Prologi
Yhden sysäyksen noitavainojen lisääntymiseen 1500-luvulla antoi vuonna 1486 tai 1487 julkaistu Noitavasara Malleus Maleficarum, jonka tarkoituksena oli palvella inkvisitiota taistelussa harhaoppineisuutta vastaan. Oikeastaan vasta Noitavasara suuntasi huomion kerettiläisistä juuri noitiin, joskaan sitä ei voi pitää ainoana syynä noitavainojen synnylle. Ennen kaikkea huomio kiinnittyi teoksessa sellaisiin naisiin, jotka herättivät yhteiskunnassa huomiota eli olivat jollain tapaa poikkeavia sen ajan elämäntyyliin tai normeihin nähden. On myös hyvä huomioida, että kirkon käsitys noituudesta muuttui 1400-luvulla: Se ei ollut enää vain harhaoppia vaan juuri tuolloin luotiin oppi paholaisesta ja naisesta yhdessä. Kyse oli siis Jumalan ja paholaisen välisestä kamppailusta. Toisin sanoen kirkko otti tehtäväkseen taistella kaikin keinoin paholaista vastaan, oli kyse sitten kerettiläisistä tai noidista. Löytyihän Raamatusta ohjeistava kohtakin: ”Noitanaisen älä anna elää.” (2. Moos. 22:17)
Ann Rosmanin teoksen Noitavasaran (Själakistan, Bazar 2012, suomennos Anu Koivunen) prologi on osa tyttäreni Merin yliopistossa tekemästä esseestä Nykynäkökulmaa ja syitä noitavainoihin Euroopassa, jossa on kuin oikopolku siihen, mitä Rosmanin teos käsittelee. Itse asiassa minä olisin pitänyt siitä, että Rosman olisi jo hyvin alussa ottanut esille kohtauksen, johon pääsemme vasta sivulla 317. Tämän aikaistettu kertominen ei olisi mitenkään ollut jännitykseltä pois, vaan olisi päinvastoin sitä tukenut:
”Minäpä näytän jotain”, Kristian sanoi ja meni kirjahyllyn luokse. Hän etsi hetken, avasi sitten lasioven lukon ja otti varovasti esiin kirjan. Malleus Maleficarum vuodelta 1669.”
”Noitavasara?” Asko kysyi hämmästyneenä. ”Mikä osuus Baggen suvulla olikaan Marstrandin noitaoikeudenkäynneissä?”
Juonipaljastusten pelossa en voi tästä enempää jatkaa, mutta sen verran voin kertoa, että kirjaan liittyy vahvasti 1600–luvulla vaikuttanut kirkkoherra Fredrik Bagge ja muutoinkin liikumme kirjassa tuolla ajalla, mutta se on vain yksi aikakausi, jota Rosman kuljettaa, sillä mukana on myös nykyhetki, jossa rikoskonstaapeli Karin Adler kollegoineen selvittää mystisiä murhia viehättävässä, vanhassa kylpyläkaupunkissa, Matrstrandissa. Saamme kokea niin vanhoja taloja, merta kuin niitä outoja virtauksia, jotka ulottuvat nykypäivään aina noitavainojen ajoilta. Lisäksi olemme syyskesästä 1958 alkaen myös Trollhättanissa ja ’50-luvulla:
Kellarin portaiden alimmalla askelmalla istui pieni, laiha poika, jolla oli likaiset hiukset ja resuiset vaatteet. Hänen takanaan oleva ovi oli kiinni, eikä hän ollut enää aikoihin katsonut sitä toivoen, että se avattaisiin. Pojan katse oli kiinnittynyt ilmaan tai kenties paksuun kiviseinään hänen edessään. Kolme päivää sitten hän oli tietämättään täyttänyt kuusi vuotta. Niistä vuosista kaksi hän oli viettänyt kellarissa.
Tämä tässä, mistä Rosman nyt alkaa kertoa, tämä pienen pojan tarina, on se joka nostaa minulle tämän dekkarin paremmaksi kuin odotinkaan. Ann Rosmanilla on monta ’ääntä’. Tässä pojan tarinassa hän on vahvimmillaan kirjailijana ja lukija saattaa samaistua vahvasti kellarin poikaan, nimeä ja välittämistä vailla olevaan, joka on suuren julmuuden pieni uhri.
Seuraavan, kuin omakohtaisen kokemuksen sävyttämän äänen, kuulen jälleen Rosmanin kertoessa Sarasta, johon tutustuimme jo Rosmanin esikoisteoksessa Majakkamestarin tytär. Sara on sairastunut vakavaan loppuun palamiseen ja on loputtomalta tuntuvalla sairaslomalla…
Kolmannen Rosman-äänen erotamme, kun luemme tarinaa uhrikiveltä löytyneestä murhatusta naisesta ja lähdemme Karin Adlerin ja hänen lukuisien kollegoidensa kanssa larppaajien jäljille, sukellamme skandinaaviseen mytologiaan ja toistuvasti törmäämme kolmeen kohtalonjumalattareen: Urd, Skuld ja Verdandi. Lisäksi on kolme lasta: Asko, Marianne ja Kristian. Tässä kolmannessa äänessä kaikki soi myös kauniisti, mutta olisin silti niin kovasti toivonut, että Rosman olisi hieman hillinnyt omaa intoaan aiheeseen ja tiivistänyt. Poliisityöskentelyä selostaessaan Rosman sortuu turhaan toistoon, joka on erityisen rasittavaa runsaan, hyvin runsaan henkilömäärän takia. Kaikki eivät ole myöskään niin kiinnostuneita keskiaikaisista aseista, että niitä tarvitsee millilleen selvittää väistimiä, kouraimia ja hiontatapoja myöten.
Ann Rosmanin tempo on yhtä hyvä kuin hänen esikoisteoksessaan Majakkamestarin tyttäressä, ei liian hidas, ei liian hektinen, ja parhaimmillaan hän edelleen tuo minulle mieleen Johan Theorinin Öölantiin sijoittuvat tummat dekkarit Hämärän hetki, Yömyrsky ja Verikallio. Pienellä tiivistyksellä tämä kirja olisi ollut huikea, suolaveden huuhtoma ja aallon rannalle työntämä todistus siitä, miten eilisessä on nykyisyytemme.
Epilogi
”Aina sopii toivoa, että hyvä voittaa, mutta mikään ei takaa että niin käy. Kertomuksen lopun määrää kohtalo niin kuin todellisessa elämässäkin."
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Anna Elina Susa, Katja, Norkku ja Hanna
Vaikka jäät ovat jo lähteneet, liikun nyt heikoilla jäillä, sillä kädentaidot eivät ole vahvin lajini. Otin lyhytarvioon kuitenkin Nicola Gouldsmithin ja Jacqueline Mannin kirjan Löydä perinteiset kädentaidot – Luo, tuunaa, kierrätä (A Green Guide to Country Crafts, Minerva 2012, suomennos Kristel Nyberg), sillä tiedän lukijoissani olevan intohimoisia kädentaitajia.
Toisaalta heikotkin jäät voivat kantaa, kun Nicola ja Jacqueline pääsevät ääneen:
Tätä kirjaa kirjoittaessamme halusimme toki luoda lukemaan houkuttelevan teoksen, mutta halusimme myös saada aikaan kauniin kirjan, joka innoittaisi ja innostaisi – kirjan, jonka puoleen haluaa kääntyä yhä uudelleen. Kaikissa kirjan projekteissa olemme pyrkineet riisumaan käsitöistä niihin liittyvän mystiikan ja rohkaisemaan kaikkia kokeilemaan. Vaikka kuvittelisit, että et osaa – usko pois, osaat kyllä!
Näillä evästyksillä uskallamme sitten tarttua teokseen, jonka ulkoasu on lumoava country kera Gavin Kingcomen kuvien. Ompelemme, neulomme, värjäämme, valmistamme saippuaa ja kynttilöitä sekä työstämme vintage- ja kierrätysmateriaaleja kolmenkymmenenviiden ohjeen verran. Ekologisuus onkin yksi kirjan kantavista aatteista:
Tärkeää on käyttää sitä, mitä sinulla jo on, nähdä väheksyttyjen, käyttämättömien ja unohdettujen esineiden kauneus ja käyttää niitä johonkin persoonalliseen ja itselle arvokkaaseen.
Ensiksi alamme valmistaa kauniita saippuoita sekä erilaisille hiustyypeille sopivia palashampoota. Teemme mm. ruusu-geraniumsaippuaa sekä minttusuklaa-kerrossaippuaa. Käärimme näitä kauniiseen paperikääreeseen kera laventelin oksan ja saamme viehättävän lahjan. Sitten kaivamme kaapeista kaikki hylkäämämme vanhat verhot ja muut poisheittämistä odottavat kankaat ja vanhat vaatteet ja aloitamme tilkkutyöt. Applikoimme, teemme kansituoliin uuden päällisen ja valmistamme säkkituolin. Tämän jälkeen ryhdymme siihen ainoaan, jota minäkin olen tehnyt eli valmistamme kynttilöitä. Nyt ovat hyödyksi mm. kaikki lasipurkit, kirpputoreilta löydetyt jälkiruokamaljat sekä terrakottaruukut. Kutomisen minä ohitan, mutta joku toinen viehättyy kutomaan vaikka tappikangaspuilla. Ehdottomasti ihanin luku on Värjäys luonnonväreillä. Tämä on se laji, josta itsekin haaveilen. Mikä on niin kaunista kuin luonnonväreillä värjätty lanka! Värjäystekniikat ja niihin tarvittavat kasvit selitetään kera upeiden kuvien, joissa itse maa määrää uniikit sävyt.
Jos mielesi tekee aloittaa, mutta vieläkin epäröit, niin Nicola ja Jacqueline, vahvistavat sinua:
Aika on arvokasta, mutta lupaamme, että kun pääsee alkuun, käsillä tekemiseen jää koukkuun. Se on paras tuntemamme lähde stressiin! haluamme nostaa kädentaitojen arvostusta ja osoittaa, että omin käsin tehty ei suinkaan ole kotikutoista ja nukkavierua. Haluamme, että käsitöiden kauneus ja taidokkuus tunnustetaan. Ennen kaikkea haluamme jakaa tietoa ja rohkaista kokeilemaan itse. Tulet hämmästymään, mitä saat aikaiseksi ja miten mahtava olo käsillä tekemisestä tulee.
Tästä kirjasta tulee mieleen, että kaunis ja hyödyllinen äitienpäivälahja country –henkiselle äidille stressin parantamiseen tai sen ennaltaehkäisyyn. Luonto on terveydeksi!
Tiaisvauva yritti avata silmänsä, mutta se ei onnistunut.
- Minä en näe mitään!
- Äiti sanoi, että silmämme avautuvat vasta joidenkin päivien päästä, isoveli rauhoitteli.
- Höyhenetkin tulevat myöhemmin. Nyt me olemme alasti.
Tiaisvauvaa alkoi paleltaa. Ja kohta sille tuli myös hurja nälkä. – Äitii! Minulla on kylmä ja nälkä!
Pian huolehtiva emo oli paikalla. –Viimeinen poikanen on kuoriutunut. Hellanlettas, mikä pikkuinen sieltä syntyikään! Äiti työnsi tiaisvauvan ruusunpunaiseen kitaan herkullisen toukan. Sitten se käännähti varovasti koko pesueen päälle. Poikasia piti lämmittää. Niitä oli seitsemän.
Isikin saapui pesälle. –Vauvan täytyy saada nimi, emot tuumivat yhdessä. Tiaisäiti tapaili sopivaa nimeä. –Eee…sis…tsirp…ee…tu. Sinusta tulee Eetu!
Titta Kuisman tekstittämä ja Laila Nevakiven kuvittama Lapsen oma lintukirja (Minerva 2012) kuljettaa meitä Eetun matkassa vuoden ajan läpi lintumaailman ihmeiden. Mukana on myös Asta-tyttö ja runsaat sata Suomen luonnossa elävää lintua, joista useista kerrotaan niin hellänkarhea tarina, että aikuinenkin tempautuu mukaan. Näissä lasten tietokirjoissa on taikaa ja kuopukseni nauroikin aikanaan innolleni sekä hankkia että lukea lasten tietokirjoja, mutta luulenpa muistavani, mistä kirjasta alkoi lapsen innostus hyönteisiin...
Tämän kirjan kuvittajana on siis Laila Nevakivi, joka on aiemmin kuvittanut useita lastenkirjoja, mm. Lapsen oma luontokirja, Lapsen oma vesikirja ja Lapsen oma petokirja. Vakuutan, että kuvat esimerkiksi linnunpoikasen kuoriutumisesta ovat liikuttavat! Tiesitkö muuten, että linnunpoikanen rikkoo munankuoren pikku kyhmyllä eli munahampaalla, joka sillä on nokan yläosassa. Munahammas häviää kuoriutumisen jälkeen. Monenlaiset linnunmunat esitellään ja sitten tietysti niistä kuoriutuneet poikaset, joista yksi liikuttavimpia on mielestäni variksen poikanen, joka on tosi reppana, mutta tämä merikotkan poikanen saa nyt tomerana toimia linnunpoikasmallina:
*****
Osallistun tällä kirjalla Opuscolon Lasten linnoitus -haasteeseen.
Hän joka lukee joka kevät useita puutarhakirjoja, joutuu jossain vaiheessa väistämättä miettimään: Mikä nämä kirjat erottaa toisistaan? Tarjoaako nyt luvun alla oleva mitään oleellisesti uutta edelliseen kirjaan? Tekevätkö kustantajat puutarhakirjoja samoista aiheista vai onko niissä kaikissa sitten se jokin oma juttunsa.
Inger Palmstiernan kirja Kesäkukat – Väriloistoa puutarhaan (Sommarblommor – fornya i rabatter och krukor, Minerva 2012, suomennos Sirpa Parviainen) oli minulle jotain, mitä en ollut ikinä ajatellutkaan, mutta äitini, jolle kiikutin hänen täällä ollessaan eteen pinon puutarhakirjoja, valitsi juuri tämän Kesäkukat, jota sitten kommentoi runsaasti. Löytyi kukkia, joita hän oli kasvattanut aikaisemmassa isossa puutarhassaan, löytyi monta, joita hänen äitinsä oli jo kasvattanut ja tietenkin oli niitä, jotka äitini nyt yhtäkkiä kirjaa luettuaan keksi ikään kuin uudelleen eli istuttaa jo tämän suven iloksi. Minulle tämä oli outoa, sillä olen jotenkin niin perennatyyppiä, mutta miten ollakaan, kuuluvathan kesäkukkiin moninaiset krassit, silkkiunikot, ruusupavut, keijunmekot, marketat, tuoksuherneet ja orvokit, joita sentään istutan harva se kesä. Toisaalta kirjan valikoima on niin laaja, että olin kuin Liisa ihmemaassa, mitä kaikkea yksivuotista on olemassakaan. Toisaalta mukaan on otettu mm. sormustinkukka eli digitalis, joka on kaksivuotinen, sillä kukkii toisena vuonna, mutta jos hyvin käy kylväytyy. Onneksi kirjassa Inger toteaa sormustinkukan oikulliseksi, sillä olen niin kovimman kautta saanut kokea, että tämä kaunotar valitsee itse, missä haluaa kasvaa ja myös usein tietää tarkoin, missä on eniten edukseen.
Mikä sitten on kesäkukka? Yleensä yksivuotinen pihan somistus, jolla voi täyttää puutarhassa helposti ne aukot, joissa perennat eivät viihtyisi syystä tai toisesta. Kesäkukka on vaikka alla oleva oopiumunikko, jota saa todella monen värisenä. Jos se saa siementää, se nousee maasta vuosi toisensa jälkeen.
Kesäkukka voi myös olla puutarhan ja pihan katseenvangitsija, sillä se tarvitsee vain kasan multaa ja istutuksen. Tosin hyvin monelle kukalle on esikasvatus hyväksi, että varmistetaan kasvin kukkiminen lyhyen suven aikana. Kesäkukkia voi istuttaa verkkoamppeleihin, isoihin ruukkuihin, kasaan multaa ja laittaa siihen vaikka köynnöskehikon, jolloin näyttävyys on takuuvarma juttu.
Palmstiernan kirja on äärettömän runsaskukkainen, kuten kesäkukkakirjalle sopiikin. Kirjan onkin tarkoitus inspiroida ja houkutella kokeilemaan kaikenlaisia kesäkukkia, niin uutuuksia kuin vanhoja suosikkeja. Kirjan rakenne toimii, sillä ensin on sisällys, sitten esipuhe ja sen jälkeen on kustakin sisällön aiheesta lyhyehkö tietoisku, jonka jälkeen alkaa syventävä kosketus aiheisiin omilla tietoruuduillaan. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta toimii tosi hyvin. Aiheita ovat esim. Mihin kesäkukkia käytetään, jonka tietoruutu on Kesäkukat – Yksivuotiset kasvit, Kotipihan kukkapenkki, jonka tietoruudut ovat Suorakylvö penkkiin tai hajakylvö pihaan, Kukkakimput, Helppohoitoisia kesäkukkia, Sinistä ja liilaa, jonka tietoruudut ovat Sinikukkaisia kasveja, Palkittuja lajikkeita, Siemenkylvö ja kouliminen, Roosaa, jonka tietoruudut ovat Roosakukkaisia kasveja, Kasvualustavinkkejä ja kehikkopenkin teko. Pääaiheita löytyy kolmetoista ja kaikkiin on yksi tai useampi tietoruutu, yleisteksti sekä runsaasti kuvia, jotka ovat kirjoittajan sekä omasta että ystävien puutarhoista ottamia.
Kaikkien viime viikkojen outojen teknisten ja muidenkin tapahtumien myllerryksessä, lupasin teille toukoarvonnan, joten tuumasta toimeen. Arvontaan on aikaa osallistua lauantaihin 12.5. klo 12 saakka. Voittajat ilmoitetaan johonkin aikaan saman päivän iltapäivästä.
Säännöt ovat entiset eli anonyyminä ei voi osallistua. Ensimmäisen arpalipun saa olemalla kirjautunut lukijani tai sellaiseksi liittyvä ja lisäarvan saa linkittämällä arvontani. Kuvana voi käyttää yllä olevaa Sir John Laveryn maalausta Girl in a red dress reading by a swimming pool tai alla olevaa kollaasia.
Voittajia valitaan viisi, joista kukin saa valita alla olevasta listasta yhden kirjan tai elokuvan. Ensin valitsee voittaja, sitten toiseksi tullut etc. Jos joku voittajista ei ilmoittaudu ti 15.5. mennessä, nostetaan tilalle uusi nimi arpakulhosta. Kun osallistutte, ilmoittakaa monellako olette mukana. Iloista arvontaa!
Susanne Bier: Kosto (DVD)
Susanne Bier: Häiden jälkeen (DVD) varattu!
Leena ja Heikki Luoto: Lomailijan puutarha
Lisa Lemke: Grillatun kera - Kastikkeet, lisukkeet, salaatit ja jälkiruoat
Inger Palmstierna: Kesäkukat - Väriloistoa puutarhaan
Ilona Pietiläinen: Koti lehvistön varjossa - Rintamamiestalon uusi elämä
Ilona Pietiläinen: Villa Charme
Nicola Gouldsmith ja Jacqueline Mann: Löydä perinteiset kädentaidot - Luo, tuunaa, kierrätä varattu!
Ulrika Grönlund, Peter Carlsson, Gunnar Nydrén, Helena Åkesson Liedberg: Olohuone puutarhassa
Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat
Peter James: Kuolema peittää jäljet
Karin Slaughter: Kivun jäljet
Stacy Schiff: Kleopatra
Raili Mikkanen: Laulu punaisesta huoneesta
Ruta Sepetys: Harmaata valoa varattu!
Cecilia Samartin: Kaunis sydän
Agneta Ullenius: Keittiöpuutarhurin käsikirja
Mari Jungstedt: Meren hiljaisuudessa
Andrew Nicoll: Rouva Agathen rakkaus
Paul Williams: Helpot huonekasvit (nid.)
Pia Juul: Hallandin murha
Paulo Coelho: Brida
Ulla-Maija Paavilainen: Kummitäti
Ruediger Schache: Sydänmagneetti - Vetovoiman salaisuus
J.D.Salinger: Sieppari ruispellossa
Annelies Verbeke: Kalanpelastaja
Marie Hansson, Björn Hansson: Bambut ja koristeheinät - Uusia ideoita puutarhaan
Robyn Russell: Gluteenitonta ruokaa koko perheelle (nid.)
Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä
Virpi Kurjenlento, Sami Repo: Suomalaista voimaruokaa (Vuoden 2011 paras ruokakirja!)
Ursula Karven: Helppoa joogaa
Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
Mireille Guilliano: Ranskattaret eivät liho Keittokirja (nid.) varattu!
Jens Linder & Pelle Holmberg: Sienionni
Andromeda Matz-Krister Cedergren: Ihanat kärhöt - Yli 100 klematis-lajia varattu!
Titta Kuisma-Laila Nevakivi: Lapsen oma lintukirja
Ann Rosman: Noitavasara
Antti Tuuri: Ikitie
Ian McEwan: Ikuinen rakkaus (nid.)
Älkää hermostuko, jos kommenttinne eivät heti näy. Olen nyt päivittäin tunteja puutarhassa sekä luen ja luen ja samalla toivon ikkunoiden peseytyvän itsestään...
Oi, ihana toukokuu! Kaunista uutta kuukautta teille kaikille!
Love
Leena Lumi
Näiden silliaamiasta vappuaamuna merellä nauttivien tiirojen myötä toivotan teille aurinkoista vappua. Jos aika käy pitkäksi voitte vaikka muistella vanhoja täällä. Ei tosikoille;-)
Äiti on nyt matkalla takaisin länsirannikolle ja outo haikeus leijuu ilmassa, mutta lähden vielä vähän puutarhaa kuopsuttamaan ja sitten odotan, mitä yllätyksiä R. minulle keksii tarjota...
Minulla ei nyt soi muu kuin linnunlaulu ja puro, jotka kilpaa musisoivat lehdossamme...ehkä se riittääkin. Vappua!
Love
Leena
kuva Pekka Mäkinen
Vakavasti kirjoihin suhtautuvat bloggaajatkin heittäytyvät aina silloin tällöin päivän asuiluun. Nyt syynä on uusi viittatakkini, joka on niin täydellinen asu juuri tähän vuoden aikaan. Kangas on aivan ihanaa...jotain ja väri on hiekka, mikä sopii blondille. Alta vilkkuu ohut, lila villajakkuni ja päivä vierähti serkkuilemassa molempien toukokuun ekalla olevin synttärien merkeissä eli tässä kaksi härkää,
jotka ovat juuri lopettaneet hurjan tyynysodan ja yrittävät käyttäytyä;-) Porukkaa oli enemmänkin, mutta vain me tulemme nyt julkisuuteen. Kartanonrouvaserkkuni pöydässä oli ensin parsaa hollandaisekastikkeella, sitten lammasta, paahtopaistia ja sen kanssa jotain jännää perunajuttua, joka oli tehty uunissa. Jälkkärinä kahvia kera unelmaisten leivosten.
Tässä virallinen synttäripotretti. Mukana olivat mm. meidän molempien äidit ja muuta väkeä kuten kummipoika Karri, joka nyt taisi olla tulemassa kipeäksi. Serkulle on tulossa aivan uskomaton Birdcage Walk -tapetti makkariin. Idea lähti tästä minun postauksestani, mutta tapetti on livenä ehdottomasti upeampi kuin mitä kuvat antavat ulos. Lupaan yrittää kuvata sitten, kunhan tapetti saadaan ensin jollakin vuosituhannella seinään.
Värisyttävä, huhtikuinen ilta, joka teki katot kirkkaiksi ja pihat pimeiksi. Siinä oli jotakin niin kuin jonkun jätkän karkeassa lähentelemisessä myöhäisellä kadulla, - hirveää vaaraa, säikähdystä, uhmaa ja...ja...viettiä. sellaista, että kuitenkin jollakin tavoin teki mieli mennä minne vain, niin häpeällistä ja katalaa kuin se olikin.
Uneksin hänestä aivan hiljaa, - viinissä on kirpeä mullan ja auringon maku, - saksofonin ääni liukuu varjoihin. Hän on juuri se tyyppi, josta jokainen mies kerran uneksii, jonka kylmyys on tulta ja kuolemaa, jonka saavuttamattomuus voi viedä maailman loppuun.
Kuuma tuli läikähti taas sydämeeni ja unohdin kaiken muun pidellessäni häntä sylissäni ja hän oli kuin vaahtoa ja ruusuja sylissäni ja hänen ihmeelliset silmänsä olivat minulle portti paratiisin riemuun.
- Mika Waltari -
Windmills of Your Mind
Nyt on aika viimeistään aloittaa grillikausi ja sehän tuo mukanaan aivan omat niin herkkunsa, kuin pienen hämmennyksen, joka monilla taitaa olla sama: Mitä ihmettä tarjoan grillatun kanssa? No…tietysti salaattia, mutta pitäisi olla ’kunnon’ ruoka, joka pitää nälän pois raavaimmaltakin mieheltä…Ja sitten, niin hauskaa kuin grillaaminen onkin ja etenkin kun perheen Teknisestä Ihmeestä yhtäkkiä sukeutuukin Innokas Kokki (seuratkaa, miten mies kuin takertuu grilliiin...;-), jää sen kaiken muun järjestäminen emännän vastuulle:
Olen usein kuullut ihmisten valittavan, että grillaaminen stressaa heitä. Kaiken kun pitäisi luonnistua yhdellä kellonlyömällä. Perunoiden on oltava valmiina samaan aikaan kuin salaatin ja kastikkeen. Hiilet pitää sytyttää juuri, kun vieraat alkavat saapua. Kalan täytyy kypsyä samaa tahtia makkaran, grillikyljen ja sienisipulivartaiden kanssa. Ja, jestas sentään, missä ovat alkudrinkit?
Lisa Lemken kirja Grillatun kera (WSOY 2012, suomennos Eija Kämäräinen) antaa monta vastausta ja uutta vinkkiä grillaajalle. Kirjan ulkoasu on kuin sisältönsä, konstailematon ja kestävä, sillä jo kannet ovat jotain vahvaa, josta voi ruokatahran pyyhkäistä pois. Kirjan sivut ovat kaunista, mattapintaista paperia ja kuvat Åsa Dahlgrenin ottamat.
Tässä kirjassa toimitaan siis hiiligrillillä, jonka vankkumaton kannattaja Lemke on, mutta totta kai ohjeet sopivat myös kaasu- ja sähkögrilleihin. Sisällyksestä sen verran, että tässä kirjassa marinoidaan, glaseerataan, on ruokaisaa perunasta pizzaan, salaatteja sokeriherneistä kesäkurpitsaan, kastikkeita, salsoja ja maustevoita, hovijälkiruokaa sekä ateriavinkkejä. Vaikka Lisakin jossain valittaa, että tuntuu kuin ei muuta lisuketta löydy kuin peruna, niin hänen yksi suosituimmista ohjeistaan on Kesän perunasalaatti numero 1:
OK. Eiköhän tämä ole kesän varmin kortti: perunat, jotka maistuvat niin hyviltä, että niitä voi ahmia kuin makeisia. Salaisuus? Totta kai ruskistettu voi.
4 annosta
600 g varhaisperunoita
75 g voita
1,5 dl tillisilppua
175 g kantarelleja
hiutalesuolaa
Pese perunat, keitä pehmeäksi suolalla maustetussa vedessä ja kumoa kulhoon. Sulata voi kattilassa keskilämmöllä ja kuumenna, kunnes voi muuttuu kullanruskeaksi ja saa aavistuksen pähkinäisen tuoksun. Ota kattila levyltä ja seisota sulanutta voita muutama minuutti. Ruskista sillä välin kantarellit voinokareessa ja mausta suolalla.
Kaada sulatettu voi tiheäsilmäisen siivilän läpi, jotta saat poistettua pohjalle kertyneen ruskean sakan. Lusikoi tillisilppu voin sekaan ja sekoita perunoiden joukkoon. Ripottele päälle kantarelleja ja mausta hiutalesuolalla. Tarjoa heti.
Jos joku on perunoiden karttaja painonsa takia eli se GI-juttu, niin kannattaa tarkistaa mitä sanotaan uusien perunoiden terveellisyydestä mausta nyt puhumattakaan. Olen niin hämmästynyt siitä, että minun Perunasalaatti uusista perunoista on käyty lukemassa jo 1581 kertaa! Otin kuvan vähän huitaisten, mutta kun ehdin, kuvaan stailaten;-) Kokeilin ainakin kymmenen eri ohjetta, ennen kuin salaatin taika löytyi ja vakuutan, että on maistunut vauvasta vaariin.
Lisan kirjassa löytyy perunasalaatin lisäksi mm. grillatut latva-artisokat gremolatan kera, tabbouleh persiljan ja mintun kera, joka on suosittu libanonilainen alkupala, leipäsalaatti varhaisvihannesten kera, fenkolisalaatti, tomaatti-mansikkasalaatti basilikan ja valkosipulin kera, intialainen kukkakaalisalaatti…Ruokaisammalla puolella grillipizza parsan ja salsiccian kera näyttää houkuttavalta kuin myös punajuurigratiini vuohenjuuston kera.
Minulle on aina maistunut kaikki, jossa on etikkaa, joten nyt vielä curry-persikka –chutney:
Tämä on mieluinen makumuisto Etelä-Afrikasta. Sopivan tulinen, hedelmäinen ja hyvänmakuinen lisuke sopii esimerkiksi grillatun porsaanlihan tai grillatun broilerin pöytäkaveriksi.
4 annosta
1 iso keltasipuli
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl currya
1 tl kurkumaa
1 dl valkoviinietikkaa
6 sokeriliemeen säilöttyä persikanpuolikasta
1 dl persikoiden säilöntälientä
suolaa ja karkeaksi jauhettua mustapippuria
Kuori sipuli ja leikkaa ohuiksi renkaiksi. Kuumenna öljy kattilassa ja freesaa sipulirenkaita, currya ja kurkumaa muutama minuutti. Lisää viinietikka ja anna porista kannen alla kahdesta kolmeen minuuttia, eli kunnes sipulit ovat pehmeitä.
Ongi persikanpuolikkaat tölkistä ja säästä sokeriliemi. Pilko hedelmät, kumoa kattilaan ja lisää desilitra sokerilientä. Keitä hiljalleen miedolla lämmöllä kannen alla kymmenen minuuttia. Sekoita aina välillä. Mausta chutney suolalla ja mustapippurilla ja kaada huolellisesti pestyyn purkkiin. Chutney säilyy jääkaapissa noin kymmenen vuorokautta.
Huomasittehan kurkuman! Luettuani sekä James A. Duken Parantavien ruokien oppaan että David Khayatin Syötkö riskiruokaa? – Syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista, olen alkanut lisätä teelusikallisen kurkumaa melkein ruokaan kuin ruokaan. Vara ei koskaan venettä kaada…
Grillatun kera päättyy tietenkin makeaan pyöristykseen eli hovijälkiruoasta sorbettiin. Valikoimasta löytyvät grillatut persikat hunajakerman ja pähkinöiden kera, grillattu kesägino, mansikka-grappasorbetti sekä tietenkin hovijälkiruoka lakritsijäätelön, raparperikinuskin ja vadelmien kera:
Ihminen ei ole koskaan liian vanha mässäilemään hovijälkiruoalla. Itse asiassa olen sitä mieltä, että se on turhan päiten aliarvostettu ’lasten herkku’. Se on nopeatekoinen, helppo muunnella, enkä kyllä tunne ketään, joka voisi sanoa sille ei. Minusta kunnon hovijälkiruoan eli meringue suissen pitää sisältää – totta kai marenkia – mutta myös reilusti jäätelöä, kermaa, hedelmiä, marjoja…
Tämä kirja on täydellinen kesäkeittiöön. Kuvissakin ollaan huolettomasti ulkona farkkuhameessa, näkyy upeaa hiillosta, rantahiekkaa, punottuja koreja ja jopa hevonen…eli siis tällainen country –ruokakirja. Suosittelen!
1) Elif Shafak: Kirottu Istanbul (Gummerus 2011)
2) Ann Heberlein: Pieni kirja pahuudesta (Atena 2011)
3) Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä (Gummerus 2011)
4) Judith Lennox: Yöntummat vuodet (WSOY 2011)
5) Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (Otava 2011)
6) L.M.Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny (Minerva 2012)
7) Atlanta Barttell & Dave Coote : Hillittyä kauneutta - Huurteen ja puuterin sävyjä sisustukseen (WSOY 2011)
8) Johan Bargum: Syyspurjehdus (Tammi 2012)
9) Ulla-Maija Paavilainen: Kummitäti (Otava 2011)
10) Cecilia Samartin: Kaunis sydän (Bazar 2012)
11) Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Avain 2011)
12) Mireille Guilliano: Ranskattaret eivät liho Keittokirja (Otava 2012)
13) Satu Grönroos: Lumen syli (Atena 2012)
14) Johanna Sinisalo: Enkelten verta (Teos 2011)
15) Sanna Vatanen: Neulo.Virkkaa.Kirjo.Eko-langasta! (WSOY 2012)
16) Ilona Pietiläinen: Koti lehvistön varjossa - Rintamamiestalon uusi elämä (Vakka & Kansi 2012)
17) Regina McBride: Ennen sarastusta (Avain 2004)
18) Rosamund Lupton: Sisar (Gummerus 2012)
19) Raili Mikkanen: Laulu punaisesta huoneesta (Minerva 2012)
20) Valentina Sforza: 500 Välimeren maiden ruokaa (Karisto 2012)
21) Virginia Woolf: Menomatka (Savukeidas 2012)
22) Karin Bruuk Holmqvist: Pieni potenssipuoti (Bazar 2012)
23) Barbara Taylor: Eläinten pesät (Karisto 2012)
24) Esa-Pekka Tiitinen, Tuula Tiitinen: Villi tie (Kustannuskiila 1988)
25) Emily Brontë: Humiseva harju (Karisto 2012)
26) David Khayat: Syötkö riskiruokaa - Syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista (Gummerus 2012)
27) Ulrika Grönlund, Peter Carlsson, Gunnar Nydrén, Helena Åkesson: Olohuone puutarhassa (Minerva 2012)
28) Lionel Shriver: Poikani Kevin (Avain 2006)
29) Tuulia Aho, Minna Kurjenluoma: Puutarhan aika (WSOY 2012)
30) Heidi Köngäs: Vieras mies (Otava 2002)
31) Puutarhamaailma 2012 (Karisto, toimittanut Satu Laatikainen)
32) Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012)
33) Heidi Köngäs: Luvattu (Otava 2000)
34) Pirkko Arstila: Naisen silmin (Minerva 2012)
35) Esa-Pekka Tiitinen, Tuula Tiitinen: Onnen omat (Kustannuskiila 1989)
36) Peter James: Kuolema peittää jäljet (Minerva Crime 2012)
37) Sikke Sumari: Sikke - Ruokaa rakkaudella (Paasilinna 2012)
38) Carol Shields: Ruohonvihreää (Otava 2012)
39) Kirsi Tuominen, Olavi Niemi: Maanpeitekasvit - Luo vehreä pihapiiri (Minerva 2012)
40) Lea Bergström, Sue Cedercreutz: Helene Schjerfbeck - Malleja (WSOY 2012)
41) Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos (Otava 2008)
42) Leena ja Heikki Luoto: Lomailijan puutarha (Tammi 2012)
43) Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat (Bazar 2012)
44) Lin Hallberg, Margareta Nordqvist: Älä pelkää, Sinttu! (Tammi 2012)
45) Herbjørg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen (Otava 2003)
46) Wislawa Szymborska: Täällä (Savukeidas)
47) Lisa Lemke: Grillatun kera (WSOY 2012)
48) Inger Palmstierna: Kesäkukat - Väriloistoa puutarhaan (Minerva 2012)
49) Titta Kuisma-Laila Nevakivi: Lapsen oma lintukirja (Minerva 2012)
50) Nicola Gouldsmith ja Jacqueline Mann: Löydä perinteiset kädentaidot - Luo, tuunaa, kierrätä (Minerva 2012)
51) Ann Rosman: Noitavasara (Bazar 2012)
52) Christer Lindgren: Stadin klassikot - Maukkainta retroruokaa (Teos 2012)
53) Denise Mina: Ampiaiskesä (Like 2012)
54) Eva Robild - Görgen Persson: Perennat kotipuutarhassa (Otava 2012)
55) Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina (WSOY 2012)
56) Sanna Pelliccioni - Loviisa Kangas: Punajuuri - Ruokaohjeita ja ideoita (Gummerus)
57) Joy Fielding: Henkeäsalpaava (WSOY 2012)
58) Mauri Kunnas: Tassulan iloinen keittokirja (Otava 2012)
59) Karin Johannisson: Melankolian huoneet - Alakulo, ahdistus ja apatia sisällämme (Atena 2012)
60) Karin Slaughter: Pettävä hiljaisuus (Tammi 2012)
61) Mauri Korhonen ja Tatu Lehtovaara: Sienet ja sieniherkut (Otava 2012)
62) Alex Capus: Léon ja Louise (Atena 2012)
63) Kai Nieminen: Istun tässä, ihmettelen (Tammi 2012)
64) Mauri Leivo: Kuikka alkulintu (Docendo 2012)
65) Carol Shields: Kivipäiväkirjat (Otava 2000)
66) Andrëi Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia (WSOY 2012)
67) Hélène Grémillon: Uskottuni (Otava 2012)
68) Tatu Lehtovaara: Kesän grilliherkut (Otava 2012)
69) Åsa Larsson: Uhrilahja (Otava 2012)
70) Michael Lohmann: Pieni siilikirja (Minerva 2012)
71) Carol Shields: Ellei (Otava 2003)
72) Camilla Läckberg: Majakanvartija (Gummerus 2012)
73) Herman Koch: Illallinen (Siltala 2012)
74) Roberto Bolaño: Jääkenttä (Sammakko 2012)
75) Pirkko-Liisa Surojegin ja Nora Surojegin: Untu ja sydäntalven salaisuus (Otava 2012) Vuoden 2012 paras lastenkirja Leena Lumissa!
76) Charles Baudelaire: Pahan kukat (Sammakko 2012)
77) Lin Hallberg, Margareta Nordqvist: Yli esteiden, Sinttu (Tammi 2012)
78) Paul Torday: Ventovieras (Atena 2012)
79) Tanja Lintula: Huomenna rakastan vähemmän (Moreeni 2012)
80) Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa (Gummerus 2012)
81) Heli Slunga: Orjan kirja (WSOY 2012)
82) Patricia Cornwell: Punainen usva (Otava 2012)
83) Hjorth & Rosenfeldt: Oppipoika (Bazar 2012)
84) Marko Hautala: Unikoira (Tammi 2012)
85) Karoliina Timomen: Aika mennyt palaa (Tammi 2012)
86) Raili Mikkanen: Mennään sirkukseen (Minerva 2012)
87) SusuPetal: Keskiäkäisiä hajatelmia (Books on Demand 2009)
88) Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani (Otava 2012)
89) Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (WSOY 2012)
90) Riitta Konttinen: Fanny Churberg (Otava 2012)
91) L.M.Montgomery: Perinnönjakajat (Minerva 2012)
92) Tess Gerritsen: Eloonjäänyt (Otava 2012)
93) Katja Rinkinen: Sormustin ja sorkkarauta - 40 käsityö- ja ekohenkistä projektia Parolan asemalta (WSOY 2012)
94) Terveyssnapsit, -viinit ja -liköörit (Minerva 2012)
95) Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi (Otava 2012) Vuoden 2012 paras kirja Leena Lumissa!
96) Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen, Sanni Seppo: Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
97) Ilona Pietiläinen: Talven taikaa - 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta (Docendo 2012)
98) Catherine Marshall: Musta kahle (WSOY 1964)
99) Muru (Teos 2012)
100) Peter James: Kuolema ei käy kauppaa (Minerva Crime 2012)
101) Vuoden luontokuvat 2012 - Suomen luonnon vuodenkierto (Suomen Luonnonkuvaajat Ry/WSOY)
102) Majgull Axelsson: Kuparienkeli (WSOY 2012)
103) Paul Auster: Talvipäiväkirja (Tammi 2012)
104) Lidia Tšukovskaja: Vajoaminen (Into 2012)
105) Riitta Tiitu: Wanilla Brocante Chic (2012)
106) Suvi Vehmanen, Laila Nevakivi: Lapsen oma talvikirja (Minerva 2012)
107) Linn Ullmann: Aartemme kallis (WSOY 2012)
108) Tapani Heinonen: Reunalla (Minerva 2012)
109) Clare Nolan: Sydämellä sisustettu (Tammi 2012)
Koska en tee kuukausilistoja lukemistani kirjoista, aloin nyt rakentaa 'muistikirjaa' siitä, mitä on tullut luettua. Lisään tähän ajan myötä tulevat teokset ja vuoden lopussa vain liitän tämän Leena Lumin Kirjastoon. Tai ehkä jätän tälleen...Alla myös kirjastoni 2009-2011, vuoden 2012 kuuma ryhmä sekä koostekirjastot, joista voi vain yhtä riviä klikkaamalla löytää haluamansa runokirjan tai mitä ikinä keksiikään haluta. Koosteet löytyvät myös oikeasta palkistani, josta tiedot aukeavat kuvaa klikkaamalla.
Leena Lumin luetut 2009-2011
Vuoden 2012 parhaat kirjat Leena Lumissa
Sisustuskirjat Leena Lumissa
Dekkarit Leena Lumissa
Keittokirjat Leena Lumissa
Runokirjat Leena Lumissa
Romanov -kirjat Leena Lumissa
Sinttu -kirjat Leena Lumissa
Puutarhakirjat Leena Lumissa
Lastenkirjat Leena Lumissa
Tyttökirjat Leena Lumissa
Elämäkerrat Leena Lumissa
