Terveisiä Lohjalta!

Superpinkkinä vuosina hankimme aikanaan pinkin veden- ja kahvinkeittimen sekä leivänpaahtimen. Nyt on alkanut tuntua, että kaikki koneet tekevät vaihtoa uusiin. Kun lähdimme Lohjalle, muistin Merin kertoneen, että Lohjalla on myynnissä yhdessä liikkeessä Vintage- vedenkeittimiä ja jopa meidän salvianvihreän keittiön värissä.

Tässä hän nyt nököttää. Otimme litran kannun, joka riittää aamu- ja iltateellemme. Punainen toimii vielä tarvittaessa, vaikka nyt onkin poissa näkösältä. Ja onhan iso kahvinkeitin. Me ja Runoilija juomme paljon teetä. 

Kiva kevättä kohti vihreää. Meillä tosin on vielä lunta yllin kyllin. Pinkillä ja tietyllä vihreänharmaalla on myös hyvä liitto, kuten on vaikka sinisellä tietyn ruskean kanssa.

Kun Casper haluaa lentää, Ukki on valmiina. Ylös ja vähän lujempaa, kuuluu jo naurunsa. Heidän molempien. Vaikka matka on pitkä ajaa etenkin talvisaikaan, mitä emme olisi Casperin puolesta. Oli järisyttävän ihanaa saada noutaa Casper kaksi kertaa päiväkodista. Unohdin kuvata ruoat, mutta voin kertoa, että Meri teki erinomaisen pinaattipiirakan. Se oli herkullista vielä aamullakin. Että voimme lähteä on kiitos naapurimme, joka hoitaa kaiken kukista lumenluontiin ja lintulaudat. Lumenluontia ei olisi tarvinnut, mutta pitihän kotolaisemme päästä sisään. Automaattikastelut on melkein kaikilla kukilla jo, mutta suihkutusta pyytävät isot viirivehkat ja lukuisat muratit. Yksi murateista on nyt peittänyt ikkunan toimistooni. Kiitos ihana naapurimme ♥♥ 

Joskus vähemmän on enemmän ja se on tämä pienen kannun tarina.

Nana&Ukki

Naisen kuva

Hänen on kyettävä miellyttämään.
Hänen on muututtava, jotta mikään ei muuttuisi.
Se on helppoa, mahdotonta, vaikeaa, yrittämisen arvoista.
Hänen silmänsä ovat, tarpeen vaatiessa, joskus siniset, joskus harmaat,
mustat, iloiset, syyttä täynnä kyyneleitä.
Hän makaa miehen kanssa kuin olisi kuka muu tahansa,
ainut maailmassa.
Hän synnyttää miehelle neljä lasta, ei yhtään lasta,
yhden lapsen.
Naiivi, mutta pärjää parhaiten.
Heikko, kantaen harteillaan kaiken.
Hänen päänsä ei ole terävä kuin partaveitsi,
siksi hän säilyttää sen.
Hän lukee Jaspersia ja naistenlehtiä.
Hän ei tiedä mikä on ruuvin käyttötarkoitus ja rakentaa sillan.
Nuori, aina nuori, yhä vielä nuori.
Hän pitää kädessään siipeen haavoittunutta kyyhkystä,
kaukomatkaan säästämiään rahoja,
lihaveistä, käärettä ja votkalasia.
Minne hän kiiruhtaa, eikö hän ole väsynyt.
Ei toki, vain hieman, hyvin väsynyt, ei se haittaa.
Joko hän rakastaa miestä, tai sitten hän on itsepäinen.
Myötä, vastamäessä, luoja paratkoon.

- Wistawa Szymborska -
Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)

Kiitos Zelenskyi, kiitos Britannian kuningas Charles, kiitos pääministeri Keir Starmer, kiitos kaikki jotka seisovat Ukrainan puolella ehdoitta!

Britannian kuningas Charles kutsui Zelenskyin tapaamaan häntä vain muutama tunti Yhdysvaltain Trumpin ja lakeijapoikansa järkyttävän epäkohteliaan isännöinnin jälkeen. Nyt oltiin monissa kuvissa ja läheisyys oli ilmiselvää. Kiitos Britannia ja kiitos pääministeri Keir Starmer kutsusta hätäkokoukseen sekä etenkin Zelenskyin aseman ymmärtämisestä: Zelenskyi on maansa päämies sekä sotilas. Juoksuhaudoissa ei hypitä puku päällä. Nyt olivatkin järki-ihmiset paikalla. Hyvä Britannia!

