keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Tässä sitä nyt ollaan, kiitos Lumimiehen ja Kustannusherran!

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme tavoittelee myös Runeberg -palkintoa. Tuuletusta Pelon Finlandia-palkinnon johdosta jutussa Asko Sarkola on Valonkantaja!  Lisää jännitystä tulee siitä, että mukana on myös Maaria Päivisen Pintanaarmuja, joka on minulla tämän vuoden parhaiden kirjojen listalla.

Meikäläistä on tällä viikolla huomioitu sähköpostihaastattelulla, jonka voit lukea AVATVltä  Ehkä ilmaisin itseäni vähän epäselvästi, sillä kuten olen yrittänyt teillekin viestiä, olin aikeissa pyrkiä yliopistoon lukemaan kirjallisuutta ja epäonnekseni kerroin siitä Lumimiehelle. Hän huomasi ystävänpäivässä sauman saada minut toisiin ajatuksiin eli perusti minulle yllätyslahjana blogin...Oikein kauniisti sanon, että hän on Ihana Mies, mutta varsin hyvin passattu. Olen tullut siihen tulokseen, että hän pelästyi palvelujensa heikkenevän, mikäli katoan yliopiston uumeniin. No, summasummarum, miksi ihmeessä hän nyt katuu, että avasi minulle blogin;) Ehkä kerron siitä tulevassa jutussani Pitkän avioliiton salaisuus - Maagista realismia parhaimmillaan.

Blogitaipaleeseeni liittyy vielä yksi erityinen sattuma, sillä kun olin jo aloittanut kirjabloggaamisen ja siis vain luin kirjoja, kirjoitin niistä ja joskus harvoin joku kommentoikin, olin täydellisen tyytyväinen elämääni, sillä sainhan tehdä, mitä eniten halusin eli lukea ja kirjoittaa, mutta...Eräänä harmaana kevättalven päivänä istuin bussissa matkalla harjukaupungista kotisaarellemme. Oli juuri sellainen päivä, jolloin introvertti minussa oli päällä ja kaipasin mahdollisimman vähän seurustelua. Vieressäni istui kuitenkin innokas helsinkiläinen herra, joka alkoi kertoa uskomattomasta päivästään: Hän oli törmännyt polkupyörällä opiskelijaneitokaiseen ja oli nyt menossa Kinkomaan sairaalaan kuvauttamaan kättään tai jotain muuta ruumiinosaansa. Mies oli niin sitkeä, että edes peilin edessä harjoiteltu cool Grace Kelly-katseeni ei häntä lamaannuttanut, joten annoin periksi ja antauduin seurustelemaan. Siinä kävi sitten ilmi sekin, että olin onnellinen kirjabloggaaja, joka rrrrakastaa kirjoja ja niistä kirjoittamista. Kuinkas sattuikaan! Päivästään hieman järkyttynyt mies oli Kustannusherra, joka järjesti minulle ensimmäiset arvostelukappaleet ja tässä sitä nyt ollaan kiitos Lumimiehen ja Kustannusherran!

Mitä tulee minun viralliseen nimeeni, niin minähän lupasin jo vuonna 2011 vaihtaa sukunimeni Lumiksi, mistä voitte lukea lisää tästä 2012 uudenvuoden jutussa. Nyt kun olisin siihen tänä vuonna ryhtynyt, kävikin ilmi, että matkajärjestelyt oli jo tehty ja olimme viittä vaille pakkaamassa kun huomasin, että passini on mennyt vanhaksi. Siinä ei taaskaan ollut aikaa mihinkään nimen muutokseen, mutta kyllä se sieltä tulee...Postia tulee jo nimellä Leena Lumi ja pidän tätä nimeä jo taiteilijanimenä, josta pidän paljon. Käytetään nyt tuo passi ja katsotaan miltä sen jälkeen tuntuu. Luultavasti lumiselta aina vain. Slaavilaisen lumiselta...Pelon kirjalta.

