Monet isät painiskelevat työelämän vaatimusten ja vanhemmuuden ristipaineessa. Miten ehtisi viettää enemmän aikaa lasten kanssa? Miten ylipäätään uusien ihmisalkujen kanssa toimitaan? Juha T. Hakalan teos Isän kasvatusoppi (Gummerus) tarjoaa raikkaita näkökulmia askarruttaviin arjen kysymyksiin: ajan hallintaan, kotitöihin, harrastuksiin, luovuuteen, erilaisuuteen ja rajojen asettamiseen.
Me suomalaiset edustamme maailman vaurainta kansaa - tämä upea uutinen tuli juuri julki, mutta mikä onkaan ollut sen hinta? Menestyksemme näkyy kotona. Lapsemme kärsivät uniongelmista, oppimisvaikeuksista sekä käyttäytymis- ja keskittymishäiriöistä. Itse olemme lopen uupuneita. Tätä nykyä tuskin jaksamme muuta kuin nojata polviimme ja huohottaa, Hakala pohtii.
Isän kasvatusoppi tarttuu vanhemmuuden ja isyyden ydinkysymyksiin ja tarjoaa osuvaa kritiikkiä tehokkuusyhteiskunnan vaatimuksia kohtaan. Miksi olemme tehneet elämästäme niin nopean, tehokkaan ja monimutkaisen, että perusasiat uhkaavat unohtua? Mielipidemittaukset osoittavat, että haluamme tasapainoa työn ja muun elämän välille. Haluamme kiireettömiä hetkiä itsemme ja läheistemme parissa. Miksi emme kuuntele itseämme?
Hakala puhuu kirjassaan hitaasta kasvusta ja siitä, kuinka kasvun luonnollista rytmiä on kunnioitettava. Lapsi voi esimerkiksi vaikuttaa toimettomalta olematta sitä. Kasvatuksen tulisi tapahtua lapsen ehdoilla, ilman että vanhemmat täyttävät kaikkia näennäisiä aukkoja.
Kirjan tarkoituksena on saada vanhemmat punnitsemaan, mihin kannattaa käyttää aikaa ja mihin perheen keskellä kannattaa satsata. Hitaus on usein, kasvatuksessakin, laatua määrän sijaan, Hakala sanoo.
Hakala on paketoinut teoreettisen tiedon selväsanaiseen, jutustelevaan kirjoitustyyliinsä ja runsaisiin käytännön esimerkkeihin. Seitsemän lapsen isä ja kasvatustieteen professori lähestyy muita isiä virheitä tehneenä, tavallisena isänä. Hän kannustaa jokaista löytämään oman, perustellun kasvatusnäkemyksensä.
Vanhemmuuden tärkeimpiä tehtäviä on tarjota lapselle hänen lapsuutensa. Lapsuus on suojelukohde.
Kasvatus ja kasvatus, en tiärä tosta mitään..
VastaaPoistaMinun isänikin sanoo, melkein rehvastelee, että me olemme saaneet kasvaa kuin rikkaruohot.
P.S.
Tammipuut selviävät Oulun korkeudella.
Hannele, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Uskon, että jotkut ihan oikeesti tarvitsevat tätäkin kirjaa.
VastaaPoistaPS. Mulla on jo tammia kasvamassa, mutta piädn enempi lehmuksista. Se mun kommnetti oli niin pitkä, että en kehdannut enää jatkaa aiheesta.
juu, mut lapset ei oo koskaan sellasii kuin kirjois :)
VastaaPoistaHannele, olet aivan oikeassa ja se saattoi olla kauhea sokki mun vanhemmille. He saivat eiskoisensa minut kuuden avioliittovuoden jälkeen hyvin aikuisina. Silloin oli vallalla omituinen pienten lasten hoito-opasvallankumos eli oppi otettiin kirjoista. Isä ei niinkän olisi halunnut, mutta äiti piti päänäs. Siellä oli semmonenkin kohta, että laselle annetaan ruokaa vain neljän tunnin välein ja muulloin ei tipu! Minä huusin yötä päivää pää punaisena!, joten joko alat hemmotella minua;-) Ja sitten se helvetinmoinen desinfiointivimma, johon vedettiin mukaan myös lastenhoitajamme Elli. Kaikki piti keittää pyykeistä ruokailuvälineisiin. Sideharsot myös silitettiin kahdelta puolelta.
VastaaPoistaIsälleni kaikki oli aika kovaa, sillä hän kantoi huutavaa minua yökaudet sylissään, vaikka oppikirjat kielsivät antamasta huomiota huutajalle...
No, jokos Hannele on tästä päivästä Leenalle OIKEIN YMMÄRTÄVÄINEN JA HELLÄ!
Kun Merja syntyi, kaikki olivat niin uupuneita, että hän säästyi pahimmalta...
Hannele, merkillistä, että et ole yhtään kiinnostunut kirjasta Muisto tyttärestäni?
VastaaPoistaLeena, minäkin synnyin 4:n tunnin ruokavälin mukaan. Eikä ollut omaa maitoa, ei vellivastiketta, eikä tuoretta maitoa sunnuntaisin ilman jääkaappia... ihan näin oikeesti nälkää. Ja minun isäni ei tykännyt rääkivästä lapsestaan (olin koko syy siihen avioliittoon :)
VastaaPoistaOLETKO YMMÄRTÄVÄINEN...
Siksi kait en osaa "kasvattaa" lapsia, en pitää sääntöjä, en rankaisua, en vaatia sellaisia nöyrentäviä anteksi pyyntöjä,
en olla johdonmukainen..
1000 x ;-)
VastaaPoistaAinahan minä olen YRITTÄNYT OLLA SINULLE YMMÄRTÄVÄINEN, mutta joskus voimat pettävät;-), kuten kävi rantakukan ja sudanilaisen naisen kanssa...
En ole minäkään mikään kasvattajahelmi, sillä opettelin ulkoa Summerhillin!
(Eikä kukaan ole minulle opettanut tyttöjen ja poikien eroja, sain Mekanoa ja paloautoja joulupukilta.
VastaaPoistaJoku loru oli että "tytöt on tehty sokerista ja pojat sammakoista", mutta minä olen aina tykännyt sammakoista.. Nyt vasta uskon satuihinkin)
Hannele, sain pikkutyttönä varakkaalta sukulaistädiltä semmoisen oikein hienon nuken ja tuhosin sen hyvin nopeasti. Ei mitään nukkeleikkejä mulle!
VastaaPoistaLapsuuteni kaverit olivat poikia, ja heidän kanssaan ensin ajeltiin polkuautolla pitkin kaupan asfaltoitua pihaa, leikittiin merirosvoa ja myöhemmin hypittiin suksilla hyppyreistä. Minä näytinkin pojalta. Pojat olivat myös paljon jännempiä kuin tytöt, joiden kanssa ikävystyin. Vasta myöhemmin tulivat tyttöystävät mukaan kuvoihin ja sitten taas jo kohta pojat;-)
Hanele, ympyrä sulkeutuu: Minäkin luen taas Montgomeryn kirjoja. Ja ennen kuin huomaamme, meidät taas vaipatetaan:-)
Ja minä taas vaipatan :)
VastaaPoista...ja kohta meidät vaipatetaan;-)
VastaaPoista