maanantai 11. helmikuuta 2013

Colin Duriez: Legenda nimeltä J.R.R.Tolkien


”Kysymys tarinoiden alkuperästä…on kysymys kielen ja mielen alkuperästä.”

Alkaessani lukea Colin Duriezin teosta Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien (J.R.R.Tolkien. The making of a Legend, Minerva 2013, suomennos Jere Saarainen) en tajunnut mihin ryhdyin, sillä koska olen hulluna kieleen ja historiaan sekä aina nälässä kirjailijaelämänkertoihin, putosin kirjan lukemattomiin nyansseihin nautiskellen, mutta ylettömän tarkkana. Tätä kirjaa ei ole tehty hotkittavaksi, vaan hitaasti nautittavaksi. En ole oikeastaan yhtään kallellani fantasiaan, mutta myönnän katsoneeni ja nauttineeni elokuvasta Taru sormusten herrasta uskomattoman paljon. Kun nyt sain syventyä tarinan kirjoittajan elämään ja niihin yksityiskohtiin, joista kaikki on syntynyt, tajusin kohdanneeni sekä Gandalfin että jollain tavalla myös H.C.Andersenin, joka on minuun eniten vaikuttanut lastenkirjailija ikinä. Sanomattakin on selvää, että kohtasin myös Oxfordin yliopiston muinais- ja keskiajan englannin professorin, jota saamme kiittää Taru sormusten herra –trilogiasta.

Kohtasin myös miehen, joka uskoo keijuihin, sillä hän kertoi St. Andrewsin yleisölleen, että keijukaistarinat kertoivat asiasta nimeltä faerie”valtakunnasta tai tilasta, jossa keijukaiset ovat olemassa.”

Tapasin miehen, joka kaipasi kadonnutta tietoisuutta, vanhaa ajattelun, mielikuvituksen ja uskon yhteenliittymistä. Myytti ja tarina sisältyivät hänen mukaansa kieleen itseensä. Tolkien kaipasi aina puita, puutarhoja, hiljaisuutta ja vierasti nykyajan tekniikkaa ja teollisuutta ja kutsui teollisuuden saasteita örkeiksi.

Kiinnostus kieliin oli Tolkienille miltei rajatonta, mutta hänen luomaansa haltiakieleen lienevät eniten vaikuttaneet wales ja myöhemmin suomi. Mielikuvituskieli johti Ronaldin lopulta Keskimaan syntyyn. Kielen käyttäjiä olivat mm. hobitit, haltiat, örkit ja entit. Vaimonsa Edithin mieliksi hän kirjoitti runon "Goblin Feet", jossa pikuruiset lampuin varustautuneet keijukais-menninkäiset ja lentävät ”pyrähdyshiiret” (”flittermice”) liikkuvat iltahämärissä kukkien ja puiden seassa. Kun luen tällaista aivan tunnen siirtyväni toiseen todellisuuteen…ja kaipaan kadonnutta tietoisuutta.

John Ronald Reuel Tolkien avioitui Edithinsä kanssa maaliskuussa 1916 ja heille syntyi neljä lasta, joiden jokaisen nimeen sukupuolesta välittämättä tuli nimi ”Reuel”, joka tarkoittaa ”Herran ystävää.” Ronald oli syvästi uskonnollinen katolinen ja myös Edith kääntyi lopulta juuri ennen vihkimistä samaan uskoon.  Nyt alkoi liitto, jossa kohtasivat Ronaldin hienon haltiatarinan Lúthien ja Beren. Nyt Ronald sai toteuttaa perheihmistä itsessään ja monessa näkyi, miten koti oli hänelle tärkeä, vaikka yliopisto olikin hänen reviiriään ja koti Edithin. Kun perheeseen syntyi toinen lapsi Michael, perhe vietti joulun Oxfordissa ja tällöin Tolkien aloitti viehättävän tavan antaa lapsille kirjeitä joulupukilta. Hän myös kertoi lapsilleen paljon satuja ja lapset saivatkin olla ensimmäisiä, jotka kuulivat vaikka Bilbo Reppulista ja Klonkusta.