Love
Leena Lumi

PS. Lisäsin tänään hoitotahtooni, että hautaustavastani riippumatta haluan kukkia jouluruusua

40 kommenttia:

  1. En olekaan lukenut tuota hoitotahtoasi. Nyt kyllä aion itsekin tuollaisen kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, etkö...Ole hyvä vain. Tiedän monta, jotka ovat tuosta ottaneet mallia. Suosittelen mukavaa lähtöä sitten kun aika on;) Melkein kaikki kannattaa laittaa mustaa valkoiselle ja sitten kaksi todistajaa. Kannattaa antaa jollekin läheiselle, jonka tietää sitä noudattavan ja vielä tehdä varmistus ja antaa vaikka parhaalle ystävälle. Yksi itselle kotiin...tai tallelokeroon, jos sellainen on.

      Poista
  2. Olipa hauska kirjoitus. Sinulle kyllä sattuu ja tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kunpa tietäisit, kunpa tietäisit...kaiken;) Kiitos.

      Poista
  3. Voi että, täällä kirjoittelet niin mielenkiintoisia. Ja niin hauskasti!
    Jännä juttu. Elämä järjestää kaikenlaisia yllätyksiä teillemme. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kamomilla, kiitos. Kun uskoo, että elämä on seikkailu, se on seikkailu.

      Poista
  4. Hauska, iloa ja energiaa pursuava kirjoitus! :)

    Taiteilijanimi on hyvä. Virallisuus on usein yliarvostettua!

    Tuo kuva ihana. Ihan selvästi talvikuva, vaikka kuvattu sisällä. Täynnä tuota slaavilaista lumisuutta, vaikka lunta ei varsinaisesti näykään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kkitos.

      Sinä sen tiedät: Minä olen Leena Lumi. M.O.T.

      Sanna....slaavilainen salaperäisyys...kruunun takaa:)

      Poista
  5. Hauska kuulla tuo bloggaamisesi alkutaival. Tällä tavalla olet saanut itse valita lukemisesi. Toisin valitsemalla olisit joutunut lukemaan muiden määrämiä opuksia.
    Vaikka 60 tuntia viikossa on kyllä kohtuuttoman paljon aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, osuit suoraan suoneen: Kun kuulin, mitä olisi PITÄNYT lukea, niin 1/3 osa ei ollut ihan mun juttu. Sen sijaan se, että minusta pitikin tulla historian lukija jää edelleen usvan peittoon etenkin nyt, kun Jyväskylän yliopistoon pääsee lukemaan historiaa vain jos on ylioppilas. Jäin aikanaan parin pisteen päähän ja kukaan ei sanonut: 'Yritä uudestaan'.

      Tiedän, se on. Siihen on tulossa ratkaisu - tavalla tai toisella. Watch me!

      Poista
  6. Ihana juttu. Minä olen vuorostani sellainen, että tykkään jutella ja pitempi hiljaisuus alkaa ahdistamaan, joten silloin lähden aina seikkailemaan...onneksi tuo saarimies on tottunut jo minun päähänpistoihini ja on innolla ollut mukana seikkailuissa.
    Jännä, että kirjoitat hoitotahdostasi, harva semmoisen haluaa. Olet muistaakseni kertonut myös laulut, mutta en muista niitä.
    Jouluruusu on ihana haudalla.
    Minun äidin ja isän haudalla kasvaa ruusujuuri. Hauta on hiekkakankaalla, jossa mikään muu kukka ei kasva, mutta ruusujuuri on kasvanut 15 vuotta. Se on lähtöisin äidin omasta kukkapenkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minä olen hirveän vilkas, Voisit yllättyä/pelästyä. Mutta olen ehdottomasti 'highly sensitive person', joka kukkii myös seuraelämässä parhaiten, kun saa oman luolanainen aikansa. Muutama ystävyyssuhde on mennyt siihen, että se on tulkittu väärin. Minä olen hurjin heittäytyjä, kaiken uuden primus motor, mutta sellainen ihminen tarvitsee oman akkujen latausaikansa. Odota mun seuiraavaa kirjaa: Yllätyt takuulla! Tietokirja, joka koskee just tätä asiaa. Luen nyt hitaasti...

