Toivotan kaikille lukijoilleni antoisaa vuotta 2021 ja kiitän kuluneesta vuodesta!

Kiitän kaikkia jo nyt kuluneesta vuodesta, johon on liittynyt monenlaista koronasta ihaniin yllätyksiin. Ja kesähän oli kuin melkein normaali eli päästiin perheidemme kanssa tapaamaan. Lohjanjärven ihanuuskin tuli koettua, se sukeltelu siellä pitkin poikin hyvää pohjaa ja Päijännettä kirkkaampaa vettä. Toki meri on aina meri....Vuosi on kuitenkin ottanut hintansa ja aion pitää muutaman viikon loman somesta. Hitaasti luen nyt jo ensi vuotta, mutta teen muutakin eli pientä reissua ja sellaista. Välipäivät ovat vasta menossa, mutta nyt on sopiva aika tehdä inventaari ja kiittää teitä!

Anne piipahti joulukahvilla ja pidimme turvavälit. Hän toi tullessaan mm. joulunpunaisen Kalevantulen kynttilän, johon ihastuin ihan sataa. Onneksi sitä oli vielä myynnissä Sokoksella sesonkiajan myymälässä  joten noudimme muutaman. Juuri oikea väri jouluun, tämä tai sitten valkoinen, joita on ollut tähän asti.

Tässä kuvassa tuo valkoinen kynttilä näyttää hyvin, miten ihanasti valo tulee läpi. Tuossa menossa edellisvuoden välipäivät, jolloin nuoret viihtyivät luonamme viikon. Oli 29.12. eli kuopuksemme syntymäpäivä kuten tänäänkin♥

Onnea, onnea Meri♥ toivottavat mami&papi

Koska Meri vietti ensimmäistä jouluaan vaaleanpunaisessa puutalossaan armaansa kanssa, leikimme, että  tämä tonttu on aina Meri keinumassa!

Anna Ahmatova -faneille on tämä kuva sekä

tämä nopea otos eräältä illalta somessa, jossa näkyy miten luen Anneli Heliön suomennosta kaikista Ahmatovan runoista. Nyt on menossa jo toinen kierros kirjaa Anna Ahmatova Olen äänenne Kootut runot 1904-1966. 

Ja tässä mitä on Heliöltä tulossa! Päivämäärä ei ole tiedossani. Hyvää kannattaa odottaa.

Tämän vuoden kirjallinen ilahdutus: Minun blogini mainittu ihailemani Oatesin kirjan liepeessä. Kyseessä Elämäni rottana, jolle tietenkin vahva suositus♥

Jossain on joulu aina♥ Kuva lokakuulta 2015.

Kummikoiruudeltamme tuli tällainen yllätys joulukuuseemme♥ Kiitos Luna&Kirsi♥

Joulukuusemme näkyy makkariimme. Sen kauniisiin valoihin on kiva herätä ja sitten taas nukahtaa. Meillä tuoksuu mustaviinimarjapensaan lehdiltä, sillä kuusi on valkokuusi, joka tähän asti on kestänyt neulasia tiputtamatta nuutista vielä viikon. Varmaan maailman tärähtänein kuva...,mutta sängystä herättyä otettu.

Joulu on meillä montaa, myös mm. hääpäivämme. 

Tässä aattona samppanjaa Villeroy&Bochin laseista kera Ratian Saunatontun ja Reiman rakentaman kiviseinän, joka on ainoa kodissamme valaistu taideteos! Lasit nostettiin korallihääpäivälle♥

Minusta pöllöt ovat kiehtovia, mutta rakastuneita pöllöjä on mahdoton vastustaa <3 Mukit Wrendale.

Vaaleanpunainen amaryllis kävi vähän ulkoilemassa.

Sypressi talviruukussaan ja vuodenaikavaloissaan. Yritämme keväällä istuttaa puutarhaan...Kuten huomaatte, luntakin on saatu, mutta ei mitään verrattuna

tähän! Tosin talvihan vasta on tulossa ja näillä leveyksillä se on yleensä vielä ollut kunnon talvi.

Tällaisiin lumipolkuihin oli täällä ihan tavallista sukeltaa lenkille koiruuden kanssa....Tästä on joulukorttikuvakin, jossa Meri ja Olga polulla.

