keskiviikko 25. elokuuta 2010

KATRI VALA

Katri Vala syntyi Muoniossa syyskuun 11. päivänä 1901. Isän suvun puoleiset juuret olivat kuitenkin Porvoossa, jossa Valan perhe viettikin suurimman osan Katrin lapsuutta ja vihdoin asettui sinne niin, että Katri saattoi käydä Porvoon Yhteiskoulua, josta kirjoitti ylioppilaaksi 1919.

Katri Vala toimi kansakoulun- ja kotiopettajana, oikolukijana ja konelatojana. Hän oli kuuluisan Tulenkantajat –ryhmän nimimerkki ”Pecka”. Porvoo oli kulttuurisesti kiinnostava ja innostava kaupunki ja maailman palon uhatessa Katri vala oli 1930 –luvulla perustamassa myös vasemmistolaista kirjailija- ja taiteilijaryhmää Kiilaa. Hänen kirjallisessa tuotannossaan tältä ajalta tulevat voimakkaasti esiin pasifismi ja fasismin vastaisuus. Tässä kohtaa en voi olla mainitsematta, että samat teemat veivät monia lujaa '69--'72. Näistä aatteista en vieläkään löydä mitään moitittavaa! - pienin tarkennuksin.

Vala oli ehdottomasti aikaansa edellä, mutta myös ajalleen välttämätön. Mitä olisi maailmamme ellei silloin olisi kuultu esimerkiksi taiteilijoiden huutoa natsismia vastaan! Henkilökohtaisesti Vala sai kärsiä kapinallisen leimastaan, mutta tämähän on aina ollut barrikadeille uskaltautuvien kohtalona. Kukaan on kuitenkaan tuskin pystynyt vastustamaan hänen kiihkeitä ja rohkeita runojaan, joissa soi uskaliaan, eroottisen, intohimoisen naisen melodia. Katri ei ollut objekti, hän oli ehdoton subjekti!


Onneksi olen tajunnut ostaa eniten rakastamieni runoilijoiden kootut runot upeina, nahkaselkäisinä painoksina. Kuka kustantaja enää tekee kirjoja nahkaselkäisinä! Ja ainakaan runoilijoita… Katri Valan Kootut runot on WSOY:n ja vuodelta 1958! Vuodelta jolloin minä ehkä olin vasta pilke isäni silmissä...;-)

Monen aikalaisen tavoin Katri Vala sairastui tuberkuloosiin 1928, josta hän ei koskaan täysin parantunut. Tauti johtikin hänen varhaiseen kuolemaansa vain 42 -vuotiaana.


Katri Vala kuitenkin elää, sillä tuli, kuten hän, ei sammu koskaan! Olen jo aikaisemmin esitellyt teille hänen runojaan ja vastakin sen teen. Jos ilmaantuu toistoa, se johtuu vain siitä, että eräät hänen runoistaan ovat minulle hyvin, hyvin rakkaita. Toivon, että suotte Leena Lumille anteeksi, että tuon syyskesään runon Lumipisara. Ellette suo, en tiedä, miten elän kesät, jos todellakin muutan nimeni Leena Lumiksi, sillä lumen janoni on tyydyttämätön.


Jo Katri Valan koottujen runojen aloitus on kuin palava soihtu:


Ah, niitä säteileviä muistoja,
kun kesä alkoi tulla,
kun sinä, aurinko, nuorena ja ihastuneena
kimmahdit miltei yöllä esiin
ja sinkosit räiskyen ja säkenöiden
yli taivaan polttavan kaaresi,
kunnes vihdoin halkaisit sen
kahdeksi kaarevaksi, siniseksi rinnaksi,
jotka ruokkivat silmuja pursuavaa maata!

9 kommenttia:

  1. Ihastuin Helmiketju-runoon joskus 14-vuotiaana palavasti. Nyt se melkein huvittaa, kun olin oikeasti vain pieni tyttö - ja se "mies", joka mielessä runoa luin, oli pieni poika vielä hänkin.

    VastaaPoista
  2. Karoliina, Helmiketju on minulla saatu mahtumaan jopa teinikalenteriin ja se on jokaisessa runovihossani. Muistaisin jopa julkaisseeni sen blogissani...Karoliina, annetaaan armoa tuolle ajalle ja itsellemme. Mielessä oli paljon fantasiaa siitä, millainen toinen olisi, jos...Minä kyllä tähysin pari-kolme vuotta vanhempia, kun oman- ikäiset tuntuivat niin lapsellisilta - silloin;-)

    VastaaPoista
  3. Katri Vala on kyllä aivan upea runoilija. Ja se on minulta paljon sanottu, sillä en ole oikein runoihminen. Mutta jos kenen, niin hänen tuotantoaan voi kuvata sanalla INTOHIMOINEN.

    Tein talvella runoanalyysin opiskelujen puitteissa Valasta. En tajua, miksen ole julkaissut sitä blogissa! Täytyykin etsiä se jostain...

    VastaaPoista
  4. Monet Katri Valan runot ovat jääneet lähtemättömästi nuoruusvuosiltani mieleen.
    Täytyisikin kaivaa varostosta vanhat
    teinikalenterit esiin, voi sitä runojen ja tarinoiden määrää, mitä niistä löytyy. Kaikki vanhat päiväkirjatkin ovst vielä tallessa:)

    VastaaPoista
  5. Amma, runous taas on suuri intoihimoni. Toivon tämän tarttuvan...Nyt julkaiset sen runoanalyysin, kiitos! Mulla on blogissani Even luento Rilkestä ja Rilken runojen kääntämisestä etc.

    Minullakin kaikki päiväkirjat ja teinikalenterit yhtä lukuunottamatta tallessa. Sieltä niitä suuria tunteita löytyy...Mulla oli monta runoilijaa, mutta Vala ja Södergran vahvimmat, sitten oli niitä japanilaisia tankoja ja haikuja, Nerudaa, Sarkiaa...

    VastaaPoista
  6. En yleensä lue runoja, mutta Katri Vala on iskenyt lujaa. Pidän erityisesti Salaisesta puutarhasta, jonka runot suorastaan pursuavat elinvoimaa. Hurmion tyttäret oli myös aivan mahtava, kekseliäs kirja, jonka innoittamana hankin Elina Vaaran elämäkerran omaan hyllyyni. Vielä ei ole tullut hetkeä, että lukisin sen, mutta eiköhän sekin tässä syksyn pimentyessä koita...

    VastaaPoista
  7. Susa P., elämä on yhtä muutosta. Sanoinhan minäkin etten ole ythään blogityyppiä ja että se ei ole mun juttu etc. ja tässä sitä mennään;-) Hyvä kuitenkin, että edes Valasta tykkäät. Minulla on erikseen oikein runoblogi Lumikarpalo, jossa rakkaat toistuvat, mutta on siellä semmoisiakin ettei ole Leena Lumissa. L Onerva on omalla tavallaan myös kuten Vala tai Vala kuten hän, mutta siinä missä Vala kirjoittaa kukkien verellä, Onerva kirjoittaa ruoskalla. Olen molmepiin naisiin ihan hurmaantunut, mutta ymmärrän, että Onerva ei aukene kaikille.

    Hurmion tyttäret oli todellakin viime vuonna komanneksi paras kirja 140 lukemani joukosta ja paras kotimainen.

    Minä ostin Elina Vaaran runot, mutta ne eivät ole minua vielä tuleen sytyttäneet. uskon, että hänen elämänkertansa olisi kiinnostavampi. Miksi minä en millään löydä kirjailijoiden tai runoilijoiden elämänkertoja, paitsi nyt tietty on Tabermannin tuossa pöydällä...

    VastaaPoista
  8. Hmm... muistinkin väärin, en suinkaan käsitellyt Valaa tekstianalyysikurssilla, vaan kirjallisuushistorian opinnoissa. Siellä aikaansaamani tuotos on Valan ja Tulenkantajien tyylipiirteiden pintapuolinen ja kliininen esittely Maan aamu -runon pohjalta. Joten en oikeastaan usko, että sillä on kovinkaan suurta informatiivista ja vielä vähemmän kirjallista arvoa. Joten jään vielä harkitsemaan julkaisua...

    VastaaPoista
  9. Amma, ai jaa. No sinä päätät sopiiko sen julkaisu vai ei. Tulenkantajista olen lukenut niin paljon, että tunnen itse olleeni mukana...

    VastaaPoista