keskiviikko 14. joulukuuta 2011

UN CONTE DE NOËL JA MUITA JOULUPALJASTUKSIA

Tänään tulee Teemalta alkaen klo 21.45 aivan loistava elokuva Eräs joulutarina (Un Conte de Noël), jota eivät mainokset pätki. Tallentakaa ihmeessä, sillä tämä tarina kestää uudemmankin katsomisen.  Siis tällaisia elokuvia lähetetään arkena, kun monien pitää nousta aamulle töihin. Nyt tapahtui niin, että meidän jouluelokuvamme ei olekaan Woody Allenin Midnight in Paris vaan ihailemani Catherine Deneuven tähdittämä elokuva, jolle Arto Pajukallio antaa tämän päivän Helsingin Sanomissa viisi tähteä, eikä suotta. Pajukallio löytää adjektiivin, joka kuvaa filmiä täydellisesti: Suloisenkirpeä!
Jo viime vuonna haikailin tätä filmiä omaksi, mutta kiitos Hesarin, muistin nyt, mitä tarvitsen ensimmäisen joulupäivän iltana pöydästä noustua ja tiedän, että elokuvista pitävä tyttäremme ihastuu, kun äidin uusi joulutyyli jatkuu filmillisenä.

Emme anna Lumimiehen kanssa toisillemme tavaralahjoja, mutta jostain kumman syystä paketteja on vain tullut käärittyä, mutta muille. Rakastan antaa pieniä lahoja, joiden ainoa rajoite on, että niiden pitää olla kirja, pehmeä paketti, suklaata tai elokuva. Paljastan nyt luettelonomaisesti ne kirjat, jotka tänä vuonna käärin joulupakettiin tyttärelle ja hänen sulhaselleen, ystäville, äidille, siskolle, serkulle, kummipojalle...: Suomen lasten linnakirja, Jonnekin pois, Suomalaista voimaruokaa, Helppo japanilainen keittiö, Paratiisi, Villa Charme, Paluu Rivertoniin, Kirjeitä kiven alle, Maailman parhaat kasvisruoat, Kirjaston henget, Sydänmagneetti, Jekaterinburg - Romanovien viimeiset päivät ja Vuoden Luontokuvat 2011.
Säätiedotusrintamalta voin kertoa, että tämän surullisempaa ja märempää joulukeliä saa hakea kuin meillä on nyt. Me jäimme aikanaan Keski-Suomeen lumen takia ja nyt vain toivon, että joulu kaiken muuttaa voi. Jatkan joulupuuhasteluja, mutta ensin otan toisen kupillisen Robertsin suklaakahvia ja nautin ajatuksesta, että Un Conte de Noël on jo matkalla luokseni.

Un Conte de Noël

maanantai 12. joulukuuta 2011

VASTAAN LUKUTOUKAN KATSAUS VUOTEEN 2011 -HAASTEESEEN


Vastaan Susan haasteeseen koskien Lukutoukan katsausta vuoteen 2011. Kysymyksiä on aika paljon ja kun nyt aloitan, en vielä tiedä muutanko niitä hiukan tai karsinko, mutta alkuperäiset löytävät siis blogista Järjellä ja tunteella. Tiedän tämä olevan aivan liian paljastavaa ajatellen sitä, että ilmoitan kuuman ryhmän kohta, mutta ei kannata uskoa kaikkea, mitä lukee;-)

1) Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

Lionel Shriverin Jonnekin pois, jota myös itse annan tänä vuonna lahjaksi ystävilleni.

2) Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole himolukija, mutta kaipaa lukuelämystä joululomalle?

Kate Mortonin Paluu Rivertoniin 

3) Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?

Simon Beckettin Multiin kätketyt, jota ei pelastanut edes huomattavan onnistunut kansi.

4) Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneliä?

Marja-Leena Virtasen Kirjeitä kiven alle.

5) Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

 Helen Rapparportin Jekaterinburg - Romanovien viimeiset päivät

6) Mitkä kirjat saivat mielestäsi liian vähän blogisavuja:

Véronique Ovaldén Mitä tiedän Vera Candidasta, Bengt Jangfeldtin Axel Munthe - tie Caprin huvilalle ja Julie Orringerin Näkymätön silta

7) Mikä kirja oli suurin pettymys?

Kts. kohta 3.

8) Minkä kirjan ottaisti ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle luettavaksi uudestaan ja uudestaan?

Daphne Kalotayn Bolšoin perhosen, joka muistuttaa minua eniten Siri Hustvedtin kirjasta Kaikki mitä rakastin surumieliseltä tunnelmaltaan jota taiteen ja tragedian usva kauniisti kietoo hämäräänsä. Toinen kirja vie minut mustakarhujen huhuiluun, toisessa nukahdan yöpöllöihin, mutta suloinen tuska on niin sama....

9) Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan ellei sitä ole jo tehty? 

Daphne Kalotayn Bolšoin perhosesta.

10) Minkä kirjan jälkimaku on pisin?

Katja Ketun Kätilön.

11) Mikä kirja oli suurin yllättäjä?

Lionel Shriverin Jonnekin pois.

12) Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia tai palasia seiltä täältä, jos sitäkään?

