Nyt on sen verran kiirettä, että älkää ihmetelkö ellen ole koko aikaa 'linjoilla'. Tarvitsen nyt aikaa lukemiseen ja myös oman joulumme tekemiseen. Luulimme viettävämme kahdenkeskistä villasukkajoulua, kuten oli ensimmäinen yhteinen joulumme: ei yhtään lahjaa, keskiyön messu ja sitten vain rakkautta. Nyt on kyllä rakkautta senkin edestä, mutta myös tohinaa, sillä Meri tuleekin kotiin jouluksi ja kääpiövillakoira Dina myös. Se tietää monenmoista tohinaa, sillä Dina ja Olga kulkevat kuin eri pattereilla, mutta on vuosiakin välissä. Huomenna olen kummipojan katolisen päiväkerhon Nunnalan joulujuhlissa etc.etc. Kirjoja valmistuu ja kyllä minä täällä olen, vaikka aina ei siltä tunnukaan.
Love
Leena Lumi
Se on kyllä kivaa tohinaa. Minäkin rupesin viimeviikolla kortisonituiskeessani siivoamaan kaappeja, vaikka en kaapissa jouluani vietäkään. ;-)
VastaaPoistaOlen myös koristellut jo kaikki huoneet. Tällä kertaa vähän väärinpäin, koska siivooja tulee vasta 16.12., mutta nyt mennään näin päin. Täällä on tosi nättiä. Isäni viettää joulun kanssani. Ruoaksi teen kaikenlaista jouluista hyvää, mutta kevyemmän kaavan mukaan.
Mukavaa joulunodotusta kaikille!
Aivan ihana kuva, jossa tunnelman tuntee.
VastaaPoistaHankin 70-luvulla kaksi tuollaista korituolia. Ne saivat olla kesät talvet ulkosalla. Ajan oloon vääntyivät kieroiksi. Säilyttelin niitä vielä vuosia elosuojassamme. En saanut aikaiseksi korjata niitä. Lopulta eräänä keväänä siivousinnoissani poltin ne. Nyt mielessä raastaa harmitus, minkä tein.
Eve, äitini sai samanlaisen komerokohtauksen kortisonituiseessa, mutta hän sai sen YÖLLÄ. Minä valvoin silloin vuorokauden putkeensa ja sitten soitin sairaalaan ja kysyin,e ttä mitä ihmettä teen tälle naiselle...Osastonhoitaja sanoi, että kortisonista se vaan johtuu, yritä nukkua päivällä.
VastaaPoistaKiitos, Rita.
Rita, voi mitä teit! Minä annan näiden nyt rapistua, että raaskin sitten tehdä niihin sen kärhöjutun, mitä olen mainostanut. Se kuva oli Minervan kirjasta Ihanat kärhöt ja siinä oli kärhö laitettu kasvamaan juuri tällaiseen tuoliin. Se oli taivaallista! Tämä kuvassa oleva alkaa jo ensi keväänä kantaa Summer Snow -kärhöä. Lähettäisin sen kuvan, mikä ei ole sen kirjan kansi, vaan kuva si´sältä, mutta minulla ei sähköpostiosoitettasi.
Eve,ihanaa, että isäsi tulee luoksesi. En ikinä unohda sitä kaunista kuvaa teistä viime joululta.
Kuva on vaikuttava, ja hyvä, että laitoit sen noin isolla tähän esille. Sitä on mukava katsoa tarkkaan. Kuvitella hiljaisuus maisemassa.
VastaaPoistaSoolis, koska sulla on ns. silmää, olet varmaan huomannut, kuinka tämä kuvakulma on vanginnut minut: ensin vanhan omenapuun oksat ja sitten tuo rappioromantiikan tuoli ja sitten muu maisema. Olen kuvannut tätä toukokuulta asti samasta suunnasta, mutta hiukan eri kohdista. Ensi vuonna tuo tuoli on tähän aikaan kauhistus, sillä siihenhän tulevat ne kärhöt...
VastaaPoistaHiljaisuus...mikä on sen parempaa. Sen takia ajattelin, että 'retriittiini' ei tule edes rakasta musiikkiani. Pystynköhän siihen...
Oi, miten pysähdyttävä kuva.
VastaaPoistaJoskus on hyvä ottaa aikaa lukemiseen, joulutunnelmointiin ja -valmisteluun.
Suloisia päiviä!
Jestas ja kiitos! Pitääkö mun tehdä tästä kuvasta taulu;-) Kun ensin 10 vuotta kuvaa aina samasta kohden, niin sitten yksi tuhannesta osuu. Minustakin tämä on rauhoittava kuva ja mitä muuta sitä tarvitsee kuin taitoa oppia rauhoittumaan.
VastaaPoistaIhana kuva, mutta älä liian kauan istu siinä korituolissa..
VastaaPoistaTämä kuva on kyllä kaunis! Jotenkin rauhallinen, ja tuo tapa, miten lumi on laskeutunut puun oksille on jotenkin tunnelmallinen.
VastaaPoistaNo, minä en nyt tajua, miten tämä tapahtui...;-)
VastaaPoista