keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Sotien kirjat Leena Lumissa

Tässä kohtaa piti olla aivan muuta kuin sotien kirjoja eli tämän oli tarkoitus tulla vasta ensi viikolla. Tälle päivälle oli varattu jotain kevyttä ja hauskaa, mutta saatte sen huomenna! Tässä nainen, joka blogia aloittaessaan ilmoitti, että ei lue scifiä, fantasiaa ja sotakirjoja! Niin vaan ovat Kolmas valtakunta ja Stalinin hirmuteot kuin myös Romanovit vieneet. Blogistani löytyy Vainojen kirjat Leena Lumissa, jossa osin väistämättä samoja kirjoja kuin tässä. Sama koskee Elämäkerrat Leena Lumissa. Miksi tähän nyt ryhdyin jälleen kerran liian myöhään lukeneena, on se, että osallistuin Jokken toista maailmansotaa käsittelevän haasteeseen innokkaasti ja aika umpeutuu just kohta. Olin vain otaksunut, että koska vein  sinne kaikki kirjani 24.10. saakka,  Jokke ne sieltä poimii, mutta ei, pitää tehdä vielä koonti. Tässä otan nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli saan aikaiseksi kauan suunnittelemani tiedoston sekä voin osallistua Jokken haasteeseen. Yleensä minulla ei ole ollut enää aikaa edes haasteisiin osallistua, mutta tässä aihe vie. Kiitos Jokke kiinnostavasta haasteesta♥ Kirjat tulevat aika sekalaisessa järjestyksessä ja varmaan parantelen tätä myöhemmin. Jokke saa koko koosteen, mutta hän voi pysähtyä Hakaristirouviin, joka tuli kisan päätyttyä vasta luettua. Annette Hessin Tulkki mahtunee haasteeseen. Muutama kirja on ensimmäistä maailmansotaa. Ainakin yksi parhaista eli Näkemiin taivaassa, mutta sen Jokke kyllä tietää. Aloitetaan:

1.  Nir Baram: Hyviä ihmisiä


2.  Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

3.  Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa


4.  Audrey Magee: Sopimus


4.  Ralf Rothman: Kuolema keväällä


5.  Heidi Köngäs: Dora, Dora


6.  Katarina Baer: He olivat natseja
7.  Terhi Rannela: Frau


9.  Gerald Posner: Isäni oli natsi Kolmannen valtakunnan johtajien lapset kertovat

10.  Anne Svärd: Vera


11.  Sami Hilvo: Pyhä peto


15.  Philippe Claudel: Varjojen raportti


16.  Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa


17.  Mark Sullivan: Palavan taivaan alla


18.  Daphne Kalotay: Bolsoin perhonen


20.  Julie Orringer: Näkymätön silta


22.  Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle




24.  Anne Kuorsalo, Iris Saloranta: Sodan haavoittama lapsuus


25.  Ruta Sepetys: Harmaata valoa

26.  Jamie Ford: Hotelli Panama

27.  Katja Kettu: Kätilö 


28.  Max Manner: Kadotettujen kahvila

29.  Kate Quinn: Koodinimi Alice

30.  Rosa Liksom: Everstinna

31. Lena Muhina: Piirityspäiväkirja


32.  Miriam Gebhard: Ja sitten tulivat sotilaat Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä


33.  Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville


34.  Philippe Claudel: Harmaat sielut


35.  Khamila Shamsie: Poltetut varjot

36.  Kristin Hannah: Satakieli


37.  Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen


38.  Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa


39.  Johanna Laitila: Lilium regale


40.  René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan


41.  Kate Quinn: Metsästäjätär


42.  William March: Komppania K

43.  Annette Hess: Tulkki


44.  James Wyllie: Hakaristirouvat


45.  Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa


46.  Pierre Lemaitre: Tuhon lapset (Mirloir de nos peines, Minerva 2020, suomennos Susanna Hirvikorpi)


47.  Kate Quinn: Ruusukoodi (The Rose Code, Harper Collins 2021, suomennos Päivi Paju)



Tässä näitä nyt sitten on ja veikkaanpa, että kohta täällä on yksi toisen maailmansodan kirja lisää eli se, jota luen parhaillaan. Se onko kirja fiktiota vai faktaa, on näissäkin kirjoissa kuin se kuuluisa hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois. Mukana on tietokirjoja sekä kirjoja, jotka ovat fiktiota, mutta: Kun lukee ns. fiktiivisen kirjan loppuun, voi kohdata yllätyksen. Näin oli mm. Tulkin kohdalla, sillä lopussa esitellään, miten tarkasti aina oikeudenkäynnin sanoja myöten kirja oli tehty. Tarkistan myös itse usein, onko kirja ihan kuvitelmaa  vai todellisen sodan kulissia. Sade lankeaa ei voisi jäädä minulta pois, vaikka olisi sinänsä fiktiota. Sain sätkyn Darfurin sodan akana kun eräs akateeminen ystäväni kysyi: Mikä ihmeen Darfurin sota? Juu, kyllä se sota ihan totta oli ja varmaan siellä rämmittiin myös iilimatokosteikoissa, kärsittiin siitä sun tästä, kuoltiin ja myös voitiin rakastaa. Kaikkien sotien yhteinen nimittäjä on julmuus, joten otetaan nöyrästi vastaan ja toivotaan rauhaa kaikille maailman kansoille niin ilmassa, vesillä kuin vuoristoissa ja etenkin sydämissä!

rauhan terveisin
Leena Lumi

PS. Jokunen päivä sitten facebookissa käytiin keskustelua, että miksi esim. isille ostettaisiin sotakirjoja. Ei tarvitsekaan ellei kiinnosta. Minulla on nyt neljän vuoden kokemus siitä, mistä herratohtorit ylilääkäreitä myöten ovat kiinnostuneita ja se on toinen maailmansota!!!Lisäksi eräs lisäsi, että hän ei jätä lukematta yhtäkään Pierre Lemaitren kirjaa eli tasokkaat dekkaritkin käyvät.Oma isäni luki mieluiten elämäkertoja, mutta myös historiaa.

maanantai 26. lokakuuta 2020

Käytetäänhän maskeja ja käsidesiä ahkerasti!


Käytetäänhän maskeja ja käsidesiä ahkerasti! Tämä voi jatkua kauan, mutta toivotaan, että tämä ei ole uusi normaali.

Olen kokeillut muutamaa maskityyppiä pitää tunteja ja tänään pidin niin puutarhaliikkeet kuin tavaratalot kirurgista suu- ja nenäsuojusta. Ainakin parempi kuin se entinen valkoinen, jonka kanssa tuli happivajauksen kanssa niin paha olo, että alkoi huimata.

Viikosta on tulossa monipuolisen kiihkeä, joten blogin puolella mennään kevyemmissä merkeissä. Ostimme tänään ensimmäistä kertaa isohkon sypressin, jota toivottavasti pääsemme ledittämään keskiviikkona. Luen paksua opusta, jota olen odottanut koko vuoden, mutta kuten sanottua, nyt on iskenyt Murphyn laki tämän viikon arkipäiviin. R. lähtee jo aamusta varhain...Yritän yksin huomenna istuttaa sypressin erityisruukkuun, jonka sille ostimme ja sen päälle tulee vielä muu ruukku. R. saa sitten hoitaa ledit myöhemmin.


Viikonloppuna saimme yökylään Lunan. Oli se vain niin kivaa, kun iso koira nukahti kiinni minuun kuin Merin villakoira Dinalla on ollut tapana tehdä. Kokoeroa vain jonkin verran.


Onni on ystävän kutomat villasukat ja


tyrnilapaset♥


Ihanaa, että puissa on vielä paljon lehtiä ja mongolianvaahteroissa neniä. Vasta tänään huomasimme, että helokkimme ja lehtikuusemme ovat alkaneet värjäytyä keltaiseen juhla-asuunsa.

Tänään ostin monen vuoden jälkeen ulkolyhdyn, mutta kuvat eivät ihan onnistuneet, lyhdyn nimi on Kaupunki. Se on talo, jonka erilaisista ikkunoista valo tulee ulos kauniisti. Käykää katsomassa livenä, sillä sivuston kuva ei vastaa lyhdyn viehätystä.


Tänään keksimme, että täytämme lyhdyn ledeillä ja laitamme yläterassille. Se näytti niin hyvältä, että saimme hankittua toisen, kun naapurin Tuula oli asioilla. Kiitos Tuula♥ Toinen näkyy olkkariin ja toinen heti sisääntulijalle vastapäisestä ikkunasta. Siis vain 14.95 tämä keskikokoinen. Ikkunalaudoilla meillä on monta pienempää valkoista lyhtyä, joissa oikeat kynttilät. Ne ovat näitä:


Päivä on ollut pitkä...joululahjoja, kortteja, lahjanarua, ylläreitä...Ken kantaa joulua sydämessään koko vuoden, toimii nyt ja fiilistelee koko joulukuun!


Leena Lumi

perjantai 23. lokakuuta 2020

James Wyllie: Hakaristirouvat

Kolmas valtakunta on tyhjentymätön kaivo, josta ammentaa. Historiasta erittäin kiinnostunut lukee kirjan toisensa jälkeen, kunnes tajuaa, että Kolmas pahan ydin on loputon eikä se ole minnekään kadonnut. Samaan aikakauteen liittyy seurapiirillisesti hyväksyttävämpi kiinnostuksen aihe eli toinen maailmansota. Kaikki tuntemani lääkärit lukevat näitä kirjoja nimikkeellä 'toinen maailmansota'. Sitä se olikin, mutta kun suuri kuvio aletaan hajottaa siruiksi, löydämme kaiken takaa yksilöitä, naisia, lapsia, perheitä....vuodenaikajuhlia, leirien savuja, käsittämättömiä julmuuksia puolin ja toisin, sillä missä Aatu siellä Stalin. Nyt kuitenkin lähdemme ainakin minua kiinnostavalle polulle kohtamaan Kolmannen valtakunnan ykkösnaisia. Jokainen voi mielessään päätellä, miten syyllisiä tai syyttömiä he olivat, mutta vaikka en kerro teille kirjaa auki, en voi olla tarttumatta siihen, mikä minua vielä kiertää...

Tietokirjailija James Wyllie on kirjoittanut Hakaristirouvat Naiset kolmannen valtakunnan huipulla (Nazi Wives, Atena 2020, suomennos Tähti Schmidt), joka kertoo meille Hitlerin tärkeimpien johtomiesten rouvien elämästä ja kohtaloista. Naiset ovat Gerda Bormann, Magda Goebbels, Carin ja Emmy Göring, Ilse Hess, Lina Heydrich ja Margarete Himmler. Vaikka natsiaatteeseen kuului, että vaimojen osa oli 'Kinder, Kirche, Küche' asia ei ollut ollenkaan noin yksiselitteinen. Miten naiset käyttäytyivät ja miten paljon he ihailivat Hitleriä, sitä paremmat mahdollisuudet heidän miehillään oli yletä tai yleensä edes selvitä hengissä. Hitlerin valkohehkuinen raivo tuli esille  Henriette von Schirachin muistelmissa Herraskansaa Elämäni natsieliitin sisäpiirissä. Vaikka Hitler oli tuntenut hovikuvaajansa tyttären aivan pikkulapsesta asti, Henriette onnistuu rikkomaan tabun. Hän on ollut Hollannissa ja kuullut yöllä kaduilta meteliä ja nähnyt miten juutalaisnaisia ajettiin julmasti kuljetuksiin ja kokoontumispaikoille. Hän järkyttyi syvästi ja päätti puhua siitä isänsä ystävälle eli Adolfille. Tämä tapahtui Berghofissa ja seitsemäntoista Hitlerin alaista oli kuulemassa. Putosi kuolemanhiljaisuus ennen raivoa. Aamuviideltä Schirachit pakenivat Berghofista ja Henriette tiesi, ettei ikinä enää näkisi Hitleriä. Vaikka kuinka monta kirjaa olen lukenut, Henriette on ainoa nainen, jonka tiedän uhmanneen Hitleriä. 

Koska Hakaristirouvat on varsin tuhti paketti ylimpien natsirouvien elämään, kirja voi yllättää monellakin tapaa ellei ole lukenut mitään heistä aikaisemmin. Rouvista ja heidän väleistään ja vaikutusvallastaan, arjestaan ja juhlistaan kerrotaan niin, että henkilö voi nopeastikin vaihtua rouvasta toiseen ja aivan ummikon pitää keskittyä. Luin itsekin tätä kirjaa kauan. Minulla on missioita, joita en kaikkia tuo julki, mutta nälkä tietää on niin suuri, että olen kuunnellut lyhyellä, mutta toivottavasti vahvistuvalla saksallani mm. täysin katumattoman Reinhard Heyrdrichin puolison Linan haastattelua ja montaa muuta. Helpointa Linaan on tutustua ensin Terhi Rannelan kirjassa Frau. Kun vertasin ristiin Linaa eri kirjoista, kuva ristivalottuu julmaakin julmemmaksi ja niinpä ainakaan tältä istumalta en muista rouvista ihan tätä näe, sillä Lina oli käskijä ja Reinhard yllytti häntä ottamaan ohjat käsiinsä.


Lina Heydrich, hänen miehensä ja heidän pieni poikansa Klaus. (kuva kirjasta)
Kun Reinhard kuoli attentaatissa hänen ollessaan Böömin ja Määrin käskynhaltijana, Lina sai kostonsa, vaikka käsky muodollisesti tulikin Hitlerin kautta:

Aus Befehl des Führers wird die Gemeinde Liditz von Frauen und Kindern evakuiert, die Männer von 16 Jahren ab auf der Stelle erschossen und zum Schluss die Gemeinde abgebrannt.

Hakaristirouvat tekee Linasta sen mitä hän oli eli paholaisen, joten siinä valossa on vaikea ymmärtää, että häntä ei tuomittu edes myötäilijäksi eikä hän menettänyt henkilökohtaista omaisuuttaan. Lina Heydrichin myöhemmän elämän toinen avioliitto liittyy Suomeen, joten...

Luin juuri vähän aikaa sitten Göring ja hänen psykiatrinsa Jack El-Hain Kohtalokkaat istunnot natsirikollisen kanssa. Nytpä alkaa polttaa, sillä kirjassa Göringin ensimmäinen vaimo on miehensä palvoma ruotsitar ja vakaumuksellinen fasisti Carin Göring.


Caring Göring (kuva kirjasta)
He asuivat jonkin aikaa Ruotsissa ja palatessaan Saksaan mukana kulki rotuaatetta ja Odinia niin, että hirvittää. Tässä kohtaa avuksi olisi ollut lukea Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli, joka avaa enemmän kuin moni edes haluaa uskoa. Siis oliko arjalaisuus tuontiaate Ruotsista? Ainakin se upposi otolliseen maaperään, sillä Saksassa oli paljon yhteiskunnallista tyytymättömyyttä, joka saatiin sitten osoittamaan juutalaisten suuntaan.

Erityisen altis näille paineille oli porvaristo, jota hiersi sekä oman ylivertaisuuden korostaminen että kalvava tulevaisuudenpelko.

Carin Göring ei elänyt pitkään ja Göring avioitui Emmy Sonnemannin kanssa. Samalla kun Göring hoiti tehtäviään Hitlerin kakkosmiehenä ja toiseksi rikkaimpana natsina, hän rakensi Carinhalliaan, joka paisui kuin keisarin palatsi. Emmy oli näyttelijä ja hän oli tottunut juutalaisiin ystäviin ja hänen hyvä ystävänsä oli bi-seksuaali, mikä oli tuolloin rikos. Emmyn piti avioiduttuaan vetäytyä teatterista. Häitä edeltävänä iltana hän esiintyi viimeisen kerran, mutta hän sai pelastettua miehensä vaikutusvallalla ystäviään leireiltä. 

Henriette Hoffman, josta alussa kerroin, taisi sanoa totuuden Emmystä: "Hän olisi ollut aivan tyytyväinen jos...univormut olisivat olleet näytelmäasuja, hänen palatsinsa kulissia, sodan kumu taustalta kuuluvaa ääniefektiä ja hänen saamansa mahtavat lahjat pelkkää rekvisiittaa. Ei hän todellisuutta halunnut."

Koska Hitler janosi naisten ihailua, hän halusi esiintyä kuin vapaa mies, joten hänen Hoffmannin valokuvausliikkeessä tapaamansa kaunis Eva Braun, joutui olemaan poissa julkisista tilaisuuksista ja usein myös illallisilta, joissa muut natsirouvat olivat. Sillä on hintansa, kirja kertoo kaiken tästä samoin kuin Hitlerin siskontytöstä Geli Raubalista, joka oli täysin rakastunut, mutta joutui pysyttelemään syrjässä kuten Evakin. Tähän kohtaa voin suositella teosta Diane Ducretin Diktaattorien naiset.

Valtakunnan toisen naisen rooli istui täydellisesti Magda Goebbelsille, joka täytti kaikki kunnon saksalaiselle naiselle asetetut tavoitteet:

Magdaa ja hänen lapsiaan kuvattiin yhtä mittaa viikko- ja aikakauslehtiin esimerkkinä täydellisestä natsiperheestä. Tuottamalla yhä lisää jälkeläisiä  hän ilman muuta täytti keskeisen tehtävän, jota Saksan naisilta vaadittiin - vuosien 1934 ja 1937 välillä hän sai vielä kaksi tytärtä ja yhden pojan - mutta hän ei ollut luonnostaan äidillinen.


Propagandatarkoituksiin otettu perhekuva, jossa Magda Goebbels, hänen miehensä, heidän kuusi lastaan ja univormusssa Harald, poika Magdan ensimmäisestä avioliitosta.(kirjan kuvitusta)
Magda kuitenkin rakasti kaikkea kaunista ja hän suosi Elisabeth Ardenin tuotteita, esiintyi aina viimeisen päälle ehostettuna ja puettuna. Saksalaisten suunnittelijoiden parhaimmistoa olivat juutalaiset ja tästäkin syntyi ristiriitaa. Ellei oma maa tuottanut enää tyyliä, toiset naiset käänsivät katseensa Pariisiin. Goebbelsille oli hyvin tärkeää, että hänen Magdansa olisi esikuvana kaikille saksalaisille naisille. Se oli hengentärkeää, sillä outo kolmiodraama alkoi hahmottua ja mustasukkaisen Goebbelsin oli pakko se sietää: Hitler rakasti Magdaa ja Magda tätä. Magdasta tuli valtakunnan ykkösnainen, jolle Hitler vielä kerran olisi osoittava kiitollisuuttaan.
 

Trimviraatti: Hitler Magda Goebbelsin ja tämän puoison sekä heidän kolmen lapsensa seurassa. (kirjan kuvitusta)
Kaikesta kilpailusta kieli se, että Goebbelsin pariskunta tuntui aina jäävän varjoon, kun vain Göringit olivat paikalla. Göringien juhlat olivat ylitse muiden ja Goebbelsien varallisuus ei millään riittänyt samaan tasoon. Magda oli myös kaiken aikaa raskaana, joten sekin vei voimia. Emmy jaksoi juhlia aamunkoittoon.

Nyt ken on lukenut kirjan Mitfordin tytöt - Sodassa ja rakkaudessa saavat jälleen todisteen, miten Diana ja Unity viettivät aikaa Hitlerin parissa ja suunnittelivat fasistista Britanniaa, jolloin Saksa ja Englanti olisivat ystävyysmaat ja yhdessä vahvemmat.
 
Unity oli saapunut Müncheniin vuonna 1934, ja norkoiltuaan siskonsa kanssa puoluekokouksen (1934) liepeillä hän oli alkanut käyttäytyä kuin sekopäinen ihailija. Hän seurasi Hitleriä, tarkkaili tämän päivittäisiä liikkeitä, opetteli tuntemaan tämän tavat ja rutiinit ja odotti hetkeä, jolloin tämä huomaisi hänet, mikä lopultakin tapahtui 9. helmikuuta...Hitler toivoi voivansa hyödyntää Unityn "sokeaa omistautumista hänelle" hänen pyrkiessään varmistamaan brittien puolueettomuuden tulevassa sodassa.

Kirja on todella kiinnostava ja vaikka en voikaan enempää tässä kertoa Gerda Bormannista, Margarete Himmleristä ja Ilse Hessistä, voin luvata, että heistä on kirjassa paljon kiinnostavaa. Ja kirjassa on myös yllätysnimi, jota en ollut kuunaan kuullutkaan, vaikka kohta listaan kaikki Kolmatta valtakuntaa ja toista maailmansotaa käsittelevät kirjani. Samalla vedän mukaan Vainojen kirjat Leena Lumissa, sillä tarkoitus on, että mitään valtakuntaa ei enää verelle rakennettaisi. Voimme mielissämme pohtia, paljonko naiset tiesivät, mutta eivät he voineet olla niin tyhmiä, etteivätkö olisi tajunneet mistä alkoi tulla isompia asuntoja, tauluja, yltäkylläistä elämää ja minne katosi lasten koulukavereita, heidän itsensä ystäviä ja naapureita. He muodostivat kuin yhden perheen, jonka keskus oli Hitler ja he saivat kaiken Mitä Hitler heille soi. Sillä oli hintansa! Kaikki oli veren tahrimaa ja maailman kammottavin massamurha ei unohdu. Ihminen on luomakunnan ainoa peto, tietoisesti paha ja myös pahaan ryhtyvä.

James Wyllie kirjoittaa tietoa, mutta tyylillä, jota on helppo ja kiinnostava lukea. Kaikki tämä on nyt minussa ja tajusin, että pakko tilata Herraskansaa, sillä taisin antaa sen tohtorilleni, joka vei minua läpi pahimman. En olekaan tajunnut, miten paljon toinen maailmansota kiinnostaa. Ja nyt minuakin. Ja tässä nainen, joka lupasi lukea mitä vain, mutta ei sotakirjoja. Hakaristirouvissa ei ole karttaan piirrettyjä rintamalinjoja, vaan mieliin piirretyt. Kuka oli Hitlerin lähin? Ketä hän arvosti ylitse muiden? Kaunis, mutta ehkä hieman naiivi Eva Braun vai sittenkin siskontyttö..., mutta oi, missä on kaunis Geli?

Hitlerin tunteet Magdaa kohtaan olivat alusta alkaen vaikuttaneet yhtä voimakkailta kuin Magdan tunteet Hitleriä kohtaan. He näyttivät olevan täydellinen pari, ja tuon ajatuksen häikäisevyyttä vain kasvatti se, että heidän ei ollut lupa olla yhdessä. Siitä muodostui viekoitteleva haavekuva, joka sai Magdan loukkuun Hitlerin tappavaan syleilyyn.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kirja vieköön! ja Kirjojen kuisketta

torstai 22. lokakuuta 2020

Jaakon huikean hyvä kantarelli-kanakeitto


 annos 4-5 h

Aloita laittamalla 200°c uuniin 4 kanankoipireittä nahkoineen kulhoon. Päälle vain mustapippuria rouhittuna myllystä. Kanat pois uunista n. 45-50 minuutin päästä.

Kanojen ollessa uunissa pilko noin 700 - 1000 g porkkanaa kuutoiks tai puolikuun muotoisiksi porkkanan koon ja oman mieltymyksen mukaan ja heitä astiaan kylmään veteen. Pilko samalla noin 1 kg purjosipulia ja jätä se sivuun odottamaan freesausta. Muistithan pestä purjon huolellisesti. Seuraavaksi pilko noin 800 g palsternakkaa samaa kokoluokkaa kuin teit porkkanoista. Nekin kylmään veteen (kandee laittaa samaan astiaan, jossa porkkanat on, sillä lisätään samaan aikaan ) Sitten purjon kanssa puukko heilumaan. Freesaa purjo pannulla voissa, hiukan öljyä sekaan, mutta voita niin että hirvittää...Sitten purjo kattilaan juuresten kera kiehumaan.

Seuraava vaihe onkin ottaa vähintäin 5 litran kattila ja pistää sinne vettä noin puoleen väliin ja ensiksi levy täysille ja kun alkaa kiehua voi tiputtaa tyyliin 2, että se kiehuu pikkuhiljaa.

Veteen reilusti currya ja sitten koivista nypitään liha erikseen astiaan kylmään ja kaikki luut ja kuoret yms. laitetaan kiehumaan kattilaan 3 tunniksi. Niin ja kaada joukkoon myös kanojen paistoliemi...

3 tunnin päästä maista, onko liemessä makua, jos liian mauton niin currya lisää tai vaan suolaa... No nyt sitten siivilöi liemi ja kaada takas kattilaan ja lisää porkkanat, palsternakka ja purjo kiehumaan kunnolla.

Kantarelleja tarttet noin 1-1.5 l. Leikkaa isoimmat ja kyl pienimmätkin kahteen osaan. Freesaa nekin voissa jotta niistä lähtee neste pois ja kaada pannulta siivilään. Nämä lisää keittoon vasta noin 5 minuuttia ennen loppua.

Ainoa yrtti mitä tarvit on tuore kirveli ja jollei ole tuoreena, kuivattukin käy. Sen voi laittaa samaan aikaan kuin porkkanat ja palsternakan hyvin hienoksi hakattuna.

Jos et saa tuoretta kirveliä, niin freesaa se purjosipulin kanssa niin maut aukeevat paremmin. Tuoretta ainakin 3-5 desiä koska on todella miedon makuinen. Itse laitoin n.5 dl.

Lopuksi heti sienten jälkeen 2 prk Creme Bonjour kantareli -tuorejuustoa ja huolellinen sekoitus.

Nestemäärää säätämällä voit vaikuttaa, tuleeko enempi keittomainen vai hiukan muhennosmainen. Niin ja niille kanoillekin voi näyttää hiukan puukkoa ennen joukkoon lisäämistä riippuen minkälaisia palasia on revittäessä tullut.

Hyvää ruokahalua! toivottaa Jaakko Rintanen

PS Tätä on ollut riemu nauttia, katso juttu, ja kyllä nyt jäi Marstrandin halstrattu kampela ja eräs Salzburgin risotto jälkeen poikani herkun! Kiitos Jaakko!

*****

Ruokareseptit Leena Lumissa