KURJET

Tänään piti tarjota yksi lastenkirja, mutta sen kansi, jonka olen kustantajan sivulta ihan luvalla poiminut teki mystisen väritemppunsa ja muuttui ihan toiseksi. Näin käy tiettyjen punaisten ja sinisten sävyjen kanssa. Kuvaajani saapuu iltamyöhään, joten kirja tulee silloin.

Kurjet ovat sisareni miehen, valokuvaaja Pekka Mäkisen otos. Kurki on mystinen lintu. Siitä liikkuu monta tarinaa ja se on ollut maapallolla jo 60 miljoonaa vuotta. Ne ovat tanssivia lintuja, joihin liitttyy monia uskomuksia ja tarinoita. Koska kurjet tarvitsevat laajaa aukeaa paikkaa levähtääkseen ja myös yleensä selvitäkseen turvallisesti, on sanomattakin selvää, että preeriaintiaaneilla oli monia kurkiin liittyviä uskomuksia.

Meidän kauniin saaremme kurjet vain ylittävät lentäen, mutta likellä on paikkoja, jonne syksyisin ajamme automme ihaillaksemme näitä myyttisiä lintuja. Joka syksy hyvästelen ylitse lentävät kurkiaurat ja silloin nimeni on Iris, joka on myös lempikukkani. Joutsenen kanssa sama juttu: Ylitse lentävät, mutta toki niitä myös näkee saaremme rannoilla. Viime viikonlopun muutto satoine joutsenineen oli huikea.

Nyt oli tämän päivän aviisissa, että saarillamme on tavattu muttohaukka. No, onkos tuo ihme, ajattelen minä, jolla haukka istuu joskus ison parvekkeemme kaiteella. Se on juhlallinen hetki ja mikään ei saa minua silloin ryntäämään kameraa etsimään. Mikä haukka minulla vierailee, ei ole selvillä, ja koska en ole bongari, selviän tietämättömyydestäni tuskitta.

Yhtenä vuonna löysimme puutarhastamme vammautuneen viirupöllön, jonka toimitimme petolintuasiantuntijalle. Sitä ennen saimme ohjeet, miten selvitä linnun kanssa yö, sillä löytö tapahtui talvella iltamyöhään. Yöstä tuli varsin kiinnostava, sillä pöllöhän on yökukkuja, joten minä valvoin lintua seuraten sen yön;-) Aamulla veimme linnun asiantuntijan hoiviin ja saimme sitten muutaman viikon päästä soiton, että lintu oli kuntoutunut ja taas mukana luonnossa villinä ja vapaana.

Toimisto/kirjastoni ikkunan takana on talvisin oravien syöttölauta ja linnuille roikkuu talisiemenpalloja. Oravalaudalle on alkanut uskaltautua arka Herra Närhi, joka ei halua tulla kuvatuksi. Mutta: Hän ei pärjää sitkeydelleni, sillä nyt hän toi jo puolisonsa mukanaan. En edes muista monesko vuosi on menossa...

Olisin laittanut Pekka Mäkisen minulle antaman närhen kuvan tähän samaan postaukseen, mutta ei tämä uusi tekstieditori niin loistava ole: Jos olisin tuonut närhen tähän, se olisi napannut tilaa kurjilta ja siitä ette kai pitäisi, joten kauniin närhen näette seuraavassa kuvassa, hetki vain...