perjantai 12. marraskuuta 2010

VUODEN LUONTOKUVAT 2010 - SUOMEN LUONNON VUODENKIERTO

Siellä, missä kasvit kurottuvat veden alla valoa kohti, valkeat putouskukat ylistävät veden kuohuja, huuhkaja lumoutuu taivaan tähdistä, kurjet tanssivat kevätaamun hurmaansa, ilves haukottelee auringossa, kukkahämähäkki keimailee punakämmekällä ja pieni supikoira peilailee itseään lammen kuvajaisesta, siellä ovat olleet liikkeellä Suomen parhaimmat luontokuvaajat säästä viis’ ja sydän täynnä intoa valokuvaamiseen. He ovat olleet liikkeellä kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina ja nyt me saamme nauttia heidän työnsä tuloksista upeassa kuvateoksessa Vuoden Luontokuvat 2010 – Suomen Luonnon Vuodenkierto (Suomen luonnon valokuuvaajat ry/WSOY). Kirja perustuu nyt 30. kerran järjestettyyn Vuoden Luontokuvat –kilpailuun, jonne tänä vuonna lähes 1 100 kuvaajaa lähetti yli 9 600 valokuvaa!


Kasvit –sarjan voittajaksi tuli vedenalaiskuvaukseen innostunut Pekka Tuuri kuvallaan Kohti valoa. Kirjassa esitelläänkin laajemmin vedenalaiskuvauksen erikoisuuksia ja erikoislukuna on Kuvaushaasteena vedenalainen Itämeri. Näissä kuvissa onkin sitten sekä kasveja että eläimiä. Vaikka vesi onkin elementeistä kiehtovin, pidin itse kovasti Kasvit –sarjan toiseksi tulleesta kuvasta, Putouskukasta jonka on ottanut Heikki Nikki. Mitä minä nyt...onhan tässäkin vettä: ryöpyten! Ja näin tuomaristo Putouskukasta:

Valkoiset kukat ja vaalea kuohu luovat viehättävän vuoropuhelun, jota mustan kallion luoma kontrasti vielä voimistaa. Kuvaaja on rakentanut vahvoista elementeistä tasapainoisen, aistikkaan kokonaisuuden.

Vuoden 2010 Luontokuvat –kirjasta huomaa selvästi, että kesä ja nimenomaan heinäkuu on kiihkeintä kuvausaikaa.  Etenkin linnut innostavat kuvaajia. Toisaalta myös syksy ja etenkin ruska ovat suuria innoittajia. Loppu viimeksi kun kirjaa lukee ja sen kuvien hurmioon vaipuu, tulee tunne, että kaikki vuodenaikamme saavat tosikuvaajan liikkeelle.  Kirjasta henkii, että suomalaiset ovat tosi innokkaita kuvaajia. Tätä tunnetta vahvistaa sekin kirjan tieto, että suomalainen Vuoden Luontokuva –kilpailu on maailman vanhin kansallinen luontokuvakilpailu ja näiden kuvateosten ilmestyminen pitkäkestoisin luontokuvateosten sarja. Mutta onko missään muualla sellaista vapaata ja vuodenaikakierron rikastamaa luontoa kuin meillä Suomessa. Suomi on takuulla luontoihmisen paratiisi!

Monet kirjan kuvat todellakin tuntuivat sielua koskettaen, mutta:

Sydämeni lähestyi Martti Rikkosen tunturikorppeja punaisessa rusotuksessa, sitten valui sulana polvilleen Jouni Suikkasen Aamuyön kurjissa, joka oli valittu myöskin kirjan kanneksi, mutta jäi mykistyneenä aamukylmään pellon reunaan palvomaan Pekka Kokon Kurkien kevättanssia, jossa kurkien miljoonien vuosien takainen askellus, äänet ja tarkat taivutukset kirjoittivat viestiä kaukaa, kaukaa…

Vuoden Luontokuvat 2010 –kirjasta lienee turha mainita, että kuvat ovat huumaavia, liikuttavia, vaikuttavia, mykistäviä…,mutta sen lisäksi tulee paljon sekä yleistä että kuvaamiseen vaikuttavaa tietoa. On kuukauden keskilämpötiloja, sademääriä, lumipeitteen paksuutta, tietoa ilveksistä ja monesta muusta. Minulle tuli nyt hankittavaksi keväällä 2,8 sentin lentoaukolla varustettuja pönttöjä sini-, hömö-, töyhtö- ja kuusitiaisillemme. Ilmankos talitiaiset ja kirjosiepot pesivät meillä runsaasti, mutta nuo pienemmät tintit änkeytyvät outoihin paikkoihin tai katoavat suveksi.

Ne, joille kuvaamisessa on muitakin kriteerejä kuin innostus ja kameran pinkki väri, juhlivat kirjan lopussa, sillä kirjan 128 kuvasta löytyy kuvaluettelo ja kaikki kuvien tekniset tiedot. Minä vähän peruutan pelkästä kunnioituksesta tällä kohtaa ja palaan lukuun Hyvä kuva liikuttaa sielua. Liikun hyvin hiljaa ja kuvaaja Esko Kivistö on jo kameransa kanssa valmiina. Kyykistyn, mykistyn ja sydämeni lyö ylimääräisiä lyöntejä, sillä...


Löydätkö antoisampaa isänpäivä- tai joululahjaa kuin tämä kirja! Tämä teos on jokaisen kuvaajan ja luonnon rakastajan toivelahja. Tämä kirja on♥

15 kommenttia:

  1. Jo näiden kuvanäytteiden pohjalta sellainen kirja, jonka haluaa käsiinsä.

    Hassu tuo orava, jossa todella taitaa olla linssiluteen vikaa!

    VastaaPoista
  2. Ihan hengästyttävän hienoja otoksia jo tässä jutussakin. Hauska tuo Utelias orava-kuva.

    VastaaPoista
  3. Anne, tämä viehättäisi sinua, sillä olet itsekin aikamoinen kuvaaja!

    Soolis, ja ajttele miten paljon kirjassa on kuvia: 128! Oravat ovat toisinaan aika rohkeita. Yksi kävi minua koputtamassa jalkaan, kun istuin tässä koneella ja pähkinälauta oli tyhjä. Olga ei piittaa oravista, on niihin niin tottunut. Pidän kuitenkin varani ettei kesyynny liikaa. Tuo yksi on onneton tapaus, joka mentti emonsa, koska Jyväskylän kaupunki rahasti talojen väliset puustot eli hakkasivat kaikki kauniit puut oravien pesintäaikaan. Tuo orpo etsi keväällä emoaan ja juoksi pitkin pihaa mun perässä. Laitoin aina takaisin kuusen oksalle, mutta ei auttanut. Sitten pysyin vähän aikaa poissa ja se löysi meidän partsin ja välikaton eli pelastuksen. Nyt sillä on täysin villi kaveri, tupsukorvainen poikaystävä, joten...;-)

    Onneksi meillä on oma puisto, jota eivät voineet raiskata. se onkin nyt eläinten turvapuisto!

    VastaaPoista
  4. Tämä on sen oloinen kirja, jonka parissa viettää aikaa vielä vuosienkin kuluttua. Vaikuttava, hieno ja sellaisena pysähdyttävä.

    VastaaPoista
  5. Kylläpä oli hauska tuo kameran linssin molemmin puolinen tuijottelu =)

    Luontokuvat on ihania. Kiitos kaikille, jotka näyttävät meille sen todellisen mikä tässä ympärillä on.

    VastaaPoista
  6. Hitsit! Tämä kirjahan mun olisi pitänyt lähettää metsästäjä-isälleni lahjaksi... Onneksi joulu on tulossa. haluan tämän kirjan myös itselleni, hoi Joulupukki, kuuletkos!

    VastaaPoista
  7. Krisu, siis tämä on luonnon ja eläinten rakastajan kirja. Toivottavasti isäsi metsästää kameralla.

    Osta itsellesi. Minäkin aion pitää tämän, sillä ehkä joskus, jossian muussa elämässä, ryhdyn harrastamaan valokuvausta tosissani. Kyllä Korvatunturi kuulee;-)

    VastaaPoista
  8. Tässäpä mainio joululahja tyttärelle! Ihania ja iloisia kuvia.

    VastaaPoista
  9. Rita, nimenomaan. Tästä ilahtuu kuka vain.

    VastaaPoista
  10. Ei ole isälläni kameraa. Meillä syödään isäni (kohta 75-v) metsästämiä hirviä, jäniksiä ja sorsia. Olen ylpeä isästäni.

    VastaaPoista
  11. Krisu, ollaan molemmat ylpeitä isistämme. Isäni ei pystynyt murhaamaan edes hiirtä. Perin isältäni suuren rakakuden luontoon ja eläimiin.

    VastaaPoista
  12. Aivan ihastuttavia kuvia. oikea sana mykistävä.
    Upea joululahja idea:)

    VastaaPoista
  13. Hanne, tämän voit antaa vaikka rakkaallesi. Siitä hyödyt sinäkin;-)

    VastaaPoista
  14. Aivan upeita hetkiä, varsinkin tuo kurkien tanssi on kyllä aika pysäyttävä. Luonnon katselemiseen ei kyllästy, ihmisikä on ihan liian lyhyt siihen...

    VastaaPoista
  15. Liinu, kurjissa on paljon mystiikkaa. Jos haluat tietää enemmän siitä, mitä kurjista ei yleensä tiedetä lue Richard Powersin Muistin kaiku.

    Kun tätä kirjaa selaili, tuli juuri mieleen: Elämä on lyhyt ja uni niin pitkä. Miten ehtisi vielä aloittaa kunnolla valokuvauksen!

    VastaaPoista