Lukijaltani Sannalta sain hurmaavan tuoksupussin ja sen mukana sitaatin, joka liittyy Tori Amosiin jollakin tavalla: "Oh, flower beyond compare/  bloom in our hearts midwinter/ Restore the springtime here." Kiitos Sanna♥

Sisareltani sain ihan toivomuksesta Wrendalen Winter Mice mukin. Kiitos Merja♥

Tämä rosmariinia kantava muki oli ainoa tärähtämätön kuva uudesta mukista.(Tämä on alkanut kasvaa, vaikka tökkäsin tuohon mukiin vain kuvatakseni ja se unohtui poistaa tapahtumien virrassa...)

Muistetaan pihan pikkuisia ruokinnalla, jota ilman moni niistä menehtyy. 

Esimerkiksi metsäkauriin sorkat eivät kestä rikkoa routaista maata kuten valkohäntäpeuran. Tämä pienokainen saattaa olla juuri se, joka reippaana äsken saapui jyvä- ja omena-apajalleen.

Vielä tämän blogin kirjoittaja jouluna 2018 elämänsä ensimmäisessä ja toistaiseksi viimeisessä selfiessään. Nyt hyggeillään...

Kiitos kuluneesta vuodesta ja kaikkea hyvää ja toivottua teille vuodelle 2021♥ Tähtisädetikkuja ja rakkaita ihmisiä ympärille♥

Olen ajoissa, mutta tunsin, että kaksitoista kiihkeää blogivuotta ottaa nyt veronsa... On aika somettaa ja aika tehdä muuta. On aika.

♥:rakkaudella Leena Lumi

Historia un de Amor

Straight for the Heart

urpiaiskuva Pekka Mäkinen

lintulaudat kuva Ilona Pietiläinen

PS. Olemme runsaassa lumessa♥ 

Vuoden 2021 aamulyhty. Oraville saksanpähkinöitä....

Vuoden 2021 ensimmäinen orava aamuhämärissä saksanpähkinöillä.

Hauska Plantagen muisto viime vuodelta.

Let it snow, let it snow...

Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden...

Joulu on kuusenneulasten ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää
rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat
enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

- Mika Waltari -
kuva Talven taikaa, Ilona Pietiläinen

Joulu jälleen meidän kaikkien!

Kohta joulu saapuu luoksemme. Saapuu luokse rikkaan ja köyhän, luokse maahanmuuttajan ja luokse alkuasukkaan. Se saapuu luokse pikkukauriiden, joiden jäljet puutarhamme lumessa. Se saapuu kolossaan nukkuvalle ketulle ja supikoiralle. Se saapuu luokse lapsen, joka saa kaiken mitä on toivonut kuin luokse lapsen, jolle joulu ei ole koskaan tuonut mitään, mistä kertoa koulussa joululoman jälkeen. Joulu saapuu luokse vanhan ja väsyneen, kuin myös oravanpyörässä loputtomasti kilpavarustelussa pinkovan suorittajan. Joulu saapuu luokse kuolevan ja syntyvän. Se saapuu luokse hänen, joka on juuri menettänyt rakkaansa eikä näe valoa. Se ei tarvitse kystä kyllin, sillä sille riittää matalakin porstua ja riisipuuro. Se saapuu navetoille ja henkii joulun henkeään lempeiden lehmien sieluun. Se puhaltaa hellästi hevosen kanssa samaa hengitystä. Se rapsuttaa possuja ja suukottaa hevosen samettia. Matkallaan se murustelee siemeniä lintujen syödä ja osalle pääsevät lumiset hiiretkin.

Lapset juolu huomaa aivan erityisesti. Se tulee luokse tulitikkutytön, joka seisoo megamarketin välikössä hiukset ja vaatteet likaisina, katseessa osattomuus. Pieni tyttö silmissään kysymys:"Tätäkö on elämä ja tältäkö tuntuu se, kun joulu tulee?"

Lasten eriarvoisuus maassamme on tosi. Siinä, missä toinen lapsi näplää älypuhelintaan ja kantaa laukussaan IPadia sekä kertoo Lapin tai etelän joulustaan, toinen vaikenee, sillä hänellä ei ole mitään kerrottavaa, ei mitään hämmästyttävää näytettävää. Aikuisten varustelukilpailu on heittänyt jo osan lapsistakin elämän ulkokehälle, jossa vain välittäminen ja puuttuminen voi pysäyttää putoamisen.