Venäjä: Zelenskyi pakotettava rauhaan.

Onko Venäjän 'päämies' unohtanut, että kansanmurhaajilta ei kysytä mitään. Eikä sotalakien rikkojilta Ja kuka tunkeutui Ukrainan rajojen ylitse? Sotaoikeus odottaa. Mitä teitte lapsille! Mitä teitte lapsille! Mitä teitte lapsille!

I will always stand by Zelenskyi until my last breath ♥♥

Leena Lumi

Rakkautta ensisilmäyksellä

He ovat molemmat vakuuttuneita
että heidät yhdisti äkillinen tunne.
Kaunista on moinen varmuus,
mutta epävarmuus kauniimpaa.

Heistä tuntuu että kun he eivät olleet tutut,
ei mitään tapahtunut heidän välillään.
Mutta mitä sanovat kadut, raput, porraskäytävät
joissa he ehkä ovat kohdanneet jo kauan sitten?

Haluaisin kysyä heiltä,
eivätkö he muista -
ehkä pyöröovessa
joskus kasvokkain?
jokin "Anteeksi" tungoksessa?
"Väärä numero" kuulokkeessa?
           -Mutta tiedän kyllä heidän vastauksensa.
           -Ei, he eivät muista.

He hämmästyisivät kuullessaan 
että jo pidemmän aikaa
sattuma on leikkinyt heidän kanssaan.

Se ei vielä ole ollut aivan valmis
muuttumaan heidän kohtalokseen
vaan lähentänyt ja erottanut heitä,
juossut heidän tielleen
ja hihitystään pidätellen 
hypännyt sivuun.

Oli merkkejä ja viestejä,
olkoonkin ettei niitä voinut lukea.
Ehkä kolme vuotta sitten
taikka viime tiistaina
lensi tietty koivunlehti
olkapäältä olkapäälle?
Jotain joutui kadoksiin ja löytyi.
Kuka tietää ettei se ollut pallo
lapsuuden pusikossa.

Oli ovenkahvoja ja ovikelloja
joissa kosketus
peitti aikaisemman kosketuksen,
matkalaukut vierekkäin.
Ehkä jonakin yönä samanlainen uni,
heti heräämisen jälkeen poispyyhkiytynyt.

Jokainen alkuhan
on vain jatkoa jollekin,
ja sattumien kirja
aina puolivälistä auki.

- Wislawa Szymborska -
Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)

Trump ja Vance: Hävetkää!!!!

Wlodomyr Zelenskyi meni Trumpin, Vancen ja idän pirun ansaan. Joku hätäkokous on sunnuntaina. Sen pitää olla NYT!

Tässä on mies, joka on ollut joukkojensa mukana etulinjassa, mies, joka on yrittänyt estää julman kansanmurhan, jota nyt nuo kolme haluavat jatkaa, vaikka niin rauhaa luvattiin. Oi, miksi hän lähti sinne nöyryytettäväksi.

Olen kuunnellut ja lukenut mitä olen Zelenskyistä löytänyt ja nyt hän oli kuulemma ylimielinen Trumpin ja Vancen mielestä. Hävetkää!!!

I will stand by Zelenskyi until my last breath

Facebook vuotaa yli tästä kauheasta tapaamisesta.

Leena Lumi

Yrjö Kaijärvi: Pakkanen narskuu, soi...

Pakkanen narskuu, soi
ulkona askelten alla,
silmäsi kevään toi
silmiini uppoutumalla.
Palan jo! kuiskaa suus
vapaana suudelmista.
Muuta et ehdikään,
huuleni sanas jo vei,
kevääni punerva puu,
rikas maan antimista,
keskellä lumen ja jään
tuoksuva toukokuu.

- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)

kuva Nea Siemann

Kaislikossa suhisee

Onko upeampaa väriä kuin syksyinen kaislikko....

Sydäntalvi luo kaislikolle odottavan mielen: Milloin jääurut alkavat soida?

Vai onko vieläkin kauniimpaa kun kuuluu kutsu uimaan pitkin kuunsiltaa...

Leena Lumi

Hyvää ystävänpäivää ♥♥Happy Valentine's Day♥♥

Olet ystäväni, olet rakkaani, olet kaikkeni: Happy Valentine's day♥

Ei kuka tahansa voi olla ystäväsi. Sen täytyy olla joku, joka on yhtä läheinen kuin ihosi, joku jolla on kyky empatiaan, joku joka hädän hetkellä seisoo ehdoitta puolellasi, joku joka antaa tarkoitusta elämääsi.

- Henry Miller -

Me putoamme kuin pikkukivet toistemme sielujen lampeen♥

- Joan Borysenko -

Sinä tiedät, miten paljon tai vähän pitää sanoa surun tai huolen aikaan. Sinä osaat lukea sydäntäni.

- Pam Brown -

Ystävät ovat tähtiä elämämme poluilla.

LL

Hyvä taivas! Kaikista vitsauksista, jotka voit vihassasi lähettää, säästä minut, oi säästä minut petolliselta ystävältä.

- George Canning -

Blogini on tänään 16 vee ja reippaasti yli viisi miljoonaa kertaa käyty. Kiitos lämmin teille♥

Unohdetaan hetkeksi, miten historia toistaa itseään, eikä siitä ole mitään opittu. 

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille tasapuolisesti♥♥

Leena Lumi

Suru

Suru mun suuri on,

suunnaton.

Vähäisin suurin olla voi.

Valonkantaja, levon ja riemun antaja.

Siniset scillat lumesta kyynelten kantajiksi.

Mikä mennyt on, lyhdyt sammutti.

Häntä, häntä etsin tähtien tarhoista.

Häntä et löytää voi, kuiskii routa maan,

rakkaus lupaa: hänet takaisin saan.

-- Leena Lumi -

kuva Pekka Mäkinen

Mun on ikävä...

Mun on ikävä

Mäntyluoro

sumutruuppari äänt.

Tuntu aikanas, et

se auttoi mua itteniki

valittee oikea reiti

siin ku merimiehiiki,

mut sit se lakkas

kuulumast.

Leila Tuure, 10.12. Pori - 23.10.2024

Opettajani, ystäväni, kirjailija...Kiitos monista kutsuista tulla luoksesi...kuunnella hormien tarinoita...Mun on ikävä sua♥♥

Meistä jäi yhteinen tarina, joka löytyy blogistani nimellä Flikka voi lähteä Porist, mut Pori ei lähre flikast 

Tapaamisiin rakas Leila♥♥

Alimmainen kuva Sari Kalliomäki

Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa, kieltäkää...

Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa,

kieltäkää koiraa haukkumasta mehukasta luuta,

hiljentäkää pianot, rummut tukahduttakaa

antakaa surijoitten tulla, esiin arkku kantakaa.

Antakaa lentokoneitten taivasta valittaen kaartaa,

hän on kuollut savukirjaimin pilviin kirjoittakaa.

Kantakoon toripulut valkeissa kauloissaan mustia seppeleitä,

käyttäköön liikennepoliisit mustia käsineitä.

Hän oli pohjoinen, itä, länsi ja etelä,

hän oli sunnuntai, minun työviikkoni

keskipäiväni, keskiyöni, puheeni ja lauluni:

luulin, että rakkaus kestää ikuisesti, olin väärässä.

En päästä tähtiä talooni; ne kaikki sammuttakaa

riisukaa aurinko, kuu paketoikaa,

kaatakaa meret tyhjiin, pois metsät pyyhkikää;

mikään ei enää koskaan voi mitään hyvää synnyttää.

- W.H.Auden -

Maailman runosydän (WSOY 1998, suomennos Risto Ahti)

kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011

Leena Majander-Reenpään muistolle  2056-2025

Jään somevapaalle

Jään somevapaalle, että ehdin vain olla. Vain tehdä, mitä yllättäen haluamme. Sekä Areenassa että Netflixissä on menossa hyviä sarjoja, on kirjoja ja takkatuli, lunta ja polkuja, lintuja ja kauriita, Minunhan piti olla pitkällä vapaalla, mutta tahti vain kiihtyi muistakin kuin kirjoista.

Leena Lumi

Juhli kanssani tätä lumista yötä kuin viimeistä....

Juhli kanssani tätä lumista yötä
kuin viimeistä vuosipäiväämme.
Katso, tänään on palannut ensimmäinen -
se timanttitalvemme.

Tsaarin talleilta nousee sumua,
Moika upposi pimeään.
Joku himmensi kuunvalon tahallaan -
mihin mahdamme mennäkään...

Kahden keisarihaudan väliin
on eksynyt puisto takkuinen,
ja vankilahoureesta nousseet lyhdyt
antavat hautajaisvalaistuksen.

Mars-kentän uhkaavat jäävuoret
ja Joutsenkanavan kristalli...
Kun sydämessä on pelko ja riemu, 
mihin voisin verrata osaani?

Sinun äänesi lepattaa olallani
kuin ihmeiden lintu. Ja äkkiä
säde sytyttää eloon lumen tomun, 
se hohtaa hopeista lämpöä.

- Anna Ahmatova -
suomennos Marja-Leena Mikkola
Anna Ahmatova Fontankan talossa
kuva Anne Hämäläinen

*****

Runokirjat Leena Lumissa 

Dinosauruksia, vuosi vaihtuu, mistelin alla suudellaan....

Mahtoi olla vanhassa talossa kaksi odottajaa: Mitä munasta tulee? Casper heräsikin tosi aikaisin. Koska emme olleet Lohjalla, minulla ei kuvaa uudesta tulokkaasta. Aion kyllä opetella, sillä on kiva ottaa milloin mikäkin dino -rooli. Casper sen saa päättää.

Onneksi piakkoin ilmestyy kirja näistä kiehtovista eläimistä. Sen ikäsuositus on 7+. mutta käy kyllä lukea yhdessä aikuisten kanssa jo varhemmin. Oijoi, nyt se tuli munasta ulos, aivan ihana:

Tyrannosaurus Rex eli T-Rex, niin odotettu ja suloinen♥♥

Mistelin alla suudellaan -party on jotenkin aina niin kiva. Kiitos♥♥

Anne -serkun joulukahvipöytä. Sama teema toistui kautta joulun♥♥

Meri, joulun lapsemme, täytti vuosia♥♥

Dinojen ohella Casperin intohimo ovat junaradat ja kirjat! Tässä Brion klassikko, josta seuraava osa on iso yllätys Casperille. Sehän on tänä vuonna jo!Casper Julian niin rakas♥♥

Vielä jatkukoon joulun tunnelmat, se suloinen tunne jo lapsuudesta. Kaikkia se lämmittää.

Toiset eivät niin rakkaasti joulua kanna mukanaan läpi vuoden, mutta kaikki tavallaan.

Hyvää ja rauhallista uutta vuotta 2025♥ 

Leena Lumi

Happy New Year

Untun kirje

 Kaksi vuotta ehti kulua matkastani ja ennen kuin huomasinkaan, illat alkoivat hämärtyä. Matkani oli antanut minulle valtavasti, ja tuntui, että sain ammennettua siitä voimia koko vuosikymmenelle. Eräänä syksyisenä iltana kirjoittelin laulunvärssyjä ja muistelmiani tuossa kuistilla, syystuulilta suojassa. Katsahdin hetkeksi Naapuriin, joka oli oli puuhastelemassa rannalla. Sen silmissä syttyi selvästi jotain, kun se mietteliäänä nojasi haravan varteen ja tähyili merelle. Koko syksyn ja alkavan talven se on ollut mietteliäs, ja luulen, että nyt tiedän miksi.

Tänään, sinisen hetken aikaan naapuri jätti minulle jäähyväiset. Se kertoi lähtevänsä matkalle, ihan omaan seikkailuun. Katsoin sitä pientä takkutukkaa, kun se päättäväisenä seisoi tuossa edessäni. Sen silmät loistivat hämärässä ja se näytti innokkaalta. Naapuri kertoi, että oli niin innoissaan minun kertomuksistani (enpä olisi siitä nurisijasta uskonut!), että halusi kokea jotain samanlaista itsekin. Se sanoi kuulleensa jostakin jännittävästä paikasta, joka kuulosti siitä täydelliseltä, uudelta kodilta.

Se kuvaili saaren, joka nököttää suuressa järvessä, sen suoraseinäisistä kallioista ja humisevista hongista, kimaltavasta vedestä ja kuutamoista. Minusta se kuulosti aivan samalta kuin koti täällä rannikolla, mutta Naapuri vakuutti, että siellä on jotain, johon se tunsi suurta vetoa. Se kertoi nähneensä koko syksyn unia lumen keskellä olevasta talosta, jossa loimuaa lämmin sydän.

Hyvästelimme, ja Naapuri sanoi, että tulee kyllä minua tervehtimään. Katselin, kuinka sen pieni selkä hävisi kanervikkoon sen suunnistaessa pohjoiseen. Tiesin, ettemme enää tapaa. Tiesin, että niin sen kuuluikin olla. Jokaisen täytyy löytää oma paikkansa. Ja seurata omaa sydäntään.

Untu

Untu ja sydäntalven salaisuus (Noora ja Pirkko-Liisa Surojegin, Otava)

Kiitoskiitoskiitoskiitos....yli 5 miljoonaa kävijää: te teitte tämän!

Saada yli 5 miljoonaa visiittiä on kuin osata olla kiitollinen ja kertoa, että tämä ei ole yksin minusta. Mieheni on tekninen tuki, sillä olen täydellisen epätekninen. Omien kuvieni isäksi saan olla kiitollinen monille luontokuvaajille, sekä ammattilaisille että harrastajille. Voisin luetella heidät, mutta varmaan joku unohtuisi ja se olisi paha. Näette oikeassa palkissani muutaman kuvaajan, kiitos te♥♥ Sen lisäksi on monia, joilta olen saanut yksittäiskuvia. Sijoitan heistä aktiivisimmat oikeaan palkkiini toivossa, että he saavat minun kauttani myös ilmaista mainontaa. 

Alussa olin vain minä ja aamutunneille luetut yöt. Koska lankoni oli valokuvaaja, sain häneltä eläinkuvia etc. Hän on nyt vakavasti sairastunut, joten ei kuvia, vain surua, kun kirkkaimmat liekit sammuvat ensimmäisinä.

Kun sairastuin melanoomaan 2016 ja tuli se järkyttävä leikkaus, istuin tähän muutama päivä siitä, mutta en saanut istua pitkään. Vaativa leikkaus oli vasemman polveni yläpuolella, siksi kirjoitin blogijutun sääristäni.  Tuntui kaikki olevan hyvin, kunnes heti joulun jälkeen lääkärini soitti niin uskomattoman puhelun, että minusta tuli ruukku, joka murtui. Tai niin luulin. Toinen leikkaus ja lähdin seuraavana päivänä kotiin osastolääkärin luvalla ja omalla vastuulla. Yritin, että kaikki jatkuisi kuin ennenkin. Niin se melkein menikin, mutta sairaalassa oli käytävä kolmen kuukauden välein ja olin toivottoman väsynyt. Oli toukokuun loppu 2019 kun katselin liian isoa puutarhaamme ja sanoin Reimalle, että nyt en taida tätä enää aloittaa....en jaksa.

Niin sitä ei kestänyt, kun istutukset alkoivat pyöriä mielessä, että aloitin puutarhan alkusuven työt taas kerran mieheni tietysti hyvänä apuna. Kauheasti väsytti, mutta käytiin Luvialla ja Reposaaressa ainakin ja niin puutarha kuin ankkuri kiinnitti minut elämään. 

Merin koiruudet ja nuoret olivat meillä kaikki potemisjouluni. Se auttoi paljon. Ja jotenkin sitten vain solahdin tänne someen takaisin kuin ei muka mitään olisi ollutkaan. No, ei se ihan näin helppoa ollut, mutta oli niin uskomattomia kirjoja, oli uiminen ja puutarha kukoisti. Ja Reima...

Alpeilta palattua viimeinen ilta Cellessä . Korkkareita en voinut enää pitää, sillä olimme kolmen viikon kuluessa kävellet paljon. Frau laittoi pöydän huikeaksi ja eräs herra otti meistä kuvan.3 viikkoa autolla ja kaikkein jännin oli Slovakian Tattra-vuoristo. Salzburgissa vajaan viikon. 30 -vuotishääpäivän muistolle♥♥

Tämä perhe ja koiruudet pitivät minusta kiinni ja niin saatoin jatkaa somessakin. Taitaa olla vähän riippuvaisuutta. Tästä nelikosta tuli viisikko, kun Casper syntyi♥♥

Kiitos te kaikki ja kiitos elämälle ♥♥

Kiitollisena Leena Lumi

Kuva Tundraurpiainen lankoni Pekka Mäkinen

Kuva valkoinen poro https://www.ilonapietilainen.fi/