torstai 7. huhtikuuta 2011

ELIZABETH TAYLOR - HOLLYWOODIN KUNINGATAR

Prologi

Tahoejärvi, lokakuu 1949


Lumipeitteiset vuoret ympäröivät sinistä aavaa. Sataa lunta. Nuori tyttö juoksee uimapuvussa veteen. Kamerat käyvät. Filmataan elokuvaa Paikka auringossa. Kuuraisella nurmella tytön askeleet, jossain syttyy tähti…

William J. Mannin elämänkerta Elizabeth Taylor – Hollywoodin kuningatar (How to Be a Movie Star: Elizabeth Taylor in Hollywood, Helsinki-Kirjat 2011, suomennos Ruth Jakobson) on kirja naisesta, joka eli elämänsä hyvin avoimesti koko maailman silmien alla. Hän käytännössä syntyi elokuvastudiolle, sillä hän ei tiennyt muusta. Hänen kunnianhimoinen Sara-äitinsä viitoitti hänen tiensä, jossa ensimmäinen filmi Yli esteitten kuvattiin Lizin ollessa vasta kaksitoistavuotias. Hollywoodin kuuluisin juorukolumnisti Hedda Hopper leikki hänen kummitätiään, joka halusi määrätä miten tytöstä tehdään tähti ja millainen tähti hänen tulee olla. Elizabeth kävi koulunsa MGM:n studion punaisessa rakennuksessa, välitunnit olivat vaikka ratsastusta, missä tuleva kuuluisuus olikin erittäin taidokas, mutta kaiken kaikkiaan aivan kaikki oli valjastettu Elizabeth Taylorin filmitähtiuraa ajatellen. Myös hänen ensimmäinen aviopuolisonsa, joka oli elokuvastudion valinta. Se jälkeen aviopuolisoita tuli ja meni siihen tahtiin, että heikompia hirvitti ja nuori nainen joutui puritaanisen Amerikan hampaisiin, josta osa oli valmis kivittämään hänet kuoliaaksi. Tuon ajan Amerikassa sai näytellä viettelijätärtä, mutta naisen piti osoittaa olevansa pohjimmiltaan uskollinen ja antautunut vain lapsiaan ja miestään varten. Tässä kohtaa Elizabeth Taylor puuttui itse peliin ja valitsi askelmerkit, joissa ei ollut tietoakaan alistumisesta. Hänestä ei tullut uhria, kuten Marilyn Monroesta, eikä kilttiä naapurintyttöä kuten Debbie Reynoldsista puseroon ripustettuine vaippaneuloineen. Elizabeth Taylor osoitti miten paljon hohdokkaampaa on oikeasti olla Tuhma tyttö, joka voi saavuttaa niitä huippuja, joista Kiltti tyttö ei voi edes uneksiakaan. Hän pukeutui timantteihin ja turkkeihin sekä avonaisiin pukuihin tarjoten rintojaan ja kauniita silmiään, hän sanoi mitä tunsi ja mitä teki, hän oli oikutteleva ja hillitön, hän ryyppäsi ja käytti pillereitä, hän piti maailman ihanuuksia itsestään selvyyksinä, mutta hän oli aina aito, sydämellinen ja välitön. Hän oli myös loistava näyttelijä, joka ainoana maailmassa on ollut elokuvamaailman hallitseva kuningatar neljänvuosikymmenen ajan.

Elizabeth Taylor – Hollywoodin kuningatar –teos on runsas, suorastaan ylirunsas. Se kertoo kaiken ilmiöstä Elizabeth Taylor. Se olisi ehkä riittänyt, sillä kirja kertoo myös pitkät ja rönsylevät, mutta toki asiassa pysyvät tarinat La Lizin aviomiehistä ja siitä minulle tuli ongelma tämän kirjan kohdalla. Siksi tämä kesti niin kauan tehdä. Siis vikahan on minun, sillä olisin voinut ohittaa sivut Elizabethin miehistä Mike Todd ja Richard Burton, mutta minun lihani on heikko ja putosin syvälle. Eli jos rönsyilen, syyttäkää William J. Mannia!

Paikka auringossa aloitti niiden elokuvien sarjan, joista tähti Elizabeth Taylor muistetaan. Elokuvan ohjasi George Stevens Paramountilta ja kaikki elokuvan tekoon liittyvä on suurta filmimaailman historiaa, mutta erityistä siinä oli teinitytön nousu filmitaivaan tähdeksi sekä vastanäyttelijä Montgomery Clift, jonka kanssa Lizillä oli heti alusta aivan erityinen kemia. Nuori tyttö ihastui oikeasti vastanäyttelijäänsä, mutta hyväksyi pian sen tosiasian, että Montya kiinnostivat miehet. Tästä tuli se polku, jolla Elizabeth ympäröi itsensä loppuun asti homomiehillä, jotka olivat hänen parhaita ystäviään. Hän oli myös raivostuttavan vanhoillisessa Hollywoodissa aina barrikadeilla puolustamassa ystäviään sekä teki myöhemmin uraauurtavaa työtä Aids-työn hyväksi.

Lukiessani Mannin kirjaa Elizabethista tajusin, että en mitenkään aio selostaa teille kirjan sisältöä yksityiskohtaisine elokuvatietoineen, vaan kuljetan teidät lyhyesti lävitse niiden näytösten, jotka vaikuttivat minuun eniten. Sanon heti, että Taylorin filmeistä muistan itse nähneeni Paikka auringossa, Kissa kuumalla katolla, Äkkiä viime kesänä, Jättiläisen sekä Kleopatran. Kuitenkin ikimuistoisin minulle on Kuka pelkää Virginia Woolfia? ja me lähdemmekin nyt kohti Marthaa…

Elizabeth oli hillitön nautiskelija. Hän rakasti ruokaa olipa se sitten kaviaaria tai kanankoipia, hän söi valtavasti ja saikin usein studioiltaan määräyksen laihduttaa, sillä kuten eräs ohjaaja totesi ’käsivartesi hyllyvät kuin hillo.’ Seksin ilot olivat vielä Elizabethille syvimmältään kokematta, mutta hauskaa hän osasi pitää ja olla myös ruokoton suustaan. Hän oli välillä miesporukassa kuin ’hyvä jätkä’ olipa sitten kysymys piereskelykisasta Rock Hudsonin kanssa tai viinanjuontikisasta kenen tahansa kanssa. Elizabeth ei ollut ikinä tylsä ja hän nauroi paljon. Hän myös sairasti enemmän kuin on käsitettävää. Hän on varmaan maailman ainoa ihminen, joka on saanut niveltulehduksen tiukoista ratsastushousuista, mutta hänellä oli myös synnynnäinen selkärangan epämuodostuma, joka sitten myöhemmin leikattiinkin. Hän sairasti myös useita hengenvaarallisia keuhkokuumeita ja kerran hänelle jouduttiin tekemään jopa trakeostomia, jotta henkitorveen saataisiin tehtyä reikä. Siitä jäi arpi, joka tosin korjattiin myöhemmin, mutta näkyy ainakin yhdessä kirjan kuvassa. Hän oli kuitenkin sairastelunsa ja täydellisesti julkisen elämänsä ohella kunnianhimoinen näyttelijä, joka opetteli roolinsa kunnolla, mutta osasi tarvittaessa heittäytyä tilanteeseen, joka näkyykin huimasti hänen parhaissa elokuvissaan. Ja kannattaa muistaa että hän oli Oscar-palkittu näyttelijä, jolla oli todellista katetta tähteydelleen.

Taylor oli tehnyt pitkän, monen filmin sopimuksen MGM-studion kanssa, mutta siinä vaiheessa kun studion junailemat avioliitot olivat ohitse, Elizabeth törmäsi ilmiöön nimeltä Mike Todd. Mikessa Liz kohtasi ensimmäisen kerran tosimiehen, joka oli julkea, mahtipontinen ja maskuliininen, mutta myös mies, joka ei tarvinnut vaimonsa rahoja, sillä tämä köyhän puolanjuutalaisen rabbiinin poika oli tehnyt ensimmäiset miljoonansa jo 19-vuotiaana. Hän myös palvoi Elizabethin älyä ja piti häntä tasavertaisena kumppanina. Ja mikä parasta hän hyväksyi kaikki Elizabethin läheiset homoystävät! Tämä oli juuri sitä mitä Liz oli kaivannut väkivaltaisen Nicky Hiltonin ja intelligentin, mutta laimean Michael Wildingin jälkeen. Pari vihittiin Meksikossa 2.2.1957, alle kahden vuorokauden kuluttua siitä, kun Elisabethin ja Michael Wildingin avioero oli virallistettu. Mike Todd oli Elizabethia parikymmentä vuotta vanhempi, mutta jollain mystisellä tavalla he olivat kuin luodut toisilleen. Heidän riitansa olivat räiskyviä ja kuuluvia, mutta kaikkiin arvosteluihin Elizabeth vastasi tyynesti:

Me saamme enemmän iloa tappelusta kuin useimmat ihmiset rakastelusta.

Tosiasia oli nyt, että Todd lupasi junailla vaimonsa irti MGM:n sopimuksesta ja hän aikoi toteuttaa oman unelmansa eli elokuvan Maailman ympäri 80 päivässä. Elizabethia odotti kuitenkin vanhalla studiollaan filmi Kissa kuumalla katolla, jonka Toddkin halusi vaimonsa tekevän. Tätä ennen pariskunnalle syntyi tytär Elizabeth Frances, joka oli Lizin kolmas lapsi, sillä hänellä oli avioliitostaan Wildingin kanssa kaksi lasta.

Mikesta kertoo paljon juhlat, jotka pariskunta järjesti Miken filmin Maailman ympäri 80 päivässä menestyksen kunniaksi. Juhlat pidettiin 17. lokakuuta 1957 Madison Square Gardenin alueella Manhattanilla. Niitä mainostettiin ’Miken ja Lizin pieninä yksityisjuhlina’, mutta kutsuvieraita oli 18 000 ja mukana oli tuhansia tavallisia ihmisiä, jotka olivat päässeet juhliin arvonnan kautta. Juhlista muodostui täydellinen ja vaarallinen sekasorto, jota 35 miljoonaa katselijaa seurasi suorana tv-lähetyksenä kodeissaan. Nyt pariskunta päätti lähteä maailmanympärimatkalle, sillä tilanne oli rankka heillekin. Matkan jälkeen Liz muuntautui Kissa kuumalla katolla Maggieksi. Kesken filmausten tähti jälleen sairastui ja sinä päivänä kun Mike pyysi häntä mukaan New Yorkiin juhliin, Lizillä oli kuumetta melkein 40 astetta, joten Mike lähti matkaan parin ystävänsä kanssa Liz-lentokoneella, joka ei koskaan saapunut New Yorkiin vaan syöksyi alas jossain Kalliovuorilla. Todd tunnistettiin vain hammastietojen perusteella ja vihkisormuksesta. Hollywoodin Kuningas oli kuollut, mutta surun murtama Kuningatar jatkoi yksin.

Ohitamme nopeasti erään avioliiton ja sen seuraukset ja lähdemme kohti sitä myyttiä, kohden niitä kahta, joita emme ikinä unohda. Ei ole tarinaa Elizabeth Taylorista ilman Richard Burtonia, jonka kanssa ensimmäinen yhteinen työ oli Kleopatra.

Richard Burton oli hävyttömän komea. Hänen sinivihreät silmänsä vangitsivat sekä naiset että miehet. Hänen lähipiirinsä oli täynnä homoystäviä kuten Lizilläkin ja hän muistutti monessa Mike Toddia, mutta erojakin oli ja juuri ne ratkaisivat. Walesilainen rokonarpinen Burton oli eläimellisen vetovoimainen yhdistelmä kaivoskuilujen hiilipölyä, oikeiden teattereiden taikaa, käsittämätöntä älyllisyyttä sekä aivan mieletöntä eroottisuutta, joka vetosi niin miehiin kuin naisiin. Nyt Elizabethilta meni kerrankin jalat alta ja sen teki mies, joka aina kantoi mukanaan sanakirjoja, Shakespearen koottuja ja suurta sitaattikirjaa. Kävi myös niin, että nyt Elisabeth syttyi vihdoinkin seksuaaliseen tuleen ja kuka muu olisi voinut tulta hallita kuin sen sytyttäjä, miljoonien naisten märkä uni, joka nimitteli vaimoaan punkeroksi ja läimäytti takapuolelle, mutta toisaalla kirjoitti hänelle runoja ja rakkauskirjeitä. Sielunkumppanit olivat löytäneet toisensa!

Elizabeth kavahti Kuka pelkää Virginia Woolfia? Marthan roolia, jossa vastanäyttelijänä oli Burton. Lizin piti esittää itseään kymmenen vuotta vanhempaa naista ja hänen jo olemassa olevia kaksoisleukojaan ei häivytetty, vaan korostettiin. Elokuvan ohjasi Michael Nichols, joka ei suostunut sensuroimaan Albeen näytelmää, vaan halusi sen juuri sellaisena kuin se oli. Harjoitusten jälkeen alkoivat kuvaukset ja jo harjoitusten aikana alkanut ryypiskely jatkui ja Nichols oikein suosi sitä. Elizabeth turposi ja tajusi, että hän on nyt Martha, joka aloittaa tissuttelulla, mutta nauttii lopulta yli 20 ginipaukkua raakana. Hän ja Richard pysyivät kuvausten aikana melkein Marthan ja Georgen juomatahdissa. Kameran käydessä Martha riehui ja George veti omaan rooliaan, mutta kun kamerat pysähtyivät, pariskunta katosi äkisti lempimään kotiinsa. Karheassa, rivosuisessa Marthassa saattoi aistia seksikkyyden ja vetovoiman ja Burton oli alun vaikeuksien jälkeen kuin kotonaan roolissa. Heidän näyttelemistään kuvattiin jälkeenpäin ’vertahyytäväksi’, sillä se oli enemmän kuin todellista, se oli elokuvamaailman tähtitaivasta! Kuka pelkää Virginia Woolfia? sai ensi-iltansa 24.6.1966.  Lehdet ylistivät roolia Elizabethin uran upeimmaksi saavutukseksi ja filmistä tulikin niin vaikuttava, että elokuvan lopussa katsoja on kuin jyrän alle jäänyt, kunnes tajuaa juuri katsoneensa elämänsä ehkä vaikuttavimmman elokuvan. Elizabeth saikin roolistaan Oscarin, mutta walesilaiselta Elämänsä Mieheltä hän sai tämmöistä:

Suu suppuun, pullero, tai saat läimäyksen sievälle pikku kankullesi.

Johon Liz:

Hetkinen, taidankin ottaa jäätelöä kuuman kinuskikastikkeen kera.

Vakka oli kantensa löytänyt ja minä en kerro enempää. Lukekaa tämä kirja, jossa on yksi maailmankaikkeuden hurmaavimmista kansista ja lukekaa myös Donal Spoton Grace Kelly – Seurapiirien kuningatar. Mann ei ole tiivistämisen mestari, sillä melkein 500 sivun verran olisi voitu saada mahtumaan noin 300 sivuun, kuten Spoto teki Kellyn kohdalla. Hyöty on kuitenkin lukijan, sillä nyt saamme tietää myös etenkin Mike Toddin ja Richard Burtonin elämät. Itse asiassa olen ihan valmis Richard Burtonin elämänkertaa varten…

Lizillä on jäljellä vielä kaksi näytöstä:


Hän esiintyy Brodwaylla näytelmässä Pienet ketut ja voittoisan esityksen jälkeen kannustushuudot kiirivät teatterisalissa aina kattoon asti. Käsiohjelmassa on hänen valokuvansa alla vain yksi ainoa sana: TÄHTI.


Epilogi


Tahoejärvi, maaliskuu 2011


Lumipeitteiset vuoret ympäröivät sinistä aavaa. Sataa lunta. Kamerat eivät käy. Paikka auringossa on lunastettu. Tähti putoaa helähtäen. Kuurainen nurmi hohtaa tähtisirpalemerenä.

30 kommenttia:

  1. Kirjoitit ihanasti. ♥ Elisabeth Taylor tosiaan oli Hollywoodin kuningatar, ihmeellisen lahjakas ja samalla hauras nainen. Marilyn, Grace Kelly ja Elisabteh Taylor, siinä kolme tähteä ylitse muiden.

    VastaaPoista
  2. Katja, kiitos♥ Minä ajattelen, että ihana herättä kirjoittamaan ihanasti.

    Luettelit juuri suosikkinäyttelijäni ellei lasketa erästä brittinäyttelijää...,mutta kyllä nämä kolme ovat sitä tähtitaivasta, josta legendat jäävät elämään. Ja he elävät meissä ja filmeissään 4-ever.

    VastaaPoista
  3. Kyllä Elisabeth Taylor on tuon suitsutuksesi ansainnut, Leena<3

    Kivaa viikon jatkoa sinulle tv. Aili-mummo<3

    VastaaPoista
  4. Aili, en ole varma, että tämä riittää!

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  5. Hieno kirjoitus!

    Minä en lue juuri elämäkertoja, mutta Elizabeth Tayloria arvostan näyttelijänä. Hienoimmat elokuvat, jotka olen häneltä nähnyt ovat juurikin tuo Kuka pelkää Virginia Woolfia? (siis aivan mahtava!) ja Kissa kuumalla katolla (erilainen, mutta on vaikuttanut minuun yhtä vahvasti).

    VastaaPoista
  6. Allu, kiitos!

    Karoliina, oi!, minä JUON elämänkertoja ja HUMALLUN niistä, kuten tekstistä huomaat;-)

    Juuri mainetsemasi filmit kuuluvat siihen kategoriaan Lizin töitä, joita ei voi unohtaa. Hän oli niissä ilmiömäinen ja todella lahjakas. Siis hän ei ollut vain kaunis, vaan paljon enemmän. No, sinähän tämän kyllä tiedätkin. Otaksun.

    VastaaPoista
  7. Tässä tulikin roima annos Elizabethia.Olen lukenut vuosia sitten Donald Spoton kirjoittaman Elizabeth-elämänkerran ,ja muistan miten sen piti otteessaan,sillä tempramenttinen ja persoonallinen näyttelijä ikäänkuin tuli kirjan sivuilta eläväksi.
    Minusta taas Elizabeth näyttelijänä ei ollut loistava,mutta hyvä kuitenkin ;hän oli kuin hysteerinen niin monessa roolissaan,mutta hän oli sellainen Hollywood-tähti,joita tänä päivänä ei enään ole.

    VastaaPoista
  8. Jael, tämä kirja kertoo paljon, siis PALJON. En ole lukenut Spotolta Elizabethista, eräistä muista kylläkin.

    Minusta hän oli oikeassa roolissa loistava. Ylinäytteleminen´, mitä ehkä tarkoitat, johtui niin monesta, kuten väärä rooli hänelle, senaikaiset metodit, mitä opetettiin ja usein myös se outo äänenkorkeus, jota siihen aikaan kehoitettiin amerikkalaisia käyttämään vaikuttaakseen naisellisilta, eikä miehiä uhkaavilta! Jopa Jackie Kennedy oli tämän tyttökasvatuksen uhri. Esimerkiksi elokuvassa Kuka pelkää Virginia Woolfia?, häntä opetettiin madaltamaan ääntään.

    Minä rakastan Liziä, kuten Graceakin ja Monroeta, ja kahta näistä on suotta vähätelty. Grace on saanut armon kaikilta ja sen hänelle suonkin: Takaikkuna on yksi suosikkielokuvistani. ja Vertigo, jossa Kim Novak pääosassa. Novak muuten mainitaan kirjassa Tuhma tyttö -pioneerina, vaikka sen kaiken teki näyttävämmin ja loppuun asti Taylor.

    Hän tuli minulle nyt HYVIN eläväksi ja Burton tietysti myös...

    VastaaPoista
  9. Ihanaa kun sinä Leena teet usein näitä hienojen naisten elämänkertoja! Minuakin ne kiinnostaa, mutta harvoin huomaan niitä kuitenkaan lukevani. Paitsi Marilynistä ;)

    Mielettömän hieno kuva Elizabethistä tuossa kirjan kannessa. Jotenkin sellainen Marilynmaisen hauras, "paljas", kaunis.

    G. Kelly, E. Taylor, M. Monroe ja minä lisään vielä A. Hepburninkin tähän listaan, valovoimaisia tähtiä ♥

    VastaaPoista
  10. Susa, minä huomasin lehdestä tämän kirjan ihan vahingossa ja siitä se sitten...Minun ikimuistoisin arvosteluni on Marilynin monta elämää, mutta tein hänestä sitten sen uudemankin eli hänen oman kirjansa.

    Tämä kansi lähtee marraskuulla valitse Vuoden 2011 Kaunein Kansi -kisaan!

    Juuri näin. Se Audrey Hepburn, jonka minä tein on nyt ilmestynyt pokkarina, joten vien sen kohta taas palkkiini, kuten Marilyninkin. Kunhan arvonnoilta vapautuu tilaa.

    Tekisin myös kiinnostavia kirjailijaelämänkertoja, jos niitä vain ilmestyisi.

    VastaaPoista
  11. Kaunis ihana Elizabeth, muistan hänet ensin nähneeni Pikku naisia, elokuvan tähtenä. Viime viikonloppuna katsoin Paikka auringossa, mustavalkoinen kuva. Tarinakin oli surullinen.

    Sinä kirjoitit kuitenkin elävästi ja räiskyvästi tästä unohtumattomasta naisesta. Kiitos. Tuo kirja olisi mukava lukea.

    VastaaPoista
  12. Unelma, niin...oliko hän Pikku Naisia Amy...

    Paikka auringossa on rankka filmi ja tositarina.

    Räiskyvästä naisesta vahvasti! Kiitos♥

    (Vinkkaa tämä äitienpäivän toivelahjana...;-)

    VastaaPoista
  13. Kiitos upeasta tekstistä! Hienoa että kirjoitit Tylerista joka on minun ehdoton suosikkini ja Kissa kuumalla katolla on katsottu miljoona kertaa, siinä on sekä Elizabeth että Paul Newman parhaimmillaan...huokaus...kirja pitää ostaa!

    VastaaPoista
  14. Odotin koko päivän, että pääsen tänne rauhassa kommentoimaan..

    Tämä kirjoitus oli kaunis ylistyslaulu ja samalla kuin jäähyväiset erikoiselle naiselle, joka jätti meidät äskettäin.

    Hän eli tosiaan koko elämänsä valokeilassa, muuttui ja kasvoi ihmisenä vuosikymmenien varrella. Olen miettinyt hänen lukuisia avioliittojaan.. Miksi hän avioitui vielä Burtoninkin jälkeen. On paljon kysymyksiä hänen persoonastaan, johon emme koskaan saa vastauksia.

    Hän ei ole esim. korostanut äitiyttään, on pitänyt lapsensa piilossa julkisuudelta, vaikka itse on ollut siinä keskipisteessä. Hän on mielestäni hyvin onnistunut suojelemaan läheisiään, mutta on varmasti itse joutunut kärsimäänkin julkisuuden vääristymistä ja ryöpyistä itseään kohtaan.

    Ymmärrän hyvin miksi hänen hautajaisensa olivat ihan pienen piirin tilaisuus. Lehdessä siteerattiin hänen poikansa koskettavaa puhetta.

    Jättiläisessä Elizabeth tekee myös loistavan roolin Rock Hudsonin ja James Deanin rinnalla. Hänen sanotaan olleen läheinen molempien miesten kanssa. Rock Hudsonista tuli hänen elinikäinen ystävänsä. Uskon, että Deanista olisi myös tullut.

    Kiitos kirjoituksestasi.

    VastaaPoista
  15. Vaikuttavasti kirjoitettu yhdestä filmimaailman sädehtivimmästä tähdestä!
    Luen Taylorin samaan kaartiin kuin Lauren Bacall ja Rita Hayworth. Itsellänikin on pari Taylorin elämänkertaa, mutta näyttää vahvasti siltä, että tämä uusinkin täytyy lukea... Muistan Taylorin Jättiläisestä ja Kissa kuumalla katolla -leffoista. Varsinkin tuo viimeinen on mieliinpainuva elokuva.

    VastaaPoista
  16. Mirka, eipä kestä ja ole hyvä! Nämä kirjat kestävät aikaa, sillä omistan Lauren Bacallista kirjan, joka on vodelta 1981 ja vieläkin ihmettelen, miten tuoreelta teksti tuntuu.

    Kissa kuumalla katolla filmauksista on kirjassa tietenkin. Paulilla oli nimittäin omat epäilyksensä Taylorin sopivuudesta rooliin, mutta kyllä Liz sitten 'näytti näreet'.

    VastaaPoista
  17. Soolis, minullekin jäi mysteeriksi tuo avioituminen Burtonin jälkeen. Se on osa sitä, minkä vain Liz tietää...

    Hän suojeli haukkana mm. äitiään haukkuen jo hyvin nuorena suuren filmistudion pääjohtajan, koska tämä oli 'itkettänyt' Saraa.

    Liziä moitittiin myös huonoksi äidiksi. Koko ajan. Hänhän jätti brittityyliin lapset lastenhoitajien huostaan ja tapasi näitä vain suittuina ja syötettyinä. Tähti itse puolustautui sanomalla: "En väitäkään olevani ihan tavallninen kotiäiti." Hän ei sitä todellakaan ollut, sillä mennessään ensimäiseen avioliittonsa hän ei osannut keittää edes vettä. Syy on kasvuympäristö filmistudioilla, joissa hänen tehtävänsä oli tulla vain tähdeksi. Hienot ravintolat, omat kokit ja välillä jopa hampurilaispaikat olivat Lizin 'keittiö'.

    Nimenomaan Rock Hudsonin kanssa he olivat kuin 'sisko ja sen veli'. Muistaisin, että Deanin kanssa oli ensin jotain juuri Jättiläisen kuvausten aikoihin, mutta se johtui Deanin tavasta keskittyä rooliinsa yms. Se Deanin vuorosanojen mutina vaikka ei ollut edes harjoituksia esim. Ylensä Elizabeth äityi hyvinkin äidilliseksi joillekin - ja puolustavaksi. Miten mielenkiintoiset ovatkaan 17 vuotiaan Lizin sanat Montylle elokuvassa Paikka auringossa: "Kerro äitille kaikki."

    Ole hyvä ja kiitos sinulle, että niin usein vinkkaat minulle filmin, josta tiedät minun pitävän!

    VastaaPoista
  18. Minna Kristiina, kaikki mainitsemasi tähdet ovat vaikuttavia niin uraltaan kuin yksityiselämältään. Lisäisin joukkoon vielä Monroen, josta olen tehnyt blogiinikin aika paljon. Lauren Bacallista minulla on kirja vuodelta 1981 Tällaista se oli (WSOY).

    Kissa-Maggiena Taylor oli ihan vahvimmillaan. Myös Kuka pelkää Virginia Woolfia? Marthan rooli oli kuin Taylorille räätälöity.

    Näihin rakkaisiin ja kiinnostaviin tähtiimme syntyy ihan tarve saada heidät myös omaan kirjastoon.

    VastaaPoista
  19. Kirjoitit juuri niin upeasti kuin tämä aikansa ikoni ansaitsi! Unohtumattomia elokuvasuorituksia, esim. Kuka pelkää Virginia Woolfissa, ja aika unohtumaton elämä...

    Takaikkuna on muuten minunkin suosikkielokuvia, niitä on tosin monta muutakin.

    Leppoisaa ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  20. Helena, kiitos!

    Jotenkin Elizabeth oli syntynyt tekemään Maerthan roolin...ja sen tajusivat kaikki ympärillä ja myös Liz, sillä niin ponnekkaasti hän toisti, 'ettei ole Martha'.

    Takaikkunassa Grace Kelly oli jumalaisin. Siitä elokuvasta on kerrottu hurmaavasti kirjassa Grace Kelly -Seurapiirien kuningatar. Ja äreä Stewart oli hyvä;-) Filmi on myös oikeasti aika jännittäväkin ja aistillinen...

    Kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  21. En ole hirveän kiinnostunut Elizabeth Taylorista, mutta jestas, miten kaunis kansikuva! Jo melkein sen perusteella voisin kirjaankin tarttua.

    VastaaPoista
  22. Laura, kenestähän sinä olet kiinnostunut...?

    Minä rakastan tehdä elämänkertoja. Tekisin niitä kiinnostavista kirjailijoistakin, jos niitä käsiini saisin.

    Viime vuoden Kaunein Kirjan Kansi -kisassa oli Grace Kellyn elämänkerran kansi. Seuraavaan tulee tämä kansi. Molemmat kirjat ovat samalta kustantajalta.

    Minä olen kiinnostunut melkein kaikesta ja kaikista. Hienoa, että sinulla on rajaa, minä olen rajaton.

    VastaaPoista
  23. Hänellä on kaima joka kirjoittaa kirjoja:

    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2010/08/elizabeth-taylor.html

    VastaaPoista
  24. P.S.
    Neljä lastakin hänellä... niin kaunis.

    VastaaPoista
  25. Hannele, en tiennytkään...

    Liz oli kaunis ja myös paljon muuta. Hän itse totesi kerran, että 'odottaa sitä päivää, kun kauneus on ohitse.' Ja Burton puolestaan halusi 'elää' vaimonsa 48 täyttäneenä. Ulkonäkö voi olla myös rasite.

    VastaaPoista
  26. joo, mä tiärän....
    Ei helpo olla näin puoleensavetävä ;)

    VastaaPoista
  27. Kirja Elisabeth Taylor on luettu, huolellisesti sivu sivulta.

    Leena on kertonut paljon kirjan sisällöstä, joten en siihen puutu. Pidin kirjasta, vaikka osa asioista oli tietenkin tuttuja nähtyjen elokuvien ja luettujen lehtien kautta.

    Elisabethin värikkäästä ja tapahtumarikkaasta elämästä johtuen kirja tuntui paikoitellen luettelomaiselta. Ajoittain katsoin numeroituja lähdeviitteitä, mutta se häiritsi varsinaista lukemista.

    Selvää on, että Elisabeth eli elämää täysillä ja tunteet vaihtelivat laidasta laitaan. Onnea toivat menestyminen elokuvatähtenä ja vaihtuvat varakkaat puolisot. Pettymyksiä oli kirjan mukaan paljon, niihin Elisabeth haki lohtua alkoholista ja syömisestä.
    Elisabethin elämästä tuntui puuttuvan seesteinen niin sanottu tavallinen elämä.

    Yllätti myös, miten paljon jo 50-luvulla ja siitä eteenpäin lehdistö oli Elisabethin kintereillä. Eurooppaan saman mittaluokan ilmiö on tullut vasta paljon myöhemmin.

    VastaaPoista
  28. Marjatta, olet oikeassa siinä, että Lizin tämän elämänkerran kirjoittaja oli päättänyt tehdä tarkkaa työtä. Hän ei kirjoittanut niin tunteella kuin vaikka Donald Spoti Grace Kellystä. Uskon kuitenkin, että tämä tyyli saa suosiota todellisten elokuvafriikkien keskuudessa, sillä kiveäkään ei jätetty kääntämättä.

    Onneksi Elizabethin persoona oli niin vahva, että se tihkui väkisinkin läpi tekstin, joka pyrki tietopohjaiseen asiallisuuten.

    Minä jään pohtimaan ikuisesti vain sitä, miksi avioliitto vielä Burtonin jälkeen!

    Toivottavasti kuitenkin nautit lukemastasi Marjatta!

    VastaaPoista