Two fridges is already full of apple jam, but I just cannot stop...perhaps I have to put on the third fridge...After many years, I'll always called this Autumn The Great Apple Jam Autumn. keskiviikko 30. syyskuuta 2009
TODAY IS AGAIN THE APPLE JAM DAY;-)
Two fridges is already full of apple jam, but I just cannot stop...perhaps I have to put on the third fridge...After many years, I'll always called this Autumn The Great Apple Jam Autumn. 
APPLEHILL'S THORA JA ONNI JATKUU...
Kiitos Jorma ja Biofarm! Olga on minulle hyvin, hyvin tärkeä...Ja ehkä siis vielä yksi suloinen joulu hänen kanssaan...kiittäen
Leena Lumi
PS. Ruskakin sai nyt kirkkaammat sävyt ja nautimme Punaturkin kanssa joka hetkestä.
KUN JULKAISIN TÄMÄN KUVAN, LUULIN JO...
...että kuva on viimeinen. Olgalla on nivelrikko ja jatkuva tulehduskipulääkitys ja ikääkin on jo 11 vuotta ja edellisenä päivänä meidän Kuningatar ei ollut pystynyt enää kulkemaan sisältä ulos kolmea rappusta. Hätäni näkyi blogissa, vaikka en suoraan sitä kertonutkaan. Kun otin tätä kuvaa, makasin vatsallani etupihan jättimäisten syyshortensioiden alla ja olin varma, että kuva on viimeinen. Itkin koko ajan. Sitten olin yhteydessä yhteen kustantajaani ja sain kuulla, että hänellä on nivelrikkoinen collie, 10 vee, joka sai avun luontaistuotteesta nimeltään FORTIFLEX. Minä ajattelen aina, että yrittänyttä ei laiteta, joten hain sitä apteekista. OLGA ON SYÖNYT NYT 10 HYVÄNMAKUISTA PURUTABLETTIA JA EILEN HÄN JUOKSI! Olen jopa voinut vähentää kipulääkitystä, mikä on vain hyvä koiran vatsaa ajatellen. Olga ei enää lenkkeile, mutta saa kulkea omassa puistossaan miten huvittaa ja leikkiä Puiston Valtiatarta. Laittakaa sana kiertämään, että nivelrikko ei ole elämän loppu rakkaalle lemmikille. Tuotteesta saa lisätietoja täältä:http://www.biofarm.fi
OLGAN VESIKUPPI SYYSKUUSSA
Jokin aika sitten, vain muutama viikko sitten, tapahtui asioita, jotka saivat minut uskomaan, että tätäkään vesikuppia ei enää tarvita. Nyt on kuitenkin tapahtunut ihme ja tämäkin ruskainen vaahteranlehti piti nostaa kupista pois ja vaihtaa kuppiin puhdas vesi.tiistai 29. syyskuuta 2009
VAAKA 23.9. - 22.10.
Vaa'an merkissä syntyneet ovat rauhanrakentajia - tahdikkaita, kohteliaita ja viehättävällä tavalla suostuttelukykyisiä; keskinäisten suhteiden sopusointuisuus on erittin tärkeää tämän merkin edustajille. He pyrkivät miellyttämään ja ovat mukautuvampia kuin toiset.
Vaaka on johtava merkki, joka antaa edustajilleen kunninahimoa, ja vaikka se ei ole vaakaihmisissä yhtä silmiinpistävää kuin jonkin muun merkin ihmisissä, hänkin haluaa innokkaasti kehittää kykyjään. Jotkut Vaa'at pystyvät hämmentämään toisten tunteita hellyttävän persoonallisuutensa voimalla, mutta useimmat ovat alttiita hallitsevan planeettansa Venuksen vaikutuksille ja rakastavat rauhaa, sopusointua ja kauneutta. Muutamilla Vaaoilla on ylellinen maku ja taipumusta tuhlaavaisuuteen. Käytännöllisemmät haluavat saada parasta mihin heillä on varaa.
Pidät hienoista vaatteista ja haluat kalustaa kotisi kauniisti, ja koska olet perinyt Neitsyeltä (eläinradan edelliseltä merkiltä) täydellisyydenkaipuun, saatat olla kerrassaan pikkumainen näissä asioissa. Tahdot kaiken olevan tarkoin oikein, mistä saattaa aiheutua kitkaa, jos puolisosi kuvittelee sinun pitävän mokomia pikkuseikkoja tärkeämpinä kuin toverihenkeä ja teidän kahden keskinäistä suhdetta.
Vaa'an merkissä syntyneenä sinä nautit seuraelämästä, näet vaivaa toisten ihmisten vuoksi ja lausut heille pieniä kohteliaisuuksia, jotka tekevät elämän miellyttävämmäksi. Olet viehättävä isäntä tai emäntä ja kestitset vieraitasi suurenmoisesti. Otat avosylin vastaan yllätysvieraat ja osoitat heille aitoa vieraanvaraisuutta.
Mikäli haluat, voit houkutella keneltä tahansa ystävällisyyttä tai aineellisia etuisuuksia. Joillakin Vaa'oilla on taipumusta pyrkiä mielistellen toisten suosioon, he ovat ylen rakastettavia ja alistuvaisia, jopa siinä määrin, että joutuvat itse melko epäilyttävään asemaan. Jos tällainen Vaaka lausuu joskus rehellisen mielipiteensä, toiset pitävät häntä tekopyhänä tai luulevat hänen ummistavan silmänsä tosiasioilta.
Vaa'at ovat yleensä sangen säädyllisiä ja sovinnaisia ja halveksivat kaikkea, mikä on alhaista tai sopimatonta. Säilytät arvstelukykysi kaikissa elämäsi vaiheissa etkä voi sietää kauneuden tärvelemistä.
Tunteellinen luonteesi on ehkä melko epävakainen; voit olla tyyni, vakava ja miellyttävä mutta joskus myös äkkipikainen. Yksi Vaakojen luonteenpiirre - valittaminen ja moittimishalu - on yleisempi miehillä kuin naisilla. Jos sinulla on taipumusta sellaiseen, yritä vilpittömästi päästä siitä, koska se on ristiriidassa hyvien ominaisuuksiesi kanssa.
Vaakaa sanotaan tasapainoisuuden merkiksi ja siinä syntyneiltä edellytetään, että he pystyvät punnitsemaan ja harkitsemaan jokaista tekoa ja ratkaisua. Toiset vaakaihmiset miettivät aikomuksiaan tai yrityksiään joka puolelta ja ratkaistuaan asian puoleen tai toiseen, ovat tyytyväisiä tulokseen. Mutta toiset Vaa'at punnitsevat ja tuumivat loputtomasti, ja kun he ovat vihdoin tehneet valintansa, heistä tuntuu, että olisi sittenkin pitänyt päättää toisin.
Myönteinen Vaaka arvostelee asioita viisaasti ja puolueettomasti ja hänellä on voimakas oikeudentaju ja hän kunnioittaa reilun pelin henkeä. Synnynnäisenä sovittelijana hän voi auttaa yksityisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä ymmärtämään toisiaan ja sopimaan keskenään. Hän on luonteeltaan toverillinen ja käsittää yhteistoiminnan arvon.
Koska olet syntynyt Vaa'an merkissä, olet läheisessä yhteydessä toisiin ihmisiin. Romantiikka, avioliitto, koti ja lapset kuuluvat olennaisena osana elämääsi. On myös valitettavasti joitakin itsekkäitä ja itsekeskeisiä Vaakoja, mutta yleensä he ovat sydämellisiä, tunteellisia ja anteliaita.
Olet luonnollisesti onnellisin sellaisen puolison kanssa, jolla on samanlaisia pyrkimyksiä kuin sinulla; sen vuoksi sinun on syytä turvautua arvostelukykyysi ja astrologisiin ennakkotietoihin valitessasi itsellesi aviopuolisoa.
Vaaka on johtava merkki, joka antaa edustajilleen kunninahimoa, ja vaikka se ei ole vaakaihmisissä yhtä silmiinpistävää kuin jonkin muun merkin ihmisissä, hänkin haluaa innokkaasti kehittää kykyjään. Jotkut Vaa'at pystyvät hämmentämään toisten tunteita hellyttävän persoonallisuutensa voimalla, mutta useimmat ovat alttiita hallitsevan planeettansa Venuksen vaikutuksille ja rakastavat rauhaa, sopusointua ja kauneutta. Muutamilla Vaaoilla on ylellinen maku ja taipumusta tuhlaavaisuuteen. Käytännöllisemmät haluavat saada parasta mihin heillä on varaa.
Pidät hienoista vaatteista ja haluat kalustaa kotisi kauniisti, ja koska olet perinyt Neitsyeltä (eläinradan edelliseltä merkiltä) täydellisyydenkaipuun, saatat olla kerrassaan pikkumainen näissä asioissa. Tahdot kaiken olevan tarkoin oikein, mistä saattaa aiheutua kitkaa, jos puolisosi kuvittelee sinun pitävän mokomia pikkuseikkoja tärkeämpinä kuin toverihenkeä ja teidän kahden keskinäistä suhdetta.
Vaa'an merkissä syntyneenä sinä nautit seuraelämästä, näet vaivaa toisten ihmisten vuoksi ja lausut heille pieniä kohteliaisuuksia, jotka tekevät elämän miellyttävämmäksi. Olet viehättävä isäntä tai emäntä ja kestitset vieraitasi suurenmoisesti. Otat avosylin vastaan yllätysvieraat ja osoitat heille aitoa vieraanvaraisuutta.
Mikäli haluat, voit houkutella keneltä tahansa ystävällisyyttä tai aineellisia etuisuuksia. Joillakin Vaa'oilla on taipumusta pyrkiä mielistellen toisten suosioon, he ovat ylen rakastettavia ja alistuvaisia, jopa siinä määrin, että joutuvat itse melko epäilyttävään asemaan. Jos tällainen Vaaka lausuu joskus rehellisen mielipiteensä, toiset pitävät häntä tekopyhänä tai luulevat hänen ummistavan silmänsä tosiasioilta.
Vaa'at ovat yleensä sangen säädyllisiä ja sovinnaisia ja halveksivat kaikkea, mikä on alhaista tai sopimatonta. Säilytät arvstelukykysi kaikissa elämäsi vaiheissa etkä voi sietää kauneuden tärvelemistä.
Tunteellinen luonteesi on ehkä melko epävakainen; voit olla tyyni, vakava ja miellyttävä mutta joskus myös äkkipikainen. Yksi Vaakojen luonteenpiirre - valittaminen ja moittimishalu - on yleisempi miehillä kuin naisilla. Jos sinulla on taipumusta sellaiseen, yritä vilpittömästi päästä siitä, koska se on ristiriidassa hyvien ominaisuuksiesi kanssa.
Vaakaa sanotaan tasapainoisuuden merkiksi ja siinä syntyneiltä edellytetään, että he pystyvät punnitsemaan ja harkitsemaan jokaista tekoa ja ratkaisua. Toiset vaakaihmiset miettivät aikomuksiaan tai yrityksiään joka puolelta ja ratkaistuaan asian puoleen tai toiseen, ovat tyytyväisiä tulokseen. Mutta toiset Vaa'at punnitsevat ja tuumivat loputtomasti, ja kun he ovat vihdoin tehneet valintansa, heistä tuntuu, että olisi sittenkin pitänyt päättää toisin.
Myönteinen Vaaka arvostelee asioita viisaasti ja puolueettomasti ja hänellä on voimakas oikeudentaju ja hän kunnioittaa reilun pelin henkeä. Synnynnäisenä sovittelijana hän voi auttaa yksityisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä ymmärtämään toisiaan ja sopimaan keskenään. Hän on luonteeltaan toverillinen ja käsittää yhteistoiminnan arvon.
Koska olet syntynyt Vaa'an merkissä, olet läheisessä yhteydessä toisiin ihmisiin. Romantiikka, avioliitto, koti ja lapset kuuluvat olennaisena osana elämääsi. On myös valitettavasti joitakin itsekkäitä ja itsekeskeisiä Vaakoja, mutta yleensä he ovat sydämellisiä, tunteellisia ja anteliaita.
Olet luonnollisesti onnellisin sellaisen puolison kanssa, jolla on samanlaisia pyrkimyksiä kuin sinulla; sen vuoksi sinun on syytä turvautua arvostelukykyysi ja astrologisiin ennakkotietoihin valitessasi itsellesi aviopuolisoa.
maanantai 28. syyskuuta 2009
KIIMA
Se on veressä, kiima,sillä ilman kiimaa on veri laimeaa,
niin laimeaa
ettei virtaa, seisahtaa.