Johan TheorininVerikallio, mikä hämmästyttää minua itseäkin, sillä saman kirjailijan Yömyrsky tuntuu vieläkin kuin myös Hämärän hetki.

13) Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?

Lionel Shriverin Jonnekin pois ja Veronique Olvadén Mitä tiedän Vera Candidasta. 

14) Mistä vuoden 2011 aikana lukemistasi kirjoista tuli sinulle sielukirjat/kirjat?

Susan Fletcherin Meriharakoista, Daphne Kalotayn Bolšoin perhosesta sekä L.M.Montgomeryn Sinisestä linnasta.

15) Mitä kirjoja suosittelisit juuri täysi-ikäisyyteen astuvalle tytölle?

Jamie Fordin Hotelli Panama ja Colm Tóibinin Brooklyn

16) Mitä kirjaa suosittelisit hänelle, jolle elokuvat ovat melkein yhtä tärkeitä kuin kirjat?

Wlliam J. Mannin Elizabeth Taylor- Hollywoodin kuningatar.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja maantaikaan ei ole oikein maanantao, kun joulu on jo niin lähellä!

Taidan laittaa leivariin tulet, kutoa/neuloa, valmistaa vierasmakkaria tuleville, kehitellä kirjavuoden kuumaa ryhmää, kirjoittaa viimeiset joulutervehdykset, opetella yhden uuden kalareseptin entisten päälle, lukea vähän, 'suorittaa' niskajumpan, harjata Hänen Majesteettinsa turkin niin auki kuin voin...

perjantai 9. joulukuuta 2011

VALKOISEN KAUNISTA VIIKONLOPPUA!

Hei!

Kaikki, luulen minä, että kaikki odottavat lunta. Lumi on kaunista ja valkoista. Se rauhoittaa, innoittaa, valaisee ja on lempeää. Lumi voi olla myös kaikkein hellintä, kuten tässä Mirkka Rekolan runossa:

Sinä et koskaan saa niin hellyyttä
et koskaan niin kuin lumisateelta
tuhansia tuhansia hetkituhansia.

Valkoinen on minusta myös juuri oikea väri verhoihin, jotka mieluusti saavat olla pitkät. Pidän myös valkoisista kukista niin paljon, että kodistamme ei jouluna löydy muita kuin valkoisia amarylliksiä. Jouluruusu olisi, mutta kun se kaunotar ei viihdy hoidossani, vaan kupsahtaa jo viikossa. Seinätkin saavat olla valkoiset elleivät ne ole tapetilla tai satumaisen vihreät, kuten kirjastoni seinät, jotka maalasi aikanaan visualisti tyttäremme Meri. Myös serviisi saa olla valkoinen, että ruoka itse pääseee oikeuksiinsa. Ehkäpä sen takia meillä ei ole Paratiisia tai Taikaa ruoka-astioina. Väriä saa olla monessa muussa, sillä miten valkoinen valloittaisi ellei olisi kontrastia, josta peilata upeuttaan.

Toivotan kaikille kaunista, valkoista, tunnelmallista viikonloppua! Yritetään ottaa rauhallisesti, vaikka välillä tuntuukin, että kaikkialta vyöryy joku outo paine tehdä/ehtiä/jaksaa loputtomiin. Musiikkina on nyt Johanna Rusasen esittämänä tuttuakin tutumpi Walking in the Air, joka saa kultakin tulkitsijaltaan aivan omia sävyjään. Annetaan kaikkien värien valloittaa!

♥:lla Leena Lumi

PS. Käykää ihmeessä katsomassa Marian 9. luukkua!

kuvat Sateenkaaren taa

torstai 8. joulukuuta 2011

Leena Lumin luetut 2011

1) Ian McEwan: Ikuinen rakkaus (Otava 2008)


2) Elif Shafak: Rakkauden aikakirja (Gummerus 2011)

3) Nauti kodistasi (WSOY 2010)

4) Susan Fletcher: Meriharakat (Like 2008)

5) Kyllikki Wahlström: Luvialaissii tarinoit ja kuvii (Luvia Seor ry)

6) Riitta Konttinen: Modernistipareja (Otava 2010)


7) Peter James: Kuoleman kanssa ei kujeilla (Minerva Crime 2010)

8) Cecilia Samartin: Nora & Alicia (Bazar 2010)

9) Ola Lauritson ja Ulrika Davidsson: Herkuttele huoletta – GI-ruokaa juhlahetkiin (WSOY 2011)

10) Kitty Kelley: Oprah (Otava 2010)

11) Annie Rigg: Lahjoja keittiöstä – 100 vastustamatonta lahjaa kaikkiin tilaisuuksiin (Tammi 2011)

12) Klara Desser: Hienoja kalaruokia – Omega-3 ja veden herkut (Tammi 2011)

13) Geert Kimpen: Kabbalisti (Bazar 2011)

14) Siri Hustvedt: Vapiseva nainen – Hermojeni tarina (Otava 2011)

15) Sara Norrman: 20 valoisaa ja viihtyisää kotia Skandinaviasta (WSOY 2010)

16) Susan West ja Tom Monte: Herätä kauneutesi - hyvinvointia luonnosta Dr. Hauschkan tapaan (Gummerus 2011)

17) Bengt Jangfeldt: Axel Munthe – tie Caprin huvilalle (WSOY 2010)


18) Carlos Horrillo & Patric Morcas: Tapas (Tammi 2011)

19) Ursula Karvinen: Helppoa joogaa aamusta iltaan (Gummerus 2010)

20) Denise Mina: Yksin yössä (Like 2011)

21) Agneta Ullenius: Yrttimaa – Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas (Minerva 2011)

22) Ann Rosman: Majakkamestarin tytär (Bazar 2011)

23) Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011)

24) ViherPiha: Värien lumoa puutarhaan – Ainutlaatuinen opas kasvien valintaan (Gummerus 2011)

25) Riitta Tiitu: Wanilla Country Chic (2011)

26) Inger Frimansson: Parempi elämä (Like 2009)

27) Carol Shields: Pikkuseikkoja (Otava 2011)

28) Else & Vesa Leivo: Tulppaanitarhan Lumo (WSOY 2011)


29) Annamari Marttinen: Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä (Otava 2002)

30) Jouko Rikkinen: Suomalaiset perinnekasvit (Otava 2011)

31) Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen (WSOY 2011)


32) Heli Vilmi: Hiljaisia tuulia (Books on Demand 2011)

33) Raili Mikkanen: Suomen lasten linnakirja (Minerva 2011)


34) Kerstin Engstrand: Uusia ideoita puutarhaan – Pengerrykset, kiveykset, muurit ja altaat (Minerva 2011)

35) Ruta Sepetys: Harmaata valoa (WSOY 2011)

36) Sinikka Svärd, Sinikka Hautamäki: Kun suru on suurin – Lohdutuksen sanoja (Minerva 2011)

37) Linn Hallberg, Margareta Nordqvist: Sinttu on paras! (Tammi 2011)

38) Pirjo Rissanen: Äitienpäivä (Gummerus 2011)

39) Deborah Schneebeli-Morrelli: Yrttitarha ruukussa (WSOY 2011)

40) William J. Mann: Elizabeth Taylor – Hollywoodin kuningatar (Helsinki-kirjat 2011)


41) Katja Rinkinen: Vintagen viemää – 50 sisustusprojektia Parolan asemalta (WSOY 2011)

42) Peter James: Kuolema katsoo kohti (Minerva Crime 2011)

43) Stina Pyrrö, Hanna Marttinen: Puutarhan vihreä vuosi (Tammi 2011)

44) Inger Frimansson: Pahaa pelkäämättä (Like 2011)

45) William Shakespearen sonetit – Nautintojen ajan aarre (Gaudeamus 2010, toimittanut ja suomentanut Kirsti Simonsuuri)


46) Paul Svensson: Grilli kuumana (Otava 2011)

47) Johan Theorin: Verikallio (Tammi 2011)

48) Susan Fletcher: Noidan rippi (Like 2011)

49) Sari Sirkkiä-Jarva, Ilpo Kuparinen: Romuromanttinen sisustuskirja (Tammi 2011)

50) Claudie Gallay: Tyrskyt (Avain 2010)

51) Agneta Ullenius: Keittiöpuutarhurin käsikirja (Minerva 2011)

52) Ilona Pietiläinen: Villa Charme – Tuunaa ja kaunista kotiasi (2011)

53) Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema (Gummerus 2011)

54) Mauri Kunnas: Yötarinoita (Otava 2010)

55) Maikki Harjanne: Minttu morsiusneitona (Otava 2011)

56) Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (Otava 2011)

57) Johanna Vireaho, Sari Tammikari: Onnellinen puutarhuri – haaveile, ideoi, toteuta (WSOY 2011)

58) Robyn Russell: Gluteenitonta ruokaa koko perheelle (Minerva 2011)

59) Colm Tóibín: Brooklyn (Tammi 2011)

60) Mary Higgins Clark: Perinnön varjo (Tammi 2011)

61) Minette Walters: Kuvanveistäjä (WSOY 1993)

62) Marianne Cederwall: Ajattelen sinua kuolemaasi saakka (Atena 2011)

63) Erzsébet Tóth: Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011)

64) Ann Örnberg: Maalaisunelmia – Sisällä ja ulkona (WSOY 2011)


65) Lin Hallberg, Margareta Nordqvist: Suuri seikkailu, Sinttu (Tammi 2011)


66) Laura Jackson: Jon Bon Jovi (Minerva 2011)

67) Andrea Maria Schenkel: Bunkkeri (Gummerus 2011)

68) Reinhardt Haydin: HIM (Minerva 2009)

69) Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta (WSOY 2011)

70) Mary S.Lovell: Mitfordin tytöt (Schildts 2011)

71) Åke Edwardson: Joudu jo sieluni (Like 2011)

72) L.M.Montgomery: Sininen linna (Karisto 1969)


73) Max Manner: 13. huone (Minerva Crime 2011)

74) Jean Kwok: Käännöksiä (Bazar 2011)

75) Camilla Läckberg: Merenneito (Gummerus 2011)

76) Ian McEwan: Amsterdam (Otava 2000)

77) Rani –Henrik Andersson, Markku Henriksson: Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia (Gaudeamus 2010)

78) Kati Nappa, Simo Moisio: Metsän makuja (Otava 2011)

79) Raakel Liehu: Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY 2011)

80) Karin Slaughter: Kivun jäljet (Tammi 2011)

81) Kari Finngaard, Durdun Ullveit, Kari Renberg: Syksyn makuja (Tammi 2011)

82) Kate Morton: Paluu Rivertoniin (Bazar 2011)


83) Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää (Atena 2010)

84) Annamari Marttinen: Ero (Tammi 2011)

85) Sinikka Piippo: Elinvoimaa mausteista (Minerva 2011)

86) Paul Auster: Sunset Park (Tammi 2011)

87) Pia Juul: Hallandin murha (Atena 2011)

88) Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja (Bazar 2011)

89) Jacques Bonnet: Kirjaston henget (Tammi 2011)

90) Päivikki Puska: Isoäidin hillokirja (Karisto 2011)

91) Chris & Carolyn Caldicott: Maailman parhaat kasvisruoat (Tammi 2011)


92) Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle (Tammi 2011)

93) Stacy Schiff: Kleopatra (WSOY 2011)

94) Selina Lake ja Sara Norrman: Romanttiset kodit (WSOY 2011)

95) John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar 2011)

96) Emi Kazuko: Helppo japanilainen keittiö – Makumatkoja Japanin rikkaaseen ruokakulttuuriin (Minerva 2011)

97) Simon Beckett: Multiin kätketyt (Karisto 2011)

98) Lionel Shriver: Jonnekin pois (Avain 2011)

99) Mari Mörö, Petri Volanen: Paratiisi (Minerva 2011)

100) Virpi Kurjenlento, Sami Repo: Suomalaista voimaruokaa (Minerva 2011)

101) Wistawa Szymborska: Sata Szymborskaa (Like 2003)

102) Helen Rappaport: Jekaterinburg – Romanovien viimeiset päivät (Helsinki –kirjat 2011)

103) Peter James: Kuolema ei riitä (Minerva Crime 2011)

104) Michael Cunningham: Illan tullen (Gummerus 2011)

105) Arto Juvonen, Tomi Muukkonen, Jari Peltomäki ja Markus Varesvuo: Linnut lumen valossa (Tammi 2011)


106) Maxine Clark: Risotto (Gummerus 2011)

107) Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö (Otava 2011)

108) Julie Orringer: Näkymätön silta (Otava 2011)


109) Satu Taskinen: Täydellinen paisti (Teos 2011)

110) Ruediger Schache: Sydänmagneetti – Vetovoiman salaisuus (Minerva 2011)

111) Anne Gullichsen: Satu ja päärynäpuun Pyrre (Tammi 2008)

112) Heidi Boyd: Kieputtamalla kaunista – Kiehtovat korut kotikonstein (Minerva 2011)

113) Leif Mannerström: Perinteistä joulupöytään (WSOY 2011)

114) James A. Duke: Parantavien ruokien opas – Luonnonmukaisia hoitokeinoja yli 80 yleiseen vaivaan (Otava 2011)

115) Jamie Lee Ford: Hotelli Panama (Karisto 2011)

116) Suomen Luonnonkuvaajat ry: Vuoden Luontokuvat 2011 – Suomen Luonnon Vuodenkierto (WSOY 2011)

117) Katja Kettu: Kätilö (WSOY 2011)

118) Pia Hall: Kausiruokaa kasviksista - 40 ruokaideaa kotimaisista kasviksista (Minerva 2011)

119) Heli Vilmi: Tuulten riisuma (Books on Demand 2011)

120) Staffan Skott: Romanovit - Keisarisuvun kohtalo (Shildts 2011)

Tämä liittyy nyt osaksi Leena Lumi Kirjastoa eli Leena Lumi's Library, josta löydät myös vuonna 2009 luetut sekä vuonna 2010 luetut.

Vilpitön pyrkimykseni oli lukea 'vain' 80 kirjaa, mutta en ole koskaan ollut hyvä matematiikassa...enkä...

Love
Leena Lumi

kuva Ramón Casas y Carbo

PS. Ja tästä löydätte Leena Lumin Vuoden 2011 Parhaat

KUMPI?

Sinäkö elät vai elänkö minä:
toinen meistä nyt kuollut on.
Sullako onni vai lieneekö mulla:
toinen meistä on onneton.

Haudassa toinen ja
maanpäällä toinen.
Kumpi on ehtinyt
päähän tien?
Ah minä tiedän:
haudassa sinä
-kuitenkin minä se kuollut lien.

- Uuno Kailas -

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

TUULTEN RIISUMA

Minne me jätimme Helin Hiljaisissa tuulissa? Jäikö hän siihen huoneeseen, jossa valkoiset verhot, kuivien ruusujen ja rakastelun tuoksu, siihen kauniiseen runoon, jossa lopulta kuitenkin kyyneleet:


Valkoiset lakanat,/ jonkun kauan sitten ompelemat pitsit./ Kauniit./ Avoin ikkuna,/ keveän, niin valkoisen hetken suoma/ rauha kosketti silloin./ Muistin./ Hiljainen sydän,/ kykenevä muistoihin./ Täysi tuska siitä, mitä oli,/ mitä enää ei ole./ Kyyneleet.

Ei se niin mennyt. Me jätimme hänet meren kalliolle seisomaan päin myrskytuulta vahvana ja uhmakkaana. Siellä hän seisoi ja kirjoitti tähtiin: Sinä särjit sydämeni kerran./ Koska rakastan sinua,/ annan sinulle mahdollisuuden/ särkeä sen uudelleen.

Nyt kuulen kuitenkin, miten tähdet särkyvät helähtäen ja Heli Vilmi puhuu uusimmassa kirjassaan Tuulten riisuma (Books on Demand 2011) tummalla äänellä surusta, pettymyksestä ja kaipauksesta, siitä, miltä tuntuu rakkauden jälkeen…

Valvon ja katson tähtiä./ Ne eivät halua puhua minulle tänään,/ eivät huomenna, / eivät ehkä enää koskaan./ Minun tähtitaivaani on sammumassa,/ sydämeni lakkaa hiljaa sykkimästä,/ vereni virtaamasta./ Pimeys sulkee minut pian hellään syleilyynsä.

Tuulten riisumassa on jälleen Helin omaa loistavaa kuvitusta, pääosin mustavalkoista. Mitään esipuhetta runoihin ei ole ja sitä minä toivon, sillä nainen runojen takana voisi kertoa, mistä hän ammentaa, ovatko runot omakohtaisia, omalta iholta revittyjä suikaleita vai puhdasta inspiraatiota, vailla omakoettua surunvisvaa. Minä itse rakastan runoja yhtä paljon kuin kaihdan niiden arvostelua. Runo on tunnetila ja koskea toisen tunnetilaan on liian intiimiä, se on melkein tabu. No, jos jotain sanoisin, niin sen, että Helin runot ovat jo toisen kokoelman perusteella kuin hengähdyksiä, haahkan untuvia tuulessa, suolaveden pisaroita, meren kyyneliä iholla. Tämä Tuulten riisuma on Hiljaisia tuulia tummempi ja särkyneet tähdet peittävät tutut kalliot. Kuitenkin, ihan jossain lienee vielä pieni kajo…vai voittaako ikirouta kuitenkin:

On olemassa toinen,/ niin koskettavan samanlainen/ ja täydellisen erilainen.


Näen sen hänen silmissään,/ hänen käsissään.


Hän on osa minua, /osa häntä.


Ja minä rakastan häntä/ enemmän kuin itse elämää.

Ulkona sataa jäähileitä, /syöksyvät läpi seinän.


Pienet punaiset ruusut/ tapetissa jäätyvät, / verhoissa jääpuikkoja./


Sydäntä ympäröi kuuran kerros,/ mikäpä ikiroudan sulattaisi.

tiistai 6. joulukuuta 2011

YRITTÄNYTTÄ EI LAITETA EDES AMMAN COPYCAT -KISASSA!

Ensimmäinen ehdotukseni Amman todella piristävään kisaan on kuva Alice Seboldin kirjan Oma taivas kannesta, johon olen liittänyt rakkaimman ruusukuvani, kuvan juhannusruususta suviyönä. Seblodin kirja on uskomattoman vahva kantaen lupausta, jonka valossa jaksamme mitä vain. Kannessa heijastuu sama valo ja miten onkaan, valon lupaus loistaa myös kuvatun ruusun sylistä, ruusun, joka iloisesti kohottaa yhtä terälehteään kuin kujeillakseen samalla kun jo yksi lehdistä on irronnut kertoakseen tarinaa Oma taivaasta...

Toinen kuvani yhdistää kaksi intohimoani kirjan ja elokuvan ja sitä kautta palvomani kirjailijan Ian McEwanin. Kirja on Paluu Rivertoniin, joka on paitsi erittäin hyvä kirja, juuri sitä aikakautta, jolle olisin tuntenut kuuluvani. Kuvan vihreäpukuinen nainen on Keira Knightley elokuvasta Atonement, joka taas pohjautuu Ian McEwanin kirjaan Sovitus suorastaan palvoen teosta. Sanomattakin lie selviö, että myös Atonement edustaa sotien välisiä vuosia...
Kolmas ehdotus yhdistää kaksi nuorta, jotka olisivat voineet tavata toisensa jo kuvien ottamisen vuosina...kuten Atonementin rakastavaiset, he tiesivät ensikohtaamisesta, että..Rivertonin ja Atonementin kautta he aikamatkustavat näiden teosten aikakauteen - ikuisesti erottamattomina.
Neljäs kuva yhdistää vuoden 2011 kauneimman kirjan kannen minulle rakkaisiin asioihin: lumeen ja kynttilöihin, ehdottomasti vaaleanpunaisiin kynttilöihin. Myös lintuteema sopii, sillä pidän linnuista ja  myös petolinnuista, kuten on kuvan upea Markus Varesvuon kuvaama tunturipöllö. Tämä kuva olkoon se L-alkukirjain kuvani eli Luonto, Lintu, Lumi, Liekit.

Toivon, etten ole ymmärtänyt tehtävänantoa väärin ja totean, että en osaa valita tästä vain yhtä. Näitä oli alunperin vieläkin enemmän;-) Kiitän kovasti tästä piristyksestä, sillä listasin kauhukseni tänä vuonna luetut kirjani enkä taaskaan päässyt alle sataan vaikka niin olin päättänyt. Nyt on aika vaihtaa kevennykselle ja keskittyä vaikka ystäviin, joulunodotukseen, ulkoiluun, itsensä hemmotteluun ja kaikkeen muuhun kuin lukemiseen ellei hirveästi vieläkin luetuta.

Love
Leena Lumi

HETKI LYÖ


Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.


Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin yhäti hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken - sodan vammatkin.


Vaan kuitenkin, hetkien välit ovat elettyä elämää täynnä. On tehty lapsia ja taloja ja työtä ja osallistuttu monenmoiseen, sodan rempoista, ikuisista sotamuistoista huolimatta. On ollut iloa ja surua niin kuin elämään kuuluukin. On asteltu sitä räsymattoa pitkin, jossa tummat värit ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, että ilo näkyisi paremmin. Surun tummuus: ilon kulissi!


Meitäkin on lyöty, lyöty kuin vierasta sikaa. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat omat ja purivat. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan muotia syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omistakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei vastata mitään, kun isänmaa on vaarassa. Eivät myöskään kokemattomuuttaan muistaneet tai tienneet, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan hyökkäystä vaan päinvastoin: Historia tuntee vain pedon totuuden.

Me sotainvalidit emme kuitenkaan ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, on nyt täydellinen rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt taas koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena - hetkemme on lyönyt. Mitäpä menetetyistä vuosista taikka raajoista taikka säryistä, kun isänmaa on vapaa maa. Kiitos siitä meille ja kaveria ei jätetä!


SOTAINVALIDI VM.-22
puolesta ja kiitollisena
tyttäresi Leena

Veteraanin iltahuuto

kuva Unelma

En tahdo enää elää aikana,
joka surmaa nuoruuden
ja tekee alhaisimman kunniaksi:
tappaa.

Mutta sammalen hiipiessä kasvojani pitkin
tahdon muistuttaa siitä,
miksi taistelimme:
Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus.

- Mika Waltari -

Finlandia

kuva Anne

maanantai 5. joulukuuta 2011

PIENET SUURET SUOMALAISET - MILLAISIA HE OLIVAT LAPSINA JA NUORINA?

Toiveuusinta suomalaisen itsenäisyyden kunniaksi!

Vauvana Gustaf oli rauhallinen ja hauska, mutta alkoi puhumaan opittuaan komennella ympäristöään niin kovalla äänellä, että se herätti ”vakavaa huolestumusta”. Poika itsenäistyi eikä pitänyt asioihinsa puuttumisesta.

Kerrankin Gustafin johtama joukko ajoi koulun pihalta isommat pojat kadulle lumipallosateella. Innoissaan pieni sotapäällikkö ei huomannut lähestynyttä hevosrekeä, kierähti hevosten jalkoihin ja sitten reen alle. Lumikinoksesta kömmittyään hän heitti vielä lumipallon vihollisen perään. Silminnäkijöille ylpeä Gustaf ilmoitti: ”Nimeni on Mannerheim ja minä olen ensimmäisen luokan kenraali.” Hän oli silloin ensimmäisellä luokalla.

Luin yömyöhään Markus Similän Pienet suuret suomalaiset - Millaisia he olivat lapsina ja nuorina? (Minerva 2009) ja olin aivan viehättynyt! Tätä kirjaa on odotettu. Yksiin kansiin on koottu kertomuksia suomalaisten merkkihenkilöiden lapsuudesta ja kuinkas nyt sattuikaan, henkilövalinnat ovat napakymppi. Ketä nyt ei kiinnostaisi tietää, kuinka villi marsalkka Mannerheim oli lapsena, miten käytös jo tuolloin kertoi tulevasta tiestä tsaarin ratsuväkikaartiin. Tai kuka ei haluaisi tietää, miten saattoi Juhani Ahosta, pietistisen lapsuuskodin vekarasta tulla suuri kirjailija, kun kotona sallitut lukemiset olivat vain Genoveva ja Turmiolan Tommi. Ja kukapa ei haluasi tietää, kuka suurnimistämme kasvoi täysin naisten hellimänä, josta saattoi syntyä osa herran tulevasta charmista:

Isän kuolema muutti kaiken. Leskeksi 27-vuotiaana jäänyt Maria Sibelius omisti koko loppuelämänsä lapsilleen, joista nuorin ei ollut vielä syntynyt. ”Äitini oli kodin hyvä enkeli”, Jean Sibelius kiittää. ”Tuntui siltä kuin hänen ainaisena ajatuksenaan olisi ollut, ettei hänen kärsimänsä menetys saa synkentää isättömien lapsuutta.” Perhe muutti äidinäidin, leskiruustinna Catharina Borgin taloon Hämeenlinnassa. Kesät vietettiin ruustinnan huvilalla Sääksmäellä tai Loviisassa, missä isän suvun taloa emännöi isänäiti Catharina Sibelius yhdessä tyttärensä Evelinan kanssa. Janne varttui siis naisten hellässä huomassa.

Kirja on taidolla tehty, sillä mikään kohta ei petä: kerronnan viehkeys vei minua, piirroskuvat liikuttivat ja ihastuttivat, vanhat valokuvat kiinnostivat ja olivat ennen näkemättömiä ja kullekin henkilölle oli annettu oma lukunsa täydelliseen tietokirjatyyliin: kunnon pää- ja väliotsikot, selkeä, kursiivilla kirjoitettu ingressi, itse kertomukset ja lopussa tietoisku, mihin nämä villit tai kovan kohtalon vekarat olivat ehtineet elämän tikkailla kivuta, mitä suuria saavutuksia, ikuisia merkkejä Suomen historiaan jättää. Myönnän, että kirja liikutti minut kyyneliin ja kyynelehtien kirjoitan nyt tätäkin…Siis kirja ei ole surullinen vaikka Aleksis Kiven kouluajan nälkä kauhistuttikin, kun kohta taas saat jo nauraa Minna Canthin ja miehensä lehtori Ferdinard Canthin yhteiskuvaa, jossa nuorella neidolla näkyy niin itsekäs ja uhmakas ilme, että ihme oli koko avioliitto! Minna kun ei olisi ollenkaan halunnut avioliittoon! Tässä kirjassa on nyt vain Se Jokin!

Mikäli Markus Similä, tunnettu kirjailija, lehtimies sekä radio- ja TV-toimittaja on teoksen henkilöt valinnut, on hän nero, sillä tästä kirjasta tulee ikihitti! Kirja kertoo seuraavien henkilöiden lapsuudesta, nuoruudesta ja myös saavutuksista myöhemmin: Aleksis Kivi, Jean Sibelius, Minna Canth, Paavo Nurmi, Juhani Aho, Oskar Merikanto, C.G.Mannerheim, Tauno Palo, Eino Leino, Tove Jansson ja Urho Kekkonen.

Tauno Palo oli järkyttävän komea jo hyvin varhain, eikä hänestä näkynyt lyhyt lapsuus, joka oli siihen aikaan työläisperheissä enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mutta lahjakkuus lyö itsensä läpi vaikka kallion, mistä ehkä selvin esimerkki on Aleksis Kivi. Tauno Palon näyttelijänlahjat eivät voineet jäädä piiloon, sillä tähdeksi ei opiskella eikä tähteä voi tehdä: Tähdeksi synnytään.

Eino Leino on kansan sydämissä Suomen kansallisrunoilija. Siinä missä prinsessa Diana oli Sydänten Prinsessa, Eino Leino on Suomalaisen Sielun Tulkki. Pienelle Einolle koulunkäynti oli helppoa, vaikka hän käyttikin aikaansa enemmän kaunokirjalliseen lukemiseen kuin koulukirjoihin.

Valojen sammuttua hän ahmi kirjoja salaa oven raosta tulevasta hämystä ja aamuisin ennen muiden heräämistä. Nuori mies paukutteli silloin Walter Scottin ja Dumasin historialliset romaanit ja Topeliuksen Välskärin kertomukset. Myös runouteen hän tutustui oppilaskirjaston valikoimasta, jossa oli tuolloin 450 kirjaa.

Tämäkin kolahti, sillä minä luin talvella taskulampun valossa peiton alla venäläiset klassikot ja suvella ison vaahteran oksien piilossa Välskärin kertomukset. En mitään kuullut, kun minua huudettiin, sillä olinhan ihan muualla…välskärin seikkailuissa.

Mutta ah! Janne, tuo meidän kansallissäveltäjämme, joka ensin vain rakasti näyttelemistä, kunnes viulu vei nuoren miehen. Kova oli kuitenkin opiskelujen alku, sillä äidinäiti ei olisi antanut mitään ymmärtämystä, jos olisi poika posetiivariksi ryhtynyt, niinpä aloitti Janne opintonsa yliopiston lakitieteellisessä tiedekunnassa, jotta perhe ei pettyisi. Hän kuitenkin kirjoittautui myös ylimääräiseksi oppilaaksi musiikkiopistoon, jossa opiskeli viulunsoittoa ja musiikin teoriaa. Ja seuraamukset me tiedämme: hänestä tuli maailmalla tunnetuin suomalainen säveltäjä, joka sai taiteilijanimensä 1860-luvulla Havannassa kuolleelta merikapteenilta!

Minulle Suomen kansallislaulu on Finlandia, jonka soittamisen venäläiset yrittivät kaikin tavoin kieltää sorron vuosina. Suomalaiset kuitenkin janosivat kuulla juuri Finlandiaa, jolle sitten keksittiinkin peitenimi. Konserttisalit olivat täynnä ja venäläisiä tarkkailijoita jaksoi hämmästyttää, että aina tietyn kappaleen jälkeen suomalaiset nousivat seisomaan…

Kiitos Janne Finlandiasta ja Valse Tristestä, maailman kauneimmasta ja surumieleisimmästä valssista, jonka siivittämänä Susanna Rahkamo ja Petri Kokko luistelivat kultaa. Kiitos Markus Similä ja Minerva, että annoitte meille mahdollisuuden mennä rakastamiemme taiteilijoiden ja muiden suuruuksien lastenhuoneisiin ja leikkitanhuville: Kultamitali tuli!

Rakastan kirjoja, mutta elokuvat...

Rakastan kirjoja, mutta melkein yhtä paljon elokuvia. Elokuvateatteriin ehdimme vain pari kertaa vuodessa, mutta ostamme tiettyjen ohjaajien elokuvia kotiimme ja launantai-ilan huuma syntyy meillä elokuvasta kera herkkujen. Tiedän tarkkaan, mitä ostan, sillä hankitut elokuvat tulee katsottua useaan kertaan. Paljastus: Olen nähnyt Match Pointin yhtä monta kertaa kuin olen lukenut Bo Carpelanin Axelin! Tosin olen aika tunnettu Woody Allenin ihailija, mutta sitten minusta löytyy myös se toinen suunta, joka katsoo Tanskaa kohti.

Ohjaaja Susanne Bier on meidän perheessä kovan luokan nainen: Hänen elokuvansa Rakastan sinua ikuisesti, Häiden jälkeen ja Kosto on katsottu todella monesti. Viikonlopuksi saamme vieraita ja ensimmäistä kertaa ystävien kanssa kokoonnutaan ruuan, viinin ja FILMIEN ääreen. Toivottavasti tämä ei ole joku ikäjuttu;-) Vuorossa on Häiden jälkeen, joka taitaa olla Lumimiehen ikisuosuosikki, kun minulla se on Match Point. Tämän päivän Helsingin Sanomissa on sivun juttu otsikolla Palkittu ohjaaja Susanne Bier  hehkuttaa: "Tämä on vasta alkua" / Tanska vei Euro-Oscarit. Toimittaja Katarina Baerin jutussa kerrotaan, että Bier sai palkinnon nimenomaan elokuvasta Kosto, josta ylin kuva tässä jutussa.  Farkku-Lady on ohjaaja Bier. Juttu kertoo myös:

Hollywoodiin muuttaneella Bierillä, 52, menee ammatillisesti lujaa. Kosto voitti myös parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin viime keväänä Yhdysvalloissa.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta minulle vuoden elokuvaksi jäi Mike Leighin Vuosi elämästä, sillä tietty arkirealistinen brittikosketus on taikaa filmille. Etenkin jos tarina on kerrottu juuri näin. Vuosi elämästä on elokuva, jossa keskiluokkainen, mukavaatimaton ja aluksi hyvin sympaattisen oloinen pariskunta ammentaa onneaan läheistensä huonommuudesta. He aivan sukeltavat omahyväiseen paremmuuteensa ja olenkin miettinyt, että mitä heille kahdestaan jäisi käteen/sänkyyn/syliin/arkeen/juhlaan, ellei heillä olisi lähellään heitä, joita väheksyä. Yllä elokuvassa loistoroolin tehnyt Lesley Manville.
 En ole hauskojen elokuvien ystävä, mutta muutama ikinaurattaja meiltä löytyy ja ne ovat Jotain annettavaa sekä Neljät häät ja yhdet hautajaiset sekä pari muuta filmiä, joissa tietenkin pääosassa Jack Nicholsson.

Elämäni elokuvat löydät täältä

Tämä elokuvajuttu on nyt minun aasinsiltani päästä aiheeseen kirjat. Minusta tuntuu nyt, että paljon ei enää ehdi joulukuulla tulla uusia kirjaelämyksiä. Keskiviikkona olen menossa, kaksi viikonloppua on vieraita ja Lumimiehen uusi, kaikennielevä harrastus vie yllättävän paljon aikaa ja huom!: Vie sitä myös minulta mutkan kautta. Ja kahden viikonlopun päästä onkin jo sekä joulu että meidän hääpäivä että heti joulun jälkeen Merin syntymäpäivät ja sitten onkin jo uuden vuoden aatto. Kuvat Amman Copycat -kisaan ovat valmiina, mutta minä en aio olla ensimmäinen, joka paljastaa omat kuvansa ;-), joten ehkäpä seuraava aihe on itsenäisyyspäivä, jolle henkilökohtaisesti annan todella paljon ja ikuisesti arvoa.

Kaunista alkanutta viikkoa kaikille! Ohut, kaunis, valkea kuura peittä maisemaa, jonne kohta lähden erinomaiset Ice Bugit jalassa rantapoluille ja vähän metsäänkin.

Love
Leena Lumi

PS. Joulufilmiksemme valitsimme Woody Allenin Midnight in Paris.

PPS. Vähän vanhoja: Leffasadetta, Un Conte de Noël Brighton Rock ja Graham Green -katumus Woody Allen made it again!


PPPS. Keskiviikon, 21.12. Helsingin Sanomissa on elokuvista Hesariin kirjoittaneiden toimittajien TOP10 vuonna 2011 ilmestyneestä dvd:stä ja mukana on oma suosikkini Vuosi elämästä, upea draama, jonka ihmiskuvausta toimittajat kuvailevat huikeaksi. Olen täysin samaa mieltä.