- tulisit vaikka tuskassa sydänyön hetkenä niin että...

 - tulisit vaikka tuskassa
sydänyön hetkenä
niin että pimeys verhoo itkun
tulisit ahdistukselta salaa
vailla sanojen tai 
seurustelemisen velvoitusta
kuin ottaisit lomaa itsestäsi

ja minä 
ottaisin sinut vastaan pimeässä
siirtäneenä itseni syrjään
vailla kasvoja kuin yö
kuin ei-kukaan
vain yötä ja hiuksia

painautuisit minuun
lievittäisit itsesi minussa
antaisit minulle lievityksen
ja lähtisit hiljaa
puhdistuneena liiasta tuskasta
kuin minä, yö

- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella (WSOY 1988)
George Yepes Axis bold as love

Kuikka Alkulintu

Toin 2012 biologi Mauri Leivon kirjan Kuikka Alkulintu blogiin ja nyt taas kuin muistuksena. Kirja löytyy kokonaan blogistani teoksen nimellä. Haluan ehdottomasti suositella tätä kirjaa, sillä niin monet ovat hurmaantuneet tähän mystiseen lintuun, jonka juuret ovat jossain tavoittamattomissa. Kuka on kuikkaan ja sen ääneen ihastunut, on myyttisen koukussa: 

Maapallolla elelee noin kolmisensataatuhatta kuikkaa. Suomen osuus tästä on noin 12 000 pesivää paria sekä joitakin joutokuikkia. Kuikan tulevaisuus ei ole mitenkään vahva, sillä sen pahin uhka ihminen vaarantaa sen elämää monin tavoin. Muuten niin suositeltavia kuin tuulivoimalat ovatkin, on niistä tullut monien kuikkien surmanloukkuja. Kömpelö ja suoraviivaisesti lentävä kuikka osuu tuulivoimaloiden lapoihin muita lintuja useammin. Myös mökkiasutuksen leviäminen, päristelevät veneet ja vesiskootterit sekä vesistöjen samentuminen ravinteiden takia, uhkaavat tätä upeaa lintua, mutta samalla myös järvitaimenta sekä saimaannorppaa. Toisaalta ihmiset ovat kiintyneet myyttiseen lintuun, sillä BirdLife Suomen teettämässä Rakkain mökkilintumme –äänestyksessä kuikka oli ylivoimaisesti suosituin lintulaji.

Sinä yönä lähtivät jäät.

Näin alkaa erään kuikkaparin tarina ja samaan aikaan toisaalla, toisilleen ikiuskollinen pariskunta saattaa maailmaan poikasen, Kaapon. Kirjassa saamme hyvin likeltä seurata Kuikkajärven kuningatarta ja kuningasta, Vienoa ja Kaunoa, jotka tekivät kesästä aivan erityisen myös perhettä pressun alta rantakiviltä seuraavalle Leivolle. Kaiken kruunaa kesäkuussa pesässä nököttävä pieni, pörröinen karvapallo: Kaapo!

Kuikka alkulintu on kirja jokaiselle luonnon ystävälle. Se on myös kirja, jota voi lukea suvikirjana lapselle. Jo pientäkin lasta kiinnostavat ainakin kuikkaperheen touhut. Jokaisesta myydystä kirjasta menee euro kuikan suojeluun. Euro sille, että selkävesien upean kuningaslinnun huudot ikiaikain takaa säilyvät myös lastemme lapsille. Heillekin on suuri elämys kokea se värisyttävä hetki, kun yöstä kuuluu kuikan viesti, jolle ei vertaista löydy, tai saada verkkokalvolleen kuva, jossa kuikka yöusvassa levittää siipensä kuin yhtyen sukupolviensa miljoonien vuosien takaiseen salaperäiseen historiaan…

kuvat Mauri Leivo

Mattias Edvardsson: Perhetragedia

Perheiden salatut kaunat, juonittelut aina rikoksiin asti ovat aina kiinnostaneet minua. Joukossa on usein joku täynnä kätkettyä kateutta ja tämä joku haluaa pilata muilta senkin vähän, joka olisi todellista rakkautta. Tämä joku aavistaa ettei hän ole rakastettu, että tunnelma muuttuu ihan toiseksi kun hän lähtee. Lähtee tajuamatta, miltä hän tuntuu muille, muiden silmissä, mikä hän aidosti on. Joku vielä sanoo ääneen: 'Ihanaa, nyt alkaa perheaika.' Kaikki nauravat ja ilma kulkee paremmin. Kirkasta katseesi, kuuntele sydäntäsi ja silti kaikki voi hajota. Kuka on kokenut tämän? Kuka on kirjoittanut tästä ennenkin? Kuka on hän, joka näkee läpi kuvien?