Koskaan älä kadota
villihanhen kiimaa
kerta kerran jälkeen
lähteä kauas, pois,
voittaa vaarat, väistää nuolet,
ja villihanhen kiimaa
palata,
olla varoituksille kuuro,
tehdä pesä.
- Tommy Tabermann -
http://www.youtube.com/watch?v=CcbiZRMSLYc&feature=related
NAARAS
Tommy Tabermannin romaani Naaras (Gummerus 2009) on häkellyttävä sekoitus symboliikkaa, mystiikkaa, arjen mustaa huumoria, erotiikkaa, hylkäämistä, välittämistä ja tabua. Jotenkin minulle tuli tästä kirjasta ihan seitsemänkymmentäluvun olo. Se oli jotain lauserakenteissa: hyvin lyhyitä, kuin iskulauseita tai sitten jos pitkiä, niin, sitten runollisia. Myös aihekäsittelyssä oli muistojen makua: haluttiin koskea tabuun, koska oli Uusi Uljas Aika, oli E-pillerit ja vapaa seksi ja mikä ei vielä ollut vapaata, sekin otettiin esille ja vapautettiin. Nyt tabu on värillisen, nuoren pojan, Pantterin ja aikuisen naisen Marian suhde. Muistojen vuosien makua tihkui myös hyvän ja pahan selkeistä rooleista, riistäjät ovat riistäjiä ja kylähuora Martta onkin yllättäen kuin itse Hyvyyden Valtiatar, tai jopa Valkoinen Enkeli ja joku toinen taas sai luvan olla Musta Enkeli. Kontrasti tuli näin jopa väreissä, sillä kivetkin ovat mustia tai valkoisia ja joutsenet. Suoraa takaumaa hippivuosiin tulee Cohenin Hallelujaa –laulussa ja:
”Love and peace, please!” Kukaan ei ollut kenenkään oma. Piti tanssia terälehdillä. Syksy tulee niin nopeasti. Mariakin tunsi vapauden tuulen puhaltavan ja antoi sen viedä. Jos jokin maailmassa on synti, niin se että jättää nautinnot nauttimatta.
No, näin me opimme ja meistä tuli Kaikkien Aistien Juhlien Vaalijoita. Ehkä jotkut meistä vieläkin alleviivaavat lauseen ”On vain kaksi taivasta: orgasmi ja ekstaasi. Muita taivaita ei ole.”
Kirja on sekä kaunis että ruma, hellä ja rankka. Rasismi ja elämän kovuus tulevat esiin monin muodoin ja etenkin naislukijoita tulee raivostuttamaan Saarnaaja, joka on sadistisen, despoottisen miehen tyyppiesimerkki. Hänen nimensä on Mikael ja Maria oli hänen ennen kuin pääsi pakoon. Mikael ei kyennyt taivaita hipovaan, ihmisiltä tajun vievään saarnatyyliin ellei Maria ottanut häneltä suihin aina ennen saarnaa, mutta omaksi onnekseen hän huomaa, että:
Hän oli valmis taistoon. Vielä viimeinen tarkistus, että sepalus varmasti oli kiinni, ja hän saattoi astua valokeilaan. Samalla hän huomasi, että hänellä oli alkanut orastavasti seistä. Se oli hyvä merkki. Jos hän pystyi puhumaan niin, että hänellä itsellään seisoi, oli menestys varma. Silloin lankesivat kaikki kuulijatkin loveen.
Tabermannilla on rohkea sensuroimaton tyyli, suoraa erään aikakauden puhetta, jossa naida on naida ja pillu on pillu. Olen kuullut hänen lukevan naimisesta seurakuntatalollakin, mutta kukaan ei edes hätkähtänyt. Mutta mihin koira karvoistaan pääsisi, mihin runoilija sulokielestään, sillä kirja on kauttaaltaan vahvaa sitä itseänsä, mutta sitten myös:
Avaruudessa kirkuivat tähdet. Joet kuivuivat, ja aallot löivät yli.
”Mennään kotiin. Onneksi meillä on koti. Ja koti toisissamme.”
Kotona he rakastelivat, ja Pantteri tunsi miten hänen siemenensä asettui munasoluun, ravisti sinne terälehtensä.
”Sinä teit sen.”
Maria tunsi saman. Hän hymyili. Elämä tekee ihmiselle yksinkertaisia kysymyksiä: Istutitko siemenen vai kaadoitko puun? Naaras vaalii siementä eikä anna kenenkään kaataa puuta.
Kylähuora Martta onkin sitten itse hyvyys ja myös käytännön ihminen, joka järjestelee toisten asioita kuntoon. Koko kylä säälii Kela-miestä, jonka vaimo on Seisottaja ja antaa vain kaksi kertaa vuodessa. Kaiken huipuksi Kela-miehen vaimolla on niin kallis maku, että Kela-miehen pitää ansaita lisätienestiä toimimalla portsarina iltaisin naapurikylässä. ”Ei edes pillua saa, ja silti elättää”, päivittelevät kyläläiset, mutta Martan suuri, lämmin huoran sydän antaa armahduksen myös Kela-miehelle, tosin pieniä palveluksia vastaan.
Kun Marian synnytyksen hetki koitti, hänellä ei ollut edes seimeä, ei olkia, ei lampaiden lämpöä: hän synnytti vankilassa. Vankilassa syntynyt sai nimekseen Villilintu, sillä villilintua ei pidättele mikään, eivät edes vankilan kalterit.
Ainoa asia, mikä minua kirjassa ihmetytti, oli tabun säilyttäminen! Tabermann, jos kuka, olisi voinut kirjoittaa Kaikkein Rohkeimman Kirjan nuoren pojan ja aikuisen naisen suhteesta. Hän ei kuitenkaan todella avannut tabua, vaan kirjoitti tasokkaan ja kiinnostavan kirjan, jossa joutsenet, paha Mikael, Sankari ja etenkin viiriäisen munaa vasemmassa rinnassaan kantava Martta tekevät pääroolit, eroottisen parin jäädessä näiden varjoon. Ehkä kirjailija Tabermann muisti John Irvingin tehneen sen jo romaanissa Leski vuoden verran ja/tai ehkä hän ei tiedä tällä hetkellä kaadettavan kaikkialla maailmassa kaikkien aikojen suurinta tabua, jossa rakastavaisina ovat aikuinen nainen ja nuori mies. Nyt on aika!
Luojalle ja Tabermannille kiitos villihanhista ja villilinnuista!
Siivet Villilinnulla jo oli. Rakastellessa hän levitti ne ja kirkaisi niin kuin vapaat linnut kirkaisevat korkeuksissa.
”Love and peace, please!” Kukaan ei ollut kenenkään oma. Piti tanssia terälehdillä. Syksy tulee niin nopeasti. Mariakin tunsi vapauden tuulen puhaltavan ja antoi sen viedä. Jos jokin maailmassa on synti, niin se että jättää nautinnot nauttimatta.
No, näin me opimme ja meistä tuli Kaikkien Aistien Juhlien Vaalijoita. Ehkä jotkut meistä vieläkin alleviivaavat lauseen ”On vain kaksi taivasta: orgasmi ja ekstaasi. Muita taivaita ei ole.”
Kirja on sekä kaunis että ruma, hellä ja rankka. Rasismi ja elämän kovuus tulevat esiin monin muodoin ja etenkin naislukijoita tulee raivostuttamaan Saarnaaja, joka on sadistisen, despoottisen miehen tyyppiesimerkki. Hänen nimensä on Mikael ja Maria oli hänen ennen kuin pääsi pakoon. Mikael ei kyennyt taivaita hipovaan, ihmisiltä tajun vievään saarnatyyliin ellei Maria ottanut häneltä suihin aina ennen saarnaa, mutta omaksi onnekseen hän huomaa, että:
Hän oli valmis taistoon. Vielä viimeinen tarkistus, että sepalus varmasti oli kiinni, ja hän saattoi astua valokeilaan. Samalla hän huomasi, että hänellä oli alkanut orastavasti seistä. Se oli hyvä merkki. Jos hän pystyi puhumaan niin, että hänellä itsellään seisoi, oli menestys varma. Silloin lankesivat kaikki kuulijatkin loveen.
Tabermannilla on rohkea sensuroimaton tyyli, suoraa erään aikakauden puhetta, jossa naida on naida ja pillu on pillu. Olen kuullut hänen lukevan naimisesta seurakuntatalollakin, mutta kukaan ei edes hätkähtänyt. Mutta mihin koira karvoistaan pääsisi, mihin runoilija sulokielestään, sillä kirja on kauttaaltaan vahvaa sitä itseänsä, mutta sitten myös:
Avaruudessa kirkuivat tähdet. Joet kuivuivat, ja aallot löivät yli.
”Mennään kotiin. Onneksi meillä on koti. Ja koti toisissamme.”
Kotona he rakastelivat, ja Pantteri tunsi miten hänen siemenensä asettui munasoluun, ravisti sinne terälehtensä.
”Sinä teit sen.”
Maria tunsi saman. Hän hymyili. Elämä tekee ihmiselle yksinkertaisia kysymyksiä: Istutitko siemenen vai kaadoitko puun? Naaras vaalii siementä eikä anna kenenkään kaataa puuta.
Kylähuora Martta onkin sitten itse hyvyys ja myös käytännön ihminen, joka järjestelee toisten asioita kuntoon. Koko kylä säälii Kela-miestä, jonka vaimo on Seisottaja ja antaa vain kaksi kertaa vuodessa. Kaiken huipuksi Kela-miehen vaimolla on niin kallis maku, että Kela-miehen pitää ansaita lisätienestiä toimimalla portsarina iltaisin naapurikylässä. ”Ei edes pillua saa, ja silti elättää”, päivittelevät kyläläiset, mutta Martan suuri, lämmin huoran sydän antaa armahduksen myös Kela-miehelle, tosin pieniä palveluksia vastaan.
Kun Marian synnytyksen hetki koitti, hänellä ei ollut edes seimeä, ei olkia, ei lampaiden lämpöä: hän synnytti vankilassa. Vankilassa syntynyt sai nimekseen Villilintu, sillä villilintua ei pidättele mikään, eivät edes vankilan kalterit.
Ainoa asia, mikä minua kirjassa ihmetytti, oli tabun säilyttäminen! Tabermann, jos kuka, olisi voinut kirjoittaa Kaikkein Rohkeimman Kirjan nuoren pojan ja aikuisen naisen suhteesta. Hän ei kuitenkaan todella avannut tabua, vaan kirjoitti tasokkaan ja kiinnostavan kirjan, jossa joutsenet, paha Mikael, Sankari ja etenkin viiriäisen munaa vasemmassa rinnassaan kantava Martta tekevät pääroolit, eroottisen parin jäädessä näiden varjoon. Ehkä kirjailija Tabermann muisti John Irvingin tehneen sen jo romaanissa Leski vuoden verran ja/tai ehkä hän ei tiedä tällä hetkellä kaadettavan kaikkialla maailmassa kaikkien aikojen suurinta tabua, jossa rakastavaisina ovat aikuinen nainen ja nuori mies. Nyt on aika!
Luojalle ja Tabermannille kiitos villihanhista ja villilinnuista!
Siivet Villilinnulla jo oli. Rakastellessa hän levitti ne ja kirkaisi niin kuin vapaat linnut kirkaisevat korkeuksissa.
TO TOMMY WITH LOVE FROM LEENA
ROAD MAPJotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille.
- Tommy Tabermann -
kuva Pekka Mäkinen
TOMMY TABERMANN ja minä kans'
Tommy Tabermann on niin tuottelias runoilija/kirjailija, että vaikka tarkoitus oli, en pysty luettelemaan hänen teoksiaan. Jotain käsitystä määrästä saa, kun käyttää lukua 80…,mutta minusta numerot ovat kuitenkin vain numeroita ja tärkeintä on henkilö itse, tässä tapauksessa henkilö, joka hyvin epäsuomalaiseen tapaan runoilee naisia ja miehiä rakastamaan ja rakastelemaan. Hän on kuin muinaiset arabirunoilijat, jotka riisuivat naisen hunnut sanoillaan tai kuin Pablo Neruda, jolle minä palan aina vain.Sytyn myös Tabermannille, sillä hänen Verensokeristaan (Gummerus 2008) löysin elämäni mottorunon, joka on nyt kirjoitettu rakkaimman tauluni taakse. Taulussa pieni lokinpoikanen juoksee meren rantaviivaa ja toinen jalka on ylhäällä ja jalan kuvio näkyy vielä heikosti hiekassa, mutta meri pyyhkii sitä jo pois…Runo Road Map ja lokinpoikanen antavat minulle voimaa ja vahvuutta selvitä mistä vain. Siitä suuri kiitos Runoilijalle ja Valokuvaajalle!
Verensokerin jälkeen Tabermannilta ilmestyi kaivattu Eroottiset runot (Gummerus 2009). Näitä kirjoja ostin Jyväskylän kirjamessuilta kolme, sillä parille ystävällekin piti viedä, ja miten outoa, että me kaikki kolme kirjallista naista halusimme omistuskirjoitukseen jotain villihanhista…
En koskaan unohda hetkeä kun ojensin kirjat Tommylle viiniesittelyn puolella ja hän istui niitä kirjoittamaan tuolille, joka jostain löytyi ja minä olin maassa polvillani ojennellen hänelle kirjoja…molemmilla valkoviinilasi jossakin…Kun nousin maasta ojensin kirjat miehelleni ja yhtäkkiä olin Tabermannin valloittavassa halauksessa, jossa oli aitoa otetta ja sain poskilleni kunnon suukot, ei mitään ranskalaista ilmaan suutelua, vaan kosteat huulet…Mieheni nauraa vieläkin, että nähtiinpä sekin päivä, kun minulta, vilkkaalta karjalaiselta ei vähään aikaan lohjennut mitään ja ilmeeni oli kuulemma kerrankin sen näköinen, että nyt joku muu vie…;-)
Tommy Tabermann on todellakin valloittava, leikkisä ja helposti lähestyttävä ja vaarallisen hyvin hän tuntee naisen sielunelämän. Siis kaksi minulle tärkeää runoa tulee nyt tietoon, mutta kolmatta en paljasta, koska se kertoisi minusta enemmän kuin haluan kenenkään tietävän.
Tommy Tabermann on nyt sairastunut vakavasti ja hän suree jossakin iltapäivälehdessä, kuinka hänestä tuntuu, että hänet jätettiin yksin sairauden tultua julkisuuteen.
- On hiljaisia päiviä. Se tuntuu erittäin oudolta. Normaalisti on puhelin soinut jatkuvasti, kun tutut ja puolitutut ovat soittaneet. Miten tätä nyt kuvailisi. Kuin unohtunut hauta, joka saa ruohoittua. Se on minusta aika outoa, eläviähän tässä ollaan silti.
Tommy, minäkin koin syövän, melanooman ja sen jälkeen oli todella hiljaista. Kukaan ei uskaltanut lähestyä. Aivan kuin syöpä olisi tarttuva tauti. Olin jopa loukkaantunut. Myöhemmin olen tajunnut, että kukaan ei tiennyt, mitä olisi sanonut 30 –vuotiaalle nuorelle naiselle siinä tilanteessa, sillä jos jollain on sairaus, joka alkaa s-kirjaimella, siitä ei voi puhua, puhumatta tai edes jotenkin käsittelemättä kuolemaa. Ja kuka sitä nyt haluaisi sairaalle tehdä: puhua kuolemasta!
Seuraava postaus on sitten minulta sinulle, Tommy! Ojennan sinulle Voimarunoni ja Voimatauluni, että voimme vielä tavata säihkyvin silmin…
To Tommy with Love from Leena
Ja olen aivan varma, että selviät, sillä ihmeitä tapahtuu, minäkin olen kokenut niitä monta, monta…ja sinä olet löytänyt maailman parhaimman lääkkeen jo kauan sitten, lääkkeen, jonka liika-annostukseen ei voi kuolla, mutta sen puutteesta voi nääntyä liian varhain: olet löytänyt Rakkauden!
♥:lla Leena Lumi
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
EVE, KIITOS SINULLE!
Eve, kiitos sinulle naurusta, keskustelusta, poseerausseurasta, luumukakusta, lyhtykoisosta, runoilija Rainer Maria Rilken kirjoista kuin myös valokuvaaja Juha-Pekka Ikäheimon upeista korteista. Suurin kiitos kuitenkin siitä, että olit heti tuttu, oma Eve. Ja vielä kiitämme Olga, Reima ja minä persoonallisesta vieraskirjan avauksesta, jonka tässä annan muidenkin iloksi:Syysviikonloppu Leenan, Reiman ja Olgan luona
Oli sumua, kun lähdin Toijalasta,
Muuratsalossa aurinko paistoi vasta!
On aika tuo valokuvien
ja taivaallisten ruokien.
Kuhaa ja suppilovahveroita
ikinä en unohda noita!
Tahdoin siis korteni pistää kekoon
ja ryhdyin luumukakun tekoon.
Tuo erikoisuus tulee Saksasta asti
ja piristää mieltämme sopivasti.
Valokuvaajamestari/James on Reima
on kuvissaan ihan oma leima.
Hän niiden parissa aikansa hääri
ja Leena ne blogitti maailman ääriin.
Viikonloppua tällaista ei löydä muisti,
niin ihanasti kaikki luisti.
Ja Olga on koira MAHTAVA,
ihan kertakaikkiaan ihana!
- Eve Unikko -
EVEN LUUMUKAKKU
Saksalainen luumukakku
TAIKINA
4,5 dl maitoa (kädenlämp.)
ja puoli palaa tuoretta hiivaa sekoitetaan, kunnes hiiva sulaa.
Seokseen lisätään:
1 tl suolaa
3 rkl sokeria
1 kananmuna
Ja lopuksi:
puolikarkeita vehnäjauhoja (ei liikaa)
125 gr voita tai margariinia
PÄÄLLINEN
1,5 kg tuoreita luumuja (kirpeistä omenoista tulee myös hyvä)
Luumuista poistetaan kivet siten, että ne leikataan yhdeltä puolelta auki, mutta puoliskoja ei irroteta toisistaan. Kivi otetaan pois ja leikataan kumpaankin puoliskoon keskelle pieni viillos. Täten saadaan aikaan luumun korkuinen noin 8cm pitkä ”levy”.
Taikina valmistetaan muuten kuten hiivataikina, mutta taikinaa ei alusteta käsin, vaan jätetään se niin löysäksi, että sen juuri ja juuri jaksaa vaivata kapustalla. Annetaan nousta puolisen tuntia.
Taikina levitetään uunipellille esim. lusikalla. Luumut asetellaan limittäin siten, että ”luumulevyn” toinen reuna on hieman enemmän koholla kuin toinen..
Ripotellaan päälle sokeria, ja paistetaan uunissa 185 ° noin 35 – 40 min.
Luumukakku tarjotaan kermavaahdon kera.
TAIKINA
4,5 dl maitoa (kädenlämp.)
ja puoli palaa tuoretta hiivaa sekoitetaan, kunnes hiiva sulaa.
Seokseen lisätään:
1 tl suolaa
3 rkl sokeria
1 kananmuna
Ja lopuksi:
puolikarkeita vehnäjauhoja (ei liikaa)
125 gr voita tai margariinia
PÄÄLLINEN
1,5 kg tuoreita luumuja (kirpeistä omenoista tulee myös hyvä)
Luumuista poistetaan kivet siten, että ne leikataan yhdeltä puolelta auki, mutta puoliskoja ei irroteta toisistaan. Kivi otetaan pois ja leikataan kumpaankin puoliskoon keskelle pieni viillos. Täten saadaan aikaan luumun korkuinen noin 8cm pitkä ”levy”.
Taikina valmistetaan muuten kuten hiivataikina, mutta taikinaa ei alusteta käsin, vaan jätetään se niin löysäksi, että sen juuri ja juuri jaksaa vaivata kapustalla. Annetaan nousta puolisen tuntia.
Taikina levitetään uunipellille esim. lusikalla. Luumut asetellaan limittäin siten, että ”luumulevyn” toinen reuna on hieman enemmän koholla kuin toinen..
Ripotellaan päälle sokeria, ja paistetaan uunissa 185 ° noin 35 – 40 min.
Luumukakku tarjotaan kermavaahdon kera.
lauantai 26. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
JOS TÄMÄ KATOAISI...
Jos tämä katoaisi?Olisitko unta vailla,
ellen lehmuksen latvan lailla
enää kuiskuttaisi,
ellen vierellä valvoisi
ja herkimmillä sanoillani
käsivarsiasi, rintojasi
- kaikkea sinussa palvoisi,
ellen ympäröisi sinua
ja kannustaisi kukoistamaan
kuin kesäistä puutarhaa - tulvillaan
tähtianista, melissaa?
- Rainer Maria Rilke -
Suomennos Eve Rehn
EVE REHN
Eve Rehn suomentaa Rainer Maria Rilken runoja suomeksi ja niistä osa löytyy kirjasta Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille. Nyt me Rilken runojen ystävät odotamme innolla, että saisimme vielä kokea Rilken rakkausrunot...Yllä runo, jonka Eve käänsi minulle! Olen otettu ja kiitän!http://www.evekuismin.net
torstai 24. syyskuuta 2009
ANNE-SERKUN PUNAJUURIKEITTO
5 raakaa keskikokoista punajuurta
noin puolikas kaalia
1 sipuli
1 pienehkö purjo
2 rkl balsamicoa
1 prk creme de fraichea
meiramia
mustapippuria
suolaa
sokeria
Ota iso kattila (4 l) ja laita pohjalle nokare voita. Kääntele ensin silputut kaalit ja pienityt punajuuret siinä n. 10 min. Lisää sitten sipulit ja jatka kuullottamista jonkin aikaa.
Keitä eri kattilassa 1,5 l vettä ja lisää sinne 1,5 lihaliemikuutiota.
Nyt voit jo vähän maustaa juuresseosta. Ripauta joukkoon meiramia, mustapippuria, suolaa, sokeria, balsamicoa ja 0,5 dl creme de fraichea.
Lisää lihalientä kiehumisen ajaksi vain noin puolet ettei roisku niin kauheasti sauvasekoitettaessa. Loput sitten viimeksi kun tarkistat maun. Jos on liian paksua niin lisää vettä ja hiukan mausteita lisää.
Tarjoile lautaselle Creme de Fraichen kera.
Kokonaismäärät mausteissa noin 1 ltr liemimäärään ovat:
1 tl meiramia
1 tl sokeria
1-2 pientä tl suolaa
0,5 dl creme de fraichea.
Bon Appetit!
HEY, THAT'S NO WAY TO SAY GOODBYE
"I loved you in the morning, our kisses deep and warm/ your hair upon the pillow like a sleepy golden storm."keskiviikko 23. syyskuuta 2009
HOPELANKAA, KIVIÄ, SYKSYN LEHTIÄ
Tässä on paikka, johon keväällä istutan muutamia orvokkeja kivien koloihin ja syksyisin yleensä pieniä callunoita, mutta nyt ostin ensimmäisen kerran näitä hauskoja hopealankapalloja...Jonain vuonna ylhäältä suikertava köynnöshortensia peittää nämäkin kivet.
PUNAJUURIKEITTOA
Anne-serkun punajuurikeitto oli herkullista. Anne, laitahan reseptiä tulemaan, niin jaan tätä iloa myös lukijoilleni! Kuvassa minä, Pena-pappa ja ikinuori Kaija-mummi.
KARTANON ROUVAN PÖYDÄSSÄ
Anne-serkun pöytää kutsun kartanon rouvan pöydäksi, sillä siellä on aina kaikki viimeisimmät trendit, ruokalajeja on useita ja kattaus on kuin suoraan sisustuslehdestä. Tässä jo makean puolella...
MINÄ JA HARMAA KISSA
Hyvin harvinainen kuva: minä ja kissa! Jotenkin tuntuu, että kisu ei niin viihtyisi...BEULAHIN KUKKULALLA/ON BEULAH HEIGHT
Wir holen sie ein auf jenen Höh’nIm Sonnenschein.
Der Tag ist schön auf jenen Höh’n.
Friedrich Rückert: Kindertotenlieder IV
Reginald Hillin rikosromaani Beulahin kukkulalla (On Beulah Height, Gummerus 2009) on kuin salaperäinen valon ja varjon leikki, jossa juuri kun luulet tietäväsi, missä mennään, tulee varjo kaiken ylle ja kuulet surumielisen Requemin aavistaen, että koskaan et näe enää valoa, koskaan et pääse ylös näkin pimeästä, kosteasta luolasta. Olet itse yksi neljästä menetetystä lapsesta ja tajuat sielunmessun soivan sinulle, mutta yrität viimeisillä voimillasi kiskoa kahleitasi, kunnes huomaat, että padot on avattu ja vesi tulee yllesi…ja viimeinen mitä näet on pienen tytön vaaleat hiukset tai sitten vain auringon harha kellarin pienestä luukusta, kunnes pimeys voittaa.
Beulahin kukkuloiden ympärillä tapahtuu outoja asioita. Todella outoja. Tarina alkaa viidentoista vuoden takaa ja Betsy Allgoodin todistuksesta, mitä tapahtui kun hän oli seitsemän vanha ja oli kuuma hellekesä. Sinä kesänä katosi kolme Betsyn ystävää, kolme pientä tyttöä: Jenny, Madge ja Mary. Sinä kesänä myös koko Dendalen kylä hukutettiin veden alle. Ihmiset muuttavat tavaroineen kuka minnekin, mutta suurin osa läheiseen Danbyn kylään, jonka yrmeät asukkaat jo ovat luku sinänsä. Danby ei ole vallan vieras paikka Dendalen väelle, sillä kautta aikojen he ovat joutuneet viemään vainajansa ruumiinkuljetuspolkua pitkin Danbyn hautausmaalle, sillä heillä on omasta takaa vain kappeli. Kun hellekesä ja sen karmeat tapahtumat ovat ohi, kadonneita tyttöjä ei kuljeteta tuota polkua, sillä heitä ei löydetä. Lasten vanhemmat kantavat raskainta muuttokuormaa, omaa suruaan, johon liittyy myös valtava, jopa surun yli lyövä viha poliisiviranomaisia kohtaan, koska heillä ei ole edes vainajia mitä surra. Heillä on vain muistonsa. Kunnes sitten viidentoista vuoden kuluttua…
Pikkuinen Lorraine herää aikaisin, mutta aurinko on herännyt vieläkin aikaisemmin.
On yksi niitä pitkiä kesäpäiviä, jotka kestävät loputtomiin onnellisina lapsuuden päivinä, kun saa herätä kullanhohtoiseen ilmaan ja nukahtaa tuhat seikkailua myöhemmin tuntien vielä ihollaan valon, jonka tiukasti kiinni vedetyt verhotkin taittavat vain lempeäksi hämäräksi.
Talosta ei kuulu hiiskaustakaan, On sunnuntai, ainoa viikonpäivä jolloin isi ja äiti nukkuvat ylellisen pitkään. Lorraine syö pikaisen aamupalan, nousee sitten tuolille vetääkseen keittiön takaoven yläsalvan auki ja lähtee ulos Tig innokkaana kannoillaan. Koska puro on kuivunut, sen viertä kulkeva polku on leventynyt, ja sitä pitkin voi kiivetä loivaa rinnettä ylös. Siellä on kaneja, joita Tig voi jahdata ja perhosia, joita kohti se voi hypellä, siellä on pikkuruisia orkideoita ja leivoset nousevat kanervan seassa sijaitsevista pesistään laulamaan vakaata uskoaan siihen, että aurinko paistaa aina ja taivas on ikuisesti sininen.
Mutta Lorraine-parka ei tiedä, että nyt ollaan Beulahin kukkulalla, jossa on kosteita, pimeitä koloja…siellä vaanii näkki, joka ei kestä auringonvaloa…ja ennen kuin ilta koittaa laulavat leivoset kuin lentävät vakoojat: Tyttö on täällä, pahasti kävi, tyttö on täällä, pahasti kävi. Ja lepattelevat perhoset kertovat viestin: Mennyt on ikiajoiksi!
Siis nyt kun kirjoitan tätä joudun samaan kauhuun uudestaan. Ja henkeä salpaa. Tunnen ihollani vanhempien tuskan, kyyneleet, raivon ja epätoivon huudon: Tämä ei voinut tapahtua meidän pikkutytöllemme! Eihän! Sano se!
Dalziel ja Pascoe joutuvat selvittämään juttua, johon liittyvät lastentarina Nina ja näkki, Mahlerin Kindertotenlieder/Lauluja kuolleille lapsille, Danbyn kyläläisten omituisuus, aiemmin kadonneiden lasten vanhempien vihamielisyys, neuvokas ja intuitiotaan seuraava naispoliisi Novello sekä monta, monta muuta omituista asiaa ja henkilöä.
Oli mahtava tunne lukea kirjaa, kun olin Yorkshiren etsivät –sarjasta saanut kasvot Andylle ja Peterille! Kukaan muu kuin juuri he, eivät voi olla tämän tarinan päähenkilöt. He kulkevat sumussa Beulahin kukkulalla, mutta kun polku vie väärään, tuleekin yllätys toisensa jälkeen ja vihdoinkin avautuu kolmen varhemmin kadonneen tytön menetyksen salaisuus, mutta hintana on Lorraine. Mutta kukaan, kukaan ei arvaa ennen viimeisiä sivuja, kuka on näkki!
Kirjan hienoimpia oivalluksia on kytkeä Peter Pascoen pieni tytär mukaan tarinaan. Pikku Rosie sairastuu vakavasti, mutta koomassakin hän elää Ninan ja näkin tarinaa, kunnes…
Reginald Hill vie tarinaa kuin itse paholainen! Olen hyvä arvaamaan, mutta hän yllättää minut kerta kerralta, kunnes en voi muuta kuin voimattomana kalisuttaa kahleitani ja näen kuinka veden pinta nousee ja valo katoaa…
Ja kappelissa soi Requem… sielunmessu kuolleille lapsille…Kindertotenlieder…Mahleria…
Me heidät haemme Beulahin kukkulalta.
Aurinko kun kirkkaasti paistaa.
Ilma kirkas on Beulahin kukkulalla.
DALZIEL AND PASCOE
Dalziel (Warren Clarke) ja Pascoe (Colin Buchanan) esittävät pääosia TV-sarjassa Yorkshiren etsivät. Tympeä komisario Andy Dalziel ei mielellään katso hölmöjä, mutta vielä vähemmän ’neropatteja’. Kun kokematon Peter Pascoe määrätään hänen yksikköönsä, ennusteet eivät todellakaan näytä hyviltä. Pascoe edustaa nimittäin uuden sukupolven poliiseja – tutkinnolla aseistettuja, lempeämielisiä älykköjä. Mutta ihme tapahtuu ja heistä tulee kuin erään rakkausteorian todentuma: vastaparit vetävät toisiaan puoleensa! Kumpikin alkaa arvostaa toisen ominaisuuksia, vaikkakin välillä tuskan hikeä vuotaen. Sarjan myötä Pascoen itsetunto kasvaa ja hän itsekin huomaa, miten törkyturpa Dalzielin lihavan kuoren alla asuu älykäs ja hellämielinen sielu. He ovat kuin: En voi elää kanssasi, mutta en ainakaan ilman sinua! Reginald Hillin uusimmassa romaanissa Beulahin kukkulalla huomaa erityisen hyvin, miten Andy osaa antaa Peterille tilaa ja miten Peterin itsetunto on vahvistunut. Nyt kaikki sitten voivat arvata, mitä minä teen joka lauantai-ilta about klo 19.30 alkaen…;-)Ne, jotka ovat sarjaa seuranneet, muistavat varmaan Dalzielin pahimpia ’juttuja’ vieläkin sisäisesti kiemurrellen, sillä hänhän ei kaihda ollenkaan kaivelemasta erinäisiä paikkojaan julkisesti ja sukukalleuksien tallella olo pitää tarkistaa aika ajoin. Hienon kontrastin antaa Pascoen herkkä, älyllinen tulkinta, josta Andy alkaa aivan selvästi olla vaikuttunut ja riippuvainenkin, vaikka hän olisi varmasti maailmassa viimeinen, joka sen myöntäisi. Minun on pakko myöntää, että katson mieluummin brittiläistä arkirealismia kuin amerikkalaisen tuotannon kauneuden, rohkeuden ja pintapuolisuuden epätodellisuutta. Minulle soivat Yorkshiren kellot ja aion seurata niiden kutsua!
Mutta nyt lähdemme Andyn ja Peterin matkassa Beulahin kukkulalle…
REGINALD HILL 1936 -
Reginald Hill on yksi brittiläisen rikoskirjallisuuden arvostetuimpia nimiä. Hänen älykkäät, kuivan humoristiset rikosromaaninsa ovat nousseet kansainvälisiksi bestsellereiksi BBC:n tuottaman Yorkshiren etsivät (Dalziel and Pascoe) –televisiosarjan myötä. Hill on palkittu elämäntyöstään Britannian rikoskirjallisuuden liiton kirkkaimmalla palkinnolla Diamond Daggerilla.Häneltä on suomennettu seuraavat kirjat:
Opin kirot 1981 (An advancement of learning)
Kuolema kuvassa 1997 (A Pinch of Snuff)
Tappava hellyys 1992 (A Killing Kidness)
Viimeinen viesti 1990 (Exit lines)
Pähkinähiiren kuolema 1991 (Death of a folmouse)
Elämään palautettu 1996 (Recalled to life)
Beulahin kukkulalla 2009 (On Beulah Height)
maanantai 21. syyskuuta 2009
OUT OF OFFICE
Hi you! I'm now very, very busy with all new books, so I need the short break. See you later!Leena Lumi
FELICIA VENHAUG
Haluaisin olla Aksel Sandemosen teoksen Ihmissusi Felicia Venhaug! Hänen elämänsä oli täysi ja loppunsa mystinen. Hänessä yhdistyivät arkipäivä, salaperäisyys, ääneen lausumaton uhma, eroottisuus, kirjat, linnut, puutarha….Ja hän oli kahden miehen syvästi rakastama ja myös sai pitää molemmat rakkautensa, nuoruuden rakkautensa Erlingin ja aviomiehensä Janin, mutta maahinen vakoili mustasukkaisena ja vain odotti aikaansa…
”Hän laskeutui puutarhaan eikä ollut huomaavinaan miestä. Se näytti täysin luonnolliselta, jos ei suorastaan tiennyt, että hän oli nähnyt puutarhurin. Tultuaan kasvihuoneelle ja avatessaan sen oven hän katsahti puutarhaan. Tor Anderssenia ei näkynyt. Felicia hymähti. Maahinen ei hyödy mitään lorvailustaan.
”Hän laskeutui puutarhaan eikä ollut huomaavinaan miestä. Se näytti täysin luonnolliselta, jos ei suorastaan tiennyt, että hän oli nähnyt puutarhurin. Tultuaan kasvihuoneelle ja avatessaan sen oven hän katsahti puutarhaan. Tor Anderssenia ei näkynyt. Felicia hymähti. Maahinen ei hyödy mitään lorvailustaan.
Felicia alkoi kastella. Kulkiessaan edestakaisin ruiskuineen hän hätisti silloin tällöin tukaltaan peipposen. Hän teki sen hajamielisesti. Hän hymyili hiukan lakkaamatta ja hänen katseensa oli etäinen.
Silloin vuonna 1950, yli seitsemän vuotta sitten, maahinen ei ollut vielä tunkeutunut hänen
Kun hän oli tavannut Erlingin, se oli hänestä ollut heidän ensimmäinen suuri kohtaamisensa rakastavaisina. Heidän kohtauksestaan oli tullut ihmisten unelmia muistuttava, loistava elämys, jota kaikille ei koskaan suoda.
Aikaisemmin oli ollut niin paljon häiritseviä tekijöitä, varsinkin sota oli koetellut häntä ankarasti - ja sitten ne ristiriidat, joita syntyy kun naisen on vaikea valita kahden rakastamansa miehen väliltä.
Felicia tahtoi harvinaisen kiihkeästi olla oma herransa. Hän ei halunnut elämäänsä leimaavan ja rouhivan päivittäisen raitiovaunumatkan, hän halusi omistaa oman rajoitetun alueensa yhdessä paikassa.
Hän oli aikoinaan iloinnut lukiessaan pisarasta, josta koko maailma kuvastuu, ja itse hän oli aina melkein vaistomaisesti rajoittanut elämänpiiriään - mutta hänestä tuntui, että hän oli saanut koko maailman kaupanpäällisiksi. Vieläkin hän otti joskus käsityön yläkertaan huoneeseensa ja viihtyi mainiosti istuessaan vuoteen laidalle käsityö sylissään ja kirja pöydän kulmalla.
Kerran Felicia oli sanonut, että hän olisi halunnut tavata kuusitoistavuotiaan Erlingin. Felicia ei koskaan jaksanut unohtaa, että rakkauden ensimmäistä aikaa hän ei ollut saanut kokea Erlingin kanssa, eikä koskaan saisikaan kokea sitä. Toinen oli saanut sen.
Hän ei kyennyt hillitsemään itsepintaista ylpeyttään eikä levottomuuttaan siitä, mitä Erling jättäisi sanomatta.
Hän ei liioin yrittänyt saada apua Janilta. Tapahtumaketju olisi voinut muuttua, mutta niin ei tapahtunut. Sillä ei tarvita paljoa muuttamaan sumussa kulkevan suuntaa. Mitään ei tapahtunut, ja Felicia kaatui.”
Huolimatta siitä tai ehkä sen tähden, että Ihmissusi vei Felicia Venhaugin, hän on minun alter egoni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)