      Kuolema on kuolema. Mitä helpompi sen parempi. Olen nähnyt yhden vaikean kuoleman ja se riitti minulle. Ystäväni, Rilken suomentaja, sanoi minulle, että minulle hän voi puhua kuolemasta, sillä en kahvahda sitä. Kuoleminen on elämistä...

      Nyt vain jouluruusu käy.

      Tiedän, miten vaikeaa on, jos hauta on länisrannikon savimaassa tai sitten hiekkakankaalla. Erittäin tärkeää, että kasvi on äitisi kukkapenkistä.

      Poista
  7. Oli kyllä hieno juttu tuo haastattelusi! Ja mahtavan hienoa on myös se,että Maarian kirja on noin hienossa kategoriassa!
    Tuota kustannusherrajuttua eti olekaan minulle kertonut;mikä ihmeellinen sattuma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Elämä on. Etkös pyörtynyt: Mitä minä sanoin Maarian kirjasta. Tiesin tämän, mutta hän ei kuulunut VIELÄ ykkösryhmään. Jos se Herman ei olisi siellä lässyttänyt niin sitten ehkä;)

      Oi, olenko unohtanut kertoa. Seuraavalla kerralla kerron kaiken!

      Poista
  8. hauska lukea, kun tutut paikat vilahtavat tarinoissasi.
    Olen 86. jonossa Pelon kirjasta, mutta onneksi kirjoja on 26, joten ei mahdoton odotusaika.
    nyt luen "appelsiininkuorten katu ". Ainakin alku tuntuu hyvältä..
    laitoin sulle tänään ihan pienen paketin. saat avata sen heti, ei tartte odottaa Jouluun. Voit nauttia siitä nyt, kun odotus Joulusta on parhaimmillaan. En muistanut/ehtinyt laittaa sinne mitään toivotusta tai viestiä ♥ mutta puhukoon hän puolestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, eikö vain. Osa sinusta on täällä.

      Hyvä nainen, osta nyt se kirja: Minä aion lukea Pelon kirjan monta kertaa uudestaan! Sinä myös! Muistan vain Appelsiinin tuoksun..., josta pidin paljon.

      Älä nyt, kunniapaikalla on nyt sinun ikonisi. Joka vuosi joulukuun alussa Jaelin Madonna saa kyytiä ja sitten tulee sinun Madonnasi, se oikea, ja on siinä helmikuulle vähintäin. Siitä on tulossa se ihana kuva taas kohta.

      Olemme molemmat hajamielisiä...,mutta jos on koirat ja luominen, mitä muuta voi odottaa kuin hajamielisyyttä ja....autuutta ♥ Kiitos.

      Poista
  9. Eipä tainnut Lumimies aavistaa mitä yllätyslahja sitten pitikään sisällään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, hän ihan hiukka katuu;) Yritän parastani, mutta näin just esimakua ensi kevään puutarhakirjoista;:) Taidan pitää joulun ajan lomaa ihan vain meille ja sitten myös perheelle, joka saapuu vaihtelevina erinä koirineen. Sen jälkeen kevät saa alkaa jo helmikuussa - uusissa puutarhakirjoissa!

      Poista
  10. Kävin jo aamupäivällä lukemassa, hieno juttu:)))
    Leppoisaa illanjatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, sinäpä olet tarkkana. Minutla menee paljon ohi...tänäänkin piti vielä kaupoilla juosta, mutta nyt se on ohi ja seuraavan kerran R. vain noutaa joulukalat, mädit etc.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  11. Sattuma on usein oikeassa. Monet asiat ovat sujuneet kohdalleen Sattuman kosketuksesta. Sinulle oli blogin syntyminenkin sattumaa ja hyvä sattuma olikin.
    Oletko jo jättänyt taakse yliopisto-opiskelutavoitteen ?
    Kaikkein suurin sattuma lienee kumppanin löytäminen, siinä on mielestäni myös kohtalon sormi mukana. Aina ei sattuma tällä saralla ole oikeassa, joidenkin tiet eroavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, sattuma ratkaisee yllättävän paljon.

