tiistai 2. elokuuta 2016

Kolme (viimeisintä) viipaletta kulttuurista


Irene blogista Kingiä, kahvia ja empatiaa haastoi minut kertomaan kolmesta viimeisimmästä kultturikokemuksestani, mutta kiitos löyhien sääntöjen tai niiden suorainaisen puuttumisen, minäkin voin nyt osallistua, vaikka en ole tänä kesänä kuin lukenut, sairastanut, katsonut tv-sarjoja ja elokuvia sekä vietän toipilasaikaa, joka ei salli pitkää istumista. En voi olla kertomatta, että aina kun avaan Irenen blogin, ääni minussa alkaa soida näin: 'Kingiä, kahvia ja tupakkaa..' En ole tupakoitsija, mutta noin se vain menee:) Kiitos Irene♥

Koska saan istua toistaiseksi vain noin 1-2 tuntia päivässä ja aamiainen jo meni Hesarin kanssa, lataan tähän hillittömästi tai tajunnanvirralla muutamia juttuja omasta suhteestani kulttuuriin. Kolme on hyvä luku, mutta en tiedä täyttyykö se tässä mitenkään, mutta ainakin sitä muuta tulee.

Katson yllä olevaa kuvaa, joka on Malcolmin työpöytä Maria Salosen kirjasta Axel Munthen jäljillä ja annan sen puhua.

Ensimmäisenä kulttuuri ei ole minulle ryntäilyä tapahtumasta toiseen vaan se on kuten Malcolmin työpöytä kauneus, hiljaisuus, historia


Sen kliimaksi olkoon tämä aamuvarhainen kuva samasta kirjasta. Antautua tälle, on sama kuin saada rauha. Miksi ryntäilisin ruuhkissa festarilta toiselle, kun voin nauttia kauneutta, hiljaisuutta ja historiaa kotiterassillamme ja välillä lepuuttaa silmiäni sulkemalla ne vain kuullakseni mustarastaan huilun, haavikon havinan tai lokin tutun kirkaisun.

Se mitä nuo kolme sanaa sisältävät mahtuu myös niihin lukuisiin taidekirjoihin, joita olen Euroopan eri puolilta kotiin kantanut.


Kuvataideintohimo tosin osoittautui hiukan petolliseksi kaveriksi, sillä alkoi kasvaa nälkä nähdä rakastamiensa kuvataiteilijoiden töitä aitoina, suurina, sisäänhengitettävinä eli Klimtin takia nyt olen sitten koukussa Wieniin, vaikka suurkaupungit eivät olekaan 'mun juttuni'.


Kuvassa Gustav Klimt ja hänen kälynsä Emilie Flöge, jonka kuva kirjanmerkkinä aloitti polkuni Gustavin maalauksiin jo kauan, kauan sitten. Tästä voimme päätellä, että hiljainen kirjallisuuskin voi olla petollista eli viedä minne sattuu, mutta toisaalta taidemuseot ovat rauhallisia ja hiljaisia paikkoja. Lokakuussa 2015 kävimme Ala-Belvederessä (Unterers Belvedere) ja tunnelma oli harras ja kaunis, kuin jokainen katsoja olisi käynyt omaa äänetöntä keskusteluaan lumoavien maalausten äärellä. Ja tiedättehän, Jänis jolla on meripihkanväriset silmät, sekin vie meidät Wieniin takaisin...Kirjat vievät historiaan ja voivat vaikuttaa niin, että on sisäinen pakko kokea aidosti vaikka Ephrussien sukutalo koskettamalla sitä.


Muistakaamme myös oma kuvataiteemme, joka on pohjaton virta kultaa täynnä. Ei sitä Klimtin kultaa, vaan toisenlaista. Tässä Ada Thilénin Lukeva tyttö maisemassa. Kuva on Riitta Konttisen kirjasta Taiteilijatoveruutta


Kirjallisuus, kuvataide ja elokuvat, joista viime mainitun tänään kuittaan vähemmällä ihan lopuksi ei kiinnostuksen puutteen vaan muun takia. Ja sitten tuleekin jo hiljaisuuden rikkoja eli ääni. Musiikki, laulu, ooppera. Musiikki on merkinnyt aina, mutta niin, että haluan kuunnella sitä vain kuin itselleni tai käydä kirkkokonserteissa joulun alla tai kuten viime suvena, elää Sibeliusta Petäjäveden vanhassa kirkossa. Se joukkotapahtuma, jonne mieluusti lähden, on Savonlinnan Oopperajuhlat. Siihen tulee ihan kuume, sillä ruokahalu kasvaa syödessä ja Savonlinna on ihana kesäkaupunki. Olavinlinna oopperan kulisssina on mennyt meillä ohi Milanon La Scalan, kun siihen tuli tilaisuus. Koska tapanamme on ollut viettää Savonlinnassa koko viikonloppu, olemme saaneet enemmän, mutta myös maksaneet reippaasti eli jos tulossa on ollut pidempi matka, Savonlinna on saanut väistyä, sillä meiltä sinne ajaa myöhemminkin, mutta alpeille ei tiedä montako vuotta enää ajelemme. Pidän lentomatkustamista sielua köyhdyttävänä ja epämukavana. Sielu ei pysy mukana kun pitää lentää yli Saksan tai Puolan, kun siellä olisi niin paljon jo tuttuja ihmisiä ja kivoja paikkoja, jotka ovat osa kokonaiselämystä, jonka nimi on Itävalta/Alpit. Ja sitten se Itämeren ylitys, jossa minäkin rauhoitun, koska ei voi tehdä muuta kuin nukkua. lukea, kävellä kannella ja syödä. Luojalle kiitos laivoista suoraan Saksaan!


Tässä ensimmäistä kertaa Olavinlinnassa oopperassa. Kaulassani riippuva Turandot -kääty taitaa olla muistutus, mitä olimme kokemassa.


Sitten se musiikki, joka joskus soi kotona lujaa etenkin kun valmistan jotain gourmetia. Se on vaikka Adelea, laulajaa, josta onkin juuri ilmestynyt uusi kirja Minervan kustantamana: Adele henkilökuva. Se voi olla fadoa, vanhaa jazzia tai Queenia. Ville Valo on myös kova sana sekä elokuvamusiikki. Eniten taidan kuitenkin pitää Stingistä, ihan kaikkein eniten...Scorpions soi myös sekä Procol Harum, Leonard Cohen, Toto, Laura Pausini, Andrea Bocelli, Johanna Rusanen, Buika, Abba, Tehosekoitin, Carola, Edith Piaf, Kate Bush,Chris Rea...Meillä on mielettömästi komerossa vinyyylilevyjä, mutta vieläkin enemmän CD-levyjä.


Vaikka jutusta voisi päätellä, että kirjat ja kuvataide ovat kovimmat, ei ainakaan vielä. Elokuvat ovat olleet aina minulle kova juttu, mutta nyt on ollut siitä onnellista, että olemme saaneet mielettömästi tv-sarjoja, joista on riittänyt. The Affair aloitti todellisen kuumeen ja jos nyt kuulen, että sen kolmas kausi tulee HBO:lta, meistä tulee ensimmäisen maksukanavamme hankkijat:) Oijoi, nyt menee tanskalaissarja Dicte ja se on kuin lääkettä toipilaalle, joka ei voi aina lukea, ei kävellä, ei saa istua ja tunteja on...Tällä viikolla jo uusia jaksoja ja meillä on kaksi vielä vanhastakin katsomatta!

Oletteko muuten huomanneet miten paljon Dicten poliisi muistuttaa Broadchurchin miespoliisia:


Juu, olen nyt sarja-addikti: Kadonnut on katsottu kaksi kertaa, Broadchurch samoin ja mitä niitä nyt kaikkia olikaan. Ennen ei ole suvella televisio  meinannut mitään, mutta nytkin vain valikoidusti eli lääkkeeksi. Koska eilen ei katsottu, veikkaanpa, että tänään Lumimies-hoitajani tarjoaa mielialalääkettä nimeltään Dicte!


Koska minulla ei ole aavistustakaan ketkä ovat tämän haasteen saaneet, haastan nyt sokkona:

Katja/Lumiomena

Mustikkakummun Anna

Sara/ P.S. Rakastan kirjoja

Mai/Kirjasähkökäyrä

Kaisa Reetta

♥:lla Leena Lumi

Mysteriet

28 kommenttia:

  1. Oi ihana Leena! ♥ ♥ Hengästytti ja pakahdutti, kun luin tämän tekstisi, niin monessa samanlainen maku meillä on. Kiitos myös haastamisesta, ennätin tehdä tämän jo muutama päivä sitten (linkkaan tähän, jos haluat käydä kurkkaamassa: https://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2016/07/kolme-viimeisinta-viipaletta.html ).

    Nyt on paljon kommentoitavaa, mistäköhän aloitan... No, vaikka siitä, että luen parhaillaan Axel Munthen Huvilaa meren rannalla, ja kiitos sinulle inspiraatiosta, nimittäin sinun innostamanasi olen kirjasta alkujaan kiinnostunut. ♥ Ja tuo kauneus, hiljaisuus ja historia - en voisi olla enempää samaa mieltä! Moni kulttuurielämys vaatii jatkokseen juuri tuon rauhan ja hiljaisuuden, jolloin koettu avautuu lisää ja täyttää mielen, voimaannuttaa ja lumoaa. Myös rakkauden matkusteluun jaamme, ja useimmiten juuri kulttuurinnälkä ja historia kietoutuvat yhteen matkustamisen kanssa erottamattomasti. Yksi on vajaa ilman toista.

    Ja kuvataide, oi kyllä! Klimt on yksi minunkin monista taiteilijarakkauksistani, ja haaveilen pääseväni hengittämään Klimtin taidetta muualtakin kuin kirjoista. Kotimainen (ja pohjoismainen) kuvataide on ehkä minullekin lopulta rakkainta, sitä jonka äärellä tuntee väkevimmin omat juurensa, kaiken sen historiasta kumpuavan voiman, joka on joka hetkessä läsnä.

    Vaikka taidetta on melkein mahdotonta arvottaa tai laittaa paremmuusjärjestykseen, taitaa minulle kuitenkin rakkainta kaikesta olla taidemusiikki (jos kirjallisuus jätetään nyt tämän kaiken ulkopuolelle, sillä eihän sitä ylitä mikään). Elän ja hengitän oopperaa, se on niin minua, suurten tunteiden musiikkia ihmiselle joka tuntee isosti (kuten sinäkin ♥). Olen juuri huomenna lähdössä Savonlinnan Oopperajuhlille (ensimmäistä kertaa, iik!) katsomaan Bellinin Normaa. Huikkaan Olavinlinnalle sinulta hiljaisen tervehdyksen. ♥ Ja oih, Johanna Rusanen on se yhteinen suuri suosikkimme, Suomen paras sopraano.

    Myös tv-sarjamakusi on mainio. Broadchurchkin on aivan erinomainen sarja. Tuota Dicteä on nyt kehunut moni muukin, siihen pitää tutustua, eli kiitos vinkistä!

    Voi hyvin, Leena, olet mielessä! ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, niin...♥ ♥ Käyn lukemassa sinun vastauksesi ip -piikin jälkeen. Sinähän tiedätkin, miksi 30 päivää on nyt se kestettävä.

      Se ihana kirja, rakas kirja, miten monasti sen olenkaan lukenut, mikä elämän silta se on minulle ollutkaan. Toivon, että löydät siitä yhtä paljon kuin minä♥

      Meillähän oli Olgan vanhuuden takia paussivuodet reissaamisessa, joten nyt olisi kiva ottaa isompia palasia siitäkin ja suunnitelmia on, jos vain sallimus niin antaa käydä. Minullekin matka on aina osa historiaa, historia on matkaa, vaikka en olekaan museotyyppiä, noh, paitsi siis taidemuseot, mutta voin koskettaa 2 000 vuotta vanhan talon, asutun talon seinää ja tuntea kaikki siinä eläneet sukupolvet. Hakeudun mieluusti vanhaan, mutta myös kirjakauppoihin, katukahviloihin, yritän sekaantua paikallisiin...olla täydesti osa istä, missä olen.

      Niin, Klimt on coloristi ja sinällään runsas ja ravitseva, kotimainen taiteemme on koskettavaa. Olen Konttisen myötä oppinut paljon. Herkistynyt.

      Kirjallisuutta emme voi laskea:) Minäkin olisin halunnut niin kokea Norman!!! Nyt en voi ajatellakaan näiden vasta umpeutuvien haavojeni kanssa, en voi mennä edes lähi-Prismaan. Tikkien poisto vasta pe. Kerro tervehdys Leenalta, joka on siinä edessä kuvattu ensimmäisen kerran 5-vuotiaana ♥ Johanna on niin lahjakas. Saimme kuunnella häntä kerran kirkkokonsertissa ja sen jälkeen oli jatkot, joille hänkin tuli. sain kertoa, miten minusta hänen äänensä yltää ja kantaa johonkin suureen ja näin on nyt käynyt ja käymässä. Jos saat jostain käsiisi Johanna Joulun valoa levyn, älä kulje ohi. Siinä on musiikkia, jota me kuuntelemme jouluna: Ave Maria (accini), Oi Jouluyö, Pyhä Lucia, Ave Maria (Lucci), Walking in the air etc.

      Downton Abbeykin oli, sitten kovempi Silta, tanskalainen Perilliset, Broadchurch ja nyt tämä Dicte, josta joku antoi minulle kommentissa vinkin, varmaankin Bleue...Ole hyvä!

      Kiitos samoin! ♥ ♥ ♥

      Poista
  2. Valtavan tasapainoinen kirjoitus, sellainen hengittävä ja sieltä väleistä tulee esiin koko laaja kulttuurikiinnostuksesi. Minäkin pidin Klimtistä aiemmin kovasti ja harmittaa, kun kaikki ne tuhannet julisteet, joita on hänen töistään tehty omaan makuuni vesittävät hänen taidettaan. Kuvataide on ihanaa sikälikin, että sen suhteen koen, että voin olla lapsen vilpittömällä hämmästelytasolla, kun siihen en taas kirjallisuuden suhteen pysty, enkä oikein teatterin ja elokuvankaan, vaikkakin toki paremmin kuin kirjallisuuden.

    Olen tosi huono koukuttamaan itseäni tv-sarjoihin. No, Isänmaan tähden -sarjaa olen katsonut melkein kolme kautta ja varsinkin se eka kausi oli just hirveen koukuttava. Monet hyvätkin tv-sarjat on jääneet kesken. Illat on niin lyhyitä, että telkkari ei niihin meinaa mahtua. Silti tietenkin pitää jatkuvasti olla iso elokuvavarasto käytettävissä siltä varalta, että haluaa jotain katsoa. Nyt vaan, kuten taisin aiemmin kirjoittaakin, on ollut enempi kiinnostusta vanhempaan elokuvaan. Niin ja sarjoista vielä, tuota Dicteä olen sentään harkinnut. :D

    Kuten Sara yllä kirjoitti, olet mielessä useammin kuin uskoisitkaan. <3

    Savonlinnassa en ole käynyt kuin kerran. Se oli hieno kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, no pätkissä kirjoittelin, sillä tämä itstuminen ei nyt sovi. Kiitos♥ Hänet on kaupallisetettu ja niinpä minäkin paransin jääkaappimagneettieni tasoa Klimtin taideteoksilla:) Tosin en voi luopua Suudelmasta, joka on tosi hienosti kehystettynä julisteena ollut seinällämme jo kauan.

      En olekaan muuten addiktoituvaa tyyppiä, joten ehkä se puskee sitten kaiken läpi näissä brittiläisssä ja tanskalaissa sarjoissa. Eihän meilläkään normisti katsota kuin la iltana joku jakso tallenteelta, ei ole aikaa. Ja lukeminen on niin paljon levollisempaa. Mutta nyt toipilaana annan palaa! Sain Dicteen vinkin muistaakseni Bleuelta ja se on vain niin hyvä! Poikani Kevin ahdisti yhtä paljon kuin kirja joka oli filmin pohjana: Ei nyt mitään noin kovaa minulle tässä hetkessä.

      Kiva kuulla, kiitos♥ Toivottavasti ajatukset kantavat tämän pahan yli...

      Se on vaan niin ihanaa, että ei sanotuksi saa.

      Poista
  3. Leena, näitä sinun postauksiasi on aina yhtä ihana lukea!

    Jaan kanssasi tämän: Kulttuuri on minulle jonkinlainen olotila tai sieluntila, joka vaikuttaa koko elämän tasolla. Ehkä se intomielinen kulttuuririento-aikakin tulee - vielä joskus. Siihen saakka nautin ihanasta kulttuurisesta 'vapaaputoilusta'.. :)

    Lämmin kiitos haasteesta, jätän tämän taas hetkiseksi muhimaan! <3

    Toivottelen päivä päivältä paranevaa vointia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiva kuulla:)

      Se on ilma, jota hengitämme. Elin kulttuuririennot Porissa, jonka teatteri oli aina niin kiinnostava. Siellä aloitin hyvin nuorena ja siellä ehkä näin kaikki ohjelmistot. Suomen Ateena ei tarjonnut samaa tunnetta, joten nyt teatteri jäi. Kuvataiteet sopivat reissuihin!

      Ole hyvä vain<3 Tässä ei ole mitään sääntöjä.

      Kiitos paljon!<3

      Poista
  4. Uijui, hyvät lääkkeet sulla <3! Onneksi Dicte upposi, hyvät sarjat antaa hyviä fiiliksiä ja ne on tarpeen :). Hymyilyttää jo että perjantaina kun saan lapset unille niin avaan areenan ja uus Dicte jakso <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, eikö vain! Kiitos sinulle Dictestä<3 Me katsomme tallenteelta, sillä nyt juuri haluan, että Dicteä on jemmassa hätätilanteiden varalle:) Se on kiva, kun yksi jakso on melkien 2 tuntia. Sama oli Wallander -jaksoissa.

      Poista
  5. Täytyypä alkaa miettiä mitä vastaan. Kiitos haasteesta :)
    Sivullani on kuva Iittalan naivistien näyttelystä, joka olisi kiva vierailukohde joka kesä, mutta harvenee uhkaavasti. Taulut olivat jälleen uskomattoman ihania ja varsinkin tuo julisteeseen päätynyt taulu sammakkoparista. Sammakon suku mielessäin laitoin Juicen sanoituksen Balladi elokuvaan Klaani tunnussävelmän ihan vain siksi, että se sattuu olemaan vain niin ihana.
    Elämässä pitää olla kauneutta, ihanuutta ja onnea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä<3

      "...miksi taistelimme: Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus." - Mika Waltari -

      Poista
  6. Kiitos haastemuistamisesta. <3 Olin jo vähän toivonut, että saisin tämän haasteen, koska näitä viipaleita on kiva miettiä. Tuon haasteen blogiini, kunhan tämä hulinaviikko hieman rauhoittuu. :)

    Munthe: minä en ole vieläkään lukenut Huvilaa meren rannalla. Maria Salosen kirjan sisällön tunnen hyvin ja se yhdessä muun muassa sinun Munthe-mietteidesi kanssa on saanut minut hyvin kiinnostuneeksi Huvilasta meren rannalla. Se on kyllä luettava. <3

    Kuvataide. Aina. Olemme varmaan kulkeneet osin samoja jälkiä Wienissä Klimtin taideteosten perässä. <3 Minulle tärkeitä ovat myös prerafaeliitit, kotimaisen kultakauden taide ja fiiliksestä riippuen moni, moni muu. Ja musiikki! Mitä elämä olisi ilman musiikkia. Oopperasta Adeleen, hyvä musiikki tuo paljon valoa, mutta vastaa muihinkin tunnetiloihin.

    TV-sarjoja katson aika valikoidusti, mutta minuunkin britit ja pohjoisemaiset vetoavat parhaiten. Nyt olisi hyvä brittisarja haussa... Haluaisin koukuttua, mutta ihan oikeaa ei ole osunut kohdalle.

    <3 ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ole hyvä<3 No sinähän olet nyt oikien tämän alan konkari, koska kirjankin olet tehnyt:) Eihän tässä kai mikään kiire ole.

      Ja minua harmittaa, että olen lukenut sen sadasti, mutta en ole lukenut sitä blogiini! Ihan sama kamala juttu kuin Taikavuoren kanssa...Suosittelen silti myös Jangfeldtin kirjaa Munthesta, josta avautuu se, miksi en ole ikinä, en sateenkaaren tuolla puolenkaan irti Munthesta. Ja se asia ei koska kuningatar Victoriaa. Marian kirja avasi minulle aivan uuden ikkunan Muntheen.

      No, minähän sulle kerran sanoin, että en sinne des Irvingin takia lähde, mutta tässä sitä nyt ollaan:) Taide voitti!<3 Ja minä saan hengityskatkoksia Scherfjbeckin taiteen äärellä, mutta kiitos Konttisen näen nyt pidemmälle, koen uutta, kasvan mukana. Kaukana on se aika, jolloin minulla oli vain impressionismi, jonka tyylisuunnan kirjoja ostin jo teininä...

      Musiikki on myös muisto. Jossakin tilanteessa toisen kanssa kuunneltu/eletty musiikki. Musiikki on kuin aikaa karttava liima, se hitsaa yhteen aikaa sitten toisensa kadottaneet. Musiikki voi olla kirje menneisydestä yhtä hyvin kuin hetki tässä ja nyt.

      Syyskesä, joten eiköhän viimeistään syyskuu tarjoa meillä uutta Happy Valley -jatkoa tms. Ihme, että et ole kokukutunut tanskalaiseen Dixcteen. Mistähän Bleue arvasi...

      Samoin<3

      Poista
  7. Kauniisti lentävä postaus sai minut melkein pyörryksiin. Adele <3 Nyt elämme elokuuta, pienin askelin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos<3 Haastoin sinutkin, mutta sitten huomasin, että olit jo vastannut. Juu. Adele taitaa jäädä minulle, sillä hän on kaikkea muuta kuin unohdettava. Kuvittele elokuu, mun rakas syyskesä <3 Pienen pienin askelin...

      Poista
  8. Olipa hieno haastepostaus,kuten aina Leena. Sinä niin osaat kirjoittaa-..Klimistä tulee mieleen Tel Avivin museossa oleva Klimtin suuri maalaus eli tämä
    http://www.tamuseum.org.il/master/collection-work/8137

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos<3 Tuttu maalaus, sillä olen kollannut netistä ja kirjoista kaiken, kaiken Klimtistä. Vain muutama vasta nähty aitona.

      Välisarjan kesä...Muista mitä oli ennen...<3

      Poista
  9. Tähän viehättävään haasteeseen haastelet kiehtovasti. Ja herättlet uinuvia muistoja, kuten Wienin ja Klimt-näyttelyt taitelijan juhlavuotena. Pidän myös Dictestä, etenkin ärhäkästä päähenkilöstä. Ja Leena, toivon tukuttain elähdyttäviä, virkistäviä ja helliviä kulttuurikokemuksia toipumisen tueksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos<3 Vaikka olimme reissssa 3 viikkoa, Wieniin jätimme vain pari vuorokautta, joten uusinta on edessä. Muaknamme on paikallinen ystävämme, joka poimii meille helmet. Ei kulu aikaa haahuiluun, jota voimme sitten harrastaa vaikka Salzburgissa.

      Nesser herättää kuolleetkin eloon ja nyt tässä välillä ainakin yksi Saarikosken käännöstyö...Kiitos<3

      Poista
  10. Minusta kirjoissa, taiteessa ja musiikissa, eli siinä kulttuurissa mielenkiintoista on juuri se, että ne puhuvat tai ovat puhumatta kullekin ihmiselle eri tavalla. Kun vain malttaa kuunnella. Ja juuri kun luulee tietävänsä mistä pitää, saattaakin ihastua johonkin ihan muuhun. Ja sitten on vielä se, että jos tänään sydän sykkiikin jollekin kuvalle, kirjalle tai laululle, jossakin toisessa elämäntilanteessa se on merkityksetön tai laimea. Tällä hetkellä sarjoista minua vie eniten mukanaan Outlander. Fado on toisena päivänä ihan taivas ja toisena en jaksa sitä ollenkaan. Kirjoja olen lukenut tänä kesänä ennätyspaljon ja taas poistuin Prismasta uuden pokkarin kanssa. Huomenna on vapaapäivä ja odotan kirjaan sukeltamista.

    Voimia toipilaspäiviin. Olkoon ne lepoa, joka vahvistaa kaikkeen tulevaan ihanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, se on juurikin niin. Siksi en antaudu 'teiteellisiin väittelyihin', sillä jokainen kokee tavallaan. Löysinhän minäkin sieltä Belvederestä uuden taiteilijan minulle...Fado on jotain musiikkia, jossa syntyy herkullista italialaista. Prismassa onkin aivan valtavat kirjavalikoimat nyt!

      Kiitos<3 Pe tikit pois. Toivottavasti!

      Poista
  11. Vau, ihana vastaus haasteeseen. Nuo alun valokuvat ovat hengästyttävän kauniita ja kirjoituksesi soljuvuus oikein sulaa sieluun. Mikä lahja ihmisillä onkaan luoda taidetta sen eri muodossaan ja mikä tupla lahja, että me voimme siitä nauttia =).

    Ihana kuva teistä oopperajuhlissa!

    Tunti tai kaksi istumista päivässä on todella vähän. Onneksi elokuvia ja sarjoja voi katsella lattialla pitkällään maaten. Dikten minäkin olen tallentanut ja katsonut siitä vasta ensimmäisen jakson. Elokuvissa en ole käynyt pitkään aikaan, mutta koska tallenteet pelastavat kaikki tyhjät hetket... Musiikkilistastasi bongasin Tehosekoittimen, bändi saa minulle aina aikaan suloisen tunnemyllerryksen.

    Meillä on tänään matka Turkuun ja ainakin yhden valokuvanäyttelyn haluan siellä ehdottomasti käydä katsomassa.

    Superhyvää loppuviikkoa, tikkien poiston jälkeen varmasti helpottaa jo hiukan enemmän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos<3

      Ei yhtään harkittu. Tuo vesipullo, kameran naru R:n taskusta ja minä keskustelen muualle...,mutta aito muisto.

      Minä katson Dicteä viileässä takkahuoneessa alakerrassa maaten punaisella sohvalla eli en istu silloin. No vaikka Teharin Tähteni mun...se on ainvan R:n lemppari.

      Sinne meidänkin piti ja Säkylään myös, mutta nyt kaikki jäi...toistaiseksi ainakin. Isän suku sieltä, joten paljon juuria. Olen myös asunut lapsena Säkylässä, sitä ennen kävin syntymässä Turussa.

      Toivotaan!<3

      Poista
  12. Ah, Klimt. Minä niin jaan innostuksen hänen taiteeseensa! Kotimaisista yksi ikisuosikkejani on Helene Schjerfbeck, vaikka kuvataiteen saralla on niin monta hienoa tekijää, että sinällään aivan loputon suo tämä suosikkien poimiminen. :) Ateneumissa pyörii nyt Alice Neelin näyttely, ja olen kuullut siitä paljon hyvää, joten sen varmaan käyn näyttelynä katsomassa seuraavaksi. Tykkään myös kovasti piirrellä itse, todella terapeuttista ja rentouttavaa hommaa!

    Sinun innoittamana laitoin myös tuon The Affair -sarjan ensimmäisen kauden kirjastosta varaukseen. Ihana löytää uusia suosituksia! Ja niin totta. Mitä olisikaan elämä ilman kulttuuria ja uusia kokemuksia. Kiitos siitä, että jaat niitä täällä kanssamme! <3 -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, hänestä riittää jaettavaksi! Sama täällä, Helene on ylittämätön. Minun pitääkin heti googlata Alice. Mieheni on piirtäjä, hän saa ihmisistäkin tunnistettavia. Jos en olisi jättänyt kuvataidetta palosta kirjoittamiseen, olisin takuulla coloristi:)

      Sehän on avioliittodraama, mutta HBO:n laatusarja. Kuvittele, kun sen toinen tuotantokausi tuli, otimme HBO:lta ilmaisen katselkuukauden:) Ja minä olen aina sanonut, että 'ikinä emme tarivtse mitään maksukanavia!' Never say never! Ole hyvä ja kiitos sinulle!<3

      Poista
  13. Hei, Leena

    kiitos todella paljon että otit tähän osaa näinkin pian, vaikka olet yhä toipilaana. Arvostan. <3 Ihanasti teit tästä omanlaisesi. <3

    Adele, hän on on niin mahtava! Ja Ville Valo, tykkäätkö ihan HIM:stäkin?? HIM on nimittäin minulle kaikkien aikojen rakkain bändi.

    Broadchurch on hyvä (David Tennant on jo yleensä laadun tae), The Affair on tuttu, mutta en ole sitä innostunut katsomaan. Minulla on ollut jo pitkään jokin striimaspalvelu käytössä, esim. Netflix, Viaplay, nyt on toista kertaa HBO, minä en taas meinaa löytää "normi" tv:stä mitään katsottavaa. =D Tai en jaksa odotella jatkuvasti jonkun sarjan tuloa yms. =D

    Vahvistavaa, kaunista elokuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irene, tämä oli ilo, sillä niin helppo ja vailla sääntöjä. En jaksa nyt mitään pitkiä ohjeistuksia...:)Ole hyvä ja kiitos<3

      Adelele iski minua heti suoraan suoneen! Olisi olut niin kiva heti heittää sinulle joku HIMin albumi, mutta ei löytynyt. Olen kyllä tainnut tehdä kijran HIMistä blogiini. Ville Valon ääni jos kuuluu läpi, olen mennyttä naista. Ja tietysti vielä jos katson videota, tilanne vain pahenee...:) Vooin luvat sinulle alkaa kuunnella laajasti HIMiä, sillä se ei ole ollenkaan vastenmielistä. Autossa aina radio päällä ja joskus kuuluu niin ihanaa ja sitten se onkin HIM<3

      Broadchurch on paras aikoihin. En jaksanut nyt tsekata noita ohjaajia ja näyttelijöitä, sillä olin tehnyt sen aikanaan johonkin juttuuni. Olen aika monasti mainsotanut sekä Broadchurchia että The Affairia. Kuule, normitvstä ei paljoa tule. Meillä ei ikinä katsota la iltana kuin jotain ostettua elokuvaa tai tallennetta sarjaa. Nyt kyllä kiitän siitä, että meillä on tallessa kaikki Broadchurchit, Wllanderit, kaksi kautta The Affairia ja Happy Valleyt sekä Dictet, jonka toisen kauden jaksot alkavat tämän viikon perjantaina. Minäkään en jaksa odotella The Affairin kolmatta, vaan heti kun se tulee, ostamme HBO:n, vaikka niin ei pitänyt koskaan käydä:)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Hei! Dicte on tosiaan hyvä mielialalääke. Samoin toimi minulla The Affair-sarja, jota en muuten olisi löytänyt ilman sinua. Kiitos Leena! Happy Valley-sarjan tyyppejä on ihan ikävä, oli niin elämänmakuinen sarja. Levollista toipumisen aikaa sinulle! Sanna-Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna-Maria, täydellistä! Ja tänään taas:) Minä en taas olisi tajunnut mitään Dictestä ilman kanssabloggaajan vinkkiä: Kyllä puskaradio toimii! Ole hyvä<3 Mielestäni Affairia pitäisi tulla kolmaskin tuotantokausi. Toivottavasti. Happy Valley oli ihan huippua ja takuulla ne eivät voi sitä jättää jatkamatta:) Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinulle<3

      Poista