sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
LET'S PARTY:10 000 VISITORS IN TWO MONTHS! THANKS TO YOU!
Where The Wild Roses Grow by Kylie Minogue & Nick Cave
TÄNÄ AAMUNA OLISI HYVÄ...
Tänä aamuna olisi hyvä
syntyä merenvaahdosta,
uida mustekalojen kanssa,
rintani kelluisivat kuin meduusat,
olisin tahraton ja kimaltava.
Poimisit meritähtiä, helmiä hiuksistani.
Nuolisit sylini suolan.
Mutta minä olen aallokko
sihisevää sähköä, lihansyöjäkasveja,
vieraita elämänmuotoja,
minä olen vesi
joka nousee yötä pitkin silmiisi.
- Heli Slunga -
TÄSSÄ HUONEESSA PITI NUSSIA...
Tässä huoneessa piti nussia
kuin huomista ei olisi,
ikkunan mennä huuruun,
sängyn hakata seinää, patjan parkua.
Miksi istun kädet sylissäni
päiväpeiton päällä
kun sinun olisi pitänyt tulla, meidän nussia,
ikkunan takana maantie
kaupunki mikälie
jossain Helsingin yläpuolella.
Hotellihuone haisee vierailta ihmisiltä.
-Heli Slunga -
ROAD MAP
Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.
- Tommy Tabermann -
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.
- Tommy Tabermann -
ELÄMÄ ON
Olen vielä hengissä. Olen hengissä silti, vaikka koneeni, joka vietiin viime viikolla kahdesti 'korjattavaksi' ei edelleenkään anna minun siirtää wordilta tekstejä hallintapaneeliin! Älkää edes kysykö, miten jatkan tästä eteenpäin, kun kuulemma 'tämmöistä vikaa ei ole ennen tullut vastaan kenenkään kohdalla'. No, ette halua tietää! Jatkan silti, polvet ruvella ja säkki täynnä elämyksiä teille. Minä tulen aina perille!
Tästä päivästä tuli kuitenkin Hyvä Päivä! Sain tekstiä blogiini 'mutkan kautta' eli Päämies avusti siinä oman kannettavansa kanssa. Kiitos siitä hänelle!
Sain myös Supportilta linkkejä lempibiiseihini, josta kiitos hänelle!
Ja sain liikuttavan kommentin Bessulta hänelle omistamaani kirja-arvioon, josta halit hänelle!
Huomaatteko: Kolme Täydellistä Ystävää! Mitä ihminen elämässä enempää voi tarvita!
Love
Leena Lumi
Tästä päivästä tuli kuitenkin Hyvä Päivä! Sain tekstiä blogiini 'mutkan kautta' eli Päämies avusti siinä oman kannettavansa kanssa. Kiitos siitä hänelle!
Sain myös Supportilta linkkejä lempibiiseihini, josta kiitos hänelle!
Ja sain liikuttavan kommentin Bessulta hänelle omistamaani kirja-arvioon, josta halit hänelle!
Huomaatteko: Kolme Täydellistä Ystävää! Mitä ihminen elämässä enempää voi tarvita!
Love
Leena Lumi
TAHTO TAHTOJEN
Herra, on aika. Oli kesä suurenmoinen.
Peitä varjoihin aurinkokellot
ja valloilleen päästä tuuli toinen.
Herr: es ist Zeit. Der Sommer war sehr gross.
Leg deinen Schatten auf die Sonnenuhren,
und auf den Fluren lass die Winde los.
Syyspäivä on ehkä Rainer Maria Rilken tunnetuin runo. Rilken tuotantoa on tähän asti käännetty suomeksi hyvin vähän, mutta jouduttuani täysin löytämieni muutamien käännösten lumoamaksi, tutustuinkin yllättäen kääntäjä, runoilija Eve Kuisminiin (nyk. Rehn), joka lahjoitti minulle vuonna 2004 tekemänsä kirjan Tahto tahtojen (Der grosse Wille). Kirja on loistava valikoima Rilken runoja sekä suomeksi että alkuperäkielellä saksaksi. Kirjan kuvituksen on tehnyt Juha-Pekka Ikäheimo tummin, voimakkain, vaikuttavin valokuvin.
Ken on kerrankin kohdannut Rilken maagisen rytmin, jää ilolla hänen runojensa 'vangiksi'. Rainer Maria Rilke oli henkistyneen, miltei mystisen lyriikan ja muodoltaan viimeiseen asti hiotun runon taitaja. Tahto tahtojen on valikoima Rilken aiemmin suomentamattomista esinerunoista, eläimiä, kasveja tai esineitä, joiden kautta avautuu synkänkauniita panoraamoja rakkauteen, menetykseen, kaipaukseen ja tuskaan.
Pantteri on runo, jossa Eve Kuisminin käännöstyö läkähdyttää, suorastaan ahdistaa. Mitenkä hän on saattanutkaan tavoittaa häkkiinsä vangitun pantterin henkisen kuoleman, toivon sammumisen: "Taukomatta se kulkee ohitse tankojen,/ silmät niin väsyneinä - katse häilyen/ kuin olisi olemassa vain tuhat tankoa/ ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma./ Pantteri on kirjan nimiruno ja niinpä toisessa säkeessä: "Askeleet vahvat, notkeat - käyntinsä pehmeää,/ kun pienimmistä pienintä se kiertää ympyrää./ Kuin tanssisi voimaa antain ympäri keskiön sen,/ jonka sisällä puudutettuna viruu Tahto tahtojen." Ja viimeistä säettä kirjoitan kyynelin: "Joskus avautuu äänettömästi verho pupillin,/ tuon tuokion aikana kuva sisään pääseekin./ Kiirii jäsenten läpi aavistus valppaudesta, eloisasta,/ kunnes se - sydämen kohdalla - lakkaa olemasta./
Ei ole sattumaa, että Eve ylittää jopa itsensä pakahduttavassa Pantterissa, sillä asuessaan Saksassa, hän sai Rilken runojen saksalaisen runokokoelman lahjaksi saatesanoin, 'ettei ole mitään kauniimpaa kuin "Syyspäivä" ja "Rakkauslaulu", mutta Even sydämeen jäikin lähtemätön raapaisu Pantterin kynnestä, sillä Eve ei voinut unohtaa Rilken syvää ymmärrystä upeaa vangittua eläintä kohtaan.
Kirjassa Tahto tahtojen teitä odottaa kaksikymmentäkaksi koskettavaa runoa, kokonainen pieni maailmankaikkeus. Minä jäin kuitenkin kaipaamaan käännöstä Rilken Schlaflied -runosta, joka kirjasta uupuu. Eve kuitenkin käänsi sen minulle 'lahjaksi' ja hänen luvallaan tekin saatte nyt nauttia siitä: Jos tämä katoaisi?/ Olisitko unta vailla, / ellen lehmuksen latvan lailla/ enää kuiskuttaisi,/ellen vierellä valvoisi/ ja herkimmillä sanoillani/ käsivarsiasi, rintojasi/ - kaikkea sinussa palvoisi,/ ellen ympäröisi sinua/ ja kannustaisi kukoistamaan/ kuin kesäistä puutarhaa/ -tulvillaan tähtianista, melissaa?/
Peitä varjoihin aurinkokellot
ja valloilleen päästä tuuli toinen.
Herr: es ist Zeit. Der Sommer war sehr gross.
Leg deinen Schatten auf die Sonnenuhren,
und auf den Fluren lass die Winde los.
Syyspäivä on ehkä Rainer Maria Rilken tunnetuin runo. Rilken tuotantoa on tähän asti käännetty suomeksi hyvin vähän, mutta jouduttuani täysin löytämieni muutamien käännösten lumoamaksi, tutustuinkin yllättäen kääntäjä, runoilija Eve Kuisminiin (nyk. Rehn), joka lahjoitti minulle vuonna 2004 tekemänsä kirjan Tahto tahtojen (Der grosse Wille). Kirja on loistava valikoima Rilken runoja sekä suomeksi että alkuperäkielellä saksaksi. Kirjan kuvituksen on tehnyt Juha-Pekka Ikäheimo tummin, voimakkain, vaikuttavin valokuvin.