Tulevaisuuttamme emme tiedä, joten annetaan kaikkien eläinten ja ihmisten elää rauhassa. Korskeus ja pöyhkeys pois, sillä saatamme olla itse huomisen vieraslajeja. Kohdelkaamme kaikkia elollisia siten kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan, jos joutuisimme vieraille vesille, outoihin kyliin juurissamme vieras multa.

Onneksi joulu on kuin rakkaus. Se ei kysy lupaa. Se menee sinnekin, missä sitä ei osata odottaa. Se hipaisee kaikkia vauvasta vaariin. Se menee luo sairaan ja uupuneen. Se menee luo varattoman ja vauraan. Se leijuu sukujoulujen henkenä, mutta istuu myös yksinäisen pirttiin puurolle. Se silittää ryppyistä kättä, se lohduttaa leskeä. Se ei pelkää pimeitä kujia eikä tyhjien asemahuoneiden yksinäisiä miehiä. Se kaihtaa riitaa ja rähinää. Se tuo pilkkeen silmiin ja valoa pimeään. Se vaeltaa haudoilla ja muistoissamme. Se rakentaa sillan rakkaisiin poisnukkuneisiimme. Se saa lasten silmät säihkymään tähtinä. Se tuo mummon silmään kyyneleen. Se saa vanhatkin koiruudet leikkimään ja pennut ihan villeiksi. Se puhaltaa lämpimästi jouluruusun nuppuihin, jotka hämmästyneinä alkavat avautua lumessa.

Joulun henki koskettaa yön kulkijoita. Se laastaroi niin ihmisten kuin eläinten kivut. Yksinäisyyteen käpertyneen se avaa rauhaan ja iloon. Se vaeltaa sairaaloiden käytävillä, suukottaa niin vastasyntyneet kuin jouluna poisnukkuvat. Joulun henki kulkee mukana hautuumaan kynttilämeressä. Se ottaa koirat sisälle perhelaumansa pariin. Se täyttää lintu- ja oravalaudat pähkinöillä. Metsäpeuran kostea katse kuin metsälampi...Pienet eläimet nukkuvat jouluyön untaan: punaturkki kiepillä, pikkuhiiret koloissaan, tupsukorvat naavapesissään. Uneton koiranulkoiluttaja tähtitaivaan alla. Joulupöydissä mummot ja papat kertovat tarinoitaan ja kaikkihan kuuntelevat, sillä tarinat ovat sukupolvien viestikapula. Vanhempamme ovat kokeneet, mitä me emme, heillä on avain tarinoiden taikaan:

"Kerro se tarina, kokoa tapahtumat, kertaa niitä. Sillä lailla ne pysyvät hengissä...Toista, tai tarina hajoaa, eikä miehet kuninkaan, ei kuninkaamme ratsutkaan...Toista, ja pitele palasia varovasti, muuten tapahtumat leviävät kuin marmorikuulat lattialle..." (Ann-Marie MacDonald,Linnuntietä, suomennos Kaijamari Sivill)

Tarinoiden taika on yhtä lumoava kuin on Joulu♥

 Toivotan  hyvää joulua lukijoilleni. Toivotan hyvää joulua laivoille merillä. Toivotan hyvää joulua yksinäisille ja unohdetuille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman ihmisille. Toivotan hyvää joulua kaikille maailman eläimille. Toivotan hyvää joulua heille, jotka tekevät pyyteetöntä työtä eläinten hyväksi. Toivotan hyvää joulua vaivaishiirille ja maailman kuninkaille. Toivotan hyvää joulua sairaille. Toivotan hyvää joulua meille kaikille, että joulun rauha saisi laskeutua yllemme kuin lumen valo ja tähtihuimaus...

"Lumi: pimeän maan ainoa valo."

"Viivy, odota, näe näkevin silmin tähtien puhkeaminen, tähtihuimaus."

- Bo Carpelan -
suomennos Caj Westerberg

rakkaudesta jouluun
Leena Lumi

enkelikuvat Hannele Salmela

Driving Home For Christmas

Chestnuts Are Roasting On An Open Fire

Walking in the Air

Last Christmas

O Holy Night

Erilaisen joulun joulupöytään!