Mattias Edvardssonin Perhetragedia (En familjetragedi, Like 2022, suomennos Outi Menna) on niitä kirjoja, joiden perään kysyin jo paljon ennen sen ilmestymistä, mutta sitten tuli ei luku- vaan kirjoitusjumi. Se on sama kuin toimittaja-aikainen valkoisen paperin kauhu. Mitään ei synny, vaikka tarina on kiinnostava. Silti päätin kirjoittaa, jonka jälkeen jatkan lomalla. Tämän en anna mennä ohi!  

Perhetragedia on Lund-sarjan itsenäinen kolmas osa. Sarjan ensimmäinen oli läpimurtoteos, joka oli livahtaa minulta ohi. Aivan tavallinen perhe, ilmestyi 2018, onneksi löysin kirjan ennen joulua ja postasin sen tammikuun neljäntenä 2019. Nyt kirjaa on blogissani luettu melkein viisituhatta kiinnostunutta, Hyvät naapurit ilmestyi 2021 ja se ei minulla ole yltänyt aivan sarjan ensimmäiseen blogissani, mutta muillahan voi olla toisin. Tämän kirjan tarinaan tarjoan mausteeksi: .

Elämä hajoaa, ihmiset katoavat. Mikään ei ole ennallaan, eikä kukaan tiedä miksi.

Minä jatkan putoamista.

Ainajaikuisesti.

Nyt liikumme Mattiaksen huipulla eli Perhetragediassa on paljon samaa kuin Aivan tavallisessa perheessä. Samaa on hidas psykologinen tarinan kuljetus ja voin hyvin lainata itseäni, mutta koska eriäkin on esimerkiksi henkilömäärissä, muutan hiukan: 

Nyt kertomus aivan tavallisten ihmisten murenemisesta. Perheet ja ihmiset ulospäin kauniita ja osa varakkaitakin, mutta köyhyys ja osattomuus haisee. Ruukun halkeamat alkavat valua epätoivon ja petosten visvaa. Tässä on myös tuntumia Kochin Illalliseen snobistisuudessa, mutta enemmän sitä pelottavan heikkoa siltaa, jonka aidosti rakastava isä on valmis kulkemaan lapsensa eteen, kun ruoka loppuu.

Tarinan kertojat ovat Bill,Jennica ja Karla, mutta heihin liittyviä henkilöitä on monia, onneksi ei liikaa. Kerran oli perhe Miranda, Bill ja heidän lapsensa Sally. Sitten äiti sairastuu vakavasti ja kuiskaa juuri ennen kuolemaansa Billille sanat, jotka koskevat Sallya. Siihen liittyy myös velvoite pitää kallisvuokrainen asunto eli Sallyn koti. Bill saa lopputilin ja hän olisi mitä parhain koti-isä, mutta ilman edesmenneen Mirandan hyvää palkkaa se ei voisi onnistua. Bill päättää toisin ja hän ottaa vastaan mitä töitä tahansa, joissa voi pitää Sallyn likellään. Ensimmäinen teko on ottaa alivuokralainen. Hän on siivoojana itseään elättävä oikeustieteen opiskelija. Karlan kotitausta on niin rankka, että hänen on vaikea edes soittaa äidilleen...Onneksi tämä asuu kaukana. Yllättäen varakas pariskunta, jonka luona Karla siivoaa, löytyy kuolleena. Asia on todella iso uutispommi. Media ottaa aiheesta kaiken irti ja vähän ylikin. Nyt he jotka olivat joskus tunteneet toisensa, kohtaavat. Kovin yllätys lienee rikkaan perheen pahis Jennica, joka miestä etsiessään rakastuu...

