maanantai 13. kesäkuuta 2016

Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat


”Kuuden jalan syvyydessä
Päivänkoitto pysäyttää kaksi sokeaa matoa.
Ne kuuntelevat kummissaan ääniä yläpuolellaan
Muuttavat sitten suuntaansa ja kohtaavat toisensa sattumalta.”

Håkan Nesserin jännitysromaani Carmine Streetin sokeat (Maskarna pä Carmine Street, Tammi 2016, suomennos Aleksi Milonoff) tuli minulle palauttavaksi välipalaksi vaikuttavan kotimaisen romaanin jälkeen. Ei ollut mitään ennakko-odotuksia, sillä en ole ikinä lukenut yhtäkään ruotsalaisen Nesserin aiempaa trilleriä tai muuta teosta. Siis helppo lähtö puhtaalta pöydältä ja runo madoistakin muuttui suorastaan maagiseksi tarinaksi.  Nesserin teos on rikosromaani, joka kertoo kirjailija Erik Steinbeckistä ja hänen kuvataiteilijavaimostaan Winniestä, jotka ovat olleet avioliitossa seitsemän vuotta. Heidän neljävuotias tyttärensä Sarah on kadonnut seitsemäntoista kuukautta aiemmin eikä heillä ole muita johtolankoja kuin Winnien etiäiset ja unet. Pariskunta etääntyy toisistaan huimaa vauhtia, mutta he eivät ole vielä luopuneet toivosta. Voidakseen työskennellä ja unohtaa he päättävät muuttaa New Yorkiin, jolloin

New Yorkiin saapui neljä täyttä matkalaukkua ja kaksi tyhjää sydäntä.

Carmine Streetin sokeat oli paljon parempi kuin odotinkaan. Tarinan kertoja on Erik, jolloin muistin heti  John Wainwrightin Umpikujan, jossa ehkä epäluottettavin kertoja ikinä, mutta onko Erik Steinbeck John Duxburyn kaltainen patologinen valehtelija vai ei...Erik kertoo tarinaa hyvin kiinnostavasti avaten lukijalle pariskunnan tapaamisen, jossa käy hyvin pian ilmi, että he molemmat ovat tahoillaan ja täysin samanaikaisesti kirjoittaneet runon ’kaksi sokeaa matoa’. Kumpikin oli kirjoittanut säkeensä toukokuussa ja vuosia myöhemmin Sarah katoaa kotipihaltaan toukokuuun viidentenä päivänä. Ikkunasta katsovan Erikin verkkokalvoille jää vain kuva vihreästä Audista...Verkkokalvot on tässä tärkeä sana, sillä madothan viittaavat sokeuteen, joka voi olla sekä kuvannollista että todellista. Yllättäen Erik saa kirjansa lukutilaisuudessa lyhyehkön sokeuskohtauksen, mutta selviää osaamalla tekstinsä ulkoa.  Tästä muodostuvat kuitenkin kirjan teemat: sokeat, madot, Winnie. Ja kaiken aikaa tietysti Sarah, sillä Winnie on aivan varma, että Sarah on elossa.

Mitä kiihkeämmin Erik rakentaa tapahtumien palapeliä, sitä enemmän hän on hukassa. Sitä enemmän hän on sokea mato maan alla. Erikin tarina vie lukijaa ja täytyy kiitellä Håkan Nesseriä, että trilleri on paljon, paljon enemmän psykologinen kuin väkivaltainen. Tapahtumat keriytyvät auki siihen tyyliin, että ennalta-arvattavuus ei tuhoa lukunautintoa. Erik tekee päätelmiään ja lukija jännittää mukana. Pian käy selväksi, että Yhdysvaltoihin muutto ei ollutkaan sattumaa...Ja kuka on Ursula Fischer?

Håkan Nesserin Carmine Streetin sokeat on niin hyvä, että suosittelen tätä heille, jotka pitävät psykologisista jännäreistä vailla väkivaltamässäilyä ja runsasta poliisitoimintaa. Ripaus magiaa toi mieleeni jopa Johan Theoronin dekkarit. Ehdottomasti lukunautinto!

”Ne kuuntelevat kummissaan ääniä yläpuolellaan?”

Missä palavat elämäni liekit? Missä ne ovat palaneet?

Kaikki se, mitä näemme ja ihmettelemme ja mihin rakastumme, on jo tapahtunut. Hetki on jo häipymässä, lopullisesti ja peruuttamattomasti.

*****

Tästä kirjan ovat  lisäkseni lukeneet ainakin Krista  Susa  Annika/Rakkaudesta kirjoihin  ja Jenni/Kirjakirppu  Tuijata. Kulttuuripohdintoja

*****

12 kommenttia:

  1. Tämä on huikea! Luin tämän juuri (mutta milloin ehdin enää blogata mitään...) ja nautin suuresti. Olen lukenut Nesseriltä aiemmin huikean Kim Novak ei uinut Genesaretinjärvessä, joten arvasin jo ennakkoon, että nyt on laatua luvassa.

    T. Lumiompun Katja töistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kävikin mielessä, että sinä voisit tästä pitää. Minäkin taidan ottaa kesälukuun jonkun Nesserin ja yhden muun kirjaston pitkän loman ajaksi. Minulla ei ollut hajuakaan, että mies on tämän luokan kirjoittaja.

      <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Anki, en löytänyt Ankin kirjablogista mitään haastetta: Oletko perustanut uuden blogin?

      <3

      Poista
  3. Nesserit on mun lemppareita, mutta tämäpä on vielä kokematta. Lähden samamtein verkkokirjastoon varaamaan! Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko oih, sitten mulla menee suvi lujaa, siis suviyöt:) Varaan näitä kirjastosta.

      Kiitos samoin<3

      Poista
  4. Leena, mä en oikeastaan koskaan lue dekkareita, mutta eilen silmäilin tätä kirjaston Bestseller-hyllyllä, luin pari ekaa sivua ja kiinnostuin. Laitoin kirjan varaukseen. Tekstisi perusteella kannatti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisku, minä taas luen dekkareita aina kun kaipaan kunnon välipalaa. Trillerien lukijat ovat tutkimuksen mukaan eniten väkivaltaa vastaan ja pätee minuunkin:) Suositeltava teko! Olen itse kohta lähdössä kirjastoon noutamaan pari Nesseriä lisää. Aion lukea, jos vetää hyvin, Nesserin toisen dekkarisarjan kokonaan.

      <3

      Poista
  5. Tämä singahti mun lukulistalle nyt. Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, hyvä. Vinkkaa kun olet postannut, kitos<3

      Poista
  6. Hei ihana, ajattelin etten tätä ehdi, mutta sepäs tuli kutsumatta kotiin ja enhän minä voi psykologista trilleriä vastustaa ;) Luin juuri Jääkaksoset, vaikkei sitä voi vielä blogata pitkiin aikoihin... Aivan mahtava, pelottava teos. Winkwink!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, tämä on todella hyvä. Jääkaksoset tuli minullekin, mutta en ole vielä ottanut testilukua: Kiitos vinkistä<3 Siitä voi blogata 7.7. Aion lukea vielä lisää Nesseriä:)

      <3

      Poista