Mikä muu kokoaa perheet niin yhteen kuin joulu ja jouluinen pöytä. Siinä jaetaan vuoden kuulumisia, muistellaan menneitä, luodaan uusia muistoja, kerrotaan tarinoita. Joku pöydästä on jäänyt pois, joku on tullut lisää. Pääasia, että perhe kokoontuu hektisessä elämässämme kerrankin yhteen vailla kiirettä. Pitkät joulut ovat armo ja rakkaus♥ 

Nytkin on pitkä joulu, mutta koronan takia monet perheet viettävät joulua erillään, jolloin aletaan miettiä, että mitäs nyt joulupöytään? Ainakaan en tee lanttulaatikkoa kahden kilon survoksesta, sillä yksi riittää. 

Edesmenneen anoppini ohje on niin herkullinen, että vävy valmistaa tätä nyt sitten heidän kahdenkeskiseen jouluunsa. Mehän Samin kanssa teimme tästä selvää aikaisemmissa jouluissa, paitsi viime jouluna olimme heillä Aurinkolahdessa tapanista alkaen ja kävimme kurkistamassa heidän juuri ostamaansa vaaleanpunaiseen kotiin Lohjalla. Sekin oli erilainen joulu, mutta omista valinnoista lähtevä iloinen kaikkine välipäivän menoineen. Tähän ohje löytyy Ruokareseptit Leena Lumissa

Graavisiikatartar, mäti-smetana ja mummonkurkut ovat tänäkin vuonna alkuruokana

Yrttiset, valkosipulisilkat valmistan tänäkin vuonna itse ja himosilakkaa on tilattu Mäkisen kalakaupasta samoin kuin muikun mäti. Mäkiseltä ostin aikanaan Porin torillakin...

Hänelle, joka oikeasti haluaa päästä helpolla Lohilaatikko - herkullinen, helppo, tuunattu

Hedelmäinen manchengosalaatti mahtuu hyvin monen päivän pituiseen jouluun! Rakastan salaatteja ja jos menemme ulos syömään, voin jopa varmistaa, että saan puolet lautasesta salaattia.

Jos tulossa on isompi porukka pöytään, heille joilla se onni on eli korona ei rajoita, he voivatkin tuoda jouluun jotain aivan uutta. Ehdotan esikoiseni Jaakon huikean hyvää kantarelli-kanakeittoa. Varaa vain aikaa sen valmistamiseen, mutta kun tekee riittävästi, sitä siinä sitten on: Parasta ikinä!

Tomaatti-mozzarellapastaa välipäiviin tai muuten vain.

Itävaltalaisilta ystäviltämme lahjaksi saaduista keisarinna Sissin laseista aiomme joulun kunniaksi nauttia omatekoista kirsikkalikööriä, jota jäi tänä vuonna meillekin, sillä tein tuplasatsin.

Tässä siis vaniljaista kirsikkalikööriä, josta niin kaikki ovat pitäneet. Vain äiti saa kokonaisen pullon ja se onkin hieno eli Tapio Wirkkalan suunnittelema ja jouluinen.Tämä sinänsä käy jälkiruoasta, sillä Reima haluaa pienen kinkun ja tietenkin meillä on rosollia! Pateita en nyt halua, sillä siinäkin kunnostauduimme minä ja vävy. Nyt vähemmän on enemmän eikä tule kahdeksan juuston tarjotinta hedelmillä ja hilloilla. Tasot pursuvat konvehtirasioita ja pakastimessa on sitä liian herkullista jäätelöä eli Aino Samettinen Nougat. Katsomme jouluelokuvamme ja sarjoja, jolloin nautimme brietä ja rypäleitä. Jouluyönä saatan lukea niin kauhistavaa kirjaa, että en voi edes sen kantta näyttää. Reimakin lukee melkein kaiken minkä minäkin ja siinä välissä sitten konvehtirasia tyhjenee kuin itsestään♥

Tähän Alaskakakkuun en kykene eikä ole nyt syytäkään edes yrittää. Jos nuoret olisivat meillä, olisikin taas juhlia: Heidän kihlajaispäivänsä, meidän hääpäivämme, joulu ja joulun lapsemme synttärit.

