Viime vuonna kirjoitin, että Helmiorapihlaja kaunehin on...ja olen edelleen samaa mieltä, vaikka suvet eivät ole siskoja keskenään. Nämä kuvat on otettu eilen ja tänään ja
on vasta kesäkuun 15. päivä! Kukissa on selvää kypsyyttä, jota ei vielä viime vuonna tähän aikaan ollut näköpiirissä.
Tässä viime vuonna juhannuksen jälkeisellä viikolla kuvattuna tämä ja
tämä, josta on tullut nyt suurennos ja taulu niin siskolle kuin äidille ja minulle. Kaikilla meillä on puutarhassamme helmiorapihlajia!
Olen huomannut, että kukkatertut ovat nyt parissa viikossa alkaneet saavuttaa kaivattua hempeää roosaa.
Kukkaterttuja on molemmissa puissa 5-6 kuten viime suvenakin, mutta puut ovat kyllä kasvaneet korkeutta ja tukevoituneet, joten helpomman talven jälkeen olisi ollut varmasti suloisia, runsaasti kerrottuja kukkaterttuja useampiakin.
Tämä on siis helmiorapihlaja 'Toba', jonka vyöhykkeet ovat I-IV (V). Istutimme tällaiset kummallekin puolelle sisääntuloa, mutta toinen on syvemmällä mongolianvaahteroiden suojassa.
Kirjallisella rintamalla luen nyt neljää kirjaa, joka taitaa olla oma ennätykseni. On uutuuksia ja sitten kävin kirjastossa ja tein suvilöytöjä. Viides noudetaan huomenna (katso oikea palkki!). Otan illalla kirjan mielialan mukaan ja nehän nyt ovat olleet oikukkaat kuin kevätsää, sillä olin pienessä operaatiossa ja nyt en sitten saa pariin viikkoon tehdä muuta kuin lukea ja nauttia eli kai olen sitten saikulla. Kiva kun ei saa edes hikoilla eli jos sitä sadetta ei ala kuulumaan, Lumimies on lujilla. No, ei hän kuitenkaan kitke...Puutarhaunelmien lumoissa tajusin juuri, että juhannus on jo ensi viikolla: Mihin ajalla on kiire?
Puutarhaterveisin Leena Lumin puutarhasta
Meillä vielä odotellaan kukintaa, joka on hyvinkin vaisu tänä vuonna. Mutta puu on hyvässä voinnissa ja kukkii sitten taas enemmän ensi vuonna!
VastaaPoistaPioni, mutta sinulla on ollut upeita kukkavuosia tämän pikkupuun kanssa. Se pitää vain välivuotta.
PoistaOnpa kyllä kaunis, niin ihanat kukat!
VastaaPoistaKirjan valitseminen mielialan mukaan on niin oikein! Minulla usein sama juttu ja silläpä minulla tässä joku aika sitten jäikin kesken kaikkiaan neljä kirjaa, kun eivät olleet oikeanlaisia. No, sitten tuli vetäviä ja nyt alan taas olla hyvässä lukuflowssa.
Hyvää toipumista operaatiosta ja <3
T. Lumiompun Katja
Katja, tämä on kuin joku puutarhauni...kaunis ja mystinen.
PoistaLuin nyt jonkin aikaa neljää, mutta nyt olen tilassa, jossa jäin jo yhteen eli näin sitä mennnään. Siriä luen myös, mutta haluan lukea sen hitaasti ja keskittyen eli luen sen tietona. Omppu meinaa, että munn lukuflow repeää Hertasta ja se tuleekin minulle tänään, mutta nyt on laina-aika elokuulle, joten sen kanssa ei ole kiire. Mietin voiko olla Dora, Doran ylittänyttä, vai oliko Doran aihe just minulle se oikea.
Kiitos<3
Ohhoh, kylläpä on kaunmis!
VastaaPoistaMummeli, helppo, kaunis pikkupuu.
PoistaKiitos<3
Oikea kaunotar! Minulta tuo vielä puuttuu.
VastaaPoistaSatu, tämä on ja mikä parasta, puita on meillä kaksi:)
PoistaTeille mahtyisi, sillä tämä on pikkupuu.
Suloinen. Nyt on kaikki kasvu kaksi viikkoa aikaisemmassa kuin normikesänä. Juhannusruusutkin ovat jo melkein kukkineet, samon moni muu "juhannuskukka". Meillä sataa viimein ja olen siitä hyvin iloinen. Toivottavasti tekin saatte taivaallista kastelua.
VastaaPoistaCheri, sitähän tämä on. Selvästi on, meitä on vain haitannut kirottu kuivuus, mutta onneksi viime yönä alkoi siunattu sade! Juhannuskukat ovat meilläkin jo kukkineet. Siis metsäkurjenpolvet, jos kaikki eivät tiedä. Hunajakukka taas on lehtosinilatva.
PoistaSade on puutarhurin ystävä ja jaksamisen pelastus. Se ihme alkoi yöllä...<3
Täällä ainakin sataa tänään, paljon! Toivottavasti tekin saatte sadetta.
VastaaPoistaMitä! Eikö R. kitke?;) Mä olen siinä lahjakas.:D Koska teidän puutarha on liian kaukana mun tulla kitkemään, olin eilen(kin) sitten jättipalsamitalkoissa.:)
Musta tuntui, että toukokuu oli ihanan pitkä. Mutta nyt kesäkuu on on vaan hurahtanut, miten voi olla jo juhannus ovella? Ja monet juhannuksena kukkivat kukatkin on jo kukkineet pitkän aikaa, osa jo nuupahtaneet.
Toivottavasti operaatio oli keveä. (Voiko operaatio olla keveä? Tarkoitin siis että toivottavasti ei ollut mitään vakavaa ja isoa.) Nauti nyt saikusta ja lukemisesta ja puutarhassa oleilusta (ei työskentelystä) :) Mä tykkään todella paljon Ondaatjen kirjoista, varsinkin eräistä. Odotan mitä mieltä olet Divisaderosta, koska...
Sanna, meillä alkoi onneksi sataa aamuyöstä, mutta huomaa, että meillä ei ole satanut ainakaan 1,5 kuukauteen. Tällaista ei ollut alkuvosina tällä saarella. Ei, häntä ei voi päästää kitkemään, sillä ei erota kasveja toisistaan ennen kuin ne kukkkivat. Esim. lyhtykoisot ovat hänelle nyt rikkaruohoja:) Oi, en päästä sinua tänne, en: Meidän kallion suuren kiven edessä kasvaa aina jättibalsamia eli kuopuksemme 'paukkukukkaa'. Mutta se saa kasvaa vain siinä ja joka vuosi revitään pois ennen siementämistä. Toinen juttu on lupiini, jota oikein istutan. Pidän eniten valkoisesta ja tummanpunaisesta.
PoistaKesäkuu on mennyt ihan oudosti. Meillä myös outoja tapahtumia ihan liikaa, joten siinä katoaa helposti ajantaju. Metsäkurjenpolve eli juhannuskukkakin on jo kukkinut...
Tämä jälkijuttu tässä on vaikein. Olla paikoilaan pari viikkoa ja varoa melkein kaikkea. Nuoret ja koiruudetkin saapuvat, mutta osa jatkaa yön yli levättyään festareille, osa jää meille. Olen laiksana. Yritän olla laiskana. Reima nyt just laittaa meille lounasta, sitten lähtee kaupoille:) Voisit kyllä kertoa, mistä Ondaatjen kirjasta pidit eniten, vai onko se juuri tämä? Pidän. Olen tosin vasta puolivälissä, mutta kyllä tämä on ihan omaa laatuaan.
Mä kerään lupiineja, maljakkoon.:) Eikä musta jättipalsamissa puutarhassa mitään vikaa ole, varsinkin jos sitä hoidetaan. Ihmiset, ja tieteelliset arviotkin suhtautuu vähän eri tavoin haitallisiin vieraslajeihin, vaikka onhan niistä nykyään jopa EU:n vieraslajiasetus.
PoistaMä muistan, että luin Divisaderon yhden ihan ok:n mutta melko viihteellisen romaanin jälkeen ja kyllä se Ondaatjen kieli ja tyyli ja upeus oli silkaa lepoa sielulle.:) Mulla taitaa olla kaikki Ondaatjen suomennetut ja Anilin varjosta en tykännyt hirveästi. Muista paljon! Se Anilin varjokin saattoi olla vaan vääränä hetkenä luettu. Kun luet loppuun, tiedät varmaan mihin viittaisn kolmella pisteelläni.
Hmm, veikkaan että teille jää koirat ja nuoret jatkaa festareille.;)
Sanna, joka juhannus kukkakimpussani on päärooli lupiineilla. Jos katsomme kauemmas, niin lopulta pääsemme tulemaan, jossa melkein kaikki ovat vieraslajeja. Mitä olisikaan suvella automatka täältä länsirannikolle ilman tienpenkkoja koristavia lupiineja ja koiranputki pitsinä niiden joukossa. Ei ainakaan kukkaniittyä, vaan pelkkää heinää. Koska olen nyt parisen vuotta rakentanut kukkaniittyä, niin tiedän, että ei se kukkaniitty tuosta vain synny, vaan heinä on pidettävä sieltä pois.
PoistaMenipä viime yönä vähän yöhään Ondaatjen kanssa, onneksi valvomista ei kielletty. Pidän paljon. Anilin varjo kuulostaa nimenä niin hyvältä,että olin sitä jo ottamassa:) Olen jo aika lopussa. Rkos ja rangaistus on mainittu useasti ja hyvässä. Minustakin se on hyvin jännittävä eikä yhtään puuduttava. Hhmmm. mahtaako Rikekin ilmestyä kuvioon, ei kai sentään..
Just niin, mutta he yöpyvät meillä eli ti iltana grillaamme yhdessä. Eräs huolehtiva äiti myös tunkee mukaan hyttyspuikkoja, laastareita, aurinkovoidetta, vaikka viime vuonna siellä satoi rakeita etc.etc.
Helmiorapihlaja on todella suloinen pikku puu.
VastaaPoistaPikaista toipumista ja toivotaan säännöllistä sadetta!
Saila, se on. Taisi kaikki alkaa siitä Anun kuvasta, jossa helmiorapihlajan kukka.
PoistaKiitos<3 Nyt on satanut kivasti aamuyöstä alkaen. Ei meillä alkuvuosina tällaista kuivuutta ollut. Nyt tämä on jo jokavuotinen riesa.
Ihanan pitkään tuossa helmiorapihlajassa on kukat.
VastaaPoistaKuvasin omaani alkukuusta. Silloin se oli valkoinen ja nyt sitten vaaleanpunainen.
Minullakin on 'Toba'. Ehkä sain innostuksen Sinun blogistasi sen hankintaan. En ole katunut.
Voimia toipilaalle!
Irene, totta puhut. Minäkin esittelin jokin aika sitten sen ensimmmäisen kukinnon ja ihmettelin, minne vaaleanpunainen väri on kadonnut. Se vain odotti aikaansa. Minä sain innoituksen Pionin blogista, jossa hän oli kuvannut helmiorapihlajan kuvan. Näin tämä puutarhan suloisuus leviää:)
PoistaKiitos<3
Niin ihana tuo helmiorapihlaja! Ehkä meillekin joskus ... Minä olen ajatellut, että ei meille enempiä puita tai isoja pensaita mahdu, mutta nyt olen vakuuttunut, että kyllä mahtuu. Vierailu Paulan Paratiisissa sai miettimään omaakin pihaa uudella tavalla. Pieni (?!) este tosin on mies, joka varjelee nurmikkoaan mustasukkaisesti ;)
VastaaPoistaMeillä sataa, joten laiskana täälläkin ollaan, vaikka sormet syyhyäisivät puutarhan kimppuun. Malta sinäkin levätä ja hoitaa itseäsi, kitkemään kyllä ehtii, sillä oikeastaan nythän on vasta alkukesä ...
<3
Marietta, on se. Minäkin mielin sitä vielä yhden, niin että se olisi makkarin ikkunan takana...Äiti istutti tämän nykyisellle pienelle pihalleen ja miten minusta tuntuu, että nyt siellä kasvaa jo toinen helmiorapihlaja:) Oijoi, onneksi me olemme R:n kanssa nurmikosta samaa mieltä eli se kompromissi: Jäähän sitä vielä alapuutarhaan ja keskipihallekin vähän. Ei ihan pienikään este, mutta hätä keinot keksii:)
PoistaMeilläkin sataa, enkä valita yhtään. 1,5 kuukautta täyttä kuivuutta uusien kasvien kanssa oli syvältä. Alat nyt kuulostaa äidoltäni: Hän menee puutarhassaan sataa, mutta minua kehottaa lepäämään! Justhan sinäkin halusit puutarhaan. Voi, miksi tämä ei voi olla tylsä tasainen puutarha. Nuo rinteet tekevät tästä ilmeikkään, mutta myös vaarallisen ja etenkin polvia rasittavan. Juu, heti kun tulee kuivaa lähden kitkemään, mutta nyt teen aikataulun eli jaksotan työn monelle päivälle.
<3