Jos joku olisi sanonut minulle pari vuotta sitten, että laitan ylleni jotain pinkkiä, olisin nauranut. En sietänyt talossani mitään pinkkiä. Vain joillekin ruusuille soin puutarhassani armon elää. Pinkki oli inhokkivärini!
Vaan maailma muuttuu ja minä sen mukana. Tämä on varmaan se dementian ensimmäinen vaihe, tämä pinkkihulluus. Ensin taloon alkoi tulla pinkkejä pyyhkeitä, sitten pinkkejä asusteita, scillatkin istutin puutarhaani pinkkeinä heti, kun niitä harvinaisuuksia löysin, makkarin tapetissa käynnöstävät pinkit kukat, miehelleni ostin pinkkiraidallisen kravatin, että hän sopisi seuraani, kynttilät ovat pinkkiä, tallilla tapaan ensiksi pienen pinkin ponin ja sitten vasta ihanaisen issikkani, ratsulleni kelpaa vain pinkki suka...ostin pinkit loaferit ja kumpparit, juon kuohuviinini pinkistä lasista...
Otin muutamia kuvia, joista näette dementiani edistymisasteen. Itse asiassa otin niitä todella paljon, mutta yritän pidättyä laittamasta niitä kaikkia. Miten voi olla pukeutumatta pinkkiin, kun näillä vuosilla saa eka kerran kuulla olevansa söpö ja suloinen! Miehet ovat ne, jotka ihastuvat softeihin väreihin. Ennen olin jääkuningatar, nyt söpöläinen. Miehet ovat arkoja eläimiä,vaikka välillä machoilevatkin, ja he kaipaavat softeja naisia, joten suokaamme heille edes suloisuuden harha!
Mulla oli ennen paljon pinkkiä, nyt vain ihan vähän kuten pari puseroa ja sitten pyyheliinoja.Ja sitten mulla on niitä aniliininpunaisia, joita oli siinä kollaasissani. Nyt kun katoin tuota pöytääsi, niin tuli jonkinlainen pinkki himo taas!
VastaaPoistaJael, tähän himoon lienee sallittua sukeltaa - syvälle!
VastaaPoistaIhana suloisuuden harha ;) Pinkki pukee sinua oikeasti hyvin. Itse näytän siinä joulupossulta, pitää olla juuri oikea vähän murrettu sävy joka sopii..
VastaaPoistaAnne, mutta sinä voit käyttää sitä herkullista softia lilaa, jossa näytät Kuningattarelta!
VastaaPoistaMiesten koko elämä on yksi harha;-)