      Olen jättänyt ainakin kirjallisuuden osalta. Sain juuri meilin ahkeralta lukijaltani joka toteis, että kirjallsiuuden opinnost olisivat olleet minulle kuit suitset hevosella ja intohimo olisi sammunut. Se mihin alunperin aioin oli historian yliopisto-opinnot ja se on nyt Jyväskylässä vapautettu pääsykokeesta. Toisaalta nyt kiinnostaisi opiskella vain lisää vaikka saksaa...

      Meillä oli just niin.Siinä oli niin paljon kohtaloa, että asia ei jäänyt ihan katveeseeen...Meillä sattuma ja katse yli väen ovat nyt kestäneet konta 30 vuotta. Tekee mieli toivoa samaa muillekin. Mutta ensimmäinen liitto päättyi eroon...Kun tapasimme R:n kanssa se oli heti: Eläköön se toinen ja viimeinen kierros!

      Poista
  12. Olipas hauska postaus ja kiva haastattelu. Ja oih, kevät ja puutarhakirjat! Vaikka miten olen jouluihminen, niin ajatukset ovat jo piipahtaneet kevään odotuksessa. Jospa ensi vuonna ehtisi taas kääriä hihat ja tarttua lapionvarteen ihan kunnolla. Siinäpä sitä joululahjatoivetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanelia ja kardemummaa, kiitos. Nyt odotan aivan erityisesti puutarhakirjoja, sillä eräs kirjakatalogi suorastaan tulvi niitä ja aika uuttakin, kaivattua asiaa on tulossa. Minäkin ajateelin omistaa kesäni puutarhalle ja vähemmän blogille. Tietty kerron sitten puutarhauutisia;) Aikaa puutarhalle, sitä toivon minäkin.

      Poista
  13. Lumikki oiva nimi myös, mutta ihana tuntea sinut Leena Lumi.♥
    Mainio postaus.
    Hyvää torstai päivää sinulle ja kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, minulle ei Lumikki sovi, sillä hän oli hiuksiltaan tumma kuin ebenpuu ja iholtaa valkea kuin...lumi. Kiitos samoin Seijastiina ♥

      Kiitos ja kiitos samoin sinulle.

      Poista
  14. Onnellisten sattumien summa tämä elämä:). Kuule, meillä tulee lunta taivaan täydeltä jo toista päivää. Juuri sopivasti, jotta jaksan ihailla täältä ikkunan takaa, mutta kouluja ei silti ole pistetty kiinni:). Lasten harmiksi, tietysti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, ja sitten joukossa ne harmaat sattumat, että kirkkaat ja onnekkaat erottuisivat. Ju, huomasin uutisista, että 'lunta sataa ainakin Turkissa, mutta jopa Israelissa asti.' Tuo kouujen sulkeminen lumen takia tietty suomalaisia huvittaa...;) Ehkä olisi vielä tarvittu kovaa pakkasta, niin sitten lapsilla olisi ollut koulusta vapaata.

      Poista
  15. Tuo Maaria Päivisen kirjasta kirjoittamasi teksti piti käydä lukemassa. Ihan uusi tuttavuus, johon on jossain välissä tutustuttava.
    Hieno juttu tuo haastattelu! Ehkä joskus pääsemme lukemaan romaanisi näiden blogitekstien lisäksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kannattaa, sillä Maaria ei kirjoita mitään tavallista, vaikka aihe, perheväkivalta, onkin valitettavan yleistä. Jos sitä Hermannia ei olisi ollut siinä kitisemässä, niin Maarian kirja olisi ollut minulla ekassa ryhmässä. Kunpa Veikko olisi saanut äänen, vaikka olikin väkivaltainen.

      Kiitos. Nämä ovat kuitenkin vain pintaraapaisuja, mutta toki niitä arjen hetkiä, jolloin erämaa kukkii.