Kovasti kyllä yritin, mutta siitä tulikin sitten aivan hurjan hauskaa!

Synttärisankari itse sai tähtisädetikut loistamaan kauneimmin♥

Tätä joulua en unohda! Enkä niitä muitakaan...

makuterveisin

Leena Lumi

pöytäkuva Ilona Pietiläinen Olisipa aina joulu

Seija Helander, Anne Stolt: Tauno ja Nelli joulurauhaa etsimässä

 Posti toi yllätyskirjan, jonka luettuani tajusin miten tärkeä tämä on. Puhumme joulumielestä ja joulurauhasta, mutta kuinka moni sotiamme kokematon osaa ajatella, miten konkreettista oli joulurauha sotien jälkeen 1940-luvun lopun Suomessa. Silloin se tuntui kaikessa, vaikka sotakorvauksia vielä maksettiinkin. Leikki-ikäisille lapsille asia saattaa jäädä hahmottomaksi aikuisen kertomana, mutta jos siitä kertovat vaikka nallet Tauno ja Nelli, viesti hivuttautuu kuin luonnostaan lapsenkin mieleen ilman sodan korostamista. Sotaa ei tarvinnut mainita, mutta rauha tunnettiin sitäkin vahvemmin ja etenkin joulun aikaan.

Seija Helanderin tekstittämä ja Anne Stoltin kuvittama Tauno ja Nelli joulurauhaa etsimässä (Avain 2020) kertoo harmaanuttuisista tontuista, joilla kaikilla oli omat tehtävänsä pihan eri rakennuksissa.

Hämärätontulla piti kiirettä, sillä hänen tehtäviinsä kuului tarkkailla taloa ja talon väkeä. Hän oli pirteä sillä oli herännyt vasta kaamokseen, jolloin hänen työnsä alkoi. Hänen yksi tehtävänsä oli valvoa joulun rauhaa ja niinpä hän kurkki ikkunoista sisään miten väki toimi ja käyttäytyi.

Perheen tytär Alma Akilina kyselee isoisältään Ukko Ohreilta joulusta ja rauhasta. Äiti toteaa väliin:

Rauhan jouluja jouduttiin kyllä vartomaan. Vai mitä sanot Nelli-nalle?

Nelli vain nyökytteli päätään, joka oli jo melkein irtoamaisillaan.

Tämä kuva toi mieleeni erään jutun tai toimittajan kommentin jossain lehdistä, joita luen. Isoisä, tämän aikuinen tytär ja tyttärentytär istuivat saman ruokapaikan viereisessä pöydässä. Isoisällä oli paljon kerrottavaa menneistä ajoista ja varmaan nykyisistäkin, mutta sitä emme saa koskaan tietää: Aikuinen tytär ja tyttären tytär somettivat niin kiihkeästi omiin älypuhelimiinsa, että isoisä vaikeni. Tämän kirjan 1940-lukua esittävässä kuvassa näemme vielä sitä sukupolvien vuorovaikutusta, joka olisi niin tärkeää etenkin lapsenlapsille. Ylisukupolvinen viestikapula miten ennen oli oltu ja eletty. 

Isoisän jatkaessa tonttutarinoita, Hämärätonttu Harmaanuttu hiipii sisään ja huomaa seinällä joulukalenterin. Ensimmäinen luukku oli jo avattu ja sieltä oli ilmestynyt tonttu. Suurin toivein Hämärätonttu aukaisee toisen luukun, mutta 

lennähtikin kyyhkynen, valkoinen kuin mielenrauha. Lintu kantoi nokassaan oliivipuun oksaa.

Taiteilija Picasso oli maalannut edelliskeväänä Pariisissa rauhankokouksen mainosjulisteeseen valkoisen kyyhkysen. Harmaanuttu oli kuullut Picasson kyyhkysestä Lehtitonttu Lörpöttelijältä...

Harmaanuutti livahteli pitkin taloa, sillä Nelli ja Tauno tuntuivat olevan kovasti liikkuvaisella tuulella. Riitaakin ehtivät keskenään rakentaa ja sitä taas pelästyi kyyhkynen ja lennähti navettaan.

Alma Akilina ihmettelee, minne joulukuun toisen päivän kuva oli kadonnut...Kalenteri oli ihastuttava, sillä joka aamu sieltä ilmestyi jotain uutta: manteleita, musiikkia, kiisselikulhoja...

Sillä aikaa Tauno ja Nelli etsivät kadonnutta kyyhkystä navetasta ja tallista, mutta eivät löytäneet.

Akilina alkaa leipoa äidin kanssa joulupiparkakkuja. Sillä aikaa Ukko Ohrei veistelee Akilinan iloksi yllätystä.

Miten Tauno ja Nelli saatiin sopuun? Mistä kyyhky löytyi vai löytyikö se? Tuliko taloon joulurauha?

Tauno ja Nelli -sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet: Tauno ja Nelli evakkomatkalla, Tauno ja Nelli ja hirmuinen sanahiiri sekä Tauno ja Nelli kesäleirillä. Kirja on hengeltään samaa, vaikka eri aikakauden sarjaa kuin Karoliina Suoniemen Tehdaskaupungin lapset, joka oli minulle lukuvuoteni paras lasten kirja. Historiaa tuotuna esiin lasta kiinnostavalla tavalla. tietokirjat lapsille ovat tärkeitä!

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

Vaaleanpunainen amaryllis!

Eihän voi olla tottakaan, että minunlaiseni valkoisen amarylliksen rakastaja hurmaantuu vaaleanpunaiseen amaryllikseen! Näin nyt kuitenkin kävi ja kaksi päivää on muun ohessa kuvailtu viettävässä rinteessä kaksivanaista kukkaa, jonka toinen on vasta nupulla. 

Hiukan oli hermo mennä, kun edelleenkin puhelimeni kamera ei vastaa, mitä odotin. Onneksi tänään otimme kehiin vanhan pokkarin ja juttu alkoi sujua. Nyt tämä on jo hauskaa, kun on silmät kuivina katsottu niin monta kuvaa että ei tosikaan. Ei yhtään timanttista, mutta meille hyvin riittäviä.

Niin monet kukat ovat kauniita, mutta minun jouluni on enimmäkseen ollut viime vuosina valkoista amaryllistä ja mieluummin sitä matalaa sorttia. Niistä tulee juhlava fiilis. Silti Festivo- ja muissa korkeiden kynttilöiden jaloissa on pinkit kynttilät! Aika aikansa kutakin ja eihän sitä tiedä, milloin eräs mustanpunainen amaryllis on eniten mieleen...Se on erään joulun ihme, mutta en laita nyt tähän juttuun.

Jotenkin aavistan, että tulee toinenkin vaaleanpunainen, vaan matkustaako se joulunlapsellemme hänen synttärinään, sitä kukaan ei vielä tietää voi...Ja valkoista ken unohtaa voi!

Tässä haetaan nyt tosissaan joulumieltä, enkä saa aikaiseksi mitään hyödyllistä, joten päätin olla rento ja hyödytön. Sain kuitenkin Nicci Frenchin Tiistai taakse jäänyt, joten sitä ja The Crownia. Lenkillä myös, sillä kiva pikkupakkanen ja maa on edes valkoinen. Tiistaina just alan ryhdistäytyä suunnittelemaan joulupöytää kahdelle, sillä aattona ja joulupäivänä pidämme eristystä varmuuden vuoksi. Varmaan tapaninpäivänkin. Kuusen koristelemme jo aaton aaton aattona! Siitähän se joulumieli alkaa - viimeistään. Valkokuusi ei varista viikko nuutistakaan!

Olen vajoamassa joulun suloisuuteen. Niihin unenomaisiin päiviin, jolloin unelmat kannattelevat. Niihin voi suorastaan kääriytyä samalla kun kaakao höyryää mukissa, takka lämmittää, luontopihan villieläimet on ruokittu ja lyhyt päivän valo on jo kadonnut.

Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa - jotain mitä ihminen jopa tarvitsee.

Susan Fletcher Meriharakat

Lumi poistaa yön pelon ja päivän kaipuun. Se pyyhkii yksityiskohdat, riisuu kasvot piirteistään viiva kerrallaan ja jättää jälkeensä vain valtimon joka sykkii:

HS.

Mila Teräs Jäljet

amaryllisunelmin

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa