MY SOULMATE!
Kesällä oli viikko, jolloin jo luulimme, että Olgamme eli Applehill's Thora, jättää meidät. Sitten sain yllättävän vinkin hesalaiselta herralta, jolla nivelrikkoinen koira. Hän oli alkanut antaa koiralleen Fortiflex nimistä valmistetta, joka on hyvänmakuinen purutabletti ja koira kuntoutui silmissä. Tilasin tuotetta apteekkiimme ja viikossa Olga alkoi JUOSTA. Nyt tulehduskipulääkettä on voitu vähentää ja Vanha Neiti tekee pieniä lenkkejäkin ja kätkee puutarhaan luitaan kuin myös mahdollistaa minulle joulun odottamisen. Minulla ei ole joulua ilman Olgaa! Tuotetiedot löytyvät http://biofarm.fi/
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKaunis lumikuningatar Olga <3 :)
VastaaPoistaKiitos Eve! Ja sinähän olet tavannut Olgan livenäkin. Sinutkin hän hurmasi, vaikka olet kissojen 'mami'! Mutta takuulla huomasit, kuka on perheen Kaunis Lumikuningatar!
VastaaPoista(Ylhäältä ei poistettu mitään tarkoituksella, vaan tänään on päivä, jolloin tunnen itseni piirrossarjan Maantiekiitäjäksi. Now I must rush!)
Tuo on todella hyvä kuva Olgasta. Aivan kuin ammattilaisvalokuvaajan ottama!
VastaaPoistaKiitos Tuure, nyt kameran takana minä eikä Reima.
VastaaPoistaKyllä oli mahtava juttu,että Olgalle ilmestyi pelastusenkeli viime hetkellä:-)
VastaaPoistaJael, arvaa olenko minä nyt SUURESSA kiitollisuuden velassa tälle herralle! Olisin kutonut sen punaisen kaulaliinan, mutta viininpuansita Teddyä ei saanut mistään. Nyt on vetämässä yksi juttu, jonka piti olla ihan varma ja ihme mutka siihenkin tuli. Kertoisin, mutta tämä pelastusenkeli saattaapi lukea mun blogia ja myös kommentteja.
VastaaPoistaOlga täyttää kuitenkin huhtikussa jo 12 vuotta ja se on novascotiannoutajalle paljon.
Rakkaus koiraan tai eläimeen yleensäkin voi olla niin suuren suuri, että on ihanaa saada lisävuosia sielunsa ystävän kanssa. Oma ystäväni selvisi kuin selvisikin täpärästi, kun kohtu leikattiin viime tipassa. Nyt olen joka päivä kiitollinen sen iloisesti huiskivasta hännästä ja kotiintulo toivotuksista. Hyvä tietää tuo Fortiflex-juttu.
VastaaPoistaSari, meillä oli aika samanlainen kohtujuttu Olgan kanssa. Siinä vain se ero, että ei mitään oireita ulsopäin ja kun väsymyksen takia (,jonka ensin pisitmme helteen tiliin) menimme eläinlääkräille, hän näytti kohdun ultrakuvaa ja siellä ei enää yhtään tervettä tilaa. Lääkräi sanoi, että koir aoltava kahdessa tunnissa leikkauspöydällä. No, sitten kävi niin, että yksi iso suoni jäi sisälle auki ja tilanne meni aivan kauheaksi ja vajaan viikon päästä uusi leikkaus. Sinä kesänä oli kolme viikkoa 30 asttetta helettä ja me asuimme isolla partsillamme. Emme voineet rääkätä Olgaa sillä muinaisjäänne pönt´öllä, vaan nukuimme vuoroissa. Kukaan ei meitä tavoittanut. Oli vain me kolme, suunnaton helle ja varmuus,e ttä tästä sisulla selvitään. Ja niin me tehtiin!
VastaaPoistaMuista tuo Fortiflex! Olga oli yhtäkkiä liikkumaton ja me jo soitimme omaa lääkäriä kotiin ikävälle käynnille. Onneksi hän oli Italiassa! Me emem kelpuuttaneet muita, koska Olga tuntee hänet. Sen viikon aikana sain tiedon tuosta Fortiflexista. Me ollaan nyt viety kirjaston runkopatjavuoteesta jalat ja hänellä on myös kolme muuta petiä. Ei hyppää enää meidän sänkyyn, siis hypyt ovat ohi, kuten pitkät lenkitkin. Mutta: Hän on! Sari, nyt toivon, että aika pysähtyisi...elän punaturkkini kanssa joka hetken.
Ihanaa kuulla, että joku muukin tajuaa, miten hyvä ja täydellinen ystävä on koira!
Olga on todellakin sielukkaan näköinen, ja juuri tämä otos kuvastaa sen.
VastaaPoistaTämä on aivan ihastuttava kuva, mutta mielestäni myös se, jonka otin silloin kun Olga oli kipeä ja luulin, että otan viimeistä kuvaa. Makasin ison syyshortensian alla ja itkin niin, että kuvan otosta ei meinannut tulla mitään. Ampiaiset haistoivat suruni ja jättivät minut rauhaan ja Olga katsoi suoraan kohden kuin lohduttaen...
VastaaPoistaEhdottomasti yksi parhaita kuvia Olgasta. Silmät erottuvat muuten samanvärisestä turkista hyvin! Ja tuo pölysok...eikun siis lumi on piste iin päälle..
VastaaPoistaKiitos Nette! Puuterilumi kaunistaa niin Olgaa kuin emäntäänsä;-) Edes Stokka ei myy tuon vertaista puuteria!
VastaaPoistaKutsun Olgaa usein Meripihkasilmäksi.
Poikani kutsuu puolisonsa kisua, Miisa Matias Pönniä "marmorikuulaögaksi" :) Eikä suotta. Silmät ovat aivan uskomatoman kauniit.
VastaaPoistaEve, eivät niin kauniit voi olla kuin sinun edesmenneellä, jonka nimeä en koskaan muista. Sano se nimi, että löydän kuvan! Hän vei minukin sydämeni! (vaikka on kissa;-)
VastaaPoista