Tässä kirjassa ei ole mitään kesyä. Tässä kirjassa Bill rakastaa Sallya ehdoitta yli voimiensa. Tämä kirja paljastaa sen, että uskallan toistaa kirjasta, josta olen aina pitänyt: 

Edvardsson on kiehtova kirjoittaja: hän osaa kirjoittaa lapsista, naisista ja miehistä kaikenikäisinä luontevasti sokaistumatta kenenkään tissivaoista. Pidän siitä, että naista ei kuvata vain objektina ulkonäkönsä perusteella. Pidän siitä miten Mattias nostattaa kauhunväreitä. Pidän kaikessa hänen tyylistään.

Vuorottelevat kertojat ellei heitä ole liikaa, on aina erinomainen ratkaisu. Siinä Mattias Edvardsson on mestari. Kirjoitin edelliseen Mattias -kirjaan erään lauseen, josta olen aina pitänyt. Minulle se on suorastaan Edvardsson -tunnari, sillä tämäkin tarina koostuu onnettomista tai onnellisista ihmisistä ja perheistä. Tämä jälleen kerran Mattiakselle, Tolstoin kuuluisa aloitus Anna Kareninaan: ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” 

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Tahdon ruusujen luo...

Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi

Nyt on aika jäädä kunnon lomalle!

Nyt on just sopiva aika jäädä lomalle. En pysty vaihtamaan Facebookin banneria vielä, sillä roikun kiinni magnolioissa. Saamme huomenna hoitoon viikonlopuksi irlanninsetterin, jonka rodun tunnenkin naapurin edesmenneestä Roosasta. Kara on vasta 2 vee ja ollaan tavattu sekä pusuteltu. Karan iskä ei tiedäkään, mitä kaikkea kivaa meillä täällä on. Sään mukaan terdellä ja omat fileet ilman mausteita grillataan Karalle. Uimassakin käymme, jos lämmin sää pysyy. Olin valinnut kolme lomakirjaa: Amanda Graigin Synkkä sopimus. Luettu ja pidetty! Mattias Edvardssonin Perhetragedian ja Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsin. Heipat ja nauttikaa joka hetkestä. Vaikka en ole sydänsuvityyppiä, vaan syyskesä, mehän olemme jo kohta siellä. Ruusujen makeassa tahmeudessa, iltaisin puutarhasta leijuvassa kypsien hedelmien houkutuksessa. Olemme kotona niin paljon kuin mahdollista, mutta tietty Poriin, Reposaareen, Yyteriin, äidille, Tipsulle...ja koko porukalle varattu iso pöytä meren äärelle Merimestasta. Asumme hotellissa 'koiraosastolla' ja olemme niin höveleitä, että yritämme la iltana selviytyä kahdesta koirasta ja Casper Julianista., että nuoret pääsevät Porin yöhön. Pitkää kuumaa kesää kaikille siitä nauttiville♥

Leena Lumi

French Latino

Karan kanssa ihana ilta omalla terdellä ja huomenna taas♥

Helmiorapihlajan täydellinen hurmaus

Kuin morsiuskimppu on helmiorapihlajan 'Toba' avoin kukinta. Tänä vuonna kolmen puun oksatkin olivat vihdoin kuvattavat eli nuppuja tulvillaan. Serkku ei suotta tähän ihastunut. Varmistin aamulla, että puu on maassa ja saanut paljon vettä. Syyslannoituksen aikaan muistutan ja sitten myyräsuojus sekä jänisverkko. Ristihuulia heillä on kuulemma ihan riittävästi.

Kuvan laadun puutteen korvaavat helmet!

Puut myydään astiataimina noin 150-200 cm kokoisina. Ne ovat pikkupuita, jotka kasvavat noin kolme- nelimetrisiksi. Alkuun kastelimme ahkeraan, sillä nämä ovat kovassa paahteessa ja siitä pitävätkin. Kevät- ja syyslannoitus.

Vaikka tämä on alkusuven kukkija, niin vielä oli kunnon kukat tänään, vaikka ollut erittäin kuuma. Ja mikä parasta, syksyllä puu tarjoaa kunnon ruskavärin eli näitä ei voi olla liikaa.

Tässä ensimmäinen puun kukinto ja suurensimme kuvia kaksi, toisen äidille ja toisen itselle.

Palaan huomenna ja katsotaan mitä kesäkuun viimeinen päivä tuo tullessaan vai kuuluuko vain lehtien suhinaa, unta meren kohinoissa vai mitä...

Halusin tämän ihan puhtaasti tästä puusta. Päätarina, jonne nämäkin kuvat siirtyvät löytyy jutusta Helmiorapihlaja kaunehin on Leena Lumi 

Love

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Kera kukkien ja rantojen kohti juhannusta: Poimintoja sieltä sun täältä

Kesän suurin odotus meillä ovat atsaleat. Tämä on etupihalta ja tämä on se, josta jotkut eläimet söivät kaikki kukat, kun olimme poissa. Opetus oli niin kova, että tämä vapautettiin verkosta eilen aamulla ja toisella puolella oleva juuri ennen kuin ystäviä kylään. Ja sen viereen jäi verkon sisälle vielä nuppuinen. Mitä ilmeisemmin joidenkin kukkien nuput ovat niin makeita, että villieläimet eivät voi niitä vastustaa.

Tämä on pohjoisrinteestä ja voi erittäin runsaasti. Vieressä on pienempi vielä suojattuna, koska nupuilla. Nämä valkoiset keltaisella koristeltuna ovat joko Northern Hi Lights tai Illusia. Jos Northern on ollut loppu, olen ottanut Illusiaa.

Edelleen pohjoisrinteessä ja takana yksi suurimpia kartiovalkokuusia ja vasemmalla suuret kuunliljat tavoittelevat kohta jo kukintaa. Ainakin Northernissa on hurmaava, suorastaan eroottinen tuoksu. Ja mikä parhainta, atsaleoissa on vahva ruskaväri.

Valkoisten lisäksi on kolme Ruususen uni atsaleaa, mutta komein on vasta nupulla, yksi on piiloutunut köynnöshortensian taakse ja kukkivasta äsken ottamani kuva on halju eli uusi kamera, bitte! Jos haluatte nähdä koko atsalearakkauteni, googlatkaa Leena Lumi's Flower Power Leena Lumi ja valitkaa sieltä atsaleatarinat. Moniin kasveihini liittyy tarina.

Tämä rakkaus alkoi ehkä 2019 vai oliko aiemmin....

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

Nyt kävelin tien yli Eevalle ja mitä näinkään. Kolme tämän kokoista ja ihanan väristä karjalanneitoa riippui terassin varjona ja somistuksena. Yritin ottaa kolmea kaikkia yhtä aikaa näkyviin, mutta ei onnistunut. Käyttäkää mielikuvitusta: Tämä on huumaa!

Kaunista, kaunista ja myös kodikasta♥ Kiitos Eeva♥

Minusta Eevalla on erittäin hyvin toteutettu terassi kokonaisuutena aina katosta myöten.

No mitäs nämä pampulat ovat? Helmiorapihlajan nuppuja♥ Meillä näitä on etupihalla kolme ja kaikissa nyt kukinta aukeamassa.

Suuressa hurmiossa tästä teetettiin parit taulutkin! Eikä ihme, sillä tämä pikkupuu, Grataegus Mordnenensis 'Toba' kasvaa pienen ja suurenkin pihan sulottarena sekä saa upean ruskavärin.

Serkku mm. oli eilen kylässä ja nyt menemme katsomaan kohta hänen uutta taloaan, jossa ei pihalla paljoakaan puutarhaa, joten tämä saa nyt aloittaa omistajan valinnasta puutarhapihan.

No on siellä jo toki kaunis Venus -patsas ja sitä 'vahtii' Kara taustalla.

On ihanaa päästä vähän mukaan pienen pihan suunnitteluun. Lähtökohta sama kuin minullakin, että kasvissa pitää olla myös ruskaväri♥

Anne -serkun pionit. Upea ryhmä, joka kannattaa tukea. 

Toki siellä jo kukkii juhannusruusu, kun meillä vielä nupuilla. Puolivarjon puutarha on eri kuin paahteinen piha. Kiitos Anne♥

Villikukkaniittymme edistyy, mutta enää vähän on lemmikkejä. Suvi kuluu niin nopeaan.

Tyttäremme Merin puutarhassa kukkivat pionit. Paljon muu ei olisi mahdollistakaan, sillä kahta seinää kiertävää terassia puretaan ja juuri siinä kohtaa on vanha puolikaarinen kerrospuutarha. Sitä olisi tehnyt mieli ennen remppaa tonkia, sillä sieltä tulee löytöjä esiin. Ihan euforiassa pääsin jo vähän puutarha-arkeologiaan tutustumaan.

Ainakin valkoisia liljoja tulee ja gladiolusta, muu on vielä hakusessa.

Moskovan kaunotar on nuppuisena kuin täynnä helmiä. Varmaan yksi kauneimpia syreeneitä ikinä. Nyt meidän jo ihan auki ja kukat ovat suuret ja valkoiset eli tuo hento puuteripinkki uupuu ja helmet vei pitkä, kaunis nuppuvaihe.

Alppikärhöä, Albina Plena, meillä on kaikkialla. Tämä kasvaa vähän kyytiä saaneen syreenin juuresta kohti ikivanhaa syyshortensiaa. Kaksi upeaa jättimäistä syyshortensiaa ja nehän ovat vielä ihan paljaat, joten tämä saa kasvaa tiettyyn korkeuteen kummassakin. Vielä ei ole haitannut, mutta kohta pitää alkaa olla tarkkana.

Tästä se kärhövillitys alkoi. Luumupuu oli tuottanut kauan ja paljon, mutta sitten ei enää. Keksimme laittaa kärhön kiipeämään sitä ja se oli meistä niin kaunis, että emme pysty enää laskemaan kärhöjemme määrää....

Varokaa, olen hulluna hortensioihin ja niitä on montaa merkkiä, mutta ehkäpä Paniculata 'Grandiflora' on se ihanin sekä tietysti köynnöshortensia. Näihin palataan myöhemmin, Tässä kohtaa tosin voin muistuttaa, että kun terassihortensianne jo näyttäisi paremmalta maassa kuin ruukussa, istuttakaa se maahan. Kerran minulla on kukkinut jo edellisvuotinen. Saas nähdä kuinka käy tänä vuonna, sillä muutama laitettiin maahan. Ja osa orvokeista tänään myös.

Valkolehdokki. Suomen suven eksoottisin kaunotar monellaan...♥

Orava köynnöshortensian turvassa nauttimassa lounasta. Eipä mene lintujen pesille.

Näin unta, että kivitalomme oli....

Kullerot ja kohta myös

keltakurjenmiekat.

Bessun Holger Isabella syreeni, joka voi mahtavasti kuten meidänkin. Tämä on ihana syreeni♥ Kiitos Bessu♥

Juhannusruusu on niin Suomen juhannusta kuin niin monet sydänsuven juhlaan keskittyvät perinteet.

Lokki -veneessä jo Päijänteellä ensimmäisenä tai toisena vuotenamme täällä Keski-Suomen saaressa asuessamme. Kaksi vuotta suorastaan asuimme suvet veneellä. Päijänne tuli tutuksi.

Nuoruuden rannat ja sannat ovat kuitenkin Yyterissä ja meressä. Tänä vuonna vien tyttäremme Merin ja koko poppoon vihdoin Yyteriin. Sieltä tietty Reposaareen ja Merimestaan.

Me yhdessä jo kymmeniä vuosia. Tämä kuva Reposaaresta 2015, jolloin teimme lähtöä syyskuussa Itävaltaan, Puolaan, Slovakiaan.... Itävaltalaiset ystävämme tarjosivat meille muistopäivän kunniaksi illallisen linnassa ja yön siellä. Helmuth ajoi meidät seuraavana päivänä Wieniin, jossa kolmisin vaelsimme yli keskiyön. Oli käyty katsomassa Klimtin taidetta yms. Kuljimme vuoroon kävellen ja välillä taksilla. Sisareni otti kuvan, josta tulikin sattuman kautta 2016...Kiitos Merja♥

 Tässä on meri, Reposaari ja lokit. Aallot ja kaikkeus...Kiitos Sari Kalliomäki♥

Casper Julian lokkihatussaan tekemässä luontotutkimuksia♥ Kiitos kuvasta♥

Lokinpoikanen Yyterissä niin terhakkaana tutulla rannallani, sannallani...Kiitos Pekka Mäkinen♥

Ihanaa mittumaaria kaikille♥ Grillataan ja chillataan♥ Ihan sama paistaa tai ei, aurinko on meissä itsessämme ja etenkin vauvoissa: Ne ihan hehkuvat ja pienikin asia on noille muruille suuri ihme. Olen jäämässä piakkoin kuukauden totaalilomalle. Pakko kertoa, sillä muuten saan privaatisti sellaisen kysymysvyöryn, että ei tosikaan. Ihanat te kaikki♥

Juhannusterveisin

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa