keskiviikko 5. lokakuuta 2011

MULTIIN KÄTKETYT

Yksi. Kaksi. Kahdeksan.

Näin alkaa Simon Beckettin jännitysromaani Multiin kätketyt (The Calling of The Grave, Karisto 2011, suomennos Kimmo Lilja).

Jo ensimmäiset sanat antoivat odottaa tasokasta dekkaria. Sitä lupasi myös dekkarille tavattoman kaunis kansi. Yleensä trillerien kannet ovat sietämättömän rumia, vaan ei tässä. Ja kun luin Beckettin tekstiä oikeusantropologi David Hunterista sekä raiskaaja, sarjamurhaaja Jerome Monkista, pidin kovasti Beckettin selkeästä, toimittajan ’äänestä’. Kirjan tempo on loistava, teksti vetävää suunnilleen puoliväliin asti eikä mukaan vyörytetä missään vaiheessa liikaa henkilöitä.


Ja silti. Nyt minä sanon sen lauseen:  Olisin niin kovasti halunnut pitää tästä kirjasta, mutta kun…


Liikumme Dartmoorin sumuisilla nummilla etsimässä murhattujen naisten hautoja, törmäilemme hämähäkin seitteihin, kohtaamme tornipöllöjä, hopeisena välkkyvää sadetta, kuuraisia omenapuita ja etsimme sarjamurhaaja Monkia, joka on paennut vankilasta kahdeksan vuoden jälkeen. Beckettillä on koko upea paketti kasassa sekä vielä vanha ja outo ystävänsä Terry Connors, joka edelleenkään ei osaa olla valehtelematta, mutta silti kirjailija ajaa jossain kohtaa, ehkä sumun takia, pahasti harhaan. Kirjassa on 402 sivua ja vasta sivulla 253 tajusin, miten ennalta-arvattava tämä kirja onkaan. Onko se siis sitä, jos se tapahtuu vasta noin myöhään, en tiedä, mutta varmaa on, että silloin tekstin ote minusta kirposi ja se brittiläinen kauhu, jota odotin, oli hävinnyt murhattujen tyttöjen ruumiiden etsinnässä kuin tornipöllö aamu-usvaan.

Luen todella paljon dekkareita, mutta en ole aiemmin lukenut Beckettiä ja saattaahan olla, että hänen aikaisemmat kirjansa ovat toista tasoa. Häneltä on ilmestynyt tätä ennen Kuoleman anatomia, Luihin kirjoitettu, ja Kuolleiden kuiske, siis aivan mahtavat nimetkin. Nämä kaikki ovat David Hunter –trillereitä ja niitä on julkaistu 27 eri kielellä ja myyty yhteensä yli neljä miljoonaa kappaletta, joten ehkä minä olen väärä tälle kirjalle, eikä kirja olekaan huono. Toivon niin!

Aloin sitten miettiä, mikä eniten minun mielestäni meni pieleen, paitsi ennalta-arvattavuus, niin se on ehdottomasti Jerome Monkin suorastaan groteski hahmo. Monk ei mielestäni aiheuta kauhun väreitä kuin korkeintaan lapsissa! Tätä kirjaa nyt ei kuitenkaan voi suositella lapsille, mutta ehkä niille, jotka eivät pidä perinteisestä dekkarista. Heille, jotka eivät lue Patricia Cornwellia, Tess Gerritseniä, Camilla Läckbergiä tai Peter Jamesia. Tämä kuulu siihen kategoriaan, jossa ovat ’kiltit’ jännityskirjat ja joiden jälkeen yöuni ei kärsi. Samaa sarjaa edustavat mm. Ajattelen sinua kuolemaasi saakka sekä Majakkamestarin tytär. Tosin Majakkamestarin tyttäressä on jotain aidosti viehättävää…johtuneeko Marstrandin saaresta, mutta kuitenkaan, missään näistä ei ole aitoa, psykologista tai muutakaan kauhua, vaan ennemminkin saa nauraa.

Sitten aloin pohtia, että ehkä kirja haluaakin olla vanhanaikainen kummitustarinamurhakirja. Vertasin Johan Theoriniin, mutta ei: Johan Theorin on aivan omaa luokkaansa ja hän onnistuu olemaan oikeasti hirvittävän pelottava: Tuntuu kuin olisi koko ajan Gotlannissa jonkun haudasta nousseen luurangon kuoleman syleilyssä lukiessaan Hämärän hetkeä, Yömyrskyä tai Verikalliota.

Toivon, että tämä kirja on jollekin nummineen, piikkiherneineen ja kanervineen juuri se oikea riippumatta siitä mitä mieltä minä olen. Eihän neljä miljoonaa myytyä kirjaa voi olla osoitus edes nummisumuun harhautuvasta kirjailijasta!

***

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Lumikko Sanna ja Kirsi.

16 kommenttia:

  1. Voi harmi... Siis ihan aluksi: hautausmaat, tornipöllöt, hopeainen sade, kuuraiset omenapuut ja sarjamurhaajakin olisivat voineet viedä minut mukanaan, mutta ennalta-arvattavuus, voi itku!

    Kuten tiedät, olen alkanut lukea dekkareita uudelleen - varovaisesti ja ehkä 1-2 kirjaa vuodessa, mutta kuitenkin. Pidin kovasti Läckbergin Merenneidosta (vaikka siinäkin muuten arvasin, mistä on kyse jo hyvissä ajoin, Se söi minulta kirjan tenhoa aavustuksen, mutta muuten Läckbergillä oli kaikki kohdallaan - minun mukavuusalueeni kirja ihan täysin :)). Ajattelen sinua kuolemaasi saakka piti sisällään hyviä hetkiä, mutta dekkarina en sitä lukenut, pikemminkin herttaisena mustan huumorin kirjana ja ihanana Gotlanti-kuvauksena.

    Olisikohan missään sellaista Midsomerin murhat-tyylistä dekkarikirjaa? Sellaista, joka ei ole lattea eikä ennalta-arvattava, joka ei ole raaka, vaan älyllinen? Ja ennen kaikkea englantilainen. :)

    VastaaPoista
  2. Katja, niin...ja sitten se, että kirjan 'hirviö' on kuin joku Rölli...

    Mereneito on minulle niin täydellinen, aivan yhtä täydellinen kuin Waltersin Kuvanveistäjä. Mutta kuumaa ryhmää on vielä tulossa.

    Sinä olet täydellinen brittilady P.D.Jamesin lukija! Ja sen lisäksi en voi olla mainitsematta amerikkalaista Mary Higgins Clarkia, jota minä ennen en pitänyt minään. Rouva tekee täydellistä työtä ja häneltä joka kolmas kirja jää uniini. Hän ei ole ihan minun tyyppiäni, mutta koukussa olen;-) Sopisi myös sinulle. Voisit kokeilla Clarkilta Kodin Suojassa.

    Minulle P.D.James on tullut liina kesyksi. Alkuaikojen kirjat häneltä...ne olivat jotakin ja sitten ne filmattiin ja poliisina komea Adam D.

    Toisaalta sinulle kyllä sopisi myös brittiläisen dekkariaatelin Minette Walters. Vaikka Häpeänaamio, Kuvanveistäjä ja Pirunkettu.

    Siis tässä tuli nyt kaksi, jotka eivät ole liian raakoja ja ovat brittiläisiä. Ja kolmas onkin sitten USAsta. Kokeile vaikka noita brittiläisiä.

    VastaaPoista
  3. Minette Waltersia luinkin aikoinani ja pidin. Pitää kokeilla P.D. Jamesin alkuajan kirjoja. Kiitos vinkistä. <3

    VastaaPoista
  4. Katja, siis ne alkuajan kirjat ovat hyviä, mutta myös voivat pelottaa sinua. Kokeile silti.

    Luin ensin P.D.Jamesin Kuoleman maun ja kun sitten kirjailija ilmestyi Helsinkiin Kirjojen yöhön seuraavan kirjansa tiimoilta, minä lähdin sitä häneltä signeerattuna ostamaan. Siitä tajuat, miten hyvä hän mielestäni oli. Signeerattu kirja häneltä on suosikkini edelleen ja sen nimi on Totuus ja toiveet. Se oli myös filminä paras.

    Minette Walters on elämäni dekkaristi, mutta hän oli ennen blogia. Häneen liittyy myös kontakti ja pidän hänestä kaikiltaan. Hän on yksi syy kaipuuseeni asua Englannissa meren rannalla...ja hänelläkin on noutaja. Kuvanveistäjän ainakin olen tehnyt häneltä, koska yritän joskus tehdä myös jonkun vanhemman ja rakkaan.

    VastaaPoista
  5. Harmi ettet pitänyt tästä, mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kirja oli ennalta-arvattava. Minä en lue niin paljon dekkareita joten ehkä tämä siksi oli minulle parempi lukukokemus kuin sinulle;)

    VastaaPoista
  6. Sanna, minä en halua olla mikään Jukka Kajava, joten tunnen tuskaa, kun joudun moittimaan toisen työtä, mutta toisaalta, minun pitää voida kertoa, että 'nyt tämä ei ollut minulle mikään elämys.'

    Varmaan minä olen väärä tälle kirjalle, siis nimenomaan tälle, sillä en usko, etteikö Beckett osaisi kirjoittaa. Minusta vain tuo Monkin hahmo on niin korni, etten sanotuksi saa ja koko juonen käsittely. Ehkä tämä on kirjailijalta välityö...

    VastaaPoista
  7. Kun lukee paljon kirjoja ja vaikka yleensä osaa/haluaa pysytellä sillä mukavuusalueellaan, niin on se vaan silti fakta, että aina joskus kohdalle osuu kirja joka ei vaan olekaan sitten mieleinen. Sinä ja minä ollaan aikamoisia dekkarihaita ja yksi isoimpia ärsytyksiä dekkareissa on se liika ennalta-arvattavuus.

    VastaaPoista
  8. ...".mutta kun"...
    siinä minä löpsähdin..
    Ehkä minäkään en tuosta saa/tykkää/jaksa lukea..

    Kansi on kaunis,
    sekin on paljon, kutsuvaa..

    VastaaPoista
  9. Susa, odotin tältä niin paljon. Kaikki tuntui olevan kohdillaan, mutta kun ei, niin ei.

    Ehkä olemme huomaamattamme tulleet hemmotelluiksi laatudekkarien lukijoiksi. Well...vähin mitä pitää olla, on jännitys ja minulle ainakin psykologinen sellainen.

    Kuuman sarjan ykkösosa on jo luettu ja kakkonen on tulossa...

    VastaaPoista
  10. Hanne, tunnen sinut niin, että...;-)

    Kansi on kuin maalaus! Yleensä dekkarien kannet ovat kammottavia.

    VastaaPoista
  11. Leena nyt minun pitää tehdä tunnustus! Luin sen Minette Waltersin Kuvanveistäjän, kun olin lukenut esittelysi täältä, muistaakseni kesällä vai milloin se oli. Odotukseni olivat todella korkeat kirjasta, mutta se oli taas liian ennalta-arvattava minulle! Oliven hahmo oli kiehtova, mutta kirja ei vaan uponnut minuun, siinä oli jotain ylilyöntejä minun mielestäni. Ehkä aika on jotenkin jo ajanut siitä ohi tai sitten olen liian paatunut. Toivottavasti et nyt järkyttynyt tästä tunnustuksestani! Haluaisin kyllä lukea jotain minulle uutta dekkarikirjailijaa. Oletko sinä suositellut minulle joskus Denise Minaa? En ole häneltä mitään lukenut.

    VastaaPoista
  12. Luen todella vähän näitä dekkareita, mutta toki tätä Conrvelliä ja Tess Gerritsiä piti aikoinaan ahmia, pitäisi joskus taas innostua, tosin tämä ei ole jos on vähänkään ennalta arvattava en ala...

    VastaaPoista
  13. Sara, olen jo alkanut tajuta, että kiltin tyttökirjatädin sisällä asuu Kay Scarpettaan hullaantunut julmuutta janoava nainen kuten minä;-) Minullakin tämä puutarhaleena on vain peiterooli!

    No, nyt meni kirjoitusvire. Oi, miksi avasinkaan blogin, olisin painunut suoriksi wordiin...

    Minun mielestäni aika ei aja ikinä ohi edes Agatha Christien dekkareista, Waltersista nyt puhumattakaaan. Miksi ihmeessä minä jaksan aina vain lukea Waltersit uudestaan.

    Järkytyin minä. Sinusta ei ota selvää. Mutta Katjalle Minette on TÄYDELLINEN dekkaristi. Hän on oikeasti herttainen, me vain esitetään;-)

    Olen suositellut sinulle, koska pidät Cornwellista kuten minä. Lue Minan Patricia Meehan -sarjasta kohta mainitsemani, niin minä muistan sitten sinua - tai ainakin unohdan ettet pitänyt Kuvanveistäjästä, jota kokonainen psykologisukupolvi toisensa jälkeen lukee:

    Denise Mina: Veripelto, Sudenhetki ja Viimeinen hengenveto. Kaikki Likeltä ja yksi syy, miksi on ihan pakko päästä Skotlantiin ovat juuri nämä kirjat.

    Apua, mistä löydän nyt inspiraationi!

    VastaaPoista
  14. Mustaleski, Cornwelliltä ja Gerittseniltä on juuri tulossa tai tullut uudet kirjat.

    Minä rentoudun dekkareilla ja brittiläisillä tvsarjoilla, kuten Yorkshiren etsivät.

    VastaaPoista
  15. Minäkin sain vihdoin luettua tämän! Olen lukenut kaikki suomennetut Beckettit, ja tämä oli kyllä heikoin. Taisin silti tykätä vähän enemmän kuin sinä :)

    Linkitin tämän arviosi omani perään (Dekkarimania-blogin puolella).

    VastaaPoista
  16. Lumikko, en voi mitään. Minusta tämä oli niin epäuskottava ja kaikkea. Arvaa odotinko paljon, sillä selvitin kirjailijaa etukäteen ja sitten tämä upea kansikin vielä...

    Kiitos linkityksestä, teen saman sun arvostelulle. Tulen kohta.

    VastaaPoista