Antonio Caprarica: Elisabet II

Isoa-Britanniaa 70-vuotta hallinnut Elisabet II (1926-2022) oli kaikkien aikojen pisimpään maataan hallinnut nainen maailmassa. Hän näki pitkän elämänsä aikana toisen maailmansodan kauheudet, teki yhteistyötä 14 pääministerin kanssa Churchillista Johnsoniin, tapasi 7 paavia ja 13 Yhdysvaltain presidenttiä. Hän koki kuningashuoneen suosion huiput mutta myös aallonpohjat ilkeine juoruineen ja paljastuksineen.

Vaikka Elisabet eli elämänsä parrasvaloissa, on hänen yksityiselämänsä jäänyt enimmäkseen hämärän peittoon. Näitä varjoon jääneitä alueita Antonio Caprarica haluaa kirjassaan valottaa ja kertoa totuudenmukaisesti, kuka oikeastaan oli Elizabetf Alexandra Mary Windsor ja millaista hänen elämänsä oli naisena ja hallitsijana.

Luotettaviin sisäpiirilähteisiin nojaava teos kertoo elävästi kuningattaren elämäntarinan. Kiintoisat anekdootit piirtävät kiehtovan luonnekuvan naisesta, joka asetti asemansa tuomat velvoitteet kaiken muun edelle.

                                      "Tämä on elämänikäinen työ."

                                       - Kuningatar Elisabet II

Tästä tarua ihmeellisemmästä elämästä kertoo Antonio Caprarica, joka on palkittu italialainen toimittaja ja kirjailija, joka on toiminut 30 vuotta kirjeenvaihtajana mm. Lontoossa. Caprarica tuntee Windsorin hallitsijasuvun perin pohjin ja on tavannut kuningattaren usein myös henkilökohtaisesti. 

Alkuperäisteos: Intramontabile Elisabetta by Antonio Caprarica

Suomeksi: Minerva Kustannus, 2022

Suomennos Anna-Maija Luomi

Teksti on kirjan takakannesta, sillä on ollut vähän kiire ja halusin saada kaikkien tietoon tämän kiinnostavan teoksen. Sisältää myös yllättäviä kuvia. Elisabet oli yllättävä monessa!

Kuningattaren elämälle ja muistolle.

Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen...

Älä puhu pelottavasta kohtalosta,
älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta.
Nyt juhlimme ensi kertaa yhdessä, 
ja ero on tämän juhlamme nimenä.
Mitä siitä, jos emme kohtaa aamua,
jos kuu ei päittemme yllä vaella;
tänään tahdon sinulle ojentaa
lahjat, joista ei kuunaan kuultukaan:
kuvajaiseni illalla veden kalvossa,
ennen kuin virta on nukahtanut,
väsyneen katseen, joka ei nostanut
pudonnutta tähteä taivaalle,
kaiun äänestä, joka on nuutunut,
mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen -
niin että voisit värisemättä kuulla
varisten juoruilun ympäri Moskovaa,
ja sateesta kostea päivä lokakuulla
olisi ihanampi toukokuun kastetta.
Muistathan minut, kalleimpani, 
ainakin ensilumen tuloon asti.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Valitut runot (Tammi 2009, suomennos Marja-Leena Mikkola)

Édouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset

Ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika löytää äidistään valokuvan, jossa tämä on noin parikymppinen. Poika lukee äitiään kuin kirjaa, mutta tulkitsee lapsena vielä väärin. Hän näkee ne unelmat, joihin äiti vielä uskoi, vaikka kaikki olosuhteet antoivat ymmärtää muuta. Äiti oli elämän alimmalla portaalla syntyen köyhään kotiin. Hän puhui alaluokkaisesti ja oli muutoinkin rahvaanomainen, mutta hänellä oli unelmia, joihin hän uskoi, vaikka oma poikakin lapsena häpesi äitiään. Poika sai käydä koulua, mutta voidakseen elää, piti olla mies. Molemmat äidin valinnat olivat rankkoja virheitä, jotka tekivät äidin ja sitä myötä koko perheen elämästä helvetin. Huonoissa olosuhteissa kukaan ei voi näyttää parastaan, vaan aviomieskin huutaa vaimoaan kantturaksi muiden kuullen. Kaikesta huolimatta tämä kirja on kuin lämmin syleily äidin ja pojan välillä. Huonoistakin lähtökohdista voi kasvaa rakkaus.

Édouard Louisin romaani Naisen taistelut ja muodonmuutokset (Combats et métamorphoses d'une femme, Tammi 2022, suomennos Lotta Toivanen) ammentaa köyhyydestä, häpeästä ja erillisyydestä. Luokkajaon alas painamanakin kaunis, satuttava, mutta lopulta lohduttavakin tarina siitä millaista on kouluttamattoman naisen elämä miltei kaikkien eristämänä. Se on tylsää kuten naisilla vastaavissa tilanteissa naisilla yleensäkin. Naisten keskeistä solidaarisuutta ei tässä löydy, joten äiti elää kaksikymmentä vuotta toisten kynnysmattona vain voidakseen säilyä hengissä. Hän sulkee itsensä unelmiltaan lastensa vuoksi. Poika taas kun kävi jo lukiota, ryhtyy luokkaloikkariksi ja tavallaan antaa ylemmyytensä kasvaa lisäpainoksi äitinsä päälle.

Kun olin lapsi, me häpesimme yhdessä - kotiamme, köyhyyttämme. Nyt minä häpesin sinua, sinun takiasi.

         Häpeämme erkanivat toisistaan.

Pojan muutettua opiskelija-asuntoon, hän alkoi ajatella, että äiti voisikin vielä tarttua parempaan elämään jättämällä häntä likaviemäriin mukanaan vetävän ukkonsa. Alkoi painostus, että äiti saisi toimeksi.

Etääntyminen oli lähentänyt meitä.

Lähentymisemme ei pelkästään muuttanut äidin tulevaisuutta, se muokkasi myös yhteistä menneisyyttämme.

Äiti panee tuulemaan ja kumpikin elää omaa elämäänsä. Tosin äiti lähestyy poikaansa, sillä hänkin muuttaa Pariisiin. Kun he vihdoin tapaavat, niin poika....

Louis kirjoittaa kirkasta kieltä, mutta antaa lukijan löytää sen hellyyden, jonka minä löysin tästä tarinasta. Luin Louisia nyt ensimmäisen kerran ja olen vaikuttunut. Tämä kirja on pieni timantti, jossa runsaalla sadalla sivulla ja muutamalla mustavalkokuvalla, koetaan iso muodonmuutos, sekä löydetään äiti-poika -kiintymys. Unelmat, joista äiti oli niin kauan unelmoinut, alkoivat tapahtua.

" Näetkö, olen ihan eri ihminen! Aito pariisitar nykyään." Minä hymyilin: "Totta. Totta puhut, olet Pariisin kuningatar."

Elin Cullhed: Euforia

Nähtyäni aikanaan elokuvan Sylvia, pääosassa Gwyneth Paltrow Sylviana, jossa hänen puolisonaan Ted Hughesia esitti Daniel Craig, olin taas kerran järkyttynyt siitä, miten maailma toistaa etenkin taiteilija-avioliitoissa naisen toiseutta sivuroolissa, jossa ei tehdä uraa, vaan vaalitaan aviomiehen rauhaa saada toteuttaa taidettaan. Elokuva on päässyt Elämäni elokuvat TOP20 -listalle, mutta syy voikin olla rosoisen Craigin, jota vertasin jopa Burtoniin! Tärkeintä on taas kerran muistaa, että kyse on naiskohtalosta, jossa runoilijanainen ei voi kirjoittaa, koska hän passaa miestään ja tämän siittämiä lapsia. Ted Hugheshan oli varsinainen naistenmies, mutta olisi pysynyt sinkkuna! Se ei voinut onnistua, sillä yhdysvaltalaisella Sylvialla oli juurissaan saksan kieli, ehkä jopa mieli ja sitä brittiläinen Hughes tarvitsi. Hän tarvitsi monenlaista ja Sylvia täytti hänen toiveensa, sai  kaksi lastakin. Vanhempi lapsista oli Frieda ja nuorempi Nicholas. Miksi tämä  avioliitto? Siksi, että Sylvia oli kuolettavan rakastunut komeaan runoilijanuorukaiseen! Hän valitsi kohtalonsa.

Elin Cullhedin Euforia (Eufori:en roman om Sylvia Plath, Atena 2022, suomennos Laura Kulmala) kertoo runoilija Sylvia Plathin elämän viimeisestä vuodesta, jossa euforia viimeisillä voimillaan kannattelee ikuiseksi luvattua rakkautta, avioliittoa, jossa nainen on kuin lääkitty saatuaan fyysistä tyydytystä. Hän halusi sitä joka päivä, Tediä sisälleen.

Nyt olimme tässä, kuun loisteessa, ja Teddy työntyisi minuun. Lämpö valuisi meistä pois, meistä molemmista yhtä aikaa. Nojasin kyynärpääni sänkyyn ja painoin suurta takamustani hänen ruumistaan vasten.

Elin Cullhed on vakuuttanut kirjan olevan täysin fiktiivinen, mutta jos on aikaisemmin lukenut Sylviasta, kirja on linjassa tapahtuneeseen. Pitäähän päähenkilön nyt syödä, synnyttää, ajatella, puhua.

Sylvialla on ollut mielenterveysongelmia ja hän on saanut hoitoja. Niitä voi vaikka googlata netistä. Masennus on takertunut häneen kuin hämähäkin seitti ja hänen olonsa riippuu paljon siitä, onko Ted talossa vai ei. Jos hän on poissa, huoneet ovat kuolleita ja Sylviaa vain väsyttää, vaikka hän niin haluaisi olla hyvä äiti. 

Mieleeni tuli tätä kirjaa lukiessani Virginia Woolfin viimeinen teos Vuodet, samoin kuvanveistäjä Camille Claudelin kohtalo, mutta vielä likempää Venla Hiidensalon Suruttomat.

Olen sairas Ted, olet sairastuttanut minut ja olen täysin palasina, joten vähin mitä voit tehdä on pysyä siinä ja suitsia tätä mielettömyyttä, tätä viekasta raskautta, joka tyhmentää minua ja tekee minusta hitaan, vaikka haluaisin olla kaunein Luojan luoma tyttö päällä maan. 

Niin taideopiskelija Helmi Vartiainenkin halusi olla, mutta tuli häijy mies, myös kuvataiteilija, joka tuhosi vaimonsa sirpaleiksi. Lopultakin Tykö Sallisen ainoa kuuluisuus tulee hänen vaimostaan tekemistä hävyttömistä 'Mirri-kuvista'. Sallinen itse ei ollut yhtikäs mitään. Paitsi pahoinpitelijä.

Elin Cullhed ei korosta pahimpia, sillä niitäkin löytyi kun vähän etsin muualta. Elin tuo esiin Sylvian mielentilan, joka heilahtelee äärestä ääreen kuin Britannian kylmä sää, Sylvian inhoama. Sylvian kuvailussa Elin on onnistunut erinomaisesti. Sylvian tyhjyyden tunne, Sylvian raivokohtaukset heidän taistellessaan Tedin kanssa, Sylvian valkohehkuinen raivo hänen tajuttuaan Tedin pettävän häntä yhtä hyvin kuin apaattinen mitääntekemättömyys ymmärrettyään ettei voi Tedille mitään. Hän ei voi haudankaan yli Tedille mitään! Sen luin tämän kirjan sytyttämänä. Mitä Ted tekikään!

Euforia päättyy ennen kuin se lopullisesti on sammunut. Tosin Sylvian virtapiirit ovat jo täysin sekaisin Tedin mentyä toisen naisen luokse tekemään tälle ehkä lasta...Kuka olikaan sekaisin, sillä niinhän siinä kävi. En tietenkään kiellä Sylvian sairautta, mutta kuten kirjoitin Virginia Woolfin kirjasta Vuodet: 

Äärimmäinen intuitio ja herkkyys ovat usein naimisissa suuren lahjakkuuden kanssa. Jollekin kaikki voi olla niin läpinäkyvää, että vaikka kuinka kaipaisi niitä junan suojaverhoja, on pakotettu katsomaan ja kokemaan, kunnes ei vain enää jaksa. Onneksi uskon Woolfin kirjallisen lahjakkuuden kristallisoituneen hänen elämästään, en kuolemastaan.  Samoin uskon Sylvia Plathin kohdalla hänen runojensa hohtavan lahjakkuuden, en hänen kuolemansa kautta.

Syyskuun aromit!

 Syyskuun, suosikkikuukauteni, ydintuoksu on omena. Tänä vuonna omenasato ei ole ollut ainakaan meillä hyvä, joten ostamme niitä edullisia, punaisia hyviä joissa riittävästi vahvuutta.

Omenasose, kanelinen ja vaniljainen on helpoin ja paras ikinä!

Hyvinä omenavuosina teen päiväkausia sosetta. Ohje löytyy Ruokareseptit Leena Lumi ja edellä se on myös linkitetty. Näin helppo se on:

Voit kuoria omenat, jos haluat, mutta minä en kuori, vaan lisään hiukan kypsennysaikaa. Leikkaa sitten omenoista lohkoja, jotka laitat uuninkestävään suureen kattilaan. Kattilan pohjalle ensin tilkka vettä. Roiski välillä omenalohkoille sitruunamehua (Sicilia käy hyvin ja sitä on kai aina jääkaapissa) estämään niiden tummuminen. Laita sekaan myös kanelitangot. Kypsennä omenoita kannella peitettynä uunissa 175 asteessa noin pari tuntia tai hiukan yli. Kähjää välillä. Poista sitten kanelitangot. Soseuta pehmeät omenat vispilällä. Lisää valmiiseen soseeseen sokeria oman maun mukaan, lisää myös aitoa vaniljasokeria. Soseen voi pakastaa. Minä lisään jokaiseen pakastusrasiaan kanelitangon, sillä pidän kanelin ja omenan herkullisesta makuyhdistelmästä. Paljon keittiössä viihtyvä ystäväni antoi vinkin, että pikkuripaus inkivääriä antaa pikantin säväyksen. Kokeiluun tulossa myös inkivääripikkuleivät....

Vaikka olenkin sitä mieltä, että " Leipominen tiedettä. Ruoanlaitto intohimoa", otin jo voin kulhoon pehmenemään huomista omenatorttua varten. Omenapiirakka - helppo ja herkullinen, sen teen vaikka silmät kiinni. Syyskauden herkku vaniljakastikkeella tai sitten lämmittää piirakkaa ja vaniljajäätelöä päälle.

Vaikka minulla on omat suosikkini puutarhassa noin tuhannen lajin joukosta, niin sanomattakin selvää, että ei puutarhaa ilman omenapuita. Etenkin keltakaneli on suosikkimme. Ja mikä vahinko kävikään viime suvena erittäin antoisalle keltakanelille:

Tässä se kaameus. Talon alkuperäiset rakentajat olivat tämän istuttaneet. Onneksi oksien alla oleva atsalea Ruususen uni ei vahingoittunut. Reima muistelee, että ennen tätä olisi satanut kovasti. Joka tapauksessa aika oli tullut. Juuristoa tutkiessamme löysimme lahoa, joten oli vain ajan kysymys, milloin puu kaatuu. Onneksi olimme tähän likelle istuttaneet toisen keltakanelin, joka antoi hyvin satoa jo viime syksynä. Takana Merin kivinen leikkimökki. Sillekin olisi suunnitelmia...

Olen jollakin tapaa ylen ihastunut omenankukkien tuoksuun. Ensimmäinen talkkini oli nimeltään Apple Blossom, olin jotain 11 vee ja purkki oli suuri ja hurmaavasti tuoksuva. Kun kävelin kylän raittia kirjastosta kotiin, haistoin merenkin lävitse puutarhoissa tuoksuvat omenat. Omenankukissa on jotain ikiromanttista♥

Koska uutiset ovat niin alakuloa aiheuttavia, ostin Finlaysonin Muumimamma unelmoi patalaput. Kai olisi pitänyt säästää, mutta jos näin pienestä unohtaa, mitä Ukrainalle tapahtuu, edes sekunniksi, aion kukkien ja kynttilöiden sijasta lahjoittaa muutaman myös ystävilleni. Tytärkin ja vävy saivat jo omansa täällä käydessään. Tänään luin koko Hesarin ja mieli oli sen jälkeen paha. Odotan ns. palatsivallankumousta.

Onneksi kirjat vievät toiseen todellisuuteen! Sain Mailta vinkin tähän Romy Hausmannin dekkariin (Liebes Kind ,WSOY 2022, suomennos Veera Kaski). Kiitos Mai♥ Dekkari poikkesi positiivisesti muista ja olin kovasti kiinnostunut myös tapahtuman sijoituspaikasta Baijerin ja Tšekin rajamailla.Rakastan edelleenkin lumisadepalloja, vaikka tässä kirjassa...

Kuka kumma se sitten olikaan, joka sai Vanille Fraisen paikan etupihalla? No tietysti syyshortensia Wim's Red♥ Tässä hortensia, jolla on historiaa ja kuvia niin paljon, koska väri vaihtuu näin eli kuvakaappaus Hankkijan sivulta:

Mainoskuva on täyttä totta. Vieläkin vain kukat tummuvat...♥ Juttuja:

Syyshortensia Wim's Red syrjäytti Vanille Fraisen...

Syyshortensia Wim's Red on karkottanut monta kilpailijaansa etupihamme vasemman puolen sisääntulosta, koska...

Viime vuoden syyskuulta eli tätä seuraavaksi♥ Kuvan vasemmalle puolelle on istutettu...

Ja omenoistahan saa sitä parasta ikinä herkkua eli Apfelstrudelia♥

"Jokainen kuukausi on ystäväin, mut omenakuuta ma rakastan."

L.M.Montgomery

Raikasta tulevaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti♥

Leena Lumi

tilhikuva Pekka Mäkinen

Syyshortensia Vanille Fraise on selvinnyt kaikista hullutuksistamme!

Syyshortensia Vanille Fraise on saanut meillä kovaa kyytiä eli siirtämistä ja niiden jälkeen heikkoa kasvua. Nyt on selvästi ensimmäinen syksy, jolloin se näyttää ihanuuttaan. Kaikki kerrotaan jutussa Voihan Vanille Fraise! Tämä on sitä kohtaa alapuutarhasta, joka on lehdon alapuolella. Seuraajat tunnistavat sillan ja sitä vartioivan kartiovalkokuusen. Ja kaiken huipuksi vasemmalla on timanttituija, 'Smaragd' ja niitä on useampiakin. Tuijia emme ikinä tontillemme halunneet, mutta jokin muutti mielemme. Tässä on isohko kivi ja sen päässä kasvaa tämä pensas ja sen takaa nousee itse siementänyt tammi. Saavat olla yhdessä.

Tämä kuva kertoo Vanille Fraisen syvimmän olemuksen eli se on ensin valkoinen. Tässä kuvassa yksi isoimmista kukista on vielä valkoinen, muut ovat jo vaaleanpunaisia. Viime yönä satoi niin rankasti, että en tästä ehkä enää saa kunnon kuvaa, sillä suurten kukkien paino tulee rankkasateessa vielä nuoren kasvin oksille liian raskaaksi. Olen lannoittanut kaksi kertaa rodo- havulannoitteella kasvukautena ja nyt on jo syyslannoituskin saatu.

Meistä tämä on hyvin kaunis♥ Vasemmalla on merimänty eli mänty, joka on samanikäinen kuin kuopuksemme, jolle saarikotimme on syntymäkoti. Sen alle olen siirtänyt mustilanhortensian, jolle ei tänä vuonna ole kovasti riittänyt voimia/kiinnostusta kuin lannoitusten verran. Hänen vuoronsa on ensi suvena. Se onkin jo vanhempaa sarjaa, mutta veikkaan, että elpyy, koska teki kukkiakin. 

Hortensiaa on sanottu sisustuksellisemmaksi kukaksi kuin mitään muuta. Niin samaa mieltä. Kun hortensioihin rakastuu, se on menoa eikä kukaan vikise vastaan. Koska teemme jonkun viikon päästä taas lähtöä jonnekin, aiomme verkottaa alapihan kaksi uutta tuijaa, atsaleat, jotka molemmat Ruususen unta, päärynäpuun, Casper Julianin valkea kuulaan ja kastanjan sekä tämän kaunottaren. Siinä ja siinä, ehkä tuo kuvan tuija on vähemmän houkuttava jo eläimistölle kuin jo verkotettu nuorin syyshortensia Grandi Flora, jossa oli jo jänis käynyt. Meni verkkoon heti!

Epäilen, että vielä esittelen teille uusimman syyshortensiani, mutta en halua nyt sitä tähän sekaannuttaa. Luen hirveän kiinnostavaa kirjaa, joka on kuin minulle luotu, joten siinä nyt. Ajankuluksi kurkatkaapa vaikka tuota yli 40 vuotta vanhaa syyshortensiaa Grandi Floraa, niin tajuatte, miksi hortensiat ovat minulle enemmän syksyllä.

syyshortensiaterveisin 

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Valitusta Valiosta osa kaksi ja kärsitkö käsittämättömistä vatsavaivoista!

 Kirjoitin tammikuussa 2017 jutun Valitusta Valiosta! Mikään ei ole muuttunut eli edes asiakkaiden toiveita ei kuunnella. Oma moka minulla, sillä halusin vaihtelua siihen ainoaan, jossa ei makeutusaineena mm. joissakin maissa myrkkynä pidettyjä aineita! Siksi oma moka, että ilmeisesti minusta Valion Appelsiini Persikkamehu olisi parasta, mutta kun siinä on oligofruktoosia eli keinotekoista makeutusainetta. No, nuoret olivat täällä torstaista asti ja oli niin suloista touhuta Casper Julianin kanssa ja talossa väkeä. Tarjosin yllä olevaa mehua aamiaispöytäänkin eikä muistikello yhtään helähtänyt. Olin kirjoittanut juuri tästä Valion herkullisesta mehusta ja niistä muista, joissa on käytetty keinotekoisia makeutusaineita. Niitä löytyy toki muistakin suuomalaisista tuotteista, mutta moni ei edes tajua, miksi juuri suomalaisilla on niin paljon vatsavaivoja. Jos Valion mehukeitot otetaan lukuun, löytyy lisäaineena oikean sokerin sijasta mm. aspartamiinia, joka on monissa Euroopan maissa mm. Itävallassa kielletty.

Karviais-Boysenmarja maistui hyvältä, Sitruuna-Vanilja ei yllättäen ollutkaan makuuni, mutta kun ne nyt oli ostettu, ne myös käytettiin. No sitten aloin ihmetellä miksi sain ikäviä vatsaoireita ja aloin lukea lukulasien avulla sitä pientä pränttiä mitä purkkien takana oli ja kas vain, siellä olikin, että makeutusaineena oli käytetty mm. aspartamiinia. Siis sitä ainetta, joka on monissa Euroopan maissa, mm. Itävallassa, kokonaan kielletty. Ainetta, joka on minulle yhtä myrkyllistä kuin sorbitoli, xylitoli, maltitoli ja mannitoli. Sorbitoli piilotetaan usein koodin E420 alle. Olin aika yllättynyt, sillä nämä kaksi ovat uutuustuotteita(2017)  ja varmaan löytyisi käyttäjiä, mutta tiedän monen kärsivän näiden keinomakeutusaineiden takia vatsavaivoista. Nyt herääkin kysymys näistä mehukeitoista, että kuinka moni ei huomaa lukea tuoteselosteen pientä pränttiä ja ihmettelee vaivojaan. Minä ihmettelen Valiota! Taitoa tehdä herkullisia, kotimaisia tuotteita olisi, mutta ei auta, kun aina on lisätty jotain 'myrkkyä' joukkoon. Syksyllä äitini etsi kermaa, jossa ei olisi karrageenia ja sitä löytyi Arlalta! Siis mekin käännymme nyt Arlan puoleen ja ellei kauppamme tarjoa Arlan tuotteita, vaihdamme kauppaa.

Joku systeemi pitää Suomea, herkullisten marjojen, jogurttien ja jäätelöiden maata, edelleen iltajunassa, sillä minulla on myös laktooosi-intoleranssi, josta toki selviän hienosti muistamalla ottaa laktaasikapselin ennen vaikka jonkun Valion herkullisen jäätelön nauttimista, mutta mikä ihme siinä on, että monen viikon reissulla Saksassa ja Itävallassa en tarvinnut yhtäkään laktaasikapselia ja nautin joka päivä jogurttia sekä Apfelstrudelin kanssa kermaa tai jäätelöä eikä mitään oireita! Ja usein vielä näin että sekä kermalla että jäätelöllä, 'mit Sahne und Eis'!

Siis palaamme edelleen Viisi hedelmä -mehuun, vaikka kaipaisi jo muuta. Säilömme paljon, mutta mehumaijan annoin aikaa sitten äidille. Mehut kaupasta! Ilman keinotekoisia makeutusaineita! Olisi kiva suosia suomalaista, mutta Valio tekee sen mahdottomaksi.

Lisäksi uusissa tuotteissa on käytetty asesulfaami K:ta, josta Elegia on löytänyt tälläista tietoa: 

"Acesulfame K contains the carcinogen methylene chloride. Long-term exposure to methylene chloride can cause headaches, depression, nausea, mental confusion, liver effects, kidney effects, visual disturbances, and cancer in humans."

Valio, kuulkaa kuluttajia; Myrkyttömiä mehuja ja muitakin terveellisiä tuotteita kauppoihin, kiitos!

Pitkä viikonloppu meni perheen kanssa tiiviisti ja tämä päivä ja osa yöstäkin oligofruktoosista kärsien. Yritän vielä vähän lukea...

Leena Lumi

Kuva 'lentävästä' appelsiinimehusta sweetytanvir

Uskomatonta! Krokotiilit

Jokin aika sitten esittelin teille kaikkien aikojen hauskimman luontokirjasarjan ensimmäisen osan Uskomatonta! Leijonat . Kirjat on tarkoitettu 6+ -ikäisille ja siitä ylöspäin. Luin kirjan ja nauroin ääneen...Sitten muistin vävyni, koska hän on horoskoopiltaan leijona ja päätin antaa kirjan hänelle koelukuun, kunnes Casper Juliamme on sopivan ikäinen lukemaan näitä kirjoja. Mutta siis: Nämä eivät ole mitään horoskooppikirjoja, jotenkin vain siinä lukiessa tuli mieleen vävyni...Hän hullaantui sataa, sillä fakta tarjoillaan suorastaan mustan huumorin avulla, mutta tietoiskut ovat sitten se kirjan asiallinen osa. Kuvat ovat upeita!!! 

Uskomatonta! Krokotiilit (Savais-?Les Crocodiles, Minerva 2022, suomennos Noora Niemelä) on osaavan kolmikon yhteistyötä. Alain M. Bergeron on kanadalainen kirjailija. Häneltä on ilmestynyt yli 300 julkaisua, joista suurin osa on suunnattu nuorille. Montrealista kotoisin oleva Michel Quintin on eläinlääkäri, toimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja. Kirjailijana hänen suosikkiaiheitaan ovat eläimet, ekologia ja ympäristö. Samuel Parent on palkittu kanadalainen kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä ja kirjailija, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Sampar.

"Voi ei, äiti..."

"Mitä!" Etkö muka pidä uimapuvusta, jonka vaivalla tein sinulle?"

Krokotiilit ovat taitavia uimareita. Ne etenevät nopeasti vedessä vahvan häntänsä ansiosta.

"Tuo krokotiili tekee meistä vielä rikkaita!"

Krokotiilit pystyvät kasvattamaan uudet hampaat pudonneiden ja särkyneiden tilalle, ja tämä kyky säilyy niillä läpi elämän. Aika uskomatonta!

"Tulkaa kokemaan suon vanhin kanto...Ilmainen sisäänpääsy!"

Osa tutkijoista uskoo, että krokotiilit voisivat elää luonnossa jopa yli 60-vuotiaiksi. Eläintarhassa krokotiili on todistetusti elänyt jopa 100-vuotiaaksi.

Uskomattomat yli 60 sivua tietoa krokotiileistä tavalla, joka kiinnostaa aikuisiakin. Seuraavaksi ovatkin vuorossa hämähäkit...Saas nähdä kuinka minun käy, sillä kärsin araknofobiasta eli hämähäkkipelosta. En pelkää susia, kettuja, supeja, lepakkoja..., mutta hämähäkit!

Vahva suositus! Saa pojatkin lukemaan!

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

Kummipoika Karri jo 18 vee!

Karri ja autoratakakku. On Karrin neljäs syntymäpäivä♥

Karri leikkaa kakkua ja hän on jo 18 vee♥ Abi, jonka kanssa jännitämme ensi keväänä...Ensimmäisen kuvan suloisuus on kaikki myös toisessa kuvassa. Se herkkä rentous ja kaunis oleminen kaikkien kanssa.

Äitini nuorin sisko Kaija eli Kati, Karrin rakas mummi, joka täyttää joka vuosi vain 29 vee ja siltä näyttääkin! 

Reima kummi, äiti Anne niin upeana ja Karri rakastettuna♥

Karrin kaunis sisko Merle aloitti lukion ja otti mm. pitkän matikan. Vinks! Vinks!

Kummitäti Kirsti ja Annen serkku, aina yhtä tyylikkäänä. Voilà!

Pena pappa, Kirstin äiti Aino ja Kati mummi. Samaa sukua, samaa maata!

Kummit Reima ja Leena. Pikku-Karri 1 vee kummisedän sylissä.

Those were the days!

Muistojen kuva Karrin kummikööristä, kun Karri oli vasta neljä vee...

Kiitos Anne -serkku tarjoiluista ja koko ryhmälle kiitos rennosta tunnelmasta♥ Karrille isot halit♥

♥♥♥♥

Remonttimiehiä vaaleanpunaisessa satavuotiaassa puutalokodissa

 Vanha talo huokailee ihastuneena kun häntä stailataan. Viime viikonloppuna olivat remonttimiehet Reima ja Sami rakentamassa tämän puoleista pidempää terassia, jota minä kutsun aurinkoterassiksi. Siellä saavat paahtaa itseään, minä valitsen päädyn, jossa sohva ja pöytä ja lehtimaja, jossa seiniä kiertävät villiviinit ja ties mitkä muut. Tosin nyt tuli sellainen juttu, että saatan yön pimeässä hiipiä tuosta alakerran ovesta saunan lauteilta ulos ammeelle ja upota tähtiyön ihanuuteen...

Nuorten unelma, terassiin upotettu allas oli tuotu paikalleen, mutta tarvitsi uuden terassin, joten minä vietin elokuun samettiyön kotona, koska en kerta kaikkiaan jaksanut pakata ja purkaa, pakata ja purkaa. Ollaan ajeltu niin paljon edestakaisin, että vietin sametti-iltamme Alvar Aallon huvilasaarella yksin. Kastelin myös kaikki uudet istutukset, joita on jostain syystä paljon. Ilma oli kuin silkkiä ja hiveli ihoa, mistään ei kuulunut melua, vaikka asumme suuresta järvestä parin minuutin päässä. Katselin järveä ja kaipasin Reimaa jakamaan viimeisen kunnon terdeillan kanssani. Ei niin samettista tule enää, mutta toki terassielämä jatkuu ainakin grillaten ja chillaten eli vaatetta päälle. Minua hyviteltiin ja sain paljon videoita, kun ukki ja Casper Julian leikkivät. Ne kaksi ovat kuin paita&peppu♥ Mitä ikinä ukki teki, Babea hymyilytti. Jopa Taikan suukot, kun ne loppuivat ukista liian vähiin ja Taika tuli uudelleen suukottamaan. Voi mikä katse♥ Yllättäen Casper oli kahvipöydän alla. Ukki kuvasi ja pieni tutki pöydän materiaaleja hitaasti hivellen ja täysin keskittyneenä. Henkeä salpasi...Pyysin videon uudelleen, mutta se olikin ollut 'whatsapvideopuhelu', joten siirsin sen uniini. Muuta en voinut. 

Appiukko ja vävy kahden ja puolen raskaan duunipäivän jälkeen. Terassista tuli upea! Nyt miehet ansaitsivat kunnon herkut ja sitten saunaan. Vielä ei ammeeseen, sillä se kytkettäneen päälle viimeistään ensi viikolla. Mahtaa olla huikeaa, sillä jo hämärtyvät illat. Minä lienen altaassa Merin kanssa marraskuulla, sillä hän haluaa jakaa tämän silloin kanssani ja olemme kuin kylpylässä. Sami tarjoilee jotain salaisen reseptin drinkkiä ja lopulta olemme kaikki neljä altaassa. Tähdet, tähdet...

Tämä maailman ihanin Casper Julian ja valonkantajamme seurasi työnjohtajaäitinsä kanssa miten homma sujui. Meristä ei käydä yli. Kun Reima laatoitti keittiölattiaamme vuosia sitten ja likka veteli unia, olihan viikonloppu, hänen isänsä sävelsi kuviot vähän eri tavalla. Siinä se sitten alkoi kuivua kunnes uninen tytär näki mitä oli mennyt vikaan. Kyllä alkoi Reima kaula punaisena purkaa ja tehdä uudestaan, sillä se oli todella vahinko. Tästäkin Meri muistutti ja Casper Julian kuunteli tarkasti. Tähdet taivaan eivät riitä kertomaan, miten suloinen ja rakastettava tämä kultarakasihanin on. Casper Julianin nana ja ukki niin ovat hämmästyksissään, että ei tosikaan♥ Suukkoja ziljoonasti♥ Bis Donnerstag♥

Leena Lumi&perhe

Kallionauhuksilla syksyyn ja miten paljon kahdessa päivässä voi tapahtua

Kallionauhuksia 'Desdemona', ison kalliomme läheisyydessä. Tämä ei ole enää raivaamatonta entistä mongolianvaahterametsikköämme, sillä yllättäen huomasimme, miksi etupiha ei ollut alkusuvesta täynnä valkoista ja sinistä scillaa, eikä sen jälkeen alkanut lemmikkien meri. Meni vähän tajuta. Myös Wim's Red kukkii toispuoleisesti, mutta hyvin runsaasti.Kaiken syy oli valon vähyys, vaikka olimme joitakin vuosia aikaisemmin kaadattaneet hortensioita varjostavan valtavan hopeakuusen. Eikun saha käteen ja vietiin ihanista mongolianvaahteroista puun paksuisia oksia. Ei ollut maapohja kuten ennen vaan kuin kuiva aavikko. Tekee aina pahaa kaataa tai sahata isoja oksia, mutta joskus on pakko. Katsokaa kuvaa tarkkaan. Puutarhamme on täynnä Kartiovalkokuusia, mutta meille on tänä syyskesänä tullut jotain, jolle ennen sanoimme ehdottoman 'ein'. Mongolianvaahteroiden keskellä seistä töröttää timanttituija 'Smaragd'.  Ja sen takana magnolia, jonka vyöhyke on I. Tein yhden mokan sen kanssa. Neuvoin muille Facebookin magnoliaryhmässä, miten torjutaan hallaharsohissillä pakkasviimat ja miten saadaan pikkulinnut nokkimasta nuppuja eli  vanhoja CD-levyjä villalangalla oksille keväällä. Viimeisen unohdin, joten jokainen nokkaistu kukka jäi aukeamatta. Oma moka!

Etupihalla on nyt neljä kartiovalkokuusta sekä yksi iso, eilen istutettu tuija. Hyvin sopii, sillä yllättäen timanttituija on niin tiheä, että se näyttää havulta. Vastapäätä autiomaata, jonka eilen saimme aikaiseksi, on tiheääkin tiheämpi osa puutarhaa eli ikivanhat, suuret syyshortensiat 'Grandiflora', syyshortensia Bombshell sekä kärhöjä ja äidiltä saatuja Amber Jubileum pensaita, jotka vaihtavat usein väriä. Huomatkaa miten osa kukista on jo ohi. Ennen näin on ollut lokakuulla, sillä vertailin kuvia täällä

Tässä näkyy nyt nuorin kartiovalkokuusi edessä ja koko ison tontin vanhin sen takana viistoon oikealle ja siitä oikealla on timanttituija. Fanitan kartiovalkokuusia, mutta nekin tarvitsevat valoa. Ja keväisin lempeän herätyksen huoneenlämpöisellä vedellä. Näitä taitaa olla jo yksitoista. Nyt vaihtelu voitti ja tuo iso oli 40 prosentin alennuksessa ja mies kaupassa, joten sehän tuli sitten suurin.

Tässä varhempia kuvia eli kukat ovat jo hyvästelemässä.

Tässä kuva ilmeisesti vuoden 2017 lokakuulta ja kukat ovat täydessä vauhdissa. Kolme suurta mongolianvaahteraa, joista yksi syysvärissä oranssi, yksi viininpunainen ja yksi keltainen. Meri kutsui näitä puita sademetsäpuiksi ja näissä hän ja kaverit saivat kiipeillä.

Kallionauhus vuodelta 2017, jossa näkyy nuorin kartiovalkokuusistamme sekä takana yli 40 vuotta vanha syyshortensia, joita on kaksi. Ovat nytkin täydessä kukassa, mutta jotain on muuttunut. Tehtiin me muutakin kuin sahailtiin mongolianvaahteroita, mutta siitä myöhemmin.

Tässä etupihamme viime syksyltä. Siis mongolianvaahteroiden puolelta. Punainen edessä on syyshortensia Wim's Red, joka on kaikkien kehujen arvoinen. Katsokaa kukinta linkistäni. Aloittaa ihan valkoisena. Sitten Helmiorapihlaja, jonka takana tarhakurtturuusua ja ihan oikealla ne oksat, joita ei enää ole. Jos katsotte tarkkaan, huomaatte, että mongolian vaahterassa on tukikeppi tai 'pönkä'. Se halusi jo pois. Sen sisällä oli tervettäkin osaa, mutta myös kolo, jota vähän suurensimme: Nyt sinne voi joku tehdä pesän. Maapohja on vielä parempi kuin tänä vuonna nyt. Yksi kauneimmista eli valkoinen scilla ei vaahdonnut kukkamerenä ja samoin oli lemmikkien kanssa.

Hyvästi ihana elokuu♥ Tervetuloa syyskuu♥

Mikä on sinun ilmastotekosi? Minä istutan joka vuosi ainakin kaksi puuta. Tässä jutussa kaadetaan, mutta elämäni ei mene niin kuin pakon edessä. Nyt on kastanja, valkea kuulas Casper Julianille, edellisvuonna kuusia, sitä ennen helmiorapihlajia....Joka vuosi jotain puita. Lisäksi, koska ihanaan haapaamme, joka on eliöstölle tärkeä puu, ja siihen tuli tyvilaho, oli se kaadettava, jätimme eläimille haavikon ja haavan lehtien havinassa ikkuna auki sitten luenkin iltamyöhään.

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa