sunnuntai 28. elokuuta 2016

Untun kirje


Kaksi vuotta ehti kulua matkastani ja ennen kuin huomasinkaan, illat alkoivat hämärtyä. Matkani oli antanut minulle valtavasti, ja tuntui, että sain ammennettua siitä voimia koko vuosikymmenelle. Eräänä syksyisenä iltana kirjoittelin laulunvärssyjä ja muistelmiani tuossa kuistilla, syystuulilta suojassa. Katsahdin hetkeksi Naapuriin, joka oli oli puuhastelemassa rannalla. Sen silmissä syttyi selvästi jotain, kun se mietteliäänä nojasi haravan varteen ja tähyili merelle. Koko syksyn ja alkavan talven se on ollut mietteliäs, ja luulen, että nyt tiedän miksi.

Tänään, sinisen hetken aikaan naapuri jätti minulle jäähyväiset. Se kertoi lähtevänsä matkalle, ihan omaan seikkailuun. Katsoin sitä pientä takkutukkaa, kun se päättäväisenä seisoi tuossa edesssäni. Sen silmät loistivat hämärässä ja se näytti innokkaalta. Naapuri kertoi, että oli niin innoissaan minun kertomuksistani (enpä olisi siitä nurisijasta uskonut!), että halusi kokea jotain samanlaista itsekin. Se sanoi kuulleensa jostakin jännittävästä paikasta, joka kuulosti siitä täydelliseltä, uudelta kodilta.

Se kuvaili saaren, joka nököttää suuressa järvessä, sen suoraseinäisistä kallioista ja humisevista hongista, kimaltavasta vedestä ja kuutamoista. Minusta se kuulosti aivan samalta kuin koti täällä rannikolla, mutta Naapuri vakuutti, että siellä on jotain, johon se tunsi suurta vetoa. Se kertoi nähneensä koko syksyn unia lumen keskellä olevasta talosta, jossa loimuaa lämmin sydän.

Hyvästelimme, ja Naapuri sanoi, että tulee kyllä minua tervehtimään. Katselin, kuinka sen pieni selkä hävisi kanervikkkoon sen suunnistaessa pohjoiseen. Tiesin, ettemme enää tapaa. Tiesin, että niin sen kuuluikin olla. Jokaisen täytyy löytää oma paikkansa. Ja seurata omaa sydäntään.

Untu



14 kommenttia:

  1. Leena <3 <3 <3

    Kaunista sunnuntaita! <3

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Tuula, sitäkin, mutta onhan siinä myös tapaaminen...♥

      Poista
  3. Voi, sinä ihana Leena. Tuollaisia varastossa otettavaksi esille tarvittaessa.
    Luin tuolta toisaalta, mitä on tulossa. Ei yhtään kiva, mutta onneksi sinä olet sinä, selviäjä.
    Iso, kiitollinen halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, Untun kirje oli nyt just kohdilleen. Viimeksi se Selviytyjä yllättäen löytyikin, katsotaan, miten menee nyt. Kiitos samoin♥

      Poista
  4. Voi - taidan tirauttaa haikean kyyneleen. Vain yhden - kun on se tapaaminenkin. Ja tähdet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, pieni helmi ja sitten tapaaminen: Tuskin maltan odottaa, että saan istua tähän takaisin:)

      Tähtihuimaus!♥

      Poista