torstai 9. kesäkuuta 2016

Ruususen unta ja välähdyksiä viileässä suvessa


Oltiin eilen Bessun kanssa viettämässä tyttöpäivää ja suvella se ei tarkoita Kodin Ykköstä vaan Viherlandiaa. Kohotimme mansikkakuohareilla perinteisen maljan suvelle, söimme hyvin ja sen jälkeen katsastimme kaikki kukat, pensaat, puut...Olin jo kasannut kassiin monta pionia, mutta sitten muistin, että minä ja pionit: Ei tule mitään. Jos minusta värit eivät natsaa, haluan siirrellä ja pionit ovat minulla sillä tavalla jo kerran kuolleet.Vein nöyrästi puutarhan kuningattaret takaisin ja palasin katsomaan 2013 syttynyttä intohimolajikettani eli atsaleaa. Mennyt talvi ei ole ollut atsalealle suotuisa, etenkään niiden nuppujen aukeamiselle, mutta lehdistöt voivat hyvin ja muutama kukkakin on kuitenkin saatu. Tarkoitus on ollut pysyä vain näissä kahdessa eli


hurmaavasti tuoksuva revontuliatsalea Northern Hi-Light sekä


revontuliatsalea Mandarin Lights, mutta nyt


vaaleanpunainen Ruususen uni lähti mukaan, sillä takuulla edellispäivänä saadut vaaleanpunaiset kielot herkistivät, niistähän osa tuli suuriruhtinatar Olgan haudalle ja osa sen yläpuoliselle kukkapenkille. Penkin päässä oli tyhjä markkinarako: siinä on sopiva puolivarjo ja polku kulkee siitä ohi, joten mikä paremmin sopisikaan kuin vaaleanpunaninen Ruususen uni Unohtumattoman muistolle. Istutan nämä tavalliseen puutarhamultaan, mutta kastelen heinäkuun loppuun saakka joka toinen viikko vedellä, johon on sekoitettu rodolannoitetta. Nyt sitten kolmen erimerkkisen atsalaen voimin jatkan tätä innostustani. Atsaleassa vain on sitä jotakin...Kauniit kukat, pensaan muoto on viehättävä, tuo sopivaa kerroksellisuutta puutarhaan, monilla lajeilla on upea ruskaväri ja kaikkein parasta on, että kasvi elää Suomen vuodenajoissa eli tiputtaa talveksi lehtensä.


Akileija kuten tunnettua saa kukkia meillä missä ikinä haluaa, joten tämä vaaleapunainen kukkii nyt Olgan haudalla alapuutarhassa helmoissaan valkoista sinivuokkoa ja edellispäivänä istuettua kerrottua valkovuokkoa sekä vaaleanpunaista kieloa. Valkoista kieloa on ziljoona ja ovat kukkineet tänä vuonna tosi hyvin.


Tämä mystinen kaunotar löytyi alapuutarhaan mentäessa vasemmasta kukkapenkistä. Oli niin rutistuksissa päivänliljan joukossa, että suorastaan tein tälle tilaa. Kunpa siementäisi, kunpa, kunpa...,mutta tämäkin yllätys on nyt koettu ja talletettu muistin verkkokalvolle, tosin myös kuvaan. Näitä yllätysristeymiä olen kohdannut eniten juuri akileijoilla, krookuksilla ja krasseilla. Lemmikeistä puolestaan löytyy joka vuosi myös valkoista ja vaaleanpunaista kukintoa.


Etupihan kukkaniittyä hallitsevat nyt lemmikit, puna-ailakit, lehtosinilatvat ja akileijat. Olen yrittänyt ottaa villikukkaniittykuvaa, mutta vielä ei ole onnistanut...


tätä sinistä puutarhaa paremmin.


Tämä vanhempi kuva lehdossamme näyttää valkoisen lehtoakileijan koko hurmassaan.


Etupihan helmiorapihlajat kukkivat nyt...valkoisina. Vime vuonna olivat vaaleanpunaisia.

Alapuutarhan lupausta, valkoiset varjoliljat eivät vielä näin muhkeita.


Kalliomme kukkakentällä, keltaisella polulla, näyttää nyt tältä. Ensin kullerot, sitten keltakurjenmiekat ja päivänliljat. Takana oleva iso kivi alkaa kohta kukkia sitä syleilevästä köynnöshortensiasta.



Tätä suudelmaa kannattaa odottaa! Sydänsuven sinettiä...

Terveisin Leena Lumin puutarhasta

26 kommenttia:

  1. viileys pidentää kukinnan - meillä ollut 30 astetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, sen ilon just tänään tajusin, kun katsoimme isabellansyreeneitämme 'Holger Alba' eli ne kukkivat vielä juhannuksenakin tällä menolla.

      Meillä oli +23 -+25 viikkoja ja joinakin päivinä +27. Nyt on kaikki toisin.

      Poista
  2. Ihanaa, kaunista kukintaa! Meillä ei nyt paljoa kuki. Tuntuu, kuin kaikki olisi pysähtynyt ennen "räjähdystä"..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, nämä kuvat eivät atsalean osalta tältä vuodelta...Nuput jäivät monesta aukeamatta. Kukaan ei tarkkaan osaa sanoa miksi. Selvä 'pysähtyminen' toisissa lajeissa, mutta nuo luonnonkukat akileijat, kullerot etc. voivat entistä paremmin. Lehtosinilatvaakin on enemmän kuin koskaan.

      Poista
    2. Meillä osa rodojen nupuista jäivät aukeamatta. Lehtosinilatva ei meillä menesty. Ei niin missään. Kituuttaa ilman kukkia kymmensenttisenä. Olen jo kokeillut sille neljää tai viittä eri paikkaa. Miten sitä pitää hoitaa?

      Poista
    3. Satu, vertaiskärsimys auttaa aina: Hyvä kuulla, että sama saattaa olla mun atsaleoiden kanssa. Kolme ei avannut nuppujan ollenkaan, mutta lehdistä on tuuhea ja kunnossa.

      Meillä sitä on ziljoona ja kaikki alkoi siitä, että olin luvannut kokonaiselle koululla luontopäivän meidän puutarhassa. Oli tarjoilut ja olin myös listannut jättitekstein kaikki kasvimme isoille papereille etc. Koska se oli toukokuussa, jolloin ei ollut aplljon mitään, koska poikkeuskylmä toukokuu, ostin kukkivana Viherlandiasta jonkun määrn valkoista ja toisen sasin sinistä lehtosinlatvaa. Istutin ne maahan ja siitä se sitten lähti. Kertaakaan en vielä ole sitä mistään kitkenyt pois. Se on vanhan kansan nimittämänä hunajakukka ja tuo paljon pölyttäjiä. Tuoksu on todella hunajaa!

      Minulla ei ole siihen mitään hoitoa: Olen vain istutuskastellut ja vältän, että siihen ei mene kompostia tai kanankakkaa, sillä se tuntuu menestyvän hyvin ihan missä vain ja vailla hoitoa. Kannattaa jatkaa yrittämistä, sillä se tuo ihanaa tunnelmaa pihalle ja sitten nitä tärkeitä pölyttäjiä.

      Poista
  3. Kiitos viimeisestä! Mukavaa oli ja maailma on taas vähän parempi paikka. Ihania kukkakuvia ja puutarha livenä näytti vielä paremmalta. Toivottavasti saamme kesäisen viikonlopun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos samoin<3 Näin aina, aina vain...Olipa hyvä, että 'tyrkytit just Ruusen unta minulle, se on paikassaan niin kaunis. Sitä tässä nyt odotellaan, sillä huomennahan saamme Lunan tänne:)

      <3

      Poista
  4. Voi miten ihana tuo Ruususen uni <3!! Lämpenevää vkoloppua, jo tätä vilua riittikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, se on kauniin nimensä mukainen.

      Kiitos samoin<3

      Poista
  5. Ihanaa viikonloppua kukkasten keskelle, Leena ihanuus, muiskis. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos samoin<3 Huomenna saapuu kummikoiruus:)

      Pusi, pusi<3

      Poista
  6. Niin kaunis on tuo Ruususen uni. Minullakin on sitä.
    Ihailen kovasti noita muitakin atseleoja. Minulla ei kovin montaa atsaleaa ole, mutta aion nyt uuden hankkia.
    Monilla on puutarhoissaan vähän hiljaista tulppaanien kukinnan loputtua. Mutta Sinulla on paljon suloisia akileioja. Nyt on niiden aika. Ja niitä pitää olla paljon.
    Sinulla on myös noita pirteitä kulleroita. Niitä minun täytyy myös hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kiva yhtennsattuma, kun valikoima on kiitetäävän laaja.

      Minä olen aika innostunut ja huolimatta siitä, että niitä jotenkin pidetään kovan talven arkoina. Sinulla varmaan helpompi, mutta minä sitten sisulla:)

      Meiltähän talvi vei 30 vuoden tulppaanit, narissit ja muscarit. Tilalla oli ziljoona scillaa ja esikkoa ja nyt kieloja...ja ziljoona akileijaa. Siinäopä kasvi, joka jaksaa kiehtoa. Annetaan niidne kukkia, missä ikinä haluavat. Niitä pitää olla paljon!

      Ne kukkivat kauan, koska tuossa kalliolla on kosteutta. Nämä ovat pääosin luoononkulleroita, mutta mukana saattaa olla muutama oranssimpi suvikullero kaupppapuutarhalta. Suosittelen!

      <3

      Poista
  7. Ihana Viherlandia ja ihana puutarhasi.Toivottavasti ei myrsky aiheuttanut sinne vahinkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, meillä ei mitään ongelmaa myrskystä ja saimme vähän sadettakin. Nyt on niin paljon kaikkea tapahtumassa eli otan privana yhteyttä ensi viikolla viimeistään. Luna tulee huomenna ja on su iltaan myöhään ja sitten...

      <3

      Poista
  8. Ihastuttavat kuvat ja kukkaloisto. Joko kurjenmiekat teillä kukkivat?
    Voi että azaleat ovat hurmaavia, olin aivan myyty kävellessämme Haagan alppiruusupuistossa ja azalea-alueella viime sunnuntaina..

    Kaunista ja lämpimämpää viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos<3 Eivät vielä, mutta kohta. Nehän ovat noiden kulleroiden kanssa samassa kosteikossa keskellä kallion märkää mysteeriä...

      Olen ihan hurahtanut niihin, vaikka kaikki nuput eivät tänä vuonna auenneetkaan. Nyt kokeilen uusiakin.

      Kiitos samoin teille♥

      Poista
  9. On se vaan niin ihana tuo Ruususen uni, mutta niin ovat akileijatkin ja upea on myös villi sininen puutarha!

    Yksi hyvä keino kasvualustan happamoittamiseen ovat kahvinporot ja samalla ne myös lannoittavat. Minä kerään käytettyjä kahvinporoja ja ripottelen ne alppiruusujen ja muiden happaman maan kasvien alustoille. Ripottelen kahvinporoja keväällä myös krookusten kasvupaikoille, jotta puput eivät pistelisi niitä poskeensa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, veikkaan, että sulta saamani vaaleanpunaiset kielot nyt houkuttivat tuoho Ruususen uneen:) Kiitos<3

      Eikä se varmaan haittaa, että nautimme Robertsin suklaakahvia:) Minä olenkin jo kerännyt ja laittanut kasvien juurelle. Meillä eivät puput koske kroouksiin, mutta jos pääsevät käsiksi muscarien nuppuihin, se on menoa. Kiitos vinkistä<3

      Poista
  10. Ihastuttavat kukat, sininen oli hurmaava ja tuo valkoinen akilleija, ah, voiko olla herkempää helistäjää, no kellot ehkä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, kiitos<3 Akileija on keijukukka, salaperäinen, herkkä, vaihteleva...Kellokukat meillä vasta aloittelevat.

      <3

      Poista
  11. Ai miten upealta näyttää. Tuon puutarhan saloissa on ihana käyskennellä ja viettää aikaansa. Täällä alppiruusupuistossa atsaleat on upeassa kukassa ja omalla pihallakin rhodo aivan painavana kauniista kukista.

    Täällä on aivan mahtava kesä sää. Aurinko paistaa ja ilma on kirjas ja viileä. Minä mietin tässä aamukahvin laittoa. Meillä ei ole Robertsia, mutta A. kävi ostamassa jostain "ehkä maailman pienimmästä paahtimosta" meille kahvia, eli kohta aamiainen odottaa meitäkin =).

    Aivan mahtavaa lauantaita teille molemmille. Eikös teidän pienet koiruudetkin tule nyt käymään ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, on meillä paljon talven viemää, mutta nyt se alkaa peittyä. Kiitos<3

      Sama täällä. Hesari vihdoinkin luettu, iso mukillinen Robertsia nautittu ja jopa aamiainen syöty eli me ollaan kuin pahaiset teiit: Valvomme myöhään, nukumme pitkään. Huomenaamulla klo 6 Lunan kanssa pissille, mutta sen jälkeen hän sallii unien jatkuvan, jos vain saa ison rullapuruluun.

      Kiitos samoin teille<3 Nyt tulee iso hoitokoira Luna. Nuoret tuovat pienet koiruutensa meille koko juhannukseksi, kun lähtevtä festareille eli kiva junannus tiedossa. Olen ihan läheisriippunainen Merin kääpiövillakoiraan, joka on jo ikädaami ja nukkuu ehdottomasti polvitaipeessani. Taika on ihastuttava myös, mutta hän ei viihdy koko yötä kanssamme, vaan menee pedilleen, josta pienenä paimenkoirana näkee laumansa eli meidät:)

      Poista
  12. Mikä puutarha ja värit - koko värikirjo hienosti edustettuna <3 Ihanaa viikonloppua teille kukkaloiston keskelle! <3 -Taru

    VastaaPoista