Ensimmäinen ja toinen maailmansota mullistivat myös Tolkienin perheen elämää, oli paljon muuttoja, myös sairautta, mutta yhteishenki oli vahva. Kirjan todella kiinnostavaa antia ovatkin kielen käsittelyn lisäksi kuvaukset perheen elämästä sekä lukuisat tuon ajan kuuluisuudet Tolkienin ystävistä, kuten vaikkapa T.H.Auden, Charles Williams, T.S.Eliot ja etenkin C.S.Lewis.

Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien on todella antoisa. Jos jotain olisin kaivannut lisää, se olisi ollut kuvia. Kuvittihan Tolkien lahjakkaasti omia tarinoitaan ja varmaan perheestäkin on runsaasti valokuvia. Kirja on tarkka elämänkerta aina Tolkienin syntymästä 1892 hänen kuolemaansa 1973. Kuin olisi kulkenut suuren fantasiakirjailijan ja kielentutkijan jalanjäljissä…tämä kirja käy hyvin oppaaksi, jos todella aikoo lähteä tuolle matkalle. Fantasiakirjallisuuden ystävälle tämä on avain koko Tolkienin Sormusten herraan, jota oli jo 2007 myyty yli 150 000 miljoonaa kappaletta, jos monen osan painoksia pidetään yhtenä. Kielestä ja historiasta kiinnostuneelle kirjalla on oma painoarvonsa, jossa menneen maailman Oxford ei jää vähäisimmäksi kokemukseksi.

Suuri menestys yllätti itse kirjailijankin, mutta vähitellen Tolkien tajusi tieteellisen työnsä ja akateemisten saavutustensa jäävän hänen luomansa fiktion varjoon. Kun Tolkien matkusti Belgiaan vastaanottamaan Liègen yliopiston kunniatohtorin arvonimeä, hänet esiteltiin sanoin ”le createur de M. Bilbo Baggins” eli ”herra Bilbo Reppulin luoja”.

Pohjois-Oxfordin Wolvercoten hautausmaalta löytyy hautakivi, johon on kaiverrettu teksti, joka viittaa tarinaan Berenistä ja Lúthienista:

EDITH MARY TOLKIEN
     LUTHIEN
     1889-1971
JOHN RONALD
REUEL TOLKIEN
     BEREN
     1892-1973

“Tarinani kietoutuvat toisiinsa kuin lumihiutaleet.”


*****


Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Maija

34 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa! Voisin lukea tämän juuri tuon kielen ja historian takia.
    Minä en tykännyt kovinkaan Sormusten herrasta elokuvina, mutta kirjoista tykkään kovasti. Suosittelin sitä eräälle kielten "tutkija" ystävälleni, mutta hämmästyksekseni hän ei kamalasti innostunut. Tosin täytyy myöntää, kun katselen ja kuuntelen kaikkia niitä Sormusten herra-faneja ja heidän ääretöntä innostusta ja perehtymistä, niin en minäkään heihin verrattuna niin hirmuisen innostunut ehkä olekaan.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tämä on!

      No pidän minäkin enemmän vaikka elokuvasta Suklaata iholla, mutta hämmästyin, että innostuin siitä sittenkin;-) Minä en ole yhtään omasta mielestäni fantasiatyyppiä, mutta kun sitten on sellainen sana kuin mytlogia...kaikki keltit ja gootit etc. ja minua viedään lujaa. Eli kai sitten on jotain taipumusta tällaiseenkin.

      Tyttäreni on aika innostunut ja kai minä menin siinä virran mukana. Tämä kirja on todella kiinnostava, jos kiinnostaa kieli, historia ja huomattavan kirjailijan yksityiselämä. Samalla tietysti luotsataan, miten huimasti myynyt trilogia syntyy...

      Poista
  2. En ole nähnyt yhtäkään niistä Tolkienin kirjojen pohjalta tehtyjä elokuvia,mutta tuota kirjaa itse Tolkienista olisi mielenkiintoista lukea.Reul....minulla oli nuorena hyvä sen niminen Etelä-Afrikasta kotoisin oleva kaveri ja sen jälkeen en olekaan tavannut ketään Reuel-nimistä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, pitäisit varmasti. Tolkienin perheessä oli viisi, joiden nimi oli Reuel.

