy-titityy ja meillä ripustettiin eilen hyvin myöhään olkkariin uudet, täyspitkät (vrt. Karen Blixen tyyli) luonnonvalkoiset verhot. Olin siis Bessun kanssa vähän ostoksilla ja mukaan lähti viisi verhoa, vanhan roosanvärisiä käsipyyhkeitä, pinkkejä kynttilöitä, muscareita, eikä yhtään mukia;-)
Olen niin hulluna tähän Sateenkaarentaa Ilonan verhokuvaan, että luulen tätä julkaistun yhtä monta kertaa kuin Pekan kuvaamia karhuja.
Mitäkö täällä nyt lätisen, kun olen jo toivottanut viikonloput? No sitä varten, että minussa elää ikuimuistoinen Lauantain toivotut. Se tunne puskee esille, vaikka yritän hillitä sitä ja tällä kerralla tarve tarjota teille kevätverhojen kera musiikkia voitti ja niinpä
Mad About The Boy
Ja uskokaa tai älkää, nyt suljen koko koneen! Omistaudun illanvietolle, joka sisältää paljon kynttilöitä, homejuustoja, rypäleitä ja viiniä sekä elokuvan Häiden jälkeen, jonka sain yllätyslahjana Ihanalta Blogiystävältä. En aio tehdä filmistä postausta, mutta löydät sen täältä
kuva Sateenkaarentaa
