tiistai 7. kesäkuuta 2016

Haaste: Blogger Recognition Award


Sain Ompulta blogista Reader, why did I marry him? Blogger Recognition Award -haasteen! Kiitos Omppu♥

Ohjeet palkinnon saajalle:

1. Kirjoita postaus palkinnosta blogiisi.
2. Kerro lyheysti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi.

Kuinka aloitin bloggaamisen on ehditty kertoa yli seitsemän vuoden aikana monasti, mutta juttu kestää aikaa;) Meri, kuopuksemme, oli muuttanut kotoa. Puutarhan kanssa olin inostunut liikaa, sillä salaisesta puutarhasta tulikin kuuluisa lehtijuttuja ja televisiota myöten. Tähyilin jotain uutta lumihuippua...Päätin lähteä yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta! Siinä vaiheesa, kun olin selvittänyt kirjat, jotka piti lukea pääsykokeisiin etc. Lumimies ilmeisesti hermostui, että palvelutaso putoaa, jos minä alan hillua yliopistolla ja miten Olgakaan nyt voi olla yhtään yksin ja...Tämä hämäläinen armaani sai sitten päähänsä yllättää minut ystävänpäivänä vuonna 2009 perustamalla minulta mitään kysymättä blogin. Tuskin tiesin, mikä on blogi! Lumimies sanoi vain, että kirjoita nyt sinne, mitä huvittaa. Miten taas, pahus vieköön!, pääsikään suusta, että 'emmää ainakaan...' Silloin R. täräytti, että 'nuo sanat tulee sun hautakiveen, jos lähdet ennen minua'. No, ennen kuin puoliyö koitti oli blogiin sitten tainnut tulla juttu jos toinenkin. Aluksi halusin, että ei mitään muuta kuin kirjoja ja niistä kirjoittelin ihan tyytyväisenä. En edes osannut kaivata lukijoita, sillä en tiennyt hommasta mitään. Aikaa myöten sitten kerran Blogistanian yössä tapasimme Katjan kanssa ja monenmoista on sen jälkeen tapahtunut. Kävijälaskurikin laitettiin vasta kuukausia myöhemmin. Tätä on hauska nyt kertoa, kun tänään ylittyi 1,7 miljoonaa kävijää! Kiitos teille♥

Aloitteleville bloggaajille sanoisin vain, että ensinnäkin ole ihan vain oma itsesi. Ei tarvitse esittää, mitään 'ihanaa, ihanaa, iiiiik!' Toisaalta netissä ei kannata ihan kaikkia asioitaan setviä, sillä sitä katuu ennemmin tai myöhemmin. Kohtele lukijoitasi kuin ystäviä: Vastaa jokaiselle aina. Ilkeyksiin ei tarvitse vastata eikä niitä myöskään kannata julkaista. Minä vastaan kaikille, jotka esiintyvät nimellään, blogeista tutulla tai omallaan ja ovat asiallisia eli jotenkin jutun aiheessa tms. Tätä kun jatkat ja muistat myös pitää vapaata, huomaat ennen pitkää, että alkaa tapahtua ihneellisiä asioita. Minulle on tapahtunut tällaista sekä lehtijuttuja ja monia, monia uusia, ihmeellisiä tapaamisia. On tullut myös erinomainen työpaikkatarjous kirjabloggaajaksi Oma aika -lehteen, mutta se ei sopinut aikataulullisesti minulle. Erittäin ihmeellistä oli, että olen joskus nähnyt unen, että päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen ja minä teemme yhteistyötä. Oliko kerrankin enneuneni väärässä? Lehden bloggaajana olisin nytkin ollut pulassa, sillä suvestamme on tulossa aivan muuta kuin luulimme. Toisaalta arvelin jo tuolloin, että tulemme viettämään tavallista pidempiä lomia poissa Suomesta, joten tunsin olevani velkaa meille, avioliitollemme, että olen vapaa kaikista aikarajoista: Nyt ovat alkaneet reissuvuodet ja aikatauluttomuus.

Minulle on tarjottu monenlaista mainosyhteistyötä, vaikka olenkin kirjabloggaja, mutta en ole vain halunnut mitään mainoksia blogiini vilkkumaan. Yhtään maksettua mainosta ei ole Leena Lumissa ollut koko aikana. Tässä jokainen tekee tietysti, kuten itse parhaaksi katsoo.

Se asia myös, mikä kannattaa netissä muistaa, on että, henkilöt, joiden kanssa 'keskustelet' eivät näe ilmeitäsi, eivät kuule ääntäsi, eivät voi lukea elekieltäsi, joten yritä vastata ja kommentoida  riittävän selvästi ja turvaudu tarvittaessa reippaasti hymiöihin ja sydämiin! Väärinymmärryksen mahdollisuus somessa on nettimaailman arkea, muuta siitäkin oppii selviämään ja hymy (lue: hymiö) auttaa monessa:)

Jos olet ihan aloittelija ja 'tunnet' jonkun konkarin, pyydä päästä kummilapseksi. Minulla on ollut 'kirjabloggarikummilapsi' ja miten hauskaa, että hän on alkanut tuntua hyvinkin tutulta ja miten kiva, että hän vieläkin toisinaan turvautuu minuun.

Mokaaminen sallittua! Miten monet naurut sitä onkaan bloggarikollegoiden kanssa saatu, kun niitä ajatus- ja kirjoitusvirheitä vain sattuu ja tapahtuu. Omin ikimuistoisin mokani on se kun innosta soikeena luin Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme yhteen soittoon ja sitten en muista nukuinko edes, mutta kirjoitin kirjasta jutun vain huomatakseni seuraavana päivänä nimenneeni kirjan Jokapäiväinen leipämme! No, se on helppo korjata omaan bogiin, mutta vie aika kauan ennen kuin se korjaantuu muualle...

Älä tee kuten minä ja anna blogin viedä koko elämääsi! Pari vuotta taisi mennä niin, että luin aamukahteen, usein aamuneljään. Nyt on tullut roti ja en helposti enää roiku netissä yömyöhälle ja sitten vielä lue aamutunneille. Tässä on mennyt selkä ja unirytmit ja paljon live-elämää, sillä olen usein ajatellut, että haluan olla kotona lukemassa, en riekkumassa kaikissa kissanristiäisissä. No, en rieku vieläkään paljoa, mutta nyt sentään live-elämä on tärkein, samoin terveys ja perhe.

Ihania juttuja tulee paljon vastaan. Pieniä ja suuria, mutta niin ikimuistoisia. Kirjoja on niin että niissä voisi uida, mutta parhaat blogikollegat tietävät aina, mitä kirjaa etsin ja sitten se yllätys voi saapua vaikka jouluksi. Tänään sain lukijaltani blogista Suvipiha vaaleanpunaista kieloa ja kerrottua valkovuokkoa. Kiitos Marietta♥

Tällaista tänään. En nyt jaa tätä, sillä tuntuu, että tämä on kiertänyt kaikki. Ken haluaa, voi ottaa mukaansa. Huomenna vietän ystäväni kanssa tyttöpäivää lounastaen, piipahdamme kauppapuutarhalla ja vaihdamme kuulumisia.Loppuviikosta saapuu kummikoiruutemme Luna ja sitten...

Mukavaa viikon jatkoa ja toivotaan nyt sadetta, sillä olen niin, niin väsynyt liian ison puutarhan kastelemiseen. Pidän sateesta paljon muutenkin...



"Some people feel the rain. Other just get wet."

-Bob Marley -

24 kommenttia:

  1. Ole hyvä, kiva kun tulivat perille! Ihan säikähdin, kun luin tänään, että posti lopettaa kirjeiden tiistaijakelun. Sitten vakuutin itseni siitä, että se toteutunee vasta (lähi)tulevaisuudessa. Ehkä ne sitten tiistaisin vain ajavat nurmikoita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, minusta toisinaan tuntuu, että enää ei ole POSTIA. Välillä kulkee vaikka kuinka ja hitaasti, välillä nimi on Itella ja sitten taas jotain muuta, mutta kirjat ovat tulleet kuin nakutettu, sillä melkein jokaisen tuo ovellemme ystävälinen, ponihäntätukkainen nuori mies:) Tuotsta tiistaista en ollut onneksi kuullutkaan. Kasvisi ojennettiin minulle eilen käteen ponihäntäpään toimesta. Olipa kiitettävän paljon vaalaeanpunaista kieloa!

      Poista
  2. Oi Leena, nähtävästi kirjoitettiin näitä juttuja samaan aikaan... En huomannut tätä postaustasi, joten haastoin sinut! :)

    Ihania vinkkejä aloittelijoille. Meillä oli yksi sama aihenkin, huomaan! <3

    Ihanaa keskiviikkoa, Leena! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tulen lukemaan heti kun ehdin. Tein omanikin ihan millin rakosessa, kun eilen oli menopäivä ja tänään taas. Kiitos haastesta<3 Minä arvelin, että tämä on käynyt jo niin monet blogit...

      Kiitos<3 Kiinnostavaa...yrtiän ehtiä sinulle ennen kuin tyttöpäivän toinen osapuoli saapuu.

      Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
  3. Sateinen aamu ainakin täällä ja heti tuli mieleeni lapsuuteni kesät, kun sadepäivät tarkoitti ihanaa sohvalle käpertymistä kirjapinon kera! Mutta nyt vaan töihin...
    Huomasin just, että olen kirjoitellut SK:tä neljä vuotta. Aika monta lastenkirjaa mutta se on tullut melko lailla luonnostaan... Kirjapolkuni kanssa tuo kummin pyytäminen olisi ollut loisto idea, mutta olisin varmasti ollut liian ujo pyytääkseni!
    Hyviä vinkkejä, kiitos :)! Sateen ropinaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, vaihteksi hyisen kylmää, mutta Luojalle kiitos: Sadetta!!! Oi niitä lapsuuden ja nuoruden sadepäiviä, kun sade ropisi kattoon, villiviini oli peittänyt huoneeni ikkunan, koira köllötti vieressäni ja kirjan sivut viuhuivat...

      Se kummius tulee kuin luonnostaan parhaiten eli kiva, jos toinen ensin tekee jonkun aloitteen.

      Ole hyvä ja kiitos<3

      Sateen ropinaa, iloisia pisaroita, naurua sateessa, sadesuukkoja saniaispoluilla!

      Poista
  4. Hyviä ohjeita ja mielenkiintoinen alkutaival blogilla, jolle toivon pitkää ikää, menestystä on jo tullutkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos<3 Nyt tarvitaankin vain sitten sitä ikää:)

      Poista
  5. Tuota miehesi "lupaamaa" muistotekstiä hautakiveen en ollutkaan ennen kuullut :D

    Bloggaamisessa on kyllä tärkeää pysyä omana itsenään. Kuvittelisin ainakin, että jonkin roolin vetäminen on työlästä, eikä kovin palkitsevaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, ihan tosi:) No, se sanominenhan on perua satakuntalaisuudestani ja miheni on Hämeestä, joten hän mennen tullen nauraa sekä tuolle 'emmää' että kuin myös sille karjalaiselle vauhdille, jolla sitten kuitenkin aina lähden liikkelle.

      Kyllä rasittavaksi käy, jos roolia pitää vetää. Sellaiseen olen joskus törmännyt, että jonkun arki on niin rankkaa ja blogissa sitten eletään kuin kaksoispersoonana, jolla kaikki on kuin henkilön omissa unelmissa. Tosin tähän en ole kirjabloggajissa törmännyt...

      Poista
  6. Toivottavsti sait yöllä sadetta 😉
    Täällä ainakin tuli kunnolla, heräsin pariin otteeseen siihen kun ropisi mukavasti peltikattoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Pepi, minä heräsin kuuntelemaan sadetta. Olen niin onnessani! Kuvittele kastella kuivuudesta hajljennut 3000 neliötä joka ilta klo 21 jälkeen. No, muutama ilta jäi väliin, kun oli pakko saada lepuutta itseään. Mieti: Kunnollisesta lehmuksesta alkoivat tippua lehdet eivät krivojen vaan kuivuuden takia! Ja miten tänä vuonna on niin paljon uudisistuksia talvituhojen jäljiltä. Sateen ropina peltikattoon on mulle parasta musiikkia huhtkuisen kohisevan 'virtamme' jälkeen. Se on nyt linkitetty Huhtikuun kukkiin, se kohina ekalla viedolla ikinä. Huono kuva, hyvä ääni.

      Kohta Viherlandiaan...ja naisseurassa<3

      Poista
  7. Ihastuttava tarina blogillasi! "Kirjoita nyt sinne, mitä huvittaa" <3 Hyviä vinkkejä muutenkin. Minusta kaikkein tärkein on tosiaan se, että on oma itsensä ja mokailu on sallittua. Itse asiassa blogi on hyvä alusta nokailla ja oppia sietämään omia virheitään ja antamaan itselleen ne anteeksi. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, no tuo 'mitä huvittaa', piti unohtaa aika nopeasti. Blggaaminen opettaa!

      <3

      Poista
  8. Päivän hymyilyt, Jokapäiväinen leipämme :) On se niin ihanaa, kun muutkin mokailee. Itse kirjoittelen yleensä yöllä, kun vuorokausi vaihtuu, joten tulee kirjoiteltua hassuja juttuja. Korjailen kyllä surutta koko ajan, kun huomaan mokani. Ja ihanat blogiystävät kertovat virheistä, se on hyvä asia.
    Sadetta tuli, mutta vähän. Kastella täytyy kastella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, no ei minua heti naurattanut, sillä aloin miettiä, miten se teksti on ja pysyy väärällä nimellä ties missä ja kuinka kauan. Nyt voin jo nauraa sille:) No minäkin tykkään kirjoittaa äänettömässä talossa eli se on usein yömyöhä tai sitten ryhdistäydyn heti aamuisen suklaakahvin jälkeen. Yö on usein hyvä aika luovuudelle, mutta taisin olla sekä väsynyt että innoissani. Minäkin korjailen mutia, mutta vain privaatisti eli chatissa.

      Missä asutkaan...Älä pelottele mua! Minusta yöllä satoi paljon. Toivottavasti. Istutin just uuden atsalean ja kastelin vain sen...Jos nyt saisi olla yhden kokonaisen vuorokauden kastelematta, bitte<3

      Poista
    2. No täällä Turussa. Kokeilin maata ja hyvin vähän oli kastunut. Saari sijaitsee tuolla meren keskellä ja yleensä sateet kiertävät sen kaukaa, joten siellä kastellaan vain kasvien juurelle. Ajattele, minun mieheni isä on ollut siellä tomaatinkasvattaja ja vienyt joka päivä veneellä tomaatteja Turun torille. Uskomatonta...

      Poista
    3. Mai, saari, SAARI, siinä syy: Sateet kiertävät meidänkin saarta. Jos kuulet, että Jyväskylässä sataa, älä otaksu, että meillä sataa, sillä ei sada.

      Mitä sitkeyttä! Takuulla hyviä meriaurinkotomaatteja<3

      Luotan nyt, että on satanut riittävästi ja alan odottaa sitä paljon puhuttua myrskyä. Otan kirjan ja hillittömän Magnumin ja nautin:) Ihanaa iltaa sinulle<3

      Poista
  9. Ihana haastevastaus ja täytyy sanoa, että kävin Ompun blogissa ja hänellä oli myös oikein innostavat vastaukset ja kommentit haasteeseen.

    Olen aika monen kanssa varmasti todella iloinen R:lle blogin luomisesta. Onneksi kirjoitat tuosta liiasta uppoutumisesta bloggaamiseen. Joskus sitä innostuu niin kovin, ettei muista pitää itsestään tarpeeksi huolta, vaikka onhan se hassua, että intohimo voi olla liiallista.

    Liekö teille tullut jo myräkkä. Meillä oli vain aamulla kova ukonilma, mutta nyt on aivan rauhallista. Minäkin jään odottamaan myrskyä, kenties katselen sitä yömyöhään ;-)

    Ihanaa viikonjatkoa teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, Omppu on niin virksitävä, että kuolleetki heräävät hänen kanssaan! Jos pidät tästä, ota mukaasi, ole hyvä. Vinkkaa kun olet tehnyt ja tulen lukemaan.

      Kiitos<3 No, jotenkin tuntuu, että bloggaminen on ylittänyt itse elämän ja nyt kun perhepiiriin tuli vakava sairastapaus, elämän lyhyys iski tajuntaan rajusti. Minä haluan tehdä muutakin kuin blogata. Nyt veri vetää nautontoon sekä seikkailuun!

      Sitä nyt on puhuttu kovasti. Hika on tuuli lisääntynyt, mutta ei paljon. Se tulee kai yöllä. Viime yönä satoi pitkästä, pitkästä aikaa. Mietin just, että minäkin ihmettelen myrskyä yöllä ja toivon, että linnut poikasineen eivät säily pöntöissään.

      Kiitos samoin teille<3

      Poista
  10. Kirjabloggaaminen jos mikä on kovaa hommaa, kun kirjojen lukemiseen kuitenkin menee aikaa ja meillä kaikilla on se 24tuntia vuorokaudessa. Olet ollut hirmu ahkera, mutta eihän kukaan samaa tahtia pysty loputtomiin.<3

    Vaikka et mainosta, niin minun blogia olet pyyteettömästi mainostanut ja siitä olen ikuisesti otettu. <3 Muiskuja päivään Leena ystäväin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, lukeminen, kirjasta kirjoittaminen, vastavuoroisuus, alan seuraaminen...Olen kyllä ajatellut, että en pystyisi vaihtamaan sunkaan juttuun, on se sen verran kovatahtisen tuntuista. Enkä ole niin sosiaalinen. Olen minä vähän jo hiljenänyt. Eilenin sain yhden kirjan luettua, mutta voin postata siitä ehkä vasta ma tai ti. Ei ennen niin.

      Halusin tuoda sinua esiin ja tuon edelleenkin, vaikka et ole enää ehkä sen tuen tarpeessa. Minusta on kiva auttaa ja eihän se ole ollut yksipuolista:' Hädässä ystävä tutaan!' Hyvä sanonta, mutta kyllä siinä on 'tutaan'.

      Pusi, pusi Tiia Ihana♥

      Poista
  11. Hauska lukea blogin taivalta ja hyvä, että tasapaino on löytynyt lukemisen ja muun elämän välillä! Minäkin olen vähän sellainen, että kun jostain kirjasta innostun, niin sitten sitä ei maailmassa muuta olekaan. Onneksi nyt näin kesällä on enemmän aikaa kaikelle.. myös lukemiselle. Mukavia kesäpäiviä sinnekin! <3 -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiitos<3 No sen siinä ja siinä. Kesällä jotenkin taas minulla on aikaa vähemmän: Puutarha on niin suuri ja vieraita käy ja...:)

      Kiitos samoin sinulle<3

      Poista