      Poista
  3. Mielenkiintoista! Muistankin lukeneeni jostain, että Tolkien ja C. S. Lewis olivat ystäviä, toinen vaikutti katolisella puolella, toinen oli anglikaani. Miten upeaa olisikaan ollut olla kärpäsenä katossa näiden nerojen juttuja kuuntelemassa. Molemmat ovat siunattuja niin runsaalla mielikuvituksella, tarinankerrontataidoilla... Oi. En ole varma, onko minulla aikaa tälle, mutta nyökyttelen erittäin hyväksyvästi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, juuri niin. Itseasiassa Lewis ei ollut kovinkaan uskonnollinen, mutta Tolkienin myötä hänen ajatuksensa muuttuivat. Ja kun heillä oli niitä seurojansa, joissa oli pääjäseniä ja sitten niitä, jotka eivät olleet aivan ytimessä...Eräs ei jaksanut enää kuunnella, kun Tolkien luki aina uusia lukujaan ja hän esti sen veto-oikeudellaan, mutta ei siitä mitään riitaa tullut.

      Poista
  4. Kiitos Leena! Kiinnostavaa! Sitä paitsi teet hurjan hyvän työn hirmuisen usein; kerrot tällaisista tapauksista niin perusteellisesti, että jos ei jaksaisi kirjaa itse lukea, saa sinun kauttasi jo hyvän, kattavan kuvan etenkin henkilöhistorioista!

    Minua kiinnostavat vanhat asiat. Kirjailijoiden elämät. Kieli, sen synty. Pitänee siis tutustua tähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kirjailija Raili Mikkanen on sanonut samaa, että olen perusteellinen, mutta niin on hänkin;-)

      ...ikinä en kerro kaikkea, vaikka sellaisenkin tiivistelmän voisi tehdä;-)

      Niin minuakin. Ja miten vähän tulee kirjailijoiden elämänkertoja. Kiinnostavien kirjailijoiden. Tässä on tosi paljon kielestä...ja myös Kalevalasta.

      Poista
  5. Varmasti hyvinkin mielenkiintoista luettavaa. En sit tiedä kumpaa olen enemmän, Taru sormusten herrasta-ikifani vai Tolkien-fani...Kävimme muutama viikko sitten tyttäreni kanssa katsomassa Hobitin ja lausahdin siinä lopputekstejä katsoessamme miten mahtavaa on elää just nyt ja nähdä nuo loistavat filmatisoinnit kirjoista,jotka tulivat tutuiksi ja rakkaiksi jo teini-ikäisenä kaukaisella 80-luvulla ja jotka olen lukenut moneen,moneen kertaan. Odotin kirjojen arvoisia elokuvia kauan aikaa ja nyt vasta aika - ja tekninen osaaminen- ylsivät kirjojen tasolle. Melkein poikkeuksetta kirjan jälkeen nähty elokuva on pettymys, mutta ei tässä tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, edessäni on Hesarin juttu 14.12.2012 Hobitti - Koliulotteisena kolmena elokuvana. Sivun juttu. Sinä olet sen sitten nähnyt.

      Huomasin ja ymmärsin, että Peter Jackson on tehnyt ihmeitä.

      Että sinä olet lukenut Tolkienia jo teininä...Minä luin silloin Waltaria!

      Poista
    2. Kyllä mä luin Waltariakin,koko tuotannon itse asiassa;)

      Poista
    3. Sama täällä: Luin kaiken häneltä ja siinen aikaan myös venäläiset klassikot ja paljon Nerudaa, Seljaa, Meriluotoa...,mutta Waltari ylitse kaiken.

      Sinähän olet ehtinyt lukea todella, todella paljon!

      Poista
  6. Kaikki (!) paksut Tolkien-kirjat luin noin vuonna 1978.

    P.S.
    ja nyt kerron ihan sinua varten kirjoitetusta kirjasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tosi...

      Ei, ei kiitos nyt. Kevään puutarhakirjat saapuvat ja muutenkin on kiirus.

      Poista
  7. Oletko huomannut, että keskiviikkona on Jyväskylän yliopistolla puhumassa Kersti Juva aiheena "Charles Dickensin arkielämän sankarit ja konnat"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, en. Minulle ei tule enää Keskisuomalaista, vaan Helsingin sanomat.

      Kiitos tiedosta!

      Poista
  8. Olen aina pitänyt siitä, että joku lukee minulle ääneen. Kun Taru sormusten herrasta -käännökset alkoivat ilmestyä, emme pystyneet poikaystäväni kanssa päättämään kumpi saa lukea kirjan ensin. Lopputuloksena hän luki minulle kaikki kirjat ääneen, siinä oli iltasatuja pitkäksi aikaa :) Kiitos Tolkien!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, ja minä taas luen mielelläni ääneen, ensin lapsille ja nyt miehelleni. Kun R. alkoi lukea Austerin Talvipäiväkirjaa, hän totesi, että kokee sen nyt toistamiseen, sillä olin lukenut melkein koko kirjan hänelle.

      Oi miten tunnelmallista! Ja jotenkin Tolkienin mytologia sopii erityisen hyvin ääneen luettavaksi. Kiitos Tolkien!

      Poista
  9. Olen Tolkien-fani ja fantasia-fani :).
    Täytyy lukea tämä kirja.
    Kiitos Tolkien ja kiitos Leena :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, sitten ehdottomasti sinun kirjasi. Tämä on nyt mukana arvonnassani.

      Ole hyvä♥ Ja kiitos Tolkien!

      Poista
  10. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tämä kirja täytyy lukea hitaasti. Yksityiskohtia on niin paljon, ettei nopeasta lukemisesta tulisikaan mitään. Mukavaa, että nautit tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, minulta meni tässä kauan, eikä tähän voinut ottaa mitään muuta kirjaa sivuun kakkosluettavaksi.

      No, minussa elää sellainen kieltä ja historiaa koskevien yksityiskohtien hamuaja eli tämä oli just kirja minulle. Ja alkoi tuntua, että ei voi kuolla ennen kuin on ollut viikon Oxfordissa;-)

      Poista
  11. Tämä kirja on ihan pakko lukea. Minä olen rakastanut Tolkienin kirjoja ja hänen luomaansa maailmaa niin kauan kuin muistan. Yhden hänen elämäkertansa olen jo lukenut, mutta tämä kuulosti jotenkin... no taianomaisemmalta.

    Taru sormusten herrasta elokuvasta en oikein pitänyt. Miten elokuvissa voidaankin rymistellä niin paljon, että melkein kaikki nyanssit ja hienovireiset vihjeet saadaan kadotettua metelin alle ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, tämä on taikaa...Hyvin pikkutarkka, mutta sitä juuri kaipasinkin. Halusin tutustua mieheen hänen mytoligiansa takana. Tyttäreni on Tolkien -fani, minä olen myöhäisherännyt.

      Voi, voi, kun minä pidin, mutta olet oikessa: Vähemmällä rumistelyllä se olisi ollut enemmän Tolkieniä, sillä hän piti hiljaisuudesta. Miksi kaikissa nykyajan leffoissa on niin kova meno? Oletetaanko, että nuoret eivät muuten kiinnostu!

      Poista
  12. Ihana tuo kohta: 'Mies, joka uskoi keijuihin' <3

    Taru sormusten herrasta-trilogia on ollut vanhempiani kirjahyllyssä pitkään, pitkään. Välillä olen ottanut kirjan luettavakseni, mutta jo ensi sivujen jälkeen kirja on palautunut hyllyyn. Ehkäpä tämä kirja auttaisi saamaan otteen Tolkienin ajatuksista ja hänen luomastaan fantasiamaailmasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, ja kuvittele pienet 'pyrähdyshiiret';-)

      Tämä taustoittaa koko hänen trilogiaansa, on kuin avain siihen.

      Poista
  13. Tuota en olekaan lukenut. Kiitos, kun kerrot siitä. Tolkienin ystäville:

    Täältä löytyy vielä kuva Tolkienin perheestä. Se on todella ihana kuva. Edith on vielä nuori ja kaunis. Hehän tutustuivat toisiinsa jo teini-ikäisinä. Varmaankin siitä kerrotaan tuossa kirjassa.
    http://www.talkingabouttolkien.com/jpg/photo_family2.jpg

    Lisää kuvia Tolkienista
    http://www.talkingabouttolkien.com/e_tolkien4_photo.html

    Lisää Tolkienista ( mm Mitä ovat sadut? Mitä fantasia? Ja hänen ystävästään C. S. Lewisista
    http://narnia-blogi.blogspot.fi/search/label/Tolkien

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, ole hyvä. Tässä kirjassa on todella paljon Tolkienin perheestä. Muutama kuva olisi ollut bonusta.

      Kiitos, katsonkin linkit heti. Eikun keitän ensin teetä..;-)

      Toivottavasti muutkin huomaavat nämä antamasi linkit. Kiitos!

      Poista
  14. En juurikaan pidä fantasiasta ja scifistä, mutta sitten joskus harvoin lukee näissä itselle vieraammissakin lajityypeistä helmen. Tarina sormusten herrasta kuuluu näiden havinaisten helmien joukkoon. Oli siis kiva lukea myös tämä kirja. Kiitos esittelystä!
    Minusta tämä oli jotenkin mukavan oloinen ja helppolukuinen, hyvällä tavalla. Kielet ja mytologiat kiinnostaa minua(kin) erityisesti. Mutta oli hauska lukea myös esim. Tolkienin asuin- ja vierailupaikoista, mistä hän sitten ammensi kirjojensa maailmaan. Minulla on myös aina joku kaipauksenomainen kiehtomus tuollaisiin seuroihin kuten Inklings (tai vaikka Tulenkantajat!).

    Muistan kun luin ensimmäisiä kertoja tulevasta TSH-elokuvasta ja siinä puhuttiin taistelukohtauksista ja minä mietin, että mistä ihmeen taistelukohtauksista. Niin eri tavalla ihmiset voivat lukea ja kokea kirjan!:) Tolkien oli mielissään kun kirjailija-toimittaja Charles Williams ei pitänyt Sormusten herran keskeisinä teemoina taistelua, sotaa ja sankaruutta. Ja minä taas olin mielissäni lukiessani tämän.:)

    Ajattelepa jos Tolkien ei olisi saanut julkaistua Tarinaa Sormusten herrasta tai se ei olisi jostain syystä löytänyt laajaa lukijakuntaansa. Silloin Tolkienia olisi varmaan pidetty pienen sisäpiirinsä (perheen, ystävien, opiskelijoiden)ulkopuolella hieman tärähtäneenä proffana, joka mutisee omia mytologioitaan, akateeminen julkaisu on omapäistä ja marginaalista ja sitten vielä keksii omia kieliä ja uskoo keijuihin, aikuinen ihminen!;)

    Täytyy käydä katsomassa noita Anna Amnellin linkaamia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, sama täällä. Mutta olen alituisessa nälässä kiinnostaviin kirjailijaelämänkertoihin.

      En mitenkään saanut arviooni mahtumaan noita kaikkia kiinnostavia asuinpaikkoja ja perheen muuttoja, mutta sehän onkin kirjan tehtävä tarjota nuo tiedot.

      Nimenomaan Tolkien kauhisteli väkivaltaa. Nykyaika on vain semmoista, että filmeihin pitää saada päälle jotain kovaa menoa ja taistelua. Pidin siltikin Sormusten herrasta myös elokuvana, vaikkakin hieman rauhallisempi versio olisi ollut mukavampi.

      Näin Tolkienille olisi juuti käynyt. Nyt luen kirjaa venäläisestä miehestä, tai siis hänen melkein ainoaa kirjallista tuotantoaan ja sekin julkaistiin ensin aikakauslehdessä Yhdysvalloissa, sillä mies ei päässty maasta pois. Nyt on sellainen helmi kädessä, että yritän löytää kirjan vielä itselleni. Luen siis kirjaston teosta.

      Oli hirveän jännää se Tolkienin keksimä kieli. Kaikki mikä liittyy kieleen kiinnostaa minua.

      Siis en tiedä vielä teenkö juttua tästä slaavilaisesta helmestäni tällä vai ensi viikolla, mutta sitten tajuat, mistä on kyse...

      Minäkin katsoin Annan linkitykset. En itse sitä tajunnut tehdä ennen kuin hän tarjosi linkin;-) Kirjassa olisi voinut olla vähän perhekuvia, muuten ihan ok teos.

      Poista
  15. Oih, ihan odotan jännittyneenä mitä venäläistä tarjoat!

    Eikö olekin niin, että et ole lukenut Sormusten herraa, ainakaan ennen elokuvan näkemistä? Silloinhan sen katsoo ihan eri silmin, eikä ole odotuksia tai kaipaa joitain tiettyjä kirjan painotuksia.
    Mä inhoon kun niin monissa nykyelokuvissa pitää olla niin paljon kohkaamista, kaahailua ja väkivaltaa!

    Minusta vaan jotenkin kaikkiin elämäkertoihin kuuluisi valokuvat(siis jos on valokuvan aikaiudelta).:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, no paljastan, koska ei tänne nyt kukaan tule: Leonid Tsypkinin Kesä Baden-Badenissa. Olen tunnin nyt googlannut, että löytäisin kirjan jostain juuri tällä kauniilla kannella omakseni (näet kun vien palkkiin 'tulossa'). Olen ollut Dostojevskin pariskunnan kanssa minulle tutussa Baden-Badenissa, mutta nyt aikamatkalla siihen vanhaan Baden-badeniin ja olen vaeltanut Pietarin katuja...Moika, Fontanka, Neva, Talvipalatsi...

      En ole lukenut Sormusten herraa,ja filminkin lähdin katsomaan tyttäreni painostamana, mutta pidin,vaikka vähempi action olisi tehnyt siitä tyylikkäämmän.

      Ehdottomasti! Se on varmaan kustantajille myös rahakysymys...Toivon, että tämä kirja ei jää katveeseen, sillä tämä on sinne liian hyvä. Ainakin minulla se saa nyt olla Atonementin 'Keiran' alapuolella ja toivon sille lukusavuja.

      Poista
  16. minäkin luin tän kirjan, oli tosi mielenkiintoinen miten oma elämä ja fantasia nivoutui yhteen ja niinhän se on, ettei ihminen oikein voi tehdä mitään mitä ei itse jollaintapaa ole.. näin mä jotenkin näen :) mä oon lukenut ne tolkienin kirjat varmaan kaikki.. jos jätetään se eka maailmansota pois, niin olisin varmasti viihtynyt sen ajan yliopistossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akiss, luin tätä ihan hurmiossa: Mikä kiinnostava elämä! Hän oli kuin, mistä puhui ja kirjoitti.

      Minä en ollenkaan ole fantasian ystävä, mutta tytär raahasi mut katsomaan Taru sormusten herrasta ja minusta se oli vaikuttava. Se olisi ollut vähemmällä vahdilla enemmän Tolkienin luomus, mutta hyvä näinkin.

      No, kuten sen sata kertaa olen sanonut, kunpa olisin saanut elää maailmansotien välisen ajan...ja just ilman niitä sotia. Downton Abbeyn uusia jaksoja odotellessa.

      Ja sitten ne monet kirjat just tuolta ajalta, vaikka just nyt, kun en ole vielä nauttinut Hesaria ja kahviani, mieleen tulee vain Paluu Rivertoniin. Jos entinen elämä on olemassa, minä olen elänyt just silloin, mutta missä, siihen en saa vastausta. Eräs kirjailija näki minut unessa juuri siinä ajassa, mutta olin taiteilija Venäjällä, ihan Suomen rajan tuntumassa. Siinä on sen verran perää, että ilman Karjalan pakkoluovutusta olisin viipuritar! Itse koen syvää tykövetoa kaikkeen brittiläiseen, mutta myös johonkin slaavilaiseen, vaikkapa Ahmatovan runoihin.

      Mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista