Me olimme nuoria emmekä tienneet odottaa mitä tapahtuisi.
Sinä iltana me vain nauroimme ja tanssimme kuokkavieraina häissä. Sinäkin, joka
päivisin pelkäsit jatkuvsti Vichyn alueella olevan perheesi puolesta.
Petturiperheesi, josta et ollut kuullut vuosiin. He eivät edes vaivautuneet
kirjoittamaan sinulle. Sinä vain väitit, että syy oli ajassa. Vichyn
hallituksessa. Charles de Gaullessa, joka oli paennut ulkomaille ja myynyt
maansa raukkamaisesti englantilaisille. Sinä kiepuit sulhasen kanssa vihreässä
mekossasi ja me joimme aivan liian monta lasia samppanjaa. Granaattikorvakorusi
kiiltelivät kynttilöiden valossa ja...
Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa (Teos 2016) tuli kuin
puskista ja yllätti tarjoomuksillaan, vietteli laadullaan, rohkeudellaan ja
mitä moninaisimmilla herkuilla. Olen tanssinut silkkisukkani hajalle, olen
vikitellyt kustannusjohtaja Viitasuota, mutta antautunut naiselle, olen
viettänyt viikkoja, kuukausia Madame Bernadetten keittiössä, villiintynyt
Colettesta, ahminut kastanjalla täytettyjä viiriäisiä, glaseerattua ankkaa
kirsikkamehulla ja foie grasia, joka ei takuulla ollut Hauhalan tilalta. Olen
kuljettanut salaisia viestejä, nauttinut hummeria ja niellyt ostereita, herkutellut
kyyhkysten rasvassa paistetuilla perunoilla, olen sävyttänyt hiukseni kastanjalla
ja ikävöinyt Madame Bernadetten korinttisilmiä. Olen tehnyt kaikkeni
väistääkseni virpikohtalon, jossa pussista kaadetaan valmisjauhoa kulhoon
kiisseliksi eikä tiedetä mitään kaikkien aistien juhlista. Ei uskalleta elää.
Unohdetaan seikkailu ja hyppy pimeään. Ei kävellä rantaviivalla kengät kastuen
juuri kun meri laskostaa itsensä harmaina aaltoina kohti kuin rakastaja nilkkoja
hyväillen...
Olen säädyttömän heikkona kirjoihin, joissa tarinaa viedään
kulinarismin matkassa! Parkkisen Säädyllinen ainesosa on värisyttävän vahva tarina,
jossa ainesosien suhteet ovat kohdillaan. Luemme tarinaa monista naisista,
mutta sooloa vetää Sveitsin sisäoppilaitoksessa kulinaarisen herätyksen Madame
Bernadetten keittiössä saanut Elizabeth. Mitään kaihtamaton Elizabeth, joka saa
kaikki mukaansa. Jopa aralta vaikuttavan, samaan kerrostaloon Helsingissä
muuttaneen kotirouva Saaran. Kaikki rakastuvat Elizabethin hillittömyyteen ja
rohkeuteen. Elizabeth on monta, sillä häneen liittyy myös Izzy, jolle Elizabeth mitään kaihtamatta kirjoittaa Ranskaan kaikesta. Näin lukija pääsee kokemaan
sekä Elizabethin menneisyyden että nykyisyyden, johon viime mainittuun liittyy
kalpea Saara, hän joka ei osannut koskaan nauraa oikeassa paikassa, joka aina
seisoi ringin ulkoreunalla, kasvaneena
syrjästäkatsojaksi, kunnes hän kohtasi Elizabethin. Naisen joka kirjoittaa itsestään Izzylle näin:
En minä syntynyt tällaisena, mutta kuitenkin synnyin. En
minä tyttönä vielä tiennyt että minuun on kirjattu hormonaalinen poikkeama,
freudilainen hermostohäiriö, liiallista testosteronin eritystä, kilpirauhasen
vajaatoiminta, rauhasvika, mustaa sappea, liian pitkä imetysaika, ei imetystä
ollenkaan, liikkumaton kohtu, klitoriksen liikakasvua, oidipaalinen kompleksi,
narsistinen minäsuhde, moraalista löyhyyttä, rappeutunut oikeuskäsitys, saastunut
mieli, ylikehittynyt id, tähdet väärässä asennossa, äitini söi liikaa raakaa
kalaa, maa tärisi kun synnyin...
Säädyllinen ainesosa on tarina sodanjälkeisestä Helsingistä,
biseksuaalisuudesta kun se oli vielä rikos, poliittisesta juonittelusta
liittyen vakoiluun: kuka on kallellaan länteen, kuka Neuvostoliittoon. Se on
kertomus sodanaikaisista muistoista pitkin Eurooppaa ja etenkin Pariisia. Se on
tarina kustannusmaailmasta ja naisista, jotka lopulta alkavat elää, kuten ovat
aina tunteneet. Se on aikansa tapain kuvausta, sodan jälkeistä puutetta sekä
ylellisyyttä. Loistavia juhlia, salaperäisiä vieraita. Säädyllinen ainesosa on
pelottavan täydellinen, sillä tarina pysyy kasassa kuin jouluinen aladobi,
mutta on viettelys kuin käsintehty kirsikkajäätelö suklaakastikkeella. Nautin
joka luvusta kuin olisin ahminut niitä: Kukkoa viinissä, Mateenmaksaa ja sillikaviaaria paahtoleivällä,
Hummeria kasvihuonemansikoiden kera, Ruusujäätelöä, Viiriäisiä kirsikoiden
kera...
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kirja vieköön! Omppu MarikaOksa ja Kirjakirppu Lukuneuvoja
Leena, suorastaan pelkäsin, että et lue Säädyllistä ainesosaa, koska olin niin viiriäisenmunien varma, että tämä jos mikä on sinun kirjasi. Hieno on tunnelma kirjoituksessasi. Teoksen esteettinen kauneus nousee tekstistäsi komeasti. Ja kyllä vaan, minäkin arvostan Säädyllisen ainesosan korkealla hyvin todennäköisesti vielä myös vuoden lopussa, mutta tänä vuonna olen viime vuotta viisaampi enkä käy arvailemaan.
VastaaPoistaOmaan kirjoitukseeni on tullut kommentointia siitä, että tämä teos ei tavoita 50-luvun henkeä. Itse en lukenut tätä ensisijaisesti historiallisena teoksena, että näemmä sinäkään.
PS. Haluaisin ottaa sinusta valokuvan Bernadetten keittiössä :)
Omppu, mutta et sitten uskaltanut hehkuttaa, etten saa vastareaktiota:) Olet oikeassa. Tämä on niin minua.Hyvin todennäköistä, että tämä löytyy minullakin vuoden parhaista kirjoista. Nimittäin: Tämä on jo maailmanluokan kirjallisuutta.
PoistaOi, tulenkin lukemaan. Minusta tässä oli ja on kaikki. Ja vaikka on paljon, miten Parkkinen on osannutkaan kirjoittaa niin lukijaystävällisesti, että koko tarinamatkan nautti, nautti vaan.
PS. Oih, minä niin haluaisin olla kuvattavanasi Bernadetten keittiössä:)
No niin, eikö olekin hyvä! Olen iloinen, että otit tämän kirjasuosituksen vastaan. <3
VastaaPoistaMinulle tämä saattaa olla vuoden parhaita kotimaisia, mutta vuosi ei ole vielä puolessakaan, joten saa nyt nähdä. Aika kovia on tulossa.
Kolmella romaanillaan Parkkisesta on tullut suursuosikkini.
<3
Katja, mielettömän hyvä! Oliko tämä kirjasositus? Kiitos sitten, sinähän minun makuni parhaiten tunnet: Onko kertaakan mennyt metsään<3 Suojelus ja monta muuta...Meillä, sulla ja mulla on kirkas linja samoja, joista pidämme ja sitten ne 'erit'.
PoistaTässä kuule just kipuilen, sillä nyt minulla on sitten jo ainakin kaksi F-ehdokasta ja jos sellaista ajattelen, se on minulla sitten paras kotimainen. Mutta että jo nyt kaksi! Kuiskaas nyt mulle johonkin, cahttiin tms. tämän kanssa kilpailevat kotimaiset?
En kestä, en kestä nyt lukea Maxia. Minulla on ollut Max-niminen rakastaja, sveitsiläinen:) Siis jos Parkkisen Max on näin hyvä, mun kiipeli vain kasvaa. Siis Maxia atri kehui just Ompun blogissa. Oi, nyt vien Parkksien suosikkikrijailijoihini vain kiitos tämän yhden romaanin.
<3
Voi hitsi, en voi nyt lukea tätä juttua kun kirja odottaa yöpöydän pinossa lukemista. Mutta sen verran olin aistivinani, että tästä tykkäsit, joten innolla odotan. Aurinkoa sinulle!
VastaaPoistaPirkko, älä lue, vaikka en paljastakaan juonta. Tahallisesti kiersin ison jutun ohi. Ihanaa mitä sinulle on edessäsi!
PoistaKiitos samoin <3
Oi ihanaa lukea huumauksesi tilaa! Kirja valloitti ja hiveli makuhermoja monin tavoin. Minä jäin ihan hivenen varauksellisesti juonen suhteen, mutta kieli, kerronta, henkilöt ja tunnelma valloittivat. Mitä pitempi aika lukemisesta on, sitä maukkaammalta kirja tuntuu. Erittäin hyvän kirjan merkki se.
VastaaPoistaTuija, kiitos<3 Kirjan henkeen, kirjan henkeen..:)Minulla ei ole yhtään varausta, vaan tämä on minulle niin täydellinen. Tämä tuli puskista, mutta olen niin iloinen, että tällaista maailmanluokan kirjallisuutta kotimaassamme kirjoitetaan!
Poista<3
Leena, arvasin, että olet hurmiossa tämän kirjan ruokajutuista.:) Kustannusmaailman ja vakoilun kuvaus kiinnosti minua, ja pidän Parkkisen kielestä. 1950-lukua en siitä löytänyt, mutta arvaan, että se menee täydestä nuoremmille lukijoille.
VastaaPoistaAnna, niinkö läpinäkyvä minä olen, hah-hath:) Tai sinä tarkkavaistoinen! Pidin kaikesta tässä kirjassa. Anna, minä en nyt niin nuori enää ole, mutta osaatko ajatella, että on ollut monenlaista '50-lukua? Homoseksuaalisuutta on ollut aina, mutta se oli rikollista. Olen kuullut, että naiet eivät voineet mennä edes ravintolaan ilman herraseuraa! Toisalta taas vanhemieni mukaan, silloin oli kovin innoittunut ja yrittävä ilmapiiri: Sota oli ohitettu ja sotakorvauksetkin saatiin maksettua. Meilläkin oli kotiapulainen, sillä äiti kävi töissä, vaikka emme olleet edes varakkaita. Kotona kävi kotimpelija etc. etc. Olen lukenut parempien piirien huviloilla vanhoja vieraskirjoja ja oi ja voi, miten hienoja ovat olleet tarjoomukset ja kaikki. Yleinen asenneilmapiiri tosin oli moralisoiva eikä salliva. Piti sopetua ja elää kunnollisesti. Kotirouvuus oli kunniassaan.
Poista<3
Toimeton kotirouva oli 1950-luvullakin myytti, poikkkeus, lähinnä poliittista propagandaa, jota levitettiin varsinkin 1970-luvulla. Koulutetut ja ammattitaitoiset naiset olivat työssä. Vähävaraisissa perheissä vaimon oli pakko olla töissä. Keskiluokan perheissa saattoi olla kotiäitejä, jos naisella ei ollut mitään erityistä koulutusta. Oli yhteisverotus, ja esimerkiksi poliisin palkalla saattoi rakentaa talon, elättää vaimon ja kolme lasta.Pienemmälläkin palkalla tultiin juuri ja juuri toimeen, jos haluttiin hoitaa itse lapset. Kotona ja puutarhassa riitti toitä. Kotona oli töitä myös virkanaisille iltaisin ja ainoana vapaapäivänä sunnuntaina, kun piti ommella vaatteet yms.
PoistaAnna, myytti sekä ei. Se oli kuitenkin hyväksyttyä ja jos oli lapsia ihan suotavaakin. Korkeasti koulutetut olivat töissä. Jo opettajaperheissä saattoivat vaimot olla kotona. Siihen viakutti yhteisverotus, että tuo poliisin palkka riitti. Silloin kuitenkin pidettiin kuka kasvimaata kuka muuten hyödynsi metsän antimia. Aina oli menossa joku mehu- tms. projekti. Meilläkin, vaikka äiti töissä. '50 luku on kyllä kiinnostava vuosikymmenen, vaikka itse voisin kirjoittaa paljonkin vuosita 69-74, mutta en pysty:) Muistellaan vaan niiden kanssa, joiden kanssa nähdään samaa unta.
PoistaLeena, sinähän vallan huumaannuit tästä <3
VastaaPoistaSäädyllinen ainesosa oli kyllä iloinen yllätys, hillitön ja rohkea sekoitus suolaista ja makeaa!
Kaisa Reetta, nyt ollaan kuumassa ryhmässä!
PoistaSinäkin olet tämän lukenut? Tulen kohta...Suolaista ja makeaa!
<3
Lueskelin Ompun blogista, ettet ole varma pitäisitkö tästä, mutta arvasin Ompun lailla, että pitäisit! Mahtavaa, tämä on huikea kirja <3 Ja Sinun jälkeesi, Max yksi parhaita <3
VastaaPoistaKatri, oi minne minulta on kadonnut kaikki Greta Garbomainen salaperäisyys!:)
PoistaJuu, mutta en ota nyt tähän hetkeen Maxia, sen aika on myöhemmin. Mikä painajainen, että se olisikin vielä tätä parempi! Parkkinen on nyt 'minun kirjailijani'.
<3
Nyt vain silmäilin, minulla tämä tulossa lukuun seuraavaksi... Onko tässä suomen Sarah Waters? Odotukseni ovat huipussa. <3
VastaaPoistaAnnika, olin laittaa, että tässä on sekä Kulinaristin kuolemaa että Parempaa väkeä, mutta sitten tuli ajatus, että en vertaa nyt yhtään, sillä olen niin vaikuttunun Leenan 'äänestä'. Lupaan, että pidät ja lupaan, että on maailmanluokankirjallisuutta<3 Tämän jälkeen olikin sitten 'pakko' tarttu dekkariin välipalana:)
Poista<3
AAhh. Taas uusi ihana kirja listalle. Kesästäni tulee mehukas <3
VastaaPoistaKiitos Leena!
Birgitta, sanon näin harvoin, mutta nyt sanon: Osta tämä omaksi! Luin kirjaston kirjan ja aion ostaa itselle ja vielä pakettiin parhaan ystäväni synttäriä odottamaan. Että tällainen tapaus<3
PoistaOle hyvä<3
Okei, käyn kotimatkalla hakemassa tämän =).
PoistaNyt mulla menee Oneiron ja kyllä olit taas oikeassa, minun aisteilleni se sopii kuin nenä päähän.
Birgitta, lupaan, ettet kadu!
PoistaOneiron on vaativa, mutta palkitsee.
<3