sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Sarah Waters: Yövartio

Yhtäkkiä koko kuiva ja kova ja likainen Lontoo tuntui melkein käsittämättömältä. Kujia reunustavat pensasaidat olivat korkeita ja kosteita ja vielä syksylläkin värikylläisiä, ja kun Reggie väisti joskus sivuun päästääkseen toisen auton ohitse, kukat varistivat terälehtiään ikkunasta Vivin helmaan. Valkoinen perhonen lensi autoon ja levitti paperinohuet jauhoiset siipensä selkänojan kaarteella Vivin olkapään vieressä.

Sarah Watersin Yövartio (The Night Watch, Tammi 2007, suomennos Helene Bützow) ei olisi mitenkään voinut jäädä minulta lukematta hänen uusimman teoksensa Parempaa väkeä tarjonneen kirjallisen kliimaksin jälkeen. Siinä missä rakastan lukea sotien välisistä vuosista, ehkä olen jopa jossain elämässä elänyt juuri ’20-luvulla, luen varsin mieluusti myös sotien jälkipyykistä, kuten oli upea Näkemiin taivaassa tai suoraan sodan ajoista, josta suurta tarinaa kertoo Kaikki se valo jota emme näe. Nyt en kuitenkaan vertaa Yövartiota muuhun kuin Parempaa väkeä ja Sarah Watersia korkeintaan Virginia Woolfiin, mikä tosiaankaan ei olekaan ihan vähän.

Yövartio kertoo neljän tai oikeastaan kyllä vähän useammankin nuoren elämästä Lontoossa alkaen vuodesta 1947 ja siirtyen takaumien kautta aina vuoteen 1941 ja loppuen Lontoon rajuihin ilmapommituksiin. Waters selvästi haluaa näyttää, miksi kirjan nuorista tuli heidänlaisiaan, mikä heidät muokkasi. On helppoa lukea vaikka kahden eri aikatason kerrontaa, mutta kun siirrytään vuodesta 1947 vuoteen 1944 ja lopulta 1941, minusta tyylikeino on upea, mutta vaativa: henkilöt rakentuvat kuin peilien kuiskeiksi, joita et lopussa sodan savulta erota. Koska oikeasti tarinassa on muitakin kuin ambulanssikuskina toiminut Kay, tyttöystävänsä Julian kanssa kipuileva Helen, upea Viv ja tämän avioliitossa oleva rakastaja Reggie sekä Vivin veli Duncan, huomasin lukumieleni seuraavan kiihkeimmin Vivin ja Helenin persoonia. Helen muuttui rankimmin. Edes savupatsaat, palopommit ja yövartiot eivät laillistaneet homeeroottista rakkautta, joten kirjan omalla tavallaan säysein, kiltein, tavallisin nainen, muuttuu eniten, ehkä myös kokee rankimmin itsesyytöstensä kautta sekä kielletyn rakkautensa ilon kuin myös petoksensa siinä:

Helen seurasi hänen puuhiaan divaanilta. Se tuntui vieläkin etuoikedelta, tuntui uskomattomalta, että hän sai katsella jotain niin kaunista kuin Julia. Oli ihmeellistä ja hiukan pelottavaakin, että tunti sitten Julia oli maannut hänen sylissään, että Julia oli avannut suunsa ja levittänyt reitensä hänen huulilleen ja kielelleen ja sormilleen. Ja oli käsittämätöntä, että jos Helen nyt nousisi ja mensi Julian luo, hän antautuisi suudeltavaksi...

Tämän Helenin me tapaamme 1941, mutta 1947:

Hän puhui mielipuolisesti sähisten. Mikä Julian oli ollessa, hän sanoi. Julia teki mitä huvitti. Jos Julia kuvitteli, ettei Helen tiennyt, mitä Julia...Kuvitteliko Julia tosiaan - ? Ja niin edelleen. Helen oli puskenut inhottavan virnistelevän vieterinuken aikaisemmin takaisin laatikkoonsa. Nyt se oli ponnahtanut uudestaan esiin, ja sen ääni oli muuttunut Helenin ääneksi.

Niin, minulla Yövartion hurmaa pudotti se, että olisin niin halunnut seurata Helenin muutosta kronologisesti, en puskista yllätettynä. Näin kirjoitettuna Helen vei kaikellaan liikaa huomiota muilta, sillä olin aivan kiinni Helenin persoonassa, vaikka olisi ollut niin paljon muutakin. Viv ja Reggie sen sijaan kokivat niin paljon ennalta-aavistettavaa, että se oli lukijalle tarina tarinassa, mutta kiehtovasti Waters on kääntänyt tunnelmat tarjoten pommituksista uudelleen rakentuvaan Lontooseen myös kaivattua helppoutta, jälleenrakennuksen intoa, hehkua savupatsaiden jälkeen. Missä Helen putosi, siellä Viv vihdoinkin oli kuin päiväperhonen:

Aurinko, lämpö ja ehkä ginikin tekivät Vivin uniseksi. Hän painoi päänsä Reggien olkaa vasten ja...He lauloivat yhdessä raukeasti vanhanaikaista laulua – ”I Can’t Give Anything But Love” ja ”Bye Bye Blackbird.”


Sarah Watersin listasin heti Parempaa väkeä luettuani omiin suosikkikirjailijoihini. Uusimmassaan hän toi minulle etenkin kirjan alussa mieleen Virginia Woolfin: euforiassa aivan tunsin, miten Virginian henki elää ja kasvaa. Parempaa väkeä ei ollut Vuodet Ei vielä, mutta ken elää, hän näkee. Sen sijaan jo Woolfin ensimmäinen romaani Menomatka paljasti tarkalle lukijalle, mitä kirjailija voi tulla myöhemmin maailmalle tarjoamaan ja kaiken huipennus minule olikin sitten Woolfin viimeisin teos. Nyt lukiessani Watersin toista suomennettua teosta, etsin kiihkeästi hänen uusimpansa unenomaisuutta, mutta se piilotteli sodan savun ja parisuhdevaikeuksien kätköissä. Täysin Watersin ’woolfilaisuus’ ei voinut olla poissa, sillä nyanssit olivat tärkeitä, niillä oli roolinsa: korvarenkaan välähdys, poskesta varissut puuteri, siivet liekeissä lentävät kyyhkyset, kristallikiteen säihke katukiveyksestä...

Meillä on muistokirjoituksen suhteen vain yksi toive, eli suuren T.E.Lawrencen sanoin me ”otimme ihmisen kohtalon omiin käsiimme ja kirjoitimme tahtomme tähdin taivaankanteen.”

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Katja/Lumiomena  Sanna/Luettua  Kirjakaapin kummitus  Laura/Lukuisa  Irene/Kingiä, kahvia ja empatiaa  Linnea/Kujerruksia  Annika/Rakkaudesta kirjoihin

27 kommenttia:

  1. Kiva, että luit tämä. Minulle tämä on Watersin paras kirja juuri rakenteensa vuoksi. Parempaa väkeä yltää kyllä lähelle, mutta Watersin romaanien joukossa se on ehkä tavanomaisin, mikä ei tarkoita huonoa (päinvastoin, kirja tullee olemaan minulla suosikkien joukossa vuoden lopulla), vaan sitä että Watersilta olen tottunut odottamaan jippoja. No, Waters taitaa kaikenlaisen kerronnan ja jokainen lukemani Watersin kirja on ollut elämys. Waters onkin noussut yhdeksi suosikkikirjailijaksi. Miten hän taitaakin nämä aikakaudet, historian muovaamat muutokset ihmisissä?

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sinähän tätä minulle suosittelitkin. Minulle tämä olisi ollut esileikkiä kirjaan Parempaa väkeä ellen olisi jo viimeisintä suomennosta lukenut ennen tätä.Parmapaa väkeä on minullakin kuumassa sarjassa loppuvuodesta enkä usko, että sitä muuttaa enää mikään. Hän on erinomainen ajankuvaaja, mutta myös vaikuttava psykologinen näkemys ihmisluonteisiin niin hyvässä kuin pahassa.Kiitos vinkistä <3

      Poista
  2. Mukavaa, että sinäkin innostuit Watersista! Yövartio oli minun eka kirjani häneltä, ja se oli minusta hyvä, mutta se ei vielä hurmannut minua. Vieras kartanossa ja Silmänkääntäjä ovatkin sitten ihan mun juttujani, niissä on hieman erilainen viba kuin Yövartiossa ja Parempaa väkeä-uutukaisessa. Vaikka uusin ei minua vakuuttanutkaan, odotan kyllä yhä innolla naisen tuotantoa lisää. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, oli västämätöntä, että luettunai mitä Parempaa väkeä käsittelee, en ohita kirjaa. Joten tässä sitä nyt sitten ollaan Watersin fanina. Luen tästä lähin jokainen Watersin, mutta milloin nyt syysadon aikaan ehdin hänen muihin varhaisempiin töihinsä, onkin sitten jo toinen juttu. Tämän valitsin Katjan suosituksesta, ei yhtään huono, mutta minulle ei ihan Parempaa väkeä. Miltei henkeä salåpasi kun luin sitä ja aloin kokea woolfilaisuutta...

      Poista
  3. Kiinnostavia nämä Watersit. Täytyy hankkia ne käsiini. Pidin niin kovasti Vieras kartanossa -romaanista, että tekee mieli lukea häntä enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, mahdanko toistaa nyt itseäni: Minusta tuntuu, että pitäisit! Luen Vieras kartanossa heti kun ehdin, vaikka sen kirjan kansi ottikin niin vastaan...se kirkuva nainen siinä kannen kulmassa halvensi mielestäni teoksen kokonaisuutta, mutta minä olenkin kuvafriikki;)

      Poista
    2. Ja minä taas ostin koko kirjan kannen takia :-D

      Poista
    3. Saila, vähän aikaa kävi tyhjää, sillä pidän Yövartion kannesta, mutta sitten tajusin, että tarkoititkin Vieras kartanossa;) No, kyllä minä sen silti luen. Olen oikeastaan aika kuumeessa nyt Watersiin ja kaikki muu tuntuu turhalta. Pidän lokakuussa pitkän loman ja taidan ottaa lomakirjaksi Vieras kartanossa.

      Näin nämä menevät. Joka vuosi olen pitänyt Valitse Kaunein Kirjan Kansi -kisan ja oma suosikkini on tainnut jäädä aina kakkoseksi tai kolmoseksi. Onneski saan sentään valita ehdokkaat;)

      Poista
  4. En lukenut juttuasi vielä, sillä mulla on tämä hyllyssä odottamassa... Palajan myöhemmin! <3

    VastaaPoista
  5. Hieno kirjoitus!

    Minulla on kaikki Watersit vielä lukematta ja tavallaan säästelen niitä koska olen aivan varma että ne ovat ihania lukukokemuksia. Nyt minulla on kuitenkin uusin lainassa joten aloitan tutustumisen siitä, innolla jo odotan! Sama tuon mainitsemasi Näkemiin taivaassa kanssa, pikkaisen säästelen ja käyn aina välillä sitä hiplaamassa tuolla kirjapinossa. On niin suloisen kutkuttava tunne kun jotain sellaista on odottamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, kiitos <3

      Ihan kateeksi käy, sillä minulta osa parhautta on jo ohi. Minäkin säästelen erästä Shriverin tiiliskiveä ja yhtä kotimaista vanhempaa. Nuo rakkaat otetaan lukuun, kun ei ole kiirus minnekään. Hyvä, että aloitat uusimmasta. Muut voivat olla eri mieltä tai eivät, mutta minä innostuin juuri Parempaa väkeä takia niin Watersista. Jos muistat, vinkkaa minulle kun olet kirjoittanut siitä. Yritän rollata usein, mitä muut lukevat, mutta nyt on säilmömis- ja visiittisuma. Oih, Näkemiin taivaassa yllätti minut täysin! On ihana tunne, kun arvaa, että pinossa on jotain todella herkullista;)

      Poista
  6. Komppaan Janea, kaikki Watersit lukematta. Jos Silmänkääntäjä on se josta on tehty elokuva, niin kiinnostukseni heräsi.
    Meidän koti alkaa pikkuhiljaa muotoutua uudeksi keittiötä myöten, joten kiireitä on pitänyt. Siinä samalla on lukemattomien kirjojen pino pienentynyt, ainakin vähän. Se oli paljon pienempi, mutta sain sitten yllättäen arvontapaketin, jossa on pitkäksi aikaa lukemista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, miten minusta tuntuu, että sinä pitäisit Watersista...

      No kun ei mitään kuvia näe rempasta, niin paha kommentoida;) Minulla on niin kiireistä, että yhtäkkiä en tiedä miten olisin. Yöt sitten valvon ja luen. Mistä tulee isoja arvontapaektteja? Onnea <3

      Poista
  7. Minulle tämä Yövartio oli aikanaan jotenkin vaikea, ehkä luin sen väärään aikaan sillä lähinnä ahdistuin ja silloin on hankalampi keskittyä. Enpä ole sen jälkeen lukenut Watersilta mitään muuta, ehkä pitäisi rohkaistua, sillä ei tämä huono ollut missään nimessä mutta omissa muistikuvissani niin kovin lohduton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kirjan oikea-aikaisuus on yksi asia, joka toisinaan mietityttää. Voositi kokeilla nyt Watersin uusinta eli Parempaa väkeä.

      Poista
  8. Minä luin keväällä tämän mutta en kirjoittanut siitä koskaan blogiin koska en ihan hirveästi pitänyt siitä... en keksinyt oikein mitään sanottavaa. Nyt luen juuri Parempaa väkeä ja toivon että lukukokemus olisi tällä kertaa parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, Parempaa väkeä on aika erilianen tarina ja minusta Yövartiota lahjakkaampi eli Waters taitaa kirjailijana kasvaa. Joku taas kirjoittaa loistavan esikoisen ja sen jälkeen vain tavanomaisuutta. Woolf myös kasvoi kirjailijuutensa myötä.

      Olen tänä vuonna lukenut (lue: tuhlannut aikaani) lukemalla kirjoja, joista minulla ei ole ollut mitään sanottavaa.

      Uskon, että Parempaa väkeä toimii sinulla vaikuttavammin. R. lukee sitä nyt.

      Poista
  9. Taitaa olla minulle ihan vieras koko Waters. Jos suinkin pääsen kirjastoon, taidan ottaa hänet luettavakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, mitä jos kokeilisit uusinta eli Parempaa väkeä. Suosittelen koko Watersia!

      Poista
  10. Lukematta ovat Watersit - mutta kiinnostavat kyllä kovasti - ainakin tämän analyysisi jälkeen:)
    Mukavaa sunnuntai-iltaa ja kesän jatkoa. Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, suosittelen.

      Kiitos samoin uutta kaunista viikkoa sinulle <3

      Poista
  11. Kylläpä kirjoitat hienosti Yövartiosta! Romaaninsa aikaa Waters kuvaa hienon kiinnostavasti. Parempaa väkeä on minulla vielä lukematta, mutta jospa se joskus käsiini päätyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos <3 Nimenomaan juuri niin: Ajankuva on täydellinen. Pidin kovasti Parempaa väkeä teoksesta, joten taisin aloittaa Watersin just minulle oiekasta teoksesta.

      Poista
  12. Vai niin, että Waters lumoaa. Pitänee tutustua, kun luottotyypit mukana kommentoimassa :)!

    VastaaPoista
  13. Oi, Helen ja Julia olivat minunkin suosikkejani! Kumpa teos olisikin keskittynyt vain heihin...

    <3

    VastaaPoista