LYHYESTI SINUHESTA

Sain sähköpostilleni viestin: "Dear Nefernefernefer! Kärpässieni poltti ruumistani ja noidankukan mehu nytkäytteli jäseniäni kaislaneitojen kahlatessa alastomina kuunpaisteessa tummassa vedessä, nuorin, notkein vartaloin.” Dr. Sinuhe

Tiesin heti, että nuoruudenrakkauteni oli löytänyt minut 34 vuoden jälkeen, sillä olin 16 -vuotiaana saanut saman tekstin kirjeessä. Sama sähkö kävi lävitseni. Sama ikävä huuhtoi ylitseni. Olin taas Nefernefernefer ja vain Sinuhella oli polku minuun.

Tapaus on hyvä osoitus siitä, kuinka ajatonta ja rohkeaa Sinuhen teksti on. Se vetosi jo vuosikymmeniä sitten teini-ikäisiin ja aikuisiin ja mikään ei ole Sinuhea jalustaltaan kaatanut. Itse luin Sinuheni varhaisteininä peiton alla taskulampun valossa, sillä olin valvottujen nukkumaanmenoaikojen uhri. Siellä täkin alla syntyi uskomaton kiinnostukseni Egyptiin, historiaan ja yleensä Waltarin teksteihin. Kaikkiin lukioesitelmiini niin äidinkielen tunneilla kuin kielten tunneilla sain 'ympättyä' rakkaan Sinuheni. Ah, olisivatpa nuo silloiset omat käännökseni vielä tallessa!, sillä minähän aloitin ja päätin esitelmät Sinuhe-sitaatteihin aivan kielestä riippumatta. Sanomattakin lienee selviö, että sinuhelaisin siivin kiidin laudaturiin äidinkielen yo-kokeessa.

Sinuhe inspiroi minua historialliseen kirjallisuuteen ja luonnollisesti kaikkien Waltarin teosten lukemiseen. Sinuhelaisia sitaatteja on käytetty lukuisiin pakinoihin ja novelleihin kuin myös erilaisten tapahtumien juhlapuheisiin. Sinuhe on valvottanut valoisia suviöitä ja Sinuhen takia jätin turkoosein koristellut huoneeni ja kuljen Theban kaduilla rannerenkaat kilisten ja vihreät silmäni kosteina etsien...

No, mitäkö vastasin Sinuhelle...

Ehkä vastasin: ”Sydämeni on yhä nuori ja kukkii sinusta kuullessaan ja vuodet, jotka erottavat meitä, ovat olleet pitkiä eikä näiden vuosien aikana ole kulunut päivääkään, jona en olisi kuiskannut tuuleen nimeäsi ja jokaisen haukan mukana olen lähettänyt tervehdykseni sinulle ja joka aamu olen herännyt kuiskaten sinun nimeäsi.”

Tai ehkä: "Pysähdy vesikello juoksustasi ja vesi lakkaa virtaamasta, sillä tämä hetki on hyvä enkä soisi enää ajan kuluvan, jotta tämä hetki ei koskaan menisi ohitse. ”

Vaan Muti sekaantuu asioihimme ja kirjoittaa Sinuhelle: ” Enkö tuhannesti varoittanut sinua, Sinuhe, ettet miehisen luontosi takia panisi päätäsi silmukkaan, mutta miehet ovat kuurompia kuin kivet. Totisesti olet jo hakannut kylliksi päätäsi seinään, herrani Sinuhe ja sinun on aika rauhoittua ja viettää viisaan elämää, kunnes tuo pieni kapine, jonka miehet piilottavat esivaatteensa alle, ei enää häiritse sinua ja nosta kuumetta päähäsi.”

Päivän kuumimmalla hetkellä Sykomori pensaan varjoon levähtää nainen jaloissaan kullatut sandaalit. Hänen silmänsä ovat vihreämmät kuin Niili ja käsissään hän ajatuksiinsa vajonneena pitelee turkoosikivistä sormusta, jonka poimi Theban kadun pölystä. Mutta yksi turkoosi on kadonnut…

Nefernefernefer