Naisilta on kautta aikain odotettu lempeyttä, tottelevaisuutta,
uhrautuvuutta, hoivaamista ja etenkin miehen kunnioitusta. Määrätieotoinen
nainen on monen mielestä määräilevä, kun taas määrätietoinen mies on pätevä ja
ihailtava. Rohkea nainen on vaarallinen ja suurudenhullu, kun taas rohkea mies
on miesten mies. Kiltti mies on ihailtava, mutta kiltti nainen on
hyväksikäytetty hölmö. Liian iloinen nainen on hillitön ja jos hän vaihtaa
seuralaista, hän on huora ja vaaraksi yleiselle moraalille. Naistenmies taas
pitää sisällään määreitä, jotka täyttyvät ihailusta: Hän on jännittävä ja houkuttava.
Hienolla naisella on hyvä maine. Hän on lady. Hienosta naisesta tulee kuitenkin
helposti huono, huonosta miehestä epäkelpoa eivät tee edes naispuolisille työkavereille
lähetetyt kuvat omasta sukupuolielimestään, vaan hänet katsotaan niin
kunnialliseksi kunnon kansalaiseksi, että hänet valitaan päättämään valtion asioista. Jos nainen
lähettelisi miespuolisille kollegoilleen kuvia sukupuolielimestään, hänet ensin
erotettaisiin tehtävistään ja sen jälkeen laitettaisiin hoitoon. Tutkimusten
mukaan naisjohtaja erotetaan miesjohtajaa herkemmin. Naisen euro on edelleen
vain 83 senttiä ja hänen pitää olla moninkertaisesti tehokkaampi kuin samassa asemassa
olevan miehen. Mies saa olla juntti, öykkäri, kielitaidoton ja viinaan menevä
ja hän saa pitää esimiesasemansa, kun taas nainen elää suurennuslasin alla. Simone
de Beauvoir kirjoitti kirjassaan Toinen sukupuoli, että samat ominaisuudet
tuottavat usein naiselle tyystin erilaisen maineen kuin miehelle. Naisen
nöyränä pitämisen keinoja ovat olleet aina lahkot ja kultit. Lahkojen ja
kulttien johtajat ovat miehiä ja heidän laatimansa valtion lakien ohi menevät
lait, voivat kieltää sekä ehkäisyn että abortin eli miehet päättävät vielä
tänäkin päivänä naisen ruumiista, käytännössä omistavat sen. Arabimaissa nainen
ei saa edes ajaa autoa ja syyksi on mainittu se, että naisen munasarjat vahingoittuvat
auton tärinästä. Turkissa naisia kiellettiin nauramasta julkisesti, sillä
voihan olla mahdollista, että naiset nauraisivat miehille. Jossakin läntisessä
maassa voi toteutua se kauhuskenaario, että valtion johtoon tulee
lahkolaismies, joka haluaa naiset kotiin hellan ja nyrkin väliin ja
ehdottomasti olemaan koko ajan raskaana. Yhdysvalloissa ns. hyvien perheiden
tyttöjä opetettiin puhumaan pikkutytön äänellä, sillä matala, rauhallinen
puhetapa oli liian vaikutusvaltaista ja se pelotti miehiä. Miehet pitävät
naisista, jotka katsovat vähän alaspäin. Ryhdikkäästi ja suoraan miestä päin
kohdistettu katse on miehelle uhka. Kiinassa naisten jalkoja sidottiin
vuosikausia, jolla heistä tehtiin käytännössä raajarikkoja. Kuka on kuullut
miesten jalkojen vastaavasta runtelusta! Naista on silvottu ja silvotaan
vuosituhannesta toiseen. Naisia myös kivitetään kuoliaaksi. Pakistanissa mies
vapautettiin kun hän oli polttanut vaimonsa kasvot hapolla, tehdäkseen hänet
rumaksi muille miehille.
Merlin
Stone julkaisi 1976 teoksen When God was a Woman: ”In the beginning....God was
a woman. Do you remember?”
Eveliina Talvitien kirja Hieno vai huono. Nainen jolla on
maine (WSOY 2015) on tosi ja vakuuttava jatkumo niille naisen elämästä
kertoville kirjoille, joita aiemmin ovat olleet ja ovat edelleenkin vaikkapa
Marilyn Frenchin Naisten huone, Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli, Hannele Koivusen Madonna ja huora, Anna Kortelaisen Varhaiset johtotähdet – Suomen ensimmäisiä
johtajanaisia tai Leena Virtasen Noitanaisen älä anna elää. Luin Hieno vai huono kahteen kertaan ja hyvin runsaasti alleviivaten ja teos menee hyllyyni Frenchin
Naisten huoneen viereen. Teos on äärimmäisen kiinnostava ja Talvitie on
keksinyt oivallisen muodon tarjota näin paljon tietoa lukijalle: Hän tekee sen
esimerkkien kautta. Kirjassa on tarkan faktan joukkoon kirjoitettu mm. Barbara,
Lea, Peppi, Kleopatra, Lilith, Esmeralda, Helena ja Maria. Itse vaikutuin
eniten Kleopatrasta, Lilithistä ja Mariasta. Kaikki Kleopatrassa kiinnostaa,
sillä hänhän, syntynyt 69 eKr. toimi kuin andorygyyni, sillä hän valloitti
maita, hallitsi kauan, mutta myös hurmasi miehiä. Suosittelen lukemaan Stacy
Sciffin kirjan Kleopatra! Lilith taas...
Lilith on babylonialaisessa ja juutalaisessa mytologiassa
esiintyvä demoni. Genesiksestä on kaksi versiota, joista toisessa kerrotaan
Lilithistä ja Eevasta, toisessa vain Eevasta. Kun Raamattuun 390-luvulla
valittiin kirjat, niistä jätettiin pois Lilithistä kertovat tarinat. Eniten
tietoa Lilithistä sisältää 1200-luvulla julkaistu kabbalistinen salaoppiteos
Sohar eli Loisto.
Talvitien kirjassa nykypäivän Lilithille valaistuu, että
mies saa ilmeisesti syntymälahjana tietyn itseisarvon, jota ei laske tyhmyys,
ei moukkamaisuus, ei laiskuus.
Sarkastisesti nauraen Lilith toteaa:
Tasa-arvo on näkyvissä vasta sinä päivänä, kun korkeissa
asemissa on yhtä paljon epäpäteviä ja lahjattomia naisia kuin niissä nyt on
epäpäteviä ja lahjattomia miehiä.
Kolmas itseäni kiinnostava esimerkki on kirjaan tuotu
lainaus Hannele Koivusen kirjasta Madonna ja huora (1995). Hän on Maria tai
siis Mariat, sillä kaksihan heitä oli: Neitsyt Maria, joka kantaa
kristillisessä traditiossa siveellisen ja kohtaloonsa alistuvan ihanteellisen
naisen roolia, on epäseksuaalinen ja sukupuoleton – täydellinen puhtauden kuva.
Neitsyt vielä raskaaksi tultuaankin, synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen.
Ja sitten on toinen Maria:
Maria Magdaleenaa pidettiin raamatullisen perinteen pohjana,
koska hän todisti Jeesuksen ylösnousemusta. Orastavassa kristinuskossa hän oli
apostolien apostoli, esikuvallinen hurskaudessaan, mutta muuttui sittemmin
syntisen naisen suuntaan kunnes katuvan huoran myytti keskiajalla – 1100- ja
1200 –luvuilla – alkoi nousta hallitsevaksi.
Luther käytti Maria Magdaleenaa synnin vertauskuvana.
Yhdessä nämä kaksi Mariaa, madonna ja huora, muodostavat
patriarkaalisen kristinuskon naiskäsityksen.
Elleivät nämä naiskäsitykset ja niiden historialliset kuin
nykypäivän esimerkit kiinnosta, mikä sitten kiinnostaa. Suomi ei voi
pröystäillä naisasian mallimaana tänäkään päivänä, sillä perheväkivallassa
olemme Euroopan kärkeä ja naissurmissa johtomaa. Vieläkin rulettaa se vanhojen
kotimaisten elokuvien kauhistava toteamus: ”Ellen minä sinua saa, eivät saa
muutkaan.” Kuolema naiselle, joka ei antaudu miehelle, joka häntä himoaa.
Saksalainen tuttuni tulee kesäisin Suomeen huvilalleen, mutta hän väittää, että
ei uskalla lukea päivälehtiä,” koska niissä on niin kammottavia naissurmia
kirveillä, kuristamalla, puukolla ja että niitä on vielä Suomessa!”
Talvitien teos marsittaa esiin paitsi useita tietokirjoja
myös Gillian Flynnin kirjan Gone Girl (Kiltti tyttö) kuin monia elokuvia, joista mukana omina
suosikkeinani Mike Nicholsin Kuka pelkää Virginia Woolfia? ja Roman Polanskin
Bitter Moon. Emmassa kohtaamme Gustave Flaubertin ikikiinnostavan teoksen Rouva
Bovaryn.
Hieno vai huono. Nainen jolla on maine kirjan alussa tekijä
avaa teosta tavalla, jonka haluan tähän toivossa, että jokainen nainen ja mies
lukisi tämän kirjan. Näin Eveliina Talvitie:
Hieno vai huono kertoo naisen elämästä ennen ja nyt.
Näkökulmana on maine ja oletus siitä, että moraalinen kontrolli erilaisine
karsinoineen on edelleen naiselle tiukempi kuin miehelle. On kunnian miehiä ja
kunniallisia naisia.
Teemoiksi kirjassa nousevat esimerkiksi seksuaalisuus,
uskonto, työ, valta, pelko, rinnat, raha, kauneus, pakarat, rumuus, avioliitto,
kipu, feminismi, sääty, hiukset, äitiys, voima, lapsettomuus, rakkaus, häpeä ja
selvityminen. Kokonaisuus rakentuu kahdestatoista fiktionaalistetusta
tarinasta, joihin olen kutonut mukaan muun muassa historiaa, lainsäädäntöä ja
tutkimustietoa. Fiktionaalistettu tarkoittaa tässä sitä, että tarinoissa
kuvattu on tapahtunut todellisille henkilöille mutta esitystapa on
kaunokirjallinen. Taiteellista vapautta olen käyttänyt etenkin yksityiskohdissa
ja dialogeissa.
Tarinoissa kuvailtuja tapahtumia en ole juurikaan dramatisoinut
tai liioitellut vaan olen pyrkinyt asettumaan keskushenkilöiden asemaan ja
antamaan omien tunteideni ja tulkintojeni sekoittua kokonaisuuteen.
Siinä missä ihailen Yhdysvaltain entisen ulkoministerin
Madeleine Albrightin lausetta ”Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka
eivät auta toisiaan”, ihailen Eveliina Talvitien teosta kaikellaan. Kirjassa on
myös vaikuttava kuvitus, jonka takana ovat graafikko Mika Tuominen ja
tatuointitaiteilija Lasse Ilano. On vasta huhtikuu ja tiedän jo, mikä kirja on
vuoden 2015 paras tietoteos Leena Lumissa!
Paljon sanomatta jää, joten lukeaa tämä kirja! Lukekaa miksi
naiset eivät enää halua synnyttää maassamme. Suomessa on Europan maista
kolmanneksi alhaisin syntyvyys Sveitsin ja Italian jälkeen. Lukekaa
pakistanilaisesta Malala Yousafzaista, joka ei pelännyt edes Talibania! ”Terroristeja
pelottaa tyttö, jolla on kirja”, totesi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Lukekaa
lapsiavioliitoista ja lukekaa myös kirja Nojoud 10 vuotta, eronnut. Lukekaa,
miten kaikki vain näyttää muuttuneen ja kehittyneen, no osin kyllä onkin, mutta
jokainen sukupolvi tuntuu silti tuovan oman puumerkkinsä naisena olemisen
rankkoihin normeihin.
Eveliina lopetti alkusanansa pohjalaiseen sananlaskuun, jonka on omaksunut Katja-Helena Krekulalta ja
niin lopetan minäkin tämän tekstini:
”Hui hai, sanoi huora häistä, huomenna on uudet bileet.”
*****
Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Aili
*****
Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Aili