Minä hymyilen, sillä en saata olla hymyilemättä.Tämä ei ole vain huulten hymyä,
sillä tämä hymy karkaa aina silmiini saakka,
säihkyy sieltä niin, että kaikki kysyvät:
Mitä ihanaa sinulle on tapahtunut?
Hymyni saa poskipääni hehkumaan
lanteeni keinumaan,
paljastaa niskani suudelmillesi.
Nyt kaikki arvaavat:
Sinä eilen minussa. Minä eilen sinussa.
Rakkauden kemiaa. Hellyyden matematiikkaa.
Syyskuu!
- Leena Lumi -
Upea kuva sinusta, osaat kyllä poseeramisen taidon Leena!
VastaaPoistaKiitos Jael! Tämä on vain 'kypsän' naisen revanssia, kun aikanaan en uskaltautunut mallin uralle, vaan valitsin turvallisemman ja tylsemmän tien. Kamera saa minut leikkimään...ja joskus tuleen.
VastaaPoistaIhmettelen: Miten en ennen ole huomannut tummanpunaisten gladiolusten hurmaa. Jael, maalaa kimppu gladioluksia!
Gladioluksissa on 'sita jotain'!
VastaaPoistaBlogisi on ihana ja olen todella iloinen etta taman loysin.
Tuo mahtava lause Ruth Rendellin kirjasta on alkuperaltaan muualta:
"We're all in the gutter, but some of us are looking at the stars"
Oscar Wilde in Lady Windermere's Fan.
S., sinä toinen hulluna gladioluksiin, ei täällä aina ole näin villiä, sillä tarkoitus olisi olla kirjallinen blogi;-)
VastaaPoistaKIITOS, ETTÄ KERROIT TUON LAUSEEN ALKUPERÄN, SITÄ EI OLE MAINITTU DEKKARISSA VEDEN LUMO (THE WATER'S LOVELY) VAAN SE ON VAIN ANNETTU SYRJÄYTYNEELLE FOWLERILLE SANOTTAVAKSI. NYT VOIN KORJATA KOKO HOMMAN, TUOHAN ON MINUN PROFIILISSAKIN JA EHKÄ MYÖS HIEMAN VÄÄRIN...
Kyllä oli hyvä, että toisemme löysimme!
En tiedä jos osaan....
VastaaPoistaMikä hymy ja mikä runo... Molemissa sitä jotain, valoittavaa.
VastaaPoistaHieno tunnelma kuvassa, vesikin lainehtii ympärilläsi. Värit ovat hehkuvia, kuten sinäkin.
VastaaPoistaJael, sinä osaat.
VastaaPoistaAnne, tämä on Joutsenlaulua nyt;-)
Sooloilija, arvasit oikein, sillä tunnelma tuli ja sytyin kameralle ja tietty tuo vesi innoitti minua. Värit yllättivät minutkin ja lainasivat hetkeksi hehkunsa minulle. Sinulla on pistämätön 'silmä'.
Mieleeni kuvasta tuli maalaus, johon innoitusta Gallen-Kallela sai ollessaan tuoreen Mary-vaimonsa kanssa häämatkalla Kainuussa.
VastaaPoistaSuurin osa luonnoksista syntyi matkalla, mutta lopullinen teos valmistui Helsingissä, taiteilijan ateljeessa Malmilla.
Luonnosten ohella on säilynyt pino valokuvia, joissa Ainon mallina toiminut Gallen-Kallelan vaimo Mary Slöör juoksentelee
rantavedessä ja pärskyttää vettä sanoen varmaan hei, johon Akseli hei.
Taiteen kapinallista siteeraten:
"Se hyöty, jonka saan ryhtymällä työskentelemään taiteen monilla eri alueilla on vähäinen, mutta pienessä vasta-alkavassa
maassa oma-aloitteisuudella ja virikkeillä on suuri merkitys... Ja lopuksi, ei se ole vain taide, jota kaikella tällä palvelen.
Taidehan on elämä, uskonto - kaikki."
Akseli, minä vähän innostuin eilen. Joskus kamera saa minut leikkimään, mutta varmaan tuosta tulee mieleen vähän kalevalaista naista tai sitten kelttiläisyyttä. Syy kaikkeen on villi vereni ja nuo verenpunaiset galadiolukset. Halusin myös heittäytyä selälleni veteen ja heittää kukat ympärilleni, silloin mustan hameen helmat olisivat kelluneet yhtä kohtalokkaasti kuin minä...,mutta mieheni piti sitä outona. Hän onkin hämäläinen, eikä ymmärtänyt kuinka kaunista se olisi ollut...
VastaaPoistaTaide on kaikki!