      Ei olisi pitänyt sanoa sanaakaan mistään romaanista: Olen liian mukavuudenhaluinen keskittymään proosaan. Minulla on vain aihe, mutta saatan tarjoa sen eräälle tutulle kirjailijalle. Minulta tulee lyhyttä tekstiä vaikka kuinka, mutta ei pitkää. Unohdetaan se romaani nyt;)

      Poista
  16. Ei tainnut lumimies tietää ;) Elämä kantaa ja kuljettaa, ihania sattumia joskus myös niitä vähemmän ihania jotka satuttaa. Mutta juuri siksi olemme me eikä joku muu. Ihana postaus, torstai toivoa täynnä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, ei tiennyt ja nyt tekoaan katuu;) Ellei olisi niitä vähemmän ihania, emme erottaisi hetkiä, jolloin erämaa kukkii. Muista se räsymattojuttu!

      Kiitos. Torstaissa on aina jotain erityistä...Nyt lotisee, mutta lumimyräkkää luvassa: Ihanaa!

      Poista
  17. Onnittelut haastattelusta!

    Hauska teksti, Leena- <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiitos.

      Niin...Lumimiestäkin naurattaa...

      Poista
  18. Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee... Ei tiennyt R mitä kaikkea blogi toi tullessaan, etkä tainnut tietää sinäkään =) Ja me lukijat nautimme ainakin täysillä täällä käydessämme.

    Tuo haastattelu oli mukavaa luettavaa. Olen pitänyt sinua aina Leena Lumina, joten Nieminen kuullosti oudolta ;-)

    Hoitotestamentti pitää tosiaankin tehdä. Olen niin monessa asiassa samoilla linjoilla kuin sinä testamentissasi. Ihmisen ei pidä kokea kipua varsinkaan loppumatkallaan, ruoka saa olla epäterveellistä, kunhan se maistuu ja tuntuu hyvältä. Happea ja kukkasia ja hyvää musiikkia saa olla tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, elämä on seikkailu: Koskaan ei voi tietää, mitä nurkan takana odottaa.

      Virallinen nimeni on mieheltäni: Mies ei ole tuntunut oudolta, mutta nimi kylläkin;)

      Kunpa eutanasia tulisi kansanäänstykseen....

      Poista
  19. Olipas mukava haastattelu. 60 tuntia viikossa on hurja määrä, sehän on enemmän kuin normi työviikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, se on liikaa. Kevättalvella taidan hiihtää enemmän kuin blogata.

      Poista
  20. Leena, minä en tiennyt blogitaipaleesi alkuvaiheesta tai tuosta sinun hauskasta bussimatkastasi. Joskus Leena vain vedämme sellaista energiaa ja asioita puoleemme ja sitten alkaa tapahtua!

    Luin jo aikaisemmin tuon Avan kirjapiirin haastattelun sinusta ja kommentoin mielessäni, mutta nyt kirjoitan tännekin, että Hyvä Leena <3!

    p.s. lue se minunkin juttuni sieltä samasta Avasta...

    p.s.s. Sain juuri lahjaksi muuten sen Introventti-kirjan - Hiljaiset, johon olen kovasti halunnut tutustua.

    p.s.s.s. Ja ensi vuonna järisytän sinua lisää, mutta siihen palaan myöhemmin s-postitse ja silloin saan sinut ehkä "huumaan" toivon mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tuon Lumimiehen osuuden olen kertonut kai joka vuosi, kun on ollut ystävänäivä ja synttärit, mutta kukaanhan ei lue kaikkea mitä toinen ehtii kirjoittaa. Näin minäkin oletan...

      Luen heti kun ehdin. Huomasin, että sinäkin olet siellä. Nyt on ollut vain niin kirettä, että en ole ehtinyt edes lukea ja se on jo sitten aikamoista.

      Olen lukenut HSP:n jo puoleen väliin, mutta se vie minua niin, että oli pakko näiksi kiireviikoiksi ottaa hidas tarina eli Pilcherin Talvipäivänseisaus, joka sijoittuu Skotlantiin. On kuin lukisi Maeve Binchyä, jonka alkupään kirjoista pidän paljon. HSP on kova sana. Älä vain laita sitä kiertoon! Se taitaa kertoa sinusta ja minusta ja monesta muusta...Elaine on itse HSP! Teithän jo sen testin? Se on siinä alussa...ja niitä tulee sitten myös lisää.

      Annas kun arvaan: Se liittyy Maudiin;)

      Poista