sunnuntai 13. joulukuuta 2009

ADVENTUS SPIRITUALIS



Se tuo turvallisuutta ja pitää mun pääni kasassa tässä pirstaleisessa maailmassa, poika sanoi pipon alta.



Ihan sama, montako lautasta jossain Brysselissä on ja kuka niiltä syö. Ihan tupesta joku lautakasa ja Julkisen sanan neuvosto tai mitä ikinä maailmassa tapahtuu, jos pipo on ainoa, joka pitää pojan pään kasassa.
Mitä väliä kodilla, koululla ja hyvinvointiyhteiskunnalla, jos ABC-asema ainoana ilmoittaa: ”Huolehdimme sinusta 24 h.”
Siinäkö tämän päivän jouluevankeliumi, yön ainoa valopilkku, kansakunnan huoltopiste ja sidonta-asema. Sielläkö hoidumme pipo päässä mäyräkoiraa kainalossa puristaen.


Häpäisy myy aina

Kovat uutiset jäävät lautasten ja lautakasojen alle. Vallan vahtikoiran on helpompaa kaivaa pehmeiksi marinoituneita mediaseksikkäitä luita sieltä mistä muutkin, heiluttaa häntää toiselle samanlaiselle ja pudottaa kulmahampaansa käyttämättä jääneinä.
Medialla on valtaa ihmisen mieleen. Mielivaltaan asti.
Hatut lentelevät ilmaan, juhlakakkua kuorrutetaan, kun huutoäänestys rules ja puskasta ampuminen voittaa. Mitä väliä on mittasuhteilla tai oikeudenmukaisuudella. Palstat auki, joku surffaa seksilinjoilla! Häpäisy myy aina.
Politiikan ja median pukit vartioivat kaalimaitaan, käsitettävän määrä vähenee ja poika vetää pipoa syvemmälle päähänsä. Siellä on edes vähän turvassa tässä maailmassa, jossa rauhanpalkittu sanoo, että sotaakin tarvitaan.



Joulunlapsi tulee, mutta…


Pienen ihmisenkö pitäisi ymmärtää isoja asioita, kun minkään vallan pitäjistä ei ole itsetutkiskeluun. Miten mittasuhteet voivat oieta, jos reppanaa ei erota roistosta ja megafoni huutaa kansanedustajien tekstiviesteistä, pesukoneista ja sohvarahoista samaan aikaan, kun leipäjonot pitenevät, irtisanomiset lisääntyvät mutta osingot kasvavat ja lasten ruuassa ja vanhusten pullapaloissa säästetään.
Kun päätösvallan ja vaikutusvallan käyttäjät kiistelevät, kenelle valta kuuluu, ihminen kysyy, mihin minä kuulun.
Joulun lapsi tulee, mutta voisivatko pipopäätkin tulla?
Voisiko ihmiselle olla ihmistä muuallakin kuin siellä, missä kahvi on kuumaa, kalja kylmää ja kaikki maksaa. Voisiko joku selittää, että selittämätön kuuluu elämään, mutta me pärjäämme, kun pidämme kiinni toisistamme, ruisleivästä ja rukouksesta.


Adventus spiritualis

Kolmas adventti on hengen adventti, Adventus spiritualis. Näkyvä ei riitä, ruumis ei ole kaikki. Tämä kynttilä on sytytettävä, kun toivon kanssa tekee tiukkaa, uskoa on vain sinapinsiemenen verran ja ihmisyys niin hauras, että aikuinenkin hamuaa pipoa turvakseen.
Samanlaisia poloja me kaikki. Epunriepua kantavia, hidasta itkua tanssivia pipopäitä, jotka pelkäämme enemmän sulamista kuin jäätymistä.
Mutta pelko ei ole sitä, miksi sen luulee. Kun rohkenemme päin pienuuttamme ja toisiamme, kohtaamaan samanlaisina paljaaltaan, iholtamme ihmisinä, kaikkien aikojen uutinen on siinä:


Rakkaus syntyy paljain päin ja hellin silmin.

- Aino Suhola

6 kommenttia:

  1. Eve, Aino kirjoittaa kulataisella sulkakynällä ja hellällä sydämellä.

    VastaaPoista
  2. En koskaan kyllästy lukemaan Aino Suholan tekstejä.

    VastaaPoista
  3. Totta, aina niin koskettavasti osaa asioista kirjoittaa, ei tuomitsevasti vaan ymmärtävästi rakkaudella.

    VastaaPoista
  4. Rita, uskon, että Aino on oikeasti ymmärtäväinen ja rakastava.

    VastaaPoista