Ken on kerrankin kohdannut Rilken maagisen rytmin, jää ilolla hänen runojensa 'vangiksi'. Rainer Maria Rilke oli henkistyneen, miltei mystisen lyriikan ja muodoltaan viimeiseen asti hiotun runon taitaja. Tahto tahtojen on valikoima Rilken aiemmin suomentamattomista esinerunoista, eläimiä, kasveja tai esineitä, joiden kautta avautuu synkänkauniita panoraamoja rakkauteen, menetykseen, kaipaukseen ja tuskaan.
Pantteri on runo, jossa Eve Kuisminin käännöstyö läkähdyttää, suorastaan ahdistaa. Mitenkä hän on saattanutkaan tavoittaa häkkiinsä vangitun pantterin henkisen kuoleman, toivon sammumisen: "Taukomatta se kulkee ohitse tankojen,/ silmät niin väsyneinä - katse häilyen/ kuin olisi olemassa vain tuhat tankoa/ ja takaa tangon tuhannen puuttuisi maailma./ Pantteri on kirjan nimiruno ja niinpä toisessa säkeessä: "Askeleet vahvat, notkeat - käyntinsä pehmeää,/ kun pienimmistä pienintä se kiertää ympyrää./ Kuin tanssisi voimaa antain ympäri keskiön sen,/ jonka sisällä puudutettuna viruu Tahto tahtojen." Ja viimeistä säettä kirjoitan kyynelin: "Joskus avautuu äänettömästi verho pupillin,/ tuon tuokion aikana kuva sisään pääseekin./ Kiirii jäsenten läpi aavistus valppaudesta, eloisasta,/ kunnes se - sydämen kohdalla - lakkaa olemasta./
Ei ole sattumaa, että Eve ylittää jopa itsensä pakahduttavassa Pantterissa, sillä asuessaan Saksassa, hän sai Rilken runojen saksalaisen runokokoelman lahjaksi saatesanoin, 'ettei ole mitään kauniimpaa kuin "Syyspäivä" ja "Rakkauslaulu", mutta Even sydämeen jäikin lähtemätön raapaisu Pantterin kynnestä, sillä Eve ei voinut unohtaa Rilken syvää ymmärrystä upeaa vangittua eläintä kohtaan.
Kirjassa Tahto tahtojen teitä odottaa kaksikymmentäkaksi koskettavaa runoa, kokonainen pieni maailmankaikkeus. Minä jäin kuitenkin kaipaamaan käännöstä Rilken Schlaflied -runosta, joka kirjasta uupuu. Eve kuitenkin käänsi sen minulle 'lahjaksi' ja hänen luvallaan tekin saatte nyt nauttia siitä: Jos tämä katoaisi?/ Olisitko unta vailla, / ellen lehmuksen latvan lailla/ enää kuiskuttaisi,/ellen vierellä valvoisi/ ja herkimmillä sanoillani/ käsivarsiasi, rintojasi/ - kaikkea sinussa palvoisi,/ ellen ympäröisi sinua/ ja kannustaisi kukoistamaan/ kuin kesäistä puutarhaa/ -tulvillaan tähtianista, melissaa?/
HI YOU! WITH MAMAS & PAPAS
http://www.dailymotion.com/video/x36091 the-mamas-and-the-papas-california music
Life is back!!!!My good friend rescued me and now my friends: The Mamas and The Papas and the excellent record Californian dreamin. Notice the unique video!
lauantai 6. kesäkuuta 2009
ELINIKÄENNUSTEENI ON 99,9 VUOTTA, MUTTA...
Elinikäennusteeni on 99,9 vuotta. Suvussamme on melkein aina jo nyt joku yli 100 vuotias. Olen nyt kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minä delaan hyvin pian. Koneeni kävi viime viikolla kaksi kertaa huollossa eli en päässyt blogiini kahteen päivään tekemään mitään. Eilen sain koneen takaisin ja olin latautunut tarjoamaan teille tietyt kirjat, mutta nyt YLLÄTTÄEN koneeni ei liitä wordille kirjoittamiani tekstejä blogini hallintapaneeliin!!!
Pyydän ymmärrystä teiltä rakkaat lukijat ja teiltä ihanat kustantajat , joiden kirjoja saan arvostella!
Kunnes tämä vika taas selviää, en pysty laittamaan muuta kuin minkä nopeasti naputan hallintapaneeliin ja kuvia. Se on vähän se! Sydämeni vuotaa verta, koska juuri tänään piti laittaa uusintana Eve Rehnin, ystäväni ja Rainer Maria Rilken runojen kääntäjän kirja Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille.
Lähden nyt kauppaan ja iltapäivän valmistan teille ruokaa, jonka kuvaus toivottavasti onnistuu.
Elämä on.
Pyydän ymmärrystä teiltä rakkaat lukijat ja teiltä ihanat kustantajat , joiden kirjoja saan arvostella!
Kunnes tämä vika taas selviää, en pysty laittamaan muuta kuin minkä nopeasti naputan hallintapaneeliin ja kuvia. Se on vähän se! Sydämeni vuotaa verta, koska juuri tänään piti laittaa uusintana Eve Rehnin, ystäväni ja Rainer Maria Rilken runojen kääntäjän kirja Tahto tahtojen/ Der Grosse Wille.
Lähden nyt kauppaan ja iltapäivän valmistan teille ruokaa, jonka kuvaus toivottavasti onnistuu.
Elämä on.
HEVOSEN HENKÄYS
Teija Sillgren Koskenpäältä järjestää Hevosmiestaitokursseja.
Kun kosketuksesi hevoseen on kuin henkäisy, se on vahvempi kuin mikään voimakeino. Annat vapauden hevoselle seurata sinua omasta tahdosta ja halun olla luonasi.
Sen tunteen haluan jakaa kanssasi.
- Teija Sillgren -
perjantai 5. kesäkuuta 2009
CARPE DIEM
Amor animi arbitrio sumitur, non ponitur. / Rakkauteen voi tarttua järjen päätöksellä mutta ei päästä irti.
Amori finem tempus, non animus, facit./ Rakkauden lopettaa aika, ei järki.
Bonis nocet qui malis parcit./ Joka säästää pahoja, vahingoittaa hyviä.
Carpe Diem./ Poimi päivä. (ts. tartu hetkeen)
Fortis est ut mors dilectio, dura sicut infernus aemulatio./ Raju kuin kuolema on rakkaus, julma kuin helvetti on mustasukkaisuus.
Nec tecum possum vivere nec sine te./ En pysty elämään sinun kanssasi enkä ilman sinua.
Nemo saltat sobrius./ Ei kukaan tanssi selvin päin.
Non est ad astra mollis e terris via./ Maan päältä tie tähtiin ei ole helppo.
Nullum magnum ingeniae sine mixtura dementiae fuit./ Ei koskaan ole ollut surta neroutta ilman että siihen olisi sekoittunut hulluutta.
Misera est magni custodia census./ Suuren omaisuuden vahtiminen on kurjuutta.
Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepultura./ Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta.
Per aspera ad astra./ Kärsimysten kautta tähtiin.
Pro captu lectoris habent sua fata libelli./ Kirjoilla on kohtalonsa - lukijan mielen mukainen. (ts. lukijan ymmrräyksestä on kiinni se, millaisen kohtalon kirja saa)
Surge, propera, amica mea, columba mea, formosa mea, et veni, iam enim hiems transiit./ Nouse, kiirehdi, rakkaani, kyyhkyseni, kaunottareni, ja tule, sillä talvi on jo mennyt.
Varium et mutabile sember femina./ Oikullinen ja muuttuvinen on nainen. (vrt. Verdin Rigoletto-oopperan ajatus italiaksi 'La donna e mobile')
Verae amicitiae sempiternae sunt./ Todellinen ystävyys on ikuista.
Tämä lupaamani lyhyen latinan kurssi;-) on Arto Kivimäen kirjasta Carpe Diem/ Hauskaa ja hyödllistä latinaa (Karisto, 2008).
Amori finem tempus, non animus, facit./ Rakkauden lopettaa aika, ei järki.
Bonis nocet qui malis parcit./ Joka säästää pahoja, vahingoittaa hyviä.
Carpe Diem./ Poimi päivä. (ts. tartu hetkeen)
Fortis est ut mors dilectio, dura sicut infernus aemulatio./ Raju kuin kuolema on rakkaus, julma kuin helvetti on mustasukkaisuus.
Nec tecum possum vivere nec sine te./ En pysty elämään sinun kanssasi enkä ilman sinua.
Nemo saltat sobrius./ Ei kukaan tanssi selvin päin.
Non est ad astra mollis e terris via./ Maan päältä tie tähtiin ei ole helppo.
Nullum magnum ingeniae sine mixtura dementiae fuit./ Ei koskaan ole ollut surta neroutta ilman että siihen olisi sekoittunut hulluutta.
Misera est magni custodia census./ Suuren omaisuuden vahtiminen on kurjuutta.
Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepultura./ Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta.
Per aspera ad astra./ Kärsimysten kautta tähtiin.
Pro captu lectoris habent sua fata libelli./ Kirjoilla on kohtalonsa - lukijan mielen mukainen. (ts. lukijan ymmrräyksestä on kiinni se, millaisen kohtalon kirja saa)
Surge, propera, amica mea, columba mea, formosa mea, et veni, iam enim hiems transiit./ Nouse, kiirehdi, rakkaani, kyyhkyseni, kaunottareni, ja tule, sillä talvi on jo mennyt.
Varium et mutabile sember femina./ Oikullinen ja muuttuvinen on nainen. (vrt. Verdin Rigoletto-oopperan ajatus italiaksi 'La donna e mobile')
Verae amicitiae sempiternae sunt./ Todellinen ystävyys on ikuista.
Tämä lupaamani lyhyen latinan kurssi;-) on Arto Kivimäen kirjasta Carpe Diem/ Hauskaa ja hyödllistä latinaa (Karisto, 2008).
NINA SUOMALAINEN AFRIKASSA
Äänestä eurovaaleissa Ninaa, numero 57: valinta on järjen ja sydämen liitto!
KERRON NINASTA
http://www.ninasuomalainen.fi/
Tehtävissään YK:ssa, Etyj:ssä ja Kirkon Ulkomaanavussa Nina Suomalainen on toiminut ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvinvoinnin puolesta. Nyt Suomalainen toimii Helsingin kaupungin valtuutettuna ja tahtoo, että EU:lta tulee järkipäätöksiä, jotka koskettavat ihmisten arkea.
Koulutukseltaan Nina on valtiotieteiden maisteri (politices magister).
Nina harrastaa koiran kanssa puuhastelua, sillä hänellä on 7 -vuotias novascotiannoutaja Tuulí. Nina on eläinrakas ja intohimoinen eläinsuojelija. Nina myös bloggaa, mökkeilee, laulaa jazzia, hoitaa puutarhaa ja laskettelee.
Nina on syntynyt Valkealassa 6.2.1966
Nina Suomalainen on minun ehdokkaani, koska hänen sydäntään lähellä ovat kehitysmaiden asiat. Minua koskettaa aina kehitysmaiden naisten ja tyttöjen asema. Ilonani on kummityttö, Mary, 7 vee, Ghanasta.
Nina on myös eläinsuojelija, mikä on ehdoton edellytys minun ehdokkaalleni.
Kansan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee heikompia! Jos tämä on myös sinun sydämenasiasi, äänestä Nina Suomalaista, numero 57, eurovaaleissa!
Tehtävissään YK:ssa, Etyj:ssä ja Kirkon Ulkomaanavussa Nina Suomalainen on toiminut ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvinvoinnin puolesta. Nyt Suomalainen toimii Helsingin kaupungin valtuutettuna ja tahtoo, että EU:lta tulee järkipäätöksiä, jotka koskettavat ihmisten arkea.
Koulutukseltaan Nina on valtiotieteiden maisteri (politices magister).
Nina harrastaa koiran kanssa puuhastelua, sillä hänellä on 7 -vuotias novascotiannoutaja Tuulí. Nina on eläinrakas ja intohimoinen eläinsuojelija. Nina myös bloggaa, mökkeilee, laulaa jazzia, hoitaa puutarhaa ja laskettelee.
Nina on syntynyt Valkealassa 6.2.1966
Nina Suomalainen on minun ehdokkaani, koska hänen sydäntään lähellä ovat kehitysmaiden asiat. Minua koskettaa aina kehitysmaiden naisten ja tyttöjen asema. Ilonani on kummityttö, Mary, 7 vee, Ghanasta.
Nina on myös eläinsuojelija, mikä on ehdoton edellytys minun ehdokkaalleni.
Kansan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee heikompia! Jos tämä on myös sinun sydämenasiasi, äänestä Nina Suomalaista, numero 57, eurovaaleissa!
MINUN EUROVAALIEHDOKKAANI ON NINA!
KOSKA EN VOI OLLA HEIKOMPIA VASTAAN, OLEN HEIDÄN PUOLESTAAN JA SIKSI ÄÄNESTÄN EUROVAALEISSA NINA SUOMALAISTA, NUMERO 57!
ONKO ESPANJA EUROOPPAA?
Ihan toistuvasti ja koko ikäni olen saanut kuulla Espanjasta eläinrintamalta vain todella masentavia uutisia. Olen alkanut pohtia, miksi Espanjaa ollenkaan huolittiin EU-maiden ryhmän, koska se ei jaa länsimaisia arvoja, joihin kuuluu mm. eläinsuojelu!
Millainen on espanjalainen ihmisrotu, joka saa nautintoa eläinten julkisista rääkkäyksistä ja miten me vain katsomme sivusta! Millainen on kansa, joka saa nautintonsa ja huvinsa heikompien tuskasta ja hitasta tuskallisesta kuolemasta.
Tässä tämän päivän Keskisuomalaisesta poimittua:
"Erikoisia eläinrääkkäysperinteitä
Härkätaistelun ohella Espanjassa kidutetaan ja tapetaan härkiä ja muita eläimiä perinteisten kyläjuhlien, fiestojen, yhteydessä.
Toro de Aguassa härät ajetaan veteen ja kiskotaan kuiville yhä uudestaan, kunnes ne hukkuvat tai uupuvat.
Toro de Fuegossa härän sarviin kiinnitetään palavaa materiaalia. Härkä kärsii usein palovammoista.
Toro de Coriassa osallistujat heittelevät härkää pienillä tikoilla.
Tunnetuin juhla lienee Pamplonan härkäjuoksu, jossa nuoret miehet juoksevat härkiä pakoon kaupungin kaduilla. Juoksu päättyy areenalle, jossa härät seuraavien päivien aikana tapetaan härkätaisteluissa."
Ja oletteko kuulleet, miten käy vinttikoirille, jotka eivät enää juokse omistajilleen rahaa? Nämä varsin nuoret koirat hirtetään hitaasti puun oksalle. Se tehdään niin hitaasti ja koirat ovat niin matalalla, että kenen koira kituu kauemmin, hän on voittaja. Näitä koiria kutsutaan pianonsoittajiksi, koska ne epätoivoissaan tapailevat tassuillaan maata jalkojensa alle saadakseen kiristävän köyden löystymään kurkussaan.
Minä en aio koskaan matkustaa Espanjaan, sillä maa joka saa huvinsa viattomien verestä, ei ole minun maani. Minulle Espanja ei ole edes Eurooppaa.
"Ken viattomain verta vuodattaa, hän itse siihen hukkua saa."
Millainen on espanjalainen ihmisrotu, joka saa nautintoa eläinten julkisista rääkkäyksistä ja miten me vain katsomme sivusta! Millainen on kansa, joka saa nautintonsa ja huvinsa heikompien tuskasta ja hitasta tuskallisesta kuolemasta.
Tässä tämän päivän Keskisuomalaisesta poimittua:
"Erikoisia eläinrääkkäysperinteitä
Härkätaistelun ohella Espanjassa kidutetaan ja tapetaan härkiä ja muita eläimiä perinteisten kyläjuhlien, fiestojen, yhteydessä.
Toro de Aguassa härät ajetaan veteen ja kiskotaan kuiville yhä uudestaan, kunnes ne hukkuvat tai uupuvat.
Toro de Fuegossa härän sarviin kiinnitetään palavaa materiaalia. Härkä kärsii usein palovammoista.
Toro de Coriassa osallistujat heittelevät härkää pienillä tikoilla.
Tunnetuin juhla lienee Pamplonan härkäjuoksu, jossa nuoret miehet juoksevat härkiä pakoon kaupungin kaduilla. Juoksu päättyy areenalle, jossa härät seuraavien päivien aikana tapetaan härkätaisteluissa."
Ja oletteko kuulleet, miten käy vinttikoirille, jotka eivät enää juokse omistajilleen rahaa? Nämä varsin nuoret koirat hirtetään hitaasti puun oksalle. Se tehdään niin hitaasti ja koirat ovat niin matalalla, että kenen koira kituu kauemmin, hän on voittaja. Näitä koiria kutsutaan pianonsoittajiksi, koska ne epätoivoissaan tapailevat tassuillaan maata jalkojensa alle saadakseen kiristävän köyden löystymään kurkussaan.
Minä en aio koskaan matkustaa Espanjaan, sillä maa joka saa huvinsa viattomien verestä, ei ole minun maani. Minulle Espanja ei ole edes Eurooppaa.
"Ken viattomain verta vuodattaa, hän itse siihen hukkua saa."
torstai 4. kesäkuuta 2009
MAMMA MIA: THE WINNER TAKES IT ALL
Omistan tämän kylmän sadepäivän yllätyksen Armaalleni, mutta ilon jakaminenhan vain lisää iloa, joten olkaa hyvät te kaikki lukijani:
Rakas, tässä, ole hyvä: Kreikka, meri, aurinko, tuuli, tunteita, Meryl Streep ja hieno Abba biisi!
LÄHEISYYTESI
Läheisyytesi. Ihmisen lämpö. Kosketuksesi. Voima joka oli väkevämpi minua. Väkevämpi hyvyyttä, kunniaa, ihmisten maailmaa. Oma voimattomuuteni sai minut nyyhkäisemään. Läheisytesi sai minut kouraisevasti nyyhkäisemään. Miten olisin voinut luopua sinusta. Kun kohtasimme, kun olimme kahden, kaikki oli taas niin yksinkertaista. Kaikki oli hyvin.
- Mika Waltari -
- Mika Waltari -
LOPULTA KUN HÄN VERTASI...
Lopulta kun hän vertasi Raoulia ja Oskaria, kallistui kaikki Oskarin eduksi, - Raoul oli niin kuin lämmin, haalea kylpy. Oskar, Oskar oli niin kuin pyörremyrsky, väkevä, valtava, tukehduttava. Ja oli paljon voitokkaampaa hallita pyörremyrskyä, saada se huohottamaan heikkouttaan ja rukoilemaan vavahtelevin käsin.
- Mika Waltari -
- Mika Waltari -
KUUMA TULI LÄIKÄHTI...
Kuuma tuli läikähti taas sydämeeni ja unohdin kaiken muun pidellessäni häntä sylissäni ja hän oli kuin vaahtoa ja ruusuja sylissäni ja hänen ihmeelliset silmänsä olivat minulle portti paratiisin riemuun.
- Mika Walatari -
- Mika Walatari -
UNEKSIN HÄNESTÄ AIVAN HILJAA...
Uneksin hänestä aivan hiljaa, - viinissä on kirpeä mullan ja auringon maku, - saksofonin ääni liukuu varjoihin. Hän on juuri se tyyppi, josta jokainen mies kerran uneksii, jonka kylmyys on tulta ja kuolemaa, jonka saavuttamattomuus voi viedä maailman loppuun.
- Mika Waltari -
- Mika Waltari -
NÄIN ON HYVÄ, KUN...
Näin on hyvä, kun olemme sylityksin, kun vavahtavana hetkenä ahmaisen omaan suuhuni hänen hehkuvan henkäisynsä nyyhkäisyn kaltaisena.
- Mika Waltari -
- Mika Waltari -
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
KUUSITOISTAVUOTIAS
On tylsää ja ikävää.
On maanantai.
Kauniit sukkani repeytyivät
eilen tanssiaisissa.
Silmiäni painaa kolmiöinen unettomuus.
Sunnuntai on rukouspäivä.
Jotkut hymyilevät autuaasti,
sillä he ovat uskovaisia.
Mutta minä odotan kärsimättömästi jotakin,
sillä mustalaisnainen puhui syyskesän öistä.
En tahdo ajatella alakuloisuutta,
olen rakastunut!
Poika, jolla on leveälahkeiset housut, samettihousut
ja, joka kiroaa liian usein,
hän se on!
- Kuusitoistavuotias -
On maanantai.
Kauniit sukkani repeytyivät
eilen tanssiaisissa.
Silmiäni painaa kolmiöinen unettomuus.
Sunnuntai on rukouspäivä.
Jotkut hymyilevät autuaasti,
sillä he ovat uskovaisia.
Mutta minä odotan kärsimättömästi jotakin,
sillä mustalaisnainen puhui syyskesän öistä.
En tahdo ajatella alakuloisuutta,
olen rakastunut!
Poika, jolla on leveälahkeiset housut, samettihousut
ja, joka kiroaa liian usein,
hän se on!
- Kuusitoistavuotias -
Sininen yö
Himmeänsinisessä yössä
sateen solistessa kadun asfalttiin
havahdun niin polttavaan ikävään,
että tahtoisin olla kuollut,
kun kaikki minussa huutaa,
miten olisi voinut olla,
ja ohitseni liukuvat tyhjinä
elämän ruhtinasyöt:
Juna vapisee jalkojen alla,
liekit palavat kadun kiiltävässä pinnassa,
kameelin varjo kuvastuu erämaan taivasta vasten,
huulilleni syöpyy hiekan suolainen maku,
ja minä tiedän, että ainoa kotini
on jyrisevä asemahalli
juuri ennen pikajunan lähtöä,
ja että minua odottaa aurinko ja meri
siellä, missä en ole,
aina siellä, missä en ole.
- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 2003)
kuva Tuure
VARJOMADONNA
”Vain tämä on selvää: runoutta ei saa tuhlata savukkeensytyttimiin; siitä on tehtävä puukko.”
Vahvan pohjoisen runoilijan Heli Slungan Varjomadonna (Minerva, 2009) uusin kokoelma on kuin mora, joka leikkaa päätä, lihaa, sielua mitään, ketään säästämättä. Slungan runoissa soi arktinen soundi: täällä puhutaan näin, täällä tehdään näin, tämä on pohjoisen tapa, sanotaan suoraan ja karkeastikin, kaunistelematta:
”Kunnanlääkäri määrää avioeromasennukseen Viagraa, mutta mistä vanha ja varaton mies saisi uuden vitun. Tapa jolla pohjoisessa hoidetaan asiat, ja toinen, köysi ja kuusi.”
Heli Slungan runot toivat minulle mieleen hippivuodet ja tavan rikkoa kaunistelematta kaikkia mahdollisia normeja, tarpeen kaataa kaikki raja-aidat ja talloa nurmikoita, syöttää apinoita. Mutta myös niiden vuosien solidaarisuuden, jossa huomattiin kylmien asemahuoneiden miehet, tosin Slungan myötätunto kallistuu naisiin, mutta miehillä on heidän roolinsa, sillä miten nainen nyt ilman niitä…:
”Olet pannut lapun luukulle: enää ei tuoretta miehenlihaa, teräviä cumshotteja tarjoilla.
Kaivan ryttyisiä seteleitä taskuistani,
lupaan sammaltaen prinsessan ja puoli valtakuntaa
voi rakas minä pienennän itseni vaikka
avaimenreiän tai neulansilmän kokoiseksi,
sanon mitä haluat kuulla
silitän tukkaa niin kuin äiti,
jaksan imeä tuntikausia kuten tiedät
mutta ei on ei on ei.
EI!
Siteeraat minua ivallisesti sankarittareksi.
En kysy miksi tuolle sievälle blondille
yhä tarjoillaan.
Menen kotiin,
kasvatan hampaat pilluuni.”
Tässä se tuli! Tätä se on! Heli Slunga kertoi, mistä kana pissaa. Naiset ovat naisia ja ehdottomasti subjekteja. Naiset tulevat ja ottavat miehen, naiset tarvitsevat miehen karkeaa painoa ja ihanaa samettiterskaa ja kovaa kalua. Ja sitten joku uros kehtaa laittaa lapun luukulle ja pitää mennä kotiin ja kasvattaa hampaat pilluun. No ei tarvitse kuin tässä erinomaisessa runossa, sillä tuore miehenliha on uusiutuva luonnonvara!
Tästä runosta pidin eniten. Tämä on mun juttu! Siinä on enemmän, paljon enemmän kuin heti huomaakaan. Siinä on ikiaikainen tarina siitä, miten mies kuin mies odottaa palvontaa, palvontaa, palvontaa. Et saa, ellet palvo!
Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että Heli Slungasta on tullut naisten lyyrinen, mutta kova ääni. Slungan nainen nussii, panee, kiroilee, imee, polvistuu, ompelee, juopuu, nauraa, nauttii, himoaa, rakastuu kolmessa sekunnissa, ajattelee Afrikkaa ja ikävöi. Puukko satuttaa, mutta myös hyväilee kuin pehmeät huulet terskan silkillä.
Varjomadonna herättää iättömät hipit, ravistelee nuoria naisia, hiukan pelästyttää miehiä, jotka haluavat naisten puhuvan kuiskaten. Varjomadonna ilahduttaa niin saada kuin antaa myös kantensa puolesta, joka on Suvi Sievilän onnistunut ja hyvin kirjan lyriikkaa tukeva taideteos.
Minä antaisin tämän kirjan riemulla Elämäni Miehelle!
”Vain hullu olisi onneton punainen korkokenkä kaasupolkimella
rakastajia joka ilmansuunnassa sulaa tietä 140 km tunnissa.
Vain hullu olisi onneton kun on kevät ja on itse vielä kaunis,
ja lumen alta paljastuneissa kaupungeissa miehet kaduilla,
puolittainen erektio lahkeessa, lupaus ilosta.”
tiistai 2. kesäkuuta 2009
TEKNISET NEROT JA MIESORJUUS
Minusta naisen elämä on nykyään rankkaa, jos on innostunut tietokoneella tapahtuvista kiinnostavista asioista, mutta aivoista puuttuu täysin tekninen osaaminen. Aamulla varhain kone lähti IT-'pojille', nyt kone tuli, mutta lähtee taas varhain perjantaiaamuna...Saa jonkun lisäosan tms., jonka IT-'pojat' ovat nyt tilanneet...Ehkä minä tarvitsisin lisäaivot...
Minun rauhoittava aamuni: Robert'sin suklaakahvin tippuessa avaan Rakkaan Tietokoneeni, joka sanoo minulle hauskasti 'huomenta' auetessaan. Jo äänestä kuulen, onko kaikki hyvin. Sitten otan ison mukillisen kahvia ja päivän lehden, että Tekninen Linjani saa rauhassa herätä aamupäivän koviin koitoksiin...
Kaikki, ihan kaikki olisi niin paljon yksinkertaisempaa, jos: JOKAISELLA EPÄTEKNISELLÄ NAISELLA VOISI OLLA KOTONAAN TARVITTAESSA KÄYTTÖÖN OTETTAVA IT-SUPPORTTI!
No, kerran onnistuin painamaan jotain nappuloita ja kaikki minun elämäni aikana kirjoittamat lehti- ym.jutut katosivat vuorokaudeksi! Tein hidasta kuolemaa. Päämies totesi lakonisesti: Leena, vain SINÄ pystyt tähän suoritukseen. Eräänä synkkänä marraskuun päivänä mikään ei toiminut koneellani (computer) ja yhtäkkiä ainoa ajatus oli hakea vasara. Miksi vasara? Siksi, että sinä päivänä, kun palovaroitin alkoi soimaan ja koira meni pitkin seiniä, enkä saanut sitä vehjettä millään irti katosta ja hain vasaran, niin johan tokeentui! Vasara toimii muaallakin kuin brittidekkareissa;-)
Naiset ovat olleet alistetussa asemassa tuhansia vuosia, eikö nyt olisi takaisinmaksun aika! Eikä me 'tietokoneaddiktit' edes vaadittaisi täyttä miesorjuutta, sillä kohde olisivat ainoastaan TEKNISET NEROT!
EI täysissä ruumiin ja sielun voimissa
Leena Lumi
Minun rauhoittava aamuni: Robert'sin suklaakahvin tippuessa avaan Rakkaan Tietokoneeni, joka sanoo minulle hauskasti 'huomenta' auetessaan. Jo äänestä kuulen, onko kaikki hyvin. Sitten otan ison mukillisen kahvia ja päivän lehden, että Tekninen Linjani saa rauhassa herätä aamupäivän koviin koitoksiin...
Kaikki, ihan kaikki olisi niin paljon yksinkertaisempaa, jos: JOKAISELLA EPÄTEKNISELLÄ NAISELLA VOISI OLLA KOTONAAN TARVITTAESSA KÄYTTÖÖN OTETTAVA IT-SUPPORTTI!
No, kerran onnistuin painamaan jotain nappuloita ja kaikki minun elämäni aikana kirjoittamat lehti- ym.jutut katosivat vuorokaudeksi! Tein hidasta kuolemaa. Päämies totesi lakonisesti: Leena, vain SINÄ pystyt tähän suoritukseen. Eräänä synkkänä marraskuun päivänä mikään ei toiminut koneellani (computer) ja yhtäkkiä ainoa ajatus oli hakea vasara. Miksi vasara? Siksi, että sinä päivänä, kun palovaroitin alkoi soimaan ja koira meni pitkin seiniä, enkä saanut sitä vehjettä millään irti katosta ja hain vasaran, niin johan tokeentui! Vasara toimii muaallakin kuin brittidekkareissa;-)
Naiset ovat olleet alistetussa asemassa tuhansia vuosia, eikö nyt olisi takaisinmaksun aika! Eikä me 'tietokoneaddiktit' edes vaadittaisi täyttä miesorjuutta, sillä kohde olisivat ainoastaan TEKNISET NEROT!
EI täysissä ruumiin ja sielun voimissa
Leena Lumi
maanantai 1. kesäkuuta 2009
DIFFICILE EST LONGUM SUBITO DESINERE AMOREM
Nyt olen niin kuin hukassa...eksynyt...Minun 'life line' teihin kaikkiin ihaniin lukijoihini katkeaa, sillä kone lähtee huoltoon ja saamaan lisää levytilaa ja isontamaan muistiaan tms. teknistä...
Olo tuntuu sellaiselta kuin kaulaani nyherrettäisiin poikki tylsällä puukolla. Siis on addikti, on. Myönnän ja katson kirkkaaasti silmiin teitä kaikkia.
Olen kuitenkin selviytyjätyyppiä loppupeleissä, vaikka välillä kaikki tuntuu täydeltä kaaokselta, sillä ympärilläni kulkee kehä, jossa tapahtuu liikaa, vaikka en pikkusormeani liikauta ja vain istun täällä saarellani. Jos pysytte peesissä erosta huolimatta, tulette vähitellen kuulemaan, mitä on tapahtumarikas elämä...
En ole koskaan lukenut latinaa, mutta nyt edessäni on Arto Kivimäen Carpe Diem (Karisto, 2008) ja tämä on sitten kiinnostava kirja. Siinä kuvassa jossa laiskottelen (muka!) lukee lause Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepeltura. Ja se tarkoittaa: Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta. Olen täysin tätä mieltä!
Aloin nyt etsiä tulevaa eroamme varten, siis eroamme, sillä enhän voi tietää, miten kauan ne keksivät pitää osaa minun ruumistani siellä huollossa, ne IT-pojat, siis aloin etsiä sopivaa lausetta tähän eron hetkeen, mutta koska aikaa ei ole lukea koko kirjaa nyt (teen tämän teille tutuksi vähitellen), valitsen: Difficile est longum subito desinere amorem. Ja se on: Vaikeaa on päästä äkkiä irti pitkäaikaisesta rakkaudesta. No, nyt joku kyyninen sielu hymähtää sanalle pitkäaikainen, sillä aloitinhan blogini vasta tämän vuoden Ystävänpäivänä, mutta käsitteet ovat, miltä tuntuu.
Varmuudeksi lausun vielä: Dira necessitas! Julma välttämättömyys!
Ei hyvästi, vaan näkemiin - hellyydellä
teidän Leena Lumi
Olo tuntuu sellaiselta kuin kaulaani nyherrettäisiin poikki tylsällä puukolla. Siis on addikti, on. Myönnän ja katson kirkkaaasti silmiin teitä kaikkia.
Olen kuitenkin selviytyjätyyppiä loppupeleissä, vaikka välillä kaikki tuntuu täydeltä kaaokselta, sillä ympärilläni kulkee kehä, jossa tapahtuu liikaa, vaikka en pikkusormeani liikauta ja vain istun täällä saarellani. Jos pysytte peesissä erosta huolimatta, tulette vähitellen kuulemaan, mitä on tapahtumarikas elämä...
En ole koskaan lukenut latinaa, mutta nyt edessäni on Arto Kivimäen Carpe Diem (Karisto, 2008) ja tämä on sitten kiinnostava kirja. Siinä kuvassa jossa laiskottelen (muka!) lukee lause Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepeltura. Ja se tarkoittaa: Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta. Olen täysin tätä mieltä!
Aloin nyt etsiä tulevaa eroamme varten, siis eroamme, sillä enhän voi tietää, miten kauan ne keksivät pitää osaa minun ruumistani siellä huollossa, ne IT-pojat, siis aloin etsiä sopivaa lausetta tähän eron hetkeen, mutta koska aikaa ei ole lukea koko kirjaa nyt (teen tämän teille tutuksi vähitellen), valitsen: Difficile est longum subito desinere amorem. Ja se on: Vaikeaa on päästä äkkiä irti pitkäaikaisesta rakkaudesta. No, nyt joku kyyninen sielu hymähtää sanalle pitkäaikainen, sillä aloitinhan blogini vasta tämän vuoden Ystävänpäivänä, mutta käsitteet ovat, miltä tuntuu.
Varmuudeksi lausun vielä: Dira necessitas! Julma välttämättömyys!
Ei hyvästi, vaan näkemiin - hellyydellä
teidän Leena Lumi
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
MARILYN MONROEN MONTA ELÄMÄÄ
Muistan aina Marilynin laulamassa Happy Birthday Mr. President ihailemalleni John F. Kennedylle Madison Square Gardenissa toukokuussa 1962. Ei, ei hän laulanut, hän eli laulun Jackille. Kukaan, joka on nähnyt esityksen, ei voi sitä unohtaa, ei halua sitä unohtaa.
Kaikilla meillä on mielipiteemme näyttelijä Marilyn Monroesta alias Norma Jean Bakerista ja kaikin mokomin pitäkäämme oma käsityksemme, sillä hyvin vähän saamme loppujen lopuksi totuutta naisesta monien kuuluisien elokuvien päätähtenä. Yksi totuus kuitenkin on: Hän kuoli elokuun 4. päivänä 1962 barbituraattien yliannostukseen, mutta lopullinen kuolinsyy ei selviä koskaan. Seuraavana vuonna murhattiin Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy.
Marilyn Monroesta on tehty niin monta elämänkertaa ja tutkielmaa, että kun sain käsiini Sarah Churchwellin Marilyn Monroen monta elämää (The Many Lives of Marilyn Monroe, Ajatus Kirjat, 2008) päätin hylätä kaiken hänestä lukemani, koska jokainen kirjoittaja kumoaa toisensa. Olisin ehkä helpommin lukenut tieteellisesti, mutta hellästi ’tähdistään’ kirjoittavan Donald Spoton kirjan, sillä Sarah paljastaa kaiken, kaiken. Kuitenkin: Hän on Marilynin puolella!, ja sitä jos mitä tämä sexin ikoniksi miesten rakentama edesmennyt lahjakkuus tarvitsee.
Marilyn Monroesta on tehty tuhansia aikakausi- ja sanomalehtiartikkeleita, kuusikymmentä täyspitkää elämänkertaa, yli neljäkymmentä elämänkerrallista dokumenttielokuvaa, osapuilleen kaksikymmentä näytelmää, yli kymmenen tieteellistä artikkelia, ainakin kymmenen romaania, kaksi akateemista erikoistutkielmaa, kaksi musikaalia, baletti, ooppera ja yksi Elton Johnin laulu: Candle in the Wind.
Monroen sinnikkäästä kulttuurisesta vähättelystä huolimatta kirjallisesti sivistyneet henkilöt ovat ajan myötä olleet entistäkin kiinnostuneempia hänestä. Marilyn oli myös avioliitossa kuuluisan näytelmäkirjailija Arthur Millerin kanssa. Häntä ovat kommentoineet Jean-Paul Sartre, joka sanoi Marilynin olevan upein elossa oleva näyttelijä; Saul Bellow puhui hänestä Playboy –lehden haastattelussa ja Vladimir Nabokov sanoi häntä häikäiseväksi.
Paljon on puhuttu Marilynin pikkutyttömäisestä äänestä ja hänen kuuluisasta kuiskauksestaan. Lopultakin Monroe kuiskasi pikkutyttömäisesti vain kahdessa vuonna 1953 tekemässään elokuvassa, Herrasmiehet pitävät vaaleaverisistä ja Kuinka miljonääri naidaan. Jopa Kesäleskessä, jossa Marilyn-persoona on täydellisimmillään, hänen äänensä on kimeä ja hilpeä ja kuvastaa roolin koomista huolettomuutta. Niagarassa, joka on hänen ainoa todellinen femme fatale –roolinsa, hän puhuu paljon matalammalla äänellä. Todellisuudessa emme tunne edes hänen ääntään, sillä kiinnostuneena Kennedyn –klaanista luin, että Jackien, tulevan presidentin puolison piti opetella puhumaan pikkutyttömäisesti, hieman kimeällä äänellä, koska muun miehet kokivat uhaksi ja matala ääni oli luokiteltu epänaiselliseksi!
Bussipysäkin Cherienä Marilyn teki yhden elämänsä rooleista ja myös kriitikot yhtyivät tähän varauksetta. Prinssi ja revyytyttö oli Monroen oman tuotantoyhtiön filmi ja se tehtiin Lontoossa. Oscar-palkittu kameramies Jack Cardiff kuvaili turhautumista Monroen unohtaessa vuorosanojaan, mutta antoi lopuksi epäsuoria kehuja: ”Hän ei ollut näyttelijä, hän oli nero.” Dame Sybil Thorndike oli jälkeenpäin auliimpi: ”Hän on meistä ainoa, joka todella tietää, miten kameran edessä näytellään.”
Piukat paikat on epäilyksettä kokonaisuudessaan paras elokuva, jossa Marilyn Monroe esiintyi: roolisuoritukset, käsikirjoitus ja ohjaus olivat kaikki huippuluokkaa.
Voimme lisätä faktoina, että Norma Jeanilla oli karu ja järkyttävä lapsuus ja hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittonsa kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 16 vuotta! Myöhemmin Marilynille tehtiin useita abortteja. Faktaa on myös, että kamera rakasti häntä ja hän oli kuin luotu elokuvaan. Se, jos roolihahmot eivät olleet hänen tasoaan, ei ollut Marilynin vaan käsikirjoittajan vika!
Faktaa on myös, että Marilyn oli miesten märkä uni riippumatta herrojen koulutuksesta tai sosiaalisesta asemasta. Marilynista tehtiin haluttavuuden ikoni ja patologisen femiinisyyden ikoni. Hän oli halu. Hän oli kuolema. Toisaalta miehet tekivät hänestä paketin, joka loputtomasti tarjoaa heille seksuaalista tyydytystä viis veisaten omasta nautinnosta. Siis miestentyydytyskone! Puhuttiinhan Marilynin olevan myös biseksuaali tai jopa frigidi, mutta mitäpä tuo nyt olisi herroja ohjaajia ja näytelmäkirjailijoita jarrutellut, sillä Marilynhan oli niin suojaton ja koko ajan huulet puoli avoinna ja muhkeat muodot suorastaan huusivat miestä/miehiä! Vai huusivatko kuitenkaan! Itse asiassa vaikutelma Marilynin helposta saatavuudesta suojeli heikon itsetunnon omaavia miehiä suorituspaineilta. Myös kaikki ristiriitainen tieto lisäsi miesten suojaa. Ja tuskin heistä kenestäkään olisikaan ollut Marilynin kumppaniksi. Marilynin epäonni oli elää 40- ja 50 –lukujen puritanismin ja tekohurskauden tyyssijassa, Amerikassa.
Churchwellin kirjan anti on se, että hän osaa todella kirjoittaa. Hän myös opettaa kirjallisuustiedettä, joten saamme taaskin nauttia tutkijan tarkkuudesta. Haittana on se, että kirja on liian runsas, liian antava mahtuakseen mihinkään raameihin. Kuvapuoli on hyvin niukka. Kannattaa kuitenkin katsoa kansikuvaa, joka on otettu muutama viikko ennen Marilynin kuolemaa. Katso häntä silmiin, niin näet naisen, joka on päättäväinen, rakastunut, lahjakas ja älykäs. Hän oli niin älykäs, että ymmärtäisi tänä päivänä elää ilman miehiä ja ryhtyä lesboksi!
Minä laitan nyt soimaan Marilynin levyn ja itken pieniä purosia…in memoriam Marilyn Monroe.
Kaikilla meillä on mielipiteemme näyttelijä Marilyn Monroesta alias Norma Jean Bakerista ja kaikin mokomin pitäkäämme oma käsityksemme, sillä hyvin vähän saamme loppujen lopuksi totuutta naisesta monien kuuluisien elokuvien päätähtenä. Yksi totuus kuitenkin on: Hän kuoli elokuun 4. päivänä 1962 barbituraattien yliannostukseen, mutta lopullinen kuolinsyy ei selviä koskaan. Seuraavana vuonna murhattiin Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy.
Marilyn Monroesta on tehty niin monta elämänkertaa ja tutkielmaa, että kun sain käsiini Sarah Churchwellin Marilyn Monroen monta elämää (The Many Lives of Marilyn Monroe, Ajatus Kirjat, 2008) päätin hylätä kaiken hänestä lukemani, koska jokainen kirjoittaja kumoaa toisensa. Olisin ehkä helpommin lukenut tieteellisesti, mutta hellästi ’tähdistään’ kirjoittavan Donald Spoton kirjan, sillä Sarah paljastaa kaiken, kaiken. Kuitenkin: Hän on Marilynin puolella!, ja sitä jos mitä tämä sexin ikoniksi miesten rakentama edesmennyt lahjakkuus tarvitsee.
Marilyn Monroesta on tehty tuhansia aikakausi- ja sanomalehtiartikkeleita, kuusikymmentä täyspitkää elämänkertaa, yli neljäkymmentä elämänkerrallista dokumenttielokuvaa, osapuilleen kaksikymmentä näytelmää, yli kymmenen tieteellistä artikkelia, ainakin kymmenen romaania, kaksi akateemista erikoistutkielmaa, kaksi musikaalia, baletti, ooppera ja yksi Elton Johnin laulu: Candle in the Wind.
Monroen sinnikkäästä kulttuurisesta vähättelystä huolimatta kirjallisesti sivistyneet henkilöt ovat ajan myötä olleet entistäkin kiinnostuneempia hänestä. Marilyn oli myös avioliitossa kuuluisan näytelmäkirjailija Arthur Millerin kanssa. Häntä ovat kommentoineet Jean-Paul Sartre, joka sanoi Marilynin olevan upein elossa oleva näyttelijä; Saul Bellow puhui hänestä Playboy –lehden haastattelussa ja Vladimir Nabokov sanoi häntä häikäiseväksi.
Paljon on puhuttu Marilynin pikkutyttömäisestä äänestä ja hänen kuuluisasta kuiskauksestaan. Lopultakin Monroe kuiskasi pikkutyttömäisesti vain kahdessa vuonna 1953 tekemässään elokuvassa, Herrasmiehet pitävät vaaleaverisistä ja Kuinka miljonääri naidaan. Jopa Kesäleskessä, jossa Marilyn-persoona on täydellisimmillään, hänen äänensä on kimeä ja hilpeä ja kuvastaa roolin koomista huolettomuutta. Niagarassa, joka on hänen ainoa todellinen femme fatale –roolinsa, hän puhuu paljon matalammalla äänellä. Todellisuudessa emme tunne edes hänen ääntään, sillä kiinnostuneena Kennedyn –klaanista luin, että Jackien, tulevan presidentin puolison piti opetella puhumaan pikkutyttömäisesti, hieman kimeällä äänellä, koska muun miehet kokivat uhaksi ja matala ääni oli luokiteltu epänaiselliseksi!
Bussipysäkin Cherienä Marilyn teki yhden elämänsä rooleista ja myös kriitikot yhtyivät tähän varauksetta. Prinssi ja revyytyttö oli Monroen oman tuotantoyhtiön filmi ja se tehtiin Lontoossa. Oscar-palkittu kameramies Jack Cardiff kuvaili turhautumista Monroen unohtaessa vuorosanojaan, mutta antoi lopuksi epäsuoria kehuja: ”Hän ei ollut näyttelijä, hän oli nero.” Dame Sybil Thorndike oli jälkeenpäin auliimpi: ”Hän on meistä ainoa, joka todella tietää, miten kameran edessä näytellään.”
Piukat paikat on epäilyksettä kokonaisuudessaan paras elokuva, jossa Marilyn Monroe esiintyi: roolisuoritukset, käsikirjoitus ja ohjaus olivat kaikki huippuluokkaa.
Voimme lisätä faktoina, että Norma Jeanilla oli karu ja järkyttävä lapsuus ja hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittonsa kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 16 vuotta! Myöhemmin Marilynille tehtiin useita abortteja. Faktaa on myös, että kamera rakasti häntä ja hän oli kuin luotu elokuvaan. Se, jos roolihahmot eivät olleet hänen tasoaan, ei ollut Marilynin vaan käsikirjoittajan vika!
Faktaa on myös, että Marilyn oli miesten märkä uni riippumatta herrojen koulutuksesta tai sosiaalisesta asemasta. Marilynista tehtiin haluttavuuden ikoni ja patologisen femiinisyyden ikoni. Hän oli halu. Hän oli kuolema. Toisaalta miehet tekivät hänestä paketin, joka loputtomasti tarjoaa heille seksuaalista tyydytystä viis veisaten omasta nautinnosta. Siis miestentyydytyskone! Puhuttiinhan Marilynin olevan myös biseksuaali tai jopa frigidi, mutta mitäpä tuo nyt olisi herroja ohjaajia ja näytelmäkirjailijoita jarrutellut, sillä Marilynhan oli niin suojaton ja koko ajan huulet puoli avoinna ja muhkeat muodot suorastaan huusivat miestä/miehiä! Vai huusivatko kuitenkaan! Itse asiassa vaikutelma Marilynin helposta saatavuudesta suojeli heikon itsetunnon omaavia miehiä suorituspaineilta. Myös kaikki ristiriitainen tieto lisäsi miesten suojaa. Ja tuskin heistä kenestäkään olisikaan ollut Marilynin kumppaniksi. Marilynin epäonni oli elää 40- ja 50 –lukujen puritanismin ja tekohurskauden tyyssijassa, Amerikassa.
Churchwellin kirjan anti on se, että hän osaa todella kirjoittaa. Hän myös opettaa kirjallisuustiedettä, joten saamme taaskin nauttia tutkijan tarkkuudesta. Haittana on se, että kirja on liian runsas, liian antava mahtuakseen mihinkään raameihin. Kuvapuoli on hyvin niukka. Kannattaa kuitenkin katsoa kansikuvaa, joka on otettu muutama viikko ennen Marilynin kuolemaa. Katso häntä silmiin, niin näet naisen, joka on päättäväinen, rakastunut, lahjakas ja älykäs. Hän oli niin älykäs, että ymmärtäisi tänä päivänä elää ilman miehiä ja ryhtyä lesboksi!
Minä laitan nyt soimaan Marilynin levyn ja itken pieniä purosia…in memoriam Marilyn Monroe.
MAKUJA ON NIIN MONENLAISIA MUTTA...
Ihan kaikessa rauhassa luin omaa maakunta-aviisiani, kunnes tulin sivulle 15. Melkein sain Robert'sin suklaakahvin väärään kurkkuun, sillä lehdessä seisoi, että: Arja Koriseva, tangokuningatar, esittää Marilyn Monroeta Sugar Kanessa Heinolan kesätetatterissa!
Siis minun mielestäni hän on viimeinen maailmassa esittämään Marilyn Monroeta! Hänestä puuttuu kaikki se, mikä teki Marilynista unohtumattoman! Mitä yhteistä on kovaäänisesti puhuvalla ja ylipirteällä, reippaan terveen elämän mallilla, tummaveriköllä Korisevalla ja Monroella! Kärsimys, ainutlaatuinen nerous kameran edessä ja kurvit juuri oikeilla kohdillaan, blondius ja sielukkaat silmät tekivät Marilynista Marilynin.
Unohtumatonta oli nähdä Marilyn Monroe laulamassa John F. Kennedylle Happy Birthday Mr. President! Tuskin kukaan voi edes unissaan kuvitella Arja Korisevalla olevan mitään tekemistä moisen sensuellin eläytymiskyvyn kanssa! Melkein nauran kyynelten lävitse, kun ajattelen Korisevan varavaippoja käsilaukussa...Marilynin naisellisesta käsilaukusta löytyi hänen 'yöasunsa', joka oli: Chanel 5!!!
Jos minulta olisi kysytty, kuka suomalainen olisi kykenevä eläytymään Marilyn Monroen rooliin, hän olisi eläytymisen kuningatar, sensuelli Helena Lindgren!
Arja Koriseva sopii oikein erinomaisesti veisaamaan Suvivirttä!
Siis minun mielestäni hän on viimeinen maailmassa esittämään Marilyn Monroeta! Hänestä puuttuu kaikki se, mikä teki Marilynista unohtumattoman! Mitä yhteistä on kovaäänisesti puhuvalla ja ylipirteällä, reippaan terveen elämän mallilla, tummaveriköllä Korisevalla ja Monroella! Kärsimys, ainutlaatuinen nerous kameran edessä ja kurvit juuri oikeilla kohdillaan, blondius ja sielukkaat silmät tekivät Marilynista Marilynin.
Unohtumatonta oli nähdä Marilyn Monroe laulamassa John F. Kennedylle Happy Birthday Mr. President! Tuskin kukaan voi edes unissaan kuvitella Arja Korisevalla olevan mitään tekemistä moisen sensuellin eläytymiskyvyn kanssa! Melkein nauran kyynelten lävitse, kun ajattelen Korisevan varavaippoja käsilaukussa...Marilynin naisellisesta käsilaukusta löytyi hänen 'yöasunsa', joka oli: Chanel 5!!!
Jos minulta olisi kysytty, kuka suomalainen olisi kykenevä eläytymään Marilyn Monroen rooliin, hän olisi eläytymisen kuningatar, sensuelli Helena Lindgren!
Arja Koriseva sopii oikein erinomaisesti veisaamaan Suvivirttä!
lauantai 30. toukokuuta 2009
VASTA ÄSKEN OLI...
Vasta äsken oli variksensaappaat ja nyt valkolakki.
Poika niin pitkä/ äiti niin pieni. Selässä hämmentynyt taputus.
Onnea.
Niin monta tuskaista tuntia/ hikistä vihkoa/ purtua kynää/ ennen kuin ovi kesään aukeaa.
Gaudeamus igitur/ saamme juopua samasta janosta/ ja vedestä.
Rakkaus on.
- Aino Suhola -
Poika niin pitkä/ äiti niin pieni. Selässä hämmentynyt taputus.
Onnea.
Niin monta tuskaista tuntia/ hikistä vihkoa/ purtua kynää/ ennen kuin ovi kesään aukeaa.
Gaudeamus igitur/ saamme juopua samasta janosta/ ja vedestä.
Rakkaus on.
- Aino Suhola -
perjantai 29. toukokuuta 2009
OLE VALMIS
Ole valmis: Pyyhi hunaja kuonoltasi ja ojentaudu parhaan kykysi mukaan näyttääksesi valmiilta kaikkeen.
- Nalle Puh -
- Nalle Puh -
torstai 28. toukokuuta 2009
HOMEJUUSTOBROILERIA PENNEPASTALLA
Tiedän, että tämä on tuhti ruoka näin melkein jo suveen, mutta kun meillä on nyt niin kiire seuraavat kolme päivää, että ei ehditä grillata ja piti tehdä pitkä ruoka, jota voi sitten lämmittää mikrossa. Tämä ei ole kalorien vartijan ruokaa. Tämä on herkullista ja tämän voi tarjota myös riisillä. Olen ollut entisessä elämässä armeijan muonitusmestari, joten määrät ovat sen mukaiset;-)
2 isoa punaista paprikaa, iso keltasipuli, 3 valkosipulin kynttä, Provencen yrttiä maun mukaan, 2 dl Creme Fraiche prk, ananaspurkista loraus (about 1 dl) mehua, 1 kg hunajamarinoitua broilersuikaletta, Aura Gold (1/2), Creme Bonjour (valkosipuli), ketsuppia, kantarellifondia
Ruskista kevyesti broilersuikaleet. Laita paksupohjaiseen kattilaan loraus ölyä ja kumoa sinne paprika- ja sipulihakkelus. Kevyttä freesausta ja sitten joukkoon sinihomejuusto, ranskankerma, ketsuppi (maun mukaan), ananasmehu, puristetut valkosipulinkynnet, Creme Bonjour, Provencen yrttejä (Herbes de Province) näppituntumalla ja pannulla kevyesti kypsyneet broilersuikaleet. Annetaan muhia pienellä lämmöllä ja lopuksi lorautetaan sekaan 1-2 rkl kantrellifondia.
Pennepasta keitetään al dente eli ei ihan kypsiksi. Pasta ei kuitenkaan saa tuntua hampaissa kovalta, vaan napakalta. Keitetty pasta valutetaan ja sekoitetaan bloirerkastikkeen kanssa yhteen isossa kulhossa. Annetaan kastikkeen rauhassa imeytyä pastaan.
Tämä on sen verran tuhtia ruokaa, että tähän ei tarvita lisäksi kuin jäävesi!
2 isoa punaista paprikaa, iso keltasipuli, 3 valkosipulin kynttä, Provencen yrttiä maun mukaan, 2 dl Creme Fraiche prk, ananaspurkista loraus (about 1 dl) mehua, 1 kg hunajamarinoitua broilersuikaletta, Aura Gold (1/2), Creme Bonjour (valkosipuli), ketsuppia, kantarellifondia
Ruskista kevyesti broilersuikaleet. Laita paksupohjaiseen kattilaan loraus ölyä ja kumoa sinne paprika- ja sipulihakkelus. Kevyttä freesausta ja sitten joukkoon sinihomejuusto, ranskankerma, ketsuppi (maun mukaan), ananasmehu, puristetut valkosipulinkynnet, Creme Bonjour, Provencen yrttejä (Herbes de Province) näppituntumalla ja pannulla kevyesti kypsyneet broilersuikaleet. Annetaan muhia pienellä lämmöllä ja lopuksi lorautetaan sekaan 1-2 rkl kantrellifondia.
Pennepasta keitetään al dente eli ei ihan kypsiksi. Pasta ei kuitenkaan saa tuntua hampaissa kovalta, vaan napakalta. Keitetty pasta valutetaan ja sekoitetaan bloirerkastikkeen kanssa yhteen isossa kulhossa. Annetaan kastikkeen rauhassa imeytyä pastaan.
Tämä on sen verran tuhtia ruokaa, että tähän ei tarvita lisäksi kuin jäävesi!
PILVIKIRSIKKA
Tiedoksi kaikille, jotka täällä käytte, että teen pilvikirsikasta tänä alkusuvena jutun Leena Lumi's Flower Power -juttuun. Nyt vasta odotamme kukkien aukeamista. Tämä kuva ei ole paras mahdollinen ja minulla on jo kauniita syyskuviakin nuorista pilvikirsikoistani. Ihana, ihana puu!
Nyt löytyy enemmän tietoa pilvikirsikasta täältä
Nyt löytyy enemmän tietoa pilvikirsikasta täältä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)