Kuulitko, armaani,tuuli kulki laulaen helisevästi
aivan poskiemme välitse!
Sen riemu ei ole suurempi kuin meidän.
Laula minulle laulu merestä,
joka hengittää suurten tähtien alla,
sillä pelkään silmieni palavan,
jos niitä yhä suutelet.
Kun sinä laulat
näen rakkautemme meren,
jossa ajelehdimme,
tähtien kuvajaiset värisevät jäsenillämme.
Tuhat vuottako jo liu'uimme näin
vaikko vain tähden sammumishetken?
- Katri Vala -
Mistä Vala-kirjasta ammennat näitä runoja? Minulla on vanha ' Kootut runot ' ja muistelisin lukeneeni tämän jostain... Olisiko mahdollista että on kyseessä sama teos.
VastaaPoistaNiinhän sanotaan: "Kell onni on, sen kätkeköön."
VastaaPoistaMut mulla kun ei muuta lisättävää ole..
Tuure, tämä kirja on nahkaselkäinen Katri Valan Kootut runot, painos WSOY 1958.
VastaaPoistaHannele, nyt en kätkenyt onneani.
sama!!
VastaaPoistaNo, sieltä vain runoja poimimaan...siellä on monta helmeä, joista ei vähäisin Lumipisara, jonka julkaisin keskellä suvea. Taide ei ole sidottu vuodenaikoihin!
VastaaPoistaSamaa mieltä